Löysän puuvillan värjäämisestä.

Kutoma- ja paperiteollisuus 10, 11.1.1911

Löysän puuvillan värjäämiseen soveltuvat - ryhtyäksemme heti itse asiaan - pääasiallisimmin vaan sellaiset värit, jotka pitävät kuidun joustavana eivätkä vaikeuta kuidun kehräämistä yleensä. Siksipä onkin tämä värjäystäpä saanut varsin tärkeän aseman värjäysteollisuudessa senjälkeen kuin puuvillalle on keksitty helposti sitä värjääviä ja samalla myöskin valo- ja pesopitäviä värejä. Näitä ovat useat n. s. substantiviset eli suoraan puuvillaa värjäävät värit, rikkivärit sekä viime aikoina suurta käyttöä saaneet ja varsin kestävät kyyppivärit. Sen sijaan soveltuvat tähän tarkoitukseen varsinaiset peitta- eli alitsarini värit ja emäksiset värit vähemmän. Ja syynä tähän on se, että se peitta-aine, jonka avulla ne kuidulle sidotaan, tekee tämän kankeaksi ja yleensä kehrättäväksi vähemmän soveltuvaan muotoon. Tästä huolimatta käytetään niitä kylläkin ja koetetaan täten värjätyn kuidun joustavuutta parantaa rasvaamalla sitä.

Yksinkertaisimmin tapahtuu löysän puuvillan värjääminen puusta tai metallista tehdyssä värikattilassa, jossa liemeä kuumennetaan joko suoranaisella höyryllä tai umpinaisilla höyryjohdoilla, jotka kattilan pohjaan asetettuina kuumentavat väri liemen käyttökuntoon. Jälkimäinen laite onkin edellistä edullisempi, koska väriliemi ei tällöin tiivistyneestä höyrystä laimene, tosiasia, joka eritoten substantivisiin väreihin nähden on varsin tärkeä seikka huomioon otettavaksi, koska se säästää väriä. Tavallisimmin valitaan kattilan raaka-aineeksi kupari. Useihin väreihin nähden se ei silti sovellu. Niinpä rikkiväreihin nähden ei ollenkaan, koska hauteena käytettävä rikkinatroni syö kuparia. Toisaalta taasen monet substantiviset värit ovat varsin arkoja kuparista jos sitä vähänkin on hauteessa. Tänne sitä joutuu ruokasuolan liuottavasta vaikutuksesta kupariin. Mikä siis värikattilan raaka-aineeksi kulloinkin valitaan riippuu käytettävien värien laadusta. Puu kyllä on tehoton, mutta imee itseensä helposti värejä ja tahrii. Sopiviksi voi siis merkitä kummankin.

Substantivisilla (-suoraan puuvillaa värjäävillä) väreillä värjätään löysää puuvillaa seuraavasti. Kattilaan pannaan 10 à 15 kertaa niin paljon vettä kuin löysää puuvillaa on sekä 3 à 5% soodaa.
Tähän liuokseen lisätään värin liuos sekä 15 &[à?] 20 % ruokasuolaa. Jälkimäisen määrän määrää värjättävän värin sävy. Jos se on vaalea käytetään ruokasuolaa vähemmän, jos se on tumma käytetään suurinta määrää. Liemi tehdään kiehuvaksi ja kuivana siihen pantua puuvillaa värjätään tunnin aika. Tietenkin voi keittosuolan asemasta käyttää glaubersuolaakin, mutta puolta enemmän kuin edellistä. Ruokasuolan käyttö tulee kuitenkin halvemmaksi.

Ellei väri liemestä lähde, jätetään puuvilla hautumaan ½ à 1 tunniksi liemeen. Eritoten tummiin -värisävyihin nähden on tämä varsin tarpeellista. Vieläpä lisätä hauteeseen uudelleen ruokasuolaakin on joskus välttämätöntä.

Vaaleita ja vaikeasti tasaantuvia värisävyjä varten on joskus eduksi käyttää värihauteessa apuna joko saippuaa, turkinöljyä tai muuta rasvapitoista veteen liukenevaa ainetta. Tavallisesti säästetään väriliemiä useimmankertaista värjäämistä varten. Tällöin riittää soodalisänä 1/4 à ½ osa ensikerralla käytetyn soodan määrästä. Samoin on ruokasuolaja glaubersuolamäärän laita. Useimman kerran värilientä käytettäessä käy tämä likaiseksi ja liian suolaiseksi, jonka käyttämisestä on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Se kun lopulta voi varsin helposti hävittää värejä. Jossain määrin voi vanhan väriliemen kelpoisuuden määrätä baumémittarilla. Jos se vaaleita värisävyjä värjättäessä näyttää olevan yli 2°° Be' ja tummia värjättäessä yli 4°° Be' on paras jättää se käyttämättä.

Tavallisesti ovat substantiviset värjäykset sellaisenaan huonoja kestämään valoa ja pesoa. Jälkikäsittelyn avulla saadaan monet niistä varsin kestäviksi. Joskin ne metallisuolat, jota tähän tarkoitukseen usein käytetään tekevät puuvilla-kuidun jossain määrin " kankeaksi", käytetään niitä silti, koska niiden avulla saadaan joskus varsin hyvästi valoa-kestäviä värjäyksiä. Tavallisimmin käy tällainen jälkikäsittely kupari- ja kromi suoloilla, sen jälkeen kuin puuvilla ensin on hyvästi virutettu puhtaalla vedellä tai muuten sopivin keinoin puhtaaksi tehty.

(Jatk.)