Suomen terveydenhoito-lehti 9, 1894
Kirj. T. H:nen.
*) Katso kirjoitusta "Isosta rokosta" S. T. hoitolehden 6:ssa numerossa tältä vuodelta.Noin vuosi sitten julkaisi tanskalainen lääkäri t:ri Finsen kertomuksen kokeistansa hoitaa isoa rokkoa potevia huoneessa, jonka ikkunat olivat tehdyt punaisesta lasista tai peitetyt paksuilla punaisilla verhoilla, niin että ainoastaan punaiset valon säteet pääsivät huoneesen. Ne tulokset, joita hän ja hänen jälkeensä useat muut lääkärit ovat saavuttaneet, ovat herättäneet paljon huomiota, sillä kaikki tämän hoitokeinon käyttäjät ovat yksimielisesti kiittäneet sen vaikutusta hyvin edulliseksi. Rokot eivät näin hoidetuissa potilaissa kehity samalla tavoin kuin muutoin isossa rokossa, vaan kuivuvat ennen kuin märkimisvaihe*) alkaa; sen kautta jää myöskin tuo potilaalle niin vaarallinen märkimiskuume kokonaan pois. Koska useimmat rokkosairaat kuolevat juuri märkimisvaiheessa, supistuu tällä hoidolla kuolevaisuus hyvin vähäiseksi ; ne jotka kuolevat, ovat joko tulleet liian myöhään tämän hoidon alaisiksi, niin ettei märkimistä enää voi estää, tai on heidän tautinsa erittäin vaikeaa laatua, niin että kuolema yllättää heidät jo taudin alkupuolella. Eokonarpia ei näin hoidetuille sairaille jää ensinkään, tahi vaan harvoja ja vähäisiä. Jos päivänvalo hetkeksikään pääsee vaikuttamaan sairaasen on koko hoito hukkaan mennyt, ja rokot kehittyvät tavallisessa järjestyksessä.
Tästä käy siis selville, että valo vaikuttaa vahingollisesti rokkotautiseen.
Valon vaikutuksesta elävään elimistöön ollaan viime aikoihin asti ylipäänsä oltu hyvin vähän selvillä. Tiedämme, että ihminen ja useimmat eläimet, välttämättömästi tarvitsevat jonkun määrän valoa oikein viihtyäkseen ja terveinä pysyäkseen. Pimeitä asuntoja pidetään, syystä kyllä, epäterveellisinä; kaivostyömiehet esim., jotka enimmät aikansa elävät maanalaisissa kaivoksissa, käyvät pian kalpeiksi ja kuihtuneen näköisiksi. Mutta toiselta puolen tiedetään, että kovin kova valo voi vaikuttaa vahingollisesti terveesenkin ruumiisen. Yleisesti tunnettu on n. k. "päivän polttama" - ihon tulehdus, joka usein syntyy keväällä, kun joku tavallisesti vaatteiden peitossa oleva ruumiinosa, kuten niska tai käsivarret, on ollut kauan aikaa päivän paahteessa. Että tähän ei auringon lämpö ole syynä, se on kokeilla saatu selville; jos esim. värjää ihon mustaksi ei mitään tulehdusta synny, vaikka musta iho kuumenee auringon paisteessa vielä enemmän kuin vaalea. Tämmöisen valon synnyttämän tulehduksen jälkeen muuttuu iho ruskeammaksi, "päivettyy", ja ruskea väri taas suojaa sitä liiallisen valon vaikutukselta. Pohjoisnapa-retkeilijöitä ja korkeille lumen peittämille vuorille nousijoita vaivaa myöskin usein liikanainen, joka taholta lumesta heijastava valo. Silmät veristyvät ja käyvät valonaroiksi, kasvot, kaula ja kädet turvottuvat, käyvät punottaviksi ja arastaviksi. Erittäin selvästi on liian kirkkaan valon vahingollisuus nähty muutamissa tehtaissa, joissa metalleja juotetaan yhteen tavattoman voimakkaitten sähkövirtojen avulla. Siinä syntyy äärettömän kirkas valo, joka on niin tuskallinen työmiehille, että useimmat hylkäävät tämän työn ja mieluummin tyytyvät huonompiin palkkoihin muissa tehtaissa. Eräs lääkäri, joka kokeeksi kerran oli läsnä tämmöisessä metallien juottamisessa, tunsi sen jälkeen seuraavia häiriöitä: ensin rupesi silmät ja nenä vuotamaan vettä, vähän myöhemmin alkoi kasvoja ja kaulaa polttaa kuin tulessa; silmät kävivät valonaroiksi, niin että hän tuskin saattoi pitää niitä auki. Illalla olivat kasvot tiilen-punaisina, kovasti turvoksissa, silmät veristyneet ja turvoksissa, koko yön kovia tuskia. Seuraavana aamuna ihon turvotus yhä lisääntyi, se oli tulipunainen, kuuma, kuiva ja arastava. Ainoastaan ne osat, joihin valo oli käynyt, olivat kipeät. Saman päivän illalla alkoivat vaivat vähentyä ja parin päivän perästä oli hän terve. Hän vakuuttaa ettei lämpö voinut olla syynä tähän ihon tulehdukseen, sillä kuumuus tehtaassa oli ollut varsin vähäinen.
Kokeiden kautta on todistettu että ainoastaan valon siniset säteet voivat tällä tavalla vaikuttaa ihoon. Siniset valon säteet ovat myöskin kemiallisesti voimakkaimmin vaikuttavia, mutta lämmittävät hyvin heikosti. Punaisella valolla sitävastoin, joka sisältää kaikki valon lämpösäteet, ei ole mitään vaikutusta ihoon eikä ylipäänsä eläviin olentoihin, samoin kuin se esim. valokuvauslevyynkään ei tee mitään jälkeä. Tästä käsitämme, minkätähden punainen valo on rokkotaudissa edullinen, se kun ei ärsytä ihoa, joka tämmöisessä ihottuma-taudissa tietysti on arka kaikille vahingollisille vaikutuksille. Kun valo terveesen ihoon voi vaikuttaa niin ankarasti, kuten ylläkerrottu, niin mitä sitte sairaasen.
Luultavaa on, arvelee t:ri Pinsen, että tämä hoitotapa muissakin ihottumataudeissa olisi edullinen. Syytä olisi siis koettaa sitä esim. tuhkarokossa ja tulirokossa. Omituista on että muutamissa maissa tämän tapainen hoitotapa näkyy olevan vanhastaan tunnettu kansankeino isossa rokossa. Niinpä mainitaan muutamin paikoin Ranskassa jo 18 vuosisadalla olleen tapana peittää rokkosairaat punaisella vaatteella ja pitää vuoteen edessä punaisia verhoja. Rumaaniasta kerrotaan, että siellä on vanha tapa peittää rokkotautisen kasvot punaisella vaatteella koska muka punainen väri vetää rokot pikemmin esiin. Samoin kerrotaan Tonkinista, että siellä on tapana pitää rokkosairasta pienissä komeroissa, jotka tarkoin suljetaan punaisilla verhoilla - siis aivan sama hoitokeino, jonka nyt tohtori Pinssen on keksinyt, perustuen tieteellisiin tutkimuksiin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti