Maaseudun Tulevaisuus 8, 23.4.1919
Vanha arabialainen taru kertoo, että kun aikojen alussa ensimmäinen valon säde kohtasi maailman avaruudessa kuolleena lepäävän ainejoukkion, kaaoksen, niin tämä kaaos värähti ja aivasti. Siitä alkoi liike ja elämä. Kaaos muuttui kosmokseksi. liikkuvaksi, järjestyneeksi maailmaksi.
Tämä tarina sisältää totuuden kultajyvän, mitä kaksikin jyvää.
1. Valo saattaa värähdyttää, "aivastuttaa" ainetta, se on jotain muuta kuin mitä ihmisen silmät sen sanovat olevan.
2. Valo tosiaan pitää yllä elämää maailman avaruudessa, jopa osaltaan koko maailman avaruuden tapahtumia.
- Mitä on valo?
- No näkeehän tuon, mitä se on. Mitä se siitä saivartelusta paranee.
- Äskettäin osoitin, miten suuri valehtelija ihmisen korva on. Tai oikeastaan; älkäämme syyttäkö syytöntä korvaa, vaan riitä aivojen osia. jotka selittävät korvan tiedonannot ääneksi. Ne aivo-osat ne lykkäävät valetta kuin karvaköyttä. Kannattaa sen vuoksi hiukan epäillä jo etukäteen niitä aivo-osia, jotka selittävät silmän tiedonannot valoksi. Ja kun asia tarkemmin tutkitaan, niin totta huomataan niidenkin laskevan loikuria. Maailman avaruudessa ei ole kuuna kullan valkeana valo tuikahtanut edes sen vertaa kuin tuikahtaa piipunsytyttäjän tulitikku syksyn pimeydessä.
Se mitä ihminen on ruvennut sanomaan valoksi, on vallan "valotonta" värähdysliikettä, eetterin aaltoilua. Oletetaan, että maailman avaruus on täynnä eetteriä, painotonta ainetta, jolla on määrätyt fysiikan lakien sanelemat ominaisuudet. Sitä on joka paikassa, yksinpä kiinteän kappaleen molekylienkin välissä. Jos esim, ääretöntä avaruutta halkovissa auringoissa kemiallisista tai fysikallisista syistä eetteri joutuu aaltoliikkeeseen, niin tämä aaltoliike jatkuu eetterissä aurinkojen ympärillä ja leviää pallomaisina pintoina avaruuteen. Kun tällainen eetterin aaltoliike kohtaa ihmisen silmän, vaikuttaa se näköhermojen päihin ja nämä vievät aivoille sanan, että nyt on saapunut silmään eetteri-aaltoliike. Ja aivot ovat sitä mieltä, että nyt "näkyy valoa".
Eetteriaaltoilu etenee avaruudessa pikku hiljaa, 300,000 kilometriä sekunnissa. Se on sellainen nopeus, että sitä on hieman outo käsittää. Sillä aikaa kun tavallinen seinäkello kerran naksahtaa (1 sekunnissa) kiertää valonsäde seitsemän kertaa maapallon ympäri. Ja auringon valoaallot viipyvät auringosta meidän pikku maapallomurullemme 8¼ minuuttia. Valoaaltoja on eri pituisia. Lyhyenläntiä ne yleensä ovat. Lyhyimmät ovat 0.0004 millimetriä pitkiä. Niiden pituus on siis millimetriin samassa suhteessa kuin 40 senttiä on kilometriin. Pisimmät valoaallot ovat 0.0006 millim. Valoaaltoja tulee silmään sananmukaisesti tuhkatiheään. Sillä noita lyhimpiä aaltoja tulee 700 biljoonaa aaltoa sekunnissa ja pitempiä 500 biljoonaa sekunnissa.
Mutta vaikka on - kysymys näin suunnattoman lyhyistä aalloista ja suunnattoman nopeista värähdyksistä, pystyy näköhermo jakamaan valoaallot kuitenkin pituutensa mukaan eri luokkiin. Jos näkehermon päähän värähtää 500 biljoonaa aaltoa sekunnissa (siis noita pitempiä aaltoja), niin sanotaan aivoissa; nyt näkyy punaista valoa. Jos taasen värähdysluku kasvaa, esim. 532 biljoonaan, niin ollaan sitä mieltä, että nyt näkyy punakeltaista valoa. Ja tällä tavalla eetteriaaltoilun värähdysluvun kasvaessa näköhermot aina arvostelevat tapahtuman eri lailla ja aivot ovat sitä mieltä, että näkyy eri värejä seuraavassa järjestyksessä:
punainen
punakeltainen
keltainen
vihreä
sininen
indigo
violetti.
Mitään valoa tai värejä ei ole olemassa. On olemassa vain eetteriaaltoilua, eripitkine aaltoineen. Mutta kun nämä eripitkät aallot nakuttavat näköhermon päähän, sanoo ihminen sitä erilaista aistimusta, mikä kustakin erilaisesta aaltoliikkeestä hänen aivokupooliinsa kulkee, aina eri "väriksi". Ja kun kaikenkaltaisia aaltoja tulee silmään, näkyy valkoista valoa. Jollei silmään tule ollenkaan eetteriaaltoja, joiden värähdysluku olisi noiden mainittujen 500:n ja 700:n biljoonan välillä, niin on ihminen sitä mieltä, että jopa nyt on säkki-pimeä.
On omituista ajatella, että avaruuden valomeri, loistava rusko tai sateenkaari, luonnon vehreys, kukkien väriloisto - kaikki, kaikki on vain eetteriaaltoilua, jonka ihminen selittää valoksi ja väreiksi. Todellisuudessa huhkivat taivaankappaleet avaruudessa säkki-pimeässä, joka leijailee "tyhjyyden päällä" ja ihmiset ja eläimet liikkuvat maailman pimeydessä kuin manalan aaveet. Heidän ympärillään värisee vain eetteriaaltoilu ja mestari luonto on kehittänyt heidän hermonsa tämän värinän aistimaan. Vähät siitä mikä sen aistimuksen nimi on.
Vaikka valoaallot eivät olekaan niin kouraantuntuvia kuin ääniaallot, joista mahtavimmat saattavat taloja huojudella, niin vallan voimatonta leikkiä ei valoaaltoilukaan sentään ole. Päinvastoin. Valossa ovat liikkeellä suunnattoman paljon suuremmat voimamäärät kuin ääniaalloissa. Ääni on jotain maapallon pinnalla pirisevää, valo humisee halki äärettömän avaruuden. Valo tulee meille auringoista suunnattomien etäisyyksien takaa. Oma aurinkomme on vallan lähellä, niinkuin kotinurkilla, vain 140 miljoonan kilometrin päässä. Mutta toista on niiden kiintotähtien (aurinkojen) laita, joista tuleva valo viipyy matkalla satoja ja tuhansiakin vuosia ja kuitenkin saapuu perille pikku maapallollemme kertomaan asianomaisen auringon oloista ja liikkeistä. Ja ajatellaan, että valoa säteilee auringoista joka haaralle. Siinä on siis suunnattomat voimamäärät liikkeessä. Eetteriaaltoilu vaikuttaa samalla tavalla kuin ääniaaltokin pintaa vastaan. Esimerkiksi maapallon pintaan vaikuttava auringon säteilyn paine on verrattain suuri. Tämä säteilypaine on vasta viime aikoina huomattu ja se on antanut selityksen moneen avaruuden ihmeelliseen ilmiöön.
Valonsäde voi siis värähdyttää ainejoukkioita säteilypaineen muodossa. Niin että vanha arabialainen taru sisälsi totuuden kultajyvän.
Myöskin elämä on valoaaltojen lapsi. Eetteriaallot ne juuri kalkuttavat kasvien lehdissä lehtivihreähiukkasissa hiilen eroon ilmakehän hiilihaposta ja auttavat siten kasveja rakentamaan kudoksiaan. Kasveista hiili joutuu eläimiin, eläimistä taasen hiilihapon osaksi ilmakehään, josta taasen eetteriaallot kalkuttavat sen eroon kasvien omaksi j. n. e. Tämä hiilen kiertokulku ylläpitää elämää. Ja eetteriaaltoilu tuo auringosta siihen tarvittavan voiman.
Sanoin jo, että valonsäde kertoo meille suunnattoman kaukaisten aurinkojen oloista ja liikkeistä. Tämän valonsäteen kertomuksen tajuaminen, ymmärtäminen on viimeaikaisen tieteen ihmeellisimpiä saavutuksia. Ehkäpä siitä tehdään toinen tarina.
- Nikodemus.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti