Kananmunan väri ja ravintoarvo.

Länsi-Savo 65, 13.6.1921
Kajaanin Uutiset 71, 2.7.1921
Siipikarja 8, 15.8.1921

Usein kuulee emäntäväen väittelevä siitä, ovatko valkeat vaiko ruskeat kananmunat parempia ja edullisempia ostaa. Yhdet pitämät tiukasti valkeakuoristen kananmunien puolta, toiset ovat yhtä varmasti vakuutettuja siitä, että ruskehtavat munat ovat ehdottomasti parempia. Bostonin munamarkkinoilla ovat ruskeakuoriset munat suositumpia ja kalliimpia, jota vastoin Nev Yorkin emännät suosimat valkokuorisia munia. Englannissa ovat ruskeakuoriset munat ehdottomasti suositumpia. Mistä nämä makueroavaisuudet ovat johtuneet, on vaikea sanoa. Luultavaa on, että ne ovat aiheutuneet kullakin paikkakunnalla etupäässä käytetyistä kanalajeista, joiden muniin paikkakunnalla on parhaiten perehdytty.

Maanviljelysdepartementin asiantuntijat väittävät perusteellisten kokeilujen ja tutkimusten nojalla, ettei mikään eroitusta ole ravintoarvoon ja kemialliseen kokoonpanoon nähden valkoisten ja ruskeiden munien välillä. Yksityiset munat voivat kummassakin lajissa osoittaa eroavaisuuksia, mutta mitään yleispiirteistä eroavaisuutta ei ole olemassa. Sekä valkoiset että ruskeat munat ovat yleispiirtein katsottuina yhtä ravitsevia, jos ne vain ovat yhtä suuria, yhtä tuoreita ja kanat ovat samalla tavalla ruokituita.

Eroavaisuuksia on myöskin huomattavissa munan sisustassa, mitä väriin tulee. Valkuainen on toisissa munissa, varsinkin kun muna on keitetty, jonkun verran vaihteleva. Muutamissa se on aivan valkea, toisissa taasen kellahtava. Nämä eroitukset johtunevat kanan ravinnosta: mitään erityistä väriainetta ei kemiallisissa kokeissa ole munanvalkuaisessa löydetty. Varsinkin ensiluokkaisissa ravintoloissa pannaan painoa sille, että keitettyjen munien valkuaiset ovat samanvärisiä. Yleensä luullaan, että kuoreltaan samanväriset munat ovat keitettyinä kuoren aitakin samanvärisiä.

Eroavaisuuksia on myöskin olemassa kananmunan keltuaisen välillä. Syvän keltainen väri kaikesta päättäen johtunee ainakin osaksi siitä, että kana on saanut vihannesruokaa, ja vaalean keltainen väri sellaisen ruuan puutteesta. Emännät yleisesti arvelevat, että vaalean keltainen keltuainen on ravintoarvoltaan huonompi kuin syvänkeltainen, sillä se ei anna leivokselle oikeaa rikkaan näköistä väriä. Kemialliset tutkimukset eivät kumminkaan osoita niiden ravintoarvossa olevan mitään eroa. Sitä vastoin voi keltaisen ja vaalean keltaisen maussa olla jonkun verran eroa.

Paras maku on tietysti munilla, jotka ovat aivan tuoreita. Sitä mukaa kuin munat vanhenevat, häviää niistä hyvä makukin. Mutta aivan tuoreissakin munissa voi maku vaihdella, riippuen siitä, miten kanoja on ruokittu. Jos niille syötetään esimerkiksi villisipulin lehtiä ja kaalia, niin turmelee se munan makua.

Tärkeää on jokatapauksessa, että myytäväksi tarjotut munat ovat värilleen yhdenmukaisia, sillä ne tekevät ostajaan edullisemman vaikutuksen kuin kirjavat munat. Kanankasvattajan on siis edullista koettaa pitää puhdasrotuisia kanoja ja pienemmissä kanaloissa tyytyä ainoastaan yhleen rotuun, jota valitessa on myöskin silmälläpidettävä sitä, että kanat ovat hyviä munijoita ja kelpaavat myöskin lihakanoiksi.

Luettelo tavaroista, joiden tuonti Suomeen Venäjän kanssa sotaa käyvistä valloista on poikkeuksena yleisestä säännöstä sallittu.

Suomalainen Wirallinen Lehti 190, 17.8.1916

"Vahvistan"
Suomenmaan Kenraalikuvernööri, Kenraaliluutnantti Seyn.
Helsingissä
Heinäkuun 23 (elokuun 5) p:nä 1916.

Vastaavat positsionien numerot Keisarikunnan Yleisessä Tullitariffssa Europan-kauppaa varten. | Tavaran nimi

44 pos. | Silkkimatoja (graine).

51 pos. 5 mom. | Eläimistä saatuja öljyjä, kaikenlaisia (luuöljyä, spermasetiöljyä, läpikuultavaa kalantraania, lanolinia y. m. s.), paitsi erikseen mainittuja.

62 pos. | Kasveja ja kasvinosia, muissa positsioneissa erikseen mainitsemattomia:
1) heiniä, kaikenlaisia, ja olkia, puhdistamattomia,
2) luonnollisia kasvinosia, erikseen mainitsemattomia,
3) siemeniä, erikseen mainitsemattomia, myöskin kuorittuja; kopraa; persikan- ja aprikosinsydämiä,
4) eläviä kasveja: kasveja ja kasvinosia, joita käytetään lääkintötarpeisiin; kivipähkinöitä; valmistettuja tarveaineita korintekijänteoksia ja palmikko- ynnä muita samanlaisia töitä varten,  kuten: olkia, vitsoja, kaislaa, bambua ja muita sellaisia tarveaineita, värjättyjä, valkaistuja, höylättyjä tai muulla tavoin valmistettuja,
5) kukkien sekä koristuskasvien sipuleja, juuria ja juurakolta,
6) irtileikattuja kukkia ja lehtiä, tuoreita tahi kuivattuja, myöskin värjättyjä: kukkia, lehtiä ja muita kasvinosia kukkakimppujen ja seppeleiden muodossa

90 pos. | Luonnollisia suoloja, kaikenlaisia, erikseen mainitsemattomia, puhdistamattomia; suolavettä (Kreuznaohin ja muunlaista), myöskin sillisuolavettä; tynnyreissä, laatikoissa, läkkirasioissa ja muissa samanlaisissa isoissa astioissa tuotua mineralista mutaa.

92 pos. | Antimonihohdetta eli antimonia:
1) raakaa,
2) metallin muodossa.

93 pos. | Boratoja, borihappoa ja boraksia;
1) borateja; borokalsitia, borositia j. n. e. sekä boraksia, raakaa, puhdistamatonta (borihappoista natronia, tinkalla),
2) borihappoa, puhdistamatonta,
3) boraksia, puhdistettua, kiteinä, jauheena ja anhydridinä.

96 pos. | Raskassälpää, viteritiä:
1) raskassälpää ja viteritiä, luonnollisia, kappaleina,
2) samoja, jauhettuina,
3) barytia; rikkihappoista (blanc fixe) ja hiilihappoista, keinotekoista.

97 pos. | Strontianitia (hiilihappoista strontiania) ja celestiniä (rikkihappoista strontiania), luonnollisia, kappaleina ja jauhettuina.

98 pos. | Ammoniakkivalmisteita:
1) salmiakkia (klorammoniumia), ammoniakkia: hiilihappoista ja salpietarihappoista; ammoniakkia, juoksevaa (sakniakkispriitä),
2) rikkihappoista ammoniakkia.

99 pos. | Arsenikkia, metallimaista, valkoista (arsenikkihapoketta), punaista tai keltaista.

100 pos. | Verisuolaa ja kromihappoisia suoloja
1) verisuolaa, keltaista, kromihappokia suoloja, vedessä liukenevia (krompikiä, kromkalla, krommatronia),
2) verisuolaa, punaista.

101 pos. | Alunaa ja rikki happoista savea:
1) alunaa, kiteytettyä,
2) alunaa, poltettua ja jauhettua, kaikenlaista; rikkihappoina savea

102 pos. | Oksideja (vesipitoisia ja vedettömiä): bariumia (syöpää barytia), strontiumia (syöpää strontiauia) ja aluminiumia (aluminiumhydratia).

103 pos. | Salpietaria
1) chilesalpietaria (salpietarihappoista natronia).
2) tavallista (salpietarihappoista kalia),
3) salpietarihappoista kalkkia (norjalaista salpietaria) ja kalkkityippeä (kalsiumsyanamidia).

104 pos. | 1) Klormagnesiumia, rikkihappoista magnesiumia (katkerosuolaa), klorkalsiumia, puhdistamatonta.
2) Hiilihappoista kalkkia, seostettua.

105 pos. | Natronia ja kalia:
1) sodaa (hiilihappoista natronia) ja potaskaa (hiilihappoista kalia),
2) kaksinkertaisesti hiililiappoista natronia, kaksinkertaisesti hiilihappoista kalia,
3) syöpää natronia (syöpää sodaa), syöpää kalia:
a) puhdistamattomia,
b) puhdistettuja,
4) neutralista, rikkihappoista natronia (glaubersuolaa),
5) hapanta rikkihappoista natronia, rikkihapokkeista natronia (neutralista ja hapanta), alirikkihapokkeista natronia; rikkinatronia; natronia ja kalia, piihappoista (vesilasia).

106 pos. | Etikkapulveria (puuetikkahappoista kalkkia, puhdistamatonta).
107 pos. | Klorikalkkia, valkaisuvettä.
108 pos. | Happoja ja rikkihiiltä:
1) rikkihappoa:
a) kammiohappoa ja vihtrilliöljyä,
b) savuavaa rikkihappoa, rikkianhydridiä,
2) rikkihiiltä,
3) salpietarihappoa ja suolahappoa,
4) etikkahappoa,
5) viinikivihappoa,
6) bentsoehappoa, parkkihappoa (tanninia), sitrunahappoa, fosforihappoa, kromihappoa,
7) salisylihappoa,
8) väriomenahappoa (gallus) ja pyrogallushappoa,

109 pos. | Vihtrilliä:
1) rauta- tai vihreätä,
2) kuparivihtrilliä, paitsi vedetöntä, Salzburgin vihtrilliä (rauta- ja kuparisulfatin seostetta), sinkki- tai valkoista vihtrilliä; klorisinkkiä.

110 pos. | Kulta-, platina- ja hopeapitoisia suoloja ja valmisteita.
111 pos. | 1) Antrakinonia.
2) Oksennusviinikiveä (tartarus stibiatus), antimonia, fluorihappoista, maitohappoista ja oksalihappoista, sekä niiden kaksoissuoloja.

112 pos. | Kemiallisia ja farmaseuttisia valmisteita, muissa tariffin positsioneissa mainitsemattomia:
1) jodia, bromia, klorihappoista bariumia, salpietarihapokkeista natriumia, borihappoa, puhdistettua, kiteinä, ja jauheena sekä anhydridinä; etikkahappoista lyijysuolaa (lyijysokeria); etikkaihappoista natriumia, myöskin juoksevaa; berbholet-suolaa ja klorihappoista natriumia; rautakloridia; kalsiumkarbidia, puuväkiviinaa ja asetonia; bentsolia ja naftalinia, puhdistettuja;  viinikiveä (cremor tartari ja kristallitartari), puhdistettua; hartsi- ja lyijysaippuaa sekä muita hartsihapon suoloja; oksali- ja maitohappoa; karbolihappoa, kiteytettyä ja kirkasta (läpikuultavaa), juoksevaa,
2) alkaloideja ja niiden suoloja: kofeinia, kininiä, strykniniä, morfinia, kodeinia, veratrinia, atropinia ja kokainia sekä niiden suoloja,
3) kaikenlaisia jodipitoisia organisia yhdistyksiä,
4) bromideja, jodideja ja syanideja;
a) kalium- ja natriumhromidia,
b) kalium- ja natriumjodidia,
c) kalium-, natrium- ja bariumsyanidia,
5) vismut-, nikkeli- ja elohopeayhdistyksiä:
a) nikkelioksidia ja sen liukenevia suoloja,
b) elohopeayhdistyksiä: sublimatia, kalomelia, sinoberia, elohopeaoksidia ja sen suoloja,
c) vismutyhdistyksiä: vismutoksidia, emäksistä vismutnitratia,
gallus-, pankki- ja muiden happojen vismutsuoloja,
6) naftoleja ja sulfohappoja:
a) naftoleja,
b) kaikkia erikseen mainitsemattomia sulfohappoja,
7) aromaattisen sarjan nitro- ja amidoyhdistyksiä:
a) nitrobentsolia ja nitronaftalinia, anilinia ja naftylaminia sekä niiden suoloja,
b) dimetylanilinia ja dietylanilinia sekä niiden nitrosoyhdistyksiä; bentsidinia, toluidinia, paranitranilinia sekä niiden suoloja,
8) organisia valmisteita farmaseuttisia tarkoituksia varten
a) asetanilidia,
b) antlpyriniä, salipyriniii, fenasetinia, lenasotolinia, isulfonalia, salolla, guajakolia; karbonateja guajakolista ja kreosotista; pepsiniä, peptonia,
c) santoninia,
d) sulfinidia ja sen suoloja (sakarinia, kristallosia y. m.),
9) kemiallisia ja farmaseuttisia valmisteita, erikseen mainitsemattomia.

113 pos. | Yhdistettyjä lääkkeitä ja annoksittain tuotuja valmisteita:
1) yhdistettyjä lääkkeitä, paitsi laastareita koko- ja puolisilkkisellä kankaalla, valmiita, joiden tuonti on sallittu erityisten luetteloiden perusteella, sekä kaikenlaisia annoksissa tuotuja  kemiallisia ja farmaseuttisia valmisteitä,
2) parantavia laastareita koko- ja puolisilbkisellä kankaalla, erilaisilla aineilla kyllästettyjä tai siveltyjä, joiden tuonti on sallittu erityisten luettelojen perusteella.

114 pos. | Fosforia (tavallista ja punaista).

115 pos. | Eteriä (rikki-), kollodiumia; kloralia, kloroformia.

116 pos. | Opiumia ja laktukariumia.

117 pos. 2 mom. | Risiniöljyä, alitsariniöljyä.

124 pos. | Parkitusaineita:
1) karvarhnparkkia ja kaikkia luonnollisia parkitusaineita, jauhamattomia,
2) samoja, jauhettuina,
3) parkkiaaineuutetta, kaikenlaista, paitsi väriomeva- ja sumakkiuutteita.

125 pos. | Luonnollisia väriaineita:
1) kasveista saatuja, paitsi erikseen mainittuja:
a) survomattomina, kversitrunia jokaisessa muodossa; väripuuta pölkkyinä ja järkäleinä,
b) jauhettuina, väripuuta, jauhettua ja raspattua,
2) mineralisia:
a) värisavia, kaikenlaisia, ja maalajeja: kassolin, terra siennaa, veronan, värillistä bolusta, punakiveä, okraa, umbraa, mumiota, - myöskin huuhdottuina, poltettuina tai jauhettuina; värejä keinotekoisesti valmistellusta rautaoksidista (kalkatar, caput mortuum j. n. e.),
b) liitua, seostettua tai huuhdottua: liitua ja talkkia, jauhettuja.

126 pos. | Orseljia (kudbear), orleanaa (bixin), kachouta (katoku); schüttgelbiä.

127 pos. | Krappia eli jauhettua värjärinpunaista.

128 pos. | Indigoa, luonnollista ja keinotekoista, kaikenlaista (paitsi indigookstraktia ja indigotinia).

129 pos. | Kosenillia ja koaenillilaitteita:
1) kosenillia, kaikenlaista, paitsi kosenillilaitteita, kermesjyviä,
2) kosenillilaitteita, kaikenlaisia, kosenillikarminia.

130 pos. | Berlinin- ja parisinsinistä, ultramarinia (luonnollista, keinotekoista ja viheriää); sinerrystä, kaikenlaista.

131 pos. | Lyijy- ja sinkkivalkoista.

132 pos. | Lyijymönjää.

133 pos. | Vaskivärejä (myöskin -vaskenruostetta) ja vaskiarsenikkivärejä.

134 pos. | Väriainelaitteita:
1) kaikkia erikseen mainitsemattomia väriaine-, sekä väriomena- ja sumakkiuutteita; krappilaitteita,
2) uutteita: saflor- (kartamin-), orselji-, kaikenlaisia; indigo- (indigokarminia), taikivamaisia ja juoksevia; hemateinia, kuivattua.

135 pos. | Alitsarinia, alitsarinilakkaa ja organis-syntetisiä värjäysaineita (pigmenttejä), niiden emäksiä ja leukoyhdistyksiä sekä pigmenttien ja epäorganisten emästen ja suolojen seoksia ja yhdistyksiä (pigmenttilakkaa, krappilakkaa y. m.); indigotinia (indigouutetta, kuivaa).

137 pos. | Värejä ja väriaineita, erikseen mainitsemattomia, värejä, kaikenlaisia, sekotettuja vähäisellä määrällä organisia pigmenttejä tai valmistettuja käyttämällä vettä, liknaliuoksia, öljyä y. m. s.; värejä,
joihin on sekotettu kuivumista edistäviä aineita; kiillotusvoidetta; mustetta, kaikenlaista, juoksevaa ja kuivaa.

139 pos. | Takkirautaa kankina (kappaleina), romuna ja lastuina:
1) kaikenlaista, paitsi erikseen mainittua,
2) mangani- (ferromangania), pii-, kromirautaa.

140 pos. | Rautaa:
1) kanki- ja lajirantaa, kaikenlaista, paitsi allamainittuja; rautaa harkkoina, sulainkappaleina tai valanteina, romuna, valssitankoina, jauheena,
2) rautakiskoja, myöskin sellaisia, joissa on porattuja reikiä ja saumoja,
3) rautalevyä, kaikenlaista, ½ millimetrin paksuista ja sitä paksumpaa; laattoina, leveydeltään enemmän kuin 46 sentimetriä; lajirantaa, kaikenlaista, enemmän kuin 46 sentimetrin levyistä tai korkuista, samoin sellaista, jonka paksuus tai läpileikkaus on 18 sentimetriä ja enemmän; muotorautaa (T-rautaa, kaksinkertaista T-rautaa, B-rautaa, Z-rautaa y. m. s. yhdistettyjä halkiokuvia, paitsi kulmarautaa, joka tullataan tämän positsionin 1 kohdan mukaan); hienoa rautaa, jonka leveys tai läpileikkaus on enemmän kuin 6¼ millimetriä, aina 12½ millimetriin,
4) rautalevyä, vähemmän kuin ½ millimetrin paksuista.

141 pos. | Rautapeltiä (tinattua rautalevyä), myöskin lakerattua, painetuilla kuvioilla tahi moiré-piirroksilla; rautalevyä, maalattua, lakerattua, sinkillä, vaskella, nikkelillä ja muilla epäjaloilla metalleilla silattua.

142 pos. | Terästä:
1) tankoina ja larjiterästä, kaikenlaista, paitsi allamainittuja; sulainkappaleita, teräsromua,
2) teräskiskoja, myöskin sellaisia, joissa on porattuja reikiä ja saumoja,
3) teräslevyä, kaikenlaista, ½ millimetrin paksuista ja sitä paksumpaa; laattoina, leveydeltään enemmän kuin 46 sentimetriä; lajirautaa, kaikenlaista, enemmän kuin 40 sentimetrin levyistä tai korkuista, sekä sellaista, jonka paksuus tai läpileikkaus on 18 sentimetriä ja enemmän; muototerästä (T-terästä, kaksinkertaista T-terästä, B-terästä, Z-terästä y. m. s. yhdistettyjä halkiokuvia, paitsi kulmaterästä, joka tullataan tämän positsionin 1 kohdan mukaan); hienoa terästä, jonka leveys tai läpileikkaus on enemmän kuin 6½ millimetriä aina 12&frac; millimetriin asti,
4) teräslevyä, vähemmän kuin ½ millimetrin paksuista,

143 pos. | Vaskea, aluminiumia, nikkeliä, koboltia, vismutia, kadmiumia ja muita erikseen mainitsemattomia metalleja; viheriää vaskea, tombakia, argentanra (uushopeaa), britannianmetallia ja muita metalliseoksia, paitsi erikseen mainittuja:
1) kappaleina, harkkoina, höylä- ja viilalastuina, romuna ja jauheena,
2) vanteina, kankina ja levyinä, myöskin hiottuina ja kiillotettuina, tai varustettuina valsseilla tai lävistimillä tehdyillä piirroksilla:
a) paksuudeltaan korkeintaan ½ millimetriä,
b) paksuudeltaan vähemmän kuin ½, aina 1/3 millimetriin asti,
c) paksuudeltaan väljemmän kuin ½ millimetriä.

144 pos. | Tinaa;
1) harkkoina, tankoina ja romuna,
2) levyinä, myöskin hiottuina ja kiillotettuina; peilitaustansilausainetta; lyijylevyjä, varustettuja tinasilauksella.

145 pos. | Elohopeaa.

146 pos. | Lyijyä:
1) harkkoina ja romuna, lyijyhilaettä, suomuhopeaa, lyijytuhkaa,
2) rullina, levyinä, lankana ja putkina,
3) kovalyijyä eli kirjasinmetallia (lyijy-, antimoni- ja tinaseosta), valmistamatonta.

147 pos. | Sinkkiä:
1) harkkoina, romuna ja jauheena sekä sinkkituhkaa ja sinkkipölyä,
2) levyinä, myöskin hiottuina ja kiillotettuina sekä tankoina.

148 pos. 1 mom | Kultaa ja hopeaa harkkoina sekä valssattuna tangoiksi ja levyiksi.

155 pos. | Lankaa:
1) raudasta ja teräksestä leveydeltään tai läpileikkaukseltaan 6¼ millimetriä tai sitä vähemmän,
2) vaskesta, vaskiseoksista ja kaikista muista 143 positsionissa mainituista metalleista ja metalliseoksista, leveydeltään tai läpileikkaukseltaan 12,5 millimetriä tai sitä vähemmän.

157 pos. | Neuloja:
1) ompelu- ja muita neuloja, paitsi allamainittuja,
2) ompelukoneenneuloja,
3 purje-, valjas-, satulasepän-, pakka-, nyörineuloja; pisto- ja kirjailuneuloja sekä kaikenlaisia koukkuja; sukkavartaita sekä virkkuuneuloja, myöskin kun niissä on halvasta aineesta tehdyt varret.

164 pos. | Työaseita käsityötä, taidetta, tehtaita ja ruukkeja varten:
1) viiloja ja raspeja, sekä pieniä pihtejä, kierukkaporia ja ruuvipihtejä,
2) kaikenlaisia paitsi tämän positsionin 1 kohdassa mainittuja ja sellaisia, jotka luetaan 158 positsioniin.

167 pos. | Koneita ja laitteita, täydellisiä tai epätäydellisiä, kokoonpantuina tai osat erillään:
1) takkiraudasta, raudasta, teräksestä, varustettuina muista aineista valmistetuilla osilla tai ilman sellaisia, myöskin kun korkeintaan 25 % koneen koko painosta on vaskea:
a) kaikenlaisia, paitsi erikseen mainittuja,
b) kaasu- ja naftamotoreja, höyrykoneita, lokomobilejä; lokomotiveja, lokomotivivaunuja; höyryresinoja ja sähkömotorivaunuja; typografisia ja biografisia painokoneita; paperinvalmistuskoneita; puunjalostuskoneita; pumppuja ja kannettavia paloruiskuja; kompressoreja, jää- ja jäähdytyskoneita,
c) koneita metallien valmistelua varten, höyrypaloruiskuja, vesimittareita, kaasumittareita, kirjoitus- ja ompelukoneita,
2) kaikenlaisia vaskesta ja sen seoksista, tahi kun vaski tai sen seokset ovat enemmän kuin 25 % koneiden koko painosta,
3) sähködynamokoneita ja sähkömotoreja, kaikenlaisia; sähkötransformatoreja,
4) maanviljelyskoneita ja -kaluja ilman höyrymotoreja, erikseen mainitsemattomia; niiden malleja,
5) lokomobilejä kompliserattuine puimakoneineen ja höyryauroineen,
6) niitto- ja lyhteensitomiskoneita; niittokoneita itsepoistavine laitteineen; höyryauroja; kompliserattuja apilaanpuimakoneita kaksine rumpuineen, kompliserattuja höyrypuimakoneita, varastettuina varstarummuilla, joissa varstojen pituus on vähintään 4 jalkaa 3 tuumaa, ja nastat ummuilla, joiden pituus on vähintään 40 tuumaa; heinänkääntäjiä; hevosharavia; heinänsiementen lajittelukoneita; lajittelukoneita spiralilankasylintereillä; perunanlajittelukoneita; jauhottujen lannoitusaineiden sirottelukoneita; pulverisatoreja, palkeita ja injektoreja viinitarhoja ja puita varten; rypälemyllyjä, myöskin varustettuina laitteilla rypälesydänten poistamista varten; jatkuvasti toimivia viinipuristimia; sentrifugaliseparatoreja ja niiden osia; kaikenlaisia vastakeksittyjä tai täydennettyjä maanviljelyskoneita
ja -kaluja, joita tilataan koeasemia ja museoita varten,
7) koneiden ja laitteiden osia, tuotuina erillään, paitsi erikseen mainittuja:
a) vaskesta ja vaskiseoksista tai sellaisia, joissa kunkin erityisen osan koko painosta enemmän kuin 25 % on vaskea tai vaskiseoksia,
b) takkiraudasta, raudasta ja teräksestä, myöskin kun niissä on osia muusta aineesta, ja yhdistettynä vasken kanssa, kun vasken osuus ei ole enemmän kuin 25 % kunkin erityisen osan koko painosta,
8) koneiden ja laitteiden varaosia, paitsi erikseen mainittuja, tuotuina yhdessä koneiden ja laitteiden kanssa, vaskea ja vaskiseoksista tai sellaisia, joissa kunkin erityisen osan koko painosta enemmän kuin 25 % on vaskea tai vaskiseoksia,
9) koneiden ja laitteiden varaosia, tuotuina yhdessä koneiden ja laitteiden kanssa, takkiraudasta, raudasta ja teräksestä, myöskin kun niissä on vaskea, mutta ei enemmän kuin 25 % kunkin erityisen osan painosta, tuotuina yhdessä koneiden kanssa, jotka ovat mainitut tämän (167) positsionin 1 a, b ja c koh-
10) sähködynamokoneiden ja transformatorien osia:
a) bobineja,
b) ankkureja ja kolloktoroja,
c) telineitä varustettuina vaskiosilla, ilman tulppalaakeriin pantuja kappaleita,
11) maanviljelyskoneiden ja -kalujen varaosia, tuotuina yhdessä näiden koneiden ja kalujen kanssa.

169 pos. | Konekaluja, tarpeita ja laitteita, fysikalisia, tähtitieteellisiä, matematisia y. m. s., samoinkuin sähköteknillisiä tarpeita:
1) konekaluja, tarpeita ja laitteita: tähtitieteellisiä, eptillisia (paitsi 170 positsionissa mainittuja) fysikalisia, kemiallisia, matematisia, geodetisia ja piirustuksessa käytettäviä; lääketieteellisiä;  manomotereitä, tyhjiömittareita, indikatoreja ja laskulaitteita; taika- ja projektsionilyhtyjä, valokuvauskoneita; karttapalloja, lasisilmälaseja, lornettilaseja, poltto-, suurennus- sekä kaikenlaisia optillisia laseja; sähkövirrankatkaisijoita, vailhtokytkimiä, varmuuslukkoja, hehkulamppujen patroneja, reostateja ja kommutatoreja, kaikenlaisia, valmiiksi käyttökuntoon varustettuja tai osissa; sähkösanoma- ja puhelinkoneita; sähkö- ja pneumatisia soittokelloja sekä tarpeita sähkömerkinantoihin,
2) sähkömittauslaitteita (ampere-mittareita, vattimittareita, volttimittareita ja laskulaitteita),
3) sähköhehkulamppu ja, joissa on hiililangat, myöskin jos langat ovat metalleilla silatut, ympäryksillä ja ympäryksittä,
4) sähköhehkulamppuja, joissa on metallilangat, ympäryksillä ja ympäryksittä.

176 pos. | Lumppua ja paperivanuketta
1) lamppua:
a) kaikenlaista, paitsi villa-,
b) villan sekä villakankaiden rippeitä, jotka eivät ole näytteitä, korkeintaan 1 arshinan pituisia ja 1 vershokin levyisiä,
2) paperivanuketta, mekanisesti valmistettua (puuvanuketta),
3) paperijätteitä ja makulaturia,
4) vanuketta, kemiallisesti valmistettua olki- ja turve- y. m. vanuketta).

177 pos. | Paperitavaroita:
1) kartonkia (pahvia), kivipahvia (papier-mâché ja cartonpierre)
a) kartonkia puuvanukkeesta, värjäämätöntä, arkkeina;
b) kartonkia puuvanukkeesta, vanukkeena värjättyä; kartonkia lumpuista, oljista ja kaikkia muita lajeja, paitsi erikseen mainittuja, arkkeina tai leikattuina kaistaleiksi tai korteiksi, myöskin vanukkeena värjättyjä; tervattua kattohuopaa; kartonkia ja paperia, terralla, antiseptisillä ja hyönteisiä vastustavilla aineilla, salpietarilla tai rikillä siveltyinä tai niissä kastettuina; kortteja jacquard-koneisiin, satineramattomia; kivipahvia (papier-mâché ja cartonpierre), valmistamatonta,
c) kartonkia, kaikkia, a ja b momenteissa mainittuja lajeja, rullina;
d) bristolikartonkia (pahvia), enemmän kuin 650 gr. neliömetri painavaa; kartonkia, satinerattua ja kiillotettua, myöskin vannukkeena värjäämätöntä, rullina ja arkkeina; kortteja jacquard-koneisiin satineratusta kartongista; putkia langan kääritsemistä varten; kartonki- ja kivipahviteoksia, paitsi erikseen mainittuja, myöskin lakerattuja, e) bristolikartonkia (pahvia), 650 gr. ja sitä vähemmän neliömetri painavaa, sekä bristolikartonkia, kaikenlaista, varustettuna vesileinjoilla, kartonkiin puristetuilla piirroksilla ja kuvioilla, tahi leikattuna kaistaleiksi ja arkeiksi,
2) paperia:
a) käärepaperia vain keitetystä puusta,
b) paperia, kaikenlaista, paitsi erikseen mainittua, valkoista ja värjättyä (vanukkeena värjättyä), ilman koristuksia; paperia, jolle on liimattu harsokudelmia, palttinaa tahi mitkalia; vihkoja, myöskin päällyksillä, kuitenkin sitomattomia; viivattua paperia,
c) paperia, b momentissa mainittua, kaikenlaisilla vesileimoilla,
d) paperitapetteja ja niiden reunuksia,
e) kasviaineista valmistettua pergamenttia, myöskin kun sille on liimattu harsokudelmia, ja pergaminia; kalkiopaperia ja -vaatetta; paperia, kyllästettyä vakalla, parafinilla ja muilla samanlaisilla aineilla,
f) paperossipaperia, valkoista ja värjättyä (vihkoina ja rullina tuotua, sisimmäisen päällyksen paino mukaanlaskettuna); ohutta kopiopaperia; ohutta käärepaperia (silkki- tahi kiinalaista) sekä paperia, kaikenlaista, värjäämättömästä vanukkeesta, toinen tai molemmat puolet värillä, myöskin valkoisella värillä, paitsi erikseen mainittua: valonarkaa paperia, paperia ja kartonkia koristuksilla, kuten: kullattua, hopeoitua, pronasitettua, leimattua, varustettuna leikkauksilla (pitsimäisillä), kuvioilla, piirroksilla, kuvilla, reunuksilla, vaakunoilla, nimimerkeillä; transparentti- (decalcomamie-) kuvia; paperiteoksia, kuten: kirjekuoria; kukkia, piirustuskaavioita,  lampunvarjostimia y. m. s.; paperi-, kartonki- ja kivipahyiteoksia, koristuksilla, paitsi sellaisia, jotka luetaan 215 positsioniin,
4) kartonkiteoksia, kaikenlaisia, paitsi sellaisia, jotka luetaan 215 positsionin 1 momenttiin.

178 pos. | Kirjoja, tauluja ja karttoja y. m. s.:
1) tauluja, piirroksia, piirustuksia, karttoja, nuotteja
a) käsintehtyjä paperille ja palttinalle, sekä käsikirjoituksia,
b) painamalla paperille jäljennettyjä, riippumatta painamistavasta,
c) maantieteellisiä karttoja ja kartastoja,
d) nuotteja,
2) kirjoja ja aikakautisia painotuotteita, riippumatta paimamistavasta, vieraskielisiä, tekemättä poikkeusta sellaisiinkaan nähden, joiden tekstissä tai joihin kuuluvissa liitteissä on nuotteja, karttoja, piirustuksia, kuva- ja muita piirroksia; sanakirjoja venäläisellä rinnakkaistekstillä,
3) kirjoja ja kaikenlaisia painotuotteita, ulkomaalla painettuja, riippumatta painamistavasta, venäjänkielisiä tai venäläisellä rinnakkaistekstillä.

216 pos. | Kirjoitus-, piirustus- ja taidemaalaustarpeita, muissa positsionoissa erikseen mainitsemattomia, kokonaisina tai osat erilleen saatettuina, kuten: lyijykyniä ja kirjoituskyniä, kaikenlaisia, kynänpitimiä, mustetolppia, lyijykynänpitimiä, öylättejä, lyijykynänterottimia, leimasimia y. m. s.

Tämä luettelo on laadittu Pohjoisen Rintaman Armeijan Ylipäällikön toukokuun 31 p:nä 1916 antaman päiväkäskyn N:o 415 sekä niiden määräysten nojalla, jotka Hallitsevalle Senaatille on antanut Kauppa- ja Teollisuusministeri 22 p:nä syyskuuta ja 3 ja 12 p:nä joulukuuta 1915 sekä tammikuun 23 p:nä 1916 (Hallituksen säännösten ja määräysten kokoelma, 1968, 2694 ja 2772 art. v. 1915 sekä 121 art. v. 1916)
ynnä Rahaministeri 13 p:nä helmikuuta 1916 (Hall. Säänn. kok. 358 art., v. 1916).

An Important Advance in the Dyeing of Artificial Silk

The Melliand, 1929

By W. Alterhoff

Artificial Silk has scored a huge success!-All statistics prove the astonishing increase in the manufacture and the consumption of Artificial Silk. Therefore many concerns deal; ing with this yarn have tried to work on more economical lines, yet giving a greater production. As real silk has lost some of its former standing on the market, owing to the increasing demand for Artificial Silk Dyers have more or less been compelled to find a good and quick method for treating this yarn in order to cope with this increasing demand of the market, and with improvements as regards quality. For these reasons the Dyer must keep himself informed with all latest developments regarding the various classes of Arti; ficial Silk yarns. With its adaptability for all possible purposes this yarn has a very bright outlook for the future, with the opening of new markets.

A special difficulty in the treatment of Artificial Silk is the unevenness of the dyeing, so often deplored by experts, this difficulty is caused, as is generally known, partly because of the nature of the fibre, being an artificial product, and therefore cannot replace the natural product in every case; there are further some dye-technical reasons such as the great affinity of Artificial Silk for the dyestuffs; a false application of the bath; too great an addition of Glauber's Salts; an insufficient cleaning of the cistern before dyeing, etc. A very important point is the regularity of the treatment of the yarn in the dyebath, it is therefore not astonishing to find that machine dyeing has been coming more into use for the Artificial Silk yarns. Messrs. Tillmann, Gerber Söhne & Gebr. Wansleben, Krefeld, have increased the range of available machines with a new Patent machine, and it is a very valuable link for the future.

The difference between this new Spray Dyeing Machine and those at present in use, is that the skeins hanging on the rollers are not only immersed in the dye liquor, but are simultaneously sprayed from both inside and outside with the liquor through suitable spray pipes specially arranged, as in the  of a skein washing machine. As the machine has also water connections, the skeins can be washed and brightened immediately after having been dyed, simply by pumping off the dye liquor to a reserve cistern, and running in a special warm bath, without any unload; ing of the skeins being necessary.

The writer of these lines has seen these machines at work in one of the largest artificial silk dyehouses in Germany, and would like to give a short description of the method of working. The machine in question was of the large type, dyeing simultaneously approximately 100 kilos of yarn. During the preparation of a warm bath of about 50-60°C with an addition of 2% Monopol Soap, the Skeins were hung on the rollers, which were then hydraulically lowered, and run through the bath until thoroughly wetted out. Then the rollers are hydraulically raised again and the bath heated up, by a new boiling device which is fitted to the bottom of the cistern, no steam coils being necessary, then the dyestuff was added. This new boiling system produces in the shortest possible time an absolutely fault; less and even dyebath, in spite of the fact that the dyestuff was added direct to the bath in a dry form.

The yarn under treatment had to be dyed in a fashionable shade to sample; throughout the whole process the machine only required the attention of one man, and although it was a difficult shade to dye, the goods were finished in three quarters of an hour, with, in this case, three additions of dyestuff until the required shade was obtained, the results being perfect in every respect. This short time was not only due to the regular move; ments of the rollers, but also mainly due to the spraying mechanism by which the skeins were intensively and evenly sprayed, the dyestuff penetrating through the fibres. The dyeing process being finished, and the dye-stuff having been drawn off by pumps, the skeins were rinsed and brightened in a luke warm bath containing a certain percentage of Formic acid and some Oil emulsion. The same weight of yarn, when processed in the usual everyday method, requires not only more men but three or four times more time, the process being much longer until the shade is matched, and the yarn is ready for the Shaking Machine or the Drying Room.

A further advantage of the machine is that the skeins remain evenly laid out on the rollers during the whole process, there being no tendency for the yarn to creep to the flanges of the rollers, as in the normal type of dyeing machine, thus requiring a good deal of extra attention. A furhter point to note is that the Cisterns are lined with Porcelain Plates, which are perfectly smooth, and are easily and quickly cleaned out ready for the next shade. It is further possible to palce above the machine a reservoir to contain a dyestuff that has been used, which is too valuable to be run away to wwaste, for exaple a Black can be stored for later use. The three sizes of roller groups, at present built, can be combined any way, according to the desired production.

It cannot be denied that the advent of this machine will cause a change in many works, where more efficient and quicker treatment of the yarn is desired, and one must also acknowledge  that the machine is built in a good solid construction with the finest possible workmanship.

Several critics of the Spray dyeing method, having seen these machines working, have had to confess that the results were astounding, it is said that success crowns work, and in this case there is no doubt that Messrs. Gerber's will reap the benefit from the successes of their machine.

Teknillistä.

Suomen kirjapainolehti 3, 30.9.1891

Koska pienemmissä kirjapainoissa useimmiten ei ole tilaisuutta pitää varastossa monenlaisia eriväriä, muttakuitenkin usein ovat pakoitetut tilapäisesti varustaumaan, saattaa seuraava, eräästä ranskalaisesta ammattilehdestä otettu neuvo, jonka, mukaan neljällä tai viidellä värillä voi valmistaa mitä erilaisimpia värityksiä, olla hyödyksi:

Sekoittamalla siniväriä ja mustaa saadaan tummansinistä; karmiini ja sininen antavat purpuravärin; karmiini ja keltainen zinoberin; karmiini, keltainen ja musta ruskean;  keltainen ja sininen viheriän; musta ja keltainen kauniin pronssiviheriän; karmiini ja musta tumman-lila-värin. Kaikki värit näyttävät kirkkaammilta, jos niihin sekoittaa valkoista.

Läkkilaatikot ovat parhaita säilytysastioita; värien peittona saattaa käyttää vettä tai kovaa, öljyssä liotettua paperia, joka estää ilman kuivaamasta ja muuten turmelemasta värit. Laatikoiden täytyy tietysti olla vedenpitäviä.

Allgemeines Fremdwörterbuch, K - Z

Allgemeines Fremdwörterbuch
Dr. Joh. Christ. Aug. Heyse
Zweite Abtheilung von K bis Z
Hannover, 1829.
Im Verlags der Hahn'schen Hof-Buchhandlung.

[Sanakirjan väriä koskevia ilmaisuja.]

Kaolin, n. chinesische Porcellan-erde.

Karthäuserpulver od. mineralischer Kermes, ein ziegelrothes Pulver, aus gepülvertem Spießglase, Pottasche, &c.

Katschu, m. s. Gummi elasticum.

Kautschuk od. Katschu, n. s. v. w. Gummi elasticum.

Kenna, s. Alkanna.

Kermes, m (arab. soviel als Wurm), in der Handl. auch Kermes- od. Scharlachbeeren, Purpurkörner, eine Gattung Schildläuse im südl. Europa, deren beerenförmige Gier-Behältnisse eingesammelt, und zu verschiedenen rothen Farben, def. zu Carmoisinroth, Lilas und Couleur de Püce, auch in den Apotheken zu dem Kermes-Syrup und Alkermes-Confect gebraucht werden; mineralischer Kermes, s. Karhäuser Pulver.

Kobalt, m. auch Kobalt-Speise, ein strengflüssiges Metall, vorzügl. im Erzgebirge, woraus man den Safflor und die Smalte od. Schmalte, einen schönen bauen Farbestoff, bereitet.

Krokus, m. der Safran, ein Zwiebelgewächs, wovon eine Gattung, der Herbstsafran, in dem weibl. Seschlechtstheil der Blume oder drei faserige Narben besiszt, die getrocknet, unter dem Namen Safran; an Speisen, an allerlei Backwek, zum Färben und als Arznei gebraucht werden.

Kroton, m. die Krebsblume, der Wunderbaum, dessen holz unter dem Namen Mocluckisches od. Purgir-Holz bekannt ist. Aus den Blättern und Stengeln einer Gattung, dem Lackmus-Kroton (auch Maurelle und Turnesol), wird ein blauer Farbestoff gezogen, den man zur Bereitung des Lackmus benutzt. Die fogenannten Turnesols, oder blauen Farbeläppchen, sind leinene od. wollene, in jenem Farbestoffe mehrmals getränkte Lappen, woraus hernach die Farbetheile, bes. von der Holländern, wieder herausgezogen und zur Färbung des Zuckerpapiers, des Käses, der Weine &c. gebraucht werden.


Lack, m. ein pstind. kostbares Gummi od. Gummilack, von dem Lackwurm, od. der Gummilack-Schildlaus, f. Gummi; ein aus Gummi od. Harz bereiteter Firniss, Lackfirniss; Siegellack, gem. das Lack; eine Art hochgelber Blumen: Lackviole, Goldlack, Lackstock; Malerlack, Kugellack; Lack, pl. Lacks, in Ostindien eine Rechenmünze, z. B. ein Lack Rupien, ungefähr 80,000 Thlr., vergl. Rupie; lackiren, mit Lack od. Firniss åuberziehen; Lackirer, ein Lackarbeiter; Lackmus, n. eine röthlich-blaue Frabe, s. Kroton und Orseille.

Lazurstein, (Lapis lazuli), m. der Blaustein, s. Azur.

Lemnische Erde, s. Bolus.

Lichen, m. die Flechte; Moosflechte, ein froßes Pflanzengeschlecht; lichen Islandicus, isländisches Moos; l. parietenus, die Wandflechte; Lichenit, m. ein Flechtenstein, Stein mit Flechtenabdrücken; Lichotomie, f. Heilk. Blasenschneidung; der Schnitt des Blasenstetus.

Lilac od. Lilas, auch Lilla, m. der span. Flieder, Holder, od. Holunder, Die Syringe, (nicht Sivenie od. Zirenie), ein bekanntes Gartengewächs, ursprünglich aus Persien; Spanische Fliederblütchenfarbe, Holderfarbe, Fliederblau; s. auch Kermes; Lilalith, s. Lepidolith.

Malachit, m. der Pappelstein, s. Atlas-Erz.

Mastix, m. ein blassgelbes, wohlriechendes Harz, von der Mastix-Pistacie od. dem Mastixbaume, bes. auf der Insel Candia &c. auch eine Art Kitt bei Bildhauern; Mastixkraut, s. Marum.

Naueoelgelb ob. Giallino, (spr. Dschall-) eine sehr schöne goldähnliche Farbe aus Bleiweiß, Alaun, salmiak und Spie&szglaskalk verfertigt und zur Öl- und Schmelzmalerei gebräuchlich.

Nigrin, Schwarzstein, eine Art des Titans.

Noir d'Allemagne, (spr. Noahr d'Allemanje) nn. eig. deutches Schwarz, Frankfurter Kupferdruckschwärze; noir de cerf, eig. Hirschhornschwarz, Beinschwarz; n. de terre, Erdschwarz, Erdkohle.

Ocher, m. Erd = od. Berggelb, Eisensafran, Eisenkalk, Erde von verwitterten Erzen.

Olive, f. die Ölbeere, Ölfrucht, Frucht des Olivenbaums oder Ölbaums, Olivenfarbe, Olivengrün, Ölbeerfarbe, Älbeergrün; Olivetten, pl. olivenförmige od. längliche Korallen, Glasperlen &c.;  Oliven-Erz, ölbeergrünes Kupfererz; bes. in England; Olivin, m. basaltischer Chrysolith, eine Gattung Talkstein.

Opuntie, f. die Feigendistel, Blutfeige od. gemeine indische Feige (Cactus opuntia), auch Nopal, eine Pflanze in America, auf deren bickwn, eirunden Blättern die Cochenille lebt; der Genus ihrer sehr füßen blutrothen Früchte färbt den Harn roth.

Orange, f. (spr. Orangsche) die Pomeranze, auch Pomeranzenbaunm; orangenfarbig, pomeranzengelb; Orangeade, f. (spr. Orangschade) Pomeranzenwasser, ein Getränk aus Pomeranzensaft, Zucker u. Wasser oder Wein; im letztern Falle Bischof; Orangeat, m. (Spr. -schat) eigemachte Pomeranzenschalen; Orangerie, f. (spr. Orangscherih) eine Sammlung von Citronen- und Pomeranzenbäumen &c.; auch ein Gewächshaus; Orange-Spinne oder Curassao-Spinne, eine außerst giftige Spinne.

Orlean (Roucou od. Ruku, auch Uruku), m. Kernroth, ein schöner gelbrother Färbestoff, Färbenteig von der dicken un rothen Haut der Kerne des Orlean- od. Rukubaumes (Bixa Orellana) in America.

Orseille, f. (spr. Orselje) das Farbemoos od. die Färberflechte, die aus Felsenritzen, des. am Meere wächst, und zu einem schönen rothen Farbestoff, auch zu Lackmus bereitet wird.

Paillasse, f. (spr. Palljass') ein Strohbett, Strohsack, eine Stren; paille, (spr. passje) strohgelb, strohfarbig od. strohfarben, blaßgelb.

Palette, f. das Farbenbrett, die Malerscheibe.

Persio, s. Cudbear.

Pigment, n. Farbestoff; Aufstrich od. Anstrich, Farbe, Schminke.

Prisma, m. pl. Prismata, auch Prismen, Meßk. eine Ecksäule mit 3, 4, 5 od. mehr rechtwinkligen Seitenflächen, je nachdem die Grund- und obere Fläche, welche immer einander gleich sind, 3, 4, 5, &c. Seitenlinien haben; in der Ntaurl, ein gläsernes Prisma, ein Licht- od. Strahlspalter, ein längliches, dreiseitig und sehr eben geschliffenes Glas zur Brechung des Lichtes in sieben vershieden gefärbte Strahlen, &c.  prismätisch, ecksäulig; prismatische Farben, Regenbogenfarben, einfache od. Stundfarben, wie sie durch ein gäsernes Prisma entstehen.

Purpur, m. Purpurfarbe, die kastbaste hochrothe Farbe; ein purpurnes od. purpurfarbiges Gewand, Purpurkleid, Purpurmantel; uneig. Schönkeit, Glanz, Pracht, Kostbarkeit &c.; Purpurina, f. ein Metall aus Messing; zum unechten Vergolden gebräuchlich; Purpurit, m. eine versteinerte Purpurschnecke.

Realgar, Rauschgelb, rother geschwefelter Berggiftkalk, s. Arsenik.

Reseda od. Resede, f. wohlriechender Wau, ein bekanntes wohlriechendes Gewächse, ursprpüngl. aus Ägypten.

Rosasium, n. ein Rosenkranz; Rosa od. rosaroth, besser rosenroth, rosenfarben od. rosenfarbig; Rosalba, weibl. Ramen; Weißrösden; Rosalie v. Rosalinde, weibl. Namen: die Rosiche, Rosenschöne; sub rosa, under der Rose, dem Bilde der Bertraulichket, d. i. im Bertrauen, insgeheim; Rose von Jericho, s. Jerichorose; Rosenholz, s. Rhodiserholz; Rosette, f. eine kleine Rose, ein Röschen, rosenförmige Zierathen in Gold- od. Silberblech &c., auch Rosenstein, ein unten platt und oben eckig geschliffener Diamant; rosettiren, mit Goldröschen besetzen, verzieren; Rosenobel, m. ein Rosenstück, ehem. engl. Goldmünze mit einem Schiffe und einer Rose bezeichnet, etwas über 3 Rthlr. an Werth; Rosette, wibl. Namen; Röschen; Rosilda, die Rosenholde, Unschuldholde; Rosine, die Hochrothe, Blützende.

Rosso antico, m. röthlicher Marmor.

Roswitha of. Rhoswitha, altdeuts. weibl. Namen: die weiße Rose.

Roucou, s. Orlean.

Rouge, (spr. ruhsch') Roth, rothe Schminke; Rouge et Noir, (spr. Ruhsch' e noahr) Roth und Schwarz, ein franz. Wagspiel mit Kugeln und Karten.

Ruku, s. Orlean.

Safflor, m. Distelgelb, die getrockneten Blüthen eines urspr. ägypt. Distelgewächses, zum Gelb- und Rothfärben gebräuchlich; auch ein blauer Farbestoff, Glasurblau, auch Zaffer od. Zaffera genannt, s. Kobalt.

Saffran, m. s. Krokus.

Sandarach, od. Sandarak, m. ein ausländ. Blaßgelbes Wachholderharz; auch rothes Rauschgelb, s. Arsenik.

Sandel- od. Santelholz, feines stind. holz; das gelbe wird zum Räuchern und zu eingelegter Arbeit, das rothe (Galiafurholz) zum Färben gebraucht.

Sandir, m. röthliches Bleigelb, s. Massicot.

Sapan- od. Sappan-Holz, ostind. Rothholz, dunkelrothes Färbeholz, dem fernambuk ähnlich.

Scharlach, m. dvonnend rothe Farbe; Ruch von dieser Farbe; Scharlachbeeren un Scharlachwurm, s. Kermes un Cochenille.

Schmack, s. Sumach.

Schmalte und Schmaragd, s. Smalte &c.

Seladon, das Meergrün; auch ein Schäfernamen: verliebter Schäfer.

Sinople od. Sinopel, m. Wappenk. die grüne Farbe, das Grün; auch ein braunrother, eisenhaltiger Hornstein.

Smalte, f. s. Kobalt.

Spaniöl, m. span. Schnupstaback; Spanisch-Weiß, s. Wismuth; Spaniolett, s. Espagnolette.

Sumach, m. auch Schmack, der Gerber- od. Färberbaum in Südeuropa und dessen Blätter, Beeren, Schößlinge, Wurzeln u. Rinde, zum Färben und Gerben, auch zur Bereitung des Corbuans &c. gebräuchlich. Von einer Art Sumach, dem Copal-Sumach, soll das Baumharz Copal kommen.

Teinture, (spr. Tängtühr) oder Tinctur, f. die Farbe, Färbung.

Tinctur, f. s. Teintüre; helk. ein farbiges Kraftwasser, ein Kräuter-Auszug; tingiren, einkauchen, färben, einen Anstrich geben; Tinte, f. die Farbe, Malerfarbe; Tintenfisch, s. Calmar.

Tormentill, s. Heilwurz, Blut- oder Ruhrwurzel, Nabelkraut, Siebenfingerkraut.

Tournesol, s. Croton.

Tusch, m. od. Tusche, f. chinesische Schwärze od. Tinte aud dem Ruß des verbrannten Öls von dem Ölrettigsamen &c.; tuschen, mit Tusch zeichnen od. malen; Wasserfarben flach auftragen und mit dem Pinsel vertreiben; daher geruschte Manier; (vergl. Touche).

Umber, m. Umbra od. Umber-Erde, Schattenfarbe, Bergbraunn, Braun-Eisenocher, braune Erdfarbe.

Verde antico, altes od. alterhümliches Grün, grüner Warma aus Griechenland.

Vermeil, m. (spr. Wermällj), rötliche Farbe, vergoldetes Silber.

Xanthorilon, n. Helbholz.

Chloraphyll, n. Blattgrün, der färbende Urstoff in den grünen Pflanzentheilen.

Kalliblepharon, n. heilk. en Verschönerungsmittel für die Augenbraunen.

Kromiboksin värjääminen.

Suomen nahkalehti 3, 10.2.1926

Ehdottomasti ensiluokan nahka menettää usein arvonsa, jos sitä väärin käsittelee värjäyksessä. Kuivauksen jälkeen tulee nahat huolellisesti lajitella. Onhan selvää, että jos nahoissa on pintavikoja, kalkki- tai muita tahroja tai muita valmistusvikoja, eivät ne mitään merkitse, jos nahka värjätään mustaksi, sillä musta väri peittää kaikki tahrat.

Ennen värjäämisprosessia neutralisoidaan täten lajitellut nahat seoksella, joka sisältää 100 gr boraksia 55 litrassa vettä kutakin 50 nahkakiloa kohti. Tämä seos kaadetaan valkkausastiaan sen pyöriessä. Neutralisoidut nahat virutetaan ja liotetaan seoksessa, joka sisältää 270 gr rakeista hematinia 54 litrassa vettä kutakin 50 nahkakiloa kohti, samalla kun ne peitataan 20 min. valkkausastiassa. Lämmön tulee koko ajan olla 60 ast. Cels. Senjälkeen liotetaan 250 gr krominahkamustaa, 122 gr nigrosiinia ja ½% sumachekstraktia 15 litraan vettä ja liuos kaadetaan valkkausastiaan. Nahkojen oltua 20 min. tässä kylvyssä, lisätään siihen 124 gr kuparivihtrilliä. Sitten niiden annetaan vielä olla tässä 10 min. ja sen jälkeen alkaa rasvaus.

Tähän käytetään seuraavaa emulsiota: 50 nahkakiloa kohti otetaan ½ kg rasvasuopaa, 1 ½ % degrasta, 1 ½ % maksatraania tai myöskin 1 ½ % spermasetöljyä. Ensin sulatetaan rasvasuopaa ja tämän kiehuessa lisätään traania ja degrasta sekä 60 gr glyseriiniä. Tämän seoksen annetaan sitten pyöriä valkkausastiassa puolisen tuntia. Sen jälk&en kun nahat ovat jäähtyneet ja kuivuneet pukeilla, ryhdytään värjäykseen. Tällä tapaa saadaan kaunista mustaa väriä. Muihin väreihin nähden noudatetaan samaa menettelytapaa, mutta alkupeittauksessa käytetään ekstraktina joko sumachia, gambieria, hemlockia tai fistikkiä. Vaaleat värit vaativat alkupeittauksessa sumachia tai gambieria. 50 nahkakiloa kohti otetaan 2½  - 3 % ekstraktia, ja liuotetaan se 70 litraan vettä. Tämä seos kaadetaan pyörivään valkkausastiaan, jonka annetaan vielä pyöriä puoli tuntia ja vasta nyt voi värjäys alkaa. Tätä menettelytapaa voidaan suositella ainoastaan silloin, kun käytetään emäksisiä värejä, sillä happamia värejä käytettäessä täytyy ensin rasvata nahat, koska nahat muuten helposti tulevat epätasaisiksi. Ensiksi mainitussa tapauksessa seuraa rasvaaminen vasta värjäämisen jälkeen.

Tavallisimmat värit saadaan seuraavilla tavoilla:

Keltasta: 280 gr intiankeltasta G tai azaflimia RR sekotettuna 14 gr:aan kromiruskeata D.

Olivinruskeata: 35½ gr liukenevaa sinistä, 226 gr havannanruskeata, 57 gr anthrazenrurskeata.

Tummanruskeata: 340 gr anthrazenruskeata, 85 gr cyanolekstraktia, 283 gr quinolinia.

Hiukan poikkeamalla edellämainituista painosuhteista voidaan saada aikaan lukemattomia värivivahduksia. Jos toivottu värivivahdus on saavutettu, sekoitetaan nahkoja 40 litrassa vettä, jonka jälkeen koko seos kaadetaan valkkausastiaan ja annetaan sen siellä pyöriä 25 min. Lopuksi kaadetaan valkkausastiaan vielä 240 gr rikkihappoista natriumia, jota on liuotettuna jossakin astiassa, valkkausta jatketaan vielä 10 min. ja sitten virutetaan nahat huolellisesti. Vasta nyt seuraa rasvaaminen. Tätä tarkoitusta varten otetaan 700 gr kastiliasuopaa, 1½ gr resiiniöljyä, 250 gr tammenterhoja, jotka liuotetaan samalla tapaa kuin mustavärjäyksessä.

Värjäyksen ja rasvaamisen jälkeen ripustetaan nahat kuivumaan ja pinta rasvotaan. Mustat nahat hierotaan spermaset- ja sorkkaöljyllä molemmat puolet samalla tapaa. Muita värejä käsitellään seoksella, joka sisältää kolme osaa vettä ja yhden osan glyseriiniä ja molemmissa tapauksissa hierotaan rasva nahkaan vaalealla vaatteella. Kun nahka jossain määrin on kuivunut, ripustetaan se ja jätetään sikseen pariksi päivää. Sen jälkeen se kostutetaan ja levitetään pölkyille. Lopuksi annetaan nahan läpeensä kuivua ja silotetaan.

Värien säännöstely Amerikassa.

Suomen nahkalehti 3, 10.2.1926

Erään amerikalaisen ammattilehden mukaan ovat muutamat tehtailijat ryhtyneet yhdenmukaistuttamaan kenkien, hakasten ja nappien värejä päällisnahan värien kanssa, ja on heidän yrityksensä saanut tunnustusta osakseen. Tämä on käytännöllinen toimenpide, sillä se yksinkertaistuttaa ei vain tavarain ostoa ja käsittelyä, vaan tekee näiden artikkelien sopivaisuuden nahkaan nähden paremmaksi.

Parkitusaineiden käyttö värjäämisessä.

Suomen nahkurilehti 10, 1918

Tärkeimmät parkitusainepitoiset tuotteet ovat katechu, väriomena, sumakki, dividivi, tammenparkki, kastanjat, myrabolanit y. m. Värjäämöissä ja painoissa käytetään eniten katechua, sumakkia, ja taniinia (väriomena).

Parkitusaineksilla on kirpeä maku ja ovat luonteeltaan happamia. Kemiallisesti katsottuna ovat ne orgaanisia happoja ja vaikuttavat voimakkaasti emäksisiin väriaineisiin, liimaan, munanvalkuaiseen ja alkaalioihin. Ne liukenevat verrattain helposti veteen. Happeutumisen kautta siirtyvät helposti keltaisiin tai ruskoihin väreihin, jotka omaavat määrätyn sukulaisuuden selluloosaan nähden. Parkitusainekset ovat yleensä enemmän tai vähemmän värjättyjä ja seurauksena tästä on, että niitä ei ilman muuta värjätessä ja painaessa voi käyttää kiinnittämään emäksisiä väriaineita vaaleihin, kirkkaihiu väreihin. Kaikista parkitusaineista voidaan taniinista helpoimmin poistaa väri, mutta myöskin sumakkiextraktia on saatavana kaupassa nykyään värittömänä ja siksi voidaan tätä tuotetta useassa tapauksessa käyttää taniinin hyvänä vastikkeena. Niin valkoista kuin prima taniini ei sumakkiextrakti kuitenkaan koskaan ole.

Taniinia esiintyy useissa parkitusainepitoisissa kasveissa, mutta eniten n. k. väriomenoissa, jotka usein sisältävät sitä yli 70%. Niitä käytetään siksi taniinin valmistukseen. Väriomenat ovat sairaaloisia kasvannaisia, jotka muodostuvat erään hyönteisen pistoksista. Niitä on erilaisissa kasveissa, mutta erikoisesti nuorissa tammilajeissa. Puhkaisemattomat väriomenat sisältävät eniten taniinia; ne, joissa hyönteiset vielä oleskelevat, ovat sinertäviä tai mustanvihertäviä, jota vastoin puhkaistut väriomenat, joista hyönteiset jo ovat hävinneet, ovat väriltään kellertäviä tai punertavan ruskeita. Jälkimäiset eivät ole niin arvokkaita kuin edelliset.

Parhaat väriomenalajit ovat kiinalaiset, jaappanilaiset ja Aleppo-laji (Itä-Indiasta ja Persiasta.) Lähinnä näitä, mainittakoon Levant-laji ja turkkilaiset väriomenat, joita saadaan Smyrnasta ja Tripolista, jota vastoin saksalaiset, ranskalaiset, italialaiset ja unkarilaiset sisältävät vähemmän taniinia tai parkitusaineksia. Taniinia saadakseen uutetetaan väriomenat vesi-, alkoholi- ja eetteriliuoksessa. Täten syntyy kaksi kerrosta, vesipitoinen ja eetterinen. joista ensimäinen pääasiallisesti sisältää taniinia, joka poistetaan siitä kuivaamisen avulla. Jos taniiniseos kuivataan alköholija eetterilisän avulla, niin syntyy siitä vähitellen ensin sitkeä liuos, kuohkea massa, joka jauhennuksen jälkeen tulee kauppaan n. k. vaahtotaniinina ja liukenee erittäin helposti veteen. Tavalliset taniinilajit ovat jauhomaisia, kellertäviä tai ruskeita väriltään. Taniinia on kaupassa myös kristallimaisena n. k. "neulataniinina".

Taniini liukenee kylmässä, mutta vielä paremmin lämpimässä vedessä. Pitempiaikaisen säilyttämisen johdosta muodostuu kuitenkin ilman hapon ja bakteerien vaikutuksesta liuoksessa jakautuminen. Tämäu välttämiseksi lisätään pieniä määriä boorihappoa, karpolihappoa, salicylhappoa tai samaten vaikuttavia aineita liuokseen, jos sitä on pitemmän aikaa säilytettävä.

Parhaat sumakkilajit tulevat Siciliasta, Portugaliasta, Kreikasta ja Ameriikasta; vähempiarvoisia lajeja saadaan Tyroolista ja Unkarista. Sumakkia saadaan erään Rhus-sukuun kuuluvan pensaskasvin eri lajeista. Sitä valmistetaan lehdistä ja oksan kärkiosista. Kaupassa tavataan sumakkia oliivivihreän värisenä jauheena. Tätä tulee säilyttää kuivassa paikassa, koska se helposti imee kosteutta. Seuraus sumakissa löytyvistä kellertävistä ja punertavista väriaineksista on, että sitä voidaan käyttää ainoastaan tummiin ja väliväreihin. Tämän ohessa mainittakoon, että korjaamisen edellä käyvällä ajalla on suuri merkitys näiden väriainesten muodostumiseen. Nuoremmissa lehdissä ja oksissa on ainoastaan vähän väriainetta, vanhemmissa ja kypsyneimmissä tuntuva määrä enemmän. Nykyään poistetaan usein extraktista väri sopivalla tavalla, niin että sitä voidaan käyttää taniinin asemesta myöskin vaaleimpiin väreihin.

Kupari-, pronssi- ja messinkiesineitten ruskeaksi värjääminen.

Suomen Teollisuuslehti. Koneteollisuus 8, 1.4.1915

Kupari-, pronssi ja messinkiesineille halutaan toisinaan antaa omituinen ruskeahko väritys. Tämmöinen väri saadaan seuraavalla tavalla: 20 gr:aan salmiakkispriitä sekoitetaan niin paljo etikkaa, että seokseen kastettu lakmuspaperiviipale selvään värjäytyy punaiseksi. Näin saatuun etikkahappoiseen ammoniakkiin liuvotetaan 10 gr. kuparivihreää (etikkahappoista kuparioksiidia) ja 6 gr salmiakkia (klooriammoniota). Jos värjättävä esine on isompi, niin se ensin mitä tarkimmin puhdistetaan kaikesta liasta, varsinkin rasvasta, ja varotaan, ettei siihen puhdistamisen jälkeen paljain käsin kosketa. Sitte sivellään äskenmainittua nestettä värjättävän esineen pinnalle ja annetaan kuivata lämpimässä huoneessa. Kuta useampia kertoja sivellään, sitä tummemmaksi esine värjäytyy. Pienemmät esineet asetetaan soveliaimmin emaljoittuun rautaastiaan ja liuvosta kaadetaan niin paljon päälle, jotta esineet ovat noin 2—3 cm alempana nesteen pintaa; sitten seos kuumennetaan kiehuvaksi alituisesti hämmentäen messinki- tai kuparisauvalla. Pois haihtuvan veden sijaan kaadetaan aika ajalta hiukan kiehuvaa vettä lisäksi. Niin pian kun esineet ovat saaneet halutun värin, lasketaan liuvos pois ja ne huuhdotaan hyvin kuumassa vedessä ja kuivataan vihdoin perinpohjin sahajauhoissa.

Raudan värjääminen tummansiniseksi.

Suomen Teollisuuslehti. Koneteollisuus 8, 1.4.1915

Tummansiniseksi värjättävät rautaesineet puhdistetaan tarkoin ja kiilloitetaan sekä upotetaan sitten nesteeseen, joka on sakeutettu liuvottamalla 140 gr rikkihapokkeista natronia 1 litraan vettä, ja kaatamalla sekaan 35 gr lyijysokeria liuvotettuna yhtäsuureen määrään vettä. Neste lämmitetään vähitellen kiehuvaksi, jolloin siihen lasketut rautaosat värjäytyvät sinisiksi. Värjäyksen jälkeen otetaan esineet seoksesta, kuivataan hyvin sahajauhoissa ja pidetään vielä useampia tunteja lämpöisessä paikassa. Vihdoin ne sivellään öljylla tai vernissakerroksella ruostumisen ehkäisemiseksi.

Emalji ja lasitus.

Suomen Teollisuuslehti. Koneteollisuus 8, 1.4.1915

Emaljiksi sanotaan sitä helposti sulaavasta lasiaineesta valmistettua värillistä tai väritönta, läpinäkyvää tai läpinäkymätöntä kerrosta, joka kiinnitetaan metalliesineiden pinnalle joko suojelevaksi kuoreksi tahi koristukseksi.

Pohjakerroksena käytetään emaljissa tavallisesti helposti sulaavaa lyijyn tahi boorihapon sekaista lasia, jota voidaan tehdä läpinäkymättömäksi sekoittamalla siihen tinatuhkaa tahi antimoonihappoa.

Emalji saadaan esim. valkoiseksi tinaoksiidilla, siniseksi kobolttioksiidilla, sinipunervaksi manganioksiidilla, ruskeaksi mangani-, kromi- ja rautaoksiidilla. Seuraavassa esitämme muutamia luotettavia neuvoja eri emaljien valmistamiseksi


Emaljia valurauta-esineitä varten.
Kaunista, valkoista ja kestävää emaljia valurauta-esineitä varten valmistetaan seuraavalla tavalla. Emaljoitavat esineet kuumennetaan hiekkaan upotettuina punahehkuviksi, pidetään noin puoli tuntia tässä kuumuudessa ja annetaan hiljalleen jäähtyä; sitten ne puhdistetaan huolellisesti kuumalla, miedonnetulla rikki- tahi suolahapolla, pestään vedellä ja kuivataan. Nyt pannaan esineisiin emaljin pohjakerros alempana mainitusta seoksesta; sitten ne kuivataan korkeassa lämmössä ja jotta pohjakerros sulaisi lasiksi kuumennetaan ne suljetuissa uuneissa. Mainittu seos valmistetaan seuraavasti: 6 osaa piilasia, 3 osaa boorihappoista natronia (booraksia), 1 osa mönjää ja 1 osa sinkkioksiidia hienoksi jauhennettuina sekotetaan hyvin, seos pidetään 4 tuntia punasenhehkuvaksi kuumennettuna ja lopuksi lämpöä kohottamalla sulatetaan se puolittain juokseva[k]si; sitten kaadetaan seos joutuin kylmään veteen. 1 osa täten jäähdytettyä ainetta sekotetaan 2 osaan luujauhoja ja tehdään siitä taikina jauhamalla sitä hienoksi tarpeellisen määrän kanssa vettä. Tämän pohjakerroksen päälle pannaan peräkkäin kaksi seuraavata seosta, jotka valmistetaan samoin kuin ensimmäinenkin: 32 osaa poltettuja luita, 16 osaa porshinisavea, 14 osaa maasalpaa (feldspat), 4 osaa potaskaa hämmennetään sekaisin vedessä, kuivataan, poltetaan ja jäähdytetään pikaisesti vedellä; hienonnettu seos jauhetaan taikinaksi veden kera ja siihen lisätään vielä 16 osaa piilasia, 5½ osaa poltettuja luita ja 3 osaa poltettua ukonkiveä (kvarts). - Sittenkun esineet tämän jälkeen on hyväksi kuivattu pannaan kolmas seos: 4 osaa maasälpää, 4 osaa puhdasta hiekkaa, 4 osaa potaskaa, 6 osaa booraksia, 1 osa sinkkioksiidia, 1 osa salpietaria, 1 osa valkeaa arsenikkia ja 1 osa puhtainta liitua. Namat ainekset sekotetaan, poltetaan, jäähdytetään nopeasti vedessä ja jauhetaan sekaisin 5½ osan kanssa poltettuja luita ja 3 osan kanssa ukonkiveä.


Emaljia kellontauluja ja nimikilpiä varten:
12 osaa lyijyvalkoista, 2 osaa arsenikkihapoketta, 8 osaa kristallilasia, 3 osaa salpietaria, 6 osaa hoorihappoa, 2 osaa ukonkiveä.


Edellämainittuja emaljeja ei tietysti voi käyttää ruoka- ja juoma-astioihin, koska niissä on arsenikkia.


Emaljia valurautaisiin ruoka- ja juoma-astioihin:
6 osaa kristallilasia, 2 osaa puhdasta potaskaa, 2 osaa salpietaria, 1 osa booraksia, 9 osaa mönjää.


Emaljia kupariesineitä varten: 12 osaa valkeaa sulatinsalpaa (slusspat), 12 osaa polttamatonta kipsiä ja 1 osa booraksia jauhetaan hienoksi, sekotetaan hyvin ja sulatetaan upottimessa; sulanut aine kaadetaan pois upottimesta ja jaahdyttyaan jauhetaan se veden kera taikinanmaiseksi tahtaaksi. Kupariastian sisälle sivellään tätä tahdasta ja astia pidetään sitten kohtuullisessa lämmössä, jotta aine kuivaa tasasesti. Kuivattua kuumennetaan astiaa niin kovasti, että lasiaine täydellisesti sulaa. Jähdyttyä saadaan valkea läpinäkymäton emalji, joka on hyvin lujassa ja suojelee kuparia kasvihappojen vaikutukselta.

Valokuvauksessa käytettävät kemikaalit.

Suomen valokuvaaja 6, 1.7.1923

Jatkoa n:o 2.

Kaliummetabisulfiitti käytetään kehityksen säilyttävänä aineena, sila käytetään myös happamen kiinnitysliuoksen valmistamiseen.

Kaliumnatriumtartrat (Viinihapp. kalinatroni) käytetään rautapaino kehitteeseen.

Kaliumnitraatti (Salpietarihapp. kali) käytetään magnesium pulverissa.

Kaliumnitriitti (Salpietaripitoinen hapan kali) käytetään päivänvalopaperin klorihopeaan, suuremman loiston saavuttamiseksi.

Kaliumpermanganaatti (Ylimanganihappoinen kali) käytetään hopea liuoksien puhdistamiseen, samoinkuin kiinitysnatroni jäännösten poistamiseen kuvista ja levyistä. Sitä suositellaan myös heikontajana levyille ja myöskin paperille ja ruskeiden kynsien puhdistamiseen.

Kaliumpersulfaatti on saatavana kaupoista eri merkeillä varusteltuna, kiinnityssuolan haihduttajana.

Kaliumsyaniidi (Cyankalium) myrkyllinen, käytetään kollodiumlevyjen kiinnittäjänä, mustentamiskeinona hopeanitraatin kanssa sublimaatti vahvistuksessa ja levyjen sekä kuvien heikontajana.

Kadmiumjodit (Jodkadmium) käytetään eritteenä jodihopeakollodiumi menetelmässä.

Kaliumjodit (Jodkali) valkoiset kiteet värjääntyvät helposti valon ja kostean ilman vaikutuksesta keltaisiksi. Sitä käytetään jodkollodium ja elohopeajodium vahvistukseen, sekä lisäkkeenä bromihopea emulsioonissa.

Kaliumoksalaati (Neutr. oksalihap. kali) käytetään oksalaatti kehityksessä raulahopea menetelmässä ja platinapaino kehityksessä. Sitä ei ole sekoitettava happameen oksalatiin (apila suola).

Kaliumrodamiidi käytetään toisinaan ammoniumrodamiidin sijasta kultavärjäys liuoksessa.

Kaltsiumkloriidi (Klorkaltsium) käytetään klori-hopea emulsionin valmistukseen. Sila käytetään myös platinapainospaperin säilyttämiseen, poistamaan ilman kosteuden peltisestä paperin säilytysputkesta, minkä kautta paperi tulee kestävämmäksi.

Kaltsiumhypokloriitti (Klorikalkki) on osana albumini kultaliuoksessa, käytetään myös hopeapilkkujen poistamiseen.

Kaltsiumkarbonaatti (Hiilihappoinen kalkki, liitu) neutralisoimiskeino albumiinipainojen kultaliuoksia varten.

Kuparikloriidia voidaan käyttää sekä levyjen heikontajana, eltii vahvistajana muodostamalla liuoksen tämän mukaan. Sitä käytetään myöskin bromihopeapainojen värjäämiseen samoin kuin klorihopea emulsioonin lisäkkeenä.

Kuparisulfaatti (Kuparivihtrilli) vaikuttaa bromi- ja klorisuolan yhteydessä kuten kupari kloriidi ja -bromiidi.

Lyijyasetaatti (Etikkahappoinen lyijy) käytetään aina värinkiinnitysliuoksissa.

Lyijynitraatti (Salpielarihapp. lyijy) käytetään tavallisesti värinkiinnitysliuoksissa, myöskin vahvistajana sitä käytetään.

Maitohappoa käytetään fosforihapon asemasta platinaliuoksen hapettajana.

Natriumesetaatti (Etikkahapp. natroni) kahdenkertaisesti sulatettua suolaa, käytetään kulta värjäysliuokseen.

Natriumbikarbonaatti (Kahdenkertainen hiilihapp. natroni). Sitä suositellaan toisinaan hopealiuoksen neutralisoimiseen albumiini menetelmässä.

Natriumbisulfit (Kahdenkertainen rikkihapp. natroni) liukosena sitä kutsutaan sulfiittilipeäksi (sulfitlauge) käytetään kiinnitysliuoksen hapettajana, kuin myös kirkastusliuoksena levyille ja kumipainoille.

Natriumborat (Boorihappoinen natroni, boraksi) on osana kultavärjäysliuoksessa ja kumilakassa. Sitä käytetään myös sodaa vastaavana aineena kehityksessä, jolloin se antaa ruskeamman värisävyn kuvalle.

Natriumkloriidi (Klornatriumi, keittosuola) käytetään klorihopeapäivänvalopaperin valmistamiseen. Sitä käytetään myöskin hopeakuvia kasteltaessa ennen värjäystä, samoinkuin hidasluttamiskeinona klorihopealevyjä kellittäessä.

Natriumhydroksiidi (Äetsnatron) käyteläiln samaten kuin kaliumhydroksiid'a kehitysmenetelmässä. Se haihtuu, kuten tämäkin ilmaan.

Natriumkarbonaatti (hiilihapp. natroni, sooda) käytetään kehityksessä, saadaan myös merkillä "kalsinoitu sooda" kaupoista. Viimemainittu on vesivapaata ja 1 osa sitä korvaa n. 2½ osaa tavallista soodaa.

Natriumsulfiidia (Rikkihapp. natroni) käytetään bromihopeakuvien värjäämiseen.

Natriumsulfutti (rikkihappoinen natroni) on tärkeänä osana kehitysliuoksissa ja vaikuttaa sen säilymiseen. Murentuneet jauhomaiset kiteet ovat heitettävät pois, koska ne hidastuttavat kehitystä. Sitä on saatavana kiteisenä ja vedettömänä suolana. Molempia käytetään samaan tarkoitukseen. 1 osa vedetöntä vastaa 2 osaa kiteistä suolaa.

Natriumthiosulfaatti (Alarikkihappoinen natroni, kiinnityssuola) käytetään levyn ja paperin kiinnittämiseen, on osana heikonnuksessa ja muutamien kehitteiden, varsinkin rautaoksalaattikehitteen valmistamiseen.

Oksaalihappo (Sokerihappo) saadaan hienona kiteenä, käytetään platinavärjäys liuoksissa ja platinapainon välmistusliuvoksessa. Hyvin myrkyllinen.

Platinakloriidi (Kalium ja ammoniumplatinakloriidi) käytetään rajoitetusti platina painossa.

Platinaklorirkalium (Kaliumplatinakloriin) on osana platinamenetelmässä, platinakehityksessä ja platinavärjäysliuoksessa.

Rikkihappo, hyvin syövyttävää, se on puhtaana väritön neste, ruskettuu helposti. Sitä käytetään rautakehitteissä, kiinnitysliuoksen lisäkkeenä, kumi ja pigmenttipainojen kirkastamiseen, otsotypiassa y. m. Kun sitä heikennetään vedellä, seuraa siitä lämpötilan nopea kohoaminen, minkävuoksi rikkihappoa on aina hitaasti valutettava veteen, muussa tapauksessa se voi helposti rikkoa lasiastiat.

Salpietarihappo, hyvin syövyttävää, on eri vahvuisena saatavana kaupoista. Polttava salpiearihappo on väkevintä. Tätä käytetään la ilevyjen puhdistamiseen. Kemiallisesti puhdasta salpietarihappoa käytetään platinavärjäysliuokseen ja hopealiuvoksessa kollodiummenetelmässä.

Suolahappo, hyvin syövyttävää, käytetään platinapainossa painon kirkastamiseen, platinavärjäysliuvoksessa oksaalihapon yhteydessä, kun myöskin klorihopean poistamiseen hopeapitoisesta huuhteluvedestä. Säilytetään hiotulla lasikorkilla varustetussa pullossa.

Sitroonahappo käytetään klorihopeamenetelmassa prepareerattujen paperien säilyttämiseen, kehitteiden lisäkkeenä ja vahvistajana märässä kollodiumimenettelyssä, samoinkuin hopealiuvoksen hapettajana himmeässä paperissa.

Tärpättiöljy käytetään risiiniöljyllä sekoitettunapaperinegatiivin läpikuultavaksi tekemiseen ja myös mattoleinin valmistukseen.

Urannitrat (Salpietarihappoinen uraani) käytetään levyjen ja kuvien valmistamiseen ja värjäämiseen.

Viinihappo voi usein korvata sitroonahappoa.

Hembygdsvård.

Svenska Finland 37, 13.5.1914

Ur Karlstads Tidningen låna vi följande uppsats som i det allra mesta har sin tillämpning äfven hos oss och därför förtjänar att låsas och beaktas äfven här:

Landsvägen lör[] en lång sträcka som ett enformigt brunt band genom en enformig skogstrakt: inga gläntor, inga höjder, som den skall upp öfver, inga stugor eller gårdar. Innan den så slingrar upp mot en bergås öppnar skogen på höger hand en fyrkant för ett par små åkerlappar och efter dess ena sida en liten stuga, hvars rödfärgade väggar och tegeltak, öfver hvilket den ålderdomligt långa skorstenen höjer sig, stå vackert mot den mörka skogsfonden bakom. Midt emot slugan efter andra vägkanten finnes en källa med tak af bräder, lagda i fyrkant, omgifven af skogens utposter, några kraftiga tallar. Och så alldeles intill källan en väldig gran, hvars lopp aftecknar sig mot de hvita sommarmolnen, medan de nedre grenarna hänga länga och skuggande ut öfver brunnen.

Källan med granen är sålunda något som inte är på minsta vis märkvärdigt. Det finnes säkerligen åtskilliga tjog liknande detaljer blott i Värmland. Och dock, hvilket behag har inte denna lilla fläck förlänat hela landskapsbilden! När man en het sommardag kom vandrande den dammiga landsvägen och så helt oväntadt, sen vägen svängt, fick syn på vattenstället i skuggan af den stora granen med blå reflexer öfver den gräsbundna marken rundt om, erfor man en känsla af svalka och vederkvickelse redan innan man smakat en droppe af vattnet! Ibland syntes några kor i skuggan under granen, medan vallhjonet sysslade med vattenupphämtningen, en annan gång var det en landtman som i det stora trädets svalka hämtade upp en förfriskande dryck åt sin törstiga dragare - en trefsam idyll som på någon af de gamla Düsseldorfermålarnas taflor!

Men nu är det slut med idyllerna. För ett par år sedan gick yxan i skogen, utposterna vid källan föllo och en morgon hade äfven den stora granen vräkts öfver ända. Det blef en präktig timmerstock! Hvad gjorde det sen att det lilla vattningsstället med ens förlorade sin forna trefnad, att platsen skrek högt om brutal sköfling, att den svala skuggan och de blå reflexerna öfver gräsmattan försvunno. Att det sommartiden blef ett hett och dammigt ställe där gräsbacken brunbrändes och källtakets bräder grinade med stora sprickor l solgasset. Den stora granen som stått där så långt bygdens äldsta kunde minnas hade, om den skonats, bevarat ställets trefnad och hägnat idyllerna äfven om de andra stora träden fällts, men det blef nu en så bra timmerstock, skogsägaren var jämförelsevis ny på platsen och hade kanhända inte heller i motsatt fall brytt sig om en gammal gran strunt förresten i dylik pjoskighet.

På en åkerren låg en stor ston, ett sådant dör väldigt block som jättarna roade sig med att kasta fönr i världen. Det låg inte i åkern till hinder för plog och harf, hindrade inte heller trafiken till fältet. Och därför fick stenblocket ligga där i fred år ut och år in, för foma släkten frammanande fantasibilder med troll och jättar, för oss senare tiders folk ett vittnesbörd om de naturens väldiga krafter som för oändliga tider tillbaka skurit fåror i bärgen och burit de stora stenblocken öfver landet. Jättestenen fick som sagdt ligga där, tills en nybyggare en vacker dag skulle ha tomtsten till en stuga; då sprängdes blocket i småbitar och nu kan ingen längre se att där funnits ett jättekast. Platsen har sålunda förlorat en detalj som utgjorde en karaktäristisk punkt i landskapsbilden och som gaf vandrarens, tantasi näring äfven stenarna kunna ibland vara bröd!

På ett ställe finnes en kyrkogård, liten och landtligt enkel, omgifven af naturens primitiva skönhet. Litet på sidan om allfarvägen tigger den, litet undangömd inne i skogen. Från landsvägen leder en allé af unga björkar fram till den mossbelupna kyrkogårdsmurens två gallergrindar. Det är så vackert att stå vid vägén och genom den skuggande allén se mot de två järngrindarna, bakom hvilka det ibland strålar och gammar som  i en degel med smältande guld, då solen lyser öfver de dödas stad. Att gå här under björkarna på den mjuka marken då vinden susar sakta i löfvet och solreflexer spela på marken är som att lyssna till en underligt vacker melodi, är något som stämmer till religiositet, yttrade en ung artist som förra sommaren vandrade vid min sida genom kyrkogårdsallén. Och dock har det varit på tal alt "modernisera" praktiskt förstås flytta den gamla muren och grindarna närmare vägen, klippa af alléns perspektiv, föra de dödas stad närmare vägens damm och sorl. Ett dylikt förslag kan under nuvarande förhållanden komma upp till praktisk diskussion och måste då om något skall kunna vinnas (märk väl!) - aflifvas med argument af rent praktisk art.

Hur många tankar och intryck framkallar inte synen af en hvit kyrka ute på de vida slätterna när solen sjunker i kvällen. Och en rödfärgad kyrka uppe i skogsbygden, bland grå berg och allvarstung furuskog. Hvilket missgrepp att här mot bergens och skogens mörka färgtoner utbyta rödfärgen, bergens blod, mot hvit oljefärg. Isynnerhet om det gamla templets väggar äro täckta med träfjäll. Den hvita oljefärgen hör ju hemma på en slät vägg, en någorlunda jämn panel. Och om då de träfjällade väggarna varit rödfärgade sen sekler tillbaka, om generation efter generation sett dem så, når alltså just den färgen har århundradens tradition för sig. Hvad skall man då säga om folk som kämna såsom för lifvet för att få det gamla templets åldersröda vaggar strukna likt en hvil grosshandlarvilla?

Och hvad skulle man saga om folket i den lilla stuga, som namnes i början af denna framställning, hänfördt af den litet hvarstans florerande "villastilen" helt plötsligt byggde ut en frontespis på tegeltaket, täckte den med grönmåledt plåttak, garnerade takkanten med en "utsågad" krusedull-list och så öfverst på takåsen satte ett löfsågeriormment tunt, skört och lättsprucket dä sommarsolen börjar skina? Med andra ord förde in detaljer som faktiskt höra hemma på en byggnad i Schweiz på en gammal hederlig svensk stugal. Litet hvar börjar nog ana att det vore på tok. Eller om de efter den ena knuten klistrade till en läng, smal låda, slutande i ett torn, så ändamålslöst litet "att säkert inte egaren själt utan på sin höjd hans lilla futtiga fåfänga får rum i det". Skulle vi mte nödgas tillstå alt dylikt vore missriktadt nit och missbrukad mannakraft?

Härom kvällen stod förf. till dessa rader jämte en bekant framför en vidsträckt, panoramaartnd utsikt, i hvilken hela landskapet med berg, skog och sjö, åkrar och ängar, gårdar och hus är synnerligen väl hophållet. I ena kanten finnes ett sågverk, som infe det minsta stör det enhetliga intrycket så väl är det inkorporerad i omgifningen. Antag nu att där nere i skogskanten uppfördes en villa, låt oss gärna antaga en dyr och påkostad villa, med torn, utsprång och vindskupor och struken med hvit oljefärg, eller kanske än hellre det hvita brutet i en tunn blå, grön, skär eller senapsgul nyans eller för att tala med professor J. Gunnar Andersson i hans intressanta uppsats i turistföreningens årsskrift i en ton liknande "den obeskrifliga kulör, som är utmärkande för bl. a. råttor och gråsparfvar". Hur skulle ett dylikt bvganadsexperiment slå ut?

- Jo, det enda huset skulle totalt fördärfva hela landskapsbilden, svarade den bredvidstäende betraktaren.

Det var alldeles rätt. På många sätt åstadkommes skadegörelse här i världen. Det är inte blott den som af okynne slår sönder sittbänkar, trampar ner gräsmattor eller bryter af kvistar från parkernas träd som gör "åverkan". Sådan kan också åstadkommas i välmening oen af de bästa motiv. Såsom när den gamla skuggande granen vid källan fälles, då jättestenen spränges i trasor, när en gammal vacker allé sköflas, eiler när en gammal hvit herrgård frän 1800-talets början förses med veranda med kulörta glas, tillhörande den röriga och trasgranna "jämmerstilen" från den andliga industrialismens period. Det är i dessa fall hembygdsvården skall träda i verksamhet. Men inte blott då det gäller gamla värden som stå på spel. Ty det får aldrig förgätas en ny att tid kräfver nya former, att vi oupphörligt måste nydana och bygga nytt. Men då gäller det att se till att de nya byggnaderna, gårdarna och stugorna inte komma att stå som vittnesbörd om andlig orkeslöshet och förskämd smak.

 W. B.

Djurens färgsinne.

Dagens Press 48, 10.5.1914
Svenska Finland 37, 13.5.1914

Föreståndaren för Münchenuniversitetets ögonklinik prof. Carl von Hess, som ägnat en grundlig uppmärksamhet åt djurens färgsinne och efter nya af honom uppfunna metoder för dettas utrönande företagit en mängd experimentella undersökningar, har i en tidningsuppsats framlagt en del af sina resultat på detta område (hvarom närmare i hans bok ”Vergleichende Psysiologie des Gesichtsinnes”).

Genom undersökning medelst ett spektrum, som kastades på ett svart underlag, hvarpå riskorn voro utströdda, konstaterade Hess, att apornas färgsinne sträcker sig lika långt som människans. Motsvarande undersökningar i fråga om dagfåglar visade, att dessa vid spektrums röda ända sågo de hvita riskornen lika långt som människan, medan de grönblått, i blått och violett liggande kornen icke voro för dem synbara: dessa fåglar se sålunda färgernas värld ungefär som vi genom ett rödgult glas. Förklaringen till detta märkvärdiga faktum är de rödt och gult färgade "oljekulor" som befinna sig på den ljuskänsliga delen af näthinnan. Den vackra blå fjäderfärgen hos en del fågelarter förefaller för sådana ögon blågrå eller färglös odh kan därför icke betraktas som prydnads- och lockfärg.

På samma vis anser sig Hess ha konstaterat, att sköldpaddornas färgsinne är höggradigt åt den violetta sidan, men på den andra icke räcker längre än till grönt; någon förklaring på detta förhållande kan man emellertid icke ge. De af honom undersökta amfibierna visa i fråga om färgsinne långtgående likheter med människan. I fråga om alla af honom undersökta fiskar och ryggradslösa djur anser han si gha fastslagit, att de förhålla sig som fullkomligt färgblinda.

Total färgblindhet hos människan är en tämligen sällsynt anomali, som kännetecknas därigenom, att de olika färgerna för ett sådant öga skiljas endast genom ljusstyrkan. En föreställning om detta slag af seende kan man få genom att under ett längre uppehåll i mörkt rum göra vårt synorgan ljuskänsligt odh därpå i ett föga upplyst rum betrakta färgade ytor vid sä ringa ljusstyrka, att de förefalla färglösa. På samma sätt ser den totalt färgblinde färgernas värld under alla ljusförhållanden. Spektrum, som synes honom som ett färglöst ljust band, är i den röda ändan förkortadt och förefaller i trakten atf gulgrönt och grönt som klarast, medan den normalt seende har denna uppfattning rörande sträckan rödgult till gult. Rödt ljus, som för den normalt seende ter sig mycket klart, förefaller den totalt färgblinde mörkgrått, nästan svart.

Genom lämpliga jämförelser mellan olika färgade och grå ytor kunde Hess rörande alla af honom undersökta ryggradslösa djur påvisa, att olika, för oss som färgadt förefallande ljus på dessa djur hade samma retningsverkan som det under samma förhållanden hade på totalt färgblinda människor.

En del fiskyngel har en tendens att i behållaren simma till det för deras ögon ljusaste stället. I spektrum simma de till gulgrönt till grönt. Bestrålas behållaren å ena sidan med rödt, å andra sidan med blått ljus, simma de till det för oss mörkare blått, som förefaller den totalt färgblinda människan ljusare än rödt. Väljer man far ett sådant försök ett för människan mycket ljust rödt och ett mycket mörkt blått, hvilka nyanser för den totalt färgblinde te sig lika ljusa, ha dessa båda färger samma verkan på fiskarna.

Ännu under senaste tid har man velat göra gällande, att fiskar ha färgsinne, därför att de ta en färg anpassad efter den botten, på hvilka de lefva. Dessa uppgifter bero enligt Hess’ mening på felaktiga iakttagelser. Vidare har man trott sig kunna konstatera färgsinne hos fiskarna, därigenom att en del af dem vid lekliden färgas gulröda eller röda under buken; man har trott sig kunna uppfatta detta som en för honans öga afsedd prydnad. Denna åsikt anser emellertid Hess ohållbar redan af den grund, att ifrågavarande fiskar delvis leka på ett djup af 20—80 meter, medan gulrödt och rödt redan på 6—8 meters djup på grund af absorption genom det blågröna vattnet icke längre kan iakttagas.

Äfven många ryggradslösa djur ha i likhet med fiskyngel tendensen att simma, resp. flyga mot ljuset, medan andra arter söka mörkret. Genom lämplig bestrålning med färgadt ljus anser sig Hess ha visat, att alla mot ljuset, resp. mörkret gående ryggradslösa djur städse uppsöka de fläckar, som för det totalt färgblinda människoögat förefaller som den ljusaste, resp. mörkaste. Han gör sålunda bestämdt gällande, att blommornas färgprakt icke har någon lockelse exempelvis för bin.

Af sina undersökningar drar Hess den bestämda slutsatsen, att färgsinnet endast kommit till utveckling hos de i luften lefvande ryggradsdjuren.

Säsongens modenyheter.

Tammerfors Aftonblad 165, 22.10.1920

Den, som inbillar sig, skrives i ett modebrev frän London till en rikssvensk tidning, att på Londons gator bara traska omkring långa, platta, sportklädda misser, bedrar sig storligen. Dessa utgöra sannerligen ett försvinnande fåtal, medan majoriteten gott kunde tänkas direkt importerad från Paris. Del vill säga för att behålla denna illusion bör man helst ej se på Londonmissernas ben och fotter; ty de förra erinra en mest om våra hederliga, svenska gärdsgårdsstörar, tädda i tarvliga bomulls-! eller silkesstrumpor, de senare rätt och slätt om stora, söderamerikanska "bla’n", trampande i konstant nergädda och slafsiga skor. Men dessa ben och fotter uppbära i allmänhet en ganska elegant, men som sagt föga ladylike företeelse, rör övrigt skulle det vara svårt att i detta sammanhang på några korta rader definiera Londongatornas misspublik, därtill är den alltför blandad. Därmed skulle jag för resten också gå utanför mitt ämne, som vill behandla säsongens modeepidemier, säsongens favoritartiklar här i denna nästan skrämmande stora stad.

Säsongens stora kapitel hör färgerna till. Vart man vänder sin konservativa, svenska blick möter färgernas orientaliska hetsiga prakt; man är ovan vid denna anblick, man börjar med att förkasta den och slutar med att intensivt njuta av färgspelet, den återvändande fredens glädjetecken. Ty det vill synas som om detta färgmod voro den naturliga reaktionen efter krigets fältgrå tristess. Butikernas skyltfönster glittra och skimra, som ville de tävla med en orientalisk marknad, teatrarnas dekorationer, belysningar och dräkter fira fullständiga orgier i smekande färgeffekter - allt från den minsta till den största sak lägger bara an på färger. Och man väjer inte tillhaka för de mest djärva sammansättningar, ej heller för de grellaste och mest skrikande färger. Ej så sällan ger färgprakten därför intryck av maskerad och ganska billig och tarvlig sådan, ett intryck som inte enbart kan skrivas pä konservatismens och ovanans konto.

Alla vinterns toaletter, som vilja göra anspråk pä att vara en vogue, skola alltså skatta åt färgernas och de skimrande metallernas brokiga mod. Skarpa, klara färger i tusen och en variationer; grönt, citrongult, mellan eller högblått samt först och sist terracotta äro de mest moderna. För att nu inte glömma de praktfulla guld och silverinvävda brokaderna, vilka dock i anseende till sin dyrbarhet mest synas i mer eller mindre ibreda band, arrangerade som släp, skärp eller stora knutar på klädningarna. Som foder och garneringar användas vidare de blommiga libertytygerna mycket.

En epidemi av odelat angenämt slag här i London ha vi att notera i jumpern, den stickade blusen. Dessa jumpers äro sällsynt läckra, därtill behagliga och ytterst praktiska att hära; lätta att handskas med, skrynklas inte, tarva ingen tvättning och värma som en liten kamin. De äro arbetade av ett glänsande och särskilt tjockt silke ibland även i ylle och finnas i alla färger. Många händiga ungfa damer här förfärdiga sina jumpers själva, men arbetet är oss emellan sagt både tidsödande och besvärligt.

Som överskrift till en tredje epidemi sätta vi capen. Vi ha hemma länge håde hört talas om och i några enstaka fall sett den. Här snavar man över den i varje gathörn; alla hära capes frän den finaste lady till den lilla springflickan. Capen är ett förtjusande plagg, men iden fordrar elegans. Går man några gator upp och ner i London har man emellertid snart sett sig både trött och led på den, tack vare dess många här ofta tarvliga och slarviga variationer. Detta till trots skulle man dock vilja rekommendera den.

(Mainos) Alcoa Albron Aluminum Paint

Better Homes and Gardens 5.1.1936

Tysklads kemiska industri.

Teknikern 498, 9.1.1907

"Vi stå inför en af den tyska rikedomens källor. En miljard 600  millioner i årsproduktion, nästan 700 miljoner i årsexport, 9 000  fabriker, 200 000 arbetare, 260 millioner i arbetslön, det är ungefär  bilansen för den tyska kemiska industrin år 1906. Om man betänker, att begynnelsen till dennas utveckling knappt ligger 30 år tillbaka i  tiden, så står man förbluffad inför dessa siffror. För 30 år sedan behärskade England salt- och alkalimarknaden. På anilinfärgfabrikationens område hade det ett betydande försprång  framför Tyskland. År 1856 vann Perkins för första gången anilin ur tjära, och Tyskland, som då egde endast få gasanstalter, måste taga sitt behof af tjära från England. Trettio år senare, 1886, hade Tyskland redan 4 000 fabriker, sysselsatte 58 000 arbetare och betalade åt dessa 64 miljoner i arbetslön. För närvarande har Tyskland försteget icke blott på färgfabrikationens utan också på de andra kemikaliernas och läkemedlens område och det trots dess fattigdom på råmaterialer..." Med dessa ord inleder Jules Huret sina betraktelser öfver Tysklands kemiska industri, hvilka han publicerar i "Figaro" i sina fortsatta skildringar af det nya Tyskland.

Han beskrifver, sedan han nämnt de viktigaste fabrikerna, noggrannare ett besök uti en fabrik i Höchst Särskildt intressant är därvid följande episod: "På en gård observerade jag oerhörda stycken blått tyg utspändt i solgasset. Jag frågar, hvad det skulle betyda, och får svaret: 'Det betyder femton år af en ödeläggande, men nu nästan ändad kamp emot indigo. För tio år sedan importerade vi ännu för 26 millioner indigo i året. Nu exportera vi för 30 millioner konstgjord indigo till alla länder i Europa, till Asien och Amerika. Och det är först början, ty det, hvilket Ni ser, är ett experiment. Vi utsätta dessa bomullstygsstycken, hvarje af 20 meters längd, under några veckor för regn och sol och iakttaga hvilka som bäst bestå profvet, ty hvart och ett af dessa stycken är färgadt med en skild komposition, några af dem äfven med naturlig indigo.’ Denna upptäckt har ruinerat en gren af den indiska handeln; därifrån exporterades årligen indigo för 30 millioner. Hos alla orientaliska folkslag, i Egypten, Kina och Japan är den blå färgen förhärskande.

Uppfinningen af indigo har förty icke just försatt engelsmännen på godt humör. De ha kämpat och kämpa ännu, men de äro besegrade... Slutligen talar Huret ingående om de välfärdsanstalter, som bolaget träffat för sina arbetare, för att tillförsäkra sig en stam af väl utbildade män. En af fabriken underhållen restaurant förser dem med billiga måltider, i en konsumtionsförening kunna de göra billiga inköp och äro delaktiga i vinsten, billiga velocipeder levereras åt dem, ett bibliotek med 9000 band står till deras förfogande. Fabriken underhåller en hushållsskola för arbetaredöttrar, ett hem för invalider, enkor och föräldralösa barn, understöder arbetarenas sjukkassa o. s. v. 500 hytter med duschsapparater stå till arbetarenas förfogande, där dessa strängt åtskilda efter färgerna kunna bada. "Att arbetarena," skrifver Huret, "strängt måste åtskiljas efter de skilda färger, med hvilkas tillverkning de äro sysselsatta,  gifver uppslaget till månget litet lustspelsmotiv. En blåarbetare upptäcker en vacker dag hos sin hustru spår af rödt hans ögon öppnas, och han låter skilja sig. En annan gång tror en arbetare i indigoblått, att han upptäckt spår af anilinblått å  linnekläderna i hemmet; han rådfrågar en af fabrikens kemister och erfar af denne sakkännare sin olycka. Emellertid säges han hafva förlåtit sin hustru det var ju endast en annan nyans. ..."

(Mainos) Kyanize.

Teknillinen aikakauslehti 5-6, 1920

Kalkgrund till pergament.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

4 skålp. engelsk blyhwitt, och 1 skålp. bränd pulv. kalk utrifwas med watten och blondas sedan med en stark limlösning af 2 3/4 skålp. färglöst godt lim. Till simpelt pergament kan bränd gips tagas i stället för blyhwitten.

Nafta fernissor.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Naftan eller bergoljan löser de flesta hartzer och detta  wid wanlig temperatur. 2 lod pulv. kopal och 2 lod nafta blandade och omskakade i en flaska, och sedan blandningen efter någon tid försättes med 6 lod nafta eller något mer till full lösning ger en wacker fernissa. 1 del pulv. dammarhartz försatt med 2—3 del. nafta ger omskakade wid wanlig temperatur en ytterst wacker och klar fernissa. Alla dammarhartzets förereningar hafwa utfällts och ligga på kärlets btten. Nafta fernissarno är mycket flygtiga och böra således påstrykes med en bred pensel och af en rask och öfwad hand. Föremålen böra alltid förut wara grundade med en gummi- eller limlösning. Det är en god sak att naftafernissan med dammarhartz löses i de flesta andra feta och spirituosa lackfernissor, hwarigenom desamma wid tillsats deraf erhålla större klarhet och en mer torkande förmåga. Skulle i början uppstå någon oklarhet, betyber det intet ty följande dag är blandningen redan åter klar.

Fernissa till skytt för herbarier etc. för insekter.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Föremålen bestrykas med en lösning af 20 grön kamfer, 1 qwintin, renad terpentin 15 droppar neglikolja uti 3 qwintin terpentinolja och 2 lod bergolja. Denna blandning kan man ständigt ha färdig och förwara i en korkad flaska.

Kopalfernissa med terpentinolja...

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Kopalfernissa med terpentinolja erhålles helt enkelt om endast kopalen, grofstött, smältes i en glaskol och sedan warm terpertinolja tillslås. Fernissor med terpentin som lösningsmedel passa ej för koppar och messingsföremål emedan fernissan i detta  fall blir grön. Skall fernissan ej bli för hård bör dock någon wened. terpentin tillsättas.

Fernissa för oljemålningar...

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Fernissa för oljemålningar bekommes genom en upplösning af 12 lod dammarhartz, 1½ lod wened. terpentin, ½ lod kamfer i 2½ skålp. ren terpentinolja.

En klar fernissa för kartor etc.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

En klar fernissa för kartor etc. erhålles af 12 lod mastix, 1½ lod wened. terpentin, ½ lod kamfert och 1½ skålp, rektificerad terpentinolja. För att hartzen under digereringen ej skall klibba i hop, tillsättes litet sönderstött glas.

Guldfernissor.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

4 lod kornlack, 4 lod sandrak, 4 lod mastix, 4 lod elemi, 1 lod drakblod och 6 skålp. sprit. Denna fernissa är röd men blir guldgul om så mycket af en lika beskaffad fernissa, men hwari drakblodet bliftvit utbytt mot 1¼ lod gummi gutta tillsattes, som för ben rätta färgens åstadkommonde erfordras. Messing som skall bestrykas med denna fernissa bör förut wara wäl rengjord, som sker genom deß behandling någro sekunder med en blandning  af 6 del. saltsyra och 2 del. salpetersyra ytans straxt derefter skeende afsköljning med en warm lösning af 1 del winsten i 3 del. watten; och messingens derefter skeende afgnidning med torr, ren sågspån. En annan guldfernissa bekommes af 8 lod kornlack, 8 lod sandarak, 1 lod gurkmeja, 1 lod gummigutta upplöste i 2 skålp. rektificerad terpentinolja.

Fransk bokbindarfernissa.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

8 lod gummilacka, 2 lod sandarak, 4 lod mastix, 4 lod elemi, 6 lod lavendelolja, 24 lod sprit och 1 lod wenedisk terpentin. Beredes på wanligt sätt. Allt papper som skall fernissas bör förut få en anstrykning af ett swag klar limlösning (t. ex. husbloßlösning), som lemnas att torka, emedan eljest fernissan slår igenom.

Alkalisk fernissa till att göra hattar wattentäta.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

14½ skålp. schellack och 1 ¼ skålp. renad potaska kokas under beständig omrörning med 6 kannor och 6 qwarter watten tills schellacken löst sig som finnes derpå otl blandningen ej skummar och är nära på färglös. Efter wätskans afswalning finner man ofta ett hwit skorpa, som aftages. Hattarne genomarbetas i den kalla wätskan mycket wäl, hwarefter de torkas och borstas med en styf borste. Efter benna föregående operation neddoppas de i swafwelsyra som är mycket utspädd, eller i förhållande till volym af 16 watten till 1/5 swafwelsyra, och lemnas i den sura wätskan 5 minuter. Slutligen utsköljas de i rent watten.

Oljefernissa till bronzering

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Oljefernissa till bronzering bekommes om förfares på följande sätt: i en lösning af 4 del. kopparvitriol och 1 del jernvitriol i 5—6  del. watten slås en lösning af grön såpa så länge fällning sker. Fällningen afsköljes och torkas, 16 del. deraf blandas och smältes sagta med 30 del. linoljefernissa och 10 del. war. Gipsfigurerna uppwärmas till 60—70° R. bestrykas med denna fernissa och torkas öfwer swag koleld, under det de ännu halftorra ingnides med bronz. Så behandlade motstå de wäderlekens inwerkan och stodas ej af fukt.

Färgning af ben och elfenben.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Benen kokas först i en lut af kalk och sedan i alunvatten, afsköljas och torkas i skuggan, då de bli hwita. Äftven endast en utkokning i kalkwatten kan göra tillfyllest. Elfenben kokas i en alunupplösning försatt med utspädd swafwelsyra. Elfenbenet eller de hwita benen erhålla en röd färg genom kokning i starkt alunwatten och sedan i 3 qwarter kalkwatten och ½ skålp. bresilja. Skulle färgen härwid bli för mörk sker en afsköljning med alunwatten, kokas föremålet med fernbock och alun. Blå färg erhålles af indigo löst i swafwelsyra, och syrans mättning förut med kalk. Grön färg af 3 del. spanskgröna och 1 del salmiak löste i 6 del. sprit. Betas först med en lösning af koppar i skedwatten och sedan färgning i ett warmt bad af blåholtz och jernvitriol erhålles en swart färg.

Algieriskt Cement.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

Det så benänmda cementet beredes genom sammanblandning of 2 del. aska, 3 del. lera och 1 del sand, hwilka ingrediensier före blandningen böra wara ytterst fina. Denna blandning försattes med linoljefernissa till lagom stadga, då cementet är färdigt.

Förfalskning af grönt thée.

Tidning för landtbrukare och näringsidkare 26, 6.7.1849

För att profwa om grönt thé innehåller berlinerblått rekommenderar Mohr att aftwätta bladen för att affpola färgämnet, slå twättwattnet uti ett cylindriskt glas, låta det afsätta sig och klarna, decaselera ben klara wättskan och försätta bottensattsen med 2 à 3 delar små krystaller af oxalsyra jemte tillräckligt watten, samt omröra alltsamman så att syron må lösa sig och följaktligen inwerka på berlinerblå, med tháe färgadt med 5000 del af sin wigt af en blandning  af 3 delar gips och 1 del berlinerblått och för satt med oxalsyra  och 100 delar watten lyckades försöket förträffligt. Wättskan färgades tillika något grönblå, men denna gröna färg härledde sig från thée bladens gula färg, hwilken löst sig i twättwattnet. Likwäl bör bemärkas, att dessa prof ännu icke blifwit försökta på alla färgade théesorter samt fordra ett ytterligare konstatering.