Maalarilehti 1-2, 1.3.1923
(Poimintoja eräästä kirjoituksesta "Arkiv für Buchgewerbe"-aikakauskirjasta)
Viimeisen vuosikymmenen aikana on erikoisella innolla ja kiihtymyksellä käännytty tutkimaan värisointujen määräämistä laskelmallisesti. Tieteilijävärikemikot ovat "varpaillaan koettaneet hiipiä koskettamaan arkaa kysymystä värimaun muuttamisesta väriopiksi". "Heitä on koetettu ahdistella kerrassaan jykevillä nuijaniskuilla luopumaan toivottomista aikeistaan. Vapaan värimaun puolustajat ovat heitä nuijineet, ja he ovat nuijineet toinen toistaankin."
"Ja paljon tyhjään ilmaan hajoavaa tieteilyä onkin ollut tuloksena käytännöllisten saavutusten asemasta. On syvennytty olemisoppeihin, syyn ja seurauksen lakeihin, ja maailman historian syvimpiin elämänkokemuksiin, samoin tutkittu silmän rakenne ja valon ominaisuudet. Mutta vastaus siitä, kuinka värien sekoittamiseen voitaisiin saattaa jonkin määrätyn vakiintuvan sääntöperäisyyden pohjalle, on usein jäänyt hyvin ohueksi."
Pisimmälle, suurin ponnistuksin, on tullut saksalainen Wilh. Ostwald. Hän on onnistunut laatimaan "väripyöriä", joihin asteettain muuttuvat värit sopeutuvat siten, että kohtisuoraan vastakkain olevat värit ovat toistensa sointu- ja täydennysvärejä, jommoista vaaditaan, jos värisoinnut käyttöä varten tahdotaan "mitata".
Mielenkiintoinen ja selvä on hänen päätelmänsä tämmöisen väripyörän laskelmallisuudesta. Koska nim. vastakkaisvärien luonteeseen kuuluu, että niiden sekoittaminen toisiinsa synnyttää harmaan, on helposti kokeiltavissa täyttävätkö hänen järjestämänsä vastakkaisvärit tämän vaatimuksen. Ja hän on onnistunut muodostamaan värien rivittämisen sukulaisuutensa perustalla kiekkoon, jossa vastakkaisilla puolilla olevat värit joutuvat tällaiseen suhteeseen ja siis, keskitettyyn mitattavaan tilaan.
Toinen mielenkiintoinen seikka on hänen otteensa värilaatujen alkutekijöistä. Hän määrittelee olevan kolme pääainetta, joita jokaisessa värisoinnussa on: musta, valkoinen ja "kirjava" (bunte) väri. "Kirjavaa" väriä, joka sana Suomessa sopisi kolkolle "kuloori"-sanalle, on pelkkänä vain spektrillä otetussa värissä. Valkoista on vahvemmin keltaisessa, mustaa enimmän sinipunervassa, ajateltuna, että puhe on "kirjavista" väreistä eikä mustasta ja valkoisesta pelkkänään. Wilhelm Ostwaldin värioppi, johon itseensä emme tässä ole puuttuneet, on saanut laajaa kannatusta ja hyväksymistä ja perustuvat Suomen kielelläkin olevat harvat teokset siihen. Mutta saksalaiset tutkijat W. O. etunenässä, eivät vielä ole tyytyneet jättämään asiaa, vaan kehittävät sitä edelleen. Mutta nyt jo voidaan sanoa, että käytännöllistä väriteollisuutta, kudostehtaita, värjäyslaitoksia ja maalareita varten on hyödyllisiä ja käyttökuntoisia tieteellisesti päteviä värisointuoppeja olemassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti