Luonnon ystävä 12, 1904
Biolooginen tutkimus on osoittanut, että eläimet yleensä aikojen vieriessä ovat sovittaneet pukunsa niiden värien mukaan, mitkä vallitsevat niiden ympäristössä ja mitkä niin muodoin paraiten ovat omiansa suojelemaan niitä vihollisilta. Tämän mukautumisen otaksutaan jatkuneen vuosituhansia ja yhä vielä jatkuvan siten, että niillä yksilöillä, joiden puku tavallista enemmän poikkeaa ympäristön väreistä, ei ole ollut samaa mahdollisuutta säilyä olemassaolon taistelussa, kuin niillä, joiden puku on ollut enemmän suojeleva, jonka takia ne ennen aikaansa ovat joutuneet vihollistensa saaliiksi. Lopuksi on enimmän suojaa antava puku tullut lajille säännöksi ja menee perintönä jälkeläisille. — Esimerkkinä siitä, kuinka täydelliseksi tällainen suojeleva puku voi tulla, mainittakoon metsäkana, jonka värit sekä kesällä että talvella ovat kaikin puolin sopusoinnussa ympäristön kanssa.
Kuitenkin on yleensä tunnettua, että useat sekä imettäväis- että lintulajit voivat esiytyä värinsä suhteen enemmän tai vähemmän vaihtelevina. Varsinkin voi sellaisten lajien puku vaihdella suuresti, joille suojeleva puku syystä tai toisesta ei enää ole elinehtona. Tarvitsee vaan ajatella kesyjä kanojamme ja kyyhkysiämme, joiden joukossa tuskin tapaa kahta yksilöä, joiden puku olisi aivan samanlainen; kuitenkin lienevät näiden kumpaistenkin villien kantamuotojen joukossa pukumuunnokset harvinaisia. Yleensä on myöskin tunnettu, että vankina pidettyjen lintujen väri voi muuttua, johon kuitenkin lajille sopimaton ravinto lienee tehokkaana syynä. Niinpä satuin kerran näkemään punatulkun (Pyrrhula rubicilla), joka monivuotisen häkkivanketiden jälkeen oli tullut mustaksi, — sen selkäpuoli oli yksivärisen musta, hieman metallihohtoinen, vatsapuoli oli tumman harmaa.
Villinä elävien eläinten joukossa ovat värimuunnokset kuitenkin paljon harvinaisempia, vaikka niitä muutamilla lajeilla sentään sangen usein esiytyy. Kesällä 1903 näin Haukiputaan kirkonkylässä matalalla katolla melkein puhtaan valkean muunnoksen (albinos) västäräkistä (Motactlla alba). Kun lintu ei ollut arka, ja katto, jolla se istui, oli tuskin miehen korkeudella maasta, voin hyvin tarkkaan tutkia sen omituista pukua. Pää, kaula, selkä, pyrstön peitinhöyhenet ja kaikki siipisulkien peitinhöyhenet olivat aivan valkeat. Sisemmät pyrstösulat olivat himmeän harmaat, uloimmat valkeat, käsisulat — ainoat siipisulat, joita voin nähdä — vaalean harmaat. Alapuoli aivan valkea. Jonkun matkan päästä katsottuna näytti lintu aivan valkealta.
*) Useammalta taholta on toimitukselle tullut ilmoituksia Helsingissä tänä syksynä esiytyneestä valkeasta varpusesta. Pro Fauna et Flora fennica-seuran joulukuun kokouksessa näytettiin taasen aivan valkea varis, mikä oli ammuttu Baron salmella viime kesänä.Tänä syksynä näin eräässä varpusparvessa Aleksanterinkadulla Helsingissä yksilön, joka tavattoman vaalean pukunsa takia jo matkan päässä herätti huomiotani*). Pääsin sangen lähelle lintua, mutta sain sentään vaan hetkisen tarkastaa sitä, sillä ohi ajavan ajurin peloittamana lensi varpusparvi erään nelikerroksisen talon räystään alle. Koetan kuitenkin selittää tämän yksilön pukua, niin tarkkaan kuin voin. Pää, kaula ja selkä aina pyrstösulkiin asti valkeat — hieman tummemman värin sekaiset. Kulkku ja etukaula tummat, kuitenkin tavallista vaaleammat; alapuoli muuten valkea. Pyrstö- ja siipisulat tummanruskeat, niiden reunat vaaleanruskeat. Varpuselle muuten niin ominainen ruskea vyö silmien takana puuttui kokonaan.
Edellisen yhteydessä mainittakoon, että aikakauslehden "Ornithologische Monatsschrift" tämän vuoden ensi numerossa on selityksiä ja kuvia tavattoman värisestä punasiipirastaasta (Turdus iliacus), kaalirastaasta (Turdus merula) ja keltasirkusta (Emberiza cltrinella). Saman aikakauslehden 6:nnessa numerossa tältä vuodelta taas on selitys ja kuva toisesta värimuunnoksesta kaalirastasta.
Olisi sangen tärkeää, että näitä lintujemme pukumuunnoksia selitettäisiin kirjallisuudessa niin useita kuin mahdollista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti