Suomen maamittari-yhdistyksen aikakauskirja 1, 1895
Kun nimimerkki A. P-s kirjoitelmassaan "Suomen taloudellisten karttain merkki- (signaturi-)väreistä", joka on painettuna tämän aikakauskirjan viimeiseen vihkoon, pääkohdissa näkyy puolustavan sitä ehdotusta, joka löytyy aikakauskirjamme kesäk. numerossa 1894, ja koskee kestämättömien vesivärien vaihtamista kelvollisimpiin tiluskarttain värittämistä varten, mutta sivuseikoissa on vastakkaista mieltä, otan asian vieläkin puheeksi.
Akvarelli-maalaustaiteen nostaminen nykyiselle kannalle on kieltämättä luettava englantilaisten taiteilijain ja osaksi väritehtailijainkm ansioksi, sillä samassa kuin Winsor & Newtonin, Ackermannin, Nevmanin, Eowney & C:on y. m. englantilaisten armain uudet arvokkaat ja kestävät vesivärit ilmestyivät kaupassa, oli akvarellin maalaaminen myöskin muotina Britanniassa.
Englannissa eli englantilaisella tavalla maalatut akvarellit tulivat silloin todellisiksi maalauksiksi, jotka vaikuttavat värin kautta, ja jotka ilman loistavassa kuvailuksessa ja värin syvyydessä melkein pyrkivät öljymaalauksen rinnalle, sekä ovat myös kestäviä värin puolesta.
*) Etenkin ovat Winsor & Newtonin valmistamat kuivat värit (kappaleina) toisia teoksia parempia.Tällaiset akvarellimaalaukset säilytettyinä taulustoissa näyttävät vieläkin vuosikymmenien kuluttua pilaamattomia värivivaliduksia, todistaen kotimaansa värien kelvollisuutta, joiden korkeampia hintoja kilpailukaan ei ole voinut alentaa.*)
Kaikkia ylempänä mainittuja firmoja pitävät ammattilaiset yhä edelleen arvossa; omasta puolestani, akvarellimaalauksen ystävänä ja harrastelijana, puolustin sitä firmaa, jonka laitteita ison aikaa olen oppinut tuntemaan ja arvossa pitämään.
**) Tästä väristä, niinkuin kaikista 3:ssa vihkossa ehdotetuista väreistä, on viime keväänä lähetetty näyte Toimitukseen suopeasti silmäiltäväksi.
***) Värit sekä kappaleina että kupeissa ovat kaupassa kahdessa muodossa: kokonaisina ja puolinaisina; jälkimainitut katsotaan hienommiksi.Bourgeoisin valmistamia vesiväriä en ole itse milloinkaan käyttänyt, enkä siis omasta kokemuksestani voi lausua niistä mitään; sitävastoin olen huomannut, että Paillardin eli Lambertien nimileimalla merkityt värit ovat kyllä hyvin huokeat mutta sangen huonoja. Chenalin värit ovat kuitenkin jonkun verran parempia kuin edelliset. Värejä ostettaissa on myöskin huomioon otettava se seikka, että saman nimiset värit eri tehtaissa usein näyttävät eri ominaisuuksia ja värivivahduksia. Niinpä sanotaan esim. englantilaisten tehtailijoiden valmistaman Prussian Bluen (berlinisinisen) paljoa kestävämmäksi kuin saksalaisia ja ranskalaisia preparaattia. Toisaalta on taas Günther & Wagnerin tekemä Smaragd grön (kappaleina)**) melkein Prussian Bluen ja Grambogen (gummigutan) sekoittamisella muodostetun viheriävärin näköistä. Englannissa valmistettu Émerald green lähenee jo Viridiania. Sille, joka käyttää ranskalaisia väriä voi neuvoa koetteeksi "Cendre verteä".
Päästäksemme nokimustan vetämisestä Emerald greenin (Vert Paul Veronesen) yli, niinkuin nimim. A. P-s ehdottaa, voimme käyttää Smaragd gruniä Günther & Wagnerin
tehtaasta. Puolen kappaleen hinta tätä väriä, joka juoksee jotenkin hyvin ja tasaisesti, on 1 m. 25 p:niä. ***)
Muiden maiden värimalleja katsellessa (liitteet J. Sjölinin matkakertomuksessa v:lta 1884) pistävät rakennukset eniten silmiin. Saksassa nimittäin väritetään ne pikimustiksi, Ruotsissa, jonka malli on hyvin meidän mallimme kaltainen, ovat puurakennukset deep cadmium-keltaisia, kivirakennukset vermilion-(sinoperi-) punaisia, molemmat mitä
loistavimpia värejä.
Ovatko rakennukset meillä tarkoitetut samanvärisiksi kuin Ruotsissa en voi sanoa, mutta mahdotonta se ei ole; meillä nykyään noudatettavan värityskaavan mallilehdellä II näyttävät ne ainakin siltä.
Puolestani pidän Yellow ochren ja auréolinin sopimattomana puurakennuksia varten, sillä pieniä peltotilkkuja, kuten perunapeltoja, torpanpeltoja y. m., voi sekautua itse torppien ja ulkohuoneiden kanssa, niin että nämä eivät tule tarpeeksi silmiin pistäviksi. Deep cadmium puurakennuksiin (myöskin pitäjän rajoja varten) ja Vermilion kivirakennuksiin tekisivät myös huomattavalla loisteellansa kartan elävämmäksi.
*) Vert. ehdotus siv. 108 aikakauskirjan 3:ssa ja painovirheet seuraavassa numerossa 1894.Teille annetun värin malleissa III-V on tosin Brown ocren näköistä, mutta koska tämä ei ole puhdasta väriä vaan taitettua orangea (punaisenruskean keltaista), lienee Burnt Siena *), jota kaikilla on, paras käyttää, vaikkahan Brownochre enemmän läheneekin Light red -punaista.
**) Firmalta Winsor & Newtonilta.Mitä auréolinin (peltoja varten) kalliiseen hintaan tulee, niin saa tätä väriä H. Lindellin piirustusainekanpasta samalla hinnalla kuin Cadmium, Emerald Green, Viridian, Cobolt blue ja Rose madder eli 2 markalla kupin. **)
Vuoria ja louhikkoja varten sekoitan tusohiin vähän Neutral Tinteä (mainio varjosteluväri), jota ennenkin Polyteknikossa käytettiin.
Tällaiset pienet tuskin huomattavat poikkeukset jäänevät toistaiseksi itsekunkin vapaasti käytettäviksi.
Mitä vihdoin tulee nimimerkin A. P-s suosittamiin kuppiväreihin, on huomattava, että ne yleensä juoksevat epätasaisesti itsensä tahi toinen toisensa päällä, etenkin silitetyllä piirustuspaperillä, pääasiallisesti sen vuoksi, että alimainen värikerros pysyy kauan tuoreena (kuppiväreihin sekotetaan näet glyceriiniä tahi muuta sellaista pehmeinä pysymistä varten), jotta ylimäinen väri paikoittain liuottaa alla olevata väriä ja tekee maalauksen epätasaiseksi. Siinä tapauksessa että paperi on hyvin liukas, täytyy pintaa kostuttaa, jonka jälkeen se on varovaisesti hierottava silkkiliinalla ja väriä pannaan, jos suinkin mahdollista, ainoastaan yhden kerran, tahi, jollei väri luonnostansa juokse hyvin, kahdesti. Mutta nämä ovat seikkoja, jotka itsekukin tuntenee omasta kokemuksestaan.
-f -f-.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti