Suomen lippu.

Nuori voima 6, 1918

Kunniaa, pojat ja tytöt, Suomen lipulle! Vihdoin, vihdoinkin on vuosisatojen odotus päättynyt, Suomen valtakunta saanut oman lipun. Rintamme täyttää sanomaton riemun ja onnen tunne: taistelujen, eripuraisuuden ja riitojen keskeltä on sittenkin voitollisesti päästy yksimielisyyteen ja kohotettu valkosininen vaate pohjan perille, Pohjan- ja Suomenlahden syleilemälle mantereelle, tuhansien järvien maahan, yöttömien suviöitten maahan, kirkkaitten talvien ja laulujen laajaan maahan.

Tämä valkosininen lippumme on oleva meidän vapautemme, kansallisuutemme, rientojemme ja työmme tunnuskuvana. Jokainen meistä, joka on uneksinut Suomen vapaudesta, jonka suonissa on kiihkeänä polttanut kaipuu, että tämä maa saisi kerran luoda hartioiltaan vieraan ikeen, jokainen, joka on uhrannut kalleimpansa ja rakkaimpansa tämän vapauden hyväksi, jokainen on syvää, valtaista riemua tuntien ja ikivalan vannoen tervehtivä tätä täyttyneitten toiveitten valkosinistä viiriä.

Jokainen suomalainen, joka rakastaa tätä karua ja kaunista isänmaata, joka rakastaa tämän kaukaisen kansan muinaisia, vuosisataisia kamppailulta, joka rakastaa äitinsä sointuvaa, mutta orpoa kieltä jäsen ankaraa, mutta voittokasta taistelua, joka rakastaa suomalaisten yksimielisyyttä, kansallista eheyttä, se seuraa iloiten, lujin, päättävin mielin tätä Suomen kansan kohottamaa valkosinilippua.

Ja jokainen, joka tahtoo tässä maassa työtä tehdä joko henkisesti tai ruumiillisesti sivistyksen ja ihmisonnen hyväksi, joka tahtoo ihanilla suomalaisilla taideteoksilla, hengenluomilla rikastuttaa ihmiskuntaa, joka tahtoo kuivata Suomen soita, raivata uusia oloja, tai tavalla tai toisella uurastaa tämän maan ja kansan hyväksi, jokaiselle sellaiselle on tämä valkosininen lippu oleva rohkaisijana, innostajana ja johtajana kautta aikojen.

Valkosininen, sinivalkoinen lippu! Sinun värisi ovat olleet rakkaat jo vuosikymmeniä meidän kansallisissa juhlissamme, ja nyt olet sinä kohta voitokkaana liehuva kaikilla katoillamme ja juhlakulkueissamme. Näin sinusta ja sinun väreistäsi jo vuonna 1863 lauloi — suorasanaiseksi käännettynä — Z. Topelius, joka tätä maata palavin sydämin rakasti ja sen kansaa profeetan mielin ymmärsi:

"Hulmahda korkealle ja vapaana tuuliin, iloinen sinivalkea vaatteemme, kaunis tulevaisuudenlippumme! Riennä ylväänä ja rohkeana sataman suojista valtameren värein sinisten aaltojen kuohuun! Sinä elinhetkenä, jolloin sinut paljastetaan, kiitää Suomen nimi satamasta satamaan. Hulmahda korkealle ja vapaana tuuliin, iloinen sinivalkea vaatteemme!

On vaatteemme valkoinen! Se on liian hyvä veritahran purppuroitavaksi muulloin kuin taistelun hetkenä. On vaatteemme sininen! Se on liian nuori liehuakseen kuihtuneena, keltaisena ja raskaana syksyn kelmeässä usmassa. Talvien lumesta sinertäviin järviin käy lippumme loistoon ja kevääseen. On lippumme valkoinen. Se on liian hyvä muun kuin taistelun hurmeen purppuroitavaksi.

Missä on maanpiirissä maata meren täyttämää ja meren ympäröimää, joka paremmin ansaitsisi lipun kunniaa! Me olemme kasvaneet meren povesta, se on meidän tiemme, se on meidän toivomme; niinpä tahdomme myös sen väriä kantaa. Kehtomme keinui vetten ja laineitten vaiheilla, koko maamme on rantaa rannan vieressä. Missä on maanpiirissä maata meren täyttämää ja meren ympäröimää!

Missä on myrskyn uhatessa miestä, joka luottavammin jalusnuoraa tiukentaisi repaleisin purjein! Missä on taikaa, joka niin vapaana viiltäisi raivoavaa valtamerta ja sisäjärven tyyntä kuvastinta! Eikö se kanna lippua, joka kuitenkin on kunnianäytteensä arvoinen? Missä on myrskyn uhatessa miestä, joka luottavammin tiukentaisi purjettaan!

Niin kauas kuin myrskyjen henki yltää ja meren sinilaine lyö, etäisimpiin outoihin rantoihin tai aina etelän auringon aavikkojen ääriin, aina aution napaseudun jäiden partaalle kiitää valkoinen purjeemme. Käy samalla tavoin, sinilippumme, tästä hetkestä lähtien ympäri maapallon, niin kauas kuin myrskyjen henki yltää ja meren sinilaine lyö.

Hulmahda korkealle ja vapaana tuuliin, iloinen sinivalkea vaatteemme, jalo Suomen lippumme! Kiidä nuorena ja rohkeana sataman suojista valtameren värein sinisten aaltojen kuohuun. Sinä elinhetkenä, jolloin sinut paljastetaan, kiitää Suomen nimi satamasta satamaan. Hulmahda korkealle ja vapaana tuuliin, iloinen sinivalkea vaatteemme!"

K.