Suomalaiset värit.

Pohjalainen 110, 17.9.1895


Olimme juuri aikeessa toimituksen puolesta lausua mielipiteemme tästä päilväjärjestykseen joutuneesta asiasta, kun Helsingin lehdistä tapaamme seuraavan runoilijavanhuksemme Z. Topeliuksen lämpimän kirjoituksen, jota ilmaisee meidänkin mielialamme asiassa. Kirjoitus kuuluu näin:

Suomella on suuriruhtinaskuntana ollut oma vaakunansa v:sta 1581 alkaen, mutta ei mitään tunnettuja tahi tunnustettuja maanvärejä ennen kuin 1863 jälkeen. Maanvaakunat ja maan värit ovat kaksi eri asiaa, edelliset ruhtinaitten ja kuningasten määräämät, jälkimäiset kansan vapaasti valitsemat historiallisen syyn nojalla tahi ilman sitä. Joka toisiinsa sekottaa maanvaakunan ja maanvärit, hän ei voi erottaa toisistaan keskiajan heraldiikkaa ja elävää nykyaikaa, valtiota ja kansaa, kuningasten oikkuja ja kansan itsetietoisuutta. Turhamainen Juhana III antoi Suomelle arvonimen mukana mitä koreavärisimmän vaakunakilven. Tarkoitus jätettäköön sikseen; se oli sittenkin edustusmuoto, josta voimme olla kiitolliset. Jokainen suomalainen tuntee vaakunansa jalopeuran ja on valmis puolustamaan sen kunniata, mutta värit ovat jääneet niin arvottomiksi, että tuskin muut kuin heraldikot ovat niitä tunteneet, viime aikaan asti, kun ruvettiin niiden yksityiskohtia korjaamaan. Jalopeura on se, jolla on merkitystä; värit ovat koristusta vain.

Vuonna 1863 syntyi, valtiollisen elämän heräämisen ensi-hetkinä, myöskin kysymys omasta Suomen kauppalipusta. Kiista sanomalehdissä oli lyhyt, mutta vilkas. Useista ehdotuksista jakaantuimat mielipiteet kahden välille: toisella puolella n. s. Dagbladin-lippu, jossa oli, sinisen ja valkosen ohessa, myöskin Ruotsin lipun keltainen ja venäjän lipun punainen väri, sekä toisella puolella ehdoteltu yksinkertaisempi sininen ja valkonen lippu. Ennen kuin vielä oli päästy yksimielisyyteen valinnassa näiden ehdotusten välillä, raukesi koko lippukysymys, kun oli menetetty kaikki toiveet sen hyväksymisestä korkeimmassa paikassa, selvästi siitä syystä, että omaa Suomen lippua katsottiin valtiolliseksi separatismiksi.

Mutta asia oli myötätuntoisuutta synnyttänyt. Nuo kiistoittelevat värit nähtiin jo asetettuina lippuihin ja koristuksiin monissa paikoin maassamme. Niin tapahtui, että värit jäivät elämään lipun jälkeen, vähitellen pääsi sinisen ja valkosen somitus yhä enemmän voitolle noista neljästä vastaväristä, ja muutamien vuosien kuluttua nähtiin nuo kaksi ensinmainittua kaikkialla maassamme otettuina Suomen maanväreiksi. Mitään historiallista oikeutusta ei esiintuotu näille kahdelle. Olipa että pidettiin sinistä ja valkosta yksinkertaisimpana, kauniimpana ja sopusointuisimpana värinsomituksena, taikka että niille annettiin "kesäjärven ja talvilumen" symboolinen merkitys, ne vaan levisivät nopeasti voimalla kansan yleisen mielipiteen, joka iloitsee ensimäisestä helppotajuisesta tunnusmerkistä.

* Sopisi lisätä: teräksen-sininen, sillä eiväthän leijonan miekka ja se sapeli, jolle se astuu, woi olla keltaisia tahi punaisia.



**Tiedot owat otetut teoksesta "Die Orden, Waffen und Flaggen der Regenten und Staaten", Leipz. 1880-1887, maanvärit Loström & kump:n lippukirjasta, Tukh.Merkillistä kyllä kävi tämä yleisen mielipiteen virta ihan vastakkaiseen suuntaan samaa historiallista väitettä vastaan, mikä nyt on uudistettu keväällä 1895. Kysymys vaakunan väreistä ei suinkaan jäänyt esiintuomatta 1863. Sanasta sanaan luettiin sanomalehdissä sama vastaväite: vaakunan värit ovat keltainen ja punainen, siis pitää lipun ja maan värien myöskin olla keltainen ja punainen*.

Mitenkä todistetaan tämä siis? Vastataan: kaikki kansat ovat lainanneet värinsä valtakunnan vaakunasta. Onko se totta? Tutkikaamme asiaa. Mainitsemme tässä alempana Euroopan valtioiden vaakunain ja kauppalippujen värit maanvärien rinnalla. Vk. merkitsee vaakunaa, Kl. kauppalippua ja Mv.  maanväriä**.

Venäjä. Vk. musta, punainen, keltainen. Kl.  valkonen, sininen, punainen. Mv.  musta, valkonen, keltainen.

Saksan valtakunta (Preussi). Vk. musta, punainen, keltainen, Kl. musta, valkonen, punainen. Mv.  musta, valkonen, punainen.

Itävalta-Unkari. Vk. musta, punainen, keltainen. Kl.  punainen, valkonen, keltainen, vihreä. Mv.  Itävalta musta, keltainen; Unkari punainen, valkonen, vihreä.

Isobritannia. Vk. valkea, punainen, keltainen, sininen. Kl. punainen, sininen. Mv. punainen, keltainen, sininen.

Ranska. Vk. (kunnialegioona) valkea, sininen, punainen, vihreä. Kl.  sininen, valkonen, punainen. Mv. sininen, valkonen, punainen.

Itaalia. Vk. keltainen, teräksenharmaa, punainen. Kl.  vihreä, valkonen, punainen.

Ruotsi, Norja. Vk. sininen, keltainen, Norja punainen. Kl.  sininen, keltainen, Norja lisää punainen. Mv.  sininen, teltainen, Norja punainen, valkonen, sininen.

Tanska. Vk. punainen, sininen, keltainen. Kl.punainen, valkonen. Mv. punainen, valtonen.

Belgia. Vk. punainen, sininen, keltainen. Kl.  musta, keltainen, punainen. Mv.  musta, keltainen, punainen

Alankomaat. vk. sininen, keltainen, Kl.  punainen, valkonen, sininen. Mv.  punainen, valtonen, sininen

Espanja. Vk. punainen, keltainen, sininen, valkonen. Kl. keltainen, punainen. Mv.  keltainen, punainen.

Portugali. Vk. punainen, sininen, keltainen, teräksen-harmaa. Kl.sininen, punainen, valkonen. Mv. valkonen, sininen.

Kreikka. Vk. punainen, keltainen, sininen, valkonen. Kl. valkonen. sininen. Mm. valkonen, sininen.

Turkki. Vk. punainen, vihreä Kl.  samoin.  Mv.  samoin.

Sveitsi. teräsristi punaisella pohjalla. Lippu valkonennen, punainen. 23 kanttoonin maanvärit vaihtelemat.

Rumaania. Vk. sininen, punainen, keltainen. Kl.  ja Mv.  samoin.

Bulgaaria. Vk. valkonen, punainen, vihreä. Kl. ja Mv.  samoin.

Serbia. Vk. punainen, sininen, valkonen. Kl.  ja Mv. samoin.

Montenegro, Monako ja Andorra jätetään mainitsematta. Samoin pienemmät Saksan valtiot sekä Skotlanti ja Irlanti.

Mainitusta 20 maasta käy selville, että 6, nimittäin Ruotsi, Norja, Turkki ja kolme nuorinta, Rumaania, Bulgaaria ja Serbia, ovat ottaneet samat värit vaakunaansa, kauppalippuunsa ja maanväreihinsä. Viidellä muulla, nimittäin Saksan valtakunnalla, Tanskalla, Alankomailla, Espanjalla ja Kreikalla, on maanväreinä ihan samat värit  kuin lipuissa, mutta toiset kuin vaakunoissa. Muut ovat lainanneet sekalaiset maanvärinsä vaakunasta ja lipusta, mutta Sveitsin kanttoonit vaihdelleet ne vapaasti. Mitään tukea sille väitteelle, että kaikki kansat ovat ottaneet maanvärinsä valtakunnan vaakunasta, ei voida esiinluoda. Missä vaakunaa on noudatettu, näyttää se tapahtuneen siten, että se on välillisesti vaikuttanut kauppalippuun.

Miksi olisi siis meidän maamme yksin velvollinen luopumaan jo enemmän kuin 30 vuotta vanhasta, tunnustetusta tavasta, lainataksensa uudet ja epäiltävät värit maan vaakunasta? Miksi omistaisimme Espanjan värit, keltaisen ja punaisen, sentähden että ne olivat Juhana III:lle mieleen? Eikö se olisi kerskailevan kilven ripustamista vaatimattonialle torpantuvalle? Kulta ja purppurahan voivat sopia Espanjan ylimykselle, mutta eivät kaunista suomalaista huopatakkia.

Maallemme ei tehdä mitään palvelusta lisäämällä jo ennestään kyllin moneen riita-ainekseen uusi sellainen. Eikä niin kevytmielisesti vaihdeta jo hyväksyttyä maantapaa chateaux d'Espagne'iin, jotka ontuvilla syillä perustuvat historiaan. Sanottakoon vaan, jos niin halutaan, lauhkeita värejä, joilla ei ote mitään tekemistä politiikan ja puolueiden kanssa, suurten lasten leikkikaluksi. Merkityksensä on niillä kuitenkin aina yhdyssiteenä ja tunnusmerkkinä. Ollaan vanhoillaan. Suomen värit ovat sininen ja valkonen.

Z. T.