Kutoma- ja paperiteollisuus 4, 1909
(Jatkoa N:o 3)
Erittäin hyviä kestämään valoa ja pesoa ovat katigengrün, thiogen-, immedialgrün j. n. e. Samoin indanthren- ja algolgrün. Vaikeuksia tuo selvien valoakestävien violettisten värien aikaansaaminen. Tosin on esim. benzoechtvioletilla ja samanlaisilla tuotteilla hyvät valoa kestävät ominaisuudet, mutta suurimpia vaatimuksia ne eivät kestä. Katigenviolet B on kyllä hyvä kestämään valossa, mutta ei ole kirkas. Jäljelle jää näiden lisäksi kyyppivärit kuten indanthren violet sekä algolrotin ja algol-sinisen sekotus.
Erittäin hyviä valoakestäviä ruuneja värisävyjä saa jälkikäsittelemällä kromilla ja kuparilla värejä sellaisia kuin diaminbraun M, benzobraun MC sekä benzochrom-braun-merkkejä. Samalla tulevat nämä värit pesoakestäviksi. Myöskin direkttiefschwarz- merkit antavat kromilla ja kuparilla kestäviä ruuneja värejä, joita käytetään purjekankaita värjättäessä.
Ruuneihin rikkiväreihin nähden on oltava varovaisia. Sillä yleisenä sääntönä voi pitää, että niiden keltaiset ja punertavat värisävyt ovat vähemmän valoakestäviä kun mustanruunit sitävastoin ovat varsin kestäviä.
Harmaiksi väreiksi sopivat substantivisista väreistä benzoechtschwarz, diaminschwarz SS. Mustina ovat rikkiväiit katigen-, schwefel-, thiogen-, thioxin schwarz y. m. varsin valoakestäviä. Samaa voi sanoa kuparoiduista diazoschwarz 3 B, diazoechtschwarz B, 3B ja S D. Tosin on värjäystapa vähin vaivaloinen, mutta tulos on hyvä. (Emäksisistä väreistä emme mitään mainitse, koska ne yleensä ovat hyvin vähässä määrin valoakestäviä.)
Valokestävyyden ohella olen vaan sivumennen maininnut pesokestäv vydestä. Tulisin nyt siihen. Yleensä eivät substantiviset värit ole pesoa kestäviä. Poikkeuksen tekevät chloramingelbwärit. Keskinkertaisia ovat benzorhodulinrot, benzochromschwarzblau ja muut. Diazoteroitavat värit ovat yleensä keskinkertaisia valokestävyyteensä nähden, mutta hyvästi pesoa kestäviä. Ennen mainitut rikki- ja kyyppivärit ovat hyvin kestäviä valossa, pesossa ja vedessä. Kloria kestävien värien luku on pieni. Näitä on chloramingelb, chloraminviolet, chloraminbraun ja jotkut siniset rikkiväiit kuten katigenviolet. Myöskin indanthrenblau SC, algolrot, algolorange, indanthren orange, thioindigorot- ja scharlach, indigo sekä alizarinrot ja methylenblau. Muiden kestävyys kloriin nähden on varsin erilainen ja riippuu niistä vaatimuksista, joita niille asetetaan.
Tarkastakaamme nyt niitä värejä, jotka villaan nähden tulevat kysymykseen.
Vaatimukset poikkeavat suuresti siitä mitä puuvillaan nähden tulee kysymykseen. Joskaan klorikestävyys ei juuri tule kysymykseen, on meillä villaan nähden otettava huomioon valo-, peso-, vanu- ja rikkikestävyys.
Käytettävät värit riippuvat siitä tuotteesta, joihin niitä käytetään. Niinpä käytetään mattoihin, naisten pukukankaihin, verho- ja gobeliinikankaisiin pääasiallisesti happamia värejä kuin sensijaan miesten pukukankaisiin ja sotilaspukuihin samoin kuin verkahattuihin käytetään peittavärejä. Molemmissa ryhmissä tavataan hyvin valoa kestäviä värejä. Niinpä on värjärillä ensimainitulta tuotteita varten käytettävissä helposti tasaantuvat ja valoakestävät alizarin rubinol R, violamin, säureviolet 4 R N, azofuchsin, 6 B, S, azogrenadin, chromotrop 2 R, echtlichtorange, echtlichtgelb, alizarinastrol, alizarinsaphirol, anthracyanine, cyananthrol, alizarinirisol, azosäureviolet AL j. n. e.
Kuten edellisestä näkyy, on värjärillä käytettävissä suuri joukko happamia värejä, jotka ovat erittäin valoakestäviä, mutta hänen on tehtävä valikoimisensa oikein. Ja tämä ei ole niin helposti tehtävissä. Ei-ammattimies ajattelee ehkä, mutta missä siihen on vaikeus? Ensi vaikeus on siinä, että todella saadaan tietää mitä valoakestävä väri on. Sillä ei asia ole sillä suoritettu, että kyseessä olevasta värjäyksestä tehdään valokoe panemalla se auringonpaisteeseen. On välttämätöntä, että samalla valotetaan jotain tunnettua väriä, jotta voidaan vertauksia tehdä. Sillä, jokainen joka on tehnyt valotuskokeita tietää, että niihin nähden voi tulla varsin vääriin tuloksiin. Sillä eihän voi sanoa, että väri, joka kestää valotusta 14 päivää on hyvä ja muut, jotka eivät sitä tee, ovat huonoja. En suinkaan tahdo väittää, että värit, jotka 14 päivässä muuttuvat, ovat hyviä, mutta yhtä väärin olisi edellinenkin väite. Sillä värin muuttuminen on suuresti riippuvainen päivän valon voimakkuudesta. Onhan tämä varsin erinlainen talvella kuin kesällä. Ja erinlainen kesälläkin sikäli kuin taivas on pilvessä tai pilvetön. Valotuksia tehtäessä on sitäpaitsi otettava huomioon, että värien valokestävyys suuresti riippuu niiden voimakkuudesta. Tietäähän jokainen, että kaupassa olevat väriaineet ovat erilaisia sekotusvoimakkuuteensa nähden. Ei ole siis verrattava 4%:sta värjäystä toisesta väriaineesta 4%:seen toista, vaan ovat värjäykset sävyynsä nähden tehtävät yhtä voimakkaiksi. Kun vaaleammat värjäykset yleensä muuttuvat helpommin kuin tummat, täytyy siis sekotuksia tehtäessä valoa kestävää väriä ottaa enemmän eikä päinvastoin. Mutta tavallista on, että erilaisia värisävyjä tehtäessä valitaan toiseksi väriksi valoakestämätön väri. Sekotetaan echtlichtgelb S ja azofuchsin 6 B tai alizarin saphrinol säureviolettiin tai samallaiseen ja seurauksena on että tämä lyhyessä ajassa muuttuu ja muuttaa värjäyksen sävyä. Tämän tapaista on "tarkasti mallin mukaan" värjääminen. Siten menetellään mattoväreihin nähden vielä tänäpäivänä. Käytetään echtlicht gelbiä indigokarminin ohella, vaikka tämä jälkimmäinen lyhyessä ajassa muuttuu ja jäljelle ää siniharmaan asemasta likanen ruuni väri. Jos karminin asemasta olisi käytetty alizarinsaphirolia ei mitään muutosta olisi tapahtunut.
Nämä havainnot osottavat selvästi, että värjärin ei ainoastaan ole oltava taitava ammatissaan vaan myöskin tutkittava käyttämiään värejä. Perinpohjin on niiden ominaisuudet saatava selville ja omaksuttava uutuuksia, jotka tuovat etuja entisten rinnalle. Yleiseen on värjärin ammattikunnasta sanottava, että siinä harvoja poikkeuksia lukuunottamatta harrastetaan uutuuksia, mutta löytyy joukossa vanhoillisuuttakin, joka ei tahdo mitään parannuksista tietää. Sellaisia esimerkkejä voisi mainita useampiakin. Niinpä on tiedossani tapaus, jolloin värjäri, vaikka tehtailija olisi maksanut enemmänkin palkkaa, ei luopunut entisistä menettelytavoistaan vaan siksi, ettei hän halunnut hänelle tuntematonta värjäystapaa toimeenpanna.
(Jatk.)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti