Saksan vientikauppa.

Nykyaika 15-16, 30.8.1898

Bibliothéque Universelle.

Siinä taistelussa, jota suuret teollisuusmaat viimeisinä vuosikymmeninä ovat käyneet herruudesta vientikaupan alalla, alkaa yhä enemmän näyttää siltä kuin Saksa saisi voiton. Tämä tosiasia on, kuten luonnollista, herättänyt "kiusallista huomiota" kilpailijoissa ja ovat he innolla alkaneet tutkia Saksan vientikaupan sotasuunnitelmaa tässä rauhallisessa vieraiden maiden
valloituksessa.

Eräänä Saksan parhaimmista varustuskeinoista mainitaan vientiyhdistykset. Niitä on paljon ympäri Saksaa, mutta erittäin ansaitsee niiden joukossa Sachsin vientiyhdistys mainitsemista ja on sen toiminta kaikkien muiden esikuvana. Se perustettiin toukokuussa 1885; jo lokakuussa samana vuonna oli siinä 200 jäsentä. Ne maksavat 20 mk. vuotuisesti saaden siitä hinnasta luokseen lähetetyiksi kaikki yhdistyksen kirjat - ja nämä kirjoitukset ovat kullanarvoisia - sekä neliömetrin lattia-alan niissä tuotantonäyttelyissä, joita yhdistys joka vuosi toimeenpanee Dresdenissä. Päätyönä ei yhdistyksellä kuitenkaan ole näyttelyjen toimeenpano, vaan kauppamatkustajakin lähetys, jotka kautta maailman koettavat hankkia yhdistyksen jäsenten tuotteille pääsöä vieraille markkinoille. Nyt on yhdistyksellä kiinteitä tai matkustavia asiamiehiä Afrikassa, Bulgariassa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa, Algierissa - ja ylipäänsä kaikkialla, missä luulisi olevan vähimmän toivoa saksalaisen tavaran menekistä. Mutta näitä asiamiehiä ei lähetetä umpimähkää. Ensin tutkitaan paikat, mitä mahdollisuuksia ne voivat kaupalle tarjota. Sitä varten lähetetään soveliaita miehiä vakoilemaan; kymmenessä vuodessa 1886-96 käytettiin sellaisiin edeltäviin tutkimuksiin 380,000 mk. Ensimäisen tällaisen "löytömatkan" tuloksena oli seikkaperäinen kauppasuhteellinen tutkimus Venezuelasta, Ekvadorista, Perusta, Boliviasta, ja Chilestä, toinen tarkoitti itäistä Eurooppaa, kolmas Meksikoa j. n. e. ja soveliaisiin paikkoihin matkustaville asiamiehille lähetetään kaikellaisia ilmoituksia, hintaluetteloja, kataloogeja, -monet näistä ovat kokonaisia albumeja mitä kallisarvoisimmassa asussa. Sen lisäksi tavaranäytteitä ja malleja. Ja kotiin lähettävät asiamiehet, ei ainoastaan määräyksiään, vaan arvokkaita "vihjauksiaan" ja "ohjauksiaan", jotka sopimusten mukaisten vihkosten muodossa toimitetaan yhdistyksen jäsenille. Näissä vihkosissa kuvaa asiamies uusien markkinoiden laatua ynnä niiden vaatimuksia, viittaa, mitä olisi tehtävä niiden valloittamiseksi - ja antaa ennen kaikkea tarkat tiedot siitä, mitä erityisiä ominaisuuksia tavaroilla tulee olla soveltuakseen uusien kauppaystävien makuun. Ja ameriikalaiset, englantilaiset, tanskalaiset ja itävaltalaiset konsulit valittavat kertomuksissaan, että nämä saksalaiset tunkeutuvat kuin rutto muiden kansojen alalle, -että ne eivät ainoastaan valloita uusia markkinoita, vaan vetävät pois vanhatkin kauppatuttavuudet kansoilta, joilla olisi ennakko-oikeus herruuteen vanhoilla kauppapaikoilla.

Mitä konsuleihin tulee, niin käyttävät saksalaiset, kuten tunnettu, näitä mitä suurimmassa määrässä ja vaativat heiltä väsymätöntä työtä kaupan hyväksi, nopeita kertomuksia ja tyydyttäviä tietoja. Nämä konsulien tiedonannot lähettää vientiyhdistys myös kaikille jäsenilleen, - ei ainoastaan paljaita tosiasioita, mutta myös hallituksen tekemät johtopäätökset ja neuvot tavaran tuotannon ja menekin suhteen. Koko koneisto toimii suurella varmuudella ja maalle arvaamattomaksi hyödyksi.

Kuten näkyy, on tälläkin alalla yhteistyön periaate päässyt voimaan. Ei auta enää, että kukin tehtailija toimii itsekseen ja lähettää tavaransa maailmaan oman päänsä jälkeen ja umpimähkää. Nyt on taistelu niin kova, ettei voittoa voida saavuttaa hajanaisella sissisodalla ja taisteluala on niin lavea, ettei sitä kenenkään yksityisen silmä voi kokonaisuudessaan mitata. Siis: suljetut rivit, partiojoukkoja niiden edelle ja viisas yläjohto ohjaamaan taistelun kulkua.

***

Kas tässä pari esimerkkiä, miten saksalainen osaa mukautua ostajainsa makuun.

Kiinaan lähetettävien tavaroiden suhteen on etupäässä huomattava niiden väri. Siitä riippuu kokonaan, tulevatko ne miellyttämään vai ei. Mustaa ja viheriää tulee välttää, ne kaksi väriä ovat kiinalaisen silmissä onnettomuuden merkkejä ja johtavat kaikissa tapauksissa ihmisajatuksen suruun. Eräs englantilainen kauppias lähetti kerran suuren joukon erinomaisianeuloja, hienoja ja halpoja, Kiinaan - ja hävisi kamalasti. Saksalainen tehtailija lähetti myös lähetyksen neuloja, jotka eivät olleet niin hienoja eivätkä niin halpoja, - mutta ne menivät kaupaksi kuin lämmin leipä ja mies ansaitsi mainiosti. Syy: saksalainen oli käärinyt neulansa punaiseen paperiin - englantilainen mustaan.

Eräs Saksalainen tehtailija hävisi äskettäin hirveästi lähettäessään Kiinaan almanakkoja. Ne olivat sidotut viheriään siteeseen eivätkä kiinalaiset tahtoneet niitä ilmaiseksikaan. Toiselle kävi samoin, joka lähetti Kiinaan joukon aivan erinomaisia hevosenkenkiä, eikä hän voinut ensin syytä keksiä. Mutta hän oli sattunut valitsemaan tehtaanleimakseen lohikäärmeen, joka on pyhä olento Kiinassa, ja vinosilmäiset taivaanpojat tunsivat moraalista suuttumusta ajatellessaan, että heidän pyhyytensä näin tulisi tallatuksi hevosen kavioiden alle.

Ameriikalaisille pitää taas kaikki asioimiskirjeet suorittaa kirjoituskoneella, - arvoisilla jenkiiseillä ei ole mitään halua ruveta tutkimaan enemmän tai vähemmän yksilöllisiä käsialoja. Ja mitä sisällykseen tulee, ei saa kavahtaa reklaamin toitotusta. Jenkiisit itse suosittavat tavaroitaan aina superlatiiveissa ja kuka ei uskalla samaa nuottia vetää, näyttää heistä vähemmän luottamusta herättävältä.

Vielä opettavat asiamiehet tehtailijoille, mikä on minkin tavaran paras matkapuku. Ennen olivat saksalaiset usein huolimattomat lähetyksiensä ulkomuodon suhteen, - nyt on toisin. Lisäksi tulee, että asiamiehet ilmoittavat sähköteitse kaikki, mitä minkin maan äärissä tapahtuu, jokaisen valtiollisen, yhteiskunnallisen, taiteellisen tai seuraelämän risauksen ja lähettävät valokuvia henkilöistäja paikoista, jotka kulloinkin ovat huudossa. Siten voi tapahtua, että saksalaiset vientiporsliinit ja lasit, nahkaplastilliset teokset, metalliasetit ja tuhka-astiat ovat kaunistetut Venezuelan viimeisen paikallissankarin kuvalla, - tai koreilee niissä viime viikkoinen Montevideon mielilaulajatar tai vasta valittu Uruguayn presidentti.

Tämän nopean ja sitkeän taistelun tulokset ovat niin silmiin pistävät ja Saksalle edulliset, etteivät ulkomaiset konsulit voi olla sitä huomaamatta. Niinpä valittaa Englannin konsuli Aleppon kaupungista Syyriasta: "Vastoin tahtoani tulen minä yhä epä-englantilaisemmaksi. Kenkäni ovat Ranskasta, vaatteeni Saksasta, tuolit minun toimistossani ovat saksalaista työtä, samoin kynäni, paperini ja lattiamattoni. Jopa oluenikin on saksalaista, - jokapäiväinen lähetys Strassburgista. Kohta ei minulla ole muuta englantilaista konttorissani kuin luuni ja lihani ja aina muuttumaton englantilainen mieleni. Surulla täytyy minun tosiasiaksi merkitä, että me englantilaiset joudumme päivä päivältä yhä enemmän taaksepäin täällä Syyriassa. Lähettäkää sentähden tänne asiamiehiä, tehkää työtä - mutta uusien suunnitelmain mukaan! Me olemme tähän asti seuranneet sääntöä, että koko maailman tuli englantilaistua ja ostajien taipuameidänmakumme mukaan; mutta nyt olkoon se lopussa. Me saamme luvan saksalaisten tavalla mukautua ostajiemme makuun, - tai meidät hukka perii. Muistakoot Lancashireläiset, miten kävi heidän silkkihuiveilleen Venäjällä. Venäläiset talonpoikaistytöt heittävät nämä huivit päänsä ympäri ja tahtovat ne sitä varten neliskulmaisiksi, mutta Lancashiren hyvät kankurit kutoivat vain soikeita, - ja koneitaan he eivät tahtoneet ruveta muuttamaan vain pelkän venäläisen naisoikun takia. Niin täytyi talonpoikaistyttöjen yhä koristaa itseään soikeilla huiveilla, kunnes saksalaiset tulivat neliskulmaisineen. Siitä iloitsevat venäläistytöt - ja saksalaiset; mutta luultavasti eivät englantilaiset. Sillä nyt ei myödä yhtään heidän huiveistaan enää Venäjällä. Muistakaamme myös serbialaisia kyökkiveitsiä. Serbialainen käyttää kyökkiveistään moneen tarkoitukseen, johon englantilainen sitä ei ikinä käytä; hän tahtoo sen käyräksi ja varsipuolelta leveäksi. Mutta Manchesterin hyvät isännät tuumivat, että veitset, joilla englantilainen tuli toimeen, olisivat kyllin hyvät serbialaisillekin. Niin olikin - hetkisen;  paremman puutteessa käytti serbialainen englantilaisia kyökkiveitsiä, leikkasi sormiinsa, taittoi veitsistä terät -  vähäksi iloksi itselleen, mutta sitä suuremmaksi englantilaisille tehtailijoille. Mutta silloin tulivat saksalaiset. Ja seuraus? - Katso juttua soikulaisista silkkihuiveista.  Samallaisia esimerkkejä voitaisiin luetella kuinka monta tahansa. Sentähden täytyy Muhamedin vielä kerran päättää mennä vuoren luo, sillä on vähemmin luultavaa, että vuori tulee Muhamedin luo".

***

Tässä on mainittu pääsyyt Saksan vientikaupan suuremmoiseen kukoistukseen. Mutta ne yksistään eivät riittäisi, ellei Saksalla olisi niin onnistunutta vientisatamaa kuin Hamburg, tuo vanha hansakaupunki, josta vuosisatojen vakaannuttamine maailmankauppoineen, kauppasiirtoloineen kaikissa maissa, ulos ja sisään käyvine kauppateineen tuli uiko- ja kotimaan luonnollinen yhtymäpaikka ja perusta, mistä vienti voi uusia uriaan suunnitella.

Eikä myöskään saa unohtaa sitä asianhaaraa, joka on hankkinut saksalaisille voiton muillakin liike-elämän aloilla, ja se on heidän erinomainen teknillinen sivistyksensä. Se on tehnyt heidät kykeneviksi tuottamaan tavaroita, jotka voivat kilpailla vanhempain teollisuuskansojen kanssa, se on tehnyt heidät sekä henkeviksi että käteviksi mukautumaan uusien ostajainsa maun mukaan. Tieteellinen tutkimus käy Saksassa käsi kädessä käytännöllisen teollisuuden kanssa, - ne kaksi yhtyvät erinomaisessa teknillisessä opetuksessa. On sanottu, että ne olivat saksalaiset koulumestarit, jotka 1870 voittivat Ranskan. Meidän aikanamme voittavat saksalaiset teknikot yhtä suuria voittoja maalleen ja yhtä tärkeitä aloja kuin vuoden 1870 veriset sotatantereet.

(M. Readerin mukaan)