Saarijärven Paavo 172, 2.8.1922
Sawelan Isännälle!
Istuinpa tässä pöytäni pielessä wiettämässsä sunnuntai-iltaani ja aikani kuluksi luin Linnankosken iki-ihania "Sirpaleita". "Juhannusyön unelma" siellä kiinnitti yhä uudestaan huomiotani. Siinä kirjailija kuwaa kansamme orjuudenaikaa mm. seuraawasti: "Talot harmaat, taiwas harmaa, puku harmaa, aatos harmaa. Herrat waihtuu, tawat säilyy: huokailee, huokailee, unelmoi ja huokailee - tämän harmajan maan harmaja kansa."
Mutta kun uneksija näki kansansa wapautuneena, on harmaus kadonnut kylistä, taloista ja kansasta. Silloin "metsänranta ruskohtaa, harmaat kylät punaisina puuntaa, ja pukineilla wärit kiistaten leikkiä lyömät, kulmilla kultaa, hopeata helmuksissa, punerrus poskipäillä kaiken kansan."
Näin uneksi suuri runoilija. Unelmoitu wapaus on saawutettu, mutta surulla täytyy tunnustaa, ettei kansamme pukineilla wielä wärit kiistaten leikkiä lyö, eikä wielä kylät ja talot punaisina puunna. Tästä asiastapa juuri olen useasti sinulle aikonut kirjoittaa, mutta nytpä en jätä sitä pelkäksi aikomukseksi waan kirjoitan ajatukseni ja ohjeeni heti "kuumana".
Meitä suomalaisia, näet, yleensä waiwaa se wika, ettemme kiinnitä huomiotamme ympäristömme kaunistamiseen. On paljon wielä, se murheellisella muodolla tunnustettakoon, siksi wanhoillisia isäntiä, että pitäwät rakennusten maalausta - ylellisyytenä ja tuhlauksena. Katsotaan, että maalaukseen käytetty raha ja aika menee hukkaan - kuin järween heitettynä. Mieluimmin ostawat ennen kanisterin inhoittawaa korpirojua tai pirtua kuin tynnnrin punamultaa.
Toiwottawasti sinä ja sinun rakkaat naapurisi, woitte antaa kodin kauneudelle suuremman arwon kuin - kanisterille. Jos wastauksenne on myönteinen, niin kehoitan wielä tänä kesänä, heinänniiton ja elonkorjuun wäliwiikolla, ryhtymään maalaushommiin. Pitää sitä talonpojankin sen werran kotiaan kaunistaa, sillä ei hän ole luotu miksikään mullikaksi eikä työkoneeksi, waan wapaaherraksi, joka omistaa omaa maata ikuisiksi ajoiksi jälkeläisilleenkin. Kannattaa sitä siis talonpojan matala "linnansa" laittaa loistokuntoon ja olla sen werran "herraa", koska tukkipoikakin lautallansa on aika iso herra, waikkei omista muuta kuin keksin ja wettäpitäwät saappaat.
Nyt te warmaankin puolustaudutte ja sanotte: Mitä noita hirsiseiniä kannattaa siwellä. Maalataan sitten wasta kun joskus saadaan rakennukset laudoitetuksi. - Mutta minäpä sanon tähän, että se on turhaa odotusta. On parasta heti ryhtyä toimeen ja siwellä hirsiseinäiset asuinrakennukset sekä ulkohuonerakennukset punamullalla. Wihreätä peltoa ja metsää wastaan se wärion kaunis ja walkoset ikkunalaudat sekä nurkanpielet näkyä wielä somistawat.
- Mitä? Ettäkö maalauksessa tarwittaisiin kallispalkkainen ammattimies? Ei tarwita. Joka isäntä, joka wain kulkee omissa housuissaan, kykenee kyllä itse keittämään maalia, kun wain leikkaa tästä ohjeet taskuunsa.
Tawallista punamaalia tehdään siten, että ensin lämmitetään wettä padassa, ei kuitenkaan kiehuwaksi. Otetaan sitten jokaista 15 litraa wettä kohden ensin 3 kiloa 82 grammaa wihtrilliä ja kun se on lämpimään weteen sekoitettu ja liuonnut, niin hämmennetään siihen wähitellen 5 kg. 60 gr. punamultaa, jonka jälkeen padan annetaan hiljalleen kiehua puolentoista tuntia, ja kiehuessa sekoitetaan siihen 988 gr. rukiisia taikka ohrasia jauhoja. Jos halutaan woidaan wielä sekoittaa joukkoon hieman hienoksi surwottua wäriomenaakin, jota saa rohdoskaupoista. Rautawihtrillikään ei ole aiwan wälttämätöntä, jos on tarkoitukseen käytettävissä suolavettä. Wihtrilli kyllä on parempaa ja eikä kowin kallistataan. Näin on maali walmis, ja 2 ja puolella litralla maalia woidaan punata jo 16 neliömetriä rosopintaistakin seinää.
Jos haluat seinillesi oikein helakanpunaista maalia, niin keitetään sitä walmistettaessa liemi kuin tawallisestikin wedestä, wihtrillistä ja ruisjauhoista. Kun liemi on walmis, sekoitetaan siihen punamultaa kuin tawallisesti, ainoastaan sillä eroituksella, että pannaan noin puolta wähemmän punamultaa kuin edellistä maalia keitettäessä. Tämän jälkeen pannaan Hollannin liitua (Hollands lerita [krita]) maalipataan siksi paljon, että keitos tulee sen näköiseksi, kuin kunkin mielestä on kauneinta.
Tässä siis maalinwalmistusohjeet. Ei siis tarwitse muuta kuin hankkia kaupunkimatkalla wain maaliaineet ja panna joku kaunispäiwä kaikki talon mieswäki maalaustalkooseen. Työ on korkeintaan parin päiwän "ajanhukka" ja rahakulutkin siitä owat niin mitättömän pienet, ettei niitä kannata ottaa huomioon.
Pois siis harmaus taloista ja kylistä. Tunnussanaksi elokuulla: punasta seiniin ja walkoista nurkkiin!
Terweisin
Sawelan Isäntä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti