Kotitaide 10, 1909
Ehdottomasti suurin osa nykyisistä huonekaluistamme valmistetaan tammesta. Senpä vuoksi sekä puusepät että huonekalukauppiaat mitä suurimmalla mielenkiinnolla seuraavat tammipetsauksen alalla tapahtunutta edistystä, jonka kautta on käynyt mahdolliseksi saada tammipuuhun noita monenmoisia uudenaikaisia värivivahduksia ja muunnoksia. — Kaikkien muitten kotimaisten puulajien petsaukseen käytetään melkein yksinomaan happamista, valoakestävistä tervaväriaineista valmistettuja vesipetsejä, mutta tammisten huonekalujen petsauksessa on viime vuosina yhä enemmän ruvettu käyttämään happamien tervaväriaineitten ohessa myös puhtaasti kemiallisia sekä n. k. yhdistettyjä petsejä, joita viimeksimainittuja valmistetaan kemikaalioita ja väriaineita yhdistämällä.
Tammea täydellisesti neutraaleilla väripetseillä, petsattaessa tulee sangen usein näkyviin eräs näitten yksinkertaisten vesipetsien huono ominaisuus nim. se, että näitten neutraalien petsiliuosten on varsin vaikea päästä tunkeutumaan tammipuussa oleviin ilmahuokosiin. Ja tästä on seurauksena ett'eivät huokoset petsaudukaan, vaan vaaleina ja värittöminä eroittuvat silmäänpistävästi puun pohjaväristä ja antavat valmiille huonekaluille varsin omituisen levottoman vivahduksen, joka on poistettavissa ainoastaan siten, että ne perästäpäin väritetään joko vahattaessa, jolloin vahasalvaan on pantava jotain olesooliväriainetta tahi himmetettäessä, jolloin himmekkeesen on lisättävä väkiviinaliukoista väriainetta. Tätä tervaväriaineista valmistettujen petsien varjopuolta ei ole, sen on kokemus näyttänyt, kemiallisista valmisteista tehdyissä n. k. kemiallisissa petseissä.
Päinvastoin tunkeutuvat nämä, huomattavasti väkevämpiä kuin ovat, hyvin helposti tammipuun huokosissa oleviin ilmarakkuloihin, jonka johdosta huokoset saavat aivan saman värin kuin koko muu pinta. Ja juuri tämän tasaisen ja rauhallisen vivahduksensa takia ovat kemiallisilla ja yhdistetyillä petseillä tammipuussa aikaansaadut väritykset tulleetkin niin erinomaisen arvokkaiksi.
Puhtaasti kemiallisia petsejä ovat antiikkipetsit ja oxidiinisavustepetsit kun taas niin sanottuja erikoisia tammipetsejä on pidettävä yhdistettyinä petsilajeina.
Antiikkitammipetseillä, joita kaupoista saa K. L. ja M-merkkisinä, on se ominaisuus, että ne synnyttävät tammessa olevan parkkiaineen kanssa tammen puusolujen sisään himmeän ruskeaa väriainetta ja että ne voivat imeytyä varsin syvälle puun pintakerroksiin. Tämä antiikkipetsien erinomainen ominaisuus voida imeytyä niin syvällä oleviin soluihin johtuu niiden vahvasti alkaalisesta luonteesta ja tekee sen, että tammi niitä käytettäessä tulee sangen syvään petsatuksi, josta käytännössä on se etu, että petsauksen pois hankauminen ja kuluminen niinhyvin tasoista kuin kulmista ja nurkistakin on melkeinpä mahdotonta.
Tammen petsaaminen antiikkipetseillä on hyvin yksinkertaista eikä vaadi mitään erikoisia varovaisuustoimenpiteitä taikka tottumusta. Petsattavat pinnat on vaan oikein märäksi kostutettava näissä kaupasta käyttövalmiina saatavissa joko niin väkevissä kuin ovat tai tarpeen mukaisesti kylmällä vedellä miedonnetuissa petsiliuoksissa kastellulla sienellä tai villatilkulla, petsin on annettava tarpeeksi kauan vaikuttaa päästäksensä oikein syvälle puuhun tunkeutumaan ja sitten on mahdollisesti vielä löytyvät märät paikat siveltimellä tasoiteltavat. Tällöin muodostuu varsin pian himmeän ruskean punertava väritys, joka kumminkin vasta 24 tunnin kuluttua on täysin valmis ja silloin aivan erehdyttävässä määrin noiden niin tunnettujen savustetun tammen ja antiikkitammen väritysten kaltainen. Tästä käy selväksi, ett'ei antiikkitammipetsauksen kelpoisuutta koskaan voi oikein arvostella ennenkuin värien lopullinen kehitys on saanut tapahtua.
Samaten kuin tammea ammoniakkihöyryssä savustettaessa, riippuen kyseessä olevan tammipuun vähemmästä tai enemmästä parkkihappopitoisuudesta, syntyy vivahduksia himmeän keltaisen ruskean ja harmaan ruskean värin välillä, samaten saa antiikkitammipetsauksessa eri petsilajeilla eri värityksiä keltaisen ruskean ja harmaanruskean vanhantammenvärin välillä, nimittäin siten, että K kirjaimella merkityllä antiikkitammipetsillä saa selvän himmeän ruskeaa, L:llä merkityllä harmaanruskeaa ja M:llä merkityllä selvään kellanruskeaa savusteväritystä vastaavan värin.
Antiikkipetsin vaikutuksesta puun parkkiaineesen syntynyt ruskea väriaine puun pinnimmaisessä kerroksessa, on veteen liukenematonta, josta seikasta johtuu, että näitä petsauksia voi pitää varsin hyvin vettä sietävinä. Ei ole kumminkaan sanottu, että ne vioittumatta voisivat kestää alituista saippualla tai soodalla pesua tai pitempiaikaista sateen tai lumen vaikutusta, vaan on parasta, että sellaiset antiikkipetsatut tammihuonekalut, joita kovin usein on puhdistettava, lakeerataan.
Yhä useampia värivivahduksia saadaan antiikkitammipetseillä K, L ja M, jotka yleensä ovat verrattomia kauneutensa ja tasaisuutensa vuoksi, siten että näihin, joko väkevöityihin tai miedonnettuihin, valmiisiin petsiliuoksiin lisätään vähän jotakin sopivaa hapanta tervaväriainetta. Varsin sopivia tähän tarkoitukseen ovat vesiliukoiset taideväri-valmisteet sellaiset kuin Nigrosiini, Induliini W, Persiopunainen, Indoolisinivihreä, Aziinivihreä, ja puhtaankeltainen G, joista petsi saa uuden värivivahduksen, sekä taiteelliset uusi ruskeapetsit A, B, C, D ja E, jotka puolestansa vahvistavat petsin omaa värivivahdusta. Tätä menettelytapaa käyttäen saa tammipuun petsatuksi lukemattoman monella uudenaikaisella tavalla ja lisäksi tavalla, jonka tulokset sekä kauneutensa että yhdenmukaisuutensa puolesta varmasti tyydyttävät jokaista asiantuntijaa.
Sekä antiikkitammipetsien lisäväritystä, että vahvistusta varten käytetyitä happamia tervaväriaineita käytetään parhaiten n. k. juuriliuoksina, jonka kautta petsiliuoksen käyttökelpoiseksi valmistaminen käy erinomaisen helpoksi. Liuotetaan yksinkertaisesti 50 gr. kysymyksessä olevaa tervaväriainetta 1 litraan kiehuvaa vettä ja nämä n. k. juuriliuokset säilytetään tarpeen varaksi pulloissa tai saviruukuissa.
Seuraavat esimerkit näyttävät miten antiikki-tammipetsejä K, L ja M käytetään yhdessä happamien tervavärien kanssa:
1. Jos tahdotaan saada tammi himmeän harmaan ruskeaksi: sekoitetaan 1 litra antiikkitammipetsiliuosta K, 70 kcm. nigrosiinin juuriliuosta ja 40 kcm. anziinivihreän juuriliuosta.
2. Jos tammi tahdotaan tehdä himmeäksi vaaleanoliivivihreäksi on sekoitettava 1 l. antiikki-tammipetsiliuosta L. 20 kcm. induliini W:n juuriliuosta ja 20 kcm. indoolisinivihreän juuriliuosta.
3. Jos tammeen tahdotaan saada vaalea himmeän-punertavan ruskea väritys on sekoitettava 1 1. antiikkitammipetsin K-liuosta, 50 kcm. persiopunasen juuriliuosta ja 50 kcm. aziinivihreän juuriliuosta.
4. Tahdottaissa saada tammi keskivoimaisen keltaisen ruskeaksi sekoitetaan 1 l. antiikkitammipetsin M-liuosta ja 200 kcm. uuden ruskean A:n juuriliuosta.
Erityisesti on vielä huomautettava, että emäksiset tervaväriaineet eivät yhdy antiikkitammipetsien kanssa vaan putoavat heti öljymäisenä sakkana täydellisesti turmellen petsiliuoksen. Jos siis ei varmasti tiedetä, onko tervaväri hapanta vai emäksistä, on se ehdottomasti ensin tutkittava pienillä annoksilla ennenkuin koko suuri petsimäärä pannaan pilalle. Sekä antiikkitammipetseillä yksin, että niitten hapan tervaväri sekoituksilla tehdyt petsaukset tulevat vielä paljon kauniimmiksi jos petsatut pinnat ohueen vahataan tärpättiöljyllä ohennetulla valkealla vahasalvalla ja vahakerroksen kovetuttua himmetetään jollakin vaalealla himmekkeellä.
Tumman ruskeisiin tahi täys-ruskeisiin värityksiin eivät antiikkitammipetsit kelpaa sen vuoksi ettei tammipuussa ole niihin riittävästi parkki-ainetta, eikä ole myöskään luotettavaa käyttää ylenmääräisesti happamia tervavärejä siitä syystä että väkevistä väriliuoksista antiikkitammipetsien vaikutuksesta osa liuoksessa olevaa tervaväriainetta helposti eroaa tehden sellaisen petsiliuoksen käytäntöön kelvottomaksi.
Sensijaan on ruvettu viimeaikoina tammipuun tummaksi tahi täys'ruskeaksi petsaamiseen käyttämään toisenlaisia yhdistettyjä petsejä, joita saa kaupoista käyttövalmiina liuoksina erikoistammi-petsien nimellä.
Näitten erikoistammipetsien eri lajeilla I-XI saa, jos niitä täys'väkevinä käyttää, hyvin täys-voimaisen ja tumman, kellanruskean, punasen ruskean, harmaan ruskean, vieläpä mustanruskean värin sekä harmaita petsivärejä, kun taas niillä yhteenkertaan kylmällä vedellä miedonnettuna saa edellisten värien välillä olevia vivahduksia ja ne 3—7-kertaisesti kylmällä vedellä miedonnettuna antavat vaaleampia värimuotoja.
Erikoistammipetseillä on melkein yhtä suuressa määrin ne samat hyvät puolet kuin antiikkitammi-petseilläkin. Ne nimittäin värjäävät tammipuun huokoset yhtä hyvin kuin pintapuolenkin, ne imeytyvät syvälle puun sisään, niillä saa ilman erikoista vaivannäköä tasaisen petsauksen ja ovat niillä tehdyt petsaukset hyvin ilmaa sekä kosteutta kestäviä.
Ainoastaan vettä eivät erikoistammipetsit siedä yhtä hyvin kuin antiikkipetsit, vaan ovat niillä petsatut huonekalut kaikella muotoa lakalla päällystettävät eli kuten sanotaan, ne on himmetettävä.
Erikoistammipetsejä sopii myös mielen mukaan sekoitella keskenänsä, värillisten värivivahdusten saavuttamiseksi sekä lisävivahduksia varten yhdistellä happamien tervavärien kanssa, joita parhaiten tässäkin tapauksessa käytetään edellämainittuina juuriliuoksina, kuten nigrosiinin H ja D mahongi-ruskean, anziinivihreän j. n. e. juuriliuoksina, joita on paras pitää valmiina niin että tarpeen vaatiessa saa tammipetsaukseensa minkä vivahduksen tahansa tummasta vaaleimpaan saakka.
Erikoistammipetsien käyttötapa on yhtä yksinkertainen kuin antikkipetsienkin ja toimitetaan siten, että sileiksi hiotut tammihuonekalut kostutetaan hyvästi joko täysväkeviin tahi tarpeen mukaan miedonnettuihin petsiliuoksiin kastellulla sienellä tahi villatilkulla, annetaan petsiliuoksen hyvin vetäytyä puun sisään ja sen jälkeen vedellään se siveltimellä yhtätasaiseksi. Lopullinen väritys on erikoistammipetsauksessa valmis jo muutamien tuntien kuluttua, mutta esiintyy oikeassa valossaan vasta himmetettynä.
Yhä suositummiksi tammipetseiksi ovat tulemassa oksidiini-savustepetsit, joilla saa täydellisesti vettä sietävän ja pesua kestävän petsivärin ja joita senvuoksi voi panna mitä enimmin käytettyihin huonekaluihin ilman lakkakiilloitusta. Samoin kuin runsaasti parkkihappoa sisältävässä tammipuussa ammoniakkihöyryjen pitempiaikaisesta vaikutuksesta yhdessä ilman hapen kanssa syntyy vettä kestävä, himmeän ruskea väri, samoin voi kaikenlaisessa puussa, sen enemmästä tai vähemmästä parkkihappopitoisuudesta huolimatta saada syntymään mitä erilaisimpia vettä kestäviä värivivahduksia sillä tavoin, että annetaan petsautuvien puun pinnimmäisten kerrosten petsattaessa saada sopivia metallisuoloja, jotka myöhemmin jälkeen päin tapahtvuan ammoniakki-höyryn vaikutuksen kautta eli niinkuin sanotaan savustamalla muutetaan värillisiksi metallihydroksiideiksi ja sellaisina, vedessä täydellisesti liukenemattomina värillisinä saostumina puuhun kiinnitetään.
Riippuen siitä mitä metallisuolaa — eli mitä oksidiinipetsiä — milloinkin käytetään, saavutetaan eri värityksiä, koska jokaisella metallihydroksiidilla on oma ominainen värinsä.
Mutta tammipuussa syntyy oksidiinipetsauksen sekä sitä seuraavan ammoniakkihöyryssä savustamisen kestäessä paitsi varsinaisia metallihydroksiideja vielä värillisiä parkkihappoisia metallioksiideja riippuen siitä että:
1 :ksi metallisuola yhtyy tammipuussa olevan luonnollisen parkkihapon kanssa värilliseksi parkkihappoiseksi metallioksiidiksi ja
2:ksi tästä ylijäänyt oksidiinipetsin metallisuola, yhdessä savustavien ammoniakkihöyryjen kanssa synnyttää edellistä vastaavan ja samanvärisen metallihydroksiidin.
Tästä käy selväksi että tammipuuhun näin syntynyt väri aina on kahden väriaineen muodostama sekaväritys, sen sijaan kun parkkihapottomia puulajeja kuten esim. meidän havupuitamme oksidiinipetseillä petsattaessa muodostuu aivan toinen, poikkeuksetta vaaleampi ja eloisampi väri kuin tähän runsaasti parkkihappopitoiseen tammeen ja taas puulajeihin, joissa on keskinkertainen parkki-happopitoisuus kuten saarniin, jalavaan, päärynäpuuhun y. m. ilmestyy petsiväri, jonka voi sanoa olevan molempien edellämainittujen väritysten välillä.
Molemmat tammipuuhun vasta mainitulla tavalla petsattaessa syntyneet värit ovat, ei ainoastaan täydellisesti vettä ja pesuakestäviä, vaan myöskin aivan erinomaisen riippumattomia valon vaikutuksesta. Myöskin on oksydiinipetseillä se hyvä puoli että ne tunkeutuvat syvälle puun sisään, siten tehden vielä varsin syvien puukerrosten soluissa värien muodostumisen mahdolliseksi, josta seurauksena on se, että oksydiinisavustepetseillä petsatuissa huonekaluissa kulumis-ja hankaumismahdollisuutta suoraan sanoen ei ole olemassa. Täytyy siis sanoa, että oksydiinisavuste-petseillä saavutetaan korkeimmat vaatimukset mitä voi panna petsatuille huonekaluille, laudoituksille y. m.
Petsaustapa, sama kaikille oksydiinisavustepetseille, on seuraava:
Kulloinkin kysymyksessä olevaan nestemäiseen joko täysväkevään tahi tarpeen mukaan kylmällä vedellä miedonnettuun oksidiinipetsiin kastetulla sienellä tahi villatilkulla kostutetaan hyväksi petsattavan puun pinnat, joitten sitä varten täytyy olla sileäksi hiottuja. Petsin annetaan hyvin imeytyä puun sisään ja sitten vasta pyyhitään rievulla tahi villatilkulla, josta kosteus on tarkoin pois puristettu, vielä marista paikoista se petsin jäännös, jota ei puu enää voinut imeä.
Kun petsaus on kuiva, on ensin puun pinta hangattava sileäksi hevosen jouhilla ja sitten on puu jätettävä, joko sitävarten valmistettuun savustuskommakkoon tahi tiiviisti suljettuun huoneeseen, 12—24 tunniksi ammoniakkihöyryjen vaikutuksen alaiseksi, minkä kestäessä vasta lopullinen väritys muodostuu.
Savustamisen jälkeen saavat huonekalut seisoa sinänsä yhden päivän, jotta ammoniakkihöyryt pääsevät vapaasti haihtumaan puun huokosista. Sitten ovat näin petsatut huonekalut valmiita käytettäviksi tai voidaan niihin vielä hieroa ohueen väritöntä pulituuria tahi himmekettä, jos tahdotaan joko saada huonekalut himmeän kiiltäviksi tahi jos tahdotaan suojella puuta lakkakerroksella. Mutta itse petsaus ei mitään suojaavaa kerrosta kaipaa.
Oksydiinisavustepetseillä saa tammeen seuraavat väritykset:
Oksydiini-nikkelipetsillä — keskivoimaisen, himmeän ruskeankeltaisen.
Oksydiini-kobolttipetsillä — keskivoimaisen himmeänruskean punertavan.
Oksydiini-kuparikloriidiz:llä — keskivoimaisen harmaan oliiviruskean.
Oksydiini-rautapetsillä - keskivoimaisen tumman harmaanruskean.
Oksydiini-kromipetsillä K - keskivoimaisen kellan ruskean.
Oksydiini-kromipetsillä C - keskivoimaisen himmeän ruskean.
Ja jos halutaan näitten värien välillä olevia vivahduksia, sopii oksidiinipetsejä mielen mukaan yhdistellä keskenänsä.
Jos taas tahdotaan saada syntymään vielä tummempia värejä, käy se päinsä sillä tavoin, että ennen petsausta puun parkkihappopitoisuutta lisätään voitelemalla puuta pyrogallushappoliuoksella, jossa on 25—50 gr pyrogallushappoa joka vesilitraa kohti.
Paitsi jo mainittua suurta kestävyyttä erilaisia ulkonaisia vaikutuksia vastaan on oksidiinipetseillä samalla vielä se hyvä puoli, että niiden aikaansaama väri on hyvin himmeä ja luontoinen, jota seikkaa juuri pidetään kovin tärkeänä uudenaikaisissa huonekaluissa, ja jota ei millään muulla petsauksella saavuteta siinä määrin kuin saavutetaan oksidiini-savustepetseillä.
Onpa vieläkin yksi etu näillä oksydiinipetseillä, jota en tahtoisi jättää mainitsematta. Se on nimittäin se, että nuo puusoluihin petsattaessa muodostuneet metallihydroksiidit ovat hyvin kirpeän makuisia ja vaikuttavat jossakin määrin alkuolioita kuolettavasti tehden useimmassa tapauksessa oksidiinisavustepetseillä petsatut huonekalut ja laudoitukset sellaisiksi, ettei myöskään puutoukkaa pitäisi voida niihin ilmestyä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti