Vieläkin bromiöljypainosta.

Suomen valokuvaaja 2, 1926

Kirj. Friedrich Fischer Allgemeine Photographische Zeitungissa.

Kansainvälisen valokuvauksen korkeimpana saavutuksena on ehdottomasti pidettävä bromiöljypainomenetelmää. Monet näyttelyt, joita viime aikoina on järjestetty, toistaiseksi harvemmin mannermaalla, vaan pääasiassa englantilaisilla alueilla, ovat todistuksena tämän positiivimenetelmän suurenmoisesta kehityksestä. Ja kuitenkin on se bromipainotaide, jota on oltu tilaisuudessa näkemään näyttelyissä, ainoastaan pieni murto-osa siitä, mitä tämän menetelmän avulla todellisuudessa on saavutettu. Tunnen joukon valokuvaajia, jotka ovat menetelmää käyttäneet ja useimmat heistä ovat sen johdonmukaisia ihailijoita. Osa valokuvaajista ei kuitenkaan vielä ole ottanut ratkaisevaa kantaa ja näiden piirissä kuulee väitettävän, että yksinkertaiset positiivimenetelmät sittenkin olisivat edullisemmat.

Jos asiaa lähemmin seuraa huomaa että tämä mielipide on seurauksena erehdyksistä ja pettymyksistä, joita kokeilijat ovat yrityksissään kärsineet.

Olen ollut tilaisuudessa keskustelemaan tuollaisten pettyneiden bromiöljypainajien kanssa ja kun useimmissa tapauksissa silloin olen pitänyt tärkeänä, ettei menetelmää mustattaisi, olen katsonut velvollisuudekseni opastaa pettyneitä neuvoilla. Useimmissa tapauksissa, ja varsinkin kun on ollut kysymyksessä tunnollisemmat henkilöt, ovat he muuttaneet kantaansa. Vieläpä löytyy muutamia, jotka eivät hinnasta eikä mistään vaihtaisi menetelmää toiseen.

Seuraavassa pyydän antaa muutamia neuvoja ja uskallan toivoa voivani voittaa epäilijöitä takaisin menetelmälle sekä hankkia uusiakin kannattajia sille.

Hyvä negatiivi on paras ehto hyvälle bromiöljypainolle. Sellaisen bromiöljypainon värjääminen käy helposti ja nopeasti. Monet valokuvaajat pitävät bromiöljypainoa tai sen uusintapainoa puutteellisten negatiivien pelastamismenetelmänä, koska se tarjoo tilaisuuden yksilölliselle muovailulle. Myönnän löytyvän tapauksia, jolloin tämän mahdollisuuden avulla on syntynyt hyviä bromiöljypainoja, painoja jotka verrattuna tavallisiin hopeakopioihin ovat olleet edullisia. Kuitenkin tahtoisin painostaa varsinkin vasta-alkaville että "hyvä negatiivi on jo puoleksi bromiöljypainoa".

Toiseksi on bromihopeakuvan valmistaminen suuresta merkityksestä. Työkojeihin nähden tulee tässäkin kohden puhtauden vallita. Itse kopio on valmistettava huolellisesti. Alivalotettuja kuvia ei ylipäänsä voida käyttää. Helpommin voidaan käyttää ylivalotettuja, vaikkakaan ylivalotus ei saa olla liiallinen. Kopion tulee olla normaalikuva ja bromihopeakuvanakin silmää miellyttävä, puolivarjojen ja väliasteiden täytyy ehdottomasti hyvin esiintyä.

Valkasemiseen on kiinnitettävä erikoista huomiota. Liuoksiin on tärkeätä käytttää puhtaimpia kemikaalioita. Valkaisua varten virutettavien kopioiden pitää olla puhtaat fikseerausnaatronista. Valkaisun tulee tapahtua ruosteettomissa puhtaissa astioissa, ilmakuplia on vältettävä kuvien pinnalla.

Kuvaa värjättäessä on väri sovitettava kuvan luonteeseen. Paraskin bromiöljykuva voi hyvinkin valmistettuna epäonnistua ellei väri ole oikein valittu. Niinpä esimerkiksi ei lumiosia käsittävä vuoristomaisema varmaankaan vaikuttaisi edulliselta lämpöisenruskeaksi väritettynä. Räikeitä, kirjavia värejä on ylipäänsä vältettävä ja tulee niihin mieluummin aina yhdistää mustia ja harmaita värejä, koska vaikutus on silloin aina arvokkaampi. Bromiöljypainon liuottaminen on tärkeä asianhaara. Jos kuva on liian vähän liuotettu, voidaan se suuremmalla vedenlämmöllä heti korjata. Päinvastoin jos se on liikaa liuotettu saattaa sen korjata vaan uusiintuvalla kuvaamisella. Sen vuoksi tulee olla varovainen liuottamisessa, tulee alkaa vedellä, jolla on huoneen lämpö ja senjälkeen värittää. Jos värjääminen tuntuu käyvän hyvin ei sitä tarvitse sen enempää liuottaa. Huomautettakoon tässä että lämpömittarin käyttäminen jossakin alimmassa lämpömäärässä pysyttelemiseksi on turha apuneuvo. Jos on liuotettu liikaa, on käytettävä ohennetumpaa väriä, mutta jos taas käyttää liian paljon värinohennusaineita on siitä se ikävä puoli että kuvat tulevat tahraisiksi ja rumiksi. Usein jää myöskin tämän vuoksi värivivahdus rajoitetuksi, koska ohentamisaineilla aina on kellahko vivahdus.

Värjääminen on aina alotettava sillä kohdalla, jossa kuvan suurimmat vastakohdat löytyvät tai tulisi löytyä. Maisemakuvissa on edullista värjätä taivas, varsinkin silloin kun se tehdään värikkääksi tai kun sillä on keveitä pilvenhattaroita, vasta sen jälkeen kun maisemaosat ovat värjätyt. Bromiöljykuvien liian tiheää liuottamista on vältettävä, koska liuottamiset alhaisessakin veden lämmössä lisäävät kuvan vastakohtia.

Myöskin uusintapainossa löytyy varteenotettavia neuvoja. Matriisi on ensimmäisen liuottamisen jälkeen (välttämättä huoneen lämpöisessä vedessä) kuivattava ja värjäämättömänä vedettävä muutamia kertoja painoprässin läpi. Tämän menettelyn avulla venyy matriisin paperi, jolloin voidaan myöhemmin seuraavissa painoissa, varsinkin silloin kun painetaan useampia värikerroksia, helpommin välttää epätarkkuuksia ja kaksoiskuvioita. On edullista valmistaa uusintapainos useammissa erissä. Tulos on paljon tyydyttävämpi kuin jos paino tehtäisi yhtaikaa. Työ voidaan tietysti tehdä yhdellä matriisilla. Bromihopeakopio on tässä tapauksessa tehtävä hiukan pehmeämpi, koska vastakohdat osittainvärittäessä helposti kärjistyvät. Ensimmäisen väripainon on oltava ohut ja harsomainen. Seuraavissa osapainoissa lisätään kontrasteja lämpöisellä vedellä, tarvittaessa lisäämällä ammoniakkia, taikka vahvemmalla pensselieli valssikäsittelyllä. Koneen läpi vedettäessä on vältettävä liian suurta painoa. Jos painoväri ei matriisilla ole käynyt liian kuivaksi, syntyy kuva heikollakin paineella sangen hyvin. Mutta matriisin tulee sisältää myöskin jonkunverran liuotusnesteestä johtuvaa kosteutta. Suurissa formaateissa esiintyy usein varjopuolena se, että kauankestävän värjäämisen takia väri kadottaa painoherkkyytensä samoin kuin matriisi vesikosteutensa. Painettaessa syntyy silloin usein vahvankin painon kautta sokea kuva, väri ei ole hyvin tarttunut ja jää kuivaneena matriisin gelatiinipinnalle. Tämän varjopuolen olen mielihyväkseni huomannut välttyvän minun väritysvalssiani käytettäessä. Mutta minun täytyy melkein joka kerta valssilla nopeaan toimitetun värjäämisen jälkeen odottaa muutamia minuutteja kunnes matriisi on hiukan kuivanut. Liiallinen kosteus synnyttää nimittäin painossa vähemmän kauniin jyvityksen. Yllämainittua odotusaikaa ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarvitse pitää varjopuolena.

Epäpuhtaudet, kuten pensselikarvat j. n. e., ovat aina poistettavat ennen painamista sopivimmin pesemällä kuvaa kostealla puuvillatukolla. Tämän voi tehdä ilman muuta työalustalla tarvitsematta kuvaa asettaa liuotusastiaan. Pestyn kuvan voi puuvillatukolla saada aivan kuivaksi pusertamalla tukon aina kuivaksi ja käsittelemällä sillä kevyesti kuvan pintaa.

Painopaperin valinnan tulee tapahtua huolella. Lämpöiset ruskeat ja mustaa väritykset tekevät sangen hyvän vaikutuksen liimaamattomalla valkoisella tai keltaisella kuparipainopaperilla tai kartongilla. Siniset, viheriäiset tai moniväriset kuvat tulevat enemmän oikeuksiinsa hieman liimatulla piirustuspaperilla, jolla ei ole liian tasasta pintaa. Kun liuotusveteen lisätään formaliinia ei matriisi tartu lii— maamattomaan paperiin. Jos kuitenkin lisää liian paljon formaliinia tulee bromiöljykuvan värjäys yksitoikkoiseksi, heikoksi ja lyijynharmaaksi. (Formaliinilisä enintäin kolme ;irosenttia). Liian lämmintä liuotusvettä on myöskin vältettävä, koska se tekee gelatiinin niljakaksi ja voi helposti tarttua kiinni valopaikoissa. Liuotuksen edistämiseksi on edullista lisätä kylmään liuotusveteen aina tarpeen mukaan 2—6 pros. amoniakkia.

Hyvää matriisia, joka ei ole sikäli painettaessa viottunut että se olisi saanut rakkuloita, voi kuivattuna uudestaan käyttää värjäämiseen ja painamiseen. Vähäiset värijätteet, jotka ovat tarttuneet matriisille, voidaan poistaa painamalla sitä ennen kuivamista tavallista liimattua paperia vastaan. Tämä menetelmä on varmempi ja halvempi kuin tavallisesti käytetty, jolloin matriisi virutetaan väriäliuottavalla aineella.