Kansakoulun lehti 19, 1.10.1904
Turussa Kristillisen Raittiusseuran huoneustossa
Syyskuun 11 ja 12 p:nä 1903.
(Jatk. viime n:roon.)
ll:n kysymyksen:
Piirustuksen opetuksesta kansakoulussa
Alusti op. Kuusisto tehden samalla selkoa op. Jussilan tekemästä piirustusmallisarjasta kansakouluja varten.
Alustus sisälsi pääasiallisesti seuraavaa:
Piirustuksen opetuksen suhteen kansakoulussa on moni opettaja vielä hyvin kokeilevalla ja odottavalla kannalla. Ei ole ainakaan minun tietääkseni tämän aineen alalla meillä vielä saatavissa yleisesti tyydyttävää suunnitelmaa, joka opetuksen kaikilla asteilla saattaisi olla ohjeena alkavalle opettajalle. Kun nyt opettaja Juho Jussila, joka jo ennestään mittausopillisen kokoelman laatijana on tullut tunnetuksi, on järjestänyt myös piirustussuunnitelman 4:osastoista kansakoulua varten, niin varmaankin moni meistä haluaisi mitä pikemmin tähän uuteen tutustua, nähdäksemme mitä siltä taholta olisi odotettavissa. Toiselta puolen olisi itse suunnitelmallekin eduksi, se kun vielä on korjausten alaisena, että mahdollisia muistutuksia sitä vastaan jo näin hyvissä ajoin tehtäisiin, jotta suunnitelman laatija korjauksia tehdessään voisi niitäkin huomioon ottaa.
Se koneellinen piirustusmallien jäljentäminen, mikä tähän asti on ollut liian yleistä kansakoulu-opetuksessa, ei vastaa tarkoitustaan, sillä se ei sanottavasti kehitä oppilaan henkisiä kykyjä. Tämän aineen opetuksen kautta tulisi pyrkiä kasvattamaan oppilaita omavaraiseen työhön elämää varten, herättämään heissä kauneuden harrastusta ja siten kehittämään myöskin kansan kauneus-aistia.
Näitä näkökohtia on opettaja Jussila piirustusjärjestelmää suunnitellessaan koittanut silmällä pitää. Ollen aijottu neliosastoista kansakoulua varten, jakautuu se neljään peräkkäin toisiinsa liittyvään sarjaan, yksi kullekin vuosiosastolle. I osaston kurssi on käsivara-piirustusta ruudulliselle paperille. II osaston piirustus samoin, kuitenkin sillä poikkeuksella, että oppilaat nyt saavat käyttää viivotinta apunaan kuvien rajaviivain piirtämiseen. Mutta ettei piirustus muodostuisi pelkäksi viivain jäljentämiseksi, on itse esine, jonka kuvaa aljetaan piirtää, oppilaille ensin näytettävä ja silloin huomautettava, miten siitä piirtämällä saadaan kuva syntymään paperille. II osasto varjostaa värikynillä piirtämänsä kuvat. Kun ensin on sovittu siitä, mitkä värit parhaiten soveltuvat rinnatusten, saavat oppilaat aivan vapaasti oman makunsa ja kykynsä mukaan opettajan johdolla toimittaa värittämisen. Tämä heitä suuresti huvittaa ja kehittää omintakeiseen toimintaan.
III osastolle kuuluu mittausopillinen piirustus, rinnastettuna mittausopin opetuksen kanssa. Kun mittausoppitunnilla on opittu tuntemaan ja luokkataululle piirtämään joku kuvio, saavat oppilaat heti kopioida kuviot isolta taululta luonnosvihkoihinsa, mistä ne sitten piirustustunnilla piirretään puhtaaksi. Nyt saavat oppilaat kotona itse keksiä luonnosvihkoihinsa opitun kuvion muotoisia koristeita, saaden siihen käyttää apunaan kaikkia niitä koristeita, joita kodeissaan ovat tilaisuudessa näkemään seinäpapereissa, pöytäliinoissa, vaatteissa y. m. Kuvien värittäminen toimitetaan värikynillä vielä tälläkin asteella, ja pannaan siinä suurta painoa väriyhdistysten sopivaisuudelle samoin kuin sopivien kuvioiden keksimiselle. Pienten kilpailujen toimeenpano lisäisi oppilaiden innostusta tähän, samalla kun se kehottaisi jokaista koittamaan parastaan.
Neljännellä osastolla vasta alkaa varsinainen väriopetus. Oppilailla on ainoastaan kolme väriä: punanen, keltanen ja sininen, joita yhdistämällä voidaan saada syntymään mitä erilaisimpia välivärejä. Värisoinnusta puhutaan nyt tarkemmin. Kuu ensin opettajan johdolla on harjoitettu värien sekottelemista ja maalausta, saavat oppilaat kotona luonnosvihkoihinsa maalata koristeharjoituksia. Nyt koitetaan huolellisesti pitää silmällä sitä, mitkä
väriyhdistykset parhaiten sopivat yhteen.
Niiden yhteisten alkuharjoitusten jälkeen jakaantuvat pojat ja tytöt eri aloille: tytöt piirtämään kasvimuotoja, ja pojat esinepiirustiista. Jo syksyllä keräävät tytöt sitä varten kasvinosia, joita sitten talvella piirretään. Kukin saa tässäkin tehdä omavaraisesti, kykynsä mukaan. Kun etevämpi oppilas piirtää esim. koivusta koko oksan, saa heikompi piirtää ainoastaan yhden lehden j. n. e. Piirretystä lehtimuodosta stiliseeraavat he kotona luonnosvihkoihinsa koristemalleja, jotka tunnilla piirretään puhtaaksi. Tähän saavat he käyttää kaikkia tarjolla olevia apuneuvoja: harppia, viivotinta y. m. - Yälitöinä tai kurssin jatkona keväällä muodostellaan muutamia suomalaisia koruompelumalleja.
Neljännen osaston pojat projoseeraavat ensin jonkun verran mittausopillisia havainto-esineitä ja sitte käsityömallisarjan esineitä. Lopuksi piirretään puutarha-kartta - käyttäen siihen esim. koulun puutarhaa havainto-välineenä - ja vielä lisäksi, jos aikaa riittää, helppo rakennuksen pohja- ja fasaadipiirustus.
Pohjustuksen jälkeen ehdotti alustaja kokousta valitsemaan erityisen komitean, joka antaisi oman lausuntonsa esillä olevasta piirustusmallisarjasta, koska kokous näin yhtäkkiä tuskin voi antaa päätöslausuntoa sinne eikä tänne, vaikkakin yksityisiä mielipiteitä heti lausuttaisiin.
Puheenjohtaja jätti sitte kysymyksen keskustelun alaiseksi ja lausuttiin sen johdosta seuraavaa:
Op. Hänninen: Esillä olevan uuden piirustusmallisarjan käytäntöön ottaminen on varmaan saattava oppilaat enemmän omintakeisuuteen, siksi lausun siitä mielihyväni erittäin väritykseen nähden ja kannatan komitean asettamista.
Op:tar Penttilä: Minua miellyttää tässä mallisarjassa erityisesti värien vapaa käyttö. Suonien kansan väri-aistia olisi yhä kehitettävä ja siksi tulee kansakoulun ottaa tämäkin huomioonsa ja totuttaa lasta värien oikeaan käyttöön.
Op. Ekenberg, Kallio, Koskinen, Blom ja Kytölä kannattivat myös komitean valitsemista.
Op. Sainio: Esillä oleva kuvaantokaavakokoelma tarjoo kyllä uusia ja osaksi tarpeellisiakin lisiä kansakoulun kuvaantovälineihin, mutta jos ryhdytään, kuten toivoisin, sitä lähemmin tarkastamaan ja arvostelemaan, joutuisimme siinä punnitsemaan ja ratkaisemaan monta periaatteellistakin kysymystä kansakoulun kuvaannon opetuksesta, joista mielipiteet laajoilla aloilla vielä ovat aivan erilaisia ja joista siis olisi selvittävä.
Ensinnä olisi selvittävä tämän opetusaineen tarkoitusperästä kansakoulussa. Olisiko siinä pyrittävä oikein ymmärtämään ja valmistamaan jokapäiväisessä elämässä esiintyvien tavallisimpain esineittenkuvauksia, taikka vapaiden hävittäväin harjoitusten kautta vaan kehitettävä oppilasten kauno-aistia ja käden harjaantumista, t. m. s.? Omasta puolestani kannatan ehdottomasti ensin mainittua; sillä viimemainittu ei tyydytä elämän tarvetta enempää kuin kauniit kirjaimet ilman järjellistä kokoonpanoa ja yhdistämistä lauseiksi. Tämä kokoelma on siinä suhteessa hyvin puutteellinen, kun siinä varsin vähän esiintyy kappalten kuvaantoharjoituksia. vaan muutamia projektiooniharjoituksia, eikä perspektiivistä edes yksinkertaista suuntaisperspektiiviä.
Sitte olisi sovittava keinoista eli aineksista, joista lähtien päämaaliin olisi pyrittävä. Olisiko kuvattava pääasiassa todellisista esineistä, vaiko kaavoista, kuvista? Kun tässä nyt on runsas kaavakokoelma, on sekin kyllä hyvä olemassa, mutta minun mielestäni on pääasiassa kuvattava itse esineitä eikä niiden kuvia. Oppilaan on opittava kuvaamaan näkemiaän esineitä oraalla tietoisuudella oikean kuvan synnystä ja ominaisuuksista; kaavoilla on vaan tois-arvoinen merkitys. Samoin olisi selvittävä niistä keinoista, millä kuva valmistetaan. Olisiko alusta pitäen piirrettävä aivan vapaasti, puhtaalle (ruuduttomalle, merkittömälle) paperille ilman mitään apuneuvoja ja vasta myöhemmin viivottimella ja muilla apuneuvoilla, vaiko ensin ruudulliselle paperille ja myöhemmin vasta puhtaalle paperille j. n. e.? Omasta puolestani katson luonnolliseksi, että lapsi piirtää vapaalla kädellä, mutta että
hiin alusta pitäen oppisi huomaamaan työnsä puutteellisuuksia ja korjaamaan niitä, olkoon hänen vihossaan ruutuviivat ohjaamassa hänen eksyvää kättään, niinkuin viivotin vähän vanhemmilla oppilailla, ja niinkuin esillä olevassa suunnitelmassa on ehdotettukin.
Vielä olisi selvittävä järjestyksestäkin, sillä en mitenkään voi ymmärtää oikeutetuksi piirrättää lapsilla sekaisin pintamuotoja, viivamuotoja ja kappaleita, köyrypintoja ja tasapintoja, kuten tässä kaavakokoelmassa valitettavasti esitetään, vaan ovat ne yhteen jaksoon säännöllisessä järjestyksessä harjoitettavat. Harjoiteltakoon ensin viivamuotoja sellaisista esineistä, joiden osat lapsi kuvaa vaan yhdellä kynän vedolla, esim. suora sauva, pysty risti, vino risti, tikapuut, sormus y. m. s., sitten tasaisia esineiden etupintoja, kolmioita, nelikulmia ja helpompia pintaornamentteja, kaikki kohtisuoraan edestä nähtyinä ja selitettyinä, ja vasta sitte köyrypintoja. Niiden jälkeen seuraisi esineitten kuvaaminen useammalta pinnalta nähtynä yksinkertaisen suuntaisperspektiivin mukaan, joka esitettäisiin. Kuutiota ja suuntaissärmiöitä otettaisiin kuvattaviksi eri asennoissa ja erilaisissa ryhmissä. Mutta, kuten sanoin, puuttuu esillä olevasta suunnitelmasta koko tämä osa kuvaantoa. Ylemmillä osastoilla seuraisi mittausopillinen- ja projektioonipiirustus, kuten on suunnitelmassa esiteltykin vaikka suhteellisesti niukasti vähemmin tarpeellisiin maalaus- ja väritysharjoituksiin nähden.
Kun kuitenkin jo tässä, mitä olen esittänyt, saattaa ilmetä monia eri mielipiteitä ja vielä olisi puhuttava ainesten jakamisesta vuorokursseihin, paitsi sitä että ylempäin osastojen tytöille jo on varattu oma kurssinsa, kannatan minäkin komitean asettamista, laatimaan lausuntoa kokoelmasta.
Kun vielä op-.tar Ahvenainen ja op. Ojanen kannattivat komitean valitsemista, valittiin sen jäseniksi seuraavat: tarkastaja Järvinen, ja opettajat Sainio, Penttilä: Ahlström, Friberg, Kuusisto ja Knuutila. Komitea siis antaa oman lausuntonsa eikä kokouksen puolesta.
[--]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti