Teollisuuslehti 17, 15.9.1922
kirj. Frans Nykänen, ilmestynyt Werner Söderström'in kustannuksella Porvoossa Nro 7:nä Tieto ja taito sarjassa. 172 oktaavo sivua. Hinta 15 mk.
Ilolla voidaan tervehtiä tämänlaatuisia teoksia. Ne korvaavat jossain määrin vallitsevaa puutetta erikoisammattiopetuksessa, mutta ennen kaikkea täyttävät ne tyhjän paikan suomenkielisessä ammattikirjastossa. Tosin on aineita käsitelty sangen laajasti julkaisussa "Koneteollisuus" joitakin vuosia sitten, joka ei kuitenkaan ymmärrettävästi voi tyydyttää yhtämittaista tarvetta.
Puheena olevan kirjan tekijä nojautuu paitsi omaan käytännölliseen kokemukseensa, runsaan saksalaisen alaakäsittelevän kirjallisuuden hyviin teoksiin.
Teos rajoittuu metallivärjäykseen sen varsinaisessa merkityksessä s. o. metallipinlojen käsittelyyn lämmöllä ja erilaisilla kemikaalioilla minkä kautta tapahtuu eri värien tai myöskin muun kysymyksessä olevaa pintaa ohuesti peittävän metallin kemiallisia yhdistyksiä. Sitäpaitsi käsitellään lyhyesti metallipinlojen mekaanista värjäämistä väripulverilla pakottamisella ja kiillottamisella.
Metalliseoksia samoinkuin galvanisointia ja pleeteröintiä ei sitä vastoin lainkaan käsitellä.
Ne sadat reseptit, jotka koskevat kaikkein tavallisimpien metallien ja metalliseoksien värjäämistä ovat selvästi esitetyt, samoin on myöskin itse värjäysmenettely alku- että jälkikäsittelyilleen selvästi kuvattu. Noin 50 sivuisessa liitteessä esittää tekijä lyhyen selostuksen kemian perusteista. Tietoja janoavalle ammattimiehelle on tämä osa varmaan hyvin tervetullut, sillä kemiallisten perusaineiden ja niitten yhdistyksien lakien joskin pintapuolinen tunteminen pitäisi olla suuresti mielenkiintoista sille, joka alituisesti käsittelee kaikenlaisia kemikaalioita. Hänellä on naine tietoineen kokonaan toiset mahdollisuudet ymmärtää kemiallisia reaktioita ja muistiin panna nimiä ja kemiallisia kaavoja.
Tässä osassa esiintyy muutamia pienempiä epätarkkuuksia, jotka tässä mainittakoon. Kysymyksen ollessa hiilihaposta (sivu 137) sanotaan, että sitä saadaan antamalla rikkihapon vaikuttaa liituun ja muihin lueteltuihin aineisiin, mutta ei mainita teollisuudessa valmistettaessa käytännössä olevaa menettelytapaa, että yksinkertaisesti poltetaan hiili ja imelytetään hiilihappokaasut. Suorastaan väärä tieto on, että taottava rauta sisältää 2,3%:iin hiiltä. Tuottavuuden raja on paljon alempana.
Kirjan päättää ikävä kyllä liian lyhyt luku, joka käsittää kaikenlaisia neuvoja kuinka on käsiteltävä myrkkyjä samoin kuin osoituksia kuinka myrkytystapauksia sekä palo- ja syövytyshaavoja on hoideltava. Tässä mainitaan m. m. kuinka paljon suositeltuja parannusaineita on käytettävä.
Kirjaa voidaan mitä parhaiten suositella kaikille, niin mestarille kuin työmiehille, jotka työskentelevät metallivärjäyksessä. Tietenkään ei pidä odottaa, että yksinomaan tämän kirjan avulla opitaan metallivärjäyksen vaikea taito, siihen vaaditaan paljon käytännöllistä kokemusta. Kuitenkin on kirja varmastikin omiaan hajoittamaan sitä salaperäisyyden verhoa, niin, melkeinpä noituutta, jolla moni taitava metallin värjääjä haluaa peittää itsensä.
R. M.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti