Pellervo 16, 1.8.1925
Arkkitehti Urho Åberg.
Rakennukset edustavat taloudessamme poikkeuksetta suurinta pääoman sijoitusta. Senpätähden tuntuukin niin lohduttomalta, kun kaikkialla nätee, ettei tätä suurta pääomaa hoideta tarpeellisella huolella ja tarkkuudella, vaan annetaan sen hoidon puutteessa hävitä ennen aitojaan. Valistunut maanviljelijä ei ajattelemattomasti säästä rakennustensa torjautsiin menemää aitaa ja varoja, mutta valitettavasti tällaisia ymmärtäväisiä maamiehiä on maassamme vielä liian vähän. Hoidon puutteessa kokonaisten seututuntien rakennukset rappeutuvat hirvittävän nopeasti, ja monia kymmeniä miljoonia markkoja edustavat omaisuudet häviävät omistajiensa ymmärtämättömyyden ja huolimattomuuden tähden.
Tiedän usean väittävän, että köyhällä ei ole varaa tehdä rakennuksistaan jokavuotisia korjauksia ja parannuksia. Tähän sallittakoon vastata, että juuri sentähden olemme köyhiä, kun haaskaamme suurissa ja säästämme pienissä.
Jotainen meistä kokemuksestaan tietää, että harvassa ovat ne talot, joissa ei ainakin navettarakennusta rakennettaisi uudestaan jotaisen uuden miespolven aikana. Näin nopeaan rappeutumiseen ei suinkaan aina ole syynä sopimaton rakennusaine, puu, vaan huono rakentaminen ja vielä huonompi hoito. Huonoon rakentamiseen on usein syynä, paitsi taitamattomuus, myös varojen puute. Mistäpä ne varat kerääntyisivätkään sukukunnille, kun jokainen polvi saa uusia suurimman osan talon rakennuksista.
Rakennuksen hyvästä hoidosta ei ole seurauksena ainoastaan sen pitempiaikainen säilyminen, vaan koituu siitä hyötyä sekä ihmisille että eläimille suuremman viihtyväisyyden ja parempien terveydellisten olosuhteitten kautta.
Järtiperäisen talouden ja rakennuksen hoitoon kuuluu myös karjasuojien kesäinen siivoaminen ja kuntoon laittaminen. Tässä alempana huomautan muutamista tärkeimmistä kesätöistä navettarakennuksessa.
Rakennuksen ympäristön puhdistus.
Navettarakennuksessa valmistuu hienointa ravintoainettamme ja arvokkainta vientitavaraamme. Ei siis laintaan ole samantekevää missä tunnossa ja minkälainen ympäristö tällä tuotantorakennuksella on.
Kaikenlainen ympärillä oleva saasta kulkeutuu helposti navettaan ja omiin asuinhuoneisiimme. Liassa ja kosteudessa pesiytyivät kaikenlaiset epäsiisteyttä ja tautia levittävät hyönteiset, varsinkin kärpäset. Rakennusten ympärillä asuva ainainen kosteus liettää sitäpaitsi maan perustuksien kohdalta. Pakkasilla kostea maa jäätyy hyvin syvään, horjuttaa liian matalaksi tehtyjä perustuksia ja aiheuttaa rakennuksessa repeytymiä ja vääntymisiä, jotka viat eniten turmelevat maaseudun rakennuksia.
Rakennuksen ympäristö on pahimmassa tapauksessa ojitettava. Usein riittää, kun ympärillä oleva maa tehdään vieruksi rakennuksesta poispäin, ja kaltevuudet järjestetään siten, että räystäs- ja pintavedet nopeasti juoksevat kauemmaksi rakennuksesta. Suuremman ulkopuolisen siisteyden aikaansaamiseksi olisi jokaisen navetan edustalta kasvimultamaa kuorittava pois jankkoa myöten noin 4—5 m terveydeltä ja tilalle tuotava puhdasta, karkeata soraa. Tällöin on varottava, että jankkoa ei kaiveta kuopille, joissa vesi seisoo, vaan ovat kaltevuudet järjestettävät vetäviksi ennen sorastusta.
Vettäpitävä ja hyvinhoidettu lantala sekä siisti käymälä ovat yksinkertaisia ja halpoja rakentaa. Paitsi sitä, että ne taloudellisesti ovat ehkä tuottoisimmat laitokset, ne mitä suurimmassa määrässä edistämät myös siisteyttä. Mutta kuinta useassa suomalaisessa talossa ne ovat hoidetut tai onko niitä lainkaan olemassa?
Kulttuurikansaan lukeutuva maanviljelijä ei saa kärsiä törkykasoja navettansa etu- että takapuolella. Ne juoruavat talonmäen saamattomuudesta ja siisteyden puutteesta.
Rakennuksen ulkopuolisten osien korjaus jo parantelu.
Vesikatto on rakennuksen tärkein, mutta valitettavasti enimmin laiminlyöty osa. Pärekatto, varsinkin listoitusta päreistä tehty, on halpa ja hyvä sekä pitkäikäinen, kunhan sitä vähänkin hoidetaan. Pienimmätkin rikkoutumat ovat heti korjattavat. Suurempien sateitten jälkeen on käytävä ullakolla tarkastamassa onko vuotoja ja missä. Vesikaton muoto on siitä määrällinen, että vuotanut vesi tunteutuu ullakon täytteeseen ja rakennuksen arimpiin osiin, joissa se salassa ihmissilmältä jatkaa tuhoamistyötään laajoilla aloilla ennenkuin hävitys huomataan.
Keväällä ja varsinkin syksyllä neulasten varistua ja lehtien pudottua on vesikatto kauniilla ilmalla huolellisesti laastava ja sammaltumisen alut poistettava ennenkuin ne leviävät laajemmalle. Pärekatolla ei saa kävellä, sillä päreet murtuvat ja halkeilevat, vaan on puhdistajan pidettävä allaan siirrettäviä tikapuita tai lautoja, jotta jakavat painon suuremmalle alalle. (Asfalttihuopakatolla ei koskaan saa liikkua kovat kengät jaloissa). Jos pärekatot pidetään puhtaina, niin varmasti säästytään monista tulipaloista, sillä puhdas päre ei useinkaan syty pienestä kipinästä, mutta ahavan kuivattama sammaloitunut törky syttyy sitä ahnaammin. - Vanhaa sammaloitunutta pärekattoa ei ole enää hyvä mennä raapimaan, sillä päreet ovat jo silloin siksi hauraita ja istuu sammale niissä siksi lujasti tiinni, että katto helposti menee pilalle.
Kivijalka on tarkastettava, rikkoutuneet osat korjattava ja avautuneet saumat laastittava. Kivijalan ja perustutjen kestävyydestä riippuu koko rakennuksen kestävyys.
Ulkoseinät on samoin tarkastettava ja korjattava sekä purkautuneet tilkkeet uudestaan lyötävä. Vanhentuneet, huuhtoutuneet ja varisseet maalaukset on uusittava. Varsinkin puuseinässä maalaus hävittää hyönteisten munia ja toukkia sekä sitäpaitsi jonkunverran suojelee puuta. Käyttäkää iloisen helakoita värejä, punaista, keltaista, sinistä, vihreätä tahi kellertävän valkoista (ei lumivaltoista), niistä on iloa ja nautintoa teille itsellenne sekä ympäristöllenne.
Pahasti halkeillut ja hataroitunut seinä on ensin tiivistettävä ja senjälkeen laudoitettava höyläämättömilla laudoilla, jolloin saumojen päälle pannaan 3/4" x 1½"tai 2" listat. Laudoituksen alle on hyvä panna vielä vuoraushuopa tiivisteeksi.
[---]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti