Metallien värjäys.

Konetyömies 10, 1907

Metalliteollisuuden kehityksen ohella on metallien pinnan värjäys saanut suuremman tärkeyden. Esitämme alempana muutamia käytännössä etuisaksi huomattuja menettelytapoja.

1. Suoranainen metallipintain värjäys selenihapokkeisella kuparilla.
Jos rautaesine pistetään selenihapokkeiseen kupariliuvokseen johon on lisätty muutamia nolppuja salpietarihappoa, sukeutuu sen pinnalle tummanmusta kerrostuma, joka aluksi ei ole kovin pysyvä, vaan tarttuu lujasti kiinni, jos rautaesine ensin virutetaan puhtaassa vedessä, sitten alkoholissa ja lopuksi kuivataan kaasuliekillä. Hankaamalla nyt esineen pintaa rievulla saadaan se joko sinervän- tai tummanmustaksi, riippuen kylvyn kokoomuksesta.

Selenihapokkeinen kupari on veteen liukenematoin, vihertävännäköinen suola, joka sentään liukenee veteen, johon hieman on lisätty salpietari- tai rikkihappoa. Tavallisesti menetellään siten, että selenihapokkeista kupariliuvosta sekoitetaan selenihapokeliuvokseen ja samalla kertaa lisätään hieman salpietarihappoa, siten kun estetään selenihappoisen kuparin erkaantumasta liuvoksesta.

Tällainen kylpy sopii varsin hyvin pienien rauta- ja teräsesineitten, kuten kynänterien j. n. e. mustiksi tai mustansinerviksi värjäämiseen.

Selenihapon verrattain korkean hinnan takia ei menettelytapaa voida yleensä edulla käyttää suurempien esineitten värjäämiseen.

Tummanmusta väritys saadaan seuraavalla kylvyllä:
6 osaa selenihapoketta,
10 " rikkihapokkeista kuparia,
1000 " vettä,
4—6 " salpietarihappoa.

Sinervähkö värjtys saadaan kylvyllä, jossa on:
10 osaa selenihapoketta,
10 " rikkihapokkeista kuparia,
1000 " vettä,
4—6 " salpietarihappoa.

Jos esine pistetään kylpyyn vain hetkeksi, saadaan sen pinnalle sukeutumaan peräkkäin seuraavat värimuunnokset: keltainen, punaisen keltainen, tulipunainen, sinervänpunainen, sinervä.

II. Kuparin ja messingin värjäys selenihapokkeisella kuparilla.
Tällöin sopivat seuraavat kylvyt :
6,5 osaa selenihapoketta,
12,5 " rikkihapokkeista kuparia,
2,0 " salpietarihappoa,
1000 " vettä;

tai

2,9 osaa selenihapoketta,
20 " rikkihapokkeista kuparia,
2,5 " salpietarihappoa,
1000 " vettä.

Riippuen ajasta, kuinka kauan esinettä pidetään kylvyssä, saadaan sen pinnalle sukeutumaan seuraavat väritykset: keltainen, punaisenkeltainen, vaaleanpunainen, tulipunainen, sinipunerva tai sininen.

III. Sateenkaariväritys eri metalleihin, kuten rautaan, kupariin, sinkkiin, messinkiin j. n. e.
Tämän kylvyn avulla saadaan metallin pinnalle sukeutetuksi vahvahko kerrostuma, rikkimetallia, joka esiintyikse esim. luonnossa tavattavassa lyijykiilteessä. Nämä yhdistykset ovat erittäin kestävät eikä niihin vaikuta hapot eikä alkalit. Muutamassa minuutissa voidaan täten tuhansien pienien metalliesineitten pinnoille saada mitä vaihtelevimpia värivivahduksia sukeutumaan. Jos ennen kylpyyn upottamista esineet ovat kemiallisesti puhdistetut, tarttuu väritys niitten pinnoille aivan eroittamattpmasti.

Kylpy on seuraava :
45 g alarikkihapokkeista natronia.
500 g vettä.

Tähän liuvokseen lisätään seuraava seos:
15 g neutrali-etikkahappoista lyijyä,
500 g vettä.

Täten saadaan kirkas seos, jossa esiinnyikse alarikkihapokkeisen natron-lyijyn kaksoissuola
ja jolla on ominaisuus kuumennettuna 90—100 C asteeseen hajota, jolloin sukeutuu lyijysulfidia (rikkilyijyä) ruskeina hiutaleina.

(Jatk.)