Kultaseppien lehti 1, 1928
Synteettiset jalokivet, joita meilläkin yleisesti käytetään koruissa, ovat keinotekoisesti valmistettua korundia tai spinelliä ja niitten värivivahteet ovat hyvin lukuisat. Kovuudeltaan, kemialliselta kokoumukseltaan ja optillisilta ominaisuuksikaan ovat ne samallaiset kuin vastaavat luonnontuotteet, kuitenkin yleensä puhtaampia, vailla luonnon muodostuksessa syntyneitä vikoja. Ainoastaan mikroskoopilla tarkastettaessa voidaan synteettisissä jalokivissä havaita pienen pieniä ilmarakkuloita, joita luonnollisissa ei tapaa.
Korundeja tavataan luonnossa tavallisimmin kahdessa värivivahteessa sekä punasena että sinisenä. Punasta korundia nimitetään rubiniksi ja sinistä safiriksi. Luonnossa tavataan näistä monta muutakin värimuunnosta, mutta ne ovat harvinaisia, joten käytännöllisesti puhuen luonnolliset, koristekivinä käytetyt korundit ovat rubini ja safiri.
Puhtaasta savesta, aluminioxidista valmistettua väritöntä korundia nimitetään kauppakielessä valkoiseksi safiriksi. Erikoisten menetelmien avulla, lisäämällä alkuaineeseen värjääviä aineita saadaan syntymään värillisiä synteettisiä kiviä. Niinpä n. 2½% kromioxidin lisäys muuttaa synteettisesti syntyneen korundin punaseksi, joiloin sitä nimitetään rubiniksi.
Tavallisen punasen ja vaaleanpunasen värin ohella valmistetaan myös punasen-oranssin varistä niin kutsuttua rubini-Padparadschahia, jonka nimi johtuu tämän kiven värisestä oikeasta korundista. Nykyään yleisesti meillä käytetty synteettinen rubini-Padparadschah on erehdyttävästi luonnollisen, Ceylonin saarelta löydetyn harvinaisen korundin näköinen.
Oranssin ja keltasen värien väliset värivivahteet osataan nykyään myös valmistaa, kuten lohenpunasta, topaasinkeltasta, viinin-, kullan- ja sitruunankeltasta. Näistä etenkin viimemainittu safiri on vaikuttava korukivi.
Näitä valmistettaessa käytetään värjäävänä lisäaineena rautaa, nikkeliä, uraania, titaania sekä talliumia.
N.s. sini-punervan värinen synteettinen safiri syntyy mangaanin ja vanadinin lisäyksestä. Päivällä on se vihertävä, mutta tulen valossa sinipunerva, jonka tähden sitä kaupassa nimitetään, erehdyttävästi kyllä, synteettiseksi aleksandritiksi, vaikka se onkin rakenteeltaan korundi.
Enemmän päänvaivaa tuotti tiedemiehille safirin valmistus. Ensimäinen sinertävä värivivahde saatiin aikaan, kun alkuaineena ruvettiin käyttämään ei aluminioxidia yksinään, vaan magnesiumsulfaatin sekoituksena. Tästä alkuaineesta syntynyt tuote oli vaalean sininen, jonka kauppanimitykseksi tuli vaaleansininen safiri tai n.s. Hope safiri, vaikka se kemialliselta kokoumukseita ja optillisilta ominaisuuksilta oli spinelli eikä korundi.
Vasta kun aluminiumoxidiin ruvettiin lisäämään titanihappoa, saatiin syntymään sininen synteettinen safiri, mikä oli ominaisuuksiltaan korundi.
Värin puolesta on onnistuttu myöskin kunzitiä synteettisesti jäljentää. Kuitenkin tällä nimellä kaupassa oleva vaaleanpunaisen violetin vivahteinen tuote on korundi.
Lisäksi mainittakoon n.s. purppura-safiri, joka on synteettinen sinipunervan ametystin näköinen korundi.
Nämä ovat tavallisimpia värejä, joita joukkotuotannossa synteettisesti on onnistuttu valmistamaan.
Viimeisin onnistunut värivivahde, jota on ryhdytty valmistamaan, on vaalean vihertävä. Täilainen synteettinen korundi on ristitty vaalean viheriäksi safiriksi ja sen kauppanimitykseksi annettu amaryl. Luultavaa on, että se meilläkin piakkoin tulee muotikiveksi, kuten suuren maailman merkit viittaavat. Se on miellyttävän vaalean vihreä väriltään ja muistuttaa muutamien sirkooni-, krysoliitti- ja krysoberyllilajien väriä, mutta edellämainittuja luonnollisia kiviä kovempi.
Kun tämä kivi tulee meillä tunnetuksi, on sillä suuret edellytykset tulla vaikuttavaksi välikappaleeksi arvokkaitten ja uudenaikaisten korujen valmistuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti