Kutoma- ja paperiteollisuus 3, 22.3.1910
Paperin värjäystä on pidetty aina näihin päiviin asti erittäin vaikeana ja salaperäisenä asiana ja etenkin meillä suomalaisilla on se ollut tunnettuna vasta jonkun kymmenkunta vuotta, eikä kaikin paikoin vielä niinkään kauvan. Toivottavaa olisi, että kotimaiset voimat valloittaisivat ulkomaan miehet tieltään kaikkine salaperäisine resepteilleen.
Ja niinkuin sanottu ovatkin kotimaiset miehet siinä onnistuneetkin viime vuosikymmeninä ja päässeet siis värjäyksen perille, ja saavuttaneet edeltäjiensä salaisimmatkin tiedot. Eikä siis enää ole pelättävää, etteivät kotimaiset miehet pystyisi mainittua tointa täyttämään.
Olen ajatellut oman kokemukseni nojalla lausua julki ne vaikeudet, jotka olen tullut huomaamaan värjäyksen suhteen, sekä mitkä ovat suurimpina vastahakoisuuksina saada paperin väri aina pysymään samana. Hyvin usein kuulee sanottavan, että se on huono värjäri, joka tarvitsee värjätessään montaa lajia väriä saadakseen paperiin jonkun määrätyn värin. Myönnettävä on, että asianlaita usein on niinkin, mutta toisaalta on myös huomattava, että monastikkaan ei löydy sellaisia värejä, että esim. saisi 2:della tai Sanella eri värilajeilla värjätyksi jotakin väripaperia mallin näköiseksi, nimittäin hyvin möllä likaisen näköistä tai taas heleän kaunista. Jälkimmäistä saa kyllä yhdellä tai kahdella eri värilajilla mallinmukaista, vaan ensinmainittua värjättäessä täytyy useinkin olla viittakin eri lajia että siitä tulee mallikelpoista. Siis ei ole värjärin syy, että täytyy käyttää, niin vastenmielistä kun se onkin hänestä, niin montaa lajia saadakseen oikean värin paperiinsa, koska ei löydy värejä, joilla tulisi vähemmälläkin toimeen. Paperin värjäykseen oppii 2 à 3 vuodessa, jos on tarkat silmät eroittamaan eri värivivahdukset ja jos tehtaassa, jossa harjoitelee, tehdään usein vaikeita väripaperia. Mutta saada paperin väri pysymään aina yhden näköisenä on paljon suurempi taito kuin itse värjäys. Monesti vaihteleepaperin väri hyvinkin huomattavasti, vaikkakaan ei ole siinä olevia eri värejä ensinkään muuteltu ja, josta saa syyn värjäri (Mestari) katsomatta tarkemmin, mikä siihen on oikeastaan syynä. No, mikä se sitten on, ettei väri pysy aina muuttumatta, kun se kerran on värjätty mallin näköiseksi? kysynee ehkä monikin. Tähän kysymykseen olisi monta vastausta, vaan mainittakoon tässä vaan joitakuita pääkohtia. Niinkuin kaikilla muillakin asioilla on sekä hyvät että pahat puolensa, niin on myös paperin värin pysymisellä samana, omat oikkunsa ja vaikeutensa.
Tämän suuren vaihtelun aiheuttaa esim. se, että sellulosa on huonosti pesty eikä ole valaistu sitä tarpeeksi siinä olevista hapoista, joten se muuttaa hollanterissa olevan massan aivan toisen näköiseksi. Ja esim. selluloosa] pakkaa avatessa ei huomata siinä mitään silmään pistävää vikaa, vaan hollanteriin pantuna muuttuu se paljon punaisemmaksi kuin monet muut hollanterissa olevat massat, ja joka sitten muuttaa paperin väriä ilman että siihen olisi lisätty mitään lisäväriä. Toisena vaikuttimena on mineraaliaineen liiallinen pano paperimassan joukkoon etenkin, jos massassa on värjättäessä vähän alunaa ja liimaa, niin väri ei ota aina yhtä hyvin kiinni massan kuituihin, joten saadaan taasen erilainen väri paperiin. Kolmanneksi haittaa puumassa värin vaihteluun. Jos puut, joista massa on tehty, ovat olleet pitemmän aikaa vedessä, niin tarvitsevat ne paljon enemmän väriä kuin sellainen massa, joka on hiottu suoraan maitse tuoduista puista. Paljon muitakin tällaisia seikkoja löytyy, jotka ovat suurina kiusauksina värjäreille.
Ne tehtaat, jotka itse valmistavat sellulosaa, ovat paremmassa asemassa kuin ne, joiden täytyy ostaa sellulosa. Sellaiset tehtaat voivat nimittäin ajoissa korjata, jos heidän sellulosansa on huonosti pestyä, mutta taas niitten tehtaitten, jotka sen ostavat muualta, täytyy käyttää kaikki, mitä ovat ostaneet vaikka se olisi huonompaakin. Näin olen tässä tuonut kaikessa lyhykäisyydessä esiin muutamia vaikeuksia paperin värjäykseen nähden, joista ei monikaan sellainen tiedä, joka ei ole ollut tilaisuudessa käytännössä näkemään niitä. Hän ehkä luulottelee kaikessa yksinkertaisuudessa, että kyllä väri paikallaan pysyy kun sen kerran ensin on saanut siihen ja siitä on mallin mukaista tullut. Nämä tällaiset asiat saavat monasti värjärin huonoon valoon niiden silmissä, jotka tätä asiaa eivät tarkemmin tunne.
Sentähden olisi aina asianomaisten otettava huomioon, mikä on syynä värin vaihtelemiseen ettei se värjäri, joka värjää, ole syyllinen aiheetta.
K V.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti