10.6.13

Vähän puupintojen lakeerauksesta.

Kotitaide 9, 1909

Hyvien tulosten saavuttamiseksi puupintoja lakeerattaessa on otettava huomioon useampia seikkoja, joista seuraavassa aiomme tehdä selkoa.

Ensimmäisenä ehtona on, että käytetään yksinomaan moitteettoman hyvää lakkaa. Ja hyvää on sellainen lakka, joka on kirkasta, läpinäkyvää ja kestävää. Se haisee hyvältä, enimmäkseen tärpättispriitä muistuttaen, mutta on sillä samalla myös joku omituinen lisähaju. Lakoilla, jotka sisältävät benziiniä, on vastenmielinen, pistävä haju, joka tulee työmiehelle lakeerauksen kestäessä varsin sietämättömäksi, ja ovat ne siten helposti eroitettavissa paremmista lajeista.

Lakeeratessaan tuntee kyllä itsekukin helposti hyvän lakan. Se nim. leviää helposti ja on hyväksi silittyvää. Myöskin saattaa sen kanssa pitemmän aikaa työskennellä, sensijaan kuin halvempi laji joko kuivaa nopeasti tahi on sitä ainakin mahdotonta myöhemmin saada silitetyksi yhtä-tasaisesti yli koko pinnan. On nimittäin sangen tärkeätä, että lakka tasaisena kerroksena peittää pinnan, sillä muussa tapauksessa ei lakeeraus kuiva yhtä hyvin joka paikasta ja tämä seikka voi epätasaisen kutistumisen ja laajenemisen kautta antaa aihetta rakojen ja pisamoitten syntymiseen.


Keinoja lakan käyttökelpoisuuden tutkimiseksi.

Moitteettomassa lakassa täytyy tärpätti-öljyn olla ehdottomasti puhdasta. On olemassa paljon väärennettyjä sekä vale-tärpättiöljyjä, joita valmistetaan useammilla eri tavoilla. Lakkatehtailijalla on oma kemistinsä, joka tutkii kaikki ainekset ja saa heti selville väärennetyn tavaran. Mutta lakeeraaja, joka tahtoo ohentaa lakkaansa tärpätti-öljyllä, ei tiedä useinkaan onko ohennusnesteessään väärennettyä tai vale tärpättiöljyä. Myös on otettava huomioon ettei benziini- ja tärpättiöljy-sekoitusta suinkaan sovi käyttää mainittuun tarkoitukseen, sillä nämä nesteet eivät sekoitu keskenänsä ja, lakan ohennusaineena käytettynä, tuottavat paljasta haittaa.

Kun kaataa vähän tärpätti-öljyä teevadille tai matalaan kuppiin, jonka asettaa siten, että päivän säteet suoraan siihen lankeavat, voi yhtä ja toista päättää tämän aineen laadun suhteen. Jos tärpätti-öljy on oikeata, haihtuu se täydellisesti kahden tai kolmen tunnin kuluessa. Ja jos valkealle paperille tipautetaan tärpätti-öljyä ei se, siinä tapauksessa, että on väärentämätöntä, haihduttuaan jätä vähäistäkään pilkkua jälkeensä. Vielä eräs tutkimistapa on punnita yhtä suuret volyymit varmasti puhdasta ja kyseessä olevaa tärpätti öljyä ja verrata painoja keskenänsä, ja on siinä tapauksessa se parempaa, joka on keveämpää.

Muistettava on, että kosteudesta voi myöskin johtua lakeerauksen himmeäksi ja kiillottomaksi käyminen. Eikä kosteuden syynä useinkaan ole muu kuin huono ilman vaihto. Sillä elfei huoneilma pääse vaihtumaan ulkoilman kanssa on selvää, että ilma huoneissa tulee vesihöyryn kyllästyttämäksi ja silloin kadottaa lakeeraus oikean kiiltonsa muuttuen himmeäksi. Mutta jos heti tämän tapahduttua parannetaan huoneen ilmaa, voidaan pysyvät haitalliset seuraukset vielä saada estymään. Tästä käy selväksi, että lakeeraus vaatii myöskin raitista ilmaa.


Kuivumisen edistämistavat.

Kuivatusainetta eli sikkatiivia lisäämällä lakkaan, on tämä saatu kuivamaan nopeammin, kuin muutoin. Näennäisesti nimittäin kuivuu lakka tässä tapauksessa niinkuin on tarkoitettu enimmäkseen hyvin nopeasti. Mutta tarkempi tutkimus osoittaa, että yltyleensä sen pinnalla on pieniä rakkuloita tahi pieniä kuoppia kuin neulankären koloja. Ja välistä käy niinkin, ettei lakka kuiva, ei nopeaan eikä kovaksi. Syy siihen on seuraava: Lakka ei ole mitään nopeasti kuivuvaa ainetta ja siitä johtuu, ett'ei se kuivatusainetta lisättäessä voikaan täydellisesti yhtyä eli sulautua tämän kanssa ja seurauksena tästä epäyhtenäisyydestä ovat kuivuessa muodostuvat rakkulat ja kuopat.


Miten lakka kuivuu?

Oletetaan yleensä, että kaikki lakat ensin kuivuvat pinnaltaan, ja sitten vasta kuivuu ja kovettuu alla oleva kerros. Tämä olettamus saattaa monasti houkutella lakeeraamaan liian aikaisin toiseen kertaan, ennenkuin ensimmäinenkään kerros on kuivunut. Mutta tämä olettamus on ainakin parhaitten lakkalajien suhteen väärä. Sillä nämä viimemainitut kuivuvat sisältäpäin, eikä pinnalta alkaen. Ja sentähden pitäisi odottaa useampia päiviä ennenkuin toinen lakeeraaminen toimitetaan.

Myöskin ilman vaihtelu voi joskus tehdä sen, että lakka hitaammin kuivuu. Sen vuoksi täytyy kolean sään vallitessa välttää, ett'ei veto saa käydä huoeeessa, jossa lakeeraaminen tapahtuu. Joka tapauksessa on vältettävä öljyisen siveltimen käyttämistä, sillä sekin tekee lakan hitaammin kuivuvaksi. Tarkka vaari on pidettävä siitä, että lakeeraus saa kuivaa tarpeeksi kauan, sillä muutoin ei saada hyviä ja tyydyttäviä tuloksia.

Muutamilla on tapana lakeerata kahteen kertaan, sivelemällä myöhemmin uusi lakkakerros ensimmäisen päälle. Mutta välttämätön seuraus siitä on, että muodostuu rakoja. On otaksuttu näet, että toinen siveleminen synnyttäisi kestävämmän pinnan ja paremman kiillon, mutta se on erehdys. Todellisuudessa käy niin, että kestävän pinnan ja mahdollisimman hyvän kiillon saa parhaiten lakeeraamalla yhteen kertaan, mutta lakkaa on pantava runsaasti.

Jos paneelausta tai jotakin suurta pinta-alaa laakeerattaessa lakka olisi epätasaisesti valunut ja jo sen verran kuivunut ett'ei sitä enää voi siveltimellä pyyhkäisten saada häviämään, koetettakoon seuraavaa keinoa: kuivattakoon lakkainen pensseli niin hyväksi kuin se saadaan kuivaa pintaa vasten hankaamalla, ja sitten annettakoon siveltimen harjasten latvojen varovaisesti imeä liian pois valuneista paikoista. Tällä tavoin voi lakeeraaja parhaiten poistaa ne jäljet, joita lakan valuminen synnyttää. Mutta selvää on, että sen täytyy tapahtua ennenkuin lakka on liiaksi kuivunut.

Ei kommentteja :