Puhe keinoista kemiallisten tieteiden kasvun ja hyödyn edistämiseksi kansalaisyhteiskunnissa.
Pidetty kemiallisen laboratorion juhlallisissa vihkiäisissä Turussa 13. huhtikuuta 1764.
Kirjoittanut Pehr Adrian Gadd, Suomen plantaasien johtaja, kemian professori, akatemian kirjastonhoitaja ja Kuninkaallisen Ruotsin tiedeakatemian jäsen.
Tukholma,
Painettu johtaja Lars Salviuksen kirjapainossa, 1764.Tal om Medel, at vidare främja chemiska Vetenskapers tilväxt och nytta i Borgerliga Samhällen,
Hållit vid Laboratorii Chemici
Högtideliga Invigning i Åbo
D. 13. April 1764,
Af
Pehr Adrian Gadd,
Plantage Directeur i Finland, Chemie Professor, Academie Bibliothecarie och Ledamot af Kongl. Svenska Vetenskaps Academien.
Stockholm,
Tryckt hos Direct. Lars Salvius, 1764.
s. 29-30[---]
Kaikki värjääminen ja kaikenlainen maalaustaide ovat vain kemian jokapäiväistä soveltamista. Kaikkien mehuvärien valonkesto perustuu pääasiassa sellaisten suolojen lisäämiseen, jotka liukenevat kehnosti veteen tai muuttuvat sellaisiksi sekoitettaessa niitä väriaineisiin. Siksi sinisessä värjäysaltaassa käytetään myös kalkkia, lisäksi keltaisten ja punaisten värien kiinnittämiseen ja voimistamiseen käytetään alunaa, viinikiveä eli kaliumulfaattia, Glaubersuolaa ja viinikiveä. Sen mukaan, millaisilla eri suoloilla puuvillakankaiden painajat purettavat kuviot hienoihin kankaisiin ja pellavakankaisiin, he voivat saada aikaan useita erilaisia värejä samanaikaisesti yhdessä ja samassa värjäysliemessä. Kemian saavutuksiin kuuluvat karmiininpunaisen väri, preussinsinisen valmistus, värisaflori ja smaltti sekä menetelmä, jolla valmistetaan saksinvihreää joko indigosta ja rikkihapost tai liuotetusta koboltista ja indigosta. Kreikkalaisten Apelles ja Protogenes sekä myöhempien aikojen Poussin, Mignard, Correggio ja Guido, samoin kuin monet muut maineikkaat maalarit, eivät olisi koskaan saaneet aikaan niin erinomaisia ja ihmeellisiä mestariteoksia maalaustaiteessa, ellei kemia olisi sekoittanut ja valmistanut heidän siveltimiään varten tarpeellisia värejä. Muinaisten aikojen enkaustiset maalaukset on kemiallisen tietämyksen avulla meidän aikanamme palautettu uudelleen herrojen De Caylusin ja Majault'n toimesta. Emalointitaide puolestaan on kokonaan kemiallista. Tässä saamme nähdä, kuinka pienelläkin määrällä tietynlaista metallia voimme valmistaa juoksutteita ja antaa niille haluamamme värin.All färgning och alt målerie, är ej annat än en dagelig utöfning af Chemien. Alla saftfärgors beständighet i dagen, grundar sig mäst på tilsatser af sådane saltarter, som äro, eller igenom blandning med färgorne blifva trögsmälte af vatten, Därföre brukas ock med fördel kalk i blåkypen, samt alun, Tartarus Vitriolatus, Glaubergssalt och Vinsten, at fästa och höja gula och röda Coleurer. Alt efter det Cattuns-tryckare med särskilte salier [salter?], beta figurerne på fine tyger och lärfter, kunna de ock, med et och samma färgsåd åstadkomma flere slags färgor, på en gång. Chemiens fynd är scharlakans-färgen, tilredningen af Berliner-blå, Zaflor och Smalz, som ock sättet at färga verd de sax antingen med Indigo och Oleum Vitrioli, eller at af uplöst Cobolt och Indigo förfärdiga den. Grekernes Apelles och Protegenes, och senare tiders POUSSIN, MIGNARD, CORREGE och GUIDE, med flere lystre målare, skulle ock aldrig åstadkommit så dråpeliga och undransvärda mästarstycken däruti, om ej Chemien för deras pänslar blandat och tilredt nödige färgor. De äldres Encaustique målningar äro igenom Chemisk kunskap af Herfar De Caylys och Maujault, vår tid måst återstälte; Emaillerings-konsten är hel och hållen Chemisk, och här få vi se, huru igenom et litet och ringa gry af någon metall, vi kunne tilreda flusser, och gifva dem hvad färg oss lyster.
[---]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti