Omin käsin 2/1942
Kirjoittanut: Pere.
Kankaiden käsinpainaminen on meillä Suomessa verraten nuori kotiteollisuuden ala, jolle toistaiseksi vain muutamat tekstiilitaiteilijamme ovat antautuneet. Silti se on ehtinyt herättää valppaassa yleisössä vilkasta mielenkiintoa ja elävää harrastusta.
Monessa muussa Euroopan maassa on kankaiden käsinpainamisella jo vanhat perinteet, ja se on paikoitellen erikoistunut aivan omalaatuiseksi värien käyttöön nähden. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Italiassa Adrianmeren rannikolla, Mussolinin syntymäseuduilla, kankaiden painaminen kansantyönä on muodostunut merkitseväksi kotiteollisuuden alaksi. Painamistaito on siellä monien sukupolvien ajan periytynyt isältä pojalle ja on kuten aina tällaisissa tapauksissa - kehittynyt huipentuneeksi ammattitaidoksi. Näiden pohjoisitalialaisten kankaanpainajien erikoistaitona on ruostevärin käyttö, jonka valmistuksesta ovat täysin perillä vain ammatin harjoittajat, vanhat kankaanpainajasuvut. Nämä taas eivät ilmaise ammattisalaisuuksiaan kenellekään ulkopuoliselle, - yhtä vähän kuin Venetsian kuuluisat lasinpuhaltajatkaan opastavat muukalaista oman ammattinsa hienouksiin. Tiedämme vain, että ruosteväriä saadaan vanhoista raudankappaleista liottamalla niitä merivedessä. Mutta ruosteen irroittaminen raudasta ja sen käyttökelpoiseksi saattaminen on ammattisalaisuus, jota muukalaisille ei ilmaista.
Tuntuu ikäänkuin luonnolliselta, että ruskea ruosteväri on 'keksitty' etelässä, koska tämä väri sopii tummaverisille ruskeasilmäisille etelämaalaisille. Saksassa, Hannoverin seuduilla, on myös harrastettu kankaan painamista samantapaisesti ammattimaisena kansankäsityönä, kuten Pohjois-Italiassa. Mutta hannoverilaiset ovat keksineet kauniin sinivärin ja erikoistuneet sinipainantaan - ilmeisesti juuri sen vuoksi, että sinisilmäisille, vaaleaverisille saksattarille sopii sininen väri.
Ruostevärin hyödyllinen hyväksikäyttö tuo mieleen erään vakavan totuuden, jonka Elli Tompuri kerran ilmitoi puhuttaessa ihmisluonteen mahdollisuuksista ja monisärmäisyydestä: Mitään ihmeessä ei voida tukahduttaa, ei pyyhkiä pois eikä tehdä olemattomaksi, mutta kaikki hänessä - myös yltiöpäinen ja pahakin - voidaan ohjata käyttökelpoiseksi ja hyvän palvelukseen. Sama totuus soveltunee muuhunkin elolliseen sekä elottomaan luontoon. Niinpä ruostekin - semmoisenaan kaikkien ja etenkin emäntien kauhistus, koska se syövyttää metalliastiat rikki ja jättää vaatteeseen osuessaan lähtemättömän jäljen, jota ei millään ihmisten keksimillä keinoin vaatetta vahingoittamatta saada poistetuksi - oikealla tavoin käytettynä onkin hyödyksi ja antaa meille ehdottomasti värinpitävän ja pesunkestävän, kauniin ruostevärin.
[Kuvatekstit alavasemmalta alaoikealle:]
Liottamalla raudankappaleita merivedessä, johon sitä varten lisätään jotakin erikoisnestettä, saadaan ruostetta syntymään ja eroittumaan se raudasta.
Pitkäaikaisen kiehuttamisen tuloksena saadaan tasainen liuos, kankaan painamiseen käytettävä ruskea väri.
Ruskea väriliuos levitetään tasaisesti kaukalossa olevaan värityynyyn.
Värilaatalla, johon haluttu kuviomalli on koverrettu, painetaan kankaaseen.
Suurella nuijalla annettu voimakas lyönti painaa laatassa olevan värin kankaaseen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti