Nyblinin tietolipas 2 / 1910
*) Kirjoittajan tätä lausuntoa vastaan täytyy meidän panna vastaväite, sillä se on harhaan viepä. "Syyskesän tumman vihreälle värille" ovat värinarat levyt paljoa parempia kuin tavalliset levyt, sillä vaikkakin värinarka levy ei olekaan kovin tunteellinen tummanvihreälle on se sille kuitenkin paljoa tunteellisempi kuin tavallinen levy. Sitä paitsi, ja se onkin pääasia, on edellinen paljoa tunteettomampi sinisille ja violeteille säteille kuin jälkimäinen. Siitä seuraa, että heijastuvat siniset ja violetit säteet vaikuttavat heikommin, tummanvihreät voimakkaammin värinaralle kuin tavalliselle levylle, joten kuva edellisellä tulee harmoonisempi ja „eheämpi". Tähän tulee vielä lisäksi, että värinarka levy antaa paljoa paremman ilmaperspektiivin, että pilvet esiintyvät paremmin, ja auringon valaisemat osat eivät ole kovia ja valkoisia varjoosia vastaan. Jos sitä paitsi käytetään heikkoa keltalevyä, joka tämänkaltaisille kuville on edullista, niin voi värinaroilla levyillä tulla toimeen melkoista lyhemmällä valotusajalla kuin muilla levyillä. Parhaita levyjä sellaisille kuville ovat Imperial "Non-Filter" ja Perutzin "Perxanto".
- Toim.Kun värinarka levy kaikellaisessa valokuvauksessa antaa, paremman tuloksen kuin tavallinen levy, näyttää sen etuisuuksista puhuminen oikeastaan tarpeettomalta. Mutta kun monella amatöörillä on liian suuri käsitys valonaran levyn ominaisuuksista ja he sen vuoksi vaativat liian suuria siltä, tahdon tässä lyhykäisesti tehdä selvää siitä missä määrin ja milloinka se osottaa oivallisuuttaan. Niinpä on valonarka levy esim. melkein tunteeton syyskesän lehtien tummanvihreälle värille. Valokuvattaessa tulevat silloin kyseeseen vain lehden pinnalta heijastavat siniset ja violetit säteet, jotka, vaikkakin levy on tunteellinen tummanvihreille säteille, kuitenkin aina pääsevät suuresti voitolle*). Tavallinen levy antaa värivalöörit tässä tapauksessa yhtä hyvin. Toisin on asianlaita keväällä valokuvattaessa, jolloin lehdillä on tunnettu vaaleanvihreä värinsä. Siihen on käytettävä värinarkaa (kellanvihreälle arkaa) levyä; samoin myöskin valokuvattaessa syksyn keltaisia värejä. Onko käytettävä värinarkaa levyä keltasuodattimen kanssa tahi sellaisia, joita voi käyttää ilman keltasuodatinta, riippuu siitä missä määrin tahdotaan jättää pois sininen luonto. Jos vaalean keltaset lehdet ovat värivalööriltään yhtä vaaleaa taivasta vasten, on taivas sopivasti valitulla keltasuodattimella saatettava joko tummemmaksi tai vaaleammaksi vastavaikutuksen aikaansaamista varten. Jos lehtien väri syksyllä on muuttunut ruskeaksi tahi punaseksi, ei silloin kelpaa tavallinen keltavihreälle arka (ortokromaattinen) levy, vaan täytyy silloin turvautua pankromaatiseen (joka on tunteellinen punasille säteille) ja orange-suodattimeen.
Jos maisemassa on kukkia, esim. niityllä, on värinaran levyn käyttäminen luonnollista.
Valokuvattaessa laajoja maisemanäköaloja, tulee, kuten tiedetään, kauimpana oleva tausta aina liiaksi valotetuksi. Syy siihen on seuraava. Ilma on täynnänsä äärettömän pieniä vesihiukkasia, jotka laskeutuvat ilmassa liitelevälle tomulle. Sen vuoksi näkyvät kaukana olevat esineet silmälle kääriytyneinä huntuun, jonka siniset ja violetit säteet valokuvassa vaikuttavat vieläkin voimakkaammin ja siten tekevät värinaran levyn tarpeelliseksi. Jos keltasuodatinta käytetään, ei se saa olla liian tumma, jotta tausta ei esiintyisi luonnottoman selvästi. Sininen taivas, jolla on pilviä, vaatii myöskin värinarkoja levyjä.
Kun värinaran levyn gradatsiooni on melkoista parempi kuin tavallisten levyjen, puolustaa värinarka levy menestyksellä paikkansa talven aikana valokuvattaessa, sillä puolisävyt siinä silloin erittäin hyvin tulevat näkyviin. Niiden säilyttämistä varten on levylle kuitenkin valopihahan levy välttämätön.
Niille jotka haluavat tarkemmin perehtyä värinarkoihin levyihin, suosittelen tri E. Königin teosta: "Das Arbeiten mit farbenempfindliche Plätten". Berlin 1909, Kustantanut Gustaf Schmidt.
Arne Niklander.
Nyblinin tietolipas 2 / 1910
Bromihopea- ja kloribromihopeakuvien värittäminen.
Arne Niklander.
(Jatkoa.)
Rautaväritys.
Sinisiä värejä, eri vivahduksia tummansinisestä vahvasti loistavaan Preussin siniseen. Samoin kuin uranvärityksessä tapahtuu tässäkin samalla haavaa vahventuminen, joka kehitettäessä on otettava huomioon. Liian kylmää liuosta on vältettävä sillä se värittää hitaasti; ja pitkällisen värittymisen aikana hajaannuttaa vahva valo huuhteen ja tekee valo-osat
värillisiksi. Alkalinen huuhteluvesi turmelee värin. Huuhtelemista ei tarvitse toimittaa pitempään kuin, että valoosat ovat valkeat.
Tumman sininen väri (Sedlaczek):
Rauta-ammoniakki-alunaliuosta (10%) 2,5 cm3
Punasta verilipeäsuola " " 2 "
Sitronahappoista kali " " 2 "
Alunaa (kyllästettyä liuosta) 10 "
Suolahappoa (10%) 0,6 "
Vettä noin 90 "
Tässä huuhteessa voidaan sitronahappoisen kaliliuoksen asemesta käyttää 6 cm3 kyllästettyä oksalihappoliuosta. Kun nämä kumpikin huuhde värittävät voimakkaasti, voi vesimäärää lisätä. Suolahaponpitoisuus ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 0,5 cm3 (10 % liuos) 100:aan cm3 värityshuuhdetta; suurempi saa olla mutta ei missään tapauksessa kuitenkaan enemmän kuin 1 cm3.
Punervan sininen väri saadaan nopeasti käsittelemällä sinistä kuvaa heikossa soda tahi ammoniakkiliuoksessa (noin ½ %). Jos se tapahtuu liian pitkään saa kuva harmaanruskean värin.
Sininen väri saadaan Sedlaczekin mukaan käsittelemällä uranilla väritettyä kuvaa (kats. uranväritys, resept. 1 ja 2) seuraavalla liuoksella:
Rauta-ammoniakki-alunaliuosta (10 %) 10, cm3
Bromkalia " 3 "
Suolahappoa " " 3 "
Vettä, noin " 90 "
Jos bromkali- ja suolahappoliuokset jätetään pois saadaan siniseen vivahtava syväruskea väri, jolloin valo-osat värjäytyvät hiukan keltaisiksi, joka välistä antaa kuvalle vanhan kuparipiirroksen luonteen. Löscherin mukaan saadaan malakitvlhreä sinervä värisävy käsittelemällä uranvahvikkeella väritettyä ja sen jälkeen huuhdottua kuvaa rautakloridiliuoksessa (1 - ½%> joka ensiksi antaa kuvalle malakitvihreän värin, joka sitten muuttuu siniseksi. Sen jälkeen huuhdellaan lyhyeen. Vihreät ja siniset värisävyt vaihtelevat sen värin mukaan, jonka kuva on saanut uranhuuhteessa, ja rautakloridiliuoksen vahvuuden mukaan.
Toinen värityshuuhde siniselle värille on seuraava (Löscher):
1 gr rautavihtrilliä
1 " rautakloridia
20 cm3 puhd. vettä.
Tätä liuosta sekotetaan veteen niin paljon että se tulee maidonsameaa. Tässä huuhteessa muuttuu uranvahvikkeella väritetty kuva hitaasti siniseksi.
Violettiväri (Löscher):
Liuos A. 1 gr. oksalihap. rautaoksidia Liuos B. 1 gr. kuparikloridia.
1 " punasta verilipeäsuolaa 100 cm3 vettä
2000 cm3 vettä
Liuokseen B. pannaan niin kauvan hiilihap. ammoniakkia että syntynyt sakka liukenee tummansiniseksi liuokseksi. Musta kuva pannaan ensiksi liuokseen A., jossa se muuttuu siniseksi, sen jälkeen liuokseen B kunnes se saa halutun värin. Jos kuva saa liian kauvan olla jälkimäisessä liuoksessa, muuttuu väri lopulla punaseksi.
Kupariväritys.
Punasia värejä, eri vivahduksia. Vahvasti kehitetty kuva, sillä värityshuuhde ei vahvenna. Pitkällinen huuhtelu värittämisen jälkeen ei heikonna väriä. Huuhtelu on silloin riittävä, kun valoosat ovat valkeat
Aivan valkeaksi on valo-osia vaikea saada. Seuraava huuhde antaa kuitenkin valkeat valoosat. (Sedlaczek):
Punanen ja violetin ruskea väri:
Sitronahap. kaliliuosta (10%) 25 cm3
Kuparivihtrilli " " 4 "
Punasta verilipeäsuola " 3 "
Alunaa (kyllästettyä liuosta) 10 "
Vettä, noin 70 "
Kirsikanpunasta väriä varten, jolloin kuitenkin selvimmät valoosat saav[at viol]etin vivahduksen, suositellaan seuraavaa (Sedlaczek):
Oksalihap. ammoniumiliuosta (kyllästettyä) 20 cm3
Kuparivihtrilliliuosta (10%) 4 "
Punasta verilipeäsuolaiuosta " 3 "
Hiilihap. ammoniumia " 1 "
Vettä, noin 80 "
Ruskean punanen väri (Sedlaczek):
Oksalihap. kaliliuosta (10%) 20 cm3
Kuparivihtrilliä " " 4 "
Punasta verilipeäsuolaa " 3 "
Alunaa (kyllästettyä liuosta) 10 "
Viinihappoa (10 %) 1 "
Vettä, noin 80 "
Sekotettaessa kolmea viimemainittua liuosta, on reseptissä mainittua järjestystä tarkoin noudatettava, sillä muutoin syntyy sakkoja, jotka kokonaan turmelevat tuloksen.
Löscher suosittelee seuraavaa värityshuuhdetta kupari väritykselle:
Liuos A. 5 gr. kuparivihtrilliä | Liuos B. 12.gr. punasta verilipeäsuolaa.
1000 cm3 puhd. vettä | 700 cm3 puhd. vettä.
Liuokseen A. pannaan niin paljon väkevöityä hiilihap. ammoniumiliuosta, että vaaleansininen sakka liukenee. Sen jälkeen kaadetaan liuos B liuokseen A., jolloin syntyy sakka, joka liukenee panemalla huuhteeseen hienonnettua hiilihap. ammoniumia. Tummansinistä huuhdetta voidaan käyttää näin väkevänä tahi vieläkin laimentaa. Aluksi saa kuva siinä ruskean sitten punervan ja lopuksi karmiinipunasen värin.
Kuparinpunanen väri (Ferguson):
Kuparinvihtrilliliuosta (10%) 15 cm3
Kaliumsitrati " 115 "
Punasta verilipeäsuolaliuosta (10%) 13 "
Vettä 100 "
(Jatkoa)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti