Outi Sipilä: Sienillä värjääminen - kansi, sisällys ja johdanto

Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos
Kevätlukukausi 1983
Outi Sipilä
Opistoasteinen tekstiiliosasto







SISÄLLYS

1. JOHDANTO

2. HISTORIA

3. VÄRJÄYSKOKEILUT
3.1. Värjätty materiaali
3.2. Purettaminen
3.3. Koelankojen merkitseminen
3.4. Värjäys
3.5. Lankanäytteiden kortistointi

4. VALON VAIKUTUS SIENILLÄ VÄRJÄTTYIHIN LANKOIHIN

5. VÄRJÄYSKOKEILUISSA KÄYTETYT SIENET
5.1. Veriseitikki - voimakkaita punaisia värejä
5.1.1. Valon vaikutus versiseitikeillä värjättyihin lankoihin
5.1.2. Veriseitikeillä värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.2. Muut seitikit - punertavia sävyjä
5.3. Tatit - kellanvihreitä sävyjä
5.3.1. Valon vaikutus kangastateilla värjättyihin lankoihin
5.3.2. Kangastateilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.4. Löyhkäsilokka - sinisiä ja harmaita
5.4.1. Värjäyskokeilut löyhkäsilokalla
5.4.2. Valon vaikutus löyhkäsilokoilla värjättyihin lankoihin
5.4.3. Löyhkäsilokoilla värjättyjen lankojen pesunkesto-ominaisuudet
5.5. Liuskasilokas - oliivin sävyjä
5.6. Samettijalka - tummia ruskeita ja vihreitä
5.7. Pulkkosieni - kellanruskeita sävyjä
5.8. Okrakääpä - violettia
5.9. Suomuorakas - siniharmaita ja harmaita sävyjä
5.10. Muut kokeilussa käytetyt sienet

6. PÄÄTÄNTÖ

LÄHDELUETTELO


1. Johdanto

Valitsin sienillä värjäämisen lopputyöni aiheeksi, koska olen pitkän aikaa ollut kiinnostunut luonnonväreillä värjäämisestä. Tieto sienillä saatavista uusista värisävyistä innosti kokeiluihin varsinkin siksi, ettei asiaa ole aiemmin Suomessa tutkittu.

Ensimmäisen kerran sain tietoa sienivärjäyksestä 1982 eräästä tanskalaisesta sienijulkaisusta, jossa kerrottiin sienistä saatavan mm. punaisia ja sinisiä sävyjä. Kiinnostukseni lisääntyi, kun seuraavana kesänä sain Carla ja Erik Sundströmin kesäkuussa 82 julkaistun kirjan Färga med svampar, jossa on paljon tietoa värjäykseen kelpaavista sienistä. Koska sienilajit Ruotsissa ovat melko samanlaisia kuin meilläkin, on kirjaa ollut helppo hyödyntää. Syyskuussa 82 olin Grythyttanissa Keski-Ruotsissa Carla ja Erik Sundströmin järjestämällä sienivärjäyskurssilla, mikä innosti jatkamaan kokeiluja.

Värjäyskokeiluja aloittaessani en juurikaan tuntenut eri sienilajeja. Sienten tunnistamisessa ja hankkimisessa on ollut suurena apuna eläkkeellä oleva kotitalousopettaja Lahja Hakala. Hän on myös itse värjännyt sienillä, kertonut arvokasta tietoa havainnoistaan ja antanut lankanäytteitä lopputyötäni varten.
Vaikka etukäteen olin tutustunut Färga med svampar -kirjan luetteloon värjäyskelpoisista sienistä, kokeilin myös sienilajeilla, joita kirjassa ei ole mainittu. Osittain värjäystulokseni ovatkin erilaisia kuin kirjassa selostetut tulokset. En tiedä, johtuuko se sienilajien erilaisuudesta eri kasvupaikoilla, keruuajasta, sienien iästä vai jostain muusta.

Syksyn sienisato oli tavallista huomattavasti heikompi, joten sienierät, joita värjäyksessä käytin, olivat yleensä pieniä. Mahdollisesti tulokset olisivat jossain määrin erilaisia, jos olisin pystynyt kokeilemaan myös suuria värjäyseriä ja puretusaineiden erilaisia suhteita. Osa värjäyssienistä on ollut tuoreita, osa kuivattuja ja osa pakastettuja, joten kaikki kokeilut eivät sen vuoksi ole keskenään täysin vertailukelpoisia.

//

Tavoitteenani oli löytää sieniä, joista saadaan sellaisia värejä, joita ei Suomessa yleisesti tunnetuista värjäyskasveista saada. Olenkin keskittynyt lähinnä punertavien ja sinertävien sävyjen värjäämiseen ja niiden kesto-ominaisuuksien tutkimiseen.
Lopputyöni perustuu lähes yksinomaan sienillä värjäämiini näytteisiin sekä niihin liittyvien havaintojen ja kokeilujen selostamiseen, koska yleistietoa luonnonväreillä värjäämisestä on runsaasti saatavilla ja Färga med svampar -kirja julkaistaneen suomeksi kesällä 1983.

(Kuvateksti: Veriseitikillä ja löyhkäsilokalla värjättyjä punaisia ja sinisiä sävyjä)