Käsiteollisuus 2, 1912
Erotetaan munan valkuainen keltuaisesta ja hämmennetään sitä voimakkaasti puhtaalla tylpällä siveltimellä tahi tikulla, jotta kuoriaines erottuisi siitä, sitten annetaan seista ja siivilöidään. Värit sekotetaan puhdistettuun munanvalkuaiseen ja sillä maalataan. Kun maalaus on valmis ja kuiva, pidetään sitä kiehuvan vesikattilan kuumissa höyryissä, jolloin munavalkonen juustotkin ja maalaus ei lähde pesemällä eikä hankaamalla. Varsinkin on puuvillakankaan kestävyys suuri. Villakankaalla emme ole sitä huomanneet aivan niin hyväksi, kuitenkin voidaan tällaista maalausta käyttää villavaatteellakin, joka ei ole sateelle ja tuulille niin alttiina, kuin laivainliput, esim. sisähuoneiden koristeihin, lippuihin ja senlaatuisiin esineihin. Tällä maalauksella on se etu, ettei se tule niin kovaksi ja hauraaksi kuin öljyväri. Alusvaatteiden merkitsemiseen on sitä myöskin hyvä käyttää. Jos villavaatteet kyllästytetään alunavedellä, niin tulee maalaus luultavasti vieläkin kestävämpää. Tällä tavalla painoivat Elsassilaiset yksinään pitkät ajat pestäviä karttuuneja, kunnes kemia paljasti salaisuuden ja levitti sen laajemmalle.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti