Rakennustaito 8, 1.4.1912
(Professori J. J. Söderholm Teknikern-lehdessä.)
Jat. n:o 4, s. 45.
Punainen graniitti.
Niillä graniiteilla, joilla on enemmän tai vähemmän eloisa punainen maasälpä, voi tämä antaa koko kivilajille aivan punaisen värin. Väliin on maasälpä enemmän vatunvärinen eli pompeijin punainen, väliin taas tiilenvärinen. Ruskahtava eli sinipunertava vivahdus, sellainen joka on Hangon graniitin eri muunnoksissa ja siinä kauniissa kivessä, jota saadaan Elfvikistä, Espoossa, lähellä Helsinkiä, voi toisinaan antaa ikäänkuin luotettavamman leiman koko kivelle. Yleensä arvostellaan kuitenkin se graniitti paraiten, joka on niin kirkkaan ja puhtaan punaista kuin suinkin. Paljon painoa pannaan myöskin kvartsin laadulle. Missä tämä on tumman harmaa, tekee se värin syn kemmäksi ja tummemmaksi, missä se on vaale ampi, vaikuttaa se vähemmän sellaiselta. Osalla graniiteista, esim. sillä kuuluisalla, ruotsalaisella jonka jyvät ovat keskikokoisia ja saadaan Graversfersista lähellä Norrköpinkiä ("Swede Rose") on kvartsi kirkkaan orvokinsininen, mikä saa aikaan hauskan värivastakohdan kirkkaan punai sen maasälvän kanssa. Jonkun matkan päässä sulautuvat värit kuitenkin, ja väri kokonaisuudessaan tulee enemmän hillityn punaiseksi. Myöskin siinä paljon monumenttikivenä käytetyssä graniitissa, jolla on keskikokoiset jyväset ja joka on kotoisin Vanevikistä Smålannissa, on kvartsi sininen, kuitenkin enemmän harmaaseen vivahtava.
Selvästi ruskeavärinen kvartsi on myöskin punaisten graniittien värin puhtaudelle vahingollinen. Usein esiintyy niissä paitsi punaista kalimaasälpää, myöskin viheriää plagioklasmaasälpää, joka lähempänä pintaa usein tulee likaisen ruskeankellertäväksi, jota vastoin sillä tuoreissa möhkäleissä on kirkkaampi väri. Muuta muutosta se ei saa aikaan punaisessa päävärissä, kuin että sen voima jonkun verran alenee. Musta biotiittikiille tekee tietysti myöskin punaisen graniitin tummemmaksi. Suomen etelärannikolla olevissa graniiteissa on hyvin vähän kiillettä ja puuttuu se useasti kokonaan. Jootnisissa graniiteissä on sitä enemmän ja tekee se niissä tummanharmaan kvartsin kanssa värin tummemmaksi.
Se graniitti, joka brittiläisissä maissa on määrännyt maun punaisen kiven suhteen, on Peterhead kivilaji lähellä Aberdeeniä, "kivi" (the stone), joksi skotlantilaiset sitä kutsuvat. Tästä graniitista tehdyillä hiotuilla pylväillä ja pilastareilla ovat puotikerrokset Lontoossa ja muissa englantilaisissa suurkaupungeissa suurimmaksi osaksi koristetut. Meidän suomalaisista kivilajeista muistuttavat jotniset graniitit tätä, joita saadaan Taivassalosta ja Vehmaalta ("Balmoral Red"). Viimemainittu on kuitenkin hienompi jyväinen kuin peterheadiläinen kivi, mutta se on sen sijaan tummempi väriltään ja sen vuoksi kauniimpi. Tämän johdosta on suomalainen punainen graniitti viime vuosina saavuttanut enemmän alaa brittiläisillä monumenttikivimarkkinoilla ja samalla karkoittanut skotlantilaisen kiven vähitellen.
Peterhead-kiven ohella ovat myöskin muutamat ruotsalaiset punaiset graniitit saaneet suurta suosiota ulkolaisilla kivimarkkinoilla ja olleet siellä makua määräävinä. Ne ovat, paitsi ne jo ennen nimitetyt, suurijyväiset punaiset graniitit Virbosta Smålannissa, jolla on jokseenkin hillitty punainen väri ja joka johtuu tumma värisen kvartsin ja mustien kiillejyväsien sekoituksesta, samanlainen, mutta hyvin kirkkaan punainen Uthammar-graniitii ("Bonaceord Red") samalta seudulta, sekä viimeksi punainen graniitti Jungfrun saarelta Kalmarsundissa ("Virgo"), joka hyvin muistuttaa Mosshagan graniittia lähellä Ahvenanmaata. Graversforsin lähellä on myöskin suurijyväistä helakkaväristä graniittia, jolla on tarkka yhdenmukaisuus Obbnäsin graniitin (Uudellamaalla) kanssa.
Koko monumenttivalmisteen raa'an kiven paljous, jota vuosittain tuodaan Aberdeeniin, jossa kaupungissa maailmaa hallitseva skotlantilainen graniittiteollisuus on keskitettynä, tekee 20— 30,000 tonnia ja jakautuu kahteenkymmeneen erilaiseen, mutta keskenään voimakkaasti kilpailevaan graniittilajiin, värin vaihtelevaisuuteen ja rakeisuuteen nähden. Myöskin enimmän pidettyjä graniitteja tuodaan ainoastaan muutaman tuhannen tonnin erissä; tuskimpa on yksikään tuottanut 2,000 m3 vuodessa. Tämän asianhaaran täytyy kaikkien graniittien vientikauppiaiden ottaa huomioon, varsinkin tehdessä korkobiliteettihinnoitteluja uusia kauppoja varten.
*) Vuonna 1908 lähetettiin Ruotsista graniittimöhkäleitä 3,766,473 kruunun arvosta, tästä 2,382,080 kruunun edestä Saksaan. Koko summasta jäi 2,584,098 kruunua Blekingin ja Kristianinkaupungin lääneille, joista pääasiallisesti "mustaa graniittia" lähetetään. Kalmarin läänistä, jossa on kaunista punaista graniittia, on lähetetty ainoastaan 97,705 kruunun arvosta Myöskin mustaa kiveä on siellä. Bohusläänistä lähetetyn graniitin arvo oli samana vuonna 82,670 kruunua.Saksassa ja Ranskassa ei ole yhtään pohjoismaisiin ja skotlantilaisiin verrattavaa punaista graniittia, jonka tähden siellä laajalti tuotetaan pohjoismaista kiveä. Pääasiallisesti kuitenkin Saksaan tuodut monumenttikivet tehdään ruotsalaisesta "mustasta graniitista".*) Meissenin graniitti Sachsenissa muistuttaa rakenteeltaan Vehmaan graniittia, mutta on se enemmän vaaleanpunaista.
Loistavimman väriset suomalaiset graniitit saadaan Ahvenanmaalta. Mineriaalit eivät yleensä ole läpinäkyviä, jonka tähden pinnasta puuttuu eloisuus, jonka saa aikaan valontaittuminen. Pienempiin koriste-esineisiin, varsinkin sellaisiin, joita käytetään sisällä, sopii tällaisia kiviä erinomaisen hyvin käyttää sisällä. Sillä monasti rakoilemisen ja haurauden takia on sitä vaikea suurempiin eriin käyttää.
Niinkuin näkyy edellisestä, on meillä Suomessa vastaavia graniittilajeja tunnetuimmille ulkomaalaisille punaisillle graniiteille. (Jatk )
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti