[Mainos] Corona

Kotiliesi 8, 1924

Toimituksen näköpiiristä. Meillä on aivan äskettäin tehty eräs sangen tärkeä havainto.

Kotimainen työ 12, 1914

On nimittäin tultu havaitsemaan, että kahvi ei luonnostaan aina olekaan niin houkuttelevan kaunista ja kiiltävää kuin tavallisesti näyttää, vaan että tähän on tarvittu ultramariini-siniä ja muita väriaineita, sahajauhoja, kenties lakkaa ja pulituuriakin.

Kahvin värjäys ja paklaus ei kuitenkaan ole mikään uusi keksintö. Ovelaat saksalaiset kahvikauppiaat ovat sen keksineet jo aikoja sitten. Suomessa on tämä myöskin jo aikoja sitte tiedetty, samoin kuin sekin, että saksalaiset ovat tästä keksinnöstään ottaneet hyvän hinnan niiltä kansoilta, joitten hyväksi he ovat sen keksineet. Suomen kansa on tästä myöskin osansa suorittanut, ja sen tehnytkin erittäin mieluisasti. Moni emäntä, joka on pitänyt itseään täydellisenä spesialistina kahvin tuntemuksen alalla, ei millään opilla ole ostanut "rumaa ja huonoa" luonnollista riokahvia, mutta kun se värien ja sahajauhojen avulla on puleerattu kiiltäväksi guatemalaksi tai muuksi kautta maan kehutun kahvilaadun, nimiseksi, on sitä kilvan ostettu ja kehuttu vallan erinomaiseksi.

Näin olisi tietenkin tehty eteenpäinkin elleivät saksalaiset olisi ruvenneet kahvimummojemmekin kanssa sotajalalle ja sanoneet: hankkikaapas nyt niin kaunista kahvia, jostain muualta kuin me olemme teille tehneet.

Kun värjättyä kahvia on tosiaankin ollut muista maista vaikeaa hankkia, oltiin vähällä joutua sangen pulmalliseen asemaan, ellei samalla olisi havaittu, että Saksassakaan ei ole kasvanut niin kaunista kahvia kuin sieltä on ostettu, vaan että ne pejuonit ovatkin sitä väärentäneet, ensin ostaneet halvinta amerikalaista, jonka sitte ovat värjänneet kauniiksi ja kiiltäväksi.

Mitenkäs se taas kuuluukaan eräs vanha suomalainen sananlasku: Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Suomessakin on tämä tiedetty, mutta ei uskottu, ei kahvien eikä muittenkaan kiiltokuoristen tavaroitten suhteen, ovatpa nämä sitte sisältäneet mitä törkyä tahansa.

Nyt ovat saksalaiset värjärit saaneet Helsingin kahvikauppiailta ja kahvinjuojilta tuomionsa. Mekin olemme kirjoittaneet tämän tuomion alle, vaikka se hiukan myöhästyikin, langetettiin vasta sitte kun syytetty oli kerinnyt paeta saavuttamattomiin. Se vastus tästä heräämisestä kuitenkin voi saksalaisille olla, että heidän on tuonnempana keksittävä kahvikaupassaan, uusia petkutuskeinoja ja soitettava hiukan enemmän suutansa tehdessään uutuuksiaan tunnetuksi.

Lääkärit sanovat kahvin luononstaankin olevan myrkkyä. Ja siksi he ovat sen nauttimisen lukemattomilta lähimäisiltämme kieltäneet, sillä he eivät sallisi kenenkään itseänsä myrkylliseksi tekevän. Maailman alusta alkaen on ihmisillä yleensä kuitenkin ollut se moitittava taipumus, että heidän pitää harrastaman kielletyn puun hedelmän nautitsemista: polttamaan tupakkaa, ryyppäämään kahvia ja konjakkia, vaikka tietävätkin tulevansa myrkyllisiksi ja huonovointisiksi.

Uusi kullanvärinen metallisekoitus.

Kultaseppien lehti 1, 1928

Trentschin kaupungissa, Tcheckoslovakiassa, on Josef Benkovicz niminen metallivaluri saanut kokeilujen jälkeen syntymään kullanvärisen metallisekoituksen, mikä ammattipiireissä on herättänyt suurta huomiota. Keksijä pitää sen kemiallista kokoumusta salaisuutenaan. Tiedetään ainoastaan, että se sisältää rautaa, sinkkiä sekä muita metalleja. Metallisekoituksen väri on kullankeltainen ja erehdyttävästi muistuttaa se oikeata kultaa eikä ole ruostumiselle altis. Se on raskaampaa kuin rauta, mutta kovempaa kuin kupari.

Tavallisimmat synteettiset jalokivet ja niitten uusin muunnos, tuleva muotikivi, vaalean vihreä safiri n.k. amaryl.

Kultaseppien lehti 1, 1928

Synteettiset jalokivet, joita meilläkin yleisesti käytetään koruissa, ovat keinotekoisesti valmistettua korundia tai spinelliä ja niitten värivivahteet ovat hyvin lukuisat. Kovuudeltaan, kemialliselta kokoumukseltaan ja optillisilta ominaisuuksikaan ovat ne samallaiset kuin vastaavat luonnontuotteet, kuitenkin yleensä puhtaampia, vailla luonnon muodostuksessa syntyneitä vikoja. Ainoastaan mikroskoopilla tarkastettaessa voidaan synteettisissä jalokivissä havaita pienen pieniä ilmarakkuloita, joita luonnollisissa ei tapaa.

Korundeja tavataan luonnossa tavallisimmin kahdessa värivivahteessa sekä punasena että sinisenä. Punasta korundia nimitetään rubiniksi ja sinistä safiriksi. Luonnossa tavataan näistä monta muutakin värimuunnosta, mutta ne ovat harvinaisia, joten käytännöllisesti puhuen luonnolliset, koristekivinä käytetyt korundit ovat rubini ja safiri.

Puhtaasta savesta, aluminioxidista valmistettua väritöntä korundia nimitetään kauppakielessä valkoiseksi safiriksi. Erikoisten menetelmien avulla, lisäämällä alkuaineeseen värjääviä aineita saadaan syntymään värillisiä synteettisiä kiviä. Niinpä n. 2½% kromioxidin lisäys muuttaa synteettisesti syntyneen korundin punaseksi, joiloin sitä nimitetään rubiniksi.

Tavallisen punasen ja vaaleanpunasen värin ohella valmistetaan myös punasen-oranssin varistä niin kutsuttua rubini-Padparadschahia, jonka nimi johtuu tämän kiven värisestä oikeasta korundista. Nykyään yleisesti meillä käytetty synteettinen rubini-Padparadschah on erehdyttävästi luonnollisen, Ceylonin saarelta löydetyn harvinaisen korundin näköinen.

Oranssin ja keltasen värien väliset värivivahteet osataan nykyään myös valmistaa, kuten lohenpunasta, topaasinkeltasta, viinin-, kullan- ja sitruunankeltasta. Näistä etenkin viimemainittu safiri on vaikuttava korukivi.

Näitä valmistettaessa käytetään värjäävänä lisäaineena rautaa, nikkeliä, uraania, titaania sekä talliumia.

N.s. sini-punervan värinen synteettinen safiri syntyy mangaanin ja vanadinin lisäyksestä. Päivällä on se vihertävä, mutta tulen valossa sinipunerva, jonka tähden sitä kaupassa nimitetään, erehdyttävästi kyllä, synteettiseksi aleksandritiksi, vaikka se onkin rakenteeltaan korundi.

Enemmän päänvaivaa tuotti tiedemiehille safirin valmistus. Ensimäinen sinertävä värivivahde saatiin aikaan, kun alkuaineena ruvettiin käyttämään ei aluminioxidia yksinään, vaan magnesiumsulfaatin sekoituksena. Tästä alkuaineesta syntynyt tuote oli vaalean sininen, jonka kauppanimitykseksi tuli vaaleansininen safiri tai n.s. Hope safiri, vaikka se kemialliselta kokoumukseita ja optillisilta ominaisuuksilta oli spinelli eikä korundi.

Vasta kun aluminiumoxidiin ruvettiin lisäämään titanihappoa, saatiin syntymään sininen synteettinen safiri, mikä oli ominaisuuksiltaan korundi.

Värin puolesta on onnistuttu myöskin kunzitiä synteettisesti jäljentää. Kuitenkin tällä nimellä kaupassa oleva vaaleanpunaisen violetin vivahteinen tuote on korundi.

Lisäksi mainittakoon n.s. purppura-safiri, joka on synteettinen sinipunervan ametystin näköinen korundi.

Nämä ovat tavallisimpia värejä, joita joukkotuotannossa synteettisesti on onnistuttu valmistamaan.

Viimeisin onnistunut värivivahde, jota on ryhdytty valmistamaan, on vaalean vihertävä. Täilainen synteettinen korundi on ristitty vaalean viheriäksi safiriksi ja sen kauppanimitykseksi annettu amaryl. Luultavaa on, että se meilläkin piakkoin tulee muotikiveksi, kuten suuren maailman merkit viittaavat. Se on miellyttävän vaalean vihreä väriltään ja muistuttaa muutamien sirkooni-, krysoliitti- ja krysoberyllilajien väriä, mutta edellämainittuja luonnollisia kiviä kovempi.

Kun tämä kivi tulee meillä tunnetuksi, on sillä suuret edellytykset tulla vaikuttavaksi välikappaleeksi arvokkaitten ja uudenaikaisten korujen valmistuksessa.

Färgernas symboliska betydelse.

Hangö 113, 25.9.1913
Hemma och ute 14-15, 8.10.1914

De sju färgerna i regnbågen, vilka utgöra grundskalan för alla färger och alla nyanser och sammansättningar, anses hava följande betydelse:

Rött är den jordiska kärlekens färg och anses symbolisera blodet och passionerna, men även kungligheten och prakten. Rött och svart tillsammans äro skärseldens färger.

Orange betyder livsglädje, livskraft och symboliserar den äktenskapliga troheten.

Gult eller guld är solens färg och den klara tankens, begåvningens, snillets färgton.

Grönt är naturens färg, skogens, växternas, vårens och hoppets särskilt odödlighetshoppets! Men även segerns, som alltid betecknas med lager och palmer.

Ljusblått är himlens, renhetens trofasthetens och ihärdighetens färg.

Indigo betyder tankedjup, fast karaktär, ett skådande upp mot stora mål och ideal och försjunkande i det andliga, eviga!

Gredelint, höjdpunkten, kulmen av färgskalan, symboliserar människokärleken och den ständiga strävan efter sanningen. Men den betyder även lidande och denna färg har ofta burits av martyrerna.

Svart och vitt, som egentligen icke äro några färger, utan endast betyda mörker eller ljus, anses dock såsom symboler,vitt för renhet och glädje, och svart för jord, mörker, sorg, elakhet, evig natt och död. Rabelais säger »att svart är mörkrets melankoliska färg, och en rak motsats till den vita, som betecknar ljus och lycka."

A Mineral White.

Manufacturer and builder 7, 1884

A mineral white, suitable for use as a pigment, may be prepared, according to Cobley, by converting first magnesium sulphate into the chloride by the addition of calcium chloride. To this 10 per cent of aluminium chloride is then added, and from the mixed chlorides a white precipitate of the hydrated oxides is thrown down by the addition of milk of lime. A cheaper white is obtained by the direct precipitation of the corresponding sulphates with milk of lime. These pigments do not discolor by the action of sulphurous gases, like lead pigment.

Puuvillasta, jota n. s. substantiviset värit eivät värjää.

Kutoma- ja paperiteollisuus 8, 1909

V. 1906 asetti tunnettu englantilainen seura Society of Dyers and Colourists 10 punnan (-250 mk.) palkinnon sille tai niille, jotka keksisivät, miten puuvilla saataisiin sellaiseksi, ettei sitä ilman peittaainetta värjäytyvät n. s. substantiviset värit värjäisi. Täten kävisi mahdolliseksi saada, värjäämällä kappaleena, värittömiä vaikutelmia aikaan. Englantilaiset Gross ja Briggs ovat nyt tyydyttävästi asian ratkaisseet. He muuttavat puuvillan sellulosa-acetatin muotoon ja menettää tämä tällöin kyvyn värjäytyä substantivisilla väreillä. Tämä käy heidän keksintönsä mukaan siten, että he pitävät kuivattua puuvillaa jonkun aikaa etikkahappo anhydritin, etikkahapon ja sinkkikloridin seoksessa, jonka lämpömäärä on noin 35°C.

63-à 4B tunnissa on puuvilla osaksi muuttunut sellulosa-acetati muotoon ja ei värjäydy substantivisilla väreillä. Muuttamisen jälkeen puristetaan ylimääräinen neste pois ja puuvillaa pidetään suljetussa tilassa, jonka lämpömäärä myöskin on 35°C jonkun aikaa. Tämän jälkeen se pestään ja kuivataan.

Paitsi sitä ominaisuuttaan, ettei täten puuvilla värjäydy substantivisilla väreillä, on sille ominaista se, että se hyvin huonosti ottaa merceroituakseen. Tosiasia, jolla myöskin on merkityksensä, sillä sen avulla voidaan saada puuvillakankaille tunnettuja "Krepp" vaikutelmia aikaan, jotka kangasta substantivisilla väreillä sittemmin värjättäessä eivät värjäänny.

Menettelytapa sopii käytettäväksi niin löysään puuvillaan, lankoihin kuin kankaisiin nähden.

Kuukauden kuvastin. Oreal-Henné hiusvärit

Kähertäjä 11, 1929

Oreal-Henné hiusvärit ovat lyhyessä ajassa saavuttaneet huomattavan käytön, joka johtuu siitä, että nämä hiusvärit todellakin täyttävät kaikki ne vaatimukset mitä hiusten värjäykselle voidaan kohtuudella asettaa. Ulkomailla näitä värejä on jo kauemman aikaa käytetty ja moninaisissa kokeissa huomattu ne ehdottomasti tehokkaimmiksi väreiksi mitä saatavissa on. Näiden värien menestyksen salaisuus johtuu siitä, että ne ovat niin kestäviä, että ainoastaan hiusten uusi kasvu tekee uuden värjäyksen tarpeelliseksi. Ja toisekseen — ja mikä juuri onkin tärkeää tietää — näillä väreillä on mahdollista aikaansaada kaikki mahdolliset värivivahdukset ja väriasteikot mitä saattaa tulla kysymykseen. Mitkään muut kaupassa löytyvät värit, niin monta lajia kuin niitä lieneekin, eivät kykene kilpailemaan Oreal-Henné värien kanssa. Näitä värejä löytyy sekä juoksevassa liuosmuodossa että jauheena, tätä jälkimäistä käytetään yleisemmin. Tuntunee siltä kuin tähän värjäykseen pitäisi saada perusteelliset opinnot, ennenkuin niitä kykenee käyttämään, ja totta onkin, että jokainen työ vaatii oman opetuksensa, eikä suinkaan vähemmin värjäyksissä, mutta Oreal-Henné värjäystä voi ilman enempiä opintoja suorittaa kuka hyvänsä kunhan vain noudattaa tehtaan antamia ohjeita. Asianlaita nimittäin on se, että ohjeena on käytettävissä erikoiset hiusmallit numerolaattoineen, joka osoittaa esim. miten monta prosenttia hiuksissa on harmaata ja mikä värjättävän tukan perusväri on ollut, numero vastaavassa kartassa osoittaa prikulleen kuinka monta minuuttia värin annetaan olla hiuksissa jotta vastaava väri saadaan. Erehdykset ovat mahdottomia näitä ohjeita käyttäen. Huomattava kuitenkin on, että vasta kolmen tahi neljän päivän kuluttua hiukset saavat lopullisen oikean värinsä. Ominaista näille kyseessäoleville hiusväreille on se, että hiuksiin jää aivan luonnollinen kiilto, joka muita värejä käyttäen tavallisesti katoaa olemattomiin. Paitsi kaikenlaista hiusten värjäystä voidaan näillä kyseessä olevilla väreillä värjätä myöskin kulmakarvoja ja silmäripsiä niin erehdyttävästi, että ainakaan tavallinen maallikko ei kykene ratkaisemaan ovatko ne värjätty vaiko luonnolliset. — Täydellinen varasto kyseessäolevia Oreal-Henné hiusvärejä sekä värjäykseen tarvittavia välineitä: Nath. Nyreen, Helsinki, Fredrikinkatu 34.

Epäonnistumisen syitä hiusten värjäyksessä.

Kähertäjä 11, 1929

Tekstiin lisätty kappalejakoja lukemisen helpottamiseksi.Huolimatta oikeasta menettelytavasta saattaa hiusten värjäys opäonnistua. Sen vuoksi on tärkeää tietää syitä siihen miten sellaisissa tapauksissa on meneteltävä. Saattaa tapahtua, että Henné "ei ota". Silloin sanotaan, että kähertäjä ei ole noudattanut ohjeita.

Jos käytetään väriä, joka on seisonut kuukausia avonaisessa rasiassa tai Henné on kiehutettu ja siten menettänyt tehonsa tai päinvastaisessa tapauksessa ei ole käytetty kylliksi lämmintä vettä, väriä käytetty rasvaisiin, pesemättömiin hiuksiin, taikka värisekoituksen ei ole annettu seisoa 10 minuuttia ennen värjäystä.

Mutta saattaahan kähertäjä joutua sellaiseenkin tilanteeseen, että väri ei lainkaan ota kiinni hiuksiin. Sellaisia tapauksia tosin sattuu ani harvoin Suomessa, sillä täällähän ylipäänsä ei löydy niin karheata hiusta. Tällaisissa tapauksissa tarvitsee vain sivellä harmahtavimmat osat laimealla vetysuperoksidilla (2—3%) ja antaa sen kuivua noin 10 minuuttia. Tätä ei tarvitse pestä pois, vaan Hennéa voidaan heti käyttää.

Värjäyksen jälkeen asiakas usein väittää, että hiukset eivät ole tarpeeksi värjätyt. Tämä johtuu siitä, että Henné ei vaikuta heti. Kahden viikon ajan hiukset tummenevat tummenemistaan, joka eräissä tapauksissa on hyväkin — ainakaan naapurit eivät huomaa sitä, että eilen vielä oli harmaat hiukset ja tänään aivan tummat. Mutta useimmassa tapauksessa asiakas tahtoo heti värjäyksen jälkeen nähdä lopullisen tuloksen. Sitä varten t:mi Oreal valmistaa Oreal-Revelatur eli kehittäjää. Jos tätä käytetään, niin tulos nähdään heti; hiukset tummenevat vain vähän parin päivän aikana — kahta viikkoa ei tällöin tarvitse odottaa. Oreal-Revelatur sisältää kahta lajia jauhetta "A" ja "B". Sitä käytetään shamponoinnissa värjäyksen jälkeen siten, että ne sekoitetaan shampooniliuokseen (tässä tapauksessa suositellaan Oreal-Shampon tai Marsel-saippuaa). Yhteen litraan shampooniainetta sekoitetaan koko "A" pulveri (valkea jauhe) ja puoli "B" pulveria (musta jauhe). Mitä enemmän "B" pulveria sekoitetaan, sitä enemmän tulee hiuksissa esille kaunis punertava kiilto, mikä muuten on hyvin pidetty väri. Jos taas tahdotaan kokonaan välttää punaista niin ei "B" pulveria käytetä ensinkään. Shampooni, johon näitä pulveria on sekoiteltu, säilyy kuinka kauan tahansa kunhan pullo vaan on suljettu.

Myöskin voi sattua, että väri tulee liian tumma. Tämä osoittaa, että kähertäjä on valinnut liian tumman värin tai antanut väriseoksen vaikuttaa hiuksiin liian kauan. Siinä tapauksessa on hiukset pestävä 90% alkoholilla muutamia kertoja jonkun päivän väliajoin. Jos tästäkään ei apua ole, eikä hiukset vaalene, silloin on käytettävä erikoisvalmistettä "Eclaircisseur-Oreal". Sitä kaadetaan vähän teelautaselle ja hammasharjalla sivellään niitä kohtia, jotka näyttävät liiaksi tummilta. 30 min. kuluttua hiukset shamponoidaan, jolloin nähdään minkälainen tulos on saatu. Jollei vieläkään ole saavutettu odotettua tulosta, on työ uudistettava, mutta tällöin täytyy "Eclaircisseuriin" sekoittaa vettä puoleksi, muutoin on se liian voimakasta.

Huomioon myöskin on otettava se seikka, että mitä värejä tahansa ei voida käyttää sellaisiin hiuksiin, jotka ovat vaalennetut superoksidilla. Jos tällöin käytetään juoksevaa väriä, on tuloksena pikimusta tukka.

Myöskin tavallinen Henné on liian väkevää käytettäväksi. Sitä tarkoitusta varten löytyy erikoisvalmisteet Oreal-Henné värejä: N:o 251, joka värjää vaaleaksi, 250 vaalean kastanjan väriseksi, 241 kastanjaksi ja 240 ruskeaksi.

Sitten tulemme niinsanottuihin vääriin värivivahduksiin. Saattaa joskus huomata, että esim. yksi suortuva näyttää punertavalta, toinen taas vihreältä j.n.e. Tämä johtuu siitä useimmiten, että asiakas aikaisemmin on käyttänyt jotakin juoksevaa väriä hiuksiinsa. Tulee tarkoin muistaa, että esim. Orealin juokseva väri "Instantane" ei saa tulla kosketukseen Hennén kanssa. Sitävastoin eräät kaupassa löytyvät värit, kuten esim. Oreal-Simplex, Segers hiusvesi, Aureol, Royal-Vindsor, eivät saa aikaan häiritseviä vivahduksia, vaikka niiden jälkeen käytetäänkin Hennéa. Jos hiukset ovat värjätyt Segersillä, Aureolilla taikka Royalilla, tarvitsee vain hiukset shamponoida ja pestä väkevällä spriillä. Tämän jälkeen saa huoletta käyttää Oreal-Hennéa.

Jos hiukset ovat värjätyt Oreal-Simplex tai jollakin muulla Henné merkillä ei spriihuuhtelu ole tarpeellinen, ainoastaan tavallinen pesu.

Vaikeampi on siirtyä Oreal-Instantanesta (tai monista muista vaarattomista heti vaikuttavista juoksevista väreistä, joita kaupassa myydään 2—3 pullon satseissa, Aureol ei kuulu njihin ryhmiin) Henna värjäykseen tai päinvastoin. Näissä tapauksissa on käytettävä kahta nestettä, joita Oreal on laskenut sitä varten kauppaan. Ensiksi käytetään Oreal-Fixateur, jolla hiukset kostutetaan, sen annetaan olla hiuksissa 30 min., sen jälkeen hiukset kuivataan ja nyt kastellaan toisella aineella "Oreal Preparateur", jonka annetaan vaikuttaa noin kaksi, kolme päivää. Vasta tämän ajan kuluttua hiukset shamponoidaan, ja sen jälkeen saa käyttää mitä väriä hyvänsä. Tätä menetelmää käytetään myöskin jos värjäys epäonnistuu, mikä useimmiten johtuu siitä, että asiakas kainous- tai muista syistä ei mainitse totuutta, että hänen hiuksiinsa aikaisemmin on käytetty väriä, jolloin kähertäjä tietämättään saa huonon tuloksen.

Vielä tahdomme mainita, että Hennajauhe on hyvin sekoitettava ennenkuin se kaadetaan veteen. Rasian koko sisältö, eikä vaan osaa siitä, tyhjennetään esim. puhtaalle paperille ja sekoitetaan siinä hyvin. Tästä myös johtuu, että yhdellä Hennarasialla värjätään vain yksi tukka. Muuten näitä rasioita löytyy monta eri kokoa, aivan pieniäkin.

Olkihattujen valkaisu.

Käsiteollisuus 4, 1920

15 gr. alirikkihappoista natronia ja 15 gr. suolahappoa sekoitetaan 8 litr. vettä. Hattu pestään ensin saippualla ja vedellä ja pannaan sitten mainittuun kylpyyn, jossa se saa olla, kunnes valkenee. Sitten se huuhdotaan, hangataan kuivaksi ja silitetään kuumalla raudalla paperin läpi.

Kuulutus. (Talojen maalaus Sortavalassa).

Laatokka 50, 7.5.1927

Asianomaisten tiedoksi ilmoitetaan täten, että Sortavalan kaupungin rakennussäännön 115 §:ssä määrätty katujen ja yleisten paikkain sekä näiden varsilla olevien talojen, porttien ja aitojen katselmus toimitetaan tiistaina kuluvan toukokuun 17 pnä alkaen ensimäisestä kaup. osasta ja huomautetaan asianomaisille ainoastaan täten, että yllämainitut paikat ovat viimeistään sanottuun päivään mennessä hyvään kuntoon saatettavat uhalla, että laiminlyöneet tullaan heti asettamaan syytteeseen.

Samalla muistutetaan talonomistajia siitä, että huonossa maalissa olevat talot ovat viipymättä maalattavat, mutta räikeitä värejä ei saa käyttää ja kehoitetaan talojen maalauttajia värejä valitessaan kääntymään kaupungin rakennusmestari Hukan puoleen.

Sortavalan raatihuoneella, 2 p:nä toukokuuta 1927.
- Maistraatti.

Action of Colored Light on the Eye.

Scribners monthly 6, APR 1875

M. Kunkel gives in a recent number of "Pflüger's Archives," an account of experiments made to determine the time required for various colors to produce their maximum effect on the eye. The results are as follows:

1st. The different parts of the spectrum require different lengths of time to produce their maximum of effect. In all cases, the red took the least amount of time, then followed the blue and green in the order maintained.

2d. For the same color the greater brightness produces the maximum of effect in a shorter time.

3d. With the brightness, the color, tone and saturation also vary, the tendency being toward an impression of white, which, in the case of the blue, passes directly into white, while, in the case of the green and red, the passage to the white is through a yellow.

Vanhoja muistelmia Pitkärannasta. VII.

Laatokka 195, 27.8.1943

Niinkuin sekä teoreettisesti että saavutettujen käytännöllistenkin kokemusten perusteella on tunnettua, eivät aineet kemiallisesti niitä häviä olemattomiin, vaan ainoastaan joko muuttavat alkuperäistä muotoaan, tahi jakautuvat eli hajoavat alkutekijöihinsä, joista ne ovat kokoonpantuja. Tämä tosiasia antoi sysäyksen eräiden uusien teollisuushaarojen syntymiseen Pitkärannassakin. -

Seuraavana keväänä sen jälkeen kun edellisessä "muistelmassani" mainittu "Uusi ruukki" oli valmistunut ja pantu käyntiin, sattui insinööri Gröndal kävelemään pitkin sen viemäriojan vartta, jota myöten tehtaan kemiallisten liuosten sekaista jätevettä johdettiin Laatokkaan. Silloin kiintyi hänen huomionsa siihen, että ojan varrella pitkin matkaa oli paikka paikoin vesirajan yläpuolella valkoisia läikkiä ja ojan pohjalla ruosteenkeltaista, mutamaista sakkaa. Heti sieltä tultuaan lähetti hän laboratoriopojan astian kanssa ottamaan kumpaakin näitä jäteaineita ja tuomaan laboratoorioon lähempää tarkastelua varten. Ja tutkittaessa niitä siellä havaittiin, että edellinen niistä oli muiden sivujätteicen sekaista natriumsulfaattia ja jälkimmäinen samanlaisessa tilassa olevaa rautakloriinia. -

Olen jo aikaisemmin maininnut, että kuparia kemiallisesti eroitettaessa malmista käytettiin tehtaassa suuret määrät sekä keittosuolaa että romurautaa. Ja nämä ne olivat, jotka suoritettuaan niille tarkoitetun alkuperäisen tehtävänsä, juoksivat nyt, joskin toiseen muotoon muuttuneina, jätevesien mukana mereen.

Käytännöllisenä ja asioita ymmärtävänä miehenä insinööri Gröndal oivalsi heti, että oli liian kallista lystiä antaa niiden memnä menojaan, kuten siihen asti oli tapahtunut. Ja niin ryhtyi hän tekemään erilaisia kokeita niiden talteenottamisesta ja hyväksikäyttämisestä. Rantaan kuparitehtaan alapuolelle kaivettiin kaksi useamman sadan neliömetrin laajuista ja noin metrin syvyistä kuoppaa, joihin vuoron perään johdettiin juoksemaan edellämainitut jätevedet joissa ne muodostuivat suuriksi lammikoiksi. Kun jätevesi oli sittan muutamia viikkoja seisonut lammikoissa, haihtui siitä suurin osa ilmaan ja loppuosa poistettiin pumppuamalla, minkä jälkeen lammikon pohjalle kokoontunut sulfaatin ja kloriidin sekainen sakka otettiin talteen jatkuvaa käsittelyä varten. - Samanaikaisesti teki insinööri Gröndal kokeita erilaisilla konstruoimillaan pienoisuuneilla tämän sakan kuivattamisesta sekä erilaisten menetelmien mukaan paisuttamisesta. Ja kun hän siinä monien vaikeuksien jälkeen vihdoinkin onnistui, oli asia sikäli valmis, että voitiin ajatella sulfaatti- eli glaubarsuola- ja punamultatehtaiden rakentamista. Kustannusarvion laadittua ja esitettyä asian tehtaan hallinnolle Pietarissa, tuli se siellä hyväksytyksi ja niin ryhdyttiin rakentamaan näitä tehtaita heti. Ne valmistuivatkin käyntiinpantaviksi v. 1887 ja tuli niiden teknilliseksi, insinööri Gröndalin ylijohdon alasena toimivaksi johtajaksi insinööri Axel Vahrholm Ruotsista.

Punamullan valmistukseen tarvittiin rautakloriinin sekaan jonkunverran siihen sopivaa savea, mutta sitäkin oli saatavissa omalla paikkakunnalla.

Pitkärannan punamulta oli laadultaan erittäin hyvää ja väriltään kaunista kirkkaanpunaista, joten se jo heti alusta sai hyvän menekin ja tuli tunnetuksi ympäri Suomen. Mutta kun kuparitehtaan jätemäärä oli rajoitettu, eikä sallinut tuotannon lisäämistä, niin ryhdyttiin tehtaalle kuljettamaan suomalmia Salmin Räimälästä. jota talvisaikana ajettiin jopa viisinkymmeninkin hevoskuormin päivässä, ja sekoitettiin sitä rautakloriitin sekaan ennen sen pasuttamista. Tuotanto saatiinkin siten kyllä nousemaan, mutta kun Räimälän malmi oli laadultaan karkeata ja väriltään tummaa, vaikutti se punamullankin laadun huonontumiseen, muuttaen sen ennen niin kauniin heieänpunaisen värin liian tummaksi. Asiaa koetettiin kyllä korjata sillä, että ryhdyttiin sitä valmistettaessa sekoittamaan siihen myöskin Onkamosta, Pohjois-Karjalasta tuotettua, väriltään vaaleampaa ja hienompisyistä rautamalmia. Laatu saatiinkin siten kyllä taas paranemaan. Mutta tuon malmin kuljetus niin pitkältä matkalta, verraten punamullan halpaan myyntihintaan, ei ottanut oikein kanmattaakseen. Ja niin punamullan valmistus, ollen sen parhaimmillaan ollessa yli viisikintuhatta astiaa vuodessa, alkoi vuosi vuodelta laskea, tehden se v. 1896 enää vain 1400 astiaa, jonka jälkeen tehdas kokonaan lakkasi toimimasta.

Glaubersuolan menekki, niin hyvää ja valkoisen puhdasta kuin tavara olikin laadultaan, oli jo aivan alun perin hyvin heikkoa, tapahtuen sen myynti pääasiassa vain apteekkeihin ja rohdoskauppoihin. Siksipä jo heti alussa ryhdyttiinkin suunnittelemaan sille käyttömahdollisuutta omalla paikkakunnalla. Ja niin sai alkunsa ajatus lasitehtaan perustamisesta Pitkärantaan. Tämä sitäkin suuremmalla syyllä, kun paitsi edellämainittua glaubersuolaa eli sulfaattia, jota lasinvalmistukseen ei edes tarvinnut niin huolellisesti puhdistaa ja raffinoida, oli päiväkunnalla riittävästi saatavissa sekä kalkkikiveä että kvartsipitoista hiekkaa. Ja lasin sulatukseen tarvittavat suuret polttopuumääratkin tiedettiin helposti saatavan tehtaalle siedettävien ajo- ja uittomatkojen päässä siihen aikaan vielä runsaista sekä valtion että yksityisten metsävaroista. -

Lähempi kuvaus tämän tehtaan rakentamisesta ja käynnistä sekä niiden yhteydessä olevista muistakin seikoista lienee parasta jättää seuraavaan "muistelmaan".

- A. O:la

Hyönteisten väriaisti.

Luonnon ystävä 1, 1905

Kokeiden kautta on saatu selville, että eri värit houkuttelevat eri hyönteisiä eri suuressa määrin. Niinpä lentävät mehiläiset mieluimmin siniselle, muurahaiset taas pitävät sinipunaista, hepokatit ja heinäsirkat valkeaa ja yleensä kirkkaita värejä paraimpina. Heinäsirkat hyppelevät useimmin vaaleille kuin tummille vaatteille. On huomattu, että valkeat perhoset lentivät erään punaseksi ja valkeaksi maalatun ladon valkeille osille, tummat ja punertavat yökköperhoset taas sen punaisille osille. Huonekärpäset rakastavat taas enemmän tummia värejä, ne kiusaavat enemmän tummapukuisia kuin vaaleapukuisia ihmisiä. Varsinkin pitävät ne vihreästä väristä, keltainenkin vetää niitä puoleensa, sen sijaan ei valkea. Mettä imevät kärpäset käyvät enempi punaisissa kuin sinisissä kukissa. Suuren merkityksen saa tämä väriaisti niihin hyönteisiin nähden, jotka esiintyvät tautien levittäjinä, kuten horkkasääsken. Kokeilla on osoitettu, että horkkasääsket mieluimmin lentävät tummansiniselle, ja että myös tummanpunainen ja punanruskea niitä houkuttelevat; sen sijaan ei esim. valkea, punakeltainen ja vaaleankeltainen väri, jota englantilaisten sotamiesten khakipuvuissa käytetään, niitä puoleensa vedä. Kun vaan näitä kokeita tehdään enempi, voi niistä saada tärkeitä johtopäätöksiä pukuväriin nähden horkkataudin ahdistamissa seuduissa.
- A. S. Packard'in mukaan; Journ. New York Entom. Soc. XI, siv. 132—137; 1903

Siementen wärjäys.

Maa 2, 1921

Joulukuun 30 päiwänä 1919 annettiin laki siementawarain maahantuonnista ja kaupasta. Sittemmin annettiin maaliskuun 9 p:nä 1920 waltioneuwoston päätös mainitun lain täytäntöönpanosta ja soweltamisesta ja säädetään tämän päätöksen 6 pykälässä, että ulkomaalta tuotujen apila-, mailas-, anasmalo-, mesikka- ja maitelajien sekä timotein siemen on, ennenkuin se kauppaan lasketaan, tulliwiranomaisten toimesta wärjättäwä eosiniliuwoksella.

Maatalousministeriö on määrännyt, etta siementen wärjäystä koskewaa säännöstä on käytännössä sowellettawa tammikuun 1 p:stä 1921 lähtien. Tämän johdosta on maataloushallitus antanut yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten siementen wärjäys on toimitettawa ja tulee tämä siementenwärjäystapa otettawaksi käytäntöön maan tullikamareissa tämän wuoden alusta sekä kaikki yllämainitut siemenlajit wärjättäwiksi ennenkuin ne annetaan tullin huostasta.

Läkemedelexporten från Tyskland.

Farmaceutiskt notisblad 19, 1914 (lokakuu)

Vi uppräknade i senaste nummer de läkemedel, som under krigstiden äro förbjudna att exporteras från Tyskland. Förteckningen är numera kompletterad och återgifves ånyo enl. Svenska Farm. Tidskrift.

Aceton, aloe, amidonaftolsulfonsyror, anilin, antimon, arekolin och dess hydrobromid, eter, bakteriologiska utensilier och material för närsubstrat, bariumnitrat, kollodium, benzidin, benzol, kinabark, kinin, kloroform, cyankalium och -natrium, dinitroklorbenzol, dinitrofenol, dinitrotoluol, difenylamin, ättiketer, formaldehyd, galläpplen, garfsyra, glycerin, guttaperka, kautschuk, kirurgiska instrument, ipecacuanharat, jod, jodkalium och -natrium, jodoform, salpeter af alla slag, kalium, kalciumacetat, kamfer, karbolsyra, kodein och kodeinfosfat, koffein, kolofonium, kresol och metakresol samt däraf beredda såplösningar, ullfett och lanolin, lysol, mastix och mastixpreparat, mineralvatten, morfin och dess klorvätesyrade och svafvelsyrade salter, naftolsulfonsyra, naftylamin och dess sulfonsyror, natrium, natriumoxalat, salvarsan och neosalvarsan, nitranilin, nitrobenzol, opium och däraf beredda produkter, pantopon, paraformaldehyd, fenol, pikrinsyra, fosfor, kvicksilfver och dess salter samt däraf framställda galeniska preparat, fruktsafter med eller utan socker äfven sprithaltiga, salpetersyra, vaccin och sera, svafvelnatrium, svafvelsyra, simarubabark, sublimatpastiller, terpentinolja, toluol, trinitrotoluol, förbandsartiklar, vinsyra, volfram, citronsyra.

För pyrazolon och dess derivat, natriumhydrat och färgämnen är förbudet upphäft.

Huruvida sådana ämnen, som icke drabbats af förbud kunna införskrifvas från Sverge är osäkert. Då en fabrik i Tammerfors insände en beställning på färg till den tyska firmans ombud i Sverge, svarade denne, att beställningen icke kan effektueras. Den tyska regeringen tillåter nämligen export af färger uteslutande till neutrala länder på det uttryckliga villkor, att köparna där i ingen händelse försälja färgerna till krigförande makter. Om någon afvikelse från detta villkor observeras, blir följden, att exporten af färg förbjudes till samtliga länder. Numera har på ministeriet väg underhandlingar inledts i syfte att få från tyska fabriker till Sverge införa äfven sådan medicin, som är belagd med krigskvarstad.

The Art of Dyeing No. 8.Blue on Wool. Indigo Blue. The Warm Vat.

Scientific American 23, 17.2.1855

Blue on Wool

All cloth should be made of dyed wool, for the color cannot penetrate so thoroughly into the minute cells of the wool when made into cloth as when in the wool state. The best cloths, therefore, are made of dyed wool, still there is a great deal of black cloth dyed is the piece. These pieces can easily be detected, as the makers of the genuine dyed-in-the-wool cloth weave a selvedge of a different color, while the cloth dyed in pieces cannot show this, and the only way that deception is practiced is by sewing on a selvedge of a different color. Persons purchasing black broadcloth would do well to remember this.

The dyeing of wool differs in no respect from woolen cloth, except in the apparatus; the stuffs employed are the same. The wool is dyed in nets, cloth is dyed by handling on a reel, and woolen yarn by turning it over on pins.

Indigo Blue

The common method of dyeing indigo blue on wool for domestic use, is by steeping finely ground indigo in urine, and keeping it at a temperature of about 62°, for four or five days. It then assumes a deep green color, and the wool may be well handled in it for about half an hour, when it will dye a color in depth according to the strength of the liquor. This is a simple and good method of dyeing indigo blue, but the odor is very unpleasant.

The Warm Vat

It requires greater beat to dye wool than cotton or silk, the vat for dyeing wool therefore, has to be so made that it can be heated up. A perforated steam pipe some distance above the bottom of the vat, secured to its sides by brackets, so as to leave free room for raking, is the most convenient method of heating it. By this plan a wooden vat answers as well as an iron one, and the temperature of the liquor can be regulated with the utmost exactness. The indigo must be ground to an impalpable powder, or it will spot the goods, and also be a cause of loss. Take, for a small vat, six quarts of common flour bran and one pound of ground madder, and boil them in a kettle for two hours. In this liquor dissolve three pounds of potash, then take it off, allow it to settle, and pour the clear into the vat, which must now be filled with water at about 120°, to within six inches of the top. This is for a vat that will contain 250 gallons. Now introduce three pounds of finely ground Bengal indigo, and stir all up with a rake. The vat is now covered with a woolen cloth, and the temperature of the dye house should be maintained at about 62°. It is first left to rest for about ten hours, when it should be opened and raked well, and again covered up, and these operations continued every three hours — during the day time — for three days, when it will have assumed a deep green color, and is then fit for working. A net is let down into the vat, to keep any sediment from rising, and then the goods are introduced and cautiously handled until the depth of shade desired is obtained. The shade will not be deep for a vat of 250 gallons with only three pounds of indigo, but by using six pounds, and the same proportions of madder, bran, and potash, a strong vat will be the result. The beat of the vat for dyeing should be about 120° Fah. The mending and working out of an ash indigo vat, requires great care and attention.

The following is the French method of preparing and keeping the indigo vat for wool, usually termed "Homasel's method," and which, perhaps, has no superior:

"For a boiler of from thirty-six to fifty-four gallon buckets of water, employ four pounds of indigo of a fine copper color, two pounds of madder, eight pounds of pearl ash, or of potash, and one-sixth of a bushel of good bran.

Fill the boiler three-fourths full of soft water; put in four pounds of the alkali, a pound and a half of madder, and a quarter of a bushel of bran. Boil these together for at least four hours; this is absolutely necessary. When the liquor has boiled during that time, let it rest for twenty minutes, and strain it clear from the sediment.

While the bath or liquor is boiling, prepare the indigo, which it is absolutely essential should be bruised into a paste fine enough to pass through a fine sieve, which it must be made to do. The sediment that will not pars through must be ground over again. Put in the indigo, and take care that the boiler be not more than two thirds full; nor should the heat be now permitted to exceed 45 degrees of Reaumur's thermometer, or 133 of Fah., to which degree It should be kept up; a few degrees below this will prevent its working well, and a few degrees above will scald it too much.

In twelve or fifteen hours the liquor will be green, when you must put in one pound of alkali; stir it well, and let it rest twelve hours, always keeping up the same degree of heat. Then put in the rest of the alkali, bran, and madder, and let the liquor boil for five minutes, but no more. Let the liquor now rest, until it be cool enough to empty into the vat; empty it therein, and stir it well; let it rest four hours, when it will have a fine green color and a pleasant smell.

When the wool is dyed, the liquor must be cooled to the degree in which the band can be immersed without inconvenience; that is, rather under than above 133 degrees Fah. Should the vat after working become black, the indigo collects and is not diffused; if it becomes greasy, it leaves white spots on the cloth. In the latter case, put about a gallon and a half of bran in two or three bags, and throw them into the vat; when they have absorbed all the grease they will rise to the top of the vat, when they may be taken out and a refreshing of madder and alkali added, according to the quantity of indigo calculated to remain in the vat. Stir the liquor in the vat; let it rest four hours at the heat of 133° Fah. Stir it well again, and let it again rest four hours. If the vat be black, add a little alkali, and bring up the heat to 133° Fah., for twelve or fifteen hours, till it begins to come to, and then add a little madder and bran. The yarn or wool is handled in any of the known methods.

After having colored twenty pounds of wool, the vat may be slightly refreshed and stirred, and left to settle for four hours; but this refreshment need not be put in unless you observe the vat rather spent, and the green color turning blackish; too much refreshing with madder and bran will make the vat turn greasy.

A vat thus set, will dye thirty pounds of wool a royal blue, for each pound of indigo, and also thirty other pounds a lighter blue, and even give a light blue ground to other parcels intended for greens and browns. — This vat ought to be worked out till it is spent and clear, that there may be no need of the trouble and expense of reheating; and the quantity of indigo should be previously calculated to answer the quantity of blues and greens you contemplate to dye in it. This vat is superior in color, when the indigo is good, to the pastel or woad vat; but when cloth is to be dyed in it, instead of wool, the dyers proceed thus:

For a vat of a hundred buckets of water they employ but four pounds of indigo, which is treated as above. In another small boiler, holding ten or a dozen buckets of water, they set another vat, wherein they employ from ten to twelve pounds of indigo in perfect solution, that is, using the proportions of madder and bran necessary with the alkali to dissolve the indigo. By taking a bucket full or two out of this small vat and pouring it into the large one, the latter is conveniently refreshed, and kept up of any desired strength. Before the cloth is dyed, it is exposed on the grass to bleach, and then fulled, and the large vat is kept rather weak than strong. The bleaching and milling contributes much to the brilliancy of color.

Keltainen siitä tulla pitää.

Loviisan Sanomat 59, 12.8.1927

Vanha meriupseeri N. kuului vanhan hyvään kouluun, jonka ensimäisenä opinkappaleena oli, että päällikön ja hänen alaistensa välillä pitää olla pohjaton kuilu. Alaisten tuli kuulla ja totella eikä neuvoa.

No niin. Päällikkö oli juuri päättänyt matkan suurella fregatilla. Sen piti nyt alkaa talvehtimisensa, ja kajuutta oli maalattava. Upseerit olivat kauan keskustelleet asiasta, ja yleinen mielipide oli, että seinät pitää maalata keltaiseksi. Mutta milen saada se aikaan? Päälikköhän oli itsevaltias ja vanha riitapukari, niin että tulos olisi ollut aivan päinvastainen, jos rehellisesti oisi hänellä pyydetty kajuutta maalattavaksi keltaiseksi. Vaadittiin sen vuoksi viekkautta, ja upseerit olivat pian sevillä, miten asia oli ajetlava. He päättivät, jos heidän mieltänsä kysytään, mainita kaikki värit paitsi ei keltaista.

Eräänä päivänä oli päällikkö erittäin hyvällä tuulella. Hän kutsui upseerit alas kajuuttaan ja kertoi heille, eitä seinät tulevat maalattaviksi; he saisivat määrätä värin.
- Sanokaahan nyt, hyvä alipäällikkö, mitä väriä te toivotte?
Alipäällikkö hypähti pystyyn.
- Punasta, herra päällikkö.
- Jaha. Ja niitä väriä te toivolle, herra kapteeni?
- Sinisiä, herra päällikkö.
- Sinisiä, vai niin. Minkä väriseksi sitten herra luutnantti tahtoisi ne?
- Viheriäiseksi, herra päällikkö.
- Viheriäiseksi, ei ole hullumpaa. Mutta entäs nuorin luutnantti.
- Musta, herra päällikkö, virkkoi nuorin luutnantti hämillään. Hän ei koko välivarastossa osannut enää löytää muuta väriä, niitä jo toiset eivät olisi käyttäneet, paitsi keltaista.
Silloin nousi vanha päällikkö, löi nyrkillänsä pöytään ja sanoi komentoäänellä:
- Hitto vieköön, keltainen siilä pitää tulla!

Ja kajuutta tuli keltaiseksi.

Mutta upseerit nauroivat partaansa, mennessään kukin omalle haarallensa.

Arsenikhaltig färg.

Dagens Press 248, 29.11.1914

Sedan den zinkhvitfärg, som kommit till användning vid målningsarbeten i ett antal byggnader vid Kotiniemi uppfostringsanstalt konstaterats vara starkt arsenikhaltig och innehålla 18,8 milligrammetallisk arsenik på 20 gram zinkhvitt, har öfvesrstyrelsen för allmänna byggnaderna anhållit om medicinalstyrelsens utlåtande om de åtgärder som borde vidtagas för tryggandet af anstaltens interner mot förgiftning från den med arsenikhaltig färg utförda vägg- och golfmålningen.

I afgifvet utlåtande har medicinalstyrelsen framhållit, att senare tiders erfarenhet gifvit vid handen, att den arsenikhaltiga färgen äfven såsom inkapslad i den stelnade oljan medför faran af arsenikutdunstning och sålunda bör anses såsom hälsovådlig och aflägsnas.

The Art of Dyeing 29. Black Color. Black Color on Woolen Goods. Iron Black.

Scientific American 44, 14.7.1855

Black has been, by philosophers, denied to be a color, but it deserves to be called a color as well as brown. It is produced by the combination in excess of the three rays, red, blue, and yellow. To say that it is no color because it does not reflect light, la just as correct a piece of reasoning as to say "it is not light itself." Everything that we can distinguish by a quality of sight like a black piece of goods, independent of its form, may very correctly be called its color, as an artificial optical distinction.

Black Color on Woolen Goods.

A black color can be produced on woolen goods by dyeing yellow, red, and blue — the one on the top of another. Take five pounds of woolen goods, and dye then) a deep yellow, by boiling them in the liquor of 2 lb. of quercitron bark, and a pint of the spirits of tin (chloride of tin) in the boiler; this will dye a good yellow color. Take them out of this liquor, and dye them a deep red on the top of the yellow, by adding seven ounces of ground cochineal, 10 of cream of tartar, and half a plot of the chloride of tin to the liquor in the boiler. The goods are boiled in this for one hour, when they will he found a deep scarlet color. They are then lifted out of the boiler and washed thoroughly in cold water, and at last run through a tub of milk warm water containing a little urine, They are then washed again in cold water, and are tit to be finished in the boiler. This is done by simply milling them in a clear liquor containing good sulphate of indigo, which on white goods dyes a blue color, but will, when dyed upon the top of this scarlet-colored goods, produce a beautiful black. This color is too expensive to dye for common use; the method is merely given to show how a black can be dyed by using the very dye stuffs and processes for dyeing the three primary colors — red, blue and yellow. It is scarcely possible to give the exact quantity of the sulphate of indigo to produce the effect stated, but about one ounce to the pound of goods, if good in quality, is sufficient.

This receipt is very useful for the jobbing dyer, but not to the carpet or cloth dyer in the manufactory. When the jobbing dyer receives a red woolen shawl, or piece of red cloth to dye black, he can easily do this, by simply boiling it in a kettle with some sulphate of indigo. He can thus color such articles a good black, while he would utterly fail to do so by any other process. He may also dye old spirit claret colored dresses a good black in the same manner — simply boiling them in a solution of sulphate of indigo. Deep purple can be treated in the same way, and with the same results, only a little fustic or quercitron bark liquor should he added to that of the chemic (sulphate of indigo).

Iron Black.

For ten pounds of woolen goods, boil them for one hour in thirty ounces of copperas and ten of the sulphate of copper, with three pounds of rustic liquor. They are then taken out, aired and dripped. The kettle is then cleaned out, and the liquor of five pounds of good logwood into it, and the goods entered when boiling. They are kept boiling in this for one hour and half, when they should be a full black color. If they have a slaty appearance, they require more logwood; if they have a full brown rusty appearance, it is a sign they have received too much logwood. By running them through a sour of very dilute sulphuric acid some of the logwood will be stripped off, and the color will assume a clear good shade. Goods intended to be fulled with soap are dyed very full in color, as the fulling strips off some of the logwood. The old fashioned way of dyeing black, was to boil the goods in a very strong logwood liquor first, and in the copperas liquor last. By giving the stuffs two or more dips, the color is rendered more durable. The fustic is employed to throw the color on the jet shade. If this be left out of the bath, the color will be a blue black. Old dresses, coats &c., of various colors, such as greens, drabs and browns, may be dyed a good black by this process. Farmer's wives may dye their own stockings, &c., a good black by the method described. They must boil them well — not less than an hour — in both the copperas or mordant, and the logwood liquors. To prevent them crocking off, they must wash them well, and that in a strong solution of soap suds; after this they receive three or four rinsings in water.

By adding about one ounce of tartar to the pound of goods, in the preparation or mordant, and rinsing them in two cold waters after they have been boiled in the mordant — leaving out the fustic — and then dyeing, as has been described, with the logwood a beautiful blue black will be the result.

Brihan paginoi.

Laatokka 159, 15.7.1946

Luopioita on ollut kautta aikojen.

Eikä niistä näytä nytkään olevan puutetta.

Entisistä luopioista kerroiaan sellaisia juttuja, jotka panevat kuuntelijat pudistamaan päätään ja sanomaan, että eiköhän se ole liioiteltua, se, mitä he kuulivat luopioista kerrottavan.

Tämänpäivän iuopiot käyttäytymisellään todistavat, että mitä entisistä luopioista on kerrottu, se pitää paikkansa - liiankin hyvin, ja että tänä päivänä kuin kautta aikojenkin on elänyt ja elää Brutuksia.

Tuollaisia Brutuksia on meidän, siirtolaistenkin parissa.

Mistä tällainen outo ilmiö on lähtöisin?

Nämä luopiot varmaankin ovat päässeet jonkunlaisen leipäpuun alle ja viikunan lehdekseen ovat ottaneet vakavoittumaan ruvenneen taloudellisen asemansa.

Tällainen luopio on eräs meikäläinen, Kuopiossa liike-leipäpuunsa varjossa elävä liikemies.

Hänen liikkeensä ikkunaan tarjottiin laatokankarjalaisten maakuntajuhlien punamusta-mainosjulisteita. Tiedättekö mitä tämä sanoi syyksi, kun ei huolinut punamusta värejä ikkunaansa?

Näin sanoa moljautti:-

- Ei, noita mainoksia emme voi ottaa liikkeemme ikkunaan, koska niissä ovat liian voimakkaat Karjalan värit.

Että voiko tuollaisia olla parissamme?

Ikäväksemme ja pienoiseksi häpeäksemme täytyy todeksi tuollainen asia myöntää.

Jopa on maailma keikahtanut nurinpäin.

Kun taas ne, jotka ovat joko nuoruudessaan tai miehuudessaan tulleet armaaseen Karjalaamme, tahtovat nytkjn noita värejä kantaa päänsä päällä, että toimivat noitten tunnusten alla. Lisäksi: Eräs tunnettu teatterimies sanoi aliekirjoittaneelle, jonka sanonnan allekirjoittanut on saattanut suuren yleisön tietoon, että ken on Karjalassa ollut viisi vuotta, ei voi muuta kuin olla karjalainen, mietään ja ajatuksiltaan.

Niin sanoi!

Luulisi sitten aitosellaisen olevan karjalaisia kuolemaansa saakka. Mutta eipäs.

Tämäkin liikemies, joka on tietääksemme syntyperäinen karjalainen, häpeää omia värejämme.

Aikoihinpa on eletty.

Mitä tuollaiselle luopioille olisi tehtävä?

Kädet ristissä emme jää katsomaan miten hän ja hänenlaisensa pyrkivät toiminnallaan repimään leiriämme, vaan meidän on toimittava. Meidän on toimittava oman etumme takia ja väriemme puolustamiseksi.

Liikemiesluopioihin nähden varmaankin tehoaa parhaiten se, että me jätämme heidät "rauhaan", myöskin mitä tulee ostoksilla käynteihin nähden. Teemme ostoksemme jonkin toisen karjalaisen omistamasta liikkeestä. Antaa luopion elää omissa oloissaan ja kalastaa muita kundikseen vaikka niitten värien suojassa. Muihin luopioihin nähden voimme käyttää eristätymispolitiikkaa. Miksi me heitä, Brutuksia, haalisimme joukkoomme. Kulkekoon tietään. Mutta me, punamusta värien alla pysyneet, pitäkäämme huoli, etteivät nämä pääse pahentamaan meidän pienimpiämme.

Vai olisiko meidän värimme hävetäviä?

Myöntävän vastauksen antaja saisi aliekirjoittaneelta korvatillikan, kieltävän antaja kaikkeen karjalaisten tunnustuksen.

Eikö karjalaisten elämä kautta aikojen ole ollut punamustaa? Eikö karjalaiset ole kärsineet enemmän kuin muu Suomen väki?

Siitä puoli lipustamme mustaa.

Eikä karjalaisten tantereilla ole käyty sotia enemmän kuin muualla Suomessa?

On.

Eikö se veri, joka on satellut Karjalan kankaita, ole punainen?

On.

Siitä puoli lippuamme on saanut punaisen värin.

Näitten värien selventäjänä on kaksi aineellista, iskuun kohotettua kättä.

Niin on ollut Karjalan kohdalla. Sen yllä on aina llut kaksi iskuun kohotettua kättä - ja tämän, taistelun vaaran alla, ja taistelujen tiimmellyksessä sekä tuhon jaloissa on Karjalan kansa kaikkensa kärsinyt ja kaiken sen kestänyt, mitä elämän ankaruus on antanut.

Onko jävettävä näillä oudoilla ovilla ja vierailla veräjillä?

Ei totta totisesti!

Luopiot käyttäytymisellään eivät totta totisesti saa värejämme halventaa. Meidän on siinä heidät estettävä.

Miten?

Halveksumalla, hylkäämällä heidät leirimme ulkopuolella olevien vaarojen vangiksi.

Antakaamme heille kuuluva halveksumisemme, pisaraakaan siitä mihinkään muuhun tuhlaamatta.

- Briha

Asbestos Liquid Paints.

Manufacture and Builder 10, 1879

From the American Agriculturist, April, 1879.

These paints, made by the H. W. Johns Manufacturing Company, have in a remarkably short time attained a position that could not have been possible without real merit. When the Company received the contract to supply paint to cover the entire structure of the Metropolitan Elevated Railroad, the extent of the order was a matter of remark. Since then, the Company have made a contract for all the white paint to be used, inside and out, upon that immense pile, the United States Capitol at Washington, and, if we mistake not, the other Goverment buildings. The magniture of this order should not be a source of so much satisfaction to the H. W. Johns M'f'g. Co. as the fact that it was made at all. Those who know the thorough investigation that is made by the engineers in charge of the public buildings appreciate that this is indeed a high indorsement of the paint. The Asbestos Paint is used upon another structure, which, though not so extended as the Elevated Railroad, or so prominent as the United States Capitol, is to the writer of far more importance than either - his own barn. It takes precedence of either of those in the fact that it was painted first. When the paint was applied, it was a comparative novelty. We noticed then the ease of application and its covering qualities. Now, at the end of two years, we find the surface remarkably hard and glossy, and it shows every indication of wearing in a most satisfactory manner. The fact that it is furnished in a great variety of pleasing tints, and in a condition ready to be applied at once, will lead those intending to paint to look into its merits.

Itsevalaiseva väri keksitty.

Laatokka 22, 28.1.1943

Sähköhäiriöiden varalta maalataan seinät tai katto itsevalaiseviksi.

MAALAUSALALLA RUNSAASTI KORVIKKEITA - TÄRPÄTTIÄ SAATU PAREMMIN.

Kun käynnissä olevat, rakennustyöt ja korjaukset vaativat entistä enemmän tarveaineita ja varsinkin maalaustarpeista on ollut puutetta, tiedusteli edustajamme asiaa Suomen Väri- ja Vemissatehdas Oy:n toimitusjohtajalta T. V. Wallénilta, joka kertoi seuraavaa:

Tällä alalla on nykyään pääasiassa tyydyttävä korvikkeisiin. Ostolupia liimaa ja vernissaa varten myönnetään sangen harvoissa tapauksissa, esim. merenkulku- tai muihin ehdottomasti välttämättömiin tarkoituksiin. Korvikkeita on tullut ja tulee olemaan koko kevään, mutta tietenkään ne eivät ole alkuperäisen veroisia, mutta tullaan kyllä toimeen. Yksi kilo valmista väriä myydään kullekin vapaasti; jos on suuremmista määristä kysymys, tarvitaan kansanhuoltolautakunnan lupa. Kuivat värit sen sijaan ovat vapaassa kaupassa, niin että jos jollakin on hallussaan vernissaa ja tärpättiä, on tietenkin mahdollisuus suorittaa pienempiä maalaustöitä. Tilanne ei kuitenkaan ole vallan huono, tärpättiäkin on viime aikoina saatu taas paremmin. Pulloista on puutetta, joten ostajilla täytyy olla omat pullot. Edelleen on ruvettu käyttämään pahviastioita korvaamaan metallitölkkejä.

Liiman saanti on vaikeinta, mutta Oulussa on kokeiltu erityisellä juoksevalla korvikeliimalla. ja jos niin kuin on luultavaa, se kelpaa, tulee se auttamaan tilannetta huomattavasti. Toinen tärkeä uutuus on itsevalaiseva väri, joka pitkäaikaisten kokeilujen jälkeen on vihdoin onnistuttu Saksassa valmistamaan. Väri sisältää fosforia ja kun sillä sivellään seinät, voivat ihmiset pimeässä huoneessa selvästi nähdä toisensa. Sähköhäiriöiden varalta on väri erittäin tarkoituksenmukainen. Niinpä voi olla syytä sirpalesuojissa, joissa katto on matala, sivellä tällä värillä katto sekä portaat, ja asuinhuoneessa tarvitsee väriä sivellä ainoastaan kapeihin listoihin nurkissa ym. ettei pimeässä törmää niihin. On todettu, että eräänlainen keltaisenvihreä vivahdus valaisee parhaiten. Nyt juuri olemme saaneet itsevalaisevaa väriä kokeiltavaksi ja ovat, kansanhuoltoviranomaiset sekä prof. Palmén käyneet sitä tarkastamassa ja todenneet sen erittäin hyödylliseksi keksinnöksi.

Anna-Liisa Saalas: Kankaan kuvittamisesta II. Batiikkivärjäys.

Käsiteollisuus 2, 1926

Aito batiikkivärjäys on itämaalainen taito. Sen kotimaa on varsinaisesti Jaavan saari. Siellä tätä jaloa ja työlästä värjäystaidetta naiset harjoittivat kotiteollisuutena, ja ammattisalaisuudet siirtyivät perintönä äidiltä tyttärelle. Sommittelijana jaavalainen nainen oli taituri. Aiheensa hän sai luonnon rikkaasta muotoaartehistosta, sekä kasvi- että eläinkunnasta. Useimmiten merkittiin mallista kankaalle vain pääkohdat hiilellä ja sitten suoritettiin työ vapaalla kädellä piirtoakaan muuttamatta. Niinpä on näissä töissä tuoreus ja muotorikkaus, joka nykyisen kiireisen aikakauden ihmiselle on miltei saavuttamaton, sillä paitsi taitoa tarvitaan niihin runsaasti aikaa.

Batiikkityön eli "vahavärjäyksen" tekotapa perustuu siihen, että sulatetulla vahalla peitetään ne osat kankaasta, jotka värinesteeseen kastettaessa kulloinkin tahdotaan säästää värjääntymästä. Vahan murtumisen tähden muodostuu kankaalle hienoja viivoja, mikä "säröily" tekee pinnan eloisaksi ja hauskan näköiseksi.

Värjättäviksi kankaiksi soveltuvat parhaiten ohuet erilaatuiset silkit. (Vanhasta vaaleahkosta loppuun käytetystä silkkipuvusta tai -puserosta saa mitä ihastuttavimpia sohvatyynyjä tai pieniä liinoja, kaulahuiveja y. m.) Pumpuli- ja pellavakankaita voi myös käyttää, mutta ne ovat ensin hyvin peitattavat. Kangas liotetaan kylmässä vedessä, keitetään, ja sen jälkeen se saa olla ½ tunnin ajan peittausliuoksessa: 50 gr. parkkihappoa, 3 l. vettä. Silkkiä ei välttämättä tarvitse peitata, mutta voidaan se tehdä sekä ennen että jälkeen värjäyksen seuraavassa liuoksessa: 50 gr. alunaa, 1 l. vettä. Villakankaita saattaa myös käyttää, mutta niistä, kuten yleensä paksummista kankaista, on vahan poistaminen hankalampaa.

Kun kangas on värjäystä varten valmistavasti käsitelty ja malli siihen piirretty, on se pingoitettava puukehykseen. (Kiilaraami on erittäin käyttökelpoista). Nyt voidaan vahaus aloittaa.

Vahasekoituksia on usean laatuisia, esim: 1 osa japanilaista vahaa, 1 osa valkoista vahaa ja 1 osa parafiiniä. Seuraavaa seosta voi suositella maalaisille, joiden on vaikeampi saada yllälueteltuja aineksia: 1 osa hartsia ja 2 osaa mehiläisvahaa. Kaupoissa on myös tarjolla valmiita vahasekoituksia.

Vaha sulatetaan pienessä tasapohjaisessa kattilassa ja pidetään pienellä spriiliekillä sopivan lämpimänä. Hammaslääkärin lasinen spriilamppu (saatavana joka rohdoskaupasta) ja kolmijalka ovat mielestäni tässä mukavat käyttää. Jos vaha suuremmalla liekillä pääsee liikaa kuumenemaan, syttyy se helposti palamaan. (Jos sellainen onnettomuus sattuisi, on muistettava, että tuli on sammutettava tukahduttamalla eikä missään nimessä vedellä). Vähemmän tulenvaaraa on, jos vaha-astia pannaan toiseen kattilaan, jossa se saa olla kiehuvassa vedessä.

Vahaaminen suoritetaan mukavimmin pensselillä! Myös voidaan käyttää n. s. "thantingia" (kuva), pientä kojetta, johon kuuluu varteen kiinnitetty pieni metallikotelo, joka täytetään vahalla, lämmitetään liekillä, ja josta vaha valuu ohuen putken läpi. Tavallisesta lasiputkesta voidaan myös valmistaa sopiva työväline. Vahaus on suoritettava varmalla kädellä, sillä korjauksia on ylen vaikea saada aikaan. Varottava on myös, ettei vahatessa tiputtele pensselistä tai "thantingistä" vahaa kankaalle. On parasta pitää vahauskojeen alla imupaperia tai muuta suojaa. "Thantingilla" voidaan piirtää hienompia viivoja kuin pensselillä. On vaan huomattava, että hienoa piirtoa tehdessä ei heti kuumentamisen jälkeen ole sellaista alotettava, sillä kuuma vaha leviää kaukaaseen enemmän kuin vähän jäähtyneempi. Suuria pintoja vahatessa on siis edullista käyttää kuumempaa vahaa. Kiehumispisteeseen asti ei pidä vahaa kuumentaa.

Vahatessa peitetään ensimmäiseksi kaikki ne pinnat, jotka jäävät pohjan värisiksi, siis vaaleimmiksi. Jaavalaisissa batiikkitöissä on vaalealla pohjalla tummia kuvioita. Siinä siis itse kuviointi säästetään vahaukselta. Nopeampi työtapa on suorittaa vaaleita kuvioita tummalle taustapinnalle, jolloin siis kuviot vahataan. Vasta-alkajille suosittelen pohjavärin ohella käytettäväksi ainoastaan yhtä väriä. Jos käytetään kahta väriä, esim. vaalean kellervälle pohjalle sinistä ja tummanruskeata, niin vahataan kaikki ne pinnat, joiden on jäätävä kellertäviksi. Kangas irroitetaan kehyksestä, kastetaan siniseen väriseokseen tarkkaan noudattaen värin mukana seuraavia ohjeita. Senjälkeen kuivataan kangas hyvin, mukavimmin sanomalehteen kierrettynä. Toista värjäystä varten kangas pingoitetaan uudelleen, vahataan kaikki ne pinnat, joiden on jäätävä sinisiksi, sekä paikkaillaan edellistä vahausta. Sitten se. kastetaan ruskeaan väriin, kuivatetaan ja ryhdytään vahan poistamiseen. Tämä tapahtuu parhaimmin silittämällä kuumalla raudalla sanomalehtipaperin läpi vaihtaen yhä uusia papereita, kunnes vahaa ei enää lähde. Viimeksi silitetään ilman paperia. Lopuksi on kangas pestävä benziinillä. Se tehdään mieluimmin huoneessa, josta haihtunut benziini nopeasti voidaan tuulettamalla poistaa. Benziini on hyvin tulenarkaa, joten sitä käsiteltäessä on noudatettava äärimmäisiä varovaisuutta. Tulta ei saa luoda samaan huoneeseen, ei edes palavaa paperossiakaan! Kangas on tämän käsittelyn jälkeen silitettävä vasta sitten, kun siitä benziini on haihtunut.

Yllä selostettuun tapaan värjätessä on värjäystuloksien oikeata arviointia varten paras suorittaa tilkuilla värjäyskokeita huomioon ottaen, että toinen väri on ensimmäisen ja toisen sekoitus, kolmas kaikkien kolmen värin sekoitus. Kirkkaampia ja useampia värisävyjä voidaan kyllä myös saada aikaan, vaikka menetelmä onkin paljon hankalampi. Niinpä esim. valkealle pohjalle pääväreillä, keltaisella, punaisella ja sinisellä, värjätessä voidaan saada näitten puhtaitten värien lisäksi kaikki niiden sekoitukset: oranssi violetti, vihreä ja ruskea. Aletaan keltaisella värillä ja vahataan hankaasta kaikki ne paikat joihin ei tule keltaista tai sen ja jonkun toisen värin yhdistelmää. Vaha poistetaan huolellisesti, sillä jos vähäkin on vahaa kankaassa ei uusi väri ota imeytyäkseen. Seuraavaa väriä, esim. punaista, varten vahataan kaikki ne paikat, jotka eivät saa tulla sen vaikutukselle alttiiksi, poistetaan vaha, ja kolmatta, sinistä väriä, varten menetellään samoin. Tämä menetelmä on siis paljon monimutkaisempina vaatii sen lisäksi sommittelijalta suurempaa värien lakien tuntemusta ja värivaikutelmien varmaa arviointia.

Tämä työ on viehättävää varsinkin niille, jotka itse pystyvät mallinsa sommittelemaan, mutta nekin, jotka sitä taitoa eivät omaa, voivat innostua työhön ja käyttää muitten malleja. Mukava tapa piirtää toistuva malli kankaalle on leikata kuviokaava, "sablooni", paperista ja sen avulla piirtää malli. Piirustus suoritetaan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä.

Batiikkivärjäyksen nimellä on ollut kaupoissamme tarjolla töitä, jotka taiteellisuudessa ovat alhaisella tasolla ja jotka suinkaan eivät ole batiikkia. Solmuvärjäykset y. m. kaunovärjäykset ovat saaneet tämän nimen. Oikean batiikkivärjäyksen taito on vasta viime aikoina alkanut levitä laajempiin piireihin ja taideteollisuusnäyttelyissämme on alkanut näkyä runsaasti hyviäkin batiikkitöitä.

- Anna-Liisa Saalas.