Paperin värjäys. (II)

Kutoma- ja paperiteollisuus 11, 1909

(Jatk. n:o 4.)

Jotta yleensä voisimme värit toisistaan eroittaa tulee niiden tietysti esiintyä valossa. Mikä on siis valo. Tiede on tähän kysymykseen antanut sen vastauksen että valo on lukemattomain pienten avaruudessa löytyvien eterihiukkasten väräjöivän liikkeen synnyttämä ilmiö. Tyydymme toistaiseksi tähän ehkä hiukan vaikeatajuiselta tuntuvaan määritelmään, joka, kuten vasta tulemme näkemään on koko väriopin perus ja ydinkohta.

Olkoon nyt valo puolestaan tällainen väräjöimisilmiö, varmaa on ainakin että kaikenlainen valo ei suinkaan ole paperintekijän mieleen. Yleensähän vaaditaan että värillisten paperien päivänvalossa tulee olla mallinsa mukaisia. Ja se joka on paperimassaa keinotekoisessa valossa värjännyt, tietää, että on aivan mahdoton monastikin päättää, onko tosiaankin keinotekoisessa valossa värjätty paperi aivan mallinsa näköinen myöskin päivänvalossa vaikka se keinotekoisessa valossa on kylläkin oikealta näyttänyt. Keinotekoinen valo muuttaa siis värit aivan toisenlaisiksi. Selvimmin käy tämä näkyviin öljylampun tai tavallisen sähköhehkulampun valossa papereja tarkastaessamme. Kun esimerkiksi keltaista paperia tällaisessa valossa katselemme, niin näyttää se paljon vaaleammalta kuin päivänvalossa. Punakeltainen taas näyttää punaisemmalta, sininen harmaan vihreältä ja niin edespäin. Lähemmin tällä kertaa ryhtymättä selvittelemään mistä nämä ilmiöt ovat alkunsa saaneet, tahdomme vaan huomauttaa sitä seikkaa että ei mikään keinotekoinen valaistus aivan kerrassaan vastaa värjätessä päivän valoa. Vaikkakin toiset keinotekoiset valolajit ovat hyvin kuten sanomme "valkeat" niin voi kuitenkin sattua että jos käytämme värjätessä toisenlaista värilajia kuin mallissa on käytetty niin saattaa värjätty paperi paraitakin lamppuja käytettäessä tulla malliinsa verraten koko lailla väärin värjätyksi, ellei meillä ole ollut tilaisuutta päivän valossa tarkistaa niiden yhtäpitäväisyys.

Niinpä onkin päivän valossa värjääminen paperin värjärin paras suoja kaikkia erehdyksiä vastaan. Vaikeat värjäykset ovat aina päivän valossa toimitettavat. Auringon suorassa valossa ei ole hyvä värjätä sillä se häikäisee värjärin silmiä. Etenkin kiilloitetut paperit näyttävät kiiltäen auringon valaisemina toisenlaisilta kuin hiukan vähemmän kirkkaassa valossa. Ei ole myöskään värjättävä eli oikeammin verrattava kahta väriä toisiinsa huoneessa, jossa on uutimet ikkunaa peittämässä, sillä jos näissä uutimissa on väriä niin ne muuttavat huoneessa olevan valon toiseksi. Paras on värjätä sellaisessa huoneessa johon ei aurinko suorastaan paista, mutta joka siitä huolimatta on aivan päivän valoisa.

Yhtä väärän kuvan värien suhteesta toisiinsa kuin keinotekoinen valo antaa myöskin hämärä. Sekä aamu- että iltahämärä ovat pettäviä. Sen huomaa helposti kun yövuorolta lähtee aamuvaloon tarkastamaan, onko yöllä värjätty paperi mallinsa mukaista. Sinertävässä aamuvalossa saa silloin aivan kieron kuvan väreistä ja niiden suhteista toisiinsa. Keinotekoista valoa kun on pakko käyttää, on tietysti valittava sellainen, joka tarkimmin vastaa päivän valoa. Yksinkertaisin päivänvalon korvaava lamppu on magnesiumilamppu. Tässä poltetaan magnesiumimetallista. tehtyä ohutta nauhan muotoista levyä. Se palaa hyvin kirkkaalla ja valkealla liekillä. Lamppuun on liitetty kellolaitos, joka aina syöttää magnesiumilankaa poltettavaksi sen mukaan kuin sitä kuluu. Magnesiumilampun levittämä valo on kylläkin kirkasta ja valkeata mutta se häikäisee samalla silmiä joten ei sitä voi käyttää kuin lyhyenä hetkenä. Sitäpaitsi on magnesiumetalli kallista metallia. Siitä syystä käytetään paljon nykyisin kaarilamppuja värjätessä. Löytyy erilaisia kaarilampun rakenteita, jotka ovat varta vasten tehdyt värjätessä käytettäviksi siten että ne levittävät hyvin valkeata valoa joka paraiten päivänvalolta näyttää.

Värin vertauksissa ei muuten ole kulutettava kauan aikaa on huomattava että kuta kauemman aikaa kahta väriä toisiinsa vertaa sitä enemmän ne mukautuvat toistensa mukaan muuttuen silmissä toisen näköiseksi. Tottunut värjääjä osaa aina muutamalla silmäyksellä päättää, onko väri oikea ja siihen on kokemattomankin pyrittävä, että niin vähässä ajassa kuin suinkin mahdollista osaa verrata kaksi väriä toisiinsa ja päättää millä tavalla toinen on muutettava jotta siitä toinen saataisiin. Paperin värejä toisiinsa verratessa asetetaan eriväriset paperikappaleet toistensa viereen tai oikeammin toinen toisen päälle. Niitä on kuitenkin vaihdettava niin että ne vuorotellen asetetaan päällekkäin koska muuten ei ole helposti määrättävissä kumpiko paperi on värikkäämpi. Vertauksen helpottamiseksi ottaa värjäri tavallisesti avukseen kolmannen paperin, joka väriltään muistuttaa toisiinsa verrattavia näytteitä ollen kuitenkin niistä huomattavasti eroava mutta ei liiaksi.

(Jatk.)