Käsiteollisuus 2, 1926
Aito batiikkivärjäys on itämaalainen taito. Sen kotimaa on varsinaisesti Jaavan saari. Siellä tätä jaloa ja työlästä värjäystaidetta naiset harjoittivat kotiteollisuutena, ja ammattisalaisuudet siirtyivät perintönä äidiltä tyttärelle. Sommittelijana jaavalainen nainen oli taituri. Aiheensa hän sai luonnon rikkaasta muotoaartehistosta, sekä kasvi- että eläinkunnasta. Useimmiten merkittiin mallista kankaalle vain pääkohdat hiilellä ja sitten suoritettiin työ vapaalla kädellä piirtoakaan muuttamatta. Niinpä on näissä töissä tuoreus ja muotorikkaus, joka nykyisen kiireisen aikakauden ihmiselle on miltei saavuttamaton, sillä paitsi taitoa tarvitaan niihin runsaasti aikaa.
Batiikkityön eli "vahavärjäyksen" tekotapa perustuu siihen, että sulatetulla vahalla peitetään ne osat kankaasta, jotka värinesteeseen kastettaessa kulloinkin tahdotaan säästää värjääntymästä. Vahan murtumisen tähden muodostuu kankaalle hienoja viivoja, mikä "säröily" tekee pinnan eloisaksi ja hauskan näköiseksi.
Värjättäviksi kankaiksi soveltuvat parhaiten ohuet erilaatuiset silkit. (Vanhasta vaaleahkosta loppuun käytetystä silkkipuvusta tai -puserosta saa mitä ihastuttavimpia sohvatyynyjä tai pieniä liinoja, kaulahuiveja y. m.) Pumpuli- ja pellavakankaita voi myös käyttää, mutta ne ovat ensin hyvin peitattavat. Kangas liotetaan kylmässä vedessä, keitetään, ja sen jälkeen se saa olla ½ tunnin ajan peittausliuoksessa: 50 gr. parkkihappoa, 3 l. vettä. Silkkiä ei välttämättä tarvitse peitata, mutta voidaan se tehdä sekä ennen että jälkeen värjäyksen seuraavassa liuoksessa: 50 gr. alunaa, 1 l. vettä. Villakankaita saattaa myös käyttää, mutta niistä, kuten yleensä paksummista kankaista, on vahan poistaminen hankalampaa.
Kun kangas on värjäystä varten valmistavasti käsitelty ja malli siihen piirretty, on se pingoitettava puukehykseen. (Kiilaraami on erittäin käyttökelpoista). Nyt voidaan vahaus aloittaa.
Vahasekoituksia on usean laatuisia, esim: 1 osa japanilaista vahaa, 1 osa valkoista vahaa ja 1 osa parafiiniä. Seuraavaa seosta voi suositella maalaisille, joiden on vaikeampi saada yllälueteltuja aineksia: 1 osa hartsia ja 2 osaa mehiläisvahaa. Kaupoissa on myös tarjolla valmiita vahasekoituksia.
Vaha sulatetaan pienessä tasapohjaisessa kattilassa ja pidetään pienellä spriiliekillä sopivan lämpimänä. Hammaslääkärin lasinen spriilamppu (saatavana joka rohdoskaupasta) ja kolmijalka ovat mielestäni tässä mukavat käyttää. Jos vaha suuremmalla liekillä pääsee liikaa kuumenemaan, syttyy se helposti palamaan. (Jos sellainen onnettomuus sattuisi, on muistettava, että tuli on sammutettava tukahduttamalla eikä missään nimessä vedellä). Vähemmän tulenvaaraa on, jos vaha-astia pannaan toiseen kattilaan, jossa se saa olla kiehuvassa vedessä.
Vahaaminen suoritetaan mukavimmin pensselillä! Myös voidaan käyttää n. s. "thantingia" (kuva), pientä kojetta, johon kuuluu varteen kiinnitetty pieni metallikotelo, joka täytetään vahalla, lämmitetään liekillä, ja josta vaha valuu ohuen putken läpi. Tavallisesta lasiputkesta voidaan myös valmistaa sopiva työväline. Vahaus on suoritettava varmalla kädellä, sillä korjauksia on ylen vaikea saada aikaan. Varottava on myös, ettei vahatessa tiputtele pensselistä tai "thantingistä" vahaa kankaalle. On parasta pitää vahauskojeen alla imupaperia tai muuta suojaa. "Thantingilla" voidaan piirtää hienompia viivoja kuin pensselillä. On vaan huomattava, että hienoa piirtoa tehdessä ei heti kuumentamisen jälkeen ole sellaista alotettava, sillä kuuma vaha leviää kaukaaseen enemmän kuin vähän jäähtyneempi. Suuria pintoja vahatessa on siis edullista käyttää kuumempaa vahaa. Kiehumispisteeseen asti ei pidä vahaa kuumentaa.
Vahatessa peitetään ensimmäiseksi kaikki ne pinnat, jotka jäävät pohjan värisiksi, siis vaaleimmiksi. Jaavalaisissa batiikkitöissä on vaalealla pohjalla tummia kuvioita. Siinä siis itse kuviointi säästetään vahaukselta. Nopeampi työtapa on suorittaa vaaleita kuvioita tummalle taustapinnalle, jolloin siis kuviot vahataan. Vasta-alkajille suosittelen pohjavärin ohella käytettäväksi ainoastaan yhtä väriä. Jos käytetään kahta väriä, esim. vaalean kellervälle pohjalle sinistä ja tummanruskeata, niin vahataan kaikki ne pinnat, joiden on jäätävä kellertäviksi. Kangas irroitetaan kehyksestä, kastetaan siniseen väriseokseen tarkkaan noudattaen värin mukana seuraavia ohjeita. Senjälkeen kuivataan kangas hyvin, mukavimmin sanomalehteen kierrettynä. Toista värjäystä varten kangas pingoitetaan uudelleen, vahataan kaikki ne pinnat, joiden on jäätävä sinisiksi, sekä paikkaillaan edellistä vahausta. Sitten se. kastetaan ruskeaan väriin, kuivatetaan ja ryhdytään vahan poistamiseen. Tämä tapahtuu parhaimmin silittämällä kuumalla raudalla sanomalehtipaperin läpi vaihtaen yhä uusia papereita, kunnes vahaa ei enää lähde. Viimeksi silitetään ilman paperia. Lopuksi on kangas pestävä benziinillä. Se tehdään mieluimmin huoneessa, josta haihtunut benziini nopeasti voidaan tuulettamalla poistaa. Benziini on hyvin tulenarkaa, joten sitä käsiteltäessä on noudatettava äärimmäisiä varovaisuutta. Tulta ei saa luoda samaan huoneeseen, ei edes palavaa paperossiakaan! Kangas on tämän käsittelyn jälkeen silitettävä vasta sitten, kun siitä benziini on haihtunut.
Yllä selostettuun tapaan värjätessä on värjäystuloksien oikeata arviointia varten paras suorittaa tilkuilla värjäyskokeita huomioon ottaen, että toinen väri on ensimmäisen ja toisen sekoitus, kolmas kaikkien kolmen värin sekoitus. Kirkkaampia ja useampia värisävyjä voidaan kyllä myös saada aikaan, vaikka menetelmä onkin paljon hankalampi. Niinpä esim. valkealle pohjalle pääväreillä, keltaisella, punaisella ja sinisellä, värjätessä voidaan saada näitten puhtaitten värien lisäksi kaikki niiden sekoitukset: oranssi violetti, vihreä ja ruskea. Aletaan keltaisella värillä ja vahataan hankaasta kaikki ne paikat joihin ei tule keltaista tai sen ja jonkun toisen värin yhdistelmää. Vaha poistetaan huolellisesti, sillä jos vähäkin on vahaa kankaassa ei uusi väri ota imeytyäkseen. Seuraavaa väriä, esim. punaista, varten vahataan kaikki ne paikat, jotka eivät saa tulla sen vaikutukselle alttiiksi, poistetaan vaha, ja kolmatta, sinistä väriä, varten menetellään samoin. Tämä menetelmä on siis paljon monimutkaisempina vaatii sen lisäksi sommittelijalta suurempaa värien lakien tuntemusta ja värivaikutelmien varmaa arviointia.
Tämä työ on viehättävää varsinkin niille, jotka itse pystyvät mallinsa sommittelemaan, mutta nekin, jotka sitä taitoa eivät omaa, voivat innostua työhön ja käyttää muitten malleja. Mukava tapa piirtää toistuva malli kankaalle on leikata kuviokaava, "sablooni", paperista ja sen avulla piirtää malli. Piirustus suoritetaan hiilellä tai pehmeällä lyijykynällä.
Batiikkivärjäyksen nimellä on ollut kaupoissamme tarjolla töitä, jotka taiteellisuudessa ovat alhaisella tasolla ja jotka suinkaan eivät ole batiikkia. Solmuvärjäykset y. m. kaunovärjäykset ovat saaneet tämän nimen. Oikean batiikkivärjäyksen taito on vasta viime aikoina alkanut levitä laajempiin piireihin ja taideteollisuusnäyttelyissämme on alkanut näkyä runsaasti hyviäkin batiikkitöitä.
- Anna-Liisa Saalas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti