Seinämaalaukset Isokyrön wanhassa kirkossa.

Suupohjan Työmies 61, 7.8.1885

Siitä seinämaalausten tarkastuksesta Isokyrön wanhassa kirkossa, jonka wiime perjantaina ja lauantaina siellä toimitti herra waltionarkeoloogi, professori I. R. Aspelin, josta lehtemme wiime n:rossa olleessa uutisessa lyhyesti mainittiin, kirjoittaa nimimerkki E. A— n Wbl:ille seuraawaa:

Eräässä Isokyrönkirkkoarkiston wanhimmassa käsin kirjoitetussa kirjassa löytyy merkittynä: "Herr Jacob Sigfridsson Geet, Nondalensis, läth med egen bekostnad giöra choret och mala hela kyrckjan." (Herra Jaakko Sigfridinpoika Geet, Nondalensis, antoi omalla kustannuksellaan rakentaa kuorin ja maalata koko kirkon). Herra Geet oli wuodesta 1550 kuolemaansa saakka 1589 prowastina yli koko Pohjanmaan, Hän oli "rikas, komea, aulis ja kuningas Erkki XIV piti hänestä paljon", sanotaan toisessa paikassa tästä miehestä, joka näyttää olleen jonkullainen kirkkoruhtinas näillä tienoin ja jota myöskin rikkaudessa ja armossa hänen kanssaan kilpailewa maallikko Hans Fordell Pietarsaaressa nimitti "Kyrön Suuriruhtinaaksi". Mitenkä sanat "maalala koko kirkon" oliwat ymmärrettäwät, ei tähän saakka ole tiedetty. Wasta nyt woipi päättää, että hänen toimenpiteensä luonne todellakin oli ruhtinaallinen, sillä tarkastuksessa hawaittiin kirkon seinien olleen niin täydellisesti ja runsaasti peitetyt kuwilla, että tuskin mikään Suomen kirkko siinä suhteessa olisi woittanut Isokyrön kirkkoa.

Niin täydellisesti kätketty ja unohdettu on tämä kirkon aikoinaan loistawa koristus kuitenkin ollut, että nyt tahallisestikin pidetyssä tarkastuksessa oli waikea löytää siiä. Ensi aluksi nimittäin ei tawattu kalkituksen alla muuta kuin isoja maalattuja koristuksia akkunain pielillä ja ainoastaan niistä oli wäri sitä ennen sieltä täällä pilkoittanut. Semmoisia koristuksia löytyy useimmissa maamme wanhoissa puukirkoissa. Ne owat tawallisesti edelliseltä wuosisadalta ja omat luonnollisesti kaikkea muuta arwoa wailla. Myöskin Isokyrössä ne oliwat yhtä myöhäisiä ja oikeat maalaukset keksittiin wasta, ikäänkuin sattumalta, woipi sanoa, lännen puolisella seinällä, melkoisesti sywemmältä paksun rappauskerroksen ja wielä sen alla oleman kalkkikerroksen alta.

Millä ajalla 39-wuotisella wirkakaudellaan prowasti Geet antoi tehdä maalaukset, sitä ei toistaiseksi woida sanoa, sillä kaikesta hakemisesta huolimatta ei löydetty mitään kirjoitusta, joka ilmoittaisi siitä. Sitä wastoin keksittiin eräs wajanainen kirjoitus, joka sanoo, milloin ne peitettiin. Näkywät sanat kuulumat: "Denna kyrkia hafwer - - - 1662 - - - hwitliimat 1666" (Tämä kirkko on - - - 1662 - - - kalkittu 1666). Silloin siis peitettiin maalaukset ensimäisellä kalkkikerroksella. Myöhemmin, otaksuttamasti 1700-luwun alussa, jolloin kirkon, epäilemättä myöskin kuwilla peitetty kupukatto otettiin alas ja kirkkoon laiteltiin sen nykyinen lautakatto, toimiteltiin rappaus, joka ½ à 1 tuuman paksulta peittää seiniä, sekä lopullisesti eri aikoina lisättiin sen päälle wielä pari kalkkikerrosta. Niissä Länsi-Suomen kirkoissa, joissa tähän saakka on paljastettu peitettyjä maalauksia, on peitteenä ollut ainoastaan useampi kalkkikerros ja on sen wuoksi ollut paljon helpompi saada niitä päiwän waloon. Isokyrössä ei työ ainoastaan ole waiwalloisempi, waan wahingoittuwat maalauksetkin täällä enemmän, sillä kun usein ainoastaan lujat wasaran iskut woiwat särkeä seinillä olewan kowan rappauksen, niin onhan kyllin selwää, että alla olewa warsin epätasainen ja monissa paikoin ainoastaan ohuen kalkkikerroksen peittämä maalausten pohja samalla särkyy ja putoaa alas niistä lakkaamattomista harwoista kiwistä, joista seinä on tehty.

Sanotuista waikeuksista huolimatta oli tarkastuksen tulos kuitenkin werrattain tyydyttäwä. Sen kahden päiwän ajan, jonka työ kesti, oliwat herra waltionarkeoloogin apulaisina dosentti Eliel Aspelin, maisteri W. Forsman, ylioppilas G. Forsman ja urkuri Peltonen, ja onnistuttiin jokaisella neljällä seinällä paljastaa tarpeellisen suuret alat, niin että jossakin määrin woitiin arwostella maalauksia kokonaisuudessaan.

Maalaukset owat kolmessa riwissä, toinen toisensa päällä, ympäri koko kirkon. Näitä maalaus-riwejä eli sarjoja eroittawat allekirjoitukset toisistaan,
ilmoittaen kunkin kuwauksen merkityksen. Yksityiset kuwat eli ryhmät sijaitsemat jälleen kukin omassa, maalattujen patsaiden rajoittamassa piirissään. Kuwausten sisältö on luonnollisesti otettu raamatusta ja ainakin alin sarja sisältää suoranaisen kuwauksen sunnuntaipäiwien saarnateksteistä, sillä ainekirjoitus ei ainoastaan ilmoita raamatunpaikkaa, waan myöskin sen sunnuntain, jota warten teksti oli määrätty. Toinen sarja sisältää muun muassa Kristuksen piinahistorian, kun ylin sitäwastoin ainakin osaksi on omistettu wanhaa testamenttia warten, joka woitiin päättää siitä, että "Lain ulosantaminen Sinain wuorella" on saanut sijansa mainitussa riwissa läntisellä seinällä. Ellei aineena ole saarnateksti, on sisältö ilmoitettu joko wiittauksella raamattuun tai lyhyellä kirjoituksella, jotka aina näyttäwät alkawan sanalla "Tässä" (tapahtuu se ja se). Nämä ainekirjoitukset owat kyhätyt ruotsinkielellä, ehkä wiittauksilla toisinaan on latinalainen muoto.

Ryhmistä, joita sattumalta tawattiin, mainittakoon, paitse edelläkerrottuja, wielä seuraawat: Jesuksen kiusaus, Jesus ulosajaa perkeleen, Jesus rawitsee 5.000 miestä, Jesus häwäistään. Sen ohessa saateltiin walkeuteen melkein yhtä monta muuta kohtausta, joko täydellisesti taikka osittain, waan ei niitten ainetta woitu wielä warmaan määrätä.

Mitä nyt näiden maalausten taidehistorialliseen arwoon ja tärkeyteen tulee, niin näyttää se olewan suurempi kuin on woitu odottaa. Kuwausten kokoonpanon suhteen muistutettakoon ensin, että ne näyttämät olewan itsenäisen mestarin sepittämiä, sillä, merkillistä kyllä, ei löydetty ainoatakaan ryhmää, jossa olisi tawattu niitä perikuwia, jotka koko keskiajan kuluessa ja myöskin sen jälkeen oliwat tawallisia. Epäilemättä löytyy niiden joukossa semmoisia, jotka wielä säilywät rappauksen peitossa, mutta mitä se nyt jo on saatu walkeuteen, antaa kuitenkin tarpeeksi aihetta otaksua, että maalari on ollut itsenäisesti sepittäwä taiteilija. Sitäpaitse oli sunnuntai-tekstien kuwaaminen semmoinen tehtäwä, joka ei sallinut orjallista seuraamista wanhemman kirkkomaalauksen jäljissä. Aiwan uutta, werratessa 1400-luwun kirkkomaalauksiin, on se, eltä maalarilla on ollut erinomainen halu kuwata kirkkoja ja rakennuksia, jopa kokonaisia kaupunginosia taulujensa periin. Mutta ei ainoastaan kokoonpanon suhteen, waan myöskin muutamissa pienoisosissa näyttää mestari ansaitseman huomiota. Erittäin mainittakoon, että muutamat päät owat aikakauden luonnetta walaisemia ja kauniisti piirustettuja. Niin esim. eräässä ryhmässä eteläisellä seinällä kuorissa, jossa näkee Kristuksen melkein naiseellisesti lempeillä kaswoilla seisowan wastapäätä kahta miestä, joista toisella on pieni, luinen pää lyhyeksi leikatulla punaisella tukalla, ja punainen, kahteen huippuun jaettu parta (selwästi aikakauden luonnetta todistawa kuwa) ja toisella on werewät ja leweät kaswot. Taiteellisuuden suhteen näyttäwät kuwat muuten oleman samasta arwosta kuin meidän wanhoissa keskiajan kirkoissakin. Siwuwiiwat ja heikot warjot, missä niitä löytyy, owat riwakkaasti piirretyt jonkunlaisella wesi- tai liimawärillä, mutta, kuten jo mainittiin, on pohja epätasainen ja huonommin walmistettu kuin Länsi-Suomen kirkoissa. Epäilemättä on useampia maalareita ollut yhtaikaa työssä, sillä kuwat owat armoonsa katsoen waihtelewia. Niin esim. on "lain ulosantaminen" läntisellä seinällä kerrassaan ala-arwoisempi kuwia lähempänä kuoria.

Tässä mainittu on paikoilleen kaikki mitä nykyään woipi sanoa näistä maalauksista. Selwää on, että ne, ollen ensimäiset tähän saakka meillä keksityt kirkkomaalaukset renaissansiaikakaudelta, ansaitsewat tulla kokonaan paljastetuiksi, että niitä woitaisiin lähemmin tutkia ja ainakin osaksi kopioida. Paitse sitä taidehistoriallista hyötyä, jonka maalausten arwon ja luoteen tarkempi arwosteleminen tuottaisi, on niiden täydellinen tutkiminen tärkeä sen mahdollisuuden lähden, että rappaus kätkee jonkun kirjoituksen ja kenties myöskin jonkun historiallisen kuwan. Josko kuwat tulewat entisellensä korjattawiksi, jääpi luonnollisesti toistaiseksi ratkaisematta. Selwää on kuitenkin, ettei niiden täydellinen korjaus saata tulla kysymykseenkään, sillä siksi owat muutamat maalaukset liiaksi turmeltuneita ; mutta toiselta puolen olisi wahinko, ellei ainakin muutamia parhaiten säilyneitä uudistettaisi. Koska keis. senaatti jo tätä ennen on päättänyt, että itse rakennus on perikadosta pelastettawa, niin on otaksuttaman, että myöskin seinämaalaukset, jotka taidehistoriallisessa suhteessa owat miellyttäwämmät kuin kirkko itse, tulewat päätetyssä korjauksessa wetämään huomiota puoleensa. Ellei mitään uudistusta hallituksen toimesta tapahtuisi, niin woisi ehkä Isokyrön kunta olla halukas keräämään kokoon muutaman sataa markkaa, joilla tulewaisuudessa woitaisiin ylentää tuon näillä seuduilla niin harwinaisen ja kunnianarwoisen muistopatsaan arwoa, jonka se nyt omistaa alueellaan.