Tapio 4, 23.1.1869
Tuskin missään Suomenmaan paikkakunnassa tuhlataan siniwärin kautta niin paljon rahaa ulkomaille kuin täällä Sawon-maassa ja pohjois-Karjalassa. Tämä tuhlaus nykyaikana on yhtä suunnatoin kuin se on turhamainenkin, sillä melkein puolet siitä siniwäri-summasta mitä wuosittain ulkamailta Suomeen tuodaan, tarwitaan sawossa ja karjalassa. Se on lähes 150,000:tta markkaa, jonka paljas siniwäri wiepi wuosittain Kuopion ja Mikkelin lääneistä ulkomaille; mutta, että tämä seikka ei ole aina niin ollut, sitä on huokia ymmärtää. Ennen kuin siniwäri on Sawon naisten sydämmissä niin loistosan ja yleisen arwon saanut, niin siihen on tarwittu joku erinomaisempi kiihoitus, siihen on tarwittu joku woimakas henki yllyttämään wähien warojen silmin nähtäwää tuhlaamista. Mistä on tuo synkkämielisyyttä kuwastelewa, tuo liian kallis siniwärikiihko Sawon maaseurakuntain naisissa alkunsa saanut? sitä tahdomme tässä muutamilla sanoilla wiitata.
Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. Paawo ja samalta kiihkolta yltyneet papit, saarnasiwat parannusta, selwitellen kaikesta woimastansa miten perkele asuu semmoisen ihmisen sydämmessä, joka loistawissa waatteissa käypi ja pukee itsensä tämän maailman muodon jälkeen. Tästä seurasiwat suuret hengelliset-liikkeet pian jokaisessa pitäjäässä sawossa ja pohjois-karjalassa, wieläpä paikoin muissakin Suomenmaan paikkakunnissa, erittäinkin eteläpuolella Oulun lääniä. Miehen puolet heittäysiwät erittäin siiwottomiksi ja ruokottomiksi waatteuksensa ja ruumiin puhtauden puolesta, sen kautta näyttääksensä ei tahtowansa elää maailman muodon jälkeen, ja waimon puolet, ne ottimat eri suunnan. Kaikki entiset waatteet piti saada mustiksi ja uudet tehtiin samanlaiset. Koko waatteus waimonpuolilla, päälaesta kantapäihin asti, piti wärinsä puolesta kuwaaman sydämmen murhetta synnin yli ja muotinsa puolesta piti nutun, sekä miehen että waimon puolilla olla warustetun körtti-lepareilla seljäntakana. Wärjärit saiwat paljon työtä ja se kallis siniwäri sai mahtawan armon. Nämät hengelliset liikkeet ja waatteiden muutokset eiwät olleet eikä tapahtuneet kaikilla sydämmen eikä omantunnon waatimuksesta, mutta saadaksensa jumalisuuden ja totisen kristityn nimen ja armon, teki suuri joukko ihan suruttomia ihmisiä waatteuksessansa samankaltaisen muutoksen, joka siis semmoisen apinoimisen kautta muuttui tawaksi. Hengelliset liikkeet eiwät olleet pitkällisiä, ne lakastuiwat pian, joten ainakin ulkonaisen waatteusmuutoksen päälle perustettu kristillisyys tekee; mutta kansa sai kuitenkin siitä semmoisen mahdin, että siniwärissä nykyjään tuhlataan wuosittain rahaa ulkomaille enemmän kuin kohtuudella woisi kulua wiidessäkymmenessä wuodessa. Tämä on hedelmä P. Ruotsalaisen parannussaarnasta, jonka lisäksi oppineet selwittäwät termeyden tilan sawon naisissa tulleen sen kautta huonommaksi. Nykyjään kuletetaan Suomeen ei wähemmän kuin lähes 500,000:nen markan edestä wuosittain siniwäriä, jota kohtuudella ei tarwittaisi enemmän kuin korkeintaankin 100,000:nen markan edestä ja siinä olisi kyllä. Suotawa ja hartaasti toiwottawa olisi, että kansamme hylkäisi tuomoisen turhuuden ja säästäisi rahojansa parempiin tarpeisiin. Mitä on hyöty kalliilla siniwärillä painetuista waatteista, kuin sielun woimat niiden suojassa asumat pimiänä ja sokiana näkemästä mitään parempaa. Kirjat, sielun kirkastajat, unhotetaan ja hyljätään, joiden siaan tummat waatteet ostetaan lian ja siiwottomuuden suojaksi ja laiskuuden peitteeksi. Tämä on liian alentawaista Sawon naisille.
(Jatket.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti