Käsiteollisuus 7-8, 1918
Värikokeita on syytä tehdä nykyään enemmän kuin ennen, sillä samalla kuin tavara on kallistunut, on väärennyksiä alkanut ilmetä entistä enemmän. Alempana muutamia värikokeita;
Värien peittovoiman tutkiminen.
Otetaan eri lajeja lyijyvalkoista, yhtä paljon kutakin ja sekoitetaan ne johonkin tummempaan väriin, mustaan, siniseen tahi johonkin muuhun, joita käytetään samassa suhteessa. Se lyijyvalkoinen, joka pysyy vaaleimpana (kirkkaimpana), on luonnonmukaisesti myös paraiten peittävää. Samaan tapaan voidaan myös vastavuoroon tummempain värien sekoitusvoima tuta. Jos esim. tehdään koe jollakin lajilla lyijy- tahi sinkkivalkoista tummain värien kanssa, niin on se väri paraiten peittävää eli sekoittavaa, joka voimakkaimmin värjää lyijy- tahi sinkkivalkoisen.
Mistä tunnetaan että lyijy- ja sinkkivalkoinen ovat väärennettyjä?
Laimennetaan salpietarihappoa vedellä ja sekoitetaan lyijyvalkoista siihen: jos se on puhdasta, niin se lämmittäessä liukenee siinä täydellisesti ja muut aineet jäävät vahingoittumattomina jäljelle. Tosin liitu myöskin liukenee salpietarihappoon, mutta se ei tapahdu niin nopeasti kuin lyijyvalkoisen liukeneminen, joten väärennyksen selvillesaaminen on varsin helppo toimitus.
Lasilliseen vettä sekoitetaan 30 tippaa väkevää rikkihappoa sekä joku määrä sinkkivalkoista. Väärentämätön sinkkivalkoinen liukenee muutamien sekuntien kuluttua täydellisesti, kun taas mahdolliset sekoitukset jäävät sakkana pohjalle.
Värien aniliinipitoisuuden tutkiminen.
Pannaan vähän väriä postipaperille ja kaadetaan tippa väkiviinaa sille. Jos värissä on aniliiniä, värjäytyy paperi heti läpeensä, jotavastoin puhdas väri ei muuta paperin kiiltoa eikä tunkeudu sen läpi.
- J. E.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti