Suomen maamittari-yhdistyksen aikakauskirja 1, 1895
Yllä olevassa kirjoituksessa herra -f -f- arvelee meidän olevan sivuseikoissa vastakkaista mieltä. Niin ei kuitenkaan ole koska me molemmat ajamme samaa asiaa, nimittäin kestävien värien käyttämistä. Vaan eri mieltä olemme tosin muutamissa kohdin.
Tämä erimielisyys johtuu kahdesta seikasta.
Ensiksikin herra -f -f- ehdoittaa väriä jotka näöllään poikkeavat voimassa olevasta määräyksestä, esim. zinoberin punainen kivirakennuksia, deep cadmium puurakennuksia varten; maanmittausylihallituksen kiertokirjeessä nähtävästi käsketään käyttämään kivirakennuksia varten kochenilli-karminia, jonka siasta me käyttääksemme kestävätä väriä otamme tuota samannäköistä krappi-karmiinia; zinoberipunainen on toisenlaista; deep cadmium keltainen taas on jo orange-väriin (punakeltaiseen) menevätä, ja poikkeaa melkoisesti noudatettavista määräyksistä. Josko on toivottava muutoksia voimassa oleviin määräyksiin on seikka johon kirjoituksessani en ole koskenut.
Toinen syy erimielisyyteemme on se että herra -f -f-, luottaen erääsen vanhentuneesen saksalaiseen auktoriteettiin pitää Winsor & Newtonin väriä muita ehdottomasti parempina. Tämä auktoriteeti on Jaennicken käsikirja akvarellimaalauksessa kirjoitettu 20 vuotta takaperin (painettu 1875). Nykyajan oloja se ei vastaa, ja tuskinpa lie alkajaankaan ollut tarkka väriselityksissään. Ne ehdotukset joita olen tehnyt perustuvat kaikki omaan personalliseen kokemukseen. Kirjoitukseni tarkoituksena oli maamittarikunnan arvoisille jäsenille ehdoittaa väriä, jotka samalla kuin näkönsä puolesta täydellisesti liittyvät voimassa oleviin määräyksiin, ovat kestävät ja mukavat käyttää.
Todistaakseen muka englantilaisten värien suurta etevyyttä sanoo herra -f -f- englantilaisten valmistaman berlinin sinisen paljon kestävämmäksi kuin saksalaisen ja ranskalaisen. Tässä kohden ei herra -f -f- ole siteerannut Jaennickeä oikein, sillä siellä sanotaan (ruotsalaisen käännöksen mukaan): "...ytterligare måste jag anmärka, att det engelska fabrikatet, som efter uppgift skall vara mera hållbart, är mattare i ton, och att i detta fall tyska och franska färger äro att föredraga".
Niittyväriksi olemme molemmat ehdoittaneet aivan samaa väriä, nimittäin englantilaisten emerald greenia ja ranskalaisten vert véronesea. Kemiallisesti on tämä erityisellä tavalla valmistettua ätikkähappoista ja arsenikkihappoista kuparia (kupari acetatia ja kupari arsenitia). Kun tämä väri on hyvin loistava, eikä sen vuoksi ole mallin mukainen, pitää sitä käyttää varovasti ohuena taikka peittää se hyvin ohuella kerroksella nokimustaa, jolloin se aivan vastaa mallia. Ranskalainen "cendre vert" jota Jaennicke ehdoittaa ei kestä.
Väri joka aivan vastaa mallia on minerali-vihreä (vert mineral eli vert franc, mineral green) mutta se ei kestä.
Kestävä ja muutoin hyvä vihreä väri on se jota edellisessä kirjoituksessa olen kutsunut viridianiksi; ranskalainen nimi on sillä vert émeraude, englantilainen viridian eli veronese green, ja saksalainen smaragd grün; väriaine on kromi-oksidi-hydratia. Tätä väriä pitäisi oikeastaan ranskalaisten ja saksalaisten tavalla kutsua smaragdi-viheriäksi, sillä siitä saa smaragdi omituisen sinertävän viheriän näkönsä. Formulaarin mukainen se ei ole, poikkeaa liian paljon siniseen ja voi antaa aihetta erehdyksiin karttaa lukiessa.
Puurakenmiksiin sopisi paitse keltaista okraa käyttää mars keltaista (jaune de mars; mars yellow) joka on keinotekoisesti valmistettu rauta hydroksidia, ja kemiallisesti aivan sama kuin keltainen okra ja raaka sienna, jota viimemainittua insinööri-kartoissa usein käytetään merkitsemään puuta ja puurakennuksia.
Herra -f -f- myöntää että ruskea okra on tievärin näköistä, mutta ei pidä sitä sopivana koska se muka on "taitettu" väri; tämä seikka kaiketi ei ole mikään este, sillä herra -f -f:n- ehdoittama poltettu sienna on myöskin taitettu väri, ja kemiallisesti aivan samaa kuin ruskea okra (väriaine rautaoksidia), vaikka valmistustavan vuoksi niillä on eri näkö.
Vuoria varten käytetään topografi kartoissa useimmiten neutral-tintea; tätä väriä en ole ehdoittanut syystä että se on hiukan sinertävä ja poikkeaa siten mallista ja koska se valossa muuttuu vihertäväksi. Sen siaan nokimusta kestää, vastaa tarkasti mallia ja juoksee hyvin.
Kuppiväriä olen ehdoittanut syystä että ne ovat kieltämättä mukavimmat käyttää (sen sanoo myöskin Jaennicke). Bourgeoisin ja Rowneyn valmistamat juoksevat hyvin ja tasaisesti, eivätkä näy kovettuvan (sitä vastoin pitää minun huomauttaa että Winsör & Newton aureoliinilla kupissa ei tahdo saada tasaista).
Mitä vihdoin tulee hintoihin niin voin ilmoittaa lehtemme lukijoille että ne ylipäänsä eivät ole niin kalliit kuin herra -f -f- näyttää otaksuvan. Esim. Winsor & Newtonin värit maksavat (ja ovat ilmoituksen mukaan aina maksaneet) Helsingissä H. Lindellin kaupassa: Emerald green 70 p., Cadmium yellow, Cobolt blue ja Viridian 1 mk. 35 p., Aureolin ja Rose madder 2 mk. Rowneyn värit ovat jotenkin saman hintaisia, ja ranskalaiset melkoista halvemmat.
A. P-s.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti