Leppä

Oulun Wiikko-Sanomia 18, 6.6.1857

on maanmieheltä huonossa arwossa pidetty puunlaji, ehkä se monessa tarkoituksessa ansaitsee waarinottamisen. Se asvaa paikoissa, joissa muu puulaji harwoin menestyy. Koska se kaswaa jängässä (suossa) on se merkiksi että maa on sowelias wiljelykseen. Jokien ja wirtain rannoilla pysyy maa lepän juurilla koossa, niin ettei uusi saa niitä kaiwaa. Niityillä antaa leppä ei ainoastaan soweliaan warjon heinäkaswulla, waan myös lisää itse kaswua, jonka wuoksi niittyä raiwatessa aina sopii jättää joitakuita leppiä kaswamaan, ja niissä paikoissa, joissa leppiä ei kaswa, istuttaa niitä. Niinkuin koiwu, niin myös leppäkin on aimollinen poltto-puuksi. Se kaswaa pian, jonkatähden hollantilaiset kylwäwät lepän siemeniä wesien rannoille tehdyille maawallille, näin wahwistaaksensa, kaunistaaksensa ja rauhoittaaksensa niitä ja jokaisen seitsemännen eli yhdeksännen wuoden perästä saadakseen polttopuuta. Lepän tuhka on paljoa parempi waatteen pesuun ja saippuan tekoon kuin neulais-puista poltettu tuhka. Kuoret käytetään monenmoisiin mustan ja pruunin painamisiin (wärjäämiseen). Norrlannissa Ruotsinmaalla sekoitetaan kuoret wiilain lastuin kanssa, ja sillä painetaan kalanpyydykset ruskiaksi. Skooninmaassa kuoritaan tuoreita lepän osioa, liotetaan pari päiwää wedessä, kuiwataan sitten auringon walossa ja keitetään puolen päiwää, jonka jälkeen liemi siilataan kuorista erillensä; jänkä-rapaa sekoitetaan liemeen, joka keitetään, ja pannaan wärjättäwät tähän toiseen päiwään asti, sitte keitetään liemi uudestansa ja wärjättäwä pannaan wielä saamaan paremman mustan wärin. Että wärjättäwä mustuisi paremmin, niin sekoitetaan wäri-aineesen tahon suotaa. Lepän kuorilla, presiljalla ja wihtrillillä mustataan nahkoja. Lepän kuoret owat myös armolliset puun mustaksi painamiseen. Puu keitetään muutamat kerrat kuori-liemessä, kuiwataan wälillä, pannaan liemeen wihtrilliä ja keitetään uudestansa tässä liemessä puolen tiimaa, sitte kuiwataan, puleerataan puu ja walmiiksi kaluksi saatua woidellaan talilla. Jos senkaltainen puu syötetään ensin siewedessä ja sitten keitetään lepän kuori-liemessä, tulee se mustaksi kuin ebenholtsi. Lepän siemenet owat hywää ruokaa pienille häkeissä pidettäwille linnuille. Kirjoitus-läkin walmistukseen taidetaan käyttää kaläppelin siasta lepän nuppuja. Lepän lehdet owat aiwan hywät eläinten, erinomattain lammasten ruoaksi. Syksyllä lampaille annettuina estäwät ne wesitautia, johon lampaat wetisinä suwina käydessänsä wesisillä laitumilla usein tulewat. Myös wietellään näillä lehdillä kraput mertoihin ja muihin pyydyksiin. Niillä ruokitaan myös krapuja sumpuissa eli siinä, jossa heitä talletetaan. Leppä on moneen nikkarin työhön, erinomattain semmoisiin, jotka lakeerataan, sowelias. Rakennuksissa, jotka aina tulewat olemaan weden alla, on leppä kaikkein sopiwampi, sillä se ei niin pian mätäne. Lepän oksat ja lehdet owat hywää lannoitus humala-maissa. Humala-riuwuiksi on leppä aiwan soma. Tuoreet lepän palaiset suwella woihin pistettyinä pitäwät sen kowana ja raitistna; estäwät myös juoman happanemasta. Lepän juuri on aiwan hywä pöytäin, kaappein ja piironkien wuoraamiseen ja antaa näille ihanan näön. - Sen suuren hyödyn tähden kuin tässä puussa on, pidetään ulkomaalla aiwan suuri waari sen kaswattamisesta, sitä enämmin kuin tämä puu ei tarwitse monta wuotta kaswamisen ajaksi eikä waadi mitään erinomasita huolta ja työtä kaswaessansa. Franskan ja flanderin maassa istutetaan tätä, niin että ajetaan wako maahan, johonka kylwetään paksulta kypsyneitä siemeniä ja tämä ajetaan sitten sahroilla kiinni niin, että kaikki siemenet hywin peittywät. Kahden waon lewyinen maa jätetään wäliin ja ajetaan toinen wako, johonka samalla tawalla kuin ensimmäiseenkin kylwetään siemeniä, sitä tehden koko maalla, joka sinä wuonna istutus-maaksi on aiwottu. Toisena ja kolmantena j. n. e. wuotena istutetaan yhtä suuret maan palaiset kuin ensimmäisenäkin. Koska ensimäisen wuoden kylwä on kerinnyt siihen määrään, että se hyödyllä taidetaan hakata, niin kaataan koko kaswanut leppä-metsä maahan maata myöden winoon, jonka kautta uudet wesat juuresta paremmin kaswawat. Enemmiten, koska istutus on kaswanut seitsemän wuotta, taitaan se ensikerta maahan hakata, koska puut owat 6 eli 7 kyynärää pitkiä ja 4 eli 6 tuuman paksuja juuresta. Yhtäläinen on hakkuu toisen wuoden istutuksesta, niinkuin myös seuraawaisten wuottenkin, siksi kun kaikki seitsemän wuoden istutukset owat hakatut, silloin on jo ensimäisen wuoden istutus niin uudestansa walmistunut ja kaswanut, että siitä saadaan enemmän puita kuin ensi hakkuulla tulikaan. Tämä Flanderilaisten ja Hollantilaisten esimerkki olisi seurattawa Suomessakin, jossa owat paljon metsät harwistuneet, ja monessakin paikassa tulleet niin huonoiksi, että polttopuitakin usein täytyy ostaa. Monta alhaista lakkomaata on, jossa wiljaa ja ruohoa ei juuri paljon kaswa, taidettaisiin wähällä työllä saada hedelmääkantawaisiksi lepän istutuksella. Suomessa niinkuin muuallakin kaswaa kahta lajia leppää: ranta- ja mäkileppää. Ranta-leppä kasvaa wetisissä ja mäki-leppä kowalla maalla. Näiden siemenet tuleentuwat alussa lokakuuta ja taidetaan seuraawana kewäänä kylwää, jotka sitte wasta toisena wuonna rupeawat kaswamaan. Istuttamisella myös saadaan leppiä kaswamaan. Otetaan wesoja jostakusta kaswawasta lepästä eli wanhasta kannosta, niin että wähän puutakin wesan myötä tulee ja pannaan maahan kaiwettuun kuoppaan, joka peitetään jällensä mullalla. Seipäinä ilman juuritta taidetaan myös leppää istuttaa semminkin kewäillä, ennenkuin nuput owat kaswaneet; kolmen eli neljän kyynärän pituiset seipäät owat paraita; pienet oksat weistetään pois ja päät retoitetaan ja lyödään kolmen korttelin sywään reikään ja niin wäljään, ettei kuori lyödessä irtaannu, sillä silloin on työ turha.
-x.