Kirjapainotaito 3, 1917
V. 1915 kului umpeen 250 vuotta lyijykynän keksimisestä. V. 1646 löydettiin grafiittikaivos Barrondalessa. V. 1665 tehtiin tämän kaivoksen grafiitista kirjoitusväline, jonka aines sahattiin pitkiksi kappaleiksi ja suljettiin puuuurroksiin. Kauppa-ja taiteilijamaailma tervehti uutta keksintöä suurella tyydytyksellä, ja uuden tuotteen myynti oli niin vilkasta,etta mainitunkaivoksen varastojen pelättiin loppuvan, jonka vuoksi työ kaivoksessa rajoitettiin kuudeksi viikoksi vuodessa. V. 1765 tehtiin Ranskassa se havainto, että eräänlaisen saven sekoittaminen grafiittiin teki sen kirjoittamista varten sopivammaksi. Nykyään valmistetaan lukemattomia lyijykynälajeja, minkä kovuisia tahansa. Ensimäinen lyijykynätehdas perustettiin Saksassa v. 1726 Steinissa lähellä Nurnbergiä. V. 1760 perusti eräs Kasper Faber samalle paikalle tehtaan, josta tuli kaikkien faberkynätehtaitten edeltäjä.
31.1.17
30.1.17
Värikysymys.
Keski-Suomen suojeluskuntalainen 1, 1926
Keski-Suomen Suojeluskuntalaisen joulukuun numerossa "Sählääjä" kirjoittaa täsmällisyydestä ja ohjelmain yhtenäisyydestä. Sangen tärkeitä seikkoja! Tässä kirjoituksessa on ohimennen kajottu koristelukysymykseen muutamin sattuvin sanoin: "... juhlahuoneusto oli kansallisvärein koristeltu — ei liian paljoilla lipuilla —" Ei liene aivan poissa paikaltaan edellämainitun kirjoituksen jatkoksi selittää myöskin värikysymystä Lottien ja Svärdien juhlien yhteydessä.
Onhan niin, että suojeluskuntaväen juhlatilaisuudet ennen kaikkea muuta ovat suomalaisen isänmaallisuuden, suomalaisuuden aatteen ja isänmaanrakkauden juhlia. Ainakin niiden tulisi olla. Onhan silloin itsestään selvää, että ainakin juhlasalin koristeluun käytetään kansallisvärejämme, sinistä ja valkoista. Mitkä muut värit voisivatkaan suomalaisessa sydämessä herättää samaa juhlatunnelmaa, hartautta ja hellyyttä? Voidaan väittää, että näiden värien käyttö yhä uudestaa ja uudestaan ajan mittaan käy yksitoikkoiseksi. Kenties. Minä en koskaan ole huomannut kyllästyväni niihin, yhtä vähän kuin olen kyllästynyt talven hohtavaan lumeen tai toukokuuntaivaan häikäisevään sineen. Onhan olemassa lukemattomia koristelusommitelmia, lippuja, nauhoja, lumihiutaleita j.n.e. joita käyttämällä saadaan vaihtelevaisuutta aikaan, vaikkakin värit pysytetään samoina. Onnistunut lisä sinivalkoiseen värisommitelmaan on vihreä, laakerit, — joita meillä maalaisilla tosin harvoin lienee käytettävissä — ruukkukasvit, kuuset, männyt j.n.e. Pääpaino on pantava siihen, että milloin sinivalkoista koristelua käytetään, siihen ei enään sotketa lisäksi kaikkea muuta mahdollista, vaan pysytetään sellaisenaan, mieluummin liian yksinkertaisena kuin runsaana. Koristelussa, kuten ohjelman laatimisessakin, tulee olla määrätty yhtenäinen sävy, joka ehdottomasti tulee rikotuksi, jos yhfaikaa käytetään useampia perusteita. Tulos on silloin kirjava tai ehkäpä suorastaan vastenmielinenkin. Ihmiset ovat jo ammoisista ajoista oppineet antamaan määrätyille väreille tai väripapereille määrätyn merkityksen. Sini-valkoinen eivät ole ainoastaan kansallisvärimme, vaan ne ovat myös valtakunnanvärit, joihin kaikkien maassa-asuvien kansallisuuksien on tyydyttävä. Koska suojeluskuntajärjestö on kaikkien puolueiden ja kaiken puoluepolitiikan yläpuolella, ei ole sopivaa juhlissamme sinivalkoisenkaan koristelun yhteydessä käyttää esim. punakeltaisia nauhoja. Tuollainen menettely on ehdottomasti leimattava sopimattomaksi puoluemielenosoitukseksi, koska noita mainittuja värisommitelmia ei missään nimessä voida puolustaa minkäänlaisen taiteellisuuden varjolla.
Värikysymys saatetaan ratkaista toisellakin tavalla. Voidaan käyttää esim. maakuntavärejä, Hämeessä punavalkoista, Savossa mustaa ja keltaista j.n.e. Vaikka mielestäni näiden värien käyttäminen mieluummin on jätettävä muille kansallisille sivistys- ja edistysseuroille, joiden ohjelmaan läheisimmin kuuluu juuri kotiseuturakkaus ja heimoushenki, on kuitenkin tilaisuuksia, joissa maakuntavärien käyttö suojeluskuntaväen keskuudessakin on aivan paikallaan. Esiintyväthän nämä värit m.m. suojeluskuntalaistemme käsivarsimerkeissä ja Lottien käsivarsinauhoissa.
Kolmas ja ehdottomasti vaikein tapa koristelun yhteydessä ratkaista värikysymys on, sanoisinko, taiteellinen. Taiteellisesti sopusointuisten värivaikutelmien aikaansaaminen — kas siinä työ, joka vaatii sekä älyä, silmää ja sydäntä. Neuvojen antaminen näissä puitteissa ei ole mahdollista. On luonnollisesti vain sangen mieluista, jos juhlien järjestäjillä on käytettävissään joku kykenevä henkilö, joten joskus saatetaan saada esim. joku juhlahuoneuston sivuhuone, ravintolahuone tai muu semmoinen, tässä suhteessä vaatimusten mukaiseen asuun. Koska ravintolahuone esim. on etupäässä seurusteluhuone, on toivottavaa saada se niin miellyttäväksi, viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin suinkin. Valaistus on silloin mitä kiitettävin apukeino määrätyn tunnelman aikaansaamiseksi. Yleensä punertava tai kellertävä valaistus — himmeän ruusunpunaisen, vadelmanpunaisen tai oranssin värisen varjostimen avulla aikaansaatu — on omiansa synnyttämään lämpimyyden ja kodikkuuden tunnetta, luomaan miellyttäviä valohäivähdyksiä lumivalkeille liinoille, tummuvin pimennoin varjoamaan vähemmän miellyttäviä soppia, joita, ellei ole varsinaista seurataloa käytettävissä, useinkin on mahdoton välttää, ja — á nous deux — antamaan Lottiemme usein työn ja huolen uurtamille poskille samettisen pehmeyden.
Toivoen, että joku kynänvetoni on oikeaan osunut piirrän
Maija-Lotta
Keski-Suomen Suojeluskuntalaisen joulukuun numerossa "Sählääjä" kirjoittaa täsmällisyydestä ja ohjelmain yhtenäisyydestä. Sangen tärkeitä seikkoja! Tässä kirjoituksessa on ohimennen kajottu koristelukysymykseen muutamin sattuvin sanoin: "... juhlahuoneusto oli kansallisvärein koristeltu — ei liian paljoilla lipuilla —" Ei liene aivan poissa paikaltaan edellämainitun kirjoituksen jatkoksi selittää myöskin värikysymystä Lottien ja Svärdien juhlien yhteydessä.
Onhan niin, että suojeluskuntaväen juhlatilaisuudet ennen kaikkea muuta ovat suomalaisen isänmaallisuuden, suomalaisuuden aatteen ja isänmaanrakkauden juhlia. Ainakin niiden tulisi olla. Onhan silloin itsestään selvää, että ainakin juhlasalin koristeluun käytetään kansallisvärejämme, sinistä ja valkoista. Mitkä muut värit voisivatkaan suomalaisessa sydämessä herättää samaa juhlatunnelmaa, hartautta ja hellyyttä? Voidaan väittää, että näiden värien käyttö yhä uudestaa ja uudestaan ajan mittaan käy yksitoikkoiseksi. Kenties. Minä en koskaan ole huomannut kyllästyväni niihin, yhtä vähän kuin olen kyllästynyt talven hohtavaan lumeen tai toukokuuntaivaan häikäisevään sineen. Onhan olemassa lukemattomia koristelusommitelmia, lippuja, nauhoja, lumihiutaleita j.n.e. joita käyttämällä saadaan vaihtelevaisuutta aikaan, vaikkakin värit pysytetään samoina. Onnistunut lisä sinivalkoiseen värisommitelmaan on vihreä, laakerit, — joita meillä maalaisilla tosin harvoin lienee käytettävissä — ruukkukasvit, kuuset, männyt j.n.e. Pääpaino on pantava siihen, että milloin sinivalkoista koristelua käytetään, siihen ei enään sotketa lisäksi kaikkea muuta mahdollista, vaan pysytetään sellaisenaan, mieluummin liian yksinkertaisena kuin runsaana. Koristelussa, kuten ohjelman laatimisessakin, tulee olla määrätty yhtenäinen sävy, joka ehdottomasti tulee rikotuksi, jos yhfaikaa käytetään useampia perusteita. Tulos on silloin kirjava tai ehkäpä suorastaan vastenmielinenkin. Ihmiset ovat jo ammoisista ajoista oppineet antamaan määrätyille väreille tai väripapereille määrätyn merkityksen. Sini-valkoinen eivät ole ainoastaan kansallisvärimme, vaan ne ovat myös valtakunnanvärit, joihin kaikkien maassa-asuvien kansallisuuksien on tyydyttävä. Koska suojeluskuntajärjestö on kaikkien puolueiden ja kaiken puoluepolitiikan yläpuolella, ei ole sopivaa juhlissamme sinivalkoisenkaan koristelun yhteydessä käyttää esim. punakeltaisia nauhoja. Tuollainen menettely on ehdottomasti leimattava sopimattomaksi puoluemielenosoitukseksi, koska noita mainittuja värisommitelmia ei missään nimessä voida puolustaa minkäänlaisen taiteellisuuden varjolla.
Värikysymys saatetaan ratkaista toisellakin tavalla. Voidaan käyttää esim. maakuntavärejä, Hämeessä punavalkoista, Savossa mustaa ja keltaista j.n.e. Vaikka mielestäni näiden värien käyttäminen mieluummin on jätettävä muille kansallisille sivistys- ja edistysseuroille, joiden ohjelmaan läheisimmin kuuluu juuri kotiseuturakkaus ja heimoushenki, on kuitenkin tilaisuuksia, joissa maakuntavärien käyttö suojeluskuntaväen keskuudessakin on aivan paikallaan. Esiintyväthän nämä värit m.m. suojeluskuntalaistemme käsivarsimerkeissä ja Lottien käsivarsinauhoissa.
Kolmas ja ehdottomasti vaikein tapa koristelun yhteydessä ratkaista värikysymys on, sanoisinko, taiteellinen. Taiteellisesti sopusointuisten värivaikutelmien aikaansaaminen — kas siinä työ, joka vaatii sekä älyä, silmää ja sydäntä. Neuvojen antaminen näissä puitteissa ei ole mahdollista. On luonnollisesti vain sangen mieluista, jos juhlien järjestäjillä on käytettävissään joku kykenevä henkilö, joten joskus saatetaan saada esim. joku juhlahuoneuston sivuhuone, ravintolahuone tai muu semmoinen, tässä suhteessä vaatimusten mukaiseen asuun. Koska ravintolahuone esim. on etupäässä seurusteluhuone, on toivottavaa saada se niin miellyttäväksi, viihtyisäksi ja kodikkaaksi kuin suinkin. Valaistus on silloin mitä kiitettävin apukeino määrätyn tunnelman aikaansaamiseksi. Yleensä punertava tai kellertävä valaistus — himmeän ruusunpunaisen, vadelmanpunaisen tai oranssin värisen varjostimen avulla aikaansaatu — on omiansa synnyttämään lämpimyyden ja kodikkuuden tunnetta, luomaan miellyttäviä valohäivähdyksiä lumivalkeille liinoille, tummuvin pimennoin varjoamaan vähemmän miellyttäviä soppia, joita, ellei ole varsinaista seurataloa käytettävissä, useinkin on mahdoton välttää, ja — á nous deux — antamaan Lottiemme usein työn ja huolen uurtamille poskille samettisen pehmeyden.
Toivoen, että joku kynänvetoni on oikeaan osunut piirrän
Maija-Lotta
29.1.17
Sininen on suosituin väri Suomessa.
Keskipohjanmaa 132, 7.11.1929
General Motorsin hiljattain tolmituttaman kiertokyselyn mukaan ovat suosituimmat autoissa käytetyt värit Suomessa sininen, ruskea, harmaa, vihreä ja musta. Mutta myöskin tummanruskeasta (maroon), keltaisesta, punaisesta, oranssista ja beige-väristä pidetään paljon.
Valovoimakkaat vaaleansiniset värit ovat erittäin suosittuja keskihintaisissa autoissa. Kalliimmissa autoissa ovat kirkkaat, rikkaat tummansiniset värit yhä edelleen suosiossa.
Ruskean värin ja varsinkin sen vaaleiden vivahdusten kysyntä on viime vuonna lisääntynyt. On mahdollista, että ruskea ennen pitkää sivuuttaa sinisen tärkeydessä.
Vihreän ja sinisen värin kamppailu yleisön suosiosta on omansa kiinnostamaan, sillä edellinen on melkein samassa määrässä menettänyt suosiota kuin jälkimmäinen on sitä voittanut. Mustaa suositaan eniten syksyllä ja talvella. Harmaan värin kysyntä on vähentynyt, mutta harmaaseen ryhmään kuuluvat ruskeahkot ja sinertävät vivahdukset sitävastoin näyttävät voittavan yhä enemmän alaa varsinkin sellaisissa värisommitelmissa, joissa tarvitaan vahvasti korostettuja ja voimakkaita värivivahduksia. Neutraalit harmaat kadottavat nopeasti jalansijaa kirkkaiden värien kustannuksella.
Tummanruskea (maroon) voittaa tasaisesti alaa, samalla kun keltainen punainen ja oranssi vastaavassa määrässä väistyvät sen tieltä.
Yleensä vastavärien käyttö autoissa on vähenemään päin. Värien kromaattiset sarjat, siis saman värin erilaiset vivahdukset, ovat nykyjään eniten suosittuja ja kiistämättä tämän vuoden muotivärit.
General Motorsin hiljattain tolmituttaman kiertokyselyn mukaan ovat suosituimmat autoissa käytetyt värit Suomessa sininen, ruskea, harmaa, vihreä ja musta. Mutta myöskin tummanruskeasta (maroon), keltaisesta, punaisesta, oranssista ja beige-väristä pidetään paljon.
Valovoimakkaat vaaleansiniset värit ovat erittäin suosittuja keskihintaisissa autoissa. Kalliimmissa autoissa ovat kirkkaat, rikkaat tummansiniset värit yhä edelleen suosiossa.
Ruskean värin ja varsinkin sen vaaleiden vivahdusten kysyntä on viime vuonna lisääntynyt. On mahdollista, että ruskea ennen pitkää sivuuttaa sinisen tärkeydessä.
Vihreän ja sinisen värin kamppailu yleisön suosiosta on omansa kiinnostamaan, sillä edellinen on melkein samassa määrässä menettänyt suosiota kuin jälkimmäinen on sitä voittanut. Mustaa suositaan eniten syksyllä ja talvella. Harmaan värin kysyntä on vähentynyt, mutta harmaaseen ryhmään kuuluvat ruskeahkot ja sinertävät vivahdukset sitävastoin näyttävät voittavan yhä enemmän alaa varsinkin sellaisissa värisommitelmissa, joissa tarvitaan vahvasti korostettuja ja voimakkaita värivivahduksia. Neutraalit harmaat kadottavat nopeasti jalansijaa kirkkaiden värien kustannuksella.
Tummanruskea (maroon) voittaa tasaisesti alaa, samalla kun keltainen punainen ja oranssi vastaavassa määrässä väistyvät sen tieltä.
Yleensä vastavärien käyttö autoissa on vähenemään päin. Värien kromaattiset sarjat, siis saman värin erilaiset vivahdukset, ovat nykyjään eniten suosittuja ja kiistämättä tämän vuoden muotivärit.
28.1.17
Kotimaisia värjäysvärejä kotimaisesta raaka-aineesta.
Kauppalehti 13, 28.3.1917
Eräs sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuote muutettu värjäysväreiksi.
Pari kuukautta sitten julkaisin "Teknillisessä Aikakauslehdessä" selostuksen nimellä "Muuan sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteen käyttömahdollisuus", jossa esitin pääpiirteissään tulokset viime syksynä suorittamistani väriainevalmistustöistä. Esitin tässä kirjoituksessa onnistuneeni odottamattomalla tavalla muuttamaan sulfiittiselluloosatehtaissa saatavan cymoli-nimisen nesteen lukuisiksi hyviksi ja tärkeiksi värjäysväreiksi. Ja mikä tuloksissa oli ilahduttavinta, oli se, että cymoli voidaan muuttaa näiksi väriaineiksi tuntuvasti halvemmalla tavalla kuin kivihiilitervassa oleva vastaava raaka-aine. Jos vain sulfiittiselluloosatehtaat ryhtyvät jalostamaan ja kykenevät jalostamaan vaikkapa osittainkin muitakin sivutuotteitansa, voi olla mahdollista, että useissa maissa ryhdytään kivihiilitervasta saatavan vastaavan raaka-aineen asemasta käyttämään väriteollisuudessa paljon cymolia. Kivihiilitervassa olevaa vastaavaa raaka-ainettahan tarvitaan kipeästi muuhunkin tarkoitukseen kuin värien valmistukseen, nimittäin räjähdysaineitten saantiin, joitten valmistus cymolista tulisi taas kalliimmaksi.
Kun ryhdyin viime syksynä tutkimaan cymolin muuttamismahdollisuuksia värjäysväreiksi, sain cymolia Väriteollisuus O. Y:ltä (Tampereelta) ja suoritin työt Teknillisen Korkeakoulun Kemian Laboratoriossa. Lukuisat kemistien yleensä käyttämät menetelmät eivät soveltuneet, mutta äkkiarvaamatta sain syntymään erään ennestään tunnetun, puuvillaa suorastaan värjäävän keltaisen väriaineen, joka sitten tietysti voitiin ja tunnettujen ulkomailla keksittyjen ja patentoitujen menetelmien mukaan helposti muuttaa moninaisiksi väriaineiksi. Onnellinen sattuma oli näet se, että cymolia ensin rikkihapolla ja sitten typpihapolla käsitellessäni olin varomaton, ja ihmeekseni huomasin saaneeni samoja aineita, joita syntyy kivihiilitervassa olevasta toluolista. Tässä oli koko työn ja keksinnön ydin, ja heti marraskuun lopulla, jolloin tein havaintoni, luovutin oikeuden keksintöni käyttöön teollisuudessa tamperelaiselle Väriteollisuus O. Y:lle.
Mitä sitten tämä keksintö oikeastaan merkitsee? Ratkaiseeko se kokonaan kivihiilitervakysymyksen, s. o. onko kivihiiliterva nyt korvattavissa selluloosatehtaiden sivutuotteella? Kaukana siitä, kuten jokainen kemisti hyvin ymmärtää. Mutta asian tärkeä puoli on se, että sulfiittiselluloosatehtaamme saanevat nyt tuon ennen teknillisiin tarkoituksiin kelpaamattoman cymolin paremmin kaupaksi, ja ryhtynevät nyt useammat selluloosatehtaat ottamaan tätä sivutuotetta talteen. Ja olen lisäksi varma, että tekstiilitehtaamme sekä paperitehtaamme ovat nyt tilaisuudessa saamaan halvalla hinnalla lukuisia kunnollisia värejä tästä raaka-aineesta, jos vain kaikki yksimielisesti ryhtyvät yritystä tukemaan. Samalla kannustanee cymolin käytön alustava onnellinen ratkaisu myöskin koettamaan tutkimuksilla etsiä käyttöaloja muillekin cymolin ohella saataville sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteille.
On kuitenkin varmaa, ettei meillä Suomessa voida jatkuvasti menestyksellä harjoittaa laajempaa värjäysvärien valmistusta, ellei vähitellen ryhdytä toimenpiteisiin eräitten välttämättömien apuaineitten saamiseen oman maan tehtaista. Tällaisia aineita ovat esim. rikkihappo, typpihappo, lipeät, ammoniakki y. m. s. Niitä täytyisi koettaa saada mahdollisimman halvalla, ja ehkäpä muutamat niistä tulisivat kotimaassa valmistettuina huokeampihintaisiksi. Happojen ja kemikalioitten valmistus Suomessa edellyttää kuitenkin, että niille on muitakin käyttöaloja kuin suhteellisesti pieni väriteollisuus, mutta ehkäpä tällaisia ilmaantuisi tai voitaisiin jo ennakolta suunnitella.
Cymolin jalostuksen alku osoittaa, että meillä on maassamme kätkettyjä mahdollisuuksia yhteen jos toiseenkin suuntaan ja ettei kaikkea aina voi pitää niin mahdottomana kuin asiat kenties ensi arveluissa ja arvosteluissa näyttävät. Olen puolestani sitä mieltä, että nykyisinä runsaina raha-aikoina liikemiesten tulisi uhrata pienempiä pääomia myöskin erityisesti määrättyjen kotimaisten tuotteitten jalostustutkimuksia varten. Usein tällaisilla rajoitetuilla työsuunnitelmilla saadaan enemmän aikaan kuin laajapiirteisillä ja ylimalkaisilla tutkimusohjelmilla. Suljen esitykseni valistuneitten rahamiesten suosiolliseen huomioon. Asia kannattaisi koko maan edun kannalta tulla ainakin keskustelun alaiseksi.
S. V. Hintikka.
Eräs sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuote muutettu värjäysväreiksi.
Pari kuukautta sitten julkaisin "Teknillisessä Aikakauslehdessä" selostuksen nimellä "Muuan sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteen käyttömahdollisuus", jossa esitin pääpiirteissään tulokset viime syksynä suorittamistani väriainevalmistustöistä. Esitin tässä kirjoituksessa onnistuneeni odottamattomalla tavalla muuttamaan sulfiittiselluloosatehtaissa saatavan cymoli-nimisen nesteen lukuisiksi hyviksi ja tärkeiksi värjäysväreiksi. Ja mikä tuloksissa oli ilahduttavinta, oli se, että cymoli voidaan muuttaa näiksi väriaineiksi tuntuvasti halvemmalla tavalla kuin kivihiilitervassa oleva vastaava raaka-aine. Jos vain sulfiittiselluloosatehtaat ryhtyvät jalostamaan ja kykenevät jalostamaan vaikkapa osittainkin muitakin sivutuotteitansa, voi olla mahdollista, että useissa maissa ryhdytään kivihiilitervasta saatavan vastaavan raaka-aineen asemasta käyttämään väriteollisuudessa paljon cymolia. Kivihiilitervassa olevaa vastaavaa raaka-ainettahan tarvitaan kipeästi muuhunkin tarkoitukseen kuin värien valmistukseen, nimittäin räjähdysaineitten saantiin, joitten valmistus cymolista tulisi taas kalliimmaksi.
Kun ryhdyin viime syksynä tutkimaan cymolin muuttamismahdollisuuksia värjäysväreiksi, sain cymolia Väriteollisuus O. Y:ltä (Tampereelta) ja suoritin työt Teknillisen Korkeakoulun Kemian Laboratoriossa. Lukuisat kemistien yleensä käyttämät menetelmät eivät soveltuneet, mutta äkkiarvaamatta sain syntymään erään ennestään tunnetun, puuvillaa suorastaan värjäävän keltaisen väriaineen, joka sitten tietysti voitiin ja tunnettujen ulkomailla keksittyjen ja patentoitujen menetelmien mukaan helposti muuttaa moninaisiksi väriaineiksi. Onnellinen sattuma oli näet se, että cymolia ensin rikkihapolla ja sitten typpihapolla käsitellessäni olin varomaton, ja ihmeekseni huomasin saaneeni samoja aineita, joita syntyy kivihiilitervassa olevasta toluolista. Tässä oli koko työn ja keksinnön ydin, ja heti marraskuun lopulla, jolloin tein havaintoni, luovutin oikeuden keksintöni käyttöön teollisuudessa tamperelaiselle Väriteollisuus O. Y:lle.
Mitä sitten tämä keksintö oikeastaan merkitsee? Ratkaiseeko se kokonaan kivihiilitervakysymyksen, s. o. onko kivihiiliterva nyt korvattavissa selluloosatehtaiden sivutuotteella? Kaukana siitä, kuten jokainen kemisti hyvin ymmärtää. Mutta asian tärkeä puoli on se, että sulfiittiselluloosatehtaamme saanevat nyt tuon ennen teknillisiin tarkoituksiin kelpaamattoman cymolin paremmin kaupaksi, ja ryhtynevät nyt useammat selluloosatehtaat ottamaan tätä sivutuotetta talteen. Ja olen lisäksi varma, että tekstiilitehtaamme sekä paperitehtaamme ovat nyt tilaisuudessa saamaan halvalla hinnalla lukuisia kunnollisia värejä tästä raaka-aineesta, jos vain kaikki yksimielisesti ryhtyvät yritystä tukemaan. Samalla kannustanee cymolin käytön alustava onnellinen ratkaisu myöskin koettamaan tutkimuksilla etsiä käyttöaloja muillekin cymolin ohella saataville sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteille.
On kuitenkin varmaa, ettei meillä Suomessa voida jatkuvasti menestyksellä harjoittaa laajempaa värjäysvärien valmistusta, ellei vähitellen ryhdytä toimenpiteisiin eräitten välttämättömien apuaineitten saamiseen oman maan tehtaista. Tällaisia aineita ovat esim. rikkihappo, typpihappo, lipeät, ammoniakki y. m. s. Niitä täytyisi koettaa saada mahdollisimman halvalla, ja ehkäpä muutamat niistä tulisivat kotimaassa valmistettuina huokeampihintaisiksi. Happojen ja kemikalioitten valmistus Suomessa edellyttää kuitenkin, että niille on muitakin käyttöaloja kuin suhteellisesti pieni väriteollisuus, mutta ehkäpä tällaisia ilmaantuisi tai voitaisiin jo ennakolta suunnitella.
Cymolin jalostuksen alku osoittaa, että meillä on maassamme kätkettyjä mahdollisuuksia yhteen jos toiseenkin suuntaan ja ettei kaikkea aina voi pitää niin mahdottomana kuin asiat kenties ensi arveluissa ja arvosteluissa näyttävät. Olen puolestani sitä mieltä, että nykyisinä runsaina raha-aikoina liikemiesten tulisi uhrata pienempiä pääomia myöskin erityisesti määrättyjen kotimaisten tuotteitten jalostustutkimuksia varten. Usein tällaisilla rajoitetuilla työsuunnitelmilla saadaan enemmän aikaan kuin laajapiirteisillä ja ylimalkaisilla tutkimusohjelmilla. Suljen esitykseni valistuneitten rahamiesten suosiolliseen huomioon. Asia kannattaisi koko maan edun kannalta tulla ainakin keskustelun alaiseksi.
S. V. Hintikka.
27.1.17
Suomen tasawallan liput. Lippukomitean ehdotukset.
Karjalan Aamulehti 287, 23.12.1917
Lippukomitean jäsenet owat julkaisseet ehdotuksen Suomen tasawallan lipuista. Lausunnossaan huomauttawat he, että komitean oli ensi töikseen ratkaistawa wärikysymys, josta on wäitelty jo yli puolen wuosisataa toisten heraldiselta pohjalta puoltaessa punaista ja keltaista, toisten eräänlaiseen 1800-luwun käytäntöön perustuen sinistä ja walkoista. Komitea on asettunut edelliselle kannalle, mika yleensä, jos kohta poikkeuksia onkin, on määrännyt eri kansojen kausalliswärit. Tosiasia on, että esim. Ruotsin, Tanskan, Saksan, Badenin, Baijerin, Hessenin, Pelgian, Itäwallan, Romanian, Serbian, Kreikan, Portugalin ja Espanjan waakunan pääwärit owat samalla näiden maiden kansalliswärit. Suomen waakunan wärit määrättiin erään käsikirjoituksen mukana jo ajanjaksolla 1583—1595. Sanat kuuluiwat: "Kullattu leijona kruunu päässä, oikea etukäpälä asestettuna miekalla, takakäpälät polkemassa weäläista miekkaa, ympärillä yhdeksän hopeoitua ruusua punaisella taustalla; waakunan yllä kullattu kruunu punaisine ruhtinaanhattuineen". Pääwärit oliwat siis jo silloin punainen ja keltainen, kolmantena wärinä hopeaa wastaawa walkoinen. Komitea on päättänyt ehdotuksiinsa ottaa nämä jo suuren käytännön saaneet wärit sitä suuremmalla syyllä, koska ne samalla perustuwat wanhaan traditsioniin esiintyen m. m. Turun rykmentin leijonalipussa ja 1600- ja 1700-luwulla. Sinisen ja walkoisen wärin soweltamista samaan lippuun punaisen ja keltaisen kanssa ei komitea ole pitänyt suotawana sentähden, että lipuissa yleensä tyydytään harwoihin wäreihin ja yksinkertaiseen sommitteluun; tawallisesti on wärejä kaksi, harwemmin kolme.
Osoittaakseen edustamansa pohjoismaihin kuuluwaa waltiota, oli komitean mielestä Suomenkin lippu warustettawa samalla pystyristillä, joka on ominainen Ruotsin, Norjan ja Tanskan lipuille. Valööriltään heikompana wärillä oli keltainen sowellettewa ristiksi ja punainen pohjaksi. Koska yleensä kauppa- ja merilipun tyyppi on sama, ehdotti komitea, että molempiin olisi yhteisinä osina otettawa keltainen risti punaiselle pohjalle.
Keltainen waikuttaa luopuneena ja erittäinkin edempänä katsottuna walkealta. Koska tämän wuoksi oli syytä luulla, että puna-keltainen ristilippu eräissä tapauksissa saattaisi liiaksi Tanskan lipun kaltaisena, jossa on walkoinen risti punaisella pohjalla, aiheuttaa erehdyksiä, päätti komitea sisempään ylikenttään kolmeen riwiin sijoittaa Suomen waakunassa esiintywät historiallisia maakuntia kuwaawat yhdeksän ruusua, jotka geometrisina kuwioina owat helpot tehdä. Merilippuun, joka samalla on laiwasto lippu, katsottiin leijonan, wertauskuwalliseltakin kannalta paremmin sowelluwan wastaawaan kenttään kuin ruusujen.
Komitean ehdotuksen mukaan tulisi merilippua käytettäwäksi myös tulli- ja luotsilippuna setä kauppalippua warustettuna alapuoliseen sisäkenttään sijoitetulla torwella postilippuna.
Komea leijonalippu on eritoten pääkaupungin julkisten ja muidenkin rakennusten katoilla maamme myöhemmän historian tärkeinä tapahtumahetkinä nähty wuodesta 1896 alkaen. Tyydyttääkseen kaikkia sen ihailijoita, joita nykyjään epäilemättä on suuri osa Suomen kansaa, on komitea päättänyt ehdottaa sen julistamista Suomen wiralliseksi juhlatilaisuuksissa maan rajojen sisällä käytettäwäksi kansallislipuksi. Leijonan kuwa on ajateltu tehtäwäksi mahdollisimman suureksi, ettei punainen wäri käwisi liian yliwoimaiseksi. Sen seikan, että tämä kuwa on waikea piirtää, ei komitean mielestä ole tarwinnut olla esteenä ehdotukselle, koska liput ja erittäinkin niiden kuwiolliset osat nykyjään tehdään painamalla.
Lopuksi on komitea ehdottanut, että yhdenmukaisuuden wakiinnuttamiseksi käytännössä, kaikista lipuista oli tehtäwä normaalikappaleet, joita waltiolaitoksen oli wärien pysyttämiseksi muuttumattomina säilytettäwä pimeässä huoneessa.
---
Sen jälkeen kuin tietoja komitean ehdotuksista on tullut julkisuuteen, on jo ehditty tehdä eräitä muita ehdotuksia. Suomen laiwanpäällyslöliiton hallitus ehdottaa kapean sinisen reunan ympäröimää keltaista ristiä punaiselle pohjalle, jotta lippu muka paremmin erottuisi tanskalaisesta. Tätä wastaan woidaan huomauttaa, että sininenkin wäri, samoinkuin keltainen, helposti luopuu ja tarjoaa sellaisena paljoa suuremman erehtymisen waaran kuin ruusuilla warustettu ristilippu. Sitä muistutusta wastaan, että ruusulippua on waikea merellä tuossa tuokiossa aikaansaada, woidaan huomauttaa, että laiwat saattawat pitää warastossa painamalla walmistettuja lippuja tai ainakin niiden ruusuilla warustettuja osia. Suomettaressa julkaistu Suomalaisen seuran ehdotus on kompromissiehdotus: siinä suositellaan Z. Topeliuksen kesäjärwen ja talwilumen sinistä ja walkoista, joista jälkimäinen muodostaisi ristin, edellinen pohjan; ristin keskeen sijoitettaisiin Suomen waakuna.
Tällaista lippua wastaan woi huomauttaa, että siinä on liiaksi erilaisia wärejä, ettei se perustu eittämättömälle heraldiselle pohjalle ja että koko waakunan sijoitus lippuun on harwinaista. Suomen kansalla on kyllä walta laittaa lippunsa millaiseksi se haluaa, mutta poikkeamalla niistä tosiasioista, joille muiden maiden liput on luotu, se asettaa itsensä poikkeusasemaan. Suomalaisen esittämissä perusteluissa on sitäpaitsi seikkoja, jotka eiwät pidä paikkaansa. Reinh. Hansen kumosi Topeliuksen wäitteen, "että on yhtä monta maata, joiden kansalliset wärit owat toiset kuin waakunan". Aleksanteri 1:n Suomen rykmentille antamassa lipussa oli kyllä sinistä niinkuin niin monen muun kansan sotilaslipuissa, mutta siihen kuului myös tummanwihreä ja walkoinen sekä suuriruhtinaanmaan waakuna keisarillisen kotkan sisässä. Sinistä on kyllä käytetty, se myös myönnettäköön, monissa suomalaisissa sotilaspuwuissa ja uniwormuissa jälkeen 1800, ja käytettäköön sitä niissä edelleen. Toinen on sitä wastoin laita lipun wärien. Jos tahdomme näille saada tukea wanhasta käytännöstä, woimme syyllä wiitata Turun rykmentin 1600 ja 1700 luwun punakeltaiseen leijonalippunn.
Suomalainen seura ehdottaa wain kauppalippua.
Wärien kantawuuden ja loiston puolesta on tietenkin punakeltainen lippu asetettwa edelle siniwalkoista, joka wanhana ja luopuneena waikuttaa mustalta ja harmaalta. Tässä pitkän ja sumuisen syksyn maassa on muutenkin jo tarpeeksi mustaa ja harmaata, ettei odottaisi sitä enää lipussa kaiwattawan. Kernaammin edellyttäisi kansamme toiwowan lämmittämiä ja iloiseen rohkeuteen kehoittawia punaista ja keltaista wäriä.
Lippukomitean jäsenet owat julkaisseet ehdotuksen Suomen tasawallan lipuista. Lausunnossaan huomauttawat he, että komitean oli ensi töikseen ratkaistawa wärikysymys, josta on wäitelty jo yli puolen wuosisataa toisten heraldiselta pohjalta puoltaessa punaista ja keltaista, toisten eräänlaiseen 1800-luwun käytäntöön perustuen sinistä ja walkoista. Komitea on asettunut edelliselle kannalle, mika yleensä, jos kohta poikkeuksia onkin, on määrännyt eri kansojen kausalliswärit. Tosiasia on, että esim. Ruotsin, Tanskan, Saksan, Badenin, Baijerin, Hessenin, Pelgian, Itäwallan, Romanian, Serbian, Kreikan, Portugalin ja Espanjan waakunan pääwärit owat samalla näiden maiden kansalliswärit. Suomen waakunan wärit määrättiin erään käsikirjoituksen mukana jo ajanjaksolla 1583—1595. Sanat kuuluiwat: "Kullattu leijona kruunu päässä, oikea etukäpälä asestettuna miekalla, takakäpälät polkemassa weäläista miekkaa, ympärillä yhdeksän hopeoitua ruusua punaisella taustalla; waakunan yllä kullattu kruunu punaisine ruhtinaanhattuineen". Pääwärit oliwat siis jo silloin punainen ja keltainen, kolmantena wärinä hopeaa wastaawa walkoinen. Komitea on päättänyt ehdotuksiinsa ottaa nämä jo suuren käytännön saaneet wärit sitä suuremmalla syyllä, koska ne samalla perustuwat wanhaan traditsioniin esiintyen m. m. Turun rykmentin leijonalipussa ja 1600- ja 1700-luwulla. Sinisen ja walkoisen wärin soweltamista samaan lippuun punaisen ja keltaisen kanssa ei komitea ole pitänyt suotawana sentähden, että lipuissa yleensä tyydytään harwoihin wäreihin ja yksinkertaiseen sommitteluun; tawallisesti on wärejä kaksi, harwemmin kolme.
Osoittaakseen edustamansa pohjoismaihin kuuluwaa waltiota, oli komitean mielestä Suomenkin lippu warustettawa samalla pystyristillä, joka on ominainen Ruotsin, Norjan ja Tanskan lipuille. Valööriltään heikompana wärillä oli keltainen sowellettewa ristiksi ja punainen pohjaksi. Koska yleensä kauppa- ja merilipun tyyppi on sama, ehdotti komitea, että molempiin olisi yhteisinä osina otettawa keltainen risti punaiselle pohjalle.
Keltainen waikuttaa luopuneena ja erittäinkin edempänä katsottuna walkealta. Koska tämän wuoksi oli syytä luulla, että puna-keltainen ristilippu eräissä tapauksissa saattaisi liiaksi Tanskan lipun kaltaisena, jossa on walkoinen risti punaisella pohjalla, aiheuttaa erehdyksiä, päätti komitea sisempään ylikenttään kolmeen riwiin sijoittaa Suomen waakunassa esiintywät historiallisia maakuntia kuwaawat yhdeksän ruusua, jotka geometrisina kuwioina owat helpot tehdä. Merilippuun, joka samalla on laiwasto lippu, katsottiin leijonan, wertauskuwalliseltakin kannalta paremmin sowelluwan wastaawaan kenttään kuin ruusujen.
Komitean ehdotuksen mukaan tulisi merilippua käytettäwäksi myös tulli- ja luotsilippuna setä kauppalippua warustettuna alapuoliseen sisäkenttään sijoitetulla torwella postilippuna.
Komea leijonalippu on eritoten pääkaupungin julkisten ja muidenkin rakennusten katoilla maamme myöhemmän historian tärkeinä tapahtumahetkinä nähty wuodesta 1896 alkaen. Tyydyttääkseen kaikkia sen ihailijoita, joita nykyjään epäilemättä on suuri osa Suomen kansaa, on komitea päättänyt ehdottaa sen julistamista Suomen wiralliseksi juhlatilaisuuksissa maan rajojen sisällä käytettäwäksi kansallislipuksi. Leijonan kuwa on ajateltu tehtäwäksi mahdollisimman suureksi, ettei punainen wäri käwisi liian yliwoimaiseksi. Sen seikan, että tämä kuwa on waikea piirtää, ei komitean mielestä ole tarwinnut olla esteenä ehdotukselle, koska liput ja erittäinkin niiden kuwiolliset osat nykyjään tehdään painamalla.
Lopuksi on komitea ehdottanut, että yhdenmukaisuuden wakiinnuttamiseksi käytännössä, kaikista lipuista oli tehtäwä normaalikappaleet, joita waltiolaitoksen oli wärien pysyttämiseksi muuttumattomina säilytettäwä pimeässä huoneessa.
---
Sen jälkeen kuin tietoja komitean ehdotuksista on tullut julkisuuteen, on jo ehditty tehdä eräitä muita ehdotuksia. Suomen laiwanpäällyslöliiton hallitus ehdottaa kapean sinisen reunan ympäröimää keltaista ristiä punaiselle pohjalle, jotta lippu muka paremmin erottuisi tanskalaisesta. Tätä wastaan woidaan huomauttaa, että sininenkin wäri, samoinkuin keltainen, helposti luopuu ja tarjoaa sellaisena paljoa suuremman erehtymisen waaran kuin ruusuilla warustettu ristilippu. Sitä muistutusta wastaan, että ruusulippua on waikea merellä tuossa tuokiossa aikaansaada, woidaan huomauttaa, että laiwat saattawat pitää warastossa painamalla walmistettuja lippuja tai ainakin niiden ruusuilla warustettuja osia. Suomettaressa julkaistu Suomalaisen seuran ehdotus on kompromissiehdotus: siinä suositellaan Z. Topeliuksen kesäjärwen ja talwilumen sinistä ja walkoista, joista jälkimäinen muodostaisi ristin, edellinen pohjan; ristin keskeen sijoitettaisiin Suomen waakuna.
Tällaista lippua wastaan woi huomauttaa, että siinä on liiaksi erilaisia wärejä, ettei se perustu eittämättömälle heraldiselle pohjalle ja että koko waakunan sijoitus lippuun on harwinaista. Suomen kansalla on kyllä walta laittaa lippunsa millaiseksi se haluaa, mutta poikkeamalla niistä tosiasioista, joille muiden maiden liput on luotu, se asettaa itsensä poikkeusasemaan. Suomalaisen esittämissä perusteluissa on sitäpaitsi seikkoja, jotka eiwät pidä paikkaansa. Reinh. Hansen kumosi Topeliuksen wäitteen, "että on yhtä monta maata, joiden kansalliset wärit owat toiset kuin waakunan". Aleksanteri 1:n Suomen rykmentille antamassa lipussa oli kyllä sinistä niinkuin niin monen muun kansan sotilaslipuissa, mutta siihen kuului myös tummanwihreä ja walkoinen sekä suuriruhtinaanmaan waakuna keisarillisen kotkan sisässä. Sinistä on kyllä käytetty, se myös myönnettäköön, monissa suomalaisissa sotilaspuwuissa ja uniwormuissa jälkeen 1800, ja käytettäköön sitä niissä edelleen. Toinen on sitä wastoin laita lipun wärien. Jos tahdomme näille saada tukea wanhasta käytännöstä, woimme syyllä wiitata Turun rykmentin 1600 ja 1700 luwun punakeltaiseen leijonalippunn.
Suomalainen seura ehdottaa wain kauppalippua.
Wärien kantawuuden ja loiston puolesta on tietenkin punakeltainen lippu asetettwa edelle siniwalkoista, joka wanhana ja luopuneena waikuttaa mustalta ja harmaalta. Tässä pitkän ja sumuisen syksyn maassa on muutenkin jo tarpeeksi mustaa ja harmaata, ettei odottaisi sitä enää lipussa kaiwattawan. Kernaammin edellyttäisi kansamme toiwowan lämmittämiä ja iloiseen rohkeuteen kehoittawia punaista ja keltaista wäriä.
26.1.17
Eläinten wäristä.
Kansanvalta 8, 17.5.1906
Kuten kasweissa, näemme eläimissäkin monien eri wärien waihtelewan. Tiedemiehet owat tätäkin asiaa tutkinet ja siitä päätöksensä lausuneet. Yleensä on tieteen sääntönä, että kaikella olewaisella on merkityksensä tässä maailmassa; siispä tuollakin wärien kirjaquudella luonnossa.
Samat wärit, jotka esiintywät elottomassa luonnossa, esiintywät elollisessakin, ja perustuwat ne samoihin fysikaalisiin ilmiöihin. Eläinten wärit, samoin kuin elottoman luonnonkin wärit, owat kahta eri laatua: pikmentti- ja struktuariwärejä. Ensimainitulla tarkotetaan ruumiin omaa wäriä, joka esim. antaa silmäterälle oman wärinsä, wiimemainittu on luonnon ja kehityksen waikutuksesta syntynyt wäri eläimissä. Että ulkopuoliset olosuhteet: walo, lämpö, kosteus, rawinto j. n. e. waikuttawat wäriin, on hawaittu ja tunnustettu todeksi, mutta sywällisempää waikutusta siinä suhteessa ei ole woitu säännöiksi selittää. Omituista on, että että osissa maapalloa owat eläinkunnassa erilaiset wärit wallitsewina. Erämaan eläimet owat enimmältään hiedankeltaisia, napaseutujen eläimet walkosia, alimmat solueläimet owat wesikirkkaita; sen woimme selittää johtuwan siitä, että eläimet muodostuwat olinpaikkansa mukaisiksi. Mutta merkillistä on, että Wanhan ja Uuden maailman pohjoisosissa owat wallitsewina wäreinä harmaa, walkonen, keltanen ja musta, troopillisessa Amerikassa wiheheriä ja punanen, Indiassa keltanen ja punanen, kun taas Austraaliassa esiintyy hywin monen wärisiä eläimiä; tämä seikka on wielä lopullisesti selittämättä.
Olemassa olo on taistelua. Kaikkialla luonnossa sitä alituisesti esiintyy. Luonnon sopusointu on wain näennäistä. Kehityksen ankara laki on taistelun luonut. Tarpeeton ja heikko kuolee luonnossa, se, mikä on tarpeellinen, woimakas, käytännöllinen ja kykenewä woittaa ja jää elämään. Eläinkunnan elinaikaisessa taistelussa olemassaolonsa puolesta on wäreillä suuri merkitys. Tuntemuswärit eläimessä owat tarpeen toisia samallaisia eläimiä warten, jotta ne laji-kumppaninsa helposti löytäwät waaran- tai ystäwyystunteen wallitessa. Suojeluswärit owat enempi tunnettuja. Niiden tarkotus on tehdä eläin niin ympäristönsä ja olinpaikkansa näköiseksi kuin suinkin. Siten estyy turwaton eläin monesti wahwemman wainoojansa kynsiin joutumasta. Ajatellaan esim. jäniksen ja metsäkanan wäriwaihtelua. Samallainen suojeluswäri woi olla pysywäistäkin laatua. Esiintyypä tuo suojeluswäri muutamissa eläimisiä aiwan hämmästyttäwänä. Ei woi ollenkaan erottaa sitä muusta luonnosta. M. m. on etelämaissa perhosia, jotka owat niin kaswinlehden mallisia, että niitä ei tarkkakaan silmä erota lehdessä, kun ne kaswissa rawintoaan ottawat. Tällainen suojeluswäri on myöskin watsan ja selän eriwärisyys. — Erittäinkin kaloilla on tämä omituisuus huomattawa. Wedessä liikkuessaan on niille turwallista, että ne owat selältään tummia; ylhäältä päin katsowa wainooja, kalatiira, lokki y. m. ei näe sitä niin helposti kuin jos se hopealle wälkkyisi. Alhaalta katsowa pohjalle waaniwa wihollinen taas ei näe sitä niin helposti, kun watsapuolen kirkas wäri sekottuu ilman kirkastamaan weden wälkkeeseen. Hietaerämaiden eläimet olvat keltasia ja woiwat hiekassa piilllä melkein huomaamattomina. Puissa eläwät eläimet owat puunrungon, Iehtien tai kukkien wärisiä. Kirjawissa aarniometsissä on eläinwärienkin kirjawuus mitä waihtelewin. Tämä suojeluswäri ei ainoastaan turwaa wihollisilta, waan se myöskin tekee wihollisena liikkuwan eläimen huomaamattomaksi saaliiksi aijotulle. Sukupuolten eriäwäisyys on myöskin sangen huomattawa eläimissä. Darwinin wäitteellä, että se on syntynyt siitä, että uroseläinten on täytynyt naaraista taistella ja komeus ja pulkeus siinä on ollut ratkaisewana, on wastustajiakin, waikka muuta ratkaisewaa selitystä ei ole woitu antaa, Yleensähän on luonnossa huomattawana, että urokset owat wäririkkaimpia ja komeampia kuin naarakset. Linnuissa on huomattawana lisäksi, että urosten laulutaitokin on parempi kuin naarasten. Luontoon on kätketty pyrkimys edistymään, tulemaan terweeksi ja woimakkaaksi. Kaikki sen kehitys on kuitenkin kilpailun tulos. Luonto siinä ulkonaisilla keinoilla awustaa suosikkejaan. Woimakkaampi, huomiota herättäwämpi woittaa, heikko ja ruma saa joutua syrjäytetyksi. Että eläinten wärikin on jossain yhteydessä tämän seikan kanssa, luulemme edellisessä woineemme lyhyesti osottaa.
Kuten kasweissa, näemme eläimissäkin monien eri wärien waihtelewan. Tiedemiehet owat tätäkin asiaa tutkinet ja siitä päätöksensä lausuneet. Yleensä on tieteen sääntönä, että kaikella olewaisella on merkityksensä tässä maailmassa; siispä tuollakin wärien kirjaquudella luonnossa.
Samat wärit, jotka esiintywät elottomassa luonnossa, esiintywät elollisessakin, ja perustuwat ne samoihin fysikaalisiin ilmiöihin. Eläinten wärit, samoin kuin elottoman luonnonkin wärit, owat kahta eri laatua: pikmentti- ja struktuariwärejä. Ensimainitulla tarkotetaan ruumiin omaa wäriä, joka esim. antaa silmäterälle oman wärinsä, wiimemainittu on luonnon ja kehityksen waikutuksesta syntynyt wäri eläimissä. Että ulkopuoliset olosuhteet: walo, lämpö, kosteus, rawinto j. n. e. waikuttawat wäriin, on hawaittu ja tunnustettu todeksi, mutta sywällisempää waikutusta siinä suhteessa ei ole woitu säännöiksi selittää. Omituista on, että että osissa maapalloa owat eläinkunnassa erilaiset wärit wallitsewina. Erämaan eläimet owat enimmältään hiedankeltaisia, napaseutujen eläimet walkosia, alimmat solueläimet owat wesikirkkaita; sen woimme selittää johtuwan siitä, että eläimet muodostuwat olinpaikkansa mukaisiksi. Mutta merkillistä on, että Wanhan ja Uuden maailman pohjoisosissa owat wallitsewina wäreinä harmaa, walkonen, keltanen ja musta, troopillisessa Amerikassa wiheheriä ja punanen, Indiassa keltanen ja punanen, kun taas Austraaliassa esiintyy hywin monen wärisiä eläimiä; tämä seikka on wielä lopullisesti selittämättä.
Olemassa olo on taistelua. Kaikkialla luonnossa sitä alituisesti esiintyy. Luonnon sopusointu on wain näennäistä. Kehityksen ankara laki on taistelun luonut. Tarpeeton ja heikko kuolee luonnossa, se, mikä on tarpeellinen, woimakas, käytännöllinen ja kykenewä woittaa ja jää elämään. Eläinkunnan elinaikaisessa taistelussa olemassaolonsa puolesta on wäreillä suuri merkitys. Tuntemuswärit eläimessä owat tarpeen toisia samallaisia eläimiä warten, jotta ne laji-kumppaninsa helposti löytäwät waaran- tai ystäwyystunteen wallitessa. Suojeluswärit owat enempi tunnettuja. Niiden tarkotus on tehdä eläin niin ympäristönsä ja olinpaikkansa näköiseksi kuin suinkin. Siten estyy turwaton eläin monesti wahwemman wainoojansa kynsiin joutumasta. Ajatellaan esim. jäniksen ja metsäkanan wäriwaihtelua. Samallainen suojeluswäri woi olla pysywäistäkin laatua. Esiintyypä tuo suojeluswäri muutamissa eläimisiä aiwan hämmästyttäwänä. Ei woi ollenkaan erottaa sitä muusta luonnosta. M. m. on etelämaissa perhosia, jotka owat niin kaswinlehden mallisia, että niitä ei tarkkakaan silmä erota lehdessä, kun ne kaswissa rawintoaan ottawat. Tällainen suojeluswäri on myöskin watsan ja selän eriwärisyys. — Erittäinkin kaloilla on tämä omituisuus huomattawa. Wedessä liikkuessaan on niille turwallista, että ne owat selältään tummia; ylhäältä päin katsowa wainooja, kalatiira, lokki y. m. ei näe sitä niin helposti kuin jos se hopealle wälkkyisi. Alhaalta katsowa pohjalle waaniwa wihollinen taas ei näe sitä niin helposti, kun watsapuolen kirkas wäri sekottuu ilman kirkastamaan weden wälkkeeseen. Hietaerämaiden eläimet olvat keltasia ja woiwat hiekassa piilllä melkein huomaamattomina. Puissa eläwät eläimet owat puunrungon, Iehtien tai kukkien wärisiä. Kirjawissa aarniometsissä on eläinwärienkin kirjawuus mitä waihtelewin. Tämä suojeluswäri ei ainoastaan turwaa wihollisilta, waan se myöskin tekee wihollisena liikkuwan eläimen huomaamattomaksi saaliiksi aijotulle. Sukupuolten eriäwäisyys on myöskin sangen huomattawa eläimissä. Darwinin wäitteellä, että se on syntynyt siitä, että uroseläinten on täytynyt naaraista taistella ja komeus ja pulkeus siinä on ollut ratkaisewana, on wastustajiakin, waikka muuta ratkaisewaa selitystä ei ole woitu antaa, Yleensähän on luonnossa huomattawana, että urokset owat wäririkkaimpia ja komeampia kuin naarakset. Linnuissa on huomattawana lisäksi, että urosten laulutaitokin on parempi kuin naarasten. Luontoon on kätketty pyrkimys edistymään, tulemaan terweeksi ja woimakkaaksi. Kaikki sen kehitys on kuitenkin kilpailun tulos. Luonto siinä ulkonaisilla keinoilla awustaa suosikkejaan. Woimakkaampi, huomiota herättäwämpi woittaa, heikko ja ruma saa joutua syrjäytetyksi. Että eläinten wärikin on jossain yhteydessä tämän seikan kanssa, luulemme edellisessä woineemme lyhyesti osottaa.
25.1.17
Suomen lipun synty.
Itsenäinen Suomi 12, 6.12.1928
Kristiinan Sanomat 48A, 21.6.1929 ja 49B 28.6.1909
Karjala 167, 23.6.1929
Karjalan ääni 75, 11.7.1929 (ensimmäinen osa, ilman alkupuhetta)
Itä-Savo 82, 27.7.1929
Seuraavassa kirjoituksessa selvittää professori A. F. Puukko, joka aikoinaan joutui toimimaan lippukysymyksen keskeisimpänä henkilönä, Suomen lipun synnyn merkillisiä vaiheita todeten omalta kohdaltaan sen, että lippumme kaikessa tapauksessa, vaikku sosialidemokraatitkin olisivat olleet mukana sitä määräämässä, olisi muodostunut väreiltään sinivalkoiseksi.
Kaikki me varmaan iloitsemme nähdessämme sinivalkoisen lippumme, valtiollisen itsenäisyytemme näkyväisen vertauskuvan, hulmuavan tuulessa, mutta harva enää muistanee, missä erikoisissa olosuhteissa lippumme syntyi. Kun allekirjoittanut joutui eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sihteerinä läheltä seuraamaan tämän tärkeän isänmaallisen asian käsittelyä ja eri vaiheita, kerron seuraavassa eräitä muistelmiani.
Kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta eli erikoisvaliokunta, niinkuin nimi aluksi kuului, tammikuussa 1918 asetettiin, oli ainakin vasemmiston taholla jokseenkin selvästi huomattavana tarkoituksena keskittää juuri tähän valiokuntaan maan kaikki tärkeimmät asiat, ja tämän valiokunnan olisi tullut tavallaan korvata puuttuvaa ulkoasiainministeriötäkin. Joka tapauksessa kiiruhtivat kaikki eduskuntaryhmät sijoittamaan tähän uuteen valiokuntaan parhaat voimansa, ja niin siinä istuivat m.m. K. J. Ståhlberg, Lauri Ingman, Santeri Alkio, R. A. Wrede sekä sosialistien kaikki huomatuimmat johtajat: Kullervo Manner, O. Tokoi, Valpas-Hänninen, Yrjö Sirola, Edvard Gylling ja O. W. Kuusinen. Valiokunnan puheenjohtajaksi oli valittu Ingman, varapuheenjohtajaksi Sirola. Kokouksia pidettiin ahkeraan, ja niissä pohdittiin m.m. kysymystä Suomen edustuksesta alkavissa rauhanneuvotteluissa Venäjän ja keskusvaltain välillä, venäläisen sotaväen poissiirtämistä itsenäiseksi tunnustetun Suomen alueelta y.m. Viimeksimainitussa kysymyksessä minua ihmetytti eräiden vasemmistolaisten kant : kun muut ryhmät ponnistivat voimansa saadakseen venäläisen sotaväen täältä poistumaan, annettiin vasemmiston, taholta valiokunnassa lausuntoja (nimenomaan Valpas-Hänninen), joissa jokseenkin selvään ilmituotiin ajatus, ettei pitäisi venäläisten lähtöä kiirehtiä. Pian kyllä selvisi, mihin heitä tarvittiin — Suomen yhteiskunnallisen järjestyksen hävittämiseen omien harhaanjohdettujen työläistemme kanssa.
Lippukysymyskin joutui ulkoasiainvaliokunnan käsiteltäväksi pari viikkca ennen kapinan puhkeamista. Hallitus oli antanut asiasta esityksen, jossa asetuttiin sille kannalle, että Suomen valtiolippu olisi oleva "kokopunainen, karmiinisinoberi-värinen vaate, jonka keskellä on tankoa vastaan kääntyvä Suomen leijona kullankeltaisin ja valkoisin värein". Merenkulku- ja kauppalippu olisi ollut "valtiolipun värinen vaate, jonka kullankeltainen risti, reunustettuna kahdella raidalla, niistä sisempi sininen ja ulompi valkoinen, jakaa neljään suorakaiteeseen". Perusteluissaan hallitus vetosi asiaa varten asettamansa komitean antamaan lausuntoon. Tähän komiteaan olivat kuuluneet kauppaneuvos Lars Krogius, arkkitehti Eliel Saarinen ja filosofiantohtori (nykyinen professori) U. T. Sirelius. Heraldiikkaan nojaten oli komitea ehdottanut valtiolipuksi (niinkuin sitten hallituskin esityksessään) n.s. leijonalippua, mutta merenkulku- ja kauppalipuksi (jonka aikaansaamista useat merenkulkujärjestöt kiirehtivät) oli komitea, omaksuen Skandinavian maitten ristilippumuodon, ehdottanut lipun, jonka pohjaväri olisi punainen ja risti keltainen. Mutta jotta se selvästi eroaisi Tanskan kauppalipusta ja eräästä kansainvälisestä signaalilipusta, ehdotti komitea, että Suomen kauppalippuun, joka olisi punainen, keltaisen pystyristin neljään suorakaiteeseen jakama vaate, tangonpuoliseen ylimmäiseen suorakaiteeseen pantaisiin Suomen vaakunan yhdeksän valkoista ruusua.
Hallituksen esityksessä vielä huomautettiin, että lippukysymyksessä oli olemassa kaksi kantaa: toinen osa Suomen kansasta olisi ollut valmis hyväksymään mainitun komitean ehdotuksen sinänsä, mutta toinen osa kansasta oli sitä mieltä, että kauppalippu olisi ollut sommiteltava käyttämällä pääasiallisesti sinivalkoisia värejä; tämänkin mielipiteen mukaan olisi ollut käytettävä ristilipuu muotoa ja valkoisen pystyristin jakaman sinisen vaatteen tangonpuoliseen, ylimmäiseen suorakaiteeseen olisi ollut pantava Suomen vaakuna tai vaakunan värit.
Lippukysymys oli siis toisin sanoen muodostunut suureksi riitakysymykseksi väreistä: toiset kannattivat punakeltaista, toiset sinivalkoista. Hallitus asettui edellisen puolelle, suoden sinivalkoiselle — nähtävästi kompromissin vuoksi — hiukan tilaa merenkulku- ja kauppalipun keltaisen pystyristin reunustassa. On kuitenkin mainittava, että mielipiteet jo senaatissa merilippuun nähden menivät hajalle. Senaattori Renvall kannatti lippukomitean ehdotusta; senaattori Louhivuori ehdotti lippua, jonka muodosti valkoinen, sinisen pystyristin neljään suorakaiteeseen jakama vaate, jonka tangon puolisessa ylemmässä kentässä oli Suomen kullankeltainen vaakuna; senaattori Pehkonen yhtyi lippukomitean ehdotukseen muussa suhteessa, paitsi että tangon puoleinen ylempi suorakaide oli oleva väriltään sininen, jolle oli asetettuina Suomen vaakunan yhdeksän valkoista ruusua kolmessa rivissä; senaattori Frey esitti lippua, jossa punaisen vaatteen jakoi neljään suorakaiteeseen kullankeltainen risti reunustettuna kahdella raidalla, joista sisempi sininen ja ulompi valkoinen. Senaattori Renvalliin yhtyivät senaattorit Talas ja Setälä ja senaattori Louhivuoreen senaattorit Arajärvi ja Kallio, kun taas senaattori Freyn mielipidettä kannattivat senaattorit A. Castrén ja J. Castrén sekä puheenjohtaja, senaattori Svinhufvud, mikä näin ollen tuli senaatin päätökseksi.
Näin syntynyt hallituksen esitys oli Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ensi kerran esillä 14 p:nä tammikuuta 1918, mutta sen käsittely lykättiin siksi kunnes senaatista saatiin kaikki kysymystä koskevat asiakirjat. Kun asia sitten 24 p:nä tammikuuta otettiin varsinaisesti käsiteltäväksi, sukeutui siitä keskustelu, joka ei ole vailla mielenkiintoa. Edustaja Hänninen (Valpas) arvosteli lippuun ehdotettua leijonavaakunaa, väittäen, että miekalla varustettu leijonan kuva on Suomen vaakunassa aina ollut varsinaiselle kansalle outo ja kammottava. "Sehän on näyttänyt raatelevan hirmuvallan tunnusmerkiltä. Sellaisena ei leijonan kuva herätä enää erinomaista esivallanpelkoa eikä ensinkään kunnioitusta." Leijonan sijalle olisi siis saatava uusi valtiollisen vallan tunnusmerkki. Lopuksi hän ehdotti, että pantaisiin toimeen kilpailu, ja toivoi, että Suomen taiteilijat voisivat luoda jotakin omintakeista kauppalipuksikin. Kilpailun toimeenpanemista kannattivat Kullevo Manner, Alkio ja Vuorimaa ja se tulikin valiokunnan päätökseksi 10 äänellä 7 vastaan. Vastustajiin kuului m.m. edustaja, tuomari Mikkola (jonka punaset kapinan alussa murhasivat), Estlander ja Nevanlinna. Viimeksimainittu arveli, että kilpailua on jo ollut tarpeeksi ja että taiteilijat ovat kysymystä perin pohjin pohtineet. Kilpailu valitettavalla tavalla viivyttäisi asiaa. Kannattaessaan kilpailua edustaja Tokoi lausui samalla orakelimaisesti, että "valtion saaminen on tärkeämpi kuin lipun saaminen." Lopuksi asetettiin asiaa valmistelemaan jaosto, johon valittiin puheenjohtaja Ingman sekä jäsenet Alkio ja Hänninen.
Tämä jaosto, mukanaan valiokunnan sihteeri, kokoontui seuraavan päivän iltana Heimolassa Eduskunnan täysistunnon aikana. Eduskunnassa vallitsi yleinen hermostuneisuus ja ilma oli täynnä huhuja. Lippujaoston kokoontuessa ja Valpas-Hännisenkin siihen saapuessa edustaja Ingman lausui leikilliseen tapaansa, että mitähän merkillistä nyt taas arvellaan olevan tekeillä, kun nähdään tällainen ryhmä yhteisesti neuvottelemassa. Jaostossa tietysti puhuttiin vain lippukysymyksestä, ja kun keskustelun kuluessa edustaja Hänninenkin tuntui kallistuvan sinivalkoisten värien puolelle, näytti näiden voitto minusta varmalta. (Ennestään tiesin, että m.m. K. J. Ståhlberg, Ingman ja Alkio niitä kannattivat.) Jaosto päätti ehdottaa kilpailun toimeenpanemiseen myönnettäväksi 14.000 markkaa, josta summasta enintään 10.000 markkaa olisi ollut käytettävä parhaitten luonnosten palkitsemiseen ja enintään 4.000 markkaa muitten kilpailusta aiheutuvien menojen peittämiseen. Samalla jaosto teki toisen periaatteellisesti tärkeän päätöksen. Kun kilpailun toimeenpaneminen olisi tullut viivyttämään lippukysymyksen ratkaisua, ja kun varsinkin merenkulkijain taholta oli huomautettu, että asian nopea ratkaisu oli välttämätön, jaosto ehdotti asian järjestettäväksi väliaikaisesti. Sitä varten jaosto ehdotti, "että Suomen lippuna kuluvan vuoden toukokuun 1 päivään asti on käytettävä sinivalkoinen vaate, jonka pituus on 26 yksikkömittaa ja leveys 17 yksikkömittaa ja joka on kokoonpantukahdesta samankokoisesta suorakaiteen muotoisesta kankaasta, sininen ylempänä, valkoinen alempana". Jaosto oli siis, toisin sanoen, hylännyt punakeltaiset värit ja ehdottanut sinivalkoiset väliaikaiseen käytäntöön.
Kun asia sitten seuraavana päivänä (26 p:nä tammikuuta) esitettiin valiokunnalle, herätti jaoston ehdotus väliaikaisesta lipusta melkoista huomiota ja aiheutti väittelyä. Edustaja Estlander ehdotti väliaikaisestikäytettäväksi hallituksen esityksen mukaista- valtiolippua; edustaja Erkko, edustaja Mikkolan kannattamana, ehdotti lippukomitean lippua, kun taas edustaja Vuorimaan mielestä ei olisi pitänyt säätää väliaikaisesta lipusta mitään. Äänestettäessä jaoston ja Erkon ehdotusten välillä edellinen voitti 12 äänellä 4 vastaan, joten siis valiokunta oli päättänyt suurella äänten enemmistöllä kannattaa sinivalkoisia värejä valtakunnan väliaikaisessa lipussa käytettäväksi. Jaoston ehdotus, joka jo oli valmiina mietintöluonnoksena, hyväksyttiin muutoinkin täydellisesti, paitsi että kilpailua varten ehdotettu summa 14.000 markkaa edustaja Ståhlbergin ehdotuksesta alennettiin 10.000 markaksi.
Tämä Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa tapahtunut lippuasian väliaikainen ratkaisu on hyvä pitää mielessä. Se osoittaa eittämättömästi, että jo silloisessa Eduskunnassa, jossa porvarillisilla oli vain muutaman äänen enemmistö ja jossa mielipiteet isänmaan suurista kysymyksistä muutoin menivät niin eri suuntiin, suuri enemmistö olisi nähtävästi ollut valmis tunnustamaan sinisen ja valkoisen kansallisiksi väreiksi.
Valiokunnassa ei ehditty toimittaa toista lukemista eikä mietintöä lähettää Eduskunnalle, sillä jo parin päivän kuluttua puhkesi kapina tunnettuine seurauksineen. Kapinaa kukistavat joukot käyttivät sekä punakeltaista leijonalippua että sinivalkoista lippua.
1) Eduskunta oli 15 p:nä toukokuuta siirtänyt lippua koskevan esityksen ulkoasiainvaliokunnasta perustuslakivaliokuntaan. Tämä oli tapahtunut osaksi periaatteellisista, osaksi käytännöllisistä syistä. Ei tahdottu enää tunnustaa ulkoasiainvaliokunnan erikoisluonnetta ja tärkeyttä niinkuin oli tehty tätä valiokuntaa perustettaessa, ja kun melkein kaikki sosialistit, kapinaan sekaantuneina, olivat poissa Eduskunnasta, oli valiokuntain uudelleen järjestäminen ja täydentäminen senkin vuoksi tarpeellinen. Perustuslakivaliokunnassa, jossa edustaja Ståhlberg oli puheenjohtajana, oli sovittu sellaisesta sisäisestä työjärjestyksestä, että varapuheenjohtaja Ingman lähinnä huolehti ulkoasiain valmistelusta. Siten jäi lippuasiakin ensi sijassa hänen ja allekirjoittaneen, sihteerin, hoidettavaksi.Kun Eduskunta sitten kolmen kauhean kuukauden jälkeen taas kokoontui, oli mieliala kansallislipun väreihin nähden sikäli muuttunut, että punainen ei millään muotoa voinut tulla enää kysymykseen toisena perusvärinä. Tämän ehkä lausui selvimmin julki edustaja Juutilainen 17 p:nä toukokuuta, perustuslakivaliokunnan kokouksessa, jossa lippukysymys taas oli esillä:1) "Lipun perusvärien tulee olla valkoinen ja sininen. Punainen on punakaartilaisten väri. Tampereella käytettiin vain sinivalkoista lippua, samoin sitten Viipurissa ja osittain Helsingissä." Samaan suuntaan puhui edustaja Malmivaara: "Punaisen hirmuvallan aikana alkoi punainen väri inhottaa. Sinivalkoinen oli suojeluskunnan väri". Edustaja Estlander taisteli kyllä vielä punakeltasen leijonalipun puolesta, mutta turhaan. Välittävällä kannalla oli edustaja Hultin, puolustaen leijonalippua valtiolipuksi, ja kauppalipuksi lippua, jossa olisi sininen risti valkealla pohjalla ja tangon puoleisessa yläkulmassa vaakuna punakeltaisin värein. Tästä n.s. nurkkapaikasta vaihdettiin paljon mielipiteitä. Edustaja Vuorimaa olisi tahtonut sijoittaa siihen joitakin maakuntamerkkejä (tähtiä tai ruusuja), edustaja Kokko olisi ollut valmis myöntämään siihen suorakaiteenmuotoisen punakeltaisen kuvion, ja nähtävästi kompromissin vuoksi oli edustaja Malmivaarakin taipuvainen sijoittamaan siihen punakeltaisen kuvion. Mutta valiokunnan puheenjohtaja Ståhlberg moitti syystä tällaista nurkkakuviota, sanoen sen tekevän muotopuolen vaikutuksen; hänen mielestään olisi voitu ajatella sinisen ristin ympärille punakeltaista rantua. Edustaja Ingmanin mielestä olisi nurkkakuvion voinut muodostaa kaksiosainen suorakaide, ylhäällä punainen, alhaalla keltainen, ja häntä kannatti edustaja Juutilainen, joka ei millään muotoa olisi tahtonut hyväksyä lippuun leijonata, kun taas edustaja Alkio oli leijonaan nähden suvaitsevampi, haluten sovittaa leijonavaakunan sinisen ristin keskelle. Kysymys siitä, missä määrin sinivalkoisessa lipussa olisi suotava sijaa punakeltaiselle ja miten se olisi sijoitettava, näytti niin suuresti kiinnostavan ja sekoittavan valiokunnan jäseniä, että jo ehdotettiin koko asian lykkäämistä seuraavaan viikkoon. Mutta kun asia oli kiireellinen — varsinkin täällä oleva erään suurvallan lähettiläs oli toistamiseen huomauttanut, että Suomen olisi välttämättä saatava oma kauppalippu — ja asian pitkistyessä se olisi voinut myöskin mutkistua, edustaja Ingman ehdotti, että pääkysymys, nimittäin kysymys lipun perusväreistä, ratkaistaisin heti ja "nurkka voisi jäädä myöhempään". Niin tehtiinkin, ja äänestyksen jälkeen (neljätoista ääntä kahta vastaan) valiokunta päätti, että lipussa on oleva sininen risti valkealla pohjalla ja että sen oikeaan yläkulmaan on sijoitettava punaista ja keltaista. Asian eteenpäina jaminen jätettiin edustaja Ingmanin toimeksi, ja ulkopuolella pöytäkirjaa evästettiin asiaa niin, että lipun nurkkaukseen voisi tulla Suomen vaakuna.
Nyt käännyttiin taitelija Akseli Gallen-Kallelan puoleen ja pyydettiin häntä valmistamaan lippuluonnos valiokunnan lausumien periaatteiden mukaan. Mutta häntä ei miellyttänyt väriyhdistelmä ja hän kieltäytyi tehtävästä, lausuen kuitenkin, että hän olisi ottanut tehtävän suorittaakseen, jos lippuun saisi tulla sininen pohja ja sille valkoinen risti. Tätäkin mahdollisuutta oli kyllä valiokunnassa harkittu, mutta käytännöllisistä syistä ja jotta Suomen lippu paremmin eroaisi Ruotsin lipusta, jossa myös oli sininen pohja, ja koska sitäpaitsi epävirallinen Islannin lippu oli sinipohjainen ja valkoristinen, oli valiokunta tullut mainittuun päätökseensä. Tämän päätöksen muuttaminen ei tietysti enää voinut tulla kysymykseen. Taiteilija Gallen-Kallela oli kuitenkin hyväntahtoisesti huomauttanut, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, jos hänen alaisenaan yleisesikunnan piirustuskonttorissa toimiva taiteilija Eero Snellman valmistaisi valiokunnan tarvitseman luonnoksen. Lippukysymys oli taas esillä 21 p:nä toukokuuta, mutta asia täytyi lykätä seuravaan valiokunnankokoukseen, kun luonnosta ei oltu saatu. Seuraavan päivän aamuna sain tehtäväkseni mennä tapaamaan taiteilija Gallen-Kallelaa Fennia hotelliin, jossa hän toimi sanotun piirustuskonttorin päällikkönä, ja ilmoittamaan, että jollei luonnosta voida saada valiokunnan kokoukseen, joka oli myöhemmin päivällä, valiokunnan olisi pakko ratkaista kysymys ilman taiteilijan apua. Mutta taiteilija Gallen-Kallela oli matkustanut maalle, eikä häntä voitu puhelimessakaan tavata. Sensijaan suostui nyt taiteilija Eero Snellman, oivaltaen mitä asema tällä tavallaan historiallisella hetkellä vaati, auttamaan valiokuntaa ja valmisti taiteilija Bruno Tuukkasen avustamana suuressa kiireessä luonnokset. Ne erosivat valiokunnan ehdottamasta ennenkaikkea siinä, että oli kaksi luonnosta, toinen valtio-lipuksi, toinen kauppalipuksi. Jälkimäisessä oli vain sininen risti valkealla pohjalla, mutta edellisessä lisäksi ristin keskellä Suomen vaakuna, jonka taiteilijat ehdottivat valiokunnan luonnoksessa olevan vinon punakeltaisen kulmauksen korvaukseksi, sillä se oli heidän mielestään esteettisessä suhteessa mahdoton. Vielä puolimärät piirustukset mukanamme kiiruhdimme, taiteilija Snellman ja tämän kirjoittaja, säätytalolle, jossa valiokunta jo oli koolla.
Kun luonnokset oli ripustettu valiokunnan nähtäviksi ja keskustelu asiasta alkanut, saattoi heti huomata, että luonnoksia pidettiin tyydyttävinä ja että varsinkin vaakunan sijoittamista ristin keskelle katsottiin onnistuneeksi ratkaisuksi, koska kerran kompromissin vuoksi lippuun piti tulla punakeltaistakin. Edustaja Ingman ehdotti nyt, että valtiolipuksi tulisi lippu, jossa on sininen risti valkealla pohjalla ja vaakuna sinisen ristin keskellä; kauppalippu olisi ilman vaakunaa ja sotalippuna käytettäisiin valtiolippua kolmikielekkeisenä. Ehdotusta kannattivat paitsi edustaja Vuorimaa ja Alkio, myös edustaja Erkko, joka nyt nimenomaan ilmoitti siirtyvänsä punakeltaisesta lipusta sinivalkoisen puolelle. Edustajat Pennanen ja Wrede halusivat vieläkin vaakunata yläkulmaan. Viimeksimainittu lausui sitäpaitsi yleisenä arvostelunaan, että hänen mielestään oli outoa, "että 300 vuotta vallalla olleet värit hyljätään ja otetaan uudet". Hän, samoinkuin edustaja Estlander, ilmoitti panevansa ehdotusta vastaan vastalauseen. Valiokunnan päätökseksi tuli, että edustaja Ingmanin ehdotus hyväksyttiin täydellisesti ja asian toinen käsittely julistettiin päättyneeksi. Itse asiassa oli lippukysymys ratkaistu, vain lakitekstin muoto jäi avoimeksi. Mietinnön valmistaminen jäi edustaja Ingmanin ja Hornborgin sekä sihteerin asiaksi.
Kun tämä lyhyt ratkaiseva istunto oli päättynyt, voitiin eteisessä odottavalle taiteilija Snellmanille ilmoittaa, että laki Suomen lipusta oli asiallisesti valmis ja että hänen laatimansa lippuluonnokset oli hyväksytty. Pian senjälkeen soitettiin eräästä merenkulkuyhdistyksestä edustaja Ingmanille ja ilmoitettiin, että muuan lähetystö halusi lippuasiassa tulla valiokunnan puheille. Siihen oli edustaja Ingman vastannut: "hyvin kernaasti, mutta asia on jo päätetty".
Lakitekstiä laadittaessa oli Ruotsin lippulaki lakiteknillisenä apuna. Mietinnön perustelut olivat lyhyet. Itse pääasiasta siinä sanottiin näin: "Valiokunta ei ole voinut yhtyä Hallituksen esityksessä olevaan ehdotukseen, jonka mukaan Suomen lipun perusväreiksi tulisivat Suomen vaakunan värit, punainen ja keltainen. Valkoista ja sinistä on laajoissa osissa maata jo pitkät ajat pidetty kansallisväreinä. Siniseltä väriltä ei meiltä myöskään puutu historiallisia juuria. Niinpä se on useitten maakuntavärien perusväri ja eräissä näistä se esiintyy yhdistyneenä valkoiseen. Valkoisen merkeissä on punainen hirmuvalta äsken kukistettu ja Suomen vapaus saavutettu. Valiokunta on sentähden päättänyt Suomen lipun perusväreiksi ehdottaa valkoista ja sinistä."
Mietinnön luonnos hyväksyttiin seuraavana päivänä valiokunnassa melkein sinänsä. Lakitekstin käsittely oli kuitenkin vähällä aiheuttaa asian lykkäyksen. Lakitekstin alkupuolelle hyväksyttiin näet eräs muutos, joka vaikutti seuraaviinkin pykäliin ja vaati niiden uutta muovailua. Mutta edustaja Ingman suoritti verrattomalla näppäryydellään tämän muovailun keskustelun aikana, niin että seuraavat pykälät niihin ehdittäessä olivat jo uudessa asussaan. Mietintö hyväksyttiin nyt lopullisesti ja lähetettiin seuraavana päivänä (24 p:nä toukokuuta) Eduskuntaan.
Asian käsittelystä Eduskunnassa ei ole paljon kerrottavaa. Mainittakoon kuitenkin, että ennen täysistunnon alkua olin edustaja Ingmanin kanssa tarkastamassa, olivatko kaikki paperit ja lippunäytteet kunnossa. Istuntosalin itäpuoleisen hallin seinällä näimme silloin valiokunnan lippuluonnosten rinnalle ripustettuina pari muutakin luonnosta. Edustaja Ingman otti puukon tupestaan ja leikkasi pois nämä asiaankuulumattomat näytteet, koska ne hänen mielestään olisivat voineet johtaa edustajia harhaan.
Ruotsalaiseen ryhmään kuuluvista edustajista puhui vielä moni leijonalipun puolesta. Poikkeuksena, mutta sitä huomattavampana suomalaisella taholla on mainittava edustaja E. N. Setälä, joka pyysi saada pöytäkirjaan merkityksi, että hän puolestaan valitti, "että ylväs leijonalippu, joka liittyy meidän vapautumisemme kalliimpiin muistoihin, nyt kokonaan arvottomana viskataan pois". Erikoista mainintaa ansaitsee ruotsalaiseen ryhmään kuuluvan edustaja Hornborgin lausunto. Henkilökohtaisesti hänkin olisi pitänyt punakeltaisia värejä parempina, "mutta koska nyt kerran näytti siltä, että lippumme tulee olemaan sinivalkoinen, hän katsoi velvollisuudekseen sanoa, mitä voitiin sanoa sen hyväksi". Hän osoitti, ettei siniseltä ja valkoiselta myöskään kokonaan puutu historiallisia traditsiooneja "ja että valkoinen aivan viimeaikoina on saavuttanut traditsionin, joka jo on historiallinen". Hän yhtyi ed. Ingmanin toivomukseen, että koko kansa noudattaisi Eduskunnassa lippuasiassa nyt tehtävää päätöstä. Tähän lojaalisuuden vakuutukseen yhtyivät myös edustajat Wrede ja Schybergson. Jälkimäinen sanoi olevansa valmis nostamaan talonsa harjalle sen lipun, minkä Eduskunta hyväksyy.
Asian toinen ratkaiseva käsittely oli lauvantaina 25 p:nä toukokuuta, jolloin valiokunnan ehdotus hyväksyttiin huutoäänestyksellä. Lopullisesti oli lippulaki Eduskunnan puolesta valmis 28 p:nä toukokuuta, ja valtionhoitaja vahvisti sen seuraavana päivänä. Valtakuntamme lipun joutui säätämään vajalukuinen Eduskunta, kun sosiaalidemokraatit, niinkuin jo on mainittu, melkein kaikki olivat Eduskunnasta poissa. Mutta minulla on se vakaumus, niinkuin tästä katsauksestakin selvinnee,että lipustamme luultavasti olisi tullut sinivalkoinen, vaikkemme olisi kokeneetkaan kansamme suurinta alennusta, punakapinaa, ja siitä johtunutta valkoisen Suomen nousua.
A. F. Puukko.
Kristiinan Sanomat 48A, 21.6.1929 ja 49B 28.6.1909
Karjala 167, 23.6.1929
Karjalan ääni 75, 11.7.1929 (ensimmäinen osa, ilman alkupuhetta)
Itä-Savo 82, 27.7.1929
Seuraavassa kirjoituksessa selvittää professori A. F. Puukko, joka aikoinaan joutui toimimaan lippukysymyksen keskeisimpänä henkilönä, Suomen lipun synnyn merkillisiä vaiheita todeten omalta kohdaltaan sen, että lippumme kaikessa tapauksessa, vaikku sosialidemokraatitkin olisivat olleet mukana sitä määräämässä, olisi muodostunut väreiltään sinivalkoiseksi.
Kaikki me varmaan iloitsemme nähdessämme sinivalkoisen lippumme, valtiollisen itsenäisyytemme näkyväisen vertauskuvan, hulmuavan tuulessa, mutta harva enää muistanee, missä erikoisissa olosuhteissa lippumme syntyi. Kun allekirjoittanut joutui eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan sihteerinä läheltä seuraamaan tämän tärkeän isänmaallisen asian käsittelyä ja eri vaiheita, kerron seuraavassa eräitä muistelmiani.
Kun eduskunnan ulkoasiainvaliokunta eli erikoisvaliokunta, niinkuin nimi aluksi kuului, tammikuussa 1918 asetettiin, oli ainakin vasemmiston taholla jokseenkin selvästi huomattavana tarkoituksena keskittää juuri tähän valiokuntaan maan kaikki tärkeimmät asiat, ja tämän valiokunnan olisi tullut tavallaan korvata puuttuvaa ulkoasiainministeriötäkin. Joka tapauksessa kiiruhtivat kaikki eduskuntaryhmät sijoittamaan tähän uuteen valiokuntaan parhaat voimansa, ja niin siinä istuivat m.m. K. J. Ståhlberg, Lauri Ingman, Santeri Alkio, R. A. Wrede sekä sosialistien kaikki huomatuimmat johtajat: Kullervo Manner, O. Tokoi, Valpas-Hänninen, Yrjö Sirola, Edvard Gylling ja O. W. Kuusinen. Valiokunnan puheenjohtajaksi oli valittu Ingman, varapuheenjohtajaksi Sirola. Kokouksia pidettiin ahkeraan, ja niissä pohdittiin m.m. kysymystä Suomen edustuksesta alkavissa rauhanneuvotteluissa Venäjän ja keskusvaltain välillä, venäläisen sotaväen poissiirtämistä itsenäiseksi tunnustetun Suomen alueelta y.m. Viimeksimainitussa kysymyksessä minua ihmetytti eräiden vasemmistolaisten kant : kun muut ryhmät ponnistivat voimansa saadakseen venäläisen sotaväen täältä poistumaan, annettiin vasemmiston, taholta valiokunnassa lausuntoja (nimenomaan Valpas-Hänninen), joissa jokseenkin selvään ilmituotiin ajatus, ettei pitäisi venäläisten lähtöä kiirehtiä. Pian kyllä selvisi, mihin heitä tarvittiin — Suomen yhteiskunnallisen järjestyksen hävittämiseen omien harhaanjohdettujen työläistemme kanssa.
Lippukysymyskin joutui ulkoasiainvaliokunnan käsiteltäväksi pari viikkca ennen kapinan puhkeamista. Hallitus oli antanut asiasta esityksen, jossa asetuttiin sille kannalle, että Suomen valtiolippu olisi oleva "kokopunainen, karmiinisinoberi-värinen vaate, jonka keskellä on tankoa vastaan kääntyvä Suomen leijona kullankeltaisin ja valkoisin värein". Merenkulku- ja kauppalippu olisi ollut "valtiolipun värinen vaate, jonka kullankeltainen risti, reunustettuna kahdella raidalla, niistä sisempi sininen ja ulompi valkoinen, jakaa neljään suorakaiteeseen". Perusteluissaan hallitus vetosi asiaa varten asettamansa komitean antamaan lausuntoon. Tähän komiteaan olivat kuuluneet kauppaneuvos Lars Krogius, arkkitehti Eliel Saarinen ja filosofiantohtori (nykyinen professori) U. T. Sirelius. Heraldiikkaan nojaten oli komitea ehdottanut valtiolipuksi (niinkuin sitten hallituskin esityksessään) n.s. leijonalippua, mutta merenkulku- ja kauppalipuksi (jonka aikaansaamista useat merenkulkujärjestöt kiirehtivät) oli komitea, omaksuen Skandinavian maitten ristilippumuodon, ehdottanut lipun, jonka pohjaväri olisi punainen ja risti keltainen. Mutta jotta se selvästi eroaisi Tanskan kauppalipusta ja eräästä kansainvälisestä signaalilipusta, ehdotti komitea, että Suomen kauppalippuun, joka olisi punainen, keltaisen pystyristin neljään suorakaiteeseen jakama vaate, tangonpuoliseen ylimmäiseen suorakaiteeseen pantaisiin Suomen vaakunan yhdeksän valkoista ruusua.
Hallituksen esityksessä vielä huomautettiin, että lippukysymyksessä oli olemassa kaksi kantaa: toinen osa Suomen kansasta olisi ollut valmis hyväksymään mainitun komitean ehdotuksen sinänsä, mutta toinen osa kansasta oli sitä mieltä, että kauppalippu olisi ollut sommiteltava käyttämällä pääasiallisesti sinivalkoisia värejä; tämänkin mielipiteen mukaan olisi ollut käytettävä ristilipuu muotoa ja valkoisen pystyristin jakaman sinisen vaatteen tangonpuoliseen, ylimmäiseen suorakaiteeseen olisi ollut pantava Suomen vaakuna tai vaakunan värit.
Lippukysymys oli siis toisin sanoen muodostunut suureksi riitakysymykseksi väreistä: toiset kannattivat punakeltaista, toiset sinivalkoista. Hallitus asettui edellisen puolelle, suoden sinivalkoiselle — nähtävästi kompromissin vuoksi — hiukan tilaa merenkulku- ja kauppalipun keltaisen pystyristin reunustassa. On kuitenkin mainittava, että mielipiteet jo senaatissa merilippuun nähden menivät hajalle. Senaattori Renvall kannatti lippukomitean ehdotusta; senaattori Louhivuori ehdotti lippua, jonka muodosti valkoinen, sinisen pystyristin neljään suorakaiteeseen jakama vaate, jonka tangon puolisessa ylemmässä kentässä oli Suomen kullankeltainen vaakuna; senaattori Pehkonen yhtyi lippukomitean ehdotukseen muussa suhteessa, paitsi että tangon puoleinen ylempi suorakaide oli oleva väriltään sininen, jolle oli asetettuina Suomen vaakunan yhdeksän valkoista ruusua kolmessa rivissä; senaattori Frey esitti lippua, jossa punaisen vaatteen jakoi neljään suorakaiteeseen kullankeltainen risti reunustettuna kahdella raidalla, joista sisempi sininen ja ulompi valkoinen. Senaattori Renvalliin yhtyivät senaattorit Talas ja Setälä ja senaattori Louhivuoreen senaattorit Arajärvi ja Kallio, kun taas senaattori Freyn mielipidettä kannattivat senaattorit A. Castrén ja J. Castrén sekä puheenjohtaja, senaattori Svinhufvud, mikä näin ollen tuli senaatin päätökseksi.
Näin syntynyt hallituksen esitys oli Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa ensi kerran esillä 14 p:nä tammikuuta 1918, mutta sen käsittely lykättiin siksi kunnes senaatista saatiin kaikki kysymystä koskevat asiakirjat. Kun asia sitten 24 p:nä tammikuuta otettiin varsinaisesti käsiteltäväksi, sukeutui siitä keskustelu, joka ei ole vailla mielenkiintoa. Edustaja Hänninen (Valpas) arvosteli lippuun ehdotettua leijonavaakunaa, väittäen, että miekalla varustettu leijonan kuva on Suomen vaakunassa aina ollut varsinaiselle kansalle outo ja kammottava. "Sehän on näyttänyt raatelevan hirmuvallan tunnusmerkiltä. Sellaisena ei leijonan kuva herätä enää erinomaista esivallanpelkoa eikä ensinkään kunnioitusta." Leijonan sijalle olisi siis saatava uusi valtiollisen vallan tunnusmerkki. Lopuksi hän ehdotti, että pantaisiin toimeen kilpailu, ja toivoi, että Suomen taiteilijat voisivat luoda jotakin omintakeista kauppalipuksikin. Kilpailun toimeenpanemista kannattivat Kullevo Manner, Alkio ja Vuorimaa ja se tulikin valiokunnan päätökseksi 10 äänellä 7 vastaan. Vastustajiin kuului m.m. edustaja, tuomari Mikkola (jonka punaset kapinan alussa murhasivat), Estlander ja Nevanlinna. Viimeksimainittu arveli, että kilpailua on jo ollut tarpeeksi ja että taiteilijat ovat kysymystä perin pohjin pohtineet. Kilpailu valitettavalla tavalla viivyttäisi asiaa. Kannattaessaan kilpailua edustaja Tokoi lausui samalla orakelimaisesti, että "valtion saaminen on tärkeämpi kuin lipun saaminen." Lopuksi asetettiin asiaa valmistelemaan jaosto, johon valittiin puheenjohtaja Ingman sekä jäsenet Alkio ja Hänninen.
Tämä jaosto, mukanaan valiokunnan sihteeri, kokoontui seuraavan päivän iltana Heimolassa Eduskunnan täysistunnon aikana. Eduskunnassa vallitsi yleinen hermostuneisuus ja ilma oli täynnä huhuja. Lippujaoston kokoontuessa ja Valpas-Hännisenkin siihen saapuessa edustaja Ingman lausui leikilliseen tapaansa, että mitähän merkillistä nyt taas arvellaan olevan tekeillä, kun nähdään tällainen ryhmä yhteisesti neuvottelemassa. Jaostossa tietysti puhuttiin vain lippukysymyksestä, ja kun keskustelun kuluessa edustaja Hänninenkin tuntui kallistuvan sinivalkoisten värien puolelle, näytti näiden voitto minusta varmalta. (Ennestään tiesin, että m.m. K. J. Ståhlberg, Ingman ja Alkio niitä kannattivat.) Jaosto päätti ehdottaa kilpailun toimeenpanemiseen myönnettäväksi 14.000 markkaa, josta summasta enintään 10.000 markkaa olisi ollut käytettävä parhaitten luonnosten palkitsemiseen ja enintään 4.000 markkaa muitten kilpailusta aiheutuvien menojen peittämiseen. Samalla jaosto teki toisen periaatteellisesti tärkeän päätöksen. Kun kilpailun toimeenpaneminen olisi tullut viivyttämään lippukysymyksen ratkaisua, ja kun varsinkin merenkulkijain taholta oli huomautettu, että asian nopea ratkaisu oli välttämätön, jaosto ehdotti asian järjestettäväksi väliaikaisesti. Sitä varten jaosto ehdotti, "että Suomen lippuna kuluvan vuoden toukokuun 1 päivään asti on käytettävä sinivalkoinen vaate, jonka pituus on 26 yksikkömittaa ja leveys 17 yksikkömittaa ja joka on kokoonpantukahdesta samankokoisesta suorakaiteen muotoisesta kankaasta, sininen ylempänä, valkoinen alempana". Jaosto oli siis, toisin sanoen, hylännyt punakeltaiset värit ja ehdottanut sinivalkoiset väliaikaiseen käytäntöön.
Kun asia sitten seuraavana päivänä (26 p:nä tammikuuta) esitettiin valiokunnalle, herätti jaoston ehdotus väliaikaisesta lipusta melkoista huomiota ja aiheutti väittelyä. Edustaja Estlander ehdotti väliaikaisestikäytettäväksi hallituksen esityksen mukaista- valtiolippua; edustaja Erkko, edustaja Mikkolan kannattamana, ehdotti lippukomitean lippua, kun taas edustaja Vuorimaan mielestä ei olisi pitänyt säätää väliaikaisesta lipusta mitään. Äänestettäessä jaoston ja Erkon ehdotusten välillä edellinen voitti 12 äänellä 4 vastaan, joten siis valiokunta oli päättänyt suurella äänten enemmistöllä kannattaa sinivalkoisia värejä valtakunnan väliaikaisessa lipussa käytettäväksi. Jaoston ehdotus, joka jo oli valmiina mietintöluonnoksena, hyväksyttiin muutoinkin täydellisesti, paitsi että kilpailua varten ehdotettu summa 14.000 markkaa edustaja Ståhlbergin ehdotuksesta alennettiin 10.000 markaksi.
Tämä Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa tapahtunut lippuasian väliaikainen ratkaisu on hyvä pitää mielessä. Se osoittaa eittämättömästi, että jo silloisessa Eduskunnassa, jossa porvarillisilla oli vain muutaman äänen enemmistö ja jossa mielipiteet isänmaan suurista kysymyksistä muutoin menivät niin eri suuntiin, suuri enemmistö olisi nähtävästi ollut valmis tunnustamaan sinisen ja valkoisen kansallisiksi väreiksi.
Valiokunnassa ei ehditty toimittaa toista lukemista eikä mietintöä lähettää Eduskunnalle, sillä jo parin päivän kuluttua puhkesi kapina tunnettuine seurauksineen. Kapinaa kukistavat joukot käyttivät sekä punakeltaista leijonalippua että sinivalkoista lippua.
1) Eduskunta oli 15 p:nä toukokuuta siirtänyt lippua koskevan esityksen ulkoasiainvaliokunnasta perustuslakivaliokuntaan. Tämä oli tapahtunut osaksi periaatteellisista, osaksi käytännöllisistä syistä. Ei tahdottu enää tunnustaa ulkoasiainvaliokunnan erikoisluonnetta ja tärkeyttä niinkuin oli tehty tätä valiokuntaa perustettaessa, ja kun melkein kaikki sosialistit, kapinaan sekaantuneina, olivat poissa Eduskunnasta, oli valiokuntain uudelleen järjestäminen ja täydentäminen senkin vuoksi tarpeellinen. Perustuslakivaliokunnassa, jossa edustaja Ståhlberg oli puheenjohtajana, oli sovittu sellaisesta sisäisestä työjärjestyksestä, että varapuheenjohtaja Ingman lähinnä huolehti ulkoasiain valmistelusta. Siten jäi lippuasiakin ensi sijassa hänen ja allekirjoittaneen, sihteerin, hoidettavaksi.Kun Eduskunta sitten kolmen kauhean kuukauden jälkeen taas kokoontui, oli mieliala kansallislipun väreihin nähden sikäli muuttunut, että punainen ei millään muotoa voinut tulla enää kysymykseen toisena perusvärinä. Tämän ehkä lausui selvimmin julki edustaja Juutilainen 17 p:nä toukokuuta, perustuslakivaliokunnan kokouksessa, jossa lippukysymys taas oli esillä:1) "Lipun perusvärien tulee olla valkoinen ja sininen. Punainen on punakaartilaisten väri. Tampereella käytettiin vain sinivalkoista lippua, samoin sitten Viipurissa ja osittain Helsingissä." Samaan suuntaan puhui edustaja Malmivaara: "Punaisen hirmuvallan aikana alkoi punainen väri inhottaa. Sinivalkoinen oli suojeluskunnan väri". Edustaja Estlander taisteli kyllä vielä punakeltasen leijonalipun puolesta, mutta turhaan. Välittävällä kannalla oli edustaja Hultin, puolustaen leijonalippua valtiolipuksi, ja kauppalipuksi lippua, jossa olisi sininen risti valkealla pohjalla ja tangon puoleisessa yläkulmassa vaakuna punakeltaisin värein. Tästä n.s. nurkkapaikasta vaihdettiin paljon mielipiteitä. Edustaja Vuorimaa olisi tahtonut sijoittaa siihen joitakin maakuntamerkkejä (tähtiä tai ruusuja), edustaja Kokko olisi ollut valmis myöntämään siihen suorakaiteenmuotoisen punakeltaisen kuvion, ja nähtävästi kompromissin vuoksi oli edustaja Malmivaarakin taipuvainen sijoittamaan siihen punakeltaisen kuvion. Mutta valiokunnan puheenjohtaja Ståhlberg moitti syystä tällaista nurkkakuviota, sanoen sen tekevän muotopuolen vaikutuksen; hänen mielestään olisi voitu ajatella sinisen ristin ympärille punakeltaista rantua. Edustaja Ingmanin mielestä olisi nurkkakuvion voinut muodostaa kaksiosainen suorakaide, ylhäällä punainen, alhaalla keltainen, ja häntä kannatti edustaja Juutilainen, joka ei millään muotoa olisi tahtonut hyväksyä lippuun leijonata, kun taas edustaja Alkio oli leijonaan nähden suvaitsevampi, haluten sovittaa leijonavaakunan sinisen ristin keskelle. Kysymys siitä, missä määrin sinivalkoisessa lipussa olisi suotava sijaa punakeltaiselle ja miten se olisi sijoitettava, näytti niin suuresti kiinnostavan ja sekoittavan valiokunnan jäseniä, että jo ehdotettiin koko asian lykkäämistä seuraavaan viikkoon. Mutta kun asia oli kiireellinen — varsinkin täällä oleva erään suurvallan lähettiläs oli toistamiseen huomauttanut, että Suomen olisi välttämättä saatava oma kauppalippu — ja asian pitkistyessä se olisi voinut myöskin mutkistua, edustaja Ingman ehdotti, että pääkysymys, nimittäin kysymys lipun perusväreistä, ratkaistaisin heti ja "nurkka voisi jäädä myöhempään". Niin tehtiinkin, ja äänestyksen jälkeen (neljätoista ääntä kahta vastaan) valiokunta päätti, että lipussa on oleva sininen risti valkealla pohjalla ja että sen oikeaan yläkulmaan on sijoitettava punaista ja keltaista. Asian eteenpäina jaminen jätettiin edustaja Ingmanin toimeksi, ja ulkopuolella pöytäkirjaa evästettiin asiaa niin, että lipun nurkkaukseen voisi tulla Suomen vaakuna.
Nyt käännyttiin taitelija Akseli Gallen-Kallelan puoleen ja pyydettiin häntä valmistamaan lippuluonnos valiokunnan lausumien periaatteiden mukaan. Mutta häntä ei miellyttänyt väriyhdistelmä ja hän kieltäytyi tehtävästä, lausuen kuitenkin, että hän olisi ottanut tehtävän suorittaakseen, jos lippuun saisi tulla sininen pohja ja sille valkoinen risti. Tätäkin mahdollisuutta oli kyllä valiokunnassa harkittu, mutta käytännöllisistä syistä ja jotta Suomen lippu paremmin eroaisi Ruotsin lipusta, jossa myös oli sininen pohja, ja koska sitäpaitsi epävirallinen Islannin lippu oli sinipohjainen ja valkoristinen, oli valiokunta tullut mainittuun päätökseensä. Tämän päätöksen muuttaminen ei tietysti enää voinut tulla kysymykseen. Taiteilija Gallen-Kallela oli kuitenkin hyväntahtoisesti huomauttanut, että hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, jos hänen alaisenaan yleisesikunnan piirustuskonttorissa toimiva taiteilija Eero Snellman valmistaisi valiokunnan tarvitseman luonnoksen. Lippukysymys oli taas esillä 21 p:nä toukokuuta, mutta asia täytyi lykätä seuravaan valiokunnankokoukseen, kun luonnosta ei oltu saatu. Seuraavan päivän aamuna sain tehtäväkseni mennä tapaamaan taiteilija Gallen-Kallelaa Fennia hotelliin, jossa hän toimi sanotun piirustuskonttorin päällikkönä, ja ilmoittamaan, että jollei luonnosta voida saada valiokunnan kokoukseen, joka oli myöhemmin päivällä, valiokunnan olisi pakko ratkaista kysymys ilman taiteilijan apua. Mutta taiteilija Gallen-Kallela oli matkustanut maalle, eikä häntä voitu puhelimessakaan tavata. Sensijaan suostui nyt taiteilija Eero Snellman, oivaltaen mitä asema tällä tavallaan historiallisella hetkellä vaati, auttamaan valiokuntaa ja valmisti taiteilija Bruno Tuukkasen avustamana suuressa kiireessä luonnokset. Ne erosivat valiokunnan ehdottamasta ennenkaikkea siinä, että oli kaksi luonnosta, toinen valtio-lipuksi, toinen kauppalipuksi. Jälkimäisessä oli vain sininen risti valkealla pohjalla, mutta edellisessä lisäksi ristin keskellä Suomen vaakuna, jonka taiteilijat ehdottivat valiokunnan luonnoksessa olevan vinon punakeltaisen kulmauksen korvaukseksi, sillä se oli heidän mielestään esteettisessä suhteessa mahdoton. Vielä puolimärät piirustukset mukanamme kiiruhdimme, taiteilija Snellman ja tämän kirjoittaja, säätytalolle, jossa valiokunta jo oli koolla.
Kun luonnokset oli ripustettu valiokunnan nähtäviksi ja keskustelu asiasta alkanut, saattoi heti huomata, että luonnoksia pidettiin tyydyttävinä ja että varsinkin vaakunan sijoittamista ristin keskelle katsottiin onnistuneeksi ratkaisuksi, koska kerran kompromissin vuoksi lippuun piti tulla punakeltaistakin. Edustaja Ingman ehdotti nyt, että valtiolipuksi tulisi lippu, jossa on sininen risti valkealla pohjalla ja vaakuna sinisen ristin keskellä; kauppalippu olisi ilman vaakunaa ja sotalippuna käytettäisiin valtiolippua kolmikielekkeisenä. Ehdotusta kannattivat paitsi edustaja Vuorimaa ja Alkio, myös edustaja Erkko, joka nyt nimenomaan ilmoitti siirtyvänsä punakeltaisesta lipusta sinivalkoisen puolelle. Edustajat Pennanen ja Wrede halusivat vieläkin vaakunata yläkulmaan. Viimeksimainittu lausui sitäpaitsi yleisenä arvostelunaan, että hänen mielestään oli outoa, "että 300 vuotta vallalla olleet värit hyljätään ja otetaan uudet". Hän, samoinkuin edustaja Estlander, ilmoitti panevansa ehdotusta vastaan vastalauseen. Valiokunnan päätökseksi tuli, että edustaja Ingmanin ehdotus hyväksyttiin täydellisesti ja asian toinen käsittely julistettiin päättyneeksi. Itse asiassa oli lippukysymys ratkaistu, vain lakitekstin muoto jäi avoimeksi. Mietinnön valmistaminen jäi edustaja Ingmanin ja Hornborgin sekä sihteerin asiaksi.
Kun tämä lyhyt ratkaiseva istunto oli päättynyt, voitiin eteisessä odottavalle taiteilija Snellmanille ilmoittaa, että laki Suomen lipusta oli asiallisesti valmis ja että hänen laatimansa lippuluonnokset oli hyväksytty. Pian senjälkeen soitettiin eräästä merenkulkuyhdistyksestä edustaja Ingmanille ja ilmoitettiin, että muuan lähetystö halusi lippuasiassa tulla valiokunnan puheille. Siihen oli edustaja Ingman vastannut: "hyvin kernaasti, mutta asia on jo päätetty".
Lakitekstiä laadittaessa oli Ruotsin lippulaki lakiteknillisenä apuna. Mietinnön perustelut olivat lyhyet. Itse pääasiasta siinä sanottiin näin: "Valiokunta ei ole voinut yhtyä Hallituksen esityksessä olevaan ehdotukseen, jonka mukaan Suomen lipun perusväreiksi tulisivat Suomen vaakunan värit, punainen ja keltainen. Valkoista ja sinistä on laajoissa osissa maata jo pitkät ajat pidetty kansallisväreinä. Siniseltä väriltä ei meiltä myöskään puutu historiallisia juuria. Niinpä se on useitten maakuntavärien perusväri ja eräissä näistä se esiintyy yhdistyneenä valkoiseen. Valkoisen merkeissä on punainen hirmuvalta äsken kukistettu ja Suomen vapaus saavutettu. Valiokunta on sentähden päättänyt Suomen lipun perusväreiksi ehdottaa valkoista ja sinistä."
Mietinnön luonnos hyväksyttiin seuraavana päivänä valiokunnassa melkein sinänsä. Lakitekstin käsittely oli kuitenkin vähällä aiheuttaa asian lykkäyksen. Lakitekstin alkupuolelle hyväksyttiin näet eräs muutos, joka vaikutti seuraaviinkin pykäliin ja vaati niiden uutta muovailua. Mutta edustaja Ingman suoritti verrattomalla näppäryydellään tämän muovailun keskustelun aikana, niin että seuraavat pykälät niihin ehdittäessä olivat jo uudessa asussaan. Mietintö hyväksyttiin nyt lopullisesti ja lähetettiin seuraavana päivänä (24 p:nä toukokuuta) Eduskuntaan.
Asian käsittelystä Eduskunnassa ei ole paljon kerrottavaa. Mainittakoon kuitenkin, että ennen täysistunnon alkua olin edustaja Ingmanin kanssa tarkastamassa, olivatko kaikki paperit ja lippunäytteet kunnossa. Istuntosalin itäpuoleisen hallin seinällä näimme silloin valiokunnan lippuluonnosten rinnalle ripustettuina pari muutakin luonnosta. Edustaja Ingman otti puukon tupestaan ja leikkasi pois nämä asiaankuulumattomat näytteet, koska ne hänen mielestään olisivat voineet johtaa edustajia harhaan.
Ruotsalaiseen ryhmään kuuluvista edustajista puhui vielä moni leijonalipun puolesta. Poikkeuksena, mutta sitä huomattavampana suomalaisella taholla on mainittava edustaja E. N. Setälä, joka pyysi saada pöytäkirjaan merkityksi, että hän puolestaan valitti, "että ylväs leijonalippu, joka liittyy meidän vapautumisemme kalliimpiin muistoihin, nyt kokonaan arvottomana viskataan pois". Erikoista mainintaa ansaitsee ruotsalaiseen ryhmään kuuluvan edustaja Hornborgin lausunto. Henkilökohtaisesti hänkin olisi pitänyt punakeltaisia värejä parempina, "mutta koska nyt kerran näytti siltä, että lippumme tulee olemaan sinivalkoinen, hän katsoi velvollisuudekseen sanoa, mitä voitiin sanoa sen hyväksi". Hän osoitti, ettei siniseltä ja valkoiselta myöskään kokonaan puutu historiallisia traditsiooneja "ja että valkoinen aivan viimeaikoina on saavuttanut traditsionin, joka jo on historiallinen". Hän yhtyi ed. Ingmanin toivomukseen, että koko kansa noudattaisi Eduskunnassa lippuasiassa nyt tehtävää päätöstä. Tähän lojaalisuuden vakuutukseen yhtyivät myös edustajat Wrede ja Schybergson. Jälkimäinen sanoi olevansa valmis nostamaan talonsa harjalle sen lipun, minkä Eduskunta hyväksyy.
Asian toinen ratkaiseva käsittely oli lauvantaina 25 p:nä toukokuuta, jolloin valiokunnan ehdotus hyväksyttiin huutoäänestyksellä. Lopullisesti oli lippulaki Eduskunnan puolesta valmis 28 p:nä toukokuuta, ja valtionhoitaja vahvisti sen seuraavana päivänä. Valtakuntamme lipun joutui säätämään vajalukuinen Eduskunta, kun sosiaalidemokraatit, niinkuin jo on mainittu, melkein kaikki olivat Eduskunnasta poissa. Mutta minulla on se vakaumus, niinkuin tästä katsauksestakin selvinnee,että lipustamme luultavasti olisi tullut sinivalkoinen, vaikkemme olisi kokeneetkaan kansamme suurinta alennusta, punakapinaa, ja siitä johtunutta valkoisen Suomen nousua.
A. F. Puukko.
24.1.17
Itsenäisyytemme vertauskuva.
Ilkka 280, 4.12.1926
Suomen kansan muisto- ja merkkipäivien joukossa on joulukuun 6:nnella aivan erikoislaatuinen asema. Sen päivän ympärille kiertyvät kuin polttopisteeseen kaikki parhaimmat ja kauneimmat teot, mitkä suomalainen isänmaanrakkaus menneinä vuosisatoina ja meidän päivinämme on tämän katajaisen kansan riippumattomuuden puolesta vaistoten tai tietoisesti suorittanut. Siksi myöskin itsenäisyyspäivä kohoaakin verrattomasti muita korkeammalle, eikä sitä suomalaista löytyne, jonka sydäntä ei tuon ikimuistoisen päivän v. 1917 tapahtuma sytyttäisi.
Tuntuu kuitenkin monessa suhteessa siltä kuin olisi nykyinen sukupolvi jollain tavoin liian lähellä tuota Suomen kansan suurta merkkipäivää, eikä täysin tajuaisi joulukuun 6:nnen päivän 1917 laajakantoista aatesisällystä, joka kenties vasta historian perspektiivissä syvenee ja kirkastuu.
Itsenäiseksi julistautumisen tärkeimpiä seuraamuksia on ollut, etteivät tekomme enää jää vieraan lipun varjoon, kuten menneinä vuosisatoina, sillä itsenäisyys toi mukanaan myöskin oikeuden oman. lipun käyttöön. Riippumattomuuden vertauskuvana käyttävät kaikki valtakunnat lippua, jonka poimuihin ihmiskunta jo varhain on kätkenyt tärkeän aatesisällyksen ja jolletämänmukaisesti osoitetaan kaikkea arvoa jakunnioitusta.
Näin on asianlaita kaikissa länsimaisissa sivistysvaltioissa, joissa yleensä pienestä pitäen juurrutetaan lipun kunnioitus veriin. Niinpä esim. eräissä Amerikan kouluissa oppilaat joka päivä osoittavat kunnioitusta kansallislipulleen, jotapaitsi useissa maissa vietetään erityistä lipunpäivää vuosittain m.m. läntisessä naapurimaassa, jossa kaikki kansankerrokset yhtyvät sinikeltaisten värien juhlintaan.
Omasta Suomen lipusta voidaan vasta puhua vuodesta 1918 alkaen, jolloin monivaiheinen kysymys Suomen väreistä lopullisesti ratkaistiin, vaikka sitäkin ennen oli esiintynyt oman lipun kaipuuta, etenkin 1860-luvulla, jolta ajalta esim. juontaa juurensa kiista sinivalkoisten ja punakeltaisten värien välillä. Mutta omaa lippua ei Suomi siiloin vielä saanut, niin kiihkeästi kuin sitä toivottiinkin, vaan oli meidän vielä yli puolen vvosisataa siedettävä Venäjän vihattuja värejä. Tämä seikka selvittääkin meille kenties paraiten, miksi Suomen kansaan on juurtunut jonkinlainen kammo kaikkea liputtamista kohtaan; sitäkin suuremmalla syyllä kun sortajamme käyttivät erityisiä liputuskaaseja osoittaakseen, että me olimme vain venäläinen provinssi ja ettei kukaan vaan olisi hairahtunut luulemaan, että me olimme jokin autonoominen osa Venäjän valtakuntaruumiissa.
Kun kahleemme kirposivat ja Suomi lopulta sai oman siniristilippunsa, olisi kuitenkin odottanut, että vapautunut kansa riemuissaan olisi kohottanut omat värinsä joka talon harjalle. Mutta vuosia on jo vierinyt tuosta tapauksesta, jolloin Suomi julistautui riippumattomaksi, eikä vieläkään ole tehty mitään mainittavampaa tämän epäkohdan korjaamiseksi. Pikemminkin päinvastoin, sillä lukemattomat ryssänvallan aikuiset lipputangot ovat saaneet ränsistyä ja värjöttää vuodesta vuoteen ilman lippua, olkoon sitten kyseessä mikä Suomen kansan juhlapäivä hyvänsä.
Siksi onkin välttämätöntä tehdä valistustyötä Suomen lipun hyväksi, jotta kansamme oppisi käsittämään oman lippunsa arvon, jonka kunnia on kunniamme, häpeä häpeämme. Saadaksemme lipunkäytön yleisemmäksi sekä lippukulttuurin edistämiseksi on näiden rivien kirjoittaja työskennellyt jo parisen vuotta yksityishenkilönä, jota varten olen tehnyt m.m. esityksen erityisen Suomen lipun päivän viettämisestä vuosittain, ja onkin innostus asiaan ollut siksi huomattava, että ensi. juhannuksena voidaan todennäköisesti ensi kerran viettää Suomen lipun päivää.
Jotta tällainen lipunpäivä onnistuisi tarkoitustaan vastaavalla tavalla, on kaikkien virastojen ja laitosten, talonomistajien, isännöitsijäin ym. ajoissa huolehdittava siitä, että liput ja lipputangot ovat asianomaisessa kunnossa, eikä esim. niin, että miljoonapankin katolla liehuu risainen paikkailtu lippu, joka ei enää mikään lippu ole. Pidettäköön myöskin huolta siitä, että lippu sekä mittasuhteiltaan että väreiltään on oikea ja että se kunnolla kohotetaan huippuunsa, samoinkuin sitä ei millään muotoa saa jäättää pimeän tullen tankoonsa.
Suomen kansa viettää tällä kertaa itsenäiseksi julistamisensa yhdeksättä vuosipäivää, jonka päivän vietosta valtioneuvosto on v. 1919 antanut: määräyksen, jonka mukaan kirkoissa on pidettävä jumalanpalveluksia, jotapaitsi virastot, tuomioistuimet ja koulut eivät työskentele ja onpa päivä ehdotettu julistettavaksi yleiseksi vapaa- ja juhlapäiväksi. Tällaisena itsenäisyytemme juhlahetkenä on syytä muistaa myöskin riippumattomuutemme näkyvää vertauskuvaa, siniristilippua, jonka on hulmuttava kautta Suomenniemen kaikkina suurina juhlapäivinämme.
Tänä itsenäisyyspäivänä on lisäksi erikoisesti syytä valmistautua juhannuksena 1327 ensi kerran viettämään Suomen lipun päivää hankkimalla ajoissa oikeavärisiä ja -suhteisia lippuja niin laajalle kuin suinkin, jolloin varsinkin maaseudulla on pyrittävä rakentamaan korkeita, erillisiä lipputankoja, jotta lippu näkyisi laajalle ympäristöön.
Kun Suomenkin kansa täten vähitellen saadaan vaalimaan ja kunnioittamaan siniristilippuaan. voidaan myöskin toivoa, että meidänkin lipustamme kehittyy yhdysside sellainen, joka kykenee kohottamaan meidän katseemme elämän arkipäiväisyyden ristiriidoista yksimielisyyteen niissä suurkysymyksissä, jotka koskevat meidän itsenäisyytemme perusteita.
Arvo Viklund.
Suomen kansan muisto- ja merkkipäivien joukossa on joulukuun 6:nnella aivan erikoislaatuinen asema. Sen päivän ympärille kiertyvät kuin polttopisteeseen kaikki parhaimmat ja kauneimmat teot, mitkä suomalainen isänmaanrakkaus menneinä vuosisatoina ja meidän päivinämme on tämän katajaisen kansan riippumattomuuden puolesta vaistoten tai tietoisesti suorittanut. Siksi myöskin itsenäisyyspäivä kohoaakin verrattomasti muita korkeammalle, eikä sitä suomalaista löytyne, jonka sydäntä ei tuon ikimuistoisen päivän v. 1917 tapahtuma sytyttäisi.
Tuntuu kuitenkin monessa suhteessa siltä kuin olisi nykyinen sukupolvi jollain tavoin liian lähellä tuota Suomen kansan suurta merkkipäivää, eikä täysin tajuaisi joulukuun 6:nnen päivän 1917 laajakantoista aatesisällystä, joka kenties vasta historian perspektiivissä syvenee ja kirkastuu.
Itsenäiseksi julistautumisen tärkeimpiä seuraamuksia on ollut, etteivät tekomme enää jää vieraan lipun varjoon, kuten menneinä vuosisatoina, sillä itsenäisyys toi mukanaan myöskin oikeuden oman. lipun käyttöön. Riippumattomuuden vertauskuvana käyttävät kaikki valtakunnat lippua, jonka poimuihin ihmiskunta jo varhain on kätkenyt tärkeän aatesisällyksen ja jolletämänmukaisesti osoitetaan kaikkea arvoa jakunnioitusta.
Näin on asianlaita kaikissa länsimaisissa sivistysvaltioissa, joissa yleensä pienestä pitäen juurrutetaan lipun kunnioitus veriin. Niinpä esim. eräissä Amerikan kouluissa oppilaat joka päivä osoittavat kunnioitusta kansallislipulleen, jotapaitsi useissa maissa vietetään erityistä lipunpäivää vuosittain m.m. läntisessä naapurimaassa, jossa kaikki kansankerrokset yhtyvät sinikeltaisten värien juhlintaan.
Omasta Suomen lipusta voidaan vasta puhua vuodesta 1918 alkaen, jolloin monivaiheinen kysymys Suomen väreistä lopullisesti ratkaistiin, vaikka sitäkin ennen oli esiintynyt oman lipun kaipuuta, etenkin 1860-luvulla, jolta ajalta esim. juontaa juurensa kiista sinivalkoisten ja punakeltaisten värien välillä. Mutta omaa lippua ei Suomi siiloin vielä saanut, niin kiihkeästi kuin sitä toivottiinkin, vaan oli meidän vielä yli puolen vvosisataa siedettävä Venäjän vihattuja värejä. Tämä seikka selvittääkin meille kenties paraiten, miksi Suomen kansaan on juurtunut jonkinlainen kammo kaikkea liputtamista kohtaan; sitäkin suuremmalla syyllä kun sortajamme käyttivät erityisiä liputuskaaseja osoittaakseen, että me olimme vain venäläinen provinssi ja ettei kukaan vaan olisi hairahtunut luulemaan, että me olimme jokin autonoominen osa Venäjän valtakuntaruumiissa.
Kun kahleemme kirposivat ja Suomi lopulta sai oman siniristilippunsa, olisi kuitenkin odottanut, että vapautunut kansa riemuissaan olisi kohottanut omat värinsä joka talon harjalle. Mutta vuosia on jo vierinyt tuosta tapauksesta, jolloin Suomi julistautui riippumattomaksi, eikä vieläkään ole tehty mitään mainittavampaa tämän epäkohdan korjaamiseksi. Pikemminkin päinvastoin, sillä lukemattomat ryssänvallan aikuiset lipputangot ovat saaneet ränsistyä ja värjöttää vuodesta vuoteen ilman lippua, olkoon sitten kyseessä mikä Suomen kansan juhlapäivä hyvänsä.
Siksi onkin välttämätöntä tehdä valistustyötä Suomen lipun hyväksi, jotta kansamme oppisi käsittämään oman lippunsa arvon, jonka kunnia on kunniamme, häpeä häpeämme. Saadaksemme lipunkäytön yleisemmäksi sekä lippukulttuurin edistämiseksi on näiden rivien kirjoittaja työskennellyt jo parisen vuotta yksityishenkilönä, jota varten olen tehnyt m.m. esityksen erityisen Suomen lipun päivän viettämisestä vuosittain, ja onkin innostus asiaan ollut siksi huomattava, että ensi. juhannuksena voidaan todennäköisesti ensi kerran viettää Suomen lipun päivää.
Jotta tällainen lipunpäivä onnistuisi tarkoitustaan vastaavalla tavalla, on kaikkien virastojen ja laitosten, talonomistajien, isännöitsijäin ym. ajoissa huolehdittava siitä, että liput ja lipputangot ovat asianomaisessa kunnossa, eikä esim. niin, että miljoonapankin katolla liehuu risainen paikkailtu lippu, joka ei enää mikään lippu ole. Pidettäköön myöskin huolta siitä, että lippu sekä mittasuhteiltaan että väreiltään on oikea ja että se kunnolla kohotetaan huippuunsa, samoinkuin sitä ei millään muotoa saa jäättää pimeän tullen tankoonsa.
Suomen kansa viettää tällä kertaa itsenäiseksi julistamisensa yhdeksättä vuosipäivää, jonka päivän vietosta valtioneuvosto on v. 1919 antanut: määräyksen, jonka mukaan kirkoissa on pidettävä jumalanpalveluksia, jotapaitsi virastot, tuomioistuimet ja koulut eivät työskentele ja onpa päivä ehdotettu julistettavaksi yleiseksi vapaa- ja juhlapäiväksi. Tällaisena itsenäisyytemme juhlahetkenä on syytä muistaa myöskin riippumattomuutemme näkyvää vertauskuvaa, siniristilippua, jonka on hulmuttava kautta Suomenniemen kaikkina suurina juhlapäivinämme.
Tänä itsenäisyyspäivänä on lisäksi erikoisesti syytä valmistautua juhannuksena 1327 ensi kerran viettämään Suomen lipun päivää hankkimalla ajoissa oikeavärisiä ja -suhteisia lippuja niin laajalle kuin suinkin, jolloin varsinkin maaseudulla on pyrittävä rakentamaan korkeita, erillisiä lipputankoja, jotta lippu näkyisi laajalle ympäristöön.
Kun Suomenkin kansa täten vähitellen saadaan vaalimaan ja kunnioittamaan siniristilippuaan. voidaan myöskin toivoa, että meidänkin lipustamme kehittyy yhdysside sellainen, joka kykenee kohottamaan meidän katseemme elämän arkipäiväisyyden ristiriidoista yksimielisyyteen niissä suurkysymyksissä, jotka koskevat meidän itsenäisyytemme perusteita.
Arvo Viklund.
23.1.17
Harmaasta wärikkääseen.
Häme 85, 30.7.1925
Ensimmäisiä hawaintoja, joita Suomen mies ulkomailla maaseudulla kulkiessaan tekee, on se, että riakennukset yleensä omat maalattuja ja rakennusten ympäristössä kaswaa puita ja pensaita. Tämän hawainnon on tehnyt jokainen, joka on matkustanut esim. Norjassa ja Etelä- Keski-Ruotsissa. Maalatut rakennukset, niin asunto- kuin talousrakennukset, ja puistikko koko rakennusryhmän ympärillä, hedelmäpuut ja marjapensaat, pensasaidat y.m. antawat leimansa koko maisemalle.
Walitettawasti ei meillä ole asianlaita näin. Suomen maaseudulla wain suhteellisesti harwoissa tapauksissa on käytetty ja käytetään pensseliä ja märiä rakennusten ulkoseinissä. Auringon polttama harmaus on maaseutumme rakennuksissa yleisintä. Jos tämä harmaus on ainakin ikäwä ilmiö, niin erikoisen surullisen näyn tarjoamat tällaiset rakennukset harmaan syksyn aikana. Kun sitten melkeinpä poikkeustapauksessa tapaa rakennuksen tai rakennusryhmän, joka on maalattu punaiseksi, ikkuna-, omi- ja räystäslaudat walkoisiksi, on kuin näkisi uutta elämää.
Tämä eroawaisuus meidän ja ulkomaiden maaseudun rakennusten ja kodin ympäristön wälillä ei ole uusi hawainto. Se on wuosikymmenien kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen saatu nähdä. Mutta muutosta, ei ainakaan riittäwässä määrässä, parempaan suuntaan ei main meillä ole saatu aikaan. Tulee kysyneeksi, mistä tämä wärien wieroksunta johtuu. Eikö suomalainen pidä wäristä, eikö hän käsitä, että wäri rakennusten seinämissä antaa kauneutta ja eloisuutta, eikö hän käsitä, että wäri lisää rakennusten ikää? Arwelemme, että näihin kysymyksiin on wastattawa myöntäwästi. Kyllä suomalainen käsittää kauneutta ja käsittää, että maalattu rakennus säilyy kauemmin kuin maalaamaton. On nähtäwästi niin, että yhtäältä tunnettu hitautemme sellaiseen ryhtymisessä, mikä ei ole wälttämätöntä, ja toiselta puolen wäärä käsitys säästäwäisyydestä owat pääsyyt siihen, että harmaus rakennustamme seinissä on niin yleistä.
Kun niin hywin kotien kauneus, niin matkailijain kuin kotien asukkaiden silmissä lisääntyy ja niinikään rakennusten kestäwäisyys saadaan kohoamaan rakennusten maalauksella, pitäisimme erinomaisen tärkeänä kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka johtaisiwat maalattuihin rakennuksiin. Ja luulisimme niihin päästäwän, jos kaikissa asiaaharrastawissa ja asianymmärtäwissä piireissä ryhdyttäisiin toimelliseen walistustyöhön. Maamiesseurojen, nuorisoseurojen y.m. pitäisi jokeisen toimialueellaan kiinnittää kansalaisten huomiota asiaan. Kotien ympäristön kaunistuskilpailut, rakennusten maalauskilpailut, kurssit, talkoot, palkitsemiset y.m. owat sellaisia keinoja, jotka oikein käytettyinä johtawat tuloksiin. Maanwiljelys- ja maamiesseurojen kilpailujen tällä alalla pitäisi saada aikaan huomattawaa parannusta. Warojakin tätä tarkoitusta warten luulisi saatawan ennen muuta niiltä liikkeiltä ja teollisuuslaitoksilta, jotka wärien walmistusta ja kauppaa harjoittawat ja joilta on erilaisia sopiwia, huokeahintaisia kiawennäiswärejä saatawissa. Woisi myöskin ajatella mahdolliseksi sitä, että järjestettäisiin koko maan käsittäwät kilpailut rakennusten maalaamisessa. Keskusliittomme woisi sellaisen ehkä järjestää.
Puhuttaessa rakennusten maalaamisesta ja sen merkityksestä on kysymyksessä suuremmat arwot kuin ensihetkellä tawalltsesti ollaan walmiit huomaamaan. Paitsi sitä, että rakennusten maalaaminen on kauneus- ja säästämiskysymys (maalaamalla, säästetään!) woimme pitää kansakunnan suhtautumista rakennusten maalaamiseen myöskin eräällä tamalla kansansiwistyksen mittapuuna. Siwistynyt maanwiljeliiä yleensä maalaa rakennuksensa. Wierasmaalainen, joka maassamme matkustaa, saa wäkisinkin huonon käsityksen maaseutumme siwistystasosta, hän saa todellista huonomman käsityksen. Ei meillä pitäisi olla syytä pyrkiä antamaan itsestämme todellista huonompaa käsitystä.
Harras toiwomme on, että rakennusten maalauskysymys, kuten yleensä kotien ympäristön kaunistamiskysymys, joutuisi wilkkaan pohdinnan alaiseksi, ja että pohdintaa seuraa reipas toiminta, jonka seurauksena on, että rakennusten harmaus muuttuu wärikkyydeksi.
- Maa.
Ensimmäisiä hawaintoja, joita Suomen mies ulkomailla maaseudulla kulkiessaan tekee, on se, että riakennukset yleensä omat maalattuja ja rakennusten ympäristössä kaswaa puita ja pensaita. Tämän hawainnon on tehnyt jokainen, joka on matkustanut esim. Norjassa ja Etelä- Keski-Ruotsissa. Maalatut rakennukset, niin asunto- kuin talousrakennukset, ja puistikko koko rakennusryhmän ympärillä, hedelmäpuut ja marjapensaat, pensasaidat y.m. antawat leimansa koko maisemalle.
Walitettawasti ei meillä ole asianlaita näin. Suomen maaseudulla wain suhteellisesti harwoissa tapauksissa on käytetty ja käytetään pensseliä ja märiä rakennusten ulkoseinissä. Auringon polttama harmaus on maaseutumme rakennuksissa yleisintä. Jos tämä harmaus on ainakin ikäwä ilmiö, niin erikoisen surullisen näyn tarjoamat tällaiset rakennukset harmaan syksyn aikana. Kun sitten melkeinpä poikkeustapauksessa tapaa rakennuksen tai rakennusryhmän, joka on maalattu punaiseksi, ikkuna-, omi- ja räystäslaudat walkoisiksi, on kuin näkisi uutta elämää.
Tämä eroawaisuus meidän ja ulkomaiden maaseudun rakennusten ja kodin ympäristön wälillä ei ole uusi hawainto. Se on wuosikymmenien kuluessa yhä uudelleen ja uudelleen saatu nähdä. Mutta muutosta, ei ainakaan riittäwässä määrässä, parempaan suuntaan ei main meillä ole saatu aikaan. Tulee kysyneeksi, mistä tämä wärien wieroksunta johtuu. Eikö suomalainen pidä wäristä, eikö hän käsitä, että wäri rakennusten seinämissä antaa kauneutta ja eloisuutta, eikö hän käsitä, että wäri lisää rakennusten ikää? Arwelemme, että näihin kysymyksiin on wastattawa myöntäwästi. Kyllä suomalainen käsittää kauneutta ja käsittää, että maalattu rakennus säilyy kauemmin kuin maalaamaton. On nähtäwästi niin, että yhtäältä tunnettu hitautemme sellaiseen ryhtymisessä, mikä ei ole wälttämätöntä, ja toiselta puolen wäärä käsitys säästäwäisyydestä owat pääsyyt siihen, että harmaus rakennustamme seinissä on niin yleistä.
Kun niin hywin kotien kauneus, niin matkailijain kuin kotien asukkaiden silmissä lisääntyy ja niinikään rakennusten kestäwäisyys saadaan kohoamaan rakennusten maalauksella, pitäisimme erinomaisen tärkeänä kaikkia niitä toimenpiteitä, jotka johtaisiwat maalattuihin rakennuksiin. Ja luulisimme niihin päästäwän, jos kaikissa asiaaharrastawissa ja asianymmärtäwissä piireissä ryhdyttäisiin toimelliseen walistustyöhön. Maamiesseurojen, nuorisoseurojen y.m. pitäisi jokeisen toimialueellaan kiinnittää kansalaisten huomiota asiaan. Kotien ympäristön kaunistuskilpailut, rakennusten maalauskilpailut, kurssit, talkoot, palkitsemiset y.m. owat sellaisia keinoja, jotka oikein käytettyinä johtawat tuloksiin. Maanwiljelys- ja maamiesseurojen kilpailujen tällä alalla pitäisi saada aikaan huomattawaa parannusta. Warojakin tätä tarkoitusta warten luulisi saatawan ennen muuta niiltä liikkeiltä ja teollisuuslaitoksilta, jotka wärien walmistusta ja kauppaa harjoittawat ja joilta on erilaisia sopiwia, huokeahintaisia kiawennäiswärejä saatawissa. Woisi myöskin ajatella mahdolliseksi sitä, että järjestettäisiin koko maan käsittäwät kilpailut rakennusten maalaamisessa. Keskusliittomme woisi sellaisen ehkä järjestää.
Puhuttaessa rakennusten maalaamisesta ja sen merkityksestä on kysymyksessä suuremmat arwot kuin ensihetkellä tawalltsesti ollaan walmiit huomaamaan. Paitsi sitä, että rakennusten maalaaminen on kauneus- ja säästämiskysymys (maalaamalla, säästetään!) woimme pitää kansakunnan suhtautumista rakennusten maalaamiseen myöskin eräällä tamalla kansansiwistyksen mittapuuna. Siwistynyt maanwiljeliiä yleensä maalaa rakennuksensa. Wierasmaalainen, joka maassamme matkustaa, saa wäkisinkin huonon käsityksen maaseutumme siwistystasosta, hän saa todellista huonomman käsityksen. Ei meillä pitäisi olla syytä pyrkiä antamaan itsestämme todellista huonompaa käsitystä.
Harras toiwomme on, että rakennusten maalauskysymys, kuten yleensä kotien ympäristön kaunistamiskysymys, joutuisi wilkkaan pohdinnan alaiseksi, ja että pohdintaa seuraa reipas toiminta, jonka seurauksena on, että rakennusten harmaus muuttuu wärikkyydeksi.
- Maa.
22.1.17
Tapetter.
Hufvudstadsbladet 120, 5.5.1929
Ännu händer det någon gång, att man i en vindsskrubb på någon gammal herrgärd eller kanske t. o. m. på dass väggar finner tapeter, som härleda sig från 1800-talete första årtionden. Det är frapperande att dessa gamla tapeter göra ett omedelbart intryck av något dyrbarare och äktare än de vi nu för en jämförelsevis billig penning tillhandla oss och klistra upp på våra värdars eller eventuellt på vårt bolags väggar. De voro också en gång, dessa gamla tapeter, dyrbarare i inköp, ty de ha kostat konstnärer och tryckerier långt större möda vid fabrikationen än våra dagars det göra. Man finner ännu vid första blicken att forna tiders mönsterritare hade pretention på konstnärskap. Vi förnimma ännu i slingor och kransar den smak och omsorg och något av den glada möda en intresserad och kunnig hantverkare lägger in i sitt arbete.
Papperstapeten var emellertid endast en form av väggbeklädnadens många. Under 1700-talet stod rumskonsten i Sverige, och följaktligen också hos oss så högt, att den ännu kan verka förebildlig för våra dagar. Den stora mångsidigheten hos väggbeklädnaden, möjligheten till variationer lämpade efter smakens och ekonomins krav och allt detta utfört i den goda smakens tecken är slående. Under 1700-talet har man att annotera målning på väv, på papper och muryta, gyllenläder, gobelänger, paneler, tapeter av siden, sammet, vaxduk och slutligen av papper. Papperstapeten utgjorde en jämförelsevis billig imitation av nyssnämnda stoffer. De ädla stoff man så länge använt och vilkas klara eller djupa färger man vant sig vid, hade gjort större gagn än det, att pryda de väggar de beklädde, de hade uppodlat smaken, utbildat känslan för materialet, färgens och teckningens skönhet, och denna genom generationer kultiverade smak bibehöll att börja med också papperstapeten på en rätt hög nivå.
De första papperstapeterna målades. Därefter begynte man utföra dem i träsnitt. De skuros i stockar och trycktes på stadiga fyrkantiga pappersark, vilka fästes samman i långa vader och hängdes upp pä väggen liksom man tidigare i slott och borgar hängt upp ryor och bonader. Flyttade man från en bostad till en annan, vilket ju ej skedde sä ofta som i våra dagar, rullade man ihop tapeterna och tog dem med sig. Att de uppskattades och icke voro särskilt billiga bevisas bl. a. av att ännu 1813 i ett iventarium över Uppsala slott omtalas 26 "wäggbeklädningar av målade papperstapeter".
Listverk, dörrar och paneler voro under dessa papperstapetens första år, dä byggmästarna ännu hade rådrum, vackert skurna och välproportionerade och gåvo tapeten en enhetlig inramning. Det hela bildade en arkitektoniskt sluten helhet, som sammangick med de få möbler som användes, dä man ännu ej var tvungen att begränsa rumsantalet som nu. Färgen på de gamla tapeter, som ännu finnas kvar, har en friskhet och renhet, som vår tids tapeter så sällan uppvisa och i varje fall så snart förlora.
Ökade produktionsmöjligheter, som blevo följden av tryckerimaskinens utveckling, medförde snart papperstapetens försämring och försimpling. Roterande tryckvalsar med mönster i gravyr användes allmänt efter 30-talet. Kvaliteten sjönk, smaken gick förlorad, känslan för färg och proportioner nöttes ut, och 1800-talets förfallsperiod kom med tapeter, som skulle komma håret att resa sig på våra huvuden, om vi nödgades använda dem i dag. Stort bättre voro icke många av de väggbeklädnader som blevo följden av en missriktad uppfattning av Ruskins och Morris' strävanden. Vi minnas ännu Jugendstilens vilt vaggande näckrosstjälkar, slingrande iris och stickande tistlar, som gåvo väggytan ett oroligt liv.
Den riktigare uppfattningen av nyttokonstens höjande icke i form av återgång och kopiering men av utveckling, anpassad efter vår tids produktionsmetoder, har slutligen omfattats med rätt allmänt intresse. Och detta intresse har under senaste år sträckt sig även till tapetfabrikationen. Man kan lyckligt nog märka, att icke blott tapeterna tapetfaförbättrats men att också publikens briker och konstnärer, ha hos oss en smak har utvecklats. Man har lärt del anslående resultat nåtts. Men sig förstå, att tapeterna icke äro ett som förr äro de flesta hos oss salulikgiltigt något, som i största all mänhet hör väggarna till, utan att de utgöra en viktig faktor i rummens utstyrsel. Och hyresvärdarna ha insett, att också hyresgästerna ha något att säga till om, vad vägg beklädnadens färg och mönstring angär, att de icke äro skyldiga att vara belåtna med att utplantera sina möbler i rum, vilkas tapeter skrika mot mattor och övertåg. Väl har man ännu ej kommit så långt, att man allmänt har klart för sig att, frånsett arkitekturen, intet har större förmåga att bestämma ett rums karaktär än just väggbekläd naden, men insikten härom har dock börjat vakna. Möblerna komma till sin rätt blott då de stå mot sin rätta bakgrund. Konstverken störas av granna och starkt mönstrade fonder.
De gamla vackra papperstapeterna gingo oftast, vad färg och mönstring angår, tillbaka på tidens textilier och voro följaktligen imitationer. Vår tids strävan att skapa en tilltalande och praktiskt användbar väggbeklädnad har alltså knappast någon avbruten traditionens tråd att anknyta vid, utan det gäller att med hänsyn till de möjligheter produktionsmetoderna erbjuda skapa en tapettyp, som är ändamålsenlig, motsvarar vår tids behov och är förenlig med dess smak.
Hittills ha tapetfabrikerna sökt tillmötesgå allmänhetens smak genom att föra ut i handeln en oöverskådlig mångfald av mönster och färger. Men det oaktat har det för den, som sökt en enkel och lugn yta en lätt enfärgad ton, ofta varit omöjligt att finna just det han behövt.
Genom samarbete mellan tapetfabriker och konstnärer, ha hos oss en del anslående resultat nätts. Men som förr öro de flesta hos oss salubjudna tapeter ritade i utländska, främst tyska, mönsteraffärer eller tryckta med färdigköpta valsar, Tvenne av våra inhemska fabriker emellertid sökt att med sin proha duktion införliva tapeter ritade i Finland. Man vände sig till Konst flitföreningens ritskola, vilken anordnade pristävlan bland eleverna. Resultatet var gott och många av denna skolas mönster ha stått sig väl i konkurrensen med de utländ ska. Ett missförhållande, som för tjänar att påpekas, och som även i Sverige annoterats, är, att fabriker, vilka nog anse att de ej ha rätt att förändra ritarens mönster efter sitt behag, ogenerat göra ändingar när det gäller koloriten. En vattrad yta förvandlas till slät, en grått i grått komponerad tapet förändras till brun och grön. Man tar sig vilken frihet som helst och trycker fortfarande i marginalen mönsterritarens signatur. Det är dock färgen som är av större vikt än teckningen. Det fordras ett skolat öga för att bestämma nyanser. Så otroligt det än kan förefalla är det ibland omöjligt att få en i grått eller blått tonad tapet som Icke är tung och kompakt i färgen oberoende av om denna är mörk eller ljus. För att få den kolorit man söker, får man ibland lov att nöja sig med avigsidan av en tapet.
Vi meddela här, figur 3 och 4, tvenne reproduktioner av tapeter utförda vid Konstflitföreningens skola.
Kompositionerna äro ytterst enkla. Fig. 3 visar ett rutmönster, där de varandra skärande linjerna bindas samman i hörnen av en stjärna, vilken står lätt och behagligt mot fonden som valör och bryter enformigheten utan att verka störande. Med tryckning mot ljusgrå botten, är denna tapet tilltalande som fond för en enkel möbel i ett flickrum eller ett vardagsrum. En rytmiskt fast komposition visar fig. n:o 5, en svensk tapet, ritad av Kerstin Berg-Bergman. Konstverk hänger man ej gärna mot den tapeten, men den bör vara utmärkt vacker i en trappa eller hall. Den djärva och glada mönstringen har något av den forna herrgärdstapetens festliga karaktär och av trappans uppåtgående rytm.
Figur 4 är en inhemsk tapet, ritad i Konstflitföreningens skola. Utförd i guld, brunt och grått på matt grönblå botten har den något av barockens tyngd och prakt i ornamentiken.
Helvit tapet tryckt i mönster eller ränder, vitt på vitt, eller med en lätt mönstring i guld finnes av flere slag i handeln hos oss och utgör en lika vacker fond för konstverk som den kalkade muren. Denna ter sig emellertid något naken och arm, där den icke är prydd med konstverk. Den i vitt mönstrade tapeten är av en luftig och diskret elegans och är utsökt som fond mot mahogny, vars varma ton mot det vita vinner ökat djup och lyskraft.
Tapetfabrikationens utveckling är beroende av målmedvetet samarbete mellan tapetfirmor och konstnärer. Ett bland villkoren för fortsatt framgång, så som förhållandena nu te sig, är en koncentrering kring ett mindre antal mönster och fortskridande utveckling och förbättring av dessa i stället för ett beständigt sökande efter nya originella former. Alla moderiktningar inom konsten aterspeglsa i tapetmönstren. Utan urskilning ritar man det sista skriket, missuppfattat, på tapeterna. Naivismens blombuketter så väl som kubismens kroppar avbildas pä väggarna.
Ett samarbete mellan konstnärer och fabrikanter skulle sannolikt åstadkomma förbättring av tekniken. Många av de billigare tapeterna, i vilka bottenytan ej är täckt av färg, förvandlas efter blott några veckor till oigenkännlighet, men även de dyrbara av färg helt täckta tapeterna stå sig ofta illa mot ljus och stötar för att ej tala om vatten.
Tapetfabrikantema skylla, vad färgens ohållbarhet angår, på att det utan tillsats av större arsenikprocent än som är tillåten är omöjligt att bibehålla färgens klarhet. Det ges likväl helt arsenikfria färger, som icke blekas av sol och luft. De äro dyrare, men hållbarheten är värd sitt pris. Det skulle gälla för tapetfirmorna att försöka driva igenom en kvalitativt högre stående vara.
Fabrikaten från Salubra i Schweiz, som finnas att tillgå även hos ett par Helsingforsfirmor, äro ännu föga kända och använda hos oss. De äro vad kvaliteten angår lovande för tapetens utveckling. Salubratapeten är absolut ljusäkta, tål både nötning och vatten, är utförd av ett tjockt och behagligt papper, har en vacker matt yta och gör för ögat ett vederhäftigt intryck.
Mänga av Salubratapeterna äro allt utom sköna. Sammets och gyllenlädersimitationer förekomma , tunga mörka färger överväga. Fabriken skall ju tillfredsställa också deras smak, vilka finna sådant behagligt, men den har med god blick för nyare estetiska krav tillverkat även mycket vackra tapeter, till vilka ritningar uppgjorts av svenska konstnärer. Bland andra ha Einar Forseth och Carl Malmsten arbetat för Salubra. Dessa tapeter ha en matt och förnäm yta, som är angenäm för känslan och en fint tonad kolorit, som gör intryck av att genomtränga papperet. Fig. 6 är en av Forseth tecknad tapet. I mattblått pä svagt tonad grund är den mycket vacker men dess linjerytmik tyckes anpassad för höga och stora rum och lämpa sig bäst som bakgrund för stora och tunga möbler.
Allt mera har den entoniga väggbeklädnaden kommit till användning och man får numera rätt vackra enfärgade eller „stänkta" tapeter. En särdeles förnäm väggbeklädnad är målad väv. Denna spännes över väggen och bestrykes tunt, gärna i ett par toner, så att den undre tränger igenom den senare pålagda och gör denna lättare, luftigare: För hand målade strömönsfcer och kantbårder eller komponerad dekorativ målning pä väv är väl det vackraste man kan önska sig som väggbeklädnad frånsett frescomålning eller gobelängd. Också målning direkte pä rappad mur, vilket är billigare, kan göra en utomordentligt god effekt. Men ailt sådant är blott för ett ekonomiskt lyckligt lottat fåtal.
Man kunde tänka sig att panelning med faner, inramat och indelat av listverk kunde göra en tilltalande verkan i herrum, matealar och hallar.
Bruket att stryka över väggen i en enda färgton har under senaste år blivit allt allmännare. Det finnes väl knappast någon mer lämplig och hygienisk behandling av väggar för ett sovrum än strykning med den matta hållbara oljefärgen. Vackrare är emellertid den limfärgsstrukna väggen. Indirekte har välsvårigheten att få tilltalande tapeter under årens lopp förberett smaken för den slätstrukna väggen. Den är lugn och angenäm, är vacker som bakgrund för tavlor och skulptur och ger bohaget största möjlighet att fördelaktigt framträda.
Den mönstrade tapeten har sin charm. Där väggen är kal, ger ett behagligt mönster i lätt och harmonisk färg rummet en livligare och gladare prägel. En möbel, vars linjer icke rätt väl tåla vid en strängare granskning, men som kan vara trivsam nog, står sig bättre mot en tapet i tilltalande mönster än mot en entonig yta.
Möjligheterna till variationer i väggbeklädnaden ha under de senaste åren ökats i hög grad även för dem som icke kunna kosta på sina väggar en dyrbar konstnärlig utsmyckning. Man har fått större kännedom om förgångna tiders inredningskonst och därigenom utvecklat stilkänslan, lärt att imitationen icke kan giva vår tids rum den förnäma prägel, som tidigare kulturepokers vunno tack vare då levande generationers trohet mot sin egen smak. Man inser, att det endast är genom anpassning efter nutida krav inredningskonsten kan utvecklas.
- t.
Ännu händer det någon gång, att man i en vindsskrubb på någon gammal herrgärd eller kanske t. o. m. på dass väggar finner tapeter, som härleda sig från 1800-talete första årtionden. Det är frapperande att dessa gamla tapeter göra ett omedelbart intryck av något dyrbarare och äktare än de vi nu för en jämförelsevis billig penning tillhandla oss och klistra upp på våra värdars eller eventuellt på vårt bolags väggar. De voro också en gång, dessa gamla tapeter, dyrbarare i inköp, ty de ha kostat konstnärer och tryckerier långt större möda vid fabrikationen än våra dagars det göra. Man finner ännu vid första blicken att forna tiders mönsterritare hade pretention på konstnärskap. Vi förnimma ännu i slingor och kransar den smak och omsorg och något av den glada möda en intresserad och kunnig hantverkare lägger in i sitt arbete.
Papperstapeten var emellertid endast en form av väggbeklädnadens många. Under 1700-talet stod rumskonsten i Sverige, och följaktligen också hos oss så högt, att den ännu kan verka förebildlig för våra dagar. Den stora mångsidigheten hos väggbeklädnaden, möjligheten till variationer lämpade efter smakens och ekonomins krav och allt detta utfört i den goda smakens tecken är slående. Under 1700-talet har man att annotera målning på väv, på papper och muryta, gyllenläder, gobelänger, paneler, tapeter av siden, sammet, vaxduk och slutligen av papper. Papperstapeten utgjorde en jämförelsevis billig imitation av nyssnämnda stoffer. De ädla stoff man så länge använt och vilkas klara eller djupa färger man vant sig vid, hade gjort större gagn än det, att pryda de väggar de beklädde, de hade uppodlat smaken, utbildat känslan för materialet, färgens och teckningens skönhet, och denna genom generationer kultiverade smak bibehöll att börja med också papperstapeten på en rätt hög nivå.
De första papperstapeterna målades. Därefter begynte man utföra dem i träsnitt. De skuros i stockar och trycktes på stadiga fyrkantiga pappersark, vilka fästes samman i långa vader och hängdes upp pä väggen liksom man tidigare i slott och borgar hängt upp ryor och bonader. Flyttade man från en bostad till en annan, vilket ju ej skedde sä ofta som i våra dagar, rullade man ihop tapeterna och tog dem med sig. Att de uppskattades och icke voro särskilt billiga bevisas bl. a. av att ännu 1813 i ett iventarium över Uppsala slott omtalas 26 "wäggbeklädningar av målade papperstapeter".
Listverk, dörrar och paneler voro under dessa papperstapetens första år, dä byggmästarna ännu hade rådrum, vackert skurna och välproportionerade och gåvo tapeten en enhetlig inramning. Det hela bildade en arkitektoniskt sluten helhet, som sammangick med de få möbler som användes, dä man ännu ej var tvungen att begränsa rumsantalet som nu. Färgen på de gamla tapeter, som ännu finnas kvar, har en friskhet och renhet, som vår tids tapeter så sällan uppvisa och i varje fall så snart förlora.
Ökade produktionsmöjligheter, som blevo följden av tryckerimaskinens utveckling, medförde snart papperstapetens försämring och försimpling. Roterande tryckvalsar med mönster i gravyr användes allmänt efter 30-talet. Kvaliteten sjönk, smaken gick förlorad, känslan för färg och proportioner nöttes ut, och 1800-talets förfallsperiod kom med tapeter, som skulle komma håret att resa sig på våra huvuden, om vi nödgades använda dem i dag. Stort bättre voro icke många av de väggbeklädnader som blevo följden av en missriktad uppfattning av Ruskins och Morris' strävanden. Vi minnas ännu Jugendstilens vilt vaggande näckrosstjälkar, slingrande iris och stickande tistlar, som gåvo väggytan ett oroligt liv.
Den riktigare uppfattningen av nyttokonstens höjande icke i form av återgång och kopiering men av utveckling, anpassad efter vår tids produktionsmetoder, har slutligen omfattats med rätt allmänt intresse. Och detta intresse har under senaste år sträckt sig även till tapetfabrikationen. Man kan lyckligt nog märka, att icke blott tapeterna tapetfaförbättrats men att också publikens briker och konstnärer, ha hos oss en smak har utvecklats. Man har lärt del anslående resultat nåtts. Men sig förstå, att tapeterna icke äro ett som förr äro de flesta hos oss salulikgiltigt något, som i största all mänhet hör väggarna till, utan att de utgöra en viktig faktor i rummens utstyrsel. Och hyresvärdarna ha insett, att också hyresgästerna ha något att säga till om, vad vägg beklädnadens färg och mönstring angär, att de icke äro skyldiga att vara belåtna med att utplantera sina möbler i rum, vilkas tapeter skrika mot mattor och övertåg. Väl har man ännu ej kommit så långt, att man allmänt har klart för sig att, frånsett arkitekturen, intet har större förmåga att bestämma ett rums karaktär än just väggbekläd naden, men insikten härom har dock börjat vakna. Möblerna komma till sin rätt blott då de stå mot sin rätta bakgrund. Konstverken störas av granna och starkt mönstrade fonder.
De gamla vackra papperstapeterna gingo oftast, vad färg och mönstring angår, tillbaka på tidens textilier och voro följaktligen imitationer. Vår tids strävan att skapa en tilltalande och praktiskt användbar väggbeklädnad har alltså knappast någon avbruten traditionens tråd att anknyta vid, utan det gäller att med hänsyn till de möjligheter produktionsmetoderna erbjuda skapa en tapettyp, som är ändamålsenlig, motsvarar vår tids behov och är förenlig med dess smak.
Hittills ha tapetfabrikerna sökt tillmötesgå allmänhetens smak genom att föra ut i handeln en oöverskådlig mångfald av mönster och färger. Men det oaktat har det för den, som sökt en enkel och lugn yta en lätt enfärgad ton, ofta varit omöjligt att finna just det han behövt.
Genom samarbete mellan tapetfabriker och konstnärer, ha hos oss en del anslående resultat nätts. Men som förr öro de flesta hos oss salubjudna tapeter ritade i utländska, främst tyska, mönsteraffärer eller tryckta med färdigköpta valsar, Tvenne av våra inhemska fabriker emellertid sökt att med sin proha duktion införliva tapeter ritade i Finland. Man vände sig till Konst flitföreningens ritskola, vilken anordnade pristävlan bland eleverna. Resultatet var gott och många av denna skolas mönster ha stått sig väl i konkurrensen med de utländ ska. Ett missförhållande, som för tjänar att påpekas, och som även i Sverige annoterats, är, att fabriker, vilka nog anse att de ej ha rätt att förändra ritarens mönster efter sitt behag, ogenerat göra ändingar när det gäller koloriten. En vattrad yta förvandlas till slät, en grått i grått komponerad tapet förändras till brun och grön. Man tar sig vilken frihet som helst och trycker fortfarande i marginalen mönsterritarens signatur. Det är dock färgen som är av större vikt än teckningen. Det fordras ett skolat öga för att bestämma nyanser. Så otroligt det än kan förefalla är det ibland omöjligt att få en i grått eller blått tonad tapet som Icke är tung och kompakt i färgen oberoende av om denna är mörk eller ljus. För att få den kolorit man söker, får man ibland lov att nöja sig med avigsidan av en tapet.
Vi meddela här, figur 3 och 4, tvenne reproduktioner av tapeter utförda vid Konstflitföreningens skola.
Kompositionerna äro ytterst enkla. Fig. 3 visar ett rutmönster, där de varandra skärande linjerna bindas samman i hörnen av en stjärna, vilken står lätt och behagligt mot fonden som valör och bryter enformigheten utan att verka störande. Med tryckning mot ljusgrå botten, är denna tapet tilltalande som fond för en enkel möbel i ett flickrum eller ett vardagsrum. En rytmiskt fast komposition visar fig. n:o 5, en svensk tapet, ritad av Kerstin Berg-Bergman. Konstverk hänger man ej gärna mot den tapeten, men den bör vara utmärkt vacker i en trappa eller hall. Den djärva och glada mönstringen har något av den forna herrgärdstapetens festliga karaktär och av trappans uppåtgående rytm.
Figur 4 är en inhemsk tapet, ritad i Konstflitföreningens skola. Utförd i guld, brunt och grått på matt grönblå botten har den något av barockens tyngd och prakt i ornamentiken.
Helvit tapet tryckt i mönster eller ränder, vitt på vitt, eller med en lätt mönstring i guld finnes av flere slag i handeln hos oss och utgör en lika vacker fond för konstverk som den kalkade muren. Denna ter sig emellertid något naken och arm, där den icke är prydd med konstverk. Den i vitt mönstrade tapeten är av en luftig och diskret elegans och är utsökt som fond mot mahogny, vars varma ton mot det vita vinner ökat djup och lyskraft.
Tapetfabrikationens utveckling är beroende av målmedvetet samarbete mellan tapetfirmor och konstnärer. Ett bland villkoren för fortsatt framgång, så som förhållandena nu te sig, är en koncentrering kring ett mindre antal mönster och fortskridande utveckling och förbättring av dessa i stället för ett beständigt sökande efter nya originella former. Alla moderiktningar inom konsten aterspeglsa i tapetmönstren. Utan urskilning ritar man det sista skriket, missuppfattat, på tapeterna. Naivismens blombuketter så väl som kubismens kroppar avbildas pä väggarna.
Ett samarbete mellan konstnärer och fabrikanter skulle sannolikt åstadkomma förbättring av tekniken. Många av de billigare tapeterna, i vilka bottenytan ej är täckt av färg, förvandlas efter blott några veckor till oigenkännlighet, men även de dyrbara av färg helt täckta tapeterna stå sig ofta illa mot ljus och stötar för att ej tala om vatten.
Tapetfabrikantema skylla, vad färgens ohållbarhet angår, på att det utan tillsats av större arsenikprocent än som är tillåten är omöjligt att bibehålla färgens klarhet. Det ges likväl helt arsenikfria färger, som icke blekas av sol och luft. De äro dyrare, men hållbarheten är värd sitt pris. Det skulle gälla för tapetfirmorna att försöka driva igenom en kvalitativt högre stående vara.
Fabrikaten från Salubra i Schweiz, som finnas att tillgå även hos ett par Helsingforsfirmor, äro ännu föga kända och använda hos oss. De äro vad kvaliteten angår lovande för tapetens utveckling. Salubratapeten är absolut ljusäkta, tål både nötning och vatten, är utförd av ett tjockt och behagligt papper, har en vacker matt yta och gör för ögat ett vederhäftigt intryck.
Mänga av Salubratapeterna äro allt utom sköna. Sammets och gyllenlädersimitationer förekomma , tunga mörka färger överväga. Fabriken skall ju tillfredsställa också deras smak, vilka finna sådant behagligt, men den har med god blick för nyare estetiska krav tillverkat även mycket vackra tapeter, till vilka ritningar uppgjorts av svenska konstnärer. Bland andra ha Einar Forseth och Carl Malmsten arbetat för Salubra. Dessa tapeter ha en matt och förnäm yta, som är angenäm för känslan och en fint tonad kolorit, som gör intryck av att genomtränga papperet. Fig. 6 är en av Forseth tecknad tapet. I mattblått pä svagt tonad grund är den mycket vacker men dess linjerytmik tyckes anpassad för höga och stora rum och lämpa sig bäst som bakgrund för stora och tunga möbler.
Allt mera har den entoniga väggbeklädnaden kommit till användning och man får numera rätt vackra enfärgade eller „stänkta" tapeter. En särdeles förnäm väggbeklädnad är målad väv. Denna spännes över väggen och bestrykes tunt, gärna i ett par toner, så att den undre tränger igenom den senare pålagda och gör denna lättare, luftigare: För hand målade strömönsfcer och kantbårder eller komponerad dekorativ målning pä väv är väl det vackraste man kan önska sig som väggbeklädnad frånsett frescomålning eller gobelängd. Också målning direkte pä rappad mur, vilket är billigare, kan göra en utomordentligt god effekt. Men ailt sådant är blott för ett ekonomiskt lyckligt lottat fåtal.
Man kunde tänka sig att panelning med faner, inramat och indelat av listverk kunde göra en tilltalande verkan i herrum, matealar och hallar.
Bruket att stryka över väggen i en enda färgton har under senaste år blivit allt allmännare. Det finnes väl knappast någon mer lämplig och hygienisk behandling av väggar för ett sovrum än strykning med den matta hållbara oljefärgen. Vackrare är emellertid den limfärgsstrukna väggen. Indirekte har välsvårigheten att få tilltalande tapeter under årens lopp förberett smaken för den slätstrukna väggen. Den är lugn och angenäm, är vacker som bakgrund för tavlor och skulptur och ger bohaget största möjlighet att fördelaktigt framträda.
Den mönstrade tapeten har sin charm. Där väggen är kal, ger ett behagligt mönster i lätt och harmonisk färg rummet en livligare och gladare prägel. En möbel, vars linjer icke rätt väl tåla vid en strängare granskning, men som kan vara trivsam nog, står sig bättre mot en tapet i tilltalande mönster än mot en entonig yta.
Möjligheterna till variationer i väggbeklädnaden ha under de senaste åren ökats i hög grad även för dem som icke kunna kosta på sina väggar en dyrbar konstnärlig utsmyckning. Man har fått större kännedom om förgångna tiders inredningskonst och därigenom utvecklat stilkänslan, lärt att imitationen icke kan giva vår tids rum den förnäma prägel, som tidigare kulturepokers vunno tack vare då levande generationers trohet mot sin egen smak. Man inser, att det endast är genom anpassning efter nutida krav inredningskonsten kan utvecklas.
- t.
21.1.17
Makkaratuotteiden välittäjille...
Helsingin Sanomat 261, 27.9.1925
Makkaratuotteiden välittäjille Helsingissä huomauttaa terveyshoitolautakunnan toimisto muualta tuodun makkaran myyntiin nähden, että tehtailijat m. m. Vaasassa ja Porvoossa käyttävät väriaineita tuotteissaan. Helsingin kaupungin terveydenhoitojärjestys määrää, että makkaraa ja muita lihavalmisteita ei saa myydä värjättyinä.
Makkaratuotteiden välittäjille Helsingissä huomauttaa terveyshoitolautakunnan toimisto muualta tuodun makkaran myyntiin nähden, että tehtailijat m. m. Vaasassa ja Porvoossa käyttävät väriaineita tuotteissaan. Helsingin kaupungin terveydenhoitojärjestys määrää, että makkaraa ja muita lihavalmisteita ei saa myydä värjättyinä.
20.1.17
J. Järvelän sisustusmaalausnäyttely.
Helsingin Sanomat 261, 27.9.1925
Maalaamon johtaja J. Järvelä on tästä päivästä lokakuun 4:nteen päivään avannut Ludviginkadun 6;ssa "Sanomain salissa" erikoislaatuisen ammatillisen näyttelyn, joka herättänee laajaa ja ansaittua huomiota.
Näyttelyn tarkoituksena on tutustuttaa yleisöämme kotimaisiin J. Järvelän tehtaan valmistamiin väreihin, jotka soveltuvat sisustusmaalaukseen ja joiden käyttäminen vastaa tapetteja sekä liima- ja öljyväriäkin. Värit ovat n. s. alkolinia, joka on pesuakestävää ja voittaa siis seinä- ja kattomaalauksena seinäpaperin (tapetin) ja liimavärin. Kun tätä alkoli-väriä saattaa käyttää mitä monipuolisimmin joko yhdenmukaisiin sivelyihin tai mielikuvituksellisen vapaihin kirjavaluontoisiin ja eri tyylejä vaihtelevasti noudattaviin pintoihin sekä myöskin kivien (esim. marmorin) hahmotteluun, huomaa jo helposti, miten tällä värillä saadaan eloisampi vaikutus kuin käyttämällä huoneiden sisustuksessa liima- tai öljymaalausta.
Arkkitehdit K. Borg ja Hi1ding Ekelund ovat taidokkaasti sommitelleet näyttelysalin koko maalauksen ja koristelun. Laajalla seinäpinnalla näkee oivallisesti, kuinka virkeän ja samalla eheän vaikutuksen alkoliväri pystyy aikaansaamaan. Näyttelysaliin on muuten sijoitettu erittäin runsas näytekokoelma tällä värillä siveltyjä levyjä, jotka erilaisine esitystapoineen ja vivahduksineen puhuvat vakuuttavasti tämän kestävän ja aikamme taiteel1isiakin vaatimuksia vastaavan maalauksen puolesta.
Kaikkia näitä erilaisia värejä on olemassa valmiiksi sekoitettuina Järvelän liikkeessä, joka jo pitkät ajat on kokeillut tällä alalla. Niinpä oli tällä liikkeellä vuona 1917 samantapainen näyttely. Uudet menetelmät kilpailevat kuitenkin voittoisasi edellisten saavutusten kanssa, niin että nyt voi menestystä pitää taattuna.
Mieltäkiinnittävää on näyttelyssä katsella myöskin ovia, jotka ovat maalatut eri luokkajärjestystä silmälläpitäen. Siinä nähdään nimittäin, mitä tarkoitetaan kolmannen, toisen ja ensimmäisen luokan mukaan, vieläpä ylimääräisen hienosti suoritetulla ovimaaiaustyöllä. Käsitteet, jotka tähän nähden ovat olleet epämääräiset, selvenevät hyvin maliityötä tarkastaessa.
E. R-r
Maalaamon johtaja J. Järvelä on tästä päivästä lokakuun 4:nteen päivään avannut Ludviginkadun 6;ssa "Sanomain salissa" erikoislaatuisen ammatillisen näyttelyn, joka herättänee laajaa ja ansaittua huomiota.
Näyttelyn tarkoituksena on tutustuttaa yleisöämme kotimaisiin J. Järvelän tehtaan valmistamiin väreihin, jotka soveltuvat sisustusmaalaukseen ja joiden käyttäminen vastaa tapetteja sekä liima- ja öljyväriäkin. Värit ovat n. s. alkolinia, joka on pesuakestävää ja voittaa siis seinä- ja kattomaalauksena seinäpaperin (tapetin) ja liimavärin. Kun tätä alkoli-väriä saattaa käyttää mitä monipuolisimmin joko yhdenmukaisiin sivelyihin tai mielikuvituksellisen vapaihin kirjavaluontoisiin ja eri tyylejä vaihtelevasti noudattaviin pintoihin sekä myöskin kivien (esim. marmorin) hahmotteluun, huomaa jo helposti, miten tällä värillä saadaan eloisampi vaikutus kuin käyttämällä huoneiden sisustuksessa liima- tai öljymaalausta.
Arkkitehdit K. Borg ja Hi1ding Ekelund ovat taidokkaasti sommitelleet näyttelysalin koko maalauksen ja koristelun. Laajalla seinäpinnalla näkee oivallisesti, kuinka virkeän ja samalla eheän vaikutuksen alkoliväri pystyy aikaansaamaan. Näyttelysaliin on muuten sijoitettu erittäin runsas näytekokoelma tällä värillä siveltyjä levyjä, jotka erilaisine esitystapoineen ja vivahduksineen puhuvat vakuuttavasti tämän kestävän ja aikamme taiteel1isiakin vaatimuksia vastaavan maalauksen puolesta.
Kaikkia näitä erilaisia värejä on olemassa valmiiksi sekoitettuina Järvelän liikkeessä, joka jo pitkät ajat on kokeillut tällä alalla. Niinpä oli tällä liikkeellä vuona 1917 samantapainen näyttely. Uudet menetelmät kilpailevat kuitenkin voittoisasi edellisten saavutusten kanssa, niin että nyt voi menestystä pitää taattuna.
Mieltäkiinnittävää on näyttelyssä katsella myöskin ovia, jotka ovat maalatut eri luokkajärjestystä silmälläpitäen. Siinä nähdään nimittäin, mitä tarkoitetaan kolmannen, toisen ja ensimmäisen luokan mukaan, vieläpä ylimääräisen hienosti suoritetulla ovimaaiaustyöllä. Käsitteet, jotka tähän nähden ovat olleet epämääräiset, selvenevät hyvin maliityötä tarkastaessa.
E. R-r
19.1.17
Erityisiä Helsingin kaupungissa voimassa olevia taksoja, asetuksia ja ohjesääntöjä.
Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri 1914
OSA 5. Erityisiä Helsingin kaupungissa voimassa olevia taksoja, asetuksia ja ohjesääntöjä.
1) Taksa, jonka mukaan kannetaan I.Keittohuone-, II. Liikenne-, III. Mittaus-, Pakkaus-, Räkäys-, Vaakaus-, IV. Painolasti-, V. Parmaus-, VI. Satama- ja VII. Siltamaksut
Helsingin kaupungissa lasketaan ja kannetaan.
I. Keittohuonemaksu
s. t. s. maksu oikeudesta käyttää kaupungin merenkulkijoiden mukavuudeksi rakennettuja keittohuoneita, on jokaisen suoritettava, joka tahtoo tätä oikeutta käyttää, joka päivältä -:05.
II. Liikennemaksua
suoritetaan alempana olevan taksan mukaan tulevista ja menevistä tullinalaisista tahi tullista vapaista tavaroista:-
a) koko taksassa mainittu määrä, tavarasta, joka joko suoraan taikka läpikulkuteisin tuodaan Suomen ulkopuolella paikkakunnasta ja
b) puoli määrästä, tavarasta, joka viedään paikkakuntaan maan ulkopuolella.
Tavara, joka tuodaan rautateisin ja jota ei tässä kaupungissa tullata, on liikennemaksusta vapaa.
Matkakapineista ei myöskään suoriteta tätä maksua.
Venäläisestä satamasta tulevasta tavarasta ei missään tapauksessa suoriteta 2 markkaa 50 penniä enempää 100 kilogrammalta, eikä myöskään sinne menevästä 60 penniä enempää samalta määrältä.
Kun määrää ei erityisesti mainita, tarkoittaa se 100 kilogrammaa.
- | Mk. p.
Ainepuut, kts. puu.
Ajokalut, nelipyöräiset:-
resoorilla:täyskatetut (kapp.) 10:-
puolikatetut „ 5:-
avonaiset „ 2:-
ilman resooreja „ 1:-
kaksipyöräiset ajokalut, reet „ —:50
lastenvaunnt, työntökärryt „ —:20
rautatievaunut:matkustaja- ja postivaunut „ 15:-
tavaravaunut „ 10:-
Alabasteri, valmistettu tai valmistumaton —:25
Albumiini (munanvalkuais-aine) 1:-
Albumiini, paperi 4:70
Alfeniidi, valmistumaton 4:70
„ valmistettu 24:-
Alkoholi, sekä sillä sekotetut esanssit ja
ekstraktit 4:70
Aluna, alunamuta —:25
Alukset, kts. laivat.
Ambra, harmaa 2:40
„ musta, valmistumaton —:25
Ammoniakki —:25
Ampuma-aseet ja -tarpeet 4:70
Amykos —:50
Anatoomiset kuvat 4:70
Aniliini 2:40
Anis —:50
Anjovis 2:40
Ankkurit, rautaiset —:25
Antimoniumi —:25
Mk. p.
Appelsiinit —:50
Apteekkitavarat, joita ei erittäin mainita 2:40
Apparaatit, kts. koneet.
Arakki, astioissa 2:40
„ pulloissa tai kivituopeissa —:10
Arkeoloogiset kokoelmat —:50
Aromaattinen vesi 2:40
Arsenikki —:25
Asfaltti, asfalttihuopa tai -pahvi —:10
Balsami, peeru- tai totu- 2:40
Bardit, (valaan luut) raa’at —:50
„ puhdistetut 2:40
Barometrit 4:70
Baryytti, rikkihappoinen —:25
Bentsiini 2:40
Bentsoe 2:40
Biskuit, kaikenlaiset astiat 2:40
„ muut valmisteet 4:70
Blankettipaperi, blanketit, käyntikortteja,
etikettejä y. m. varten 4:70'
Blondit, pumpuliset 45:-
" muunlaiset (1 kg) 1:-
Blonninki l. sinerrys 1:-
Boi, villanen 10:-
Boraks —:25
Brasilianpuu, raspattu ja raspaamaton -:25
Britaniametalli, harkkoina tai kankina —:25
„ levyt —:50
„ teokset, kiillotetut tai värjätyt 22:80
„ muunlaiset 1:40
C. Useimmat c:llä alkavat ulkomaiset nimet löytyvät joko k:n tai s:n kohdalla.
Carlon pierre, (kivipahvi) ja siitä valmistetut maalaamattomat esineet —:50
" maalatut valmisteet 4:70
Cassina lignea, kts. ryydit.
Catechu —:25
Chili-salpietari —:25
Chinaclay (1,000 kg) —:15
Cochenille ja sen ekstraktit 2:40
Colofonium —:25
Daadelit —:90
Dreneeraus-torvet (1,000 kg) —:25
Dynamiitit 1:40
Eau de cologne 10:-
Eebenpuu —:25
Eetteri ja sillä sekotetut esanssit ja ekstraktit 4:70
Elfenluu, levyinä, valmistamaton 2:40
„ teokset 10:-
Elohopea 1:20
Eläimet, elävät: hevoset 3:-
„ nautakarja 1:-
„ muut kotieläimet —:20
„ siipikarja —:04
„ täytetyt, väkiviinassa y. m. —:50
Emalji, kappaleina hienonnettu —:50
valmistettu 10:-
Enduit metallique —:25
Esanssit, paitsi erittäin mainitut 10:-
Etiketit, paperiset 4:70
Etikka, astioissa 1:-
„ kivituopeissa tai pulloissa —:04
„ etikka-ekstrakti, eetterillä sekotettu 4:70
„ etikkahappo (kiteytynyt l. kristalliseerattu) —:50
Fajanssit, valkoiset tai yksiväriset —:50
" muunlaiset 1:-
faneeri, jalavasta, saarnista, pyökistä ja tammesta —:10
" jalommista puulajeista -:25
Felbkangas, pumpulinen —:25
„ puolisilkkinen 45:-
” täysisilkkinen (1 kg) 1:-
Fenkoli -:50
Fernissa, lakka —2:40
maalarin —:70
Filtti, kts. viltti.
Filtrauskivi (1,000 kg) —:50
Flanelli 10:-
Florentiinilakka 2:40
Fosfori 1:40
Friisi (pörhökangas) 10:-
Galipot —:25
Gelatiini l. shelatiini 2:40
Glasee ja säämiskä 2:40
"„ „ -teokset 38:-
Glaubersuola —:25
Glyseriini —:50
Grafiitti —: 10
Graniiti (1,000 kg) —:10
Gravyyrit 1:40
Guano —:10
Gummi- pihka, hartzi, palsami:bentsoe, harmaa ambra sekä tolu- l. peerupalsami 2:40
männyn- ja kuusenpihka, kolofonium (hartsi), harpoés, galipot, musta valmistamaton ambra ja enduit metallique —:25
muunlaiset, kuten gummiarabicum, guttaperka, shellakka, kautshukki, kamvertti ja virak 1:-
teokset:
sinettihartsi 1:-
vaatteet ja jalkineet sekä pallot 4:70
muunlaiset:kammat ja nauhat 10:-
kautshukki- ja resoorikankaat: gummipakkaus 2:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Hajuvesi, kts. kosmeettiset aineet.
Hajuvesi (ean de cologne) 10:-
Hakaset ja hakarenkaat 4:70
Hammaspulveri 10:-
Hamppu, juutti, pellava, rohtimet, häkilöidyt tai häkilöimättömät —:25
neule l. rihma 2:-
Hamppu, langat 1:40
nyöri, nuora, touvit ja kalanverkot —:50
patjan- l. polstarinpääliykset, mattokangas, purje- ja raavenkangas y. m. karkeat hamppukankaat 4:-
säkkikudos -:50
kamari-, batisti- ja linon-kangas 38:-
muunlaiset liina- y. m. kudokset: damastivaate, palttina, sentti l. ralli, nenä- ja pöytäliinat, trikotaashi y. m. 14:-
kanava, nauhat, ganssit, koru-ompelu-vaate, marly, sniljat, nyörinpunoukset 10:-
pitsit ja blondit (1 kg) 1:-
vaatteet 24:-
Hansikkaat, nahkaiset 38:-
kankaasta kts. kudotut teokset.
Hapot, ei erittäin mainitut —:-
Harjakset, valmistamattomat 1:-
Harjantekijäin valmisteet, karkeammat, kuten maalarinpensselit y. m. 1:20
muunlaiset, kuten petsatut harjat y. m. 10:-
Harkkorauta, kts rauta
Harmaakivi l. graniitti (1,000 kg) -:10
Harmoonit ja harput (kapp.) 1:-
Hartsi ja harpoës, kts. gummi.
Hatut
painon mukaan 45:—
hatunkehät 24:-
Hedelmät, ryytimaankasvit ja muut vihannekset, marjat, sydämet tai siemenet, lehdet, kuoret, juuret, sienet, sipulit, tuoreet, suolatut tai kuivatut, paitsi erittäin mainitut —:50
astioidut tai muuten säilytetyt, sokeroimattomat 2:40
keitetyt, sokeroidut, kuten hillot, hedelmä- ja marjasiirapit 4:70
puserretut tai kuivatut, kuten rusinat, luumut, mantelit, väskynät, korintit, viikunat, taatelit, pomeranssinkuoret, laakeripuunlehdet tai -marjat, galgantti-juuret, kuivatut sopanjuuret ja omenat y. m.: humalat, kuiva sinappi —:90
Heinät, kts. oljet.
Helmet, jalot (1 kg) 1:-
Henkselit, kts. kantimet.
Herneet (10 hehtol.) —:50
Hiekka, kts. maanlajit.
Hihnat, koneen- —:50
muunlaiset, paitsi gummiset 4:70
Hiilet, puu- ja turve- (10 hehtol.) —:05
kivihiilet (1,000 kg) —:20 *)
Hiilihappoinen vesi (pullo) —:01
Hiiva —:50
Hillot 4:70
Hirssi, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
401 „ -jauhot ja -ryynit —:25*)
Hiukset, valmistettu tai valmistamattomat 24:-
Hohkakivi, l. pimpsikivi —:25
Hopea, valmistamaton 45:-
„ -teokset 70:-
„ levyinä (1 kg) 1:-
Hopeanlehti —:25
Humala, ja humalaekstrakti —:90
Hummeri, ravut ja osterit, elävät tai keitetyt 1:20
säilykkeinä 2:40
Hunaja, puhdistettu tai puhdistamaton —:50
Huonekalut, puusta tai raudasta, petsaamattomat ja täyttämättömät —:50
muunlaiset 1:40
Hyönteispulveri —:50
Höyhenet, riivityt 2:40
Höyrykoneet, -pannut ja -ruiskut —:50
Höyrylaivat, kts. laivat.
Ihomaali 10:-
Ihra, sian —:50
„ kalan, valaan, hylkeen t. s. —:50
Iilimadot —:50
Ilmapuntarit (barometrit) 4:70
Ilotulitus-esineet 1:40
Imupaperi, kts. paperi.
Indigo ja sen ekstraktit 2:40
Inkivääri 1:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Jalava —:10
Jalkineet, valmiit tai puolivalmiit 4:70
silkillä päällystetyt (1 kg) 1:-
Jauhot, rukiin, ohran, kauran ja tattarin —:15
muunlaiset —:25 *)
Johanneksen leipä —:50
Jouhet, jouhiseulat ja -harjat, yksinkertaiset 1:20
muunlaiset teokset 10:-
Jouset ja kielet 4:70
Juoksutin —:50
Juomatavarat:arakki, viina, konjakki, rommi, punssi, liköörit y. m. astioissa 2:40
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
viinit, ei kuohuvat:astioissa 1:20
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:06
kuohuvat, pulloissa —:12
sima, olut, portteri, mallasekstrakti ja muut käyneet juomat, astioissa 1:-
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:04
vesi, kuohuva tai kivennäis- —:01
Juuret, kts. hedelmät.
Juurikasvit (10 hehtol.) —:25
Juusto 2:40
Juutti, kts. hamppu,
Jyvät, kts. vilja.
Jästi, kts. hiiva.
Jätteet, kts. rippeet.
Jääkaapit —:50
Kaakao, papuina ja kuorimaton —:90
jauhettu ja suklaa 4:70
Kaakelit jasavenvalajanteokset,karkeammat —:25
huonekoristukset 2:40
Kahvi ja kahvin sija-aineet paitsi sikuri —:90
Kaislat, kts. oljet.
Kaiverruskivet —:25
Kaiverrusteokset l. gravyyrit 1:40
Kala, säilykkeinä, -mäti 2:40
muunlainen —:25
kalan ihra —:50
kalaverkot —:50
Kalantymä 2:40
Kali, borussicum ja kromhappoinen —:50
Kalkkeeripaperi, kts. paperi.
-vaate 4:70
Kalkki, huuhdottu tai huuhtomaton (10 hl.) —:25
painon mukaan, kipsikalkki —:10
kalkkiliuvos, karbooli-, kloori- ja puuetikkahappoinen —:25
kalkkikivi (1,000 kg) —:10
Kamari-urut (kapp.) 1:-
Kamarivaate 38:-
Kamfertti 1:-
Kammat, paitsi korutavaroihin luettavat 2:40
Kanarisiemenet —:50
Kanava, silkki- 45:-
muunlainen 10:-
alotetut ompelukset 24:-
Kaneli 2:40
Kangas, messingistä tai muusta sellaisesta epäjalosta metallista 1:40
Kangaskortteet, kts. oljet.
Kankaat: täyssilkkiset, kuten gaasi, väpööri, krep, felb- ja sametti (1 kg) 1:-
puolisilkkiset 45:-
villaset, kuultavat suruharsot 38:-
flanelli, boi, friisi, viltti, villamatot, lippukangas 10:-
vilttimatot, kone viltti, voilokki, säkki-, puserrus- ja smergelikangas, verkaliuskat 2:40
muunlaiset, kuten Viktoriini, verka, trikoo, korderoi, plyysi, doffeli, satiini, lastinki 19:-
pumpuliset, kuultavat, kuten gaasi, muslimi, lankaharsot 24:-
muunlaiset:tylli, felb, kattuuni, kloot, sametti, marly, serttinki 10:-
pellava-, hamppu-, juutti y. m. s. batisti, kamarivaate, linongi, 38:-
patjanpäällykset, mattokangas, matot, purje- ja raavenkangas, karkea hamppukangas 4:70
säkkikangas —:50
muunlaiset, kuten damasti, palttina, sentti (ralli), pöytä- ja nenäliinat y. m. 14:-
Kantimet, (henkselit) 10:-
Kapaturska —:25
Kapris ja kastanjat, kts. hedelmät.
Kardemumma 2:40
Karmiini ja kartamiini 2:40
Karneoli 10:-
Kartat ja karttapallot 1:40
Kartuusipaperi, kts. paperi.
Karvat, eläinten, paitsi jouhet ja harjakset —:25
Kaskarillipuu —:25
Kassakirstut ja kassalippaat —.90
Kastikkeet (soosit) 2:40
Kasvit, elävät —:50
Kattopäreet (1,000 kg) —:50
Kattuuni 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Kaura, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
-jauhot ja ryynit —:15*)
-maltaat —:25
-leseet (1,000 kg) 50*)
Kautschukki, kts. gummi.
Kehykset, peilin ja taulun _ 2:40
reunuksina (10 metriä) —:40
Kellot, yksinkertaiset seinäkellotpuusta (kpl.) —:05
painon mukaan 1:40
muunlaiset (kapp.) —:10
kellontarpeet, kuten kellovieterit, pyörät, yksinkertaiset kellonavaimet, viisataulut y. m. 4:70
Kemialliset tarpeet ja prepaaratit:-
aluna, alunamuta, antimon, arsenikki, lyijysokeri, lyijy ja tinatuhka, sinikivi, boraks, glaubersuola, karbooli-, kloori- ja puuetikka-happoinen kalkki, kalkkiliuvos, magnesia, natron eli sooda, kaikenlaatuinen, potaska, salmiakki, salpietari, sievesi, rikki eli tulikivi, rikkihärme, rikki- salpietari- ja suolahappo, rikkihappoinen savimulta, tinasuola, vesilasi, viinikivi, vitrioli, kaikenlainen —:25
kali, viinikivihappo, happisuola, sitruuna- ja etikkahappo (kiteytynyt) oksaali- y. muut hapot, suolat ja happotumat (oksiidit —:05
fosfori 1:40
Kengänmuste 1:-
Kengät, kts. jalkineet.
Kepit 10:-
Kiillemessinki 2:80
Kilpikonnankuori, valmistamaton 2:40
teokset 10:-
Kimrööki —:25
Kipsi, palasina (1,000 kg) 50-
jauhettu, kipsikalkki -:10
teokset -:50
Kirjankannet 4:70
Kirjansitomisnahka 10:-
Kirjapainopaperi, kts. paperi.
Kirjapainomuste
Kirjasimet (kirjapainossa käytettävät) -:70
Kirjat, painetut 1:40
konttori- 4:70
Kirjekuoret 4:70
Kirjoitusmuste 1:20
-paperi 1:40
-tarpeet 10:-
-hiekka -:25
Kirvesmiehen teokset -:10
Kivi, kts. maanlajit.
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Kivihiili- ja murska (1,000 kg) —:20*
Kivihiiliterva (10 hehtol.) —:25
Kivikynät ja -taulut —:50
Kivilajit, kts. maanlajit ja savi.
Kivipahvi, kts. papier maché
Kivipiirrokset 1:40
Kiväärit ja kiväärintarpeet 4:70
Kliseet 1:40
Kloorikalkki ja kloorivetyhappo —:25
Klot-nahka, (kirjansitomista varten) 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Koksi (1,000 kg) —:20*)
Koneet, (apparaatit) astronoomiset, kemialliset, kirurgiset, matemaattiset, merenkulkua varten, optilliset, soitto- ja valokuvaus- y. m. 4:70
Koneet, koneen-osat ja -tarpeet, konehihnat ja höyrypannut —:50
kopioimis-, ompelu-, sukankutomis-, kirjoitus-, viivoittamis- y. m. sellaiset koneet 2:40
Koneviltti 2:40
Koneöljy ja -rasva —:50
Konjakki, astioissa 2:40
Konseptipaperi, kts. paperi.
Konttorikirjat 4:70
Konvehdit ja makeiset 4:70
Kookosöljy —:50
Kookos-säiematot 2:0
Kopiomispaperi, kts. paperi.
Kopioimiskoneet 2:40
Korallit 10:-
Korianderi —:50
Korinpunojan teokset: hienommat, jotka kukin painavat 425 grammaa tai vähemmän 10:-
hienommat, painavammat kuin 425 grammaa kappale 1:40
yksinkertaiset —:50
Korintit —:90
Korkkipuu t. kaarna —:50
leikattu tai muuten valmistettu korkki: linooleum y. m. s. 1:40
-vaatteet ja pelastusvyöt 2:40
Korsetit 24:-
Kortteet, kts. oljet.
Koru-ompeluvaate, täysi tai puolisilkkinen 45:-
muunlainen 10:-
Koru-ompelumallit, paperiset 4:70
Korutavarat, (galanteria-tav.) 10:-
Koshenilli 2:40
Kosmeettiset aineet: hajuvesi 2:40
esanssit, pumaadat, puuderi, ihomaali, hammaspulveri y. m. 10:-
saipua, hyvänhajunen 4:70
Koukut, ongen- 4:70
kts. muuten rauta.
Kovasimet (1,000 kg) —:50
Krapinjuuri —:25
jauhettu 1:-
ekstrakti (kartamiini) 2:40
Krinolinivieterit —:90
krinoliinit kankaasta 24:-
Kristalliteokset, kts. lasi.
Kronometrit 4:70
Kudelmat, kts. kankaat.
Kudotut ja virkatut teokset, (trikotaashi), täysi- tai puolisilkkiset 45:-
muunlaiset 14:-
Kukat ja niiden osat:keinotekoiset:paperista tai nahasta 10:20
muunlaiset (1 kg) 1:-
tuoreet —:50
Kukkavihkopaperi 4:70
Kulta, valmistumaton ja lehtinä (1 kg) 1:-
teokset 1:40
kullankehruuteokset, puhtaasta tai sekotetusta metallista, kaluunat 1:40
Kumilast 10:-
Kumina —:50
Kummi, kts. gummi.
Kuona (1,000 kg) —:10
Kuoret, kts. hedelmät. telefooni- y. m. sähköteknilliset 1:40
Kupari, kts. metallit, epäjalot.
Kureliivit 24:-
Kuusenpihka —:25
Kuvanveistokset (taideteokset) —:50
Kuutelokivi, kts. sälpä.
Kvartsi (1,000 kg) —:50
Kynttiläsydämet 2:40
Kynttilät, soihdut, tuohukset 1:kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Kynät, kaikenlaiset, kynänvarret 10:-
Kärryt, kts. ajokalut.
Käsikarstat —:50
Käyneet juomat, kuten olut, sima, portteriy. m. astioissa 1:-
pulloissa (pullo) —:04
Käyntikortit ja blanketit sellaisia varten 4:70
Köydet, paitsi niiniset -:50
niiniköydet —:25
Laakakivi (1,000 kg) —:50
Laakeripuunlehdet ja -marjat —:90
Laivat ja alukset, kustakin 100 markasta ostohintaa —:10
Lakit (kapp.) —:04
Lakinliput 2:40
Lakka, vernissa 2:40
suulakka l. oblaatit 10:-
sinettilakka 1:40
Lakmus —:25
Lakritsi 1:-
Lampunsydämet 2:40
Langat:silkki- 4:70
villa- 2:40
muunlaiset:kierretyt 2:40
kiertämättömät 1:40
seililanka ja hamppunyöri —:50
Lannoitusaineet, keinotekoiset —:10
Lasi- ja kristalliteokset: yksinkertaisesta (viheriästä) pullonlasista —:25
muunlaiset: hiomattomat 1:-
„ hiotut, paitsi alempana mainittuja 2:40
optilliset ja kellonlasit, ilman kehyksiä 4:70
peililasit ja peilit kehyksissä, saman verran kuin menee tuulaakia: mutta jollei tuulaakia kanneta 2:40
lasinsäleet -:10
Lastenlelut 4:70
Lastenvaunut (kapp.)-:30
Lehtikuita ja hopea, puhdas (1 kg) 1:-
jäljitetty 2:80
Leikkikalut 4:70
Leivokset, hienommat 2:40
karkeammat -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Leseet, kaikenlaatuiset (1,000 kg) -:50*)
Letkut, liina- tai hamppukankaasta gummiset tai gummilla peitetyt 2:40
Liha, suolattu, savustettu ja kuivattu -:50
ekstrakti tai säilykkeet 2:40
Liima, kalantymä, shelatiini ja juokseva liima 2:40
muunlainen, valssimassa-:25
Liina, kts. hamppu.
Liinaöljy, raaka -:50
keitetty eli maalarinvernissa -:70
Liitu, kappaleina (1,000 kg) -:50
jauhettu -:10
liidut, kuten kirjoitus-, piirustus- ja peli- 10:-
Liitupaperi, kts. paperi.
Liköörit (koko t. tai p.) -:10
Linssiherneet (10 hehtol.) -:50
Lintuhäkit, yksinkertaiset -:50
maalatut kiillotetut tai tinatut 1:40
Lippukangas 10:-
Litograafikivet -:25
Litografiat 1:40
Liuskakivi, valmistamaton (1,000 kg) -:50
tauluina (rihvelitaulut) -:50
Lonninki l. sinnerrys 1:-
Lumput -:10
Luumut, kts. hedelmät.
Luut, luuhiilet, -jauhot ja muste -:10
Lyijy, muokkaamaton, harkkoina, romuna, lastuina, levyinä, putkina tai kääröinä, suomulyijy eli lyijyhappeuma, lyijysokeri, lyijytuhka -:25
-teokset -:70
Lyijyhartsi -:10
Lyijykynät 10:-
Lyijysulattimet, l. upokkaat -:25
Lyijyvalkea -:50
Lakki, katso muste.
Lämpömittarit 4:70
Läski -:50
Lääkkeet, valmiit 2:40
Maalarinvaate, spatlattu 2:40
Maalaukset Maali, kts. värit.
Maanlajit (mullat), savi, hiekka ja kivi:
jalokivet (1 kg) 1:-
puolijalot s:n: korallit 10:-
lapis lazuli ja malakiitti 2:40
alabasteri, verikivi, ruunikivi, mosaiikkikivi, galmeija, öljykivi, pimpsikivi, smergeli, talkki, trippeli, raskassälpä, kirjoitushiekka, kaiverus- l. litograafi- ja koetinkivi -:25
rihvelitaulut ja rihvelit -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.lyijyhartsi, grafiitti, kipsi, kipsikalkki ja liitu, hienonnettu: sementti marmori, porfyyri, serpentiini-, liuska-, filtraus-, kovasin-, myllyn-, tahko-, laaka- ja porraskivet: kipsi ja liitu kappaleina, maasälpä, kainiitti, tuomaskuona ja kvartsi (1,000 kg) —:50*)
muut maanlajit ja savet, paitsi värjäyksessä tarvittavat, niink. porsliini- (chinaclay), tulen kestävä savi y. m. —:25
muut hiekka- ja kivilajit: malmi ja kuona, kalkkikivi, piikivi y. m. —:10
kalkki (10 hehtol.) —:25
Maanviljely saseet —:25
Maasälpä (1,000 kg) —:50
Magnesia —:25
Mahognipuu —:25
Maissi, jauhamaton (1,000 kg) —:70
-jauhot —:25*)
Makarooni —:50
Makulatuuripaperi, kts. paperi.
Malakiiti, valmistumaton
Mallasekstrakti (pullo) —:04
Mallit, neulomus- 4:70
Malmi ja kuona (1,000 kg) —:10
Maltaat —:25
Mannaryynit —:25
Manometrit —:50
Mantelit —:90
Manteliöljy —:70
Marjamehu, sokeroimaton taikka väkiviinalla sekoittamaton —:90
Marjat, kts. hedelmät
Marly, silkki- 45:,
muunlainen 10:-
Marmori, valmistamaton (1,000 kg) —:50
-teokset, paitsi korutavarat —:50
Matkaviltit 10:-
Matkustaja- ja postivaunut (kapp.) 15:-
Matot, pellavasta, hampusta, juutista tai s. 4:70
villaiset, kudotut 10:
viltistä ja kookossäikeistä 2:40
niiniset, yksinkertaiset —:25
Mausteet, kts. ryydit
Mehu, kts. marjamehu
Meijeri- ja maanviljelyskalut —:25
Merenvaha, valmistamaton 2:40
Meripihka, valmistamaton 2:40
-teokset 10:-
Messinki ja messinkiteokset, kts. metallit
Metallit, epäjalot, niink. kupari, tina, sinkki y. m. (paitsi alfeniidi, lyijy, rauta ja teräs) harkkoina, kappaleina, tankoina, lastuina tai romuna —:25
pellit eli levyt, putket ja naulat —:50
lanka ja köydet —:90
lakeeratut, väritetyt, kiiltäviksi hiotut teokset, kiiltomessinki, pronssipulveri, mukailtu lehti-kulta ja -hopea, metallilehdet, pullonkapselit 2: 30
prossiteokset, kullatut ja hopeoidut 4:70
neulat, naulaset ja nastat 4: 70
yksinkertaiset messinki-, tina-, sinkki- y.
m. teokset 1:40
Metallifolium ja stanioli 2:80
Mikroskoopit 4:70
Mineraalit, ei erittäin mainitut —:50
Mineraalivesi (pullo)—:01
Mineraaliöljyt —:50
Miniatyyrivärit 2:40 Mosaiikkikivi —:25
Muinaistieteelliset kokoelmat —:50
Multa, kts. maanlajit
Munat (20 kapp.) —:02
Munavalkuais-aine 1:-
Muskottikukka ja -pähkinät 2:40
Musta-liitu, palasina 10:-
Muste, kirjoitus- ja -pulveri 1:20
Musteastiat 10:-
Myllynkivet (1,000 kg) —:50
Mönjä —:50
Nahat ja vuodat, raa’at, suolatut tai kuivat —:50
tähteet —:10
Nahka, valmistettu, leikattu tai leikkaamaton, säämiskä, sahviaani y. m. 2:40
säämiskästä ja glaseesta valmistetut teokset sekä hansikkaat 38:-
nahkakukat 10:-
muunlaiset teokset, niink. jalkineet, valmiit tai puolivalmiit, hihnat 4:70
turkikset 10:-
valmiit turkkitavarat 24:-
Nahka ja nahkateokset, kts. nahat
Nahkanutut 24:-
Nallit 4:70
Napit ja napinvormut, kaikenlaatuiset, paitsi
jalosta metallista 10:-
Naskalit 4:70
Natron —:25
Nauhat, täys- tai puolisilkkiset 45:-
muunlaiset 10:-
Naulaset ja nastat, messinkiset y. m. s. 4:70
Naulat, kts. rauta ja metallit
Nautakarja, kts. eläimet
Neilikat 2:40
Neulat, ompelu-, nuppi- virkkaus- y. m. 4:70
Niini . (1,000 kg) —:50
-köydet, -matot ja -säkit, karkeat —:25
-matot kookoksesta 2:40
Nikkarinteokset, kts. puusepänteokset
Nisu, kts. vehnä
Norsunluu, levyinä, valmistamaton 2:40
valmistettu 10:-
Nuotit ja nuottipaperi 1:40
Nuuska 24:-
Nyörinpunojanieokset:-
kehruuteokset oikeasta tai valekullasta
(1 kg) 1:40
silkistä 45:-
muunlaiset 10:-
Oblaatit, suulakka 10:-
leivokset (öylätit) 2:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Ohra, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
jauhot ja ryynit —:15*)
maltaat —:25
leseet (1,000 kg) —:50*)
Ojitustorvet „ „ —:25
Okra, värimulta —:25
Oksaalihappo —:50
Oliivit, kts. hedelmät
Oljet, heinät, kaislat, korteet, y. m. heinäkasvit
(1,000 kg) —:50
nauhat ja palmikot sekä muut hienommat
teokset, paitsi hatut 10:-
yksinkertaiset teokset —:50
Olut, astioissa 1:—
pulloissa (pullo) —:04
Omenat, kts. hedelmät
Ompelumallit 4:70
Ompelusilkki 4:70
Ongensiimat ja -vavat 10:-
Osterit 1:20
astioidut 2:40
Paidat ja paidanrinnat 24:-
Pallot, gummiset 4:70
Palmikot ja nauhat, oljesta ja lastuista 10:-
Palmusiemenet (1,000 kg) —:70
Paloruiskut, y. m. sammutuskalut —:50
Paloviina, astioissa 2:40
pulloissa tai kivituopeissa (koko p. tai t.) —:10
Paperi ja paperiteokset:
paperimassa, märkä: paperinjätteet —:10
pahvi sekä smergelillä, lasilla tai hiekalla peitetty paperi: kuiva paperimassa: kirjapaino-, tapetti-, kartuusi-, makulatuuri-, puserrus-, vuoraus- ja kattopaperi —:25
piirustus-, posti-, kirjoitus-, konsepti-, nuotti-, pergamentti-, imu-, marmoroituja valkoinen kiiltopaperi, kiillottamaton liitu-paperi 1:40
kalkkeeripaperi, tapetit ja reunukset 2: 40
albumiini-, blanketti-, kukkavihko-, kopioimis-, paperossi- ja silkkipaperi, prässätty paperi, johon on liimattu silkkikangasta: rasiat, etiketit, kirjekuoret, kirjankannet, ompelumallit, pelikortit y. m. paperiteokset 4:70
Paperikukat 10:-
Paperossit 24:-
Parafiini —:50
Papier mache'- ja kivipahviteokset, malaamattomat —:50
lakeeratut, kullatut y. m. 4:70
Paraplyyt, kts. sateenvarjot
Parkki, nahkurin (1,000 kg) —:50
Pasteijit 2:40
Patakivi, (maasälpä) (1,000 kg) —:50
Patruunankotelot 4:70
Pavut (10 hehtol.) —:50
Peilit ja peililasi, kts. lasi
pienet peilit yksinkertaisissa kehyksissä 2:40
Pelikortit 4:70
Pellava, kts. hamppu
Peltokalut —:25
Pensselit, yksinkertaiset 1: 20
muunlaiset 10:
Pergamentti —:50
Perlemo, (simpsukankuori), valmistamaton 2:40
-teokset 10:—
Persiennit —:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Perunat (1,000 kg) —:20*)
Perunajauhot —:50
Pesusienet 2:40
Petroli —:25
Pianot (kapp.) 5:-
Pihka, kts. gummi
Piikivi (1,000 kg) —:10
Piiput, tupakka- 2:40
Piipunvarret 10:—
Piirustukset 1:40
Piirustuspaperi, kts. paperi
Piirustustarpeet 10:-
Piki (10 hehtol.) —:25
Pimpsikivi —:25
Piparkakut, mesileivät 2:40
Pippuri 2:40
Pitsit, pumpuliset 45
muunlaiset (1 kg) 1
Planschetit (lastat) —:90
Platina, valmistumaton (1 kg) 1:—
-teokset, koristeet y. m. (l kg) 1:40
Plakit, kts. väkipyörät
Plyysi, silkkinen (1 kg) 1:—
puolisilkkinen 45:—
villainen 19:—
muunlainen 10:—
Pokkenholts —:25
Polstarinpäällykset 4:70
Pomeranssit, kts. hedelmät
Porfyyri (1,000 kg) —:50
Porraskivi „ „ —:50
Portteri, astioissa 1:—
pulloissa (pullo) —:04
Posetiivit (kapp.) 1:—
Posliiniastiat ja -piiput 2: 40
muut teokset 4:70
Posliinisavi (1,000 kg) —:25
Postipaperi, kts. paperi
Postivaunut (kapp.) 15:-
Potaatit, kts. perunat.
Potaska —:25
Preparaatit, kemialliset, ei erittäin mainitut —:50
Probeerauskivi —:25
Pronssi-esineet 4:70
Pronssi-pulveri 2:80
Prässipaperi, kts. puserruspaperi.
Puitteet, kts. kehykset.
Pullon- l. putelinlasi, viheriäinen ja valmisteet
siitä —:25
Pullonkapselit 2:80
Pullot, lasiset, kts. lasi- ja kristalliteokset
Pumaata 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Pumpuli, raaka, -jätteet l.karikkeet(l,000 kg) 1:—*)
vanu —:25
langat 1:40
neule eli kierretyt langat 2:40
kankaat, kuultavat, kuten gaasit, musliini, linon, lankaharso 24:-
muunlaiset kankaat, tiheät, kuten kloth, kattuunit, telb, plyysi, sametti, sherttinki y. m., tylli 10:-
pitsit ja blondit 45:-
nauhat, kirjausvaate, marly, ripsut l. sniljat, gansit, kanava ja nyörit 10:-
virkatut tai kudotut teokset (trikotaashi) 14:-
vaatteet, kravatit, kureliivit, alotetut kanavatyöt, kirjaellut purapulinauhat, kaulukset y. m. 24:
Punakivi —:25
Punssi, astioissa 2: 40
kivituopeissa tai pullosta (koko t. tai p.) —:10
Puolijalot kivet, niinkuin karneooli, jaspis, topaasi y. m., korallit (1 kg) 10:-
Puolisilkki, kankaat, huivit, nauhat, trikotaashi, sniljat ja nyörinpunojanteokset ,45:-
vaatteet ja pitsit 1:
Purjelaiva, kts. laivat
Purjevaate 4: 70
Puserruspaperi —:25
Puserrusvaate 2:40
Puu, ainepuut (paitsi faneeri): jalava l. kynnepuu, saarni, pyökki ja tammi -:10
jalommat puunlajit -:25
korkkipuu -:50
valmistettu 1:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.muu ainepuu (10 kuut. m) 1:-*)
Puuderi 10:-
Puuetikka, raaka -:50
puuetikkahappoinen kalkki -:25
Puukengät, nahka päällyksellä 2:40
Puunaulat (tellikat) -:50
Puunveistokset, kts. puusepänteokset
Puupaperimassa, kuiva -:25
märkä -:10
Puusepän-, sorvarin- ja puunleikkaajan-teokset:
isommat, yksinkertaiset, petsaamattomat, kiillottamattomat, faneeraamattomat ja täyttämättömät -:50
muunlaiset, paitsi kehykset 1:50
pienemmät, korutavaroiksi katsottavat, kuten kepit, rasiat, piipunvarret, ongenvavat y. m. 10:-
Puuterva (10 hehtol.)-:25
Puutukka-:10
Puuöljy -:70
Pyökkipuu -:10
Pähkinät, paitsi erittäin mainitut -:50
Päärynät, kts. hedelmät.
Raakut (simpsukat) -:50
Raamit, kts. kehykset.
Raavenkangas, 4:70
Rahakokoelmat -:50
Rasiat, paperista tai puusta, pulvereita tai pillereitä varten, etiketillä varustetut tai ilman niitä 4:70
Raskas-sälpä -:25
Ratsaskalut 4:70
Rattaat, kts. ajokalut.
Rauta ja teräs, raakaharkkoina, valumöhkäleinä, valuharkkoina, millbars, romu- ja lastut (1,000 kg) -:50
rautatienkiskot, kanuunat, kuulat ja pom- mit, sekä valmistamaton karkea valutavara -:10
taottu tai valssattu kangiksi, nurkka- ja kulmaraudat y. m., naulat, ankkurit, ketjut, torvet ja putket (galvaniseeratut tai galvanis eeraamattomat) -:25
pelti eli plootu, tinaamaton tai galvaniseerattu -:25
valmisteita siitä -:70
tinattu -:50
valmisteet tinatusta, kiillotetusta tai maalatusta pellistä 1:40
lanka ja valmisteet siitä, kuten kudokset, touvit ja ketjut -:50
hienompi valutavara ja yksinkertaisin musta tae -:25
hienompi valutavara, emaljoitu, tinattu tai muulla epäjalolla metallilla peitetty -:90
tavallinen musta tae -:50
viilattu ja tahottu tae -:90
hiottu hieno tae 2:80
ampuma-aseet ja tarpeet 4:70
ompelu-, nuppi-, virkkaus- ja muunlaiset neulat, parsinneulat ja naskalit, ha’at, renkaat ja ongenkoukut 4:70
Rautatievaunut, matkustaja- ja postivaunut (kapp) 15:-
tavaravaunut (kapp.) 10:-
Ravut, hummerit ja osterit, elävinä ja keitettyinä 1:20
säilykkeinä 2:40
Reagentsijat, kemialliset -:50
Reet (kapp.) -:50
Reunukset, tapetin- 2:40
Rihvelitaulut ja rihvelit -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Riisiryynit ja jauhot -:25*)
Rikki (1,000 kg.) -:50*)
- Rikkihärme ja happo -:25
Rippeet, villan, shoddy -:25
nahan ja paperin -:10
Rohtimet -:2+
Rommi 2:40
kivituopeissa tai pulloissa (koko p. tai t.) -:10
Rottinki ja ruoko -:25
hienommat teokset, korkeintaan 425 gramman painoiset kappale 10:-
yli 425 gramman painoiset kappale 1:40
yksinkertaiset -:50
Rukiit, jauhamattomat (10 hehtol.) -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Rukiin jauhot -:15*)
maltaat -:25
Rullagardiini 24:-
Ruo'ot, kts. oljet
Rusinat -:90
Ruunikivi -:25
Ruusuvesi 2:40
Ruuti ja muut räjähdysaineet, sytytinlangat (stubiinit) ja ilotulitusaineet 1:40
Ryydit, anis, venkooli, kumina, korianderi -:50
vanilji ja sahrami 10:-
kardemumma, kaneli, neilikat, pippuri, muskotti, muskottikukka, cassia lignea 2:40
inkivääri ja muut tässä ei erittäin mainitut ryydit 1:40
Ryytimaankasvit, kts. hedelmät.
Ryynit: riisi-, saagu-, hirssi- ja vehnän -:25
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.muunlaiset -:15*)
Räjähdysaineet 1:40
Rälli, sentti I. kilpikangas 14:-
Saagoryynit ja jauhot -:25*)
Saapasmuste 1:-
Saarnipuu -:10
Sahrami 10:-
Sahviaan 2:40
Spipua, hyvänhajuinen 4:70
muunlainen -:50
Salmiakki -:25
Salpietari sekä salpietari- ja suolahappo -:25
Sametti, täysisilkkinen (1 kg.) 1:-
puolisilkkinen 45:-
pumpuli10:-
Sampiliima 2:40
Sandeli -:25
Santa, kts. maanlajit.
Sardiinit ja sardellit ilmanpitävissä astioissa 2:40
Sarvet -:10
Sarvikammat 2:40
Sateenvarjot, silkkiset tai puolisilkkiset (kapp.) -:2+
muunlaiset sekä auringon varjostimet ja kehät -:10
Satulasepänteokset 4:70
Savenlajit, kts. maanlajit.
Savenvalajanteokset, yksinkertaiset hienommat 2:40
Seeteri-, kaskarilli- ja sypressipuu -:25
Seililanka -:50
Seilivaate, kts. purjevaate.
Seinäkellot, kts. kellot.
Sementti ja sementtiteokset -:10
Senttikangas l. ralli 14:-
Serpentiini, kts. marmori.
Sertinki 10:-
Seulakangas, silkkinen 2:40
Shelatiini 2:40
Shellakka 1:-
Shoddy -:25
Sienet, pesu 2:40
muunlaiset, kts. hedelmät.
Signaalilyhdyt 1:-
Sievesi (tuliöljy) -:25
Siirappi, tavallinen -:70
hedelmä- tai marjasiirappi 4:70
Sikarit 24:-
Sikari, paahdettu -:50
juuret -:25
Silava -:50
Siiat 4:70
Silkki, raaka sekä silkkivanu 1:-
neule ja langat (ompelusilkki) 4:70
Silkkikangas, täysi (1 kg.) 1:-
puolisilkki 45:-
ompelut, vaatteet, pitsit ja blondit, täysi-tai puolisilkkiset; silkkikengät 1:-
trikoot, nauhat, huivit, marly, sniljat ja nyörinpunokset 45:-
Silkkineule 4:70
Silkkitafti 28:-
Sima, astioissa (1 kg.) 1:-
pulloissa (pullo) -:04
Simpsukat -:50
Sinappi, valmis 4:70
kuiva -:90
Sinerrys l. lonninki 1:-
Sinettilakka 1:40
Sinikivi -:25
Sinkki, kts. metallit.
Sinkkivalkoinen -:50
Sipulit -:50
Siteet, kirurgiset 2:40
Sitruunat, tuoreet -:50
Sitruunahappo -:50
Siveltimet, yksinkertaiset 1:20
muunlaiset 10:-
Sniljat, silkkiset 45:-
muunlaiset 10:-
Soihdut ja sytyttimet, luntut 1:-
Soija ja soosit 2:40
Soittokoneet, ei erittäin mainitut, ja tarpeet, kuten jouset ja kielet 4:70
Sokeri, raaka -:70
muunlainen 1:20
Sokeriväri 4:70
Sooda -:25
Soosit, kts. kastikkeet.
Sorkat -:10
Sormikkaat, kts. kudotut teokset.
Sovarinteokset, kts. puusepänteokset.
Steariini -:50
Sukankutojateokset, kts. kudotut teokset.
Sukkanauhat 10:-
Sulattimet (teekelit) -:25
Sulkatöyhdöt (1 kg.) 1:20
Suola, vuori- (1,000 kg.) -:10
keittosuola (10 hehtol.) -:10
ei erittäin mainittu, puhdistettu, paketeissa -:50
Suopa -:50
Suulakka 10:-
Suutteet (puunaulaset) -:50
Sydet (10 hehtol.) -:05
Sydämet, lampun- pähkinän tai muun hedelmän, kts. hedelmät.
Sylinterit, koneen- -:50
Sytytysputket (stubiinit) 1:40
Sähköteknilliset koneet 1:40
Säkkikangas ja säkit, joko liinasta tai hampusta -:50
villasta 2:40
niinestä -:25
Sälpä, maa. (1,000 kg.) -:50
raskas- l. kuutelokuvi -:25
Sänkyvaatteet 2:40
Sänkyviltit 10:-
Säämiskä 2:40
teokset 38:-
Taatelit -:90
Taeteokset, kts. rauta ja teräs.
Tahkot (1,000 kg.) -:50
Taideteokset, kts. marmoriteokset.
Tali -:50
Talkki -:25
Tammipuu -:10
Tapetit ja tapettireunukset 2:40
Tapettipaperi, kts. paperi.
Tapisseriateokset, ulotetut 24:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Tattari, jauhamaton (10 hehtol.) -:50
jauhot ja ryynit -:15*)
liidet eli leseet (1,000 kg.) -:50*)
Taula -:50
Taulut, kts. maalaukset.
pienet, yksinkertaisissa puitteissa 2:40
Taulunpuitteet (10 metriä) -:40
Tauluvaate, spatlattu 2:40
Tee 7:-
Teekelit, kts. sulattimet.
Telefoonit ja tarpeet 1:40
Terrakottateokset 2:40
Terva, puu- ja kivihiili- (10 hehtol.) -:25
Teräs, kts. rauta.
Tiilet, tulenkestävät (1,000 kapp.) 1:-
tavalliset 1:50
Tiilitorvet (1,000 kg.) -:25
Timantit, (1 kg.) 1:-
Tina ja tinateokset, kts. metallit.
Tinatuhka ja tinasuola -:25
Touvit ja köydet -:50
Trasseli -:25
Trikotaashi, kts. kudotut teokset.
Trippeli -:25
Tuhka, puu- -:10
Tukkeet l. täppeet, (tilkitsemistä varten) -:25
Tulitikut, kemialliset 1:60
muunlaiset -:50
Tuliöljy, kts. sievesi.
Tumpit, kts. kudotut teokset.
Tupakka, valmistamaton, venäläinen, lehdet tai varret —:70
muu, varsi 1:-
lehti 2:-
valmistettu: nuuska, tupakkakastike 24:—
Tupakkapiiput, silauksilla varustetut tai ilman niitä 2:40
Turkikset 10:-
turkkiteokset 24:-
Turvesysi (10 hehtol.) —:05
Tynnyrintekijän valmisteet —:25
Tynnyrinvanteet —:10
Työntökärryt (kapp.) —:20
Tähteet, nahan- ja paperin —:10
Täppeet —:25
Tärkkelys —:50
Tärpätti —:50
Töyhdöt, kts. sulkatöyhdöt.
Untuvat 2:40
Upokkaat l. teekelit, kts. sulattimet.
Urut (kapp.) 5:-
Uushopea, valmistamaton 4:70
teokset 24:-
Vaa’at ja vaakakupit —:90
Vaatteet ja ommellut teokset: silkistä tai puolisilkistä (1 kg.) 1:-
muunlaiset, paitsi gummiset, vahavaatteesta ja korkista valmistetut sekä kudotut (trikotaashi) 24:-
Vaha —:50
Vahavaate ja siitä valmistetut teokset 2:40
tatti, silkki- 28:-
Valinrauta ja teokset, kts. rauta.
Valkaisuvesi —:25
Valokuvat 1:40
Valssimassa —:25
Valutavara, kts. rauta.
Vanilji 10:
Vanteet —:10
Vanu, silkki 1:-
muunlainen —:25
Vaski, kts. metallit, epäjalot.
Vaunut, kts. ajokalut.
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Vehnä, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
jauhot ja ryynit —:25*)
leseet (1,000 kg.) —:50*)
Veistokuvat, marmorista tai kipsistä —:50
biscuitista t. sentapaisesta 4:70
Venkoli, saksankumina —:50
Veri —:50
Verimadot l. Juotikkaat —:50
Verikivi —:25
Verka 19:-
Verkareunukset 2: 40
Verkot, kalan —:50
Vermisellit :50
Vernissa, lakka 2:40
maalarin —:70
Vesi, hiilihappoinen (pullo) —:01
haju- 2:40
Vesijohdonputket, savesta tai tiilestä(l,000 kg.)—:25
Vesilasi (kem.) —:25
Viikunat —:90
Viinit, kaikenlaatuiset, astioissa 1:20
ei kuohuvat, pulloissa (koko pullo) —:06
kuohuvat, s:n —:12
Viinikivi —:25
Viinirypäleet —:50
Viiniväri 4:70
Vikkeri (10 hehtol.) —:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Vilja, jauhamaton (1,000 kg.) —:70
jauhot: ruis-, ohra-, kaura- ja tattari- —:15*)
muunlaiset- :25*)
leseet, kaikenlaiset (1,000 kg.)-:50*)
ryynit: riisi-, saago-, kirssi- ja vehnä- —:25*)
muunlaiset —:15*)
Villat —:25
villalangat ja neule 2:40
kankaat kts. kankaat.
Villanauhat, kirjausvaate, sniljat ja nyörin- punoelmat 10:-
kankaat kts. kankaat.
trikotaashi 14:-
pitsit ja blondit (1 kg.) 1:-
Villarippeet —:25
Viltti:asfaltti- ja tervattu vuoraushuopa —:10
koneviltti ja vilttimatot 2:40
sänky- ja matkaviltit 10:-
kengät 4:70
Virkatut teokset, kts. kudotut teokset.
Vitriooli —:25
Voi —:25
Voidrittelit —:25
Voilokki 2:40
Vuodat, kts. nahat.
Vuolukivi —:25
Vuorauspaperi —:25
Vuorikristalli (1,000 kg.) —:10
Vuorisuola —:10
Väkijuomat, ei erittäin mainitut: astioissa 2: 40
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Väkipyörät, vetimineen l. raksineen tai ilman niitä —:10
Väkiviinatavarat, ei erittäin mainitut: astioissa 2:40
kivituopeissa t. pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Värit: aniliini, koshenilli ja indigo ja niiden ekstraktit: karmiini, kartamiini, espanjan viheriä l. vaskiruoste, garansiini, miniatyyrivärit sekä kaikenlaiset lakkavernissat 2:40
lyijy- ja sinkkivalkonen sekä mönjä —:50
Berliinin- ja pariisinsininen, ultramariini, lonninki l. sinerrys, krappi, sinooberi, sekä öljyssä jauhetut ynnä muut ei erittäin mainitut värit ja väriestraktit 1:-
kaikenlaiset väreiksi kelpaavat maa- ja savilajit, väripuut, raspatut tai raspaamattomat, sekä värjäyksessä käytetyt juuret, hienonnetut tai hienontamattomat, kuten brasilianpuu, sandeli, kurkkumeija (curcuma), punaväri, keltamulta eli okra, umbra, catechu, kimrööki, krapinjuuri, ruskeajuuri, galmeija l. sinkkisälpä, orleana, hopealehti l. lyijyhappeuma, lyijy- ja tinatuhka y. m. —:25
Väriomena —:25
Väskynät —:90
Ämpärit, liina- tai hamppukankaasta —:50
Öliykakut ia niistä valmistetut jauhot —:10
Öljykivi —:25
Öljyt: hyvänhajuiset tai haihtuvat 10:-
manteli, oliivi- tai puuöljy sekä keitetty öljy eli maalarinvernissa —:70
muunlaiset, paitsi petrooli —:50
petrooli (paloöljy)-:25
Öylätit 2:40
Muist. tässä ei erittäin mainituista tavaroista, joita laatunsa tai nimityksensä puolesta ei voi katsoa kuuluvan mihinkään tässä taksassa lueteltuihin esineisiin, suoritetaan liikennemaksua —:50
[-]
OSA 5. Erityisiä Helsingin kaupungissa voimassa olevia taksoja, asetuksia ja ohjesääntöjä.
1) Taksa, jonka mukaan kannetaan I.Keittohuone-, II. Liikenne-, III. Mittaus-, Pakkaus-, Räkäys-, Vaakaus-, IV. Painolasti-, V. Parmaus-, VI. Satama- ja VII. Siltamaksut
Helsingin kaupungissa lasketaan ja kannetaan.
I. Keittohuonemaksu
s. t. s. maksu oikeudesta käyttää kaupungin merenkulkijoiden mukavuudeksi rakennettuja keittohuoneita, on jokaisen suoritettava, joka tahtoo tätä oikeutta käyttää, joka päivältä -:05.
II. Liikennemaksua
suoritetaan alempana olevan taksan mukaan tulevista ja menevistä tullinalaisista tahi tullista vapaista tavaroista:-
a) koko taksassa mainittu määrä, tavarasta, joka joko suoraan taikka läpikulkuteisin tuodaan Suomen ulkopuolella paikkakunnasta ja
b) puoli määrästä, tavarasta, joka viedään paikkakuntaan maan ulkopuolella.
Tavara, joka tuodaan rautateisin ja jota ei tässä kaupungissa tullata, on liikennemaksusta vapaa.
Matkakapineista ei myöskään suoriteta tätä maksua.
Venäläisestä satamasta tulevasta tavarasta ei missään tapauksessa suoriteta 2 markkaa 50 penniä enempää 100 kilogrammalta, eikä myöskään sinne menevästä 60 penniä enempää samalta määrältä.
Kun määrää ei erityisesti mainita, tarkoittaa se 100 kilogrammaa.
- | Mk. p.
Ainepuut, kts. puu.
Ajokalut, nelipyöräiset:-
resoorilla:täyskatetut (kapp.) 10:-
puolikatetut „ 5:-
avonaiset „ 2:-
ilman resooreja „ 1:-
kaksipyöräiset ajokalut, reet „ —:50
lastenvaunnt, työntökärryt „ —:20
rautatievaunut:matkustaja- ja postivaunut „ 15:-
tavaravaunut „ 10:-
Alabasteri, valmistettu tai valmistumaton —:25
Albumiini (munanvalkuais-aine) 1:-
Albumiini, paperi 4:70
Alfeniidi, valmistumaton 4:70
„ valmistettu 24:-
Alkoholi, sekä sillä sekotetut esanssit ja
ekstraktit 4:70
Aluna, alunamuta —:25
Alukset, kts. laivat.
Ambra, harmaa 2:40
„ musta, valmistumaton —:25
Ammoniakki —:25
Ampuma-aseet ja -tarpeet 4:70
Amykos —:50
Anatoomiset kuvat 4:70
Aniliini 2:40
Anis —:50
Anjovis 2:40
Ankkurit, rautaiset —:25
Antimoniumi —:25
Mk. p.
Appelsiinit —:50
Apteekkitavarat, joita ei erittäin mainita 2:40
Apparaatit, kts. koneet.
Arakki, astioissa 2:40
„ pulloissa tai kivituopeissa —:10
Arkeoloogiset kokoelmat —:50
Aromaattinen vesi 2:40
Arsenikki —:25
Asfaltti, asfalttihuopa tai -pahvi —:10
Balsami, peeru- tai totu- 2:40
Bardit, (valaan luut) raa’at —:50
„ puhdistetut 2:40
Barometrit 4:70
Baryytti, rikkihappoinen —:25
Bentsiini 2:40
Bentsoe 2:40
Biskuit, kaikenlaiset astiat 2:40
„ muut valmisteet 4:70
Blankettipaperi, blanketit, käyntikortteja,
etikettejä y. m. varten 4:70'
Blondit, pumpuliset 45:-
" muunlaiset (1 kg) 1:-
Blonninki l. sinerrys 1:-
Boi, villanen 10:-
Boraks —:25
Brasilianpuu, raspattu ja raspaamaton -:25
Britaniametalli, harkkoina tai kankina —:25
„ levyt —:50
„ teokset, kiillotetut tai värjätyt 22:80
„ muunlaiset 1:40
C. Useimmat c:llä alkavat ulkomaiset nimet löytyvät joko k:n tai s:n kohdalla.
Carlon pierre, (kivipahvi) ja siitä valmistetut maalaamattomat esineet —:50
" maalatut valmisteet 4:70
Cassina lignea, kts. ryydit.
Catechu —:25
Chili-salpietari —:25
Chinaclay (1,000 kg) —:15
Cochenille ja sen ekstraktit 2:40
Colofonium —:25
Daadelit —:90
Dreneeraus-torvet (1,000 kg) —:25
Dynamiitit 1:40
Eau de cologne 10:-
Eebenpuu —:25
Eetteri ja sillä sekotetut esanssit ja ekstraktit 4:70
Elfenluu, levyinä, valmistamaton 2:40
„ teokset 10:-
Elohopea 1:20
Eläimet, elävät: hevoset 3:-
„ nautakarja 1:-
„ muut kotieläimet —:20
„ siipikarja —:04
„ täytetyt, väkiviinassa y. m. —:50
Emalji, kappaleina hienonnettu —:50
valmistettu 10:-
Enduit metallique —:25
Esanssit, paitsi erittäin mainitut 10:-
Etiketit, paperiset 4:70
Etikka, astioissa 1:-
„ kivituopeissa tai pulloissa —:04
„ etikka-ekstrakti, eetterillä sekotettu 4:70
„ etikkahappo (kiteytynyt l. kristalliseerattu) —:50
Fajanssit, valkoiset tai yksiväriset —:50
" muunlaiset 1:-
faneeri, jalavasta, saarnista, pyökistä ja tammesta —:10
" jalommista puulajeista -:25
Felbkangas, pumpulinen —:25
„ puolisilkkinen 45:-
” täysisilkkinen (1 kg) 1:-
Fenkoli -:50
Fernissa, lakka —2:40
maalarin —:70
Filtti, kts. viltti.
Filtrauskivi (1,000 kg) —:50
Flanelli 10:-
Florentiinilakka 2:40
Fosfori 1:40
Friisi (pörhökangas) 10:-
Galipot —:25
Gelatiini l. shelatiini 2:40
Glasee ja säämiskä 2:40
"„ „ -teokset 38:-
Glaubersuola —:25
Glyseriini —:50
Grafiitti —: 10
Graniiti (1,000 kg) —:10
Gravyyrit 1:40
Guano —:10
Gummi- pihka, hartzi, palsami:bentsoe, harmaa ambra sekä tolu- l. peerupalsami 2:40
männyn- ja kuusenpihka, kolofonium (hartsi), harpoés, galipot, musta valmistamaton ambra ja enduit metallique —:25
muunlaiset, kuten gummiarabicum, guttaperka, shellakka, kautshukki, kamvertti ja virak 1:-
teokset:
sinettihartsi 1:-
vaatteet ja jalkineet sekä pallot 4:70
muunlaiset:kammat ja nauhat 10:-
kautshukki- ja resoorikankaat: gummipakkaus 2:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Hajuvesi, kts. kosmeettiset aineet.
Hajuvesi (ean de cologne) 10:-
Hakaset ja hakarenkaat 4:70
Hammaspulveri 10:-
Hamppu, juutti, pellava, rohtimet, häkilöidyt tai häkilöimättömät —:25
neule l. rihma 2:-
Hamppu, langat 1:40
nyöri, nuora, touvit ja kalanverkot —:50
patjan- l. polstarinpääliykset, mattokangas, purje- ja raavenkangas y. m. karkeat hamppukankaat 4:-
säkkikudos -:50
kamari-, batisti- ja linon-kangas 38:-
muunlaiset liina- y. m. kudokset: damastivaate, palttina, sentti l. ralli, nenä- ja pöytäliinat, trikotaashi y. m. 14:-
kanava, nauhat, ganssit, koru-ompelu-vaate, marly, sniljat, nyörinpunoukset 10:-
pitsit ja blondit (1 kg) 1:-
vaatteet 24:-
Hansikkaat, nahkaiset 38:-
kankaasta kts. kudotut teokset.
Hapot, ei erittäin mainitut —:-
Harjakset, valmistamattomat 1:-
Harjantekijäin valmisteet, karkeammat, kuten maalarinpensselit y. m. 1:20
muunlaiset, kuten petsatut harjat y. m. 10:-
Harkkorauta, kts rauta
Harmaakivi l. graniitti (1,000 kg) -:10
Harmoonit ja harput (kapp.) 1:-
Hartsi ja harpoës, kts. gummi.
Hatut
painon mukaan 45:—
hatunkehät 24:-
Hedelmät, ryytimaankasvit ja muut vihannekset, marjat, sydämet tai siemenet, lehdet, kuoret, juuret, sienet, sipulit, tuoreet, suolatut tai kuivatut, paitsi erittäin mainitut —:50
astioidut tai muuten säilytetyt, sokeroimattomat 2:40
keitetyt, sokeroidut, kuten hillot, hedelmä- ja marjasiirapit 4:70
puserretut tai kuivatut, kuten rusinat, luumut, mantelit, väskynät, korintit, viikunat, taatelit, pomeranssinkuoret, laakeripuunlehdet tai -marjat, galgantti-juuret, kuivatut sopanjuuret ja omenat y. m.: humalat, kuiva sinappi —:90
Heinät, kts. oljet.
Helmet, jalot (1 kg) 1:-
Henkselit, kts. kantimet.
Herneet (10 hehtol.) —:50
Hiekka, kts. maanlajit.
Hihnat, koneen- —:50
muunlaiset, paitsi gummiset 4:70
Hiilet, puu- ja turve- (10 hehtol.) —:05
kivihiilet (1,000 kg) —:20 *)
Hiilihappoinen vesi (pullo) —:01
Hiiva —:50
Hillot 4:70
Hirssi, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
401 „ -jauhot ja -ryynit —:25*)
Hiukset, valmistettu tai valmistamattomat 24:-
Hohkakivi, l. pimpsikivi —:25
Hopea, valmistamaton 45:-
„ -teokset 70:-
„ levyinä (1 kg) 1:-
Hopeanlehti —:25
Humala, ja humalaekstrakti —:90
Hummeri, ravut ja osterit, elävät tai keitetyt 1:20
säilykkeinä 2:40
Hunaja, puhdistettu tai puhdistamaton —:50
Huonekalut, puusta tai raudasta, petsaamattomat ja täyttämättömät —:50
muunlaiset 1:40
Hyönteispulveri —:50
Höyhenet, riivityt 2:40
Höyrykoneet, -pannut ja -ruiskut —:50
Höyrylaivat, kts. laivat.
Ihomaali 10:-
Ihra, sian —:50
„ kalan, valaan, hylkeen t. s. —:50
Iilimadot —:50
Ilmapuntarit (barometrit) 4:70
Ilotulitus-esineet 1:40
Imupaperi, kts. paperi.
Indigo ja sen ekstraktit 2:40
Inkivääri 1:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Jalava —:10
Jalkineet, valmiit tai puolivalmiit 4:70
silkillä päällystetyt (1 kg) 1:-
Jauhot, rukiin, ohran, kauran ja tattarin —:15
muunlaiset —:25 *)
Johanneksen leipä —:50
Jouhet, jouhiseulat ja -harjat, yksinkertaiset 1:20
muunlaiset teokset 10:-
Jouset ja kielet 4:70
Juoksutin —:50
Juomatavarat:arakki, viina, konjakki, rommi, punssi, liköörit y. m. astioissa 2:40
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
viinit, ei kuohuvat:astioissa 1:20
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:06
kuohuvat, pulloissa —:12
sima, olut, portteri, mallasekstrakti ja muut käyneet juomat, astioissa 1:-
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:04
vesi, kuohuva tai kivennäis- —:01
Juuret, kts. hedelmät.
Juurikasvit (10 hehtol.) —:25
Juusto 2:40
Juutti, kts. hamppu,
Jyvät, kts. vilja.
Jästi, kts. hiiva.
Jätteet, kts. rippeet.
Jääkaapit —:50
Kaakao, papuina ja kuorimaton —:90
jauhettu ja suklaa 4:70
Kaakelit jasavenvalajanteokset,karkeammat —:25
huonekoristukset 2:40
Kahvi ja kahvin sija-aineet paitsi sikuri —:90
Kaislat, kts. oljet.
Kaiverruskivet —:25
Kaiverrusteokset l. gravyyrit 1:40
Kala, säilykkeinä, -mäti 2:40
muunlainen —:25
kalan ihra —:50
kalaverkot —:50
Kalantymä 2:40
Kali, borussicum ja kromhappoinen —:50
Kalkkeeripaperi, kts. paperi.
-vaate 4:70
Kalkki, huuhdottu tai huuhtomaton (10 hl.) —:25
painon mukaan, kipsikalkki —:10
kalkkiliuvos, karbooli-, kloori- ja puuetikkahappoinen —:25
kalkkikivi (1,000 kg) —:10
Kamari-urut (kapp.) 1:-
Kamarivaate 38:-
Kamfertti 1:-
Kammat, paitsi korutavaroihin luettavat 2:40
Kanarisiemenet —:50
Kanava, silkki- 45:-
muunlainen 10:-
alotetut ompelukset 24:-
Kaneli 2:40
Kangas, messingistä tai muusta sellaisesta epäjalosta metallista 1:40
Kangaskortteet, kts. oljet.
Kankaat: täyssilkkiset, kuten gaasi, väpööri, krep, felb- ja sametti (1 kg) 1:-
puolisilkkiset 45:-
villaset, kuultavat suruharsot 38:-
flanelli, boi, friisi, viltti, villamatot, lippukangas 10:-
vilttimatot, kone viltti, voilokki, säkki-, puserrus- ja smergelikangas, verkaliuskat 2:40
muunlaiset, kuten Viktoriini, verka, trikoo, korderoi, plyysi, doffeli, satiini, lastinki 19:-
pumpuliset, kuultavat, kuten gaasi, muslimi, lankaharsot 24:-
muunlaiset:tylli, felb, kattuuni, kloot, sametti, marly, serttinki 10:-
pellava-, hamppu-, juutti y. m. s. batisti, kamarivaate, linongi, 38:-
patjanpäällykset, mattokangas, matot, purje- ja raavenkangas, karkea hamppukangas 4:70
säkkikangas —:50
muunlaiset, kuten damasti, palttina, sentti (ralli), pöytä- ja nenäliinat y. m. 14:-
Kantimet, (henkselit) 10:-
Kapaturska —:25
Kapris ja kastanjat, kts. hedelmät.
Kardemumma 2:40
Karmiini ja kartamiini 2:40
Karneoli 10:-
Kartat ja karttapallot 1:40
Kartuusipaperi, kts. paperi.
Karvat, eläinten, paitsi jouhet ja harjakset —:25
Kaskarillipuu —:25
Kassakirstut ja kassalippaat —.90
Kastikkeet (soosit) 2:40
Kasvit, elävät —:50
Kattopäreet (1,000 kg) —:50
Kattuuni 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Kaura, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
-jauhot ja ryynit —:15*)
-maltaat —:25
-leseet (1,000 kg) 50*)
Kautschukki, kts. gummi.
Kehykset, peilin ja taulun _ 2:40
reunuksina (10 metriä) —:40
Kellot, yksinkertaiset seinäkellotpuusta (kpl.) —:05
painon mukaan 1:40
muunlaiset (kapp.) —:10
kellontarpeet, kuten kellovieterit, pyörät, yksinkertaiset kellonavaimet, viisataulut y. m. 4:70
Kemialliset tarpeet ja prepaaratit:-
aluna, alunamuta, antimon, arsenikki, lyijysokeri, lyijy ja tinatuhka, sinikivi, boraks, glaubersuola, karbooli-, kloori- ja puuetikka-happoinen kalkki, kalkkiliuvos, magnesia, natron eli sooda, kaikenlaatuinen, potaska, salmiakki, salpietari, sievesi, rikki eli tulikivi, rikkihärme, rikki- salpietari- ja suolahappo, rikkihappoinen savimulta, tinasuola, vesilasi, viinikivi, vitrioli, kaikenlainen —:25
kali, viinikivihappo, happisuola, sitruuna- ja etikkahappo (kiteytynyt) oksaali- y. muut hapot, suolat ja happotumat (oksiidit —:05
fosfori 1:40
Kengänmuste 1:-
Kengät, kts. jalkineet.
Kepit 10:-
Kiillemessinki 2:80
Kilpikonnankuori, valmistamaton 2:40
teokset 10:-
Kimrööki —:25
Kipsi, palasina (1,000 kg) 50-
jauhettu, kipsikalkki -:10
teokset -:50
Kirjankannet 4:70
Kirjansitomisnahka 10:-
Kirjapainopaperi, kts. paperi.
Kirjapainomuste
Kirjasimet (kirjapainossa käytettävät) -:70
Kirjat, painetut 1:40
konttori- 4:70
Kirjekuoret 4:70
Kirjoitusmuste 1:20
-paperi 1:40
-tarpeet 10:-
-hiekka -:25
Kirvesmiehen teokset -:10
Kivi, kts. maanlajit.
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Kivihiili- ja murska (1,000 kg) —:20*
Kivihiiliterva (10 hehtol.) —:25
Kivikynät ja -taulut —:50
Kivilajit, kts. maanlajit ja savi.
Kivipahvi, kts. papier maché
Kivipiirrokset 1:40
Kiväärit ja kiväärintarpeet 4:70
Kliseet 1:40
Kloorikalkki ja kloorivetyhappo —:25
Klot-nahka, (kirjansitomista varten) 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Koksi (1,000 kg) —:20*)
Koneet, (apparaatit) astronoomiset, kemialliset, kirurgiset, matemaattiset, merenkulkua varten, optilliset, soitto- ja valokuvaus- y. m. 4:70
Koneet, koneen-osat ja -tarpeet, konehihnat ja höyrypannut —:50
kopioimis-, ompelu-, sukankutomis-, kirjoitus-, viivoittamis- y. m. sellaiset koneet 2:40
Koneviltti 2:40
Koneöljy ja -rasva —:50
Konjakki, astioissa 2:40
Konseptipaperi, kts. paperi.
Konttorikirjat 4:70
Konvehdit ja makeiset 4:70
Kookosöljy —:50
Kookos-säiematot 2:0
Kopiomispaperi, kts. paperi.
Kopioimiskoneet 2:40
Korallit 10:-
Korianderi —:50
Korinpunojan teokset: hienommat, jotka kukin painavat 425 grammaa tai vähemmän 10:-
hienommat, painavammat kuin 425 grammaa kappale 1:40
yksinkertaiset —:50
Korintit —:90
Korkkipuu t. kaarna —:50
leikattu tai muuten valmistettu korkki: linooleum y. m. s. 1:40
-vaatteet ja pelastusvyöt 2:40
Korsetit 24:-
Kortteet, kts. oljet.
Koru-ompeluvaate, täysi tai puolisilkkinen 45:-
muunlainen 10:-
Koru-ompelumallit, paperiset 4:70
Korutavarat, (galanteria-tav.) 10:-
Koshenilli 2:40
Kosmeettiset aineet: hajuvesi 2:40
esanssit, pumaadat, puuderi, ihomaali, hammaspulveri y. m. 10:-
saipua, hyvänhajunen 4:70
Koukut, ongen- 4:70
kts. muuten rauta.
Kovasimet (1,000 kg) —:50
Krapinjuuri —:25
jauhettu 1:-
ekstrakti (kartamiini) 2:40
Krinolinivieterit —:90
krinoliinit kankaasta 24:-
Kristalliteokset, kts. lasi.
Kronometrit 4:70
Kudelmat, kts. kankaat.
Kudotut ja virkatut teokset, (trikotaashi), täysi- tai puolisilkkiset 45:-
muunlaiset 14:-
Kukat ja niiden osat:keinotekoiset:paperista tai nahasta 10:20
muunlaiset (1 kg) 1:-
tuoreet —:50
Kukkavihkopaperi 4:70
Kulta, valmistumaton ja lehtinä (1 kg) 1:-
teokset 1:40
kullankehruuteokset, puhtaasta tai sekotetusta metallista, kaluunat 1:40
Kumilast 10:-
Kumina —:50
Kummi, kts. gummi.
Kuona (1,000 kg) —:10
Kuoret, kts. hedelmät. telefooni- y. m. sähköteknilliset 1:40
Kupari, kts. metallit, epäjalot.
Kureliivit 24:-
Kuusenpihka —:25
Kuvanveistokset (taideteokset) —:50
Kuutelokivi, kts. sälpä.
Kvartsi (1,000 kg) —:50
Kynttiläsydämet 2:40
Kynttilät, soihdut, tuohukset 1:kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Kynät, kaikenlaiset, kynänvarret 10:-
Kärryt, kts. ajokalut.
Käsikarstat —:50
Käyneet juomat, kuten olut, sima, portteriy. m. astioissa 1:-
pulloissa (pullo) —:04
Käyntikortit ja blanketit sellaisia varten 4:70
Köydet, paitsi niiniset -:50
niiniköydet —:25
Laakakivi (1,000 kg) —:50
Laakeripuunlehdet ja -marjat —:90
Laivat ja alukset, kustakin 100 markasta ostohintaa —:10
Lakit (kapp.) —:04
Lakinliput 2:40
Lakka, vernissa 2:40
suulakka l. oblaatit 10:-
sinettilakka 1:40
Lakmus —:25
Lakritsi 1:-
Lampunsydämet 2:40
Langat:silkki- 4:70
villa- 2:40
muunlaiset:kierretyt 2:40
kiertämättömät 1:40
seililanka ja hamppunyöri —:50
Lannoitusaineet, keinotekoiset —:10
Lasi- ja kristalliteokset: yksinkertaisesta (viheriästä) pullonlasista —:25
muunlaiset: hiomattomat 1:-
„ hiotut, paitsi alempana mainittuja 2:40
optilliset ja kellonlasit, ilman kehyksiä 4:70
peililasit ja peilit kehyksissä, saman verran kuin menee tuulaakia: mutta jollei tuulaakia kanneta 2:40
lasinsäleet -:10
Lastenlelut 4:70
Lastenvaunut (kapp.)-:30
Lehtikuita ja hopea, puhdas (1 kg) 1:-
jäljitetty 2:80
Leikkikalut 4:70
Leivokset, hienommat 2:40
karkeammat -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Leseet, kaikenlaatuiset (1,000 kg) -:50*)
Letkut, liina- tai hamppukankaasta gummiset tai gummilla peitetyt 2:40
Liha, suolattu, savustettu ja kuivattu -:50
ekstrakti tai säilykkeet 2:40
Liima, kalantymä, shelatiini ja juokseva liima 2:40
muunlainen, valssimassa-:25
Liina, kts. hamppu.
Liinaöljy, raaka -:50
keitetty eli maalarinvernissa -:70
Liitu, kappaleina (1,000 kg) -:50
jauhettu -:10
liidut, kuten kirjoitus-, piirustus- ja peli- 10:-
Liitupaperi, kts. paperi.
Liköörit (koko t. tai p.) -:10
Linssiherneet (10 hehtol.) -:50
Lintuhäkit, yksinkertaiset -:50
maalatut kiillotetut tai tinatut 1:40
Lippukangas 10:-
Litograafikivet -:25
Litografiat 1:40
Liuskakivi, valmistamaton (1,000 kg) -:50
tauluina (rihvelitaulut) -:50
Lonninki l. sinnerrys 1:-
Lumput -:10
Luumut, kts. hedelmät.
Luut, luuhiilet, -jauhot ja muste -:10
Lyijy, muokkaamaton, harkkoina, romuna, lastuina, levyinä, putkina tai kääröinä, suomulyijy eli lyijyhappeuma, lyijysokeri, lyijytuhka -:25
-teokset -:70
Lyijyhartsi -:10
Lyijykynät 10:-
Lyijysulattimet, l. upokkaat -:25
Lyijyvalkea -:50
Lakki, katso muste.
Lämpömittarit 4:70
Läski -:50
Lääkkeet, valmiit 2:40
Maalarinvaate, spatlattu 2:40
Maalaukset Maali, kts. värit.
Maanlajit (mullat), savi, hiekka ja kivi:
jalokivet (1 kg) 1:-
puolijalot s:n: korallit 10:-
lapis lazuli ja malakiitti 2:40
alabasteri, verikivi, ruunikivi, mosaiikkikivi, galmeija, öljykivi, pimpsikivi, smergeli, talkki, trippeli, raskassälpä, kirjoitushiekka, kaiverus- l. litograafi- ja koetinkivi -:25
rihvelitaulut ja rihvelit -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.lyijyhartsi, grafiitti, kipsi, kipsikalkki ja liitu, hienonnettu: sementti marmori, porfyyri, serpentiini-, liuska-, filtraus-, kovasin-, myllyn-, tahko-, laaka- ja porraskivet: kipsi ja liitu kappaleina, maasälpä, kainiitti, tuomaskuona ja kvartsi (1,000 kg) —:50*)
muut maanlajit ja savet, paitsi värjäyksessä tarvittavat, niink. porsliini- (chinaclay), tulen kestävä savi y. m. —:25
muut hiekka- ja kivilajit: malmi ja kuona, kalkkikivi, piikivi y. m. —:10
kalkki (10 hehtol.) —:25
Maanviljely saseet —:25
Maasälpä (1,000 kg) —:50
Magnesia —:25
Mahognipuu —:25
Maissi, jauhamaton (1,000 kg) —:70
-jauhot —:25*)
Makarooni —:50
Makulatuuripaperi, kts. paperi.
Malakiiti, valmistumaton
Mallasekstrakti (pullo) —:04
Mallit, neulomus- 4:70
Malmi ja kuona (1,000 kg) —:10
Maltaat —:25
Mannaryynit —:25
Manometrit —:50
Mantelit —:90
Manteliöljy —:70
Marjamehu, sokeroimaton taikka väkiviinalla sekoittamaton —:90
Marjat, kts. hedelmät
Marly, silkki- 45:,
muunlainen 10:-
Marmori, valmistamaton (1,000 kg) —:50
-teokset, paitsi korutavarat —:50
Matkaviltit 10:-
Matkustaja- ja postivaunut (kapp.) 15:-
Matot, pellavasta, hampusta, juutista tai s. 4:70
villaiset, kudotut 10:
viltistä ja kookossäikeistä 2:40
niiniset, yksinkertaiset —:25
Mausteet, kts. ryydit
Mehu, kts. marjamehu
Meijeri- ja maanviljelyskalut —:25
Merenvaha, valmistamaton 2:40
Meripihka, valmistamaton 2:40
-teokset 10:-
Messinki ja messinkiteokset, kts. metallit
Metallit, epäjalot, niink. kupari, tina, sinkki y. m. (paitsi alfeniidi, lyijy, rauta ja teräs) harkkoina, kappaleina, tankoina, lastuina tai romuna —:25
pellit eli levyt, putket ja naulat —:50
lanka ja köydet —:90
lakeeratut, väritetyt, kiiltäviksi hiotut teokset, kiiltomessinki, pronssipulveri, mukailtu lehti-kulta ja -hopea, metallilehdet, pullonkapselit 2: 30
prossiteokset, kullatut ja hopeoidut 4:70
neulat, naulaset ja nastat 4: 70
yksinkertaiset messinki-, tina-, sinkki- y.
m. teokset 1:40
Metallifolium ja stanioli 2:80
Mikroskoopit 4:70
Mineraalit, ei erittäin mainitut —:50
Mineraalivesi (pullo)—:01
Mineraaliöljyt —:50
Miniatyyrivärit 2:40 Mosaiikkikivi —:25
Muinaistieteelliset kokoelmat —:50
Multa, kts. maanlajit
Munat (20 kapp.) —:02
Munavalkuais-aine 1:-
Muskottikukka ja -pähkinät 2:40
Musta-liitu, palasina 10:-
Muste, kirjoitus- ja -pulveri 1:20
Musteastiat 10:-
Myllynkivet (1,000 kg) —:50
Mönjä —:50
Nahat ja vuodat, raa’at, suolatut tai kuivat —:50
tähteet —:10
Nahka, valmistettu, leikattu tai leikkaamaton, säämiskä, sahviaani y. m. 2:40
säämiskästä ja glaseesta valmistetut teokset sekä hansikkaat 38:-
nahkakukat 10:-
muunlaiset teokset, niink. jalkineet, valmiit tai puolivalmiit, hihnat 4:70
turkikset 10:-
valmiit turkkitavarat 24:-
Nahka ja nahkateokset, kts. nahat
Nahkanutut 24:-
Nallit 4:70
Napit ja napinvormut, kaikenlaatuiset, paitsi
jalosta metallista 10:-
Naskalit 4:70
Natron —:25
Nauhat, täys- tai puolisilkkiset 45:-
muunlaiset 10:-
Naulaset ja nastat, messinkiset y. m. s. 4:70
Naulat, kts. rauta ja metallit
Nautakarja, kts. eläimet
Neilikat 2:40
Neulat, ompelu-, nuppi- virkkaus- y. m. 4:70
Niini . (1,000 kg) —:50
-köydet, -matot ja -säkit, karkeat —:25
-matot kookoksesta 2:40
Nikkarinteokset, kts. puusepänteokset
Nisu, kts. vehnä
Norsunluu, levyinä, valmistamaton 2:40
valmistettu 10:-
Nuotit ja nuottipaperi 1:40
Nuuska 24:-
Nyörinpunojanieokset:-
kehruuteokset oikeasta tai valekullasta
(1 kg) 1:40
silkistä 45:-
muunlaiset 10:-
Oblaatit, suulakka 10:-
leivokset (öylätit) 2:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Ohra, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
jauhot ja ryynit —:15*)
maltaat —:25
leseet (1,000 kg) —:50*)
Ojitustorvet „ „ —:25
Okra, värimulta —:25
Oksaalihappo —:50
Oliivit, kts. hedelmät
Oljet, heinät, kaislat, korteet, y. m. heinäkasvit
(1,000 kg) —:50
nauhat ja palmikot sekä muut hienommat
teokset, paitsi hatut 10:-
yksinkertaiset teokset —:50
Olut, astioissa 1:—
pulloissa (pullo) —:04
Omenat, kts. hedelmät
Ompelumallit 4:70
Ompelusilkki 4:70
Ongensiimat ja -vavat 10:-
Osterit 1:20
astioidut 2:40
Paidat ja paidanrinnat 24:-
Pallot, gummiset 4:70
Palmikot ja nauhat, oljesta ja lastuista 10:-
Palmusiemenet (1,000 kg) —:70
Paloruiskut, y. m. sammutuskalut —:50
Paloviina, astioissa 2:40
pulloissa tai kivituopeissa (koko p. tai t.) —:10
Paperi ja paperiteokset:
paperimassa, märkä: paperinjätteet —:10
pahvi sekä smergelillä, lasilla tai hiekalla peitetty paperi: kuiva paperimassa: kirjapaino-, tapetti-, kartuusi-, makulatuuri-, puserrus-, vuoraus- ja kattopaperi —:25
piirustus-, posti-, kirjoitus-, konsepti-, nuotti-, pergamentti-, imu-, marmoroituja valkoinen kiiltopaperi, kiillottamaton liitu-paperi 1:40
kalkkeeripaperi, tapetit ja reunukset 2: 40
albumiini-, blanketti-, kukkavihko-, kopioimis-, paperossi- ja silkkipaperi, prässätty paperi, johon on liimattu silkkikangasta: rasiat, etiketit, kirjekuoret, kirjankannet, ompelumallit, pelikortit y. m. paperiteokset 4:70
Paperikukat 10:-
Paperossit 24:-
Parafiini —:50
Papier mache'- ja kivipahviteokset, malaamattomat —:50
lakeeratut, kullatut y. m. 4:70
Paraplyyt, kts. sateenvarjot
Parkki, nahkurin (1,000 kg) —:50
Pasteijit 2:40
Patakivi, (maasälpä) (1,000 kg) —:50
Patruunankotelot 4:70
Pavut (10 hehtol.) —:50
Peilit ja peililasi, kts. lasi
pienet peilit yksinkertaisissa kehyksissä 2:40
Pelikortit 4:70
Pellava, kts. hamppu
Peltokalut —:25
Pensselit, yksinkertaiset 1: 20
muunlaiset 10:
Pergamentti —:50
Perlemo, (simpsukankuori), valmistamaton 2:40
-teokset 10:—
Persiennit —:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Perunat (1,000 kg) —:20*)
Perunajauhot —:50
Pesusienet 2:40
Petroli —:25
Pianot (kapp.) 5:-
Pihka, kts. gummi
Piikivi (1,000 kg) —:10
Piiput, tupakka- 2:40
Piipunvarret 10:—
Piirustukset 1:40
Piirustuspaperi, kts. paperi
Piirustustarpeet 10:-
Piki (10 hehtol.) —:25
Pimpsikivi —:25
Piparkakut, mesileivät 2:40
Pippuri 2:40
Pitsit, pumpuliset 45
muunlaiset (1 kg) 1
Planschetit (lastat) —:90
Platina, valmistumaton (1 kg) 1:—
-teokset, koristeet y. m. (l kg) 1:40
Plakit, kts. väkipyörät
Plyysi, silkkinen (1 kg) 1:—
puolisilkkinen 45:—
villainen 19:—
muunlainen 10:—
Pokkenholts —:25
Polstarinpäällykset 4:70
Pomeranssit, kts. hedelmät
Porfyyri (1,000 kg) —:50
Porraskivi „ „ —:50
Portteri, astioissa 1:—
pulloissa (pullo) —:04
Posetiivit (kapp.) 1:—
Posliiniastiat ja -piiput 2: 40
muut teokset 4:70
Posliinisavi (1,000 kg) —:25
Postipaperi, kts. paperi
Postivaunut (kapp.) 15:-
Potaatit, kts. perunat.
Potaska —:25
Preparaatit, kemialliset, ei erittäin mainitut —:50
Probeerauskivi —:25
Pronssi-esineet 4:70
Pronssi-pulveri 2:80
Prässipaperi, kts. puserruspaperi.
Puitteet, kts. kehykset.
Pullon- l. putelinlasi, viheriäinen ja valmisteet
siitä —:25
Pullonkapselit 2:80
Pullot, lasiset, kts. lasi- ja kristalliteokset
Pumaata 10:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Pumpuli, raaka, -jätteet l.karikkeet(l,000 kg) 1:—*)
vanu —:25
langat 1:40
neule eli kierretyt langat 2:40
kankaat, kuultavat, kuten gaasit, musliini, linon, lankaharso 24:-
muunlaiset kankaat, tiheät, kuten kloth, kattuunit, telb, plyysi, sametti, sherttinki y. m., tylli 10:-
pitsit ja blondit 45:-
nauhat, kirjausvaate, marly, ripsut l. sniljat, gansit, kanava ja nyörit 10:-
virkatut tai kudotut teokset (trikotaashi) 14:-
vaatteet, kravatit, kureliivit, alotetut kanavatyöt, kirjaellut purapulinauhat, kaulukset y. m. 24:
Punakivi —:25
Punssi, astioissa 2: 40
kivituopeissa tai pullosta (koko t. tai p.) —:10
Puolijalot kivet, niinkuin karneooli, jaspis, topaasi y. m., korallit (1 kg) 10:-
Puolisilkki, kankaat, huivit, nauhat, trikotaashi, sniljat ja nyörinpunojanteokset ,45:-
vaatteet ja pitsit 1:
Purjelaiva, kts. laivat
Purjevaate 4: 70
Puserruspaperi —:25
Puserrusvaate 2:40
Puu, ainepuut (paitsi faneeri): jalava l. kynnepuu, saarni, pyökki ja tammi -:10
jalommat puunlajit -:25
korkkipuu -:50
valmistettu 1:40
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.muu ainepuu (10 kuut. m) 1:-*)
Puuderi 10:-
Puuetikka, raaka -:50
puuetikkahappoinen kalkki -:25
Puukengät, nahka päällyksellä 2:40
Puunaulat (tellikat) -:50
Puunveistokset, kts. puusepänteokset
Puupaperimassa, kuiva -:25
märkä -:10
Puusepän-, sorvarin- ja puunleikkaajan-teokset:
isommat, yksinkertaiset, petsaamattomat, kiillottamattomat, faneeraamattomat ja täyttämättömät -:50
muunlaiset, paitsi kehykset 1:50
pienemmät, korutavaroiksi katsottavat, kuten kepit, rasiat, piipunvarret, ongenvavat y. m. 10:-
Puuterva (10 hehtol.)-:25
Puutukka-:10
Puuöljy -:70
Pyökkipuu -:10
Pähkinät, paitsi erittäin mainitut -:50
Päärynät, kts. hedelmät.
Raakut (simpsukat) -:50
Raamit, kts. kehykset.
Raavenkangas, 4:70
Rahakokoelmat -:50
Rasiat, paperista tai puusta, pulvereita tai pillereitä varten, etiketillä varustetut tai ilman niitä 4:70
Raskas-sälpä -:25
Ratsaskalut 4:70
Rattaat, kts. ajokalut.
Rauta ja teräs, raakaharkkoina, valumöhkäleinä, valuharkkoina, millbars, romu- ja lastut (1,000 kg) -:50
rautatienkiskot, kanuunat, kuulat ja pom- mit, sekä valmistamaton karkea valutavara -:10
taottu tai valssattu kangiksi, nurkka- ja kulmaraudat y. m., naulat, ankkurit, ketjut, torvet ja putket (galvaniseeratut tai galvanis eeraamattomat) -:25
pelti eli plootu, tinaamaton tai galvaniseerattu -:25
valmisteita siitä -:70
tinattu -:50
valmisteet tinatusta, kiillotetusta tai maalatusta pellistä 1:40
lanka ja valmisteet siitä, kuten kudokset, touvit ja ketjut -:50
hienompi valutavara ja yksinkertaisin musta tae -:25
hienompi valutavara, emaljoitu, tinattu tai muulla epäjalolla metallilla peitetty -:90
tavallinen musta tae -:50
viilattu ja tahottu tae -:90
hiottu hieno tae 2:80
ampuma-aseet ja tarpeet 4:70
ompelu-, nuppi-, virkkaus- ja muunlaiset neulat, parsinneulat ja naskalit, ha’at, renkaat ja ongenkoukut 4:70
Rautatievaunut, matkustaja- ja postivaunut (kapp) 15:-
tavaravaunut (kapp.) 10:-
Ravut, hummerit ja osterit, elävinä ja keitettyinä 1:20
säilykkeinä 2:40
Reagentsijat, kemialliset -:50
Reet (kapp.) -:50
Reunukset, tapetin- 2:40
Rihvelitaulut ja rihvelit -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Riisiryynit ja jauhot -:25*)
Rikki (1,000 kg.) -:50*)
- Rikkihärme ja happo -:25
Rippeet, villan, shoddy -:25
nahan ja paperin -:10
Rohtimet -:2+
Rommi 2:40
kivituopeissa tai pulloissa (koko p. tai t.) -:10
Rottinki ja ruoko -:25
hienommat teokset, korkeintaan 425 gramman painoiset kappale 10:-
yli 425 gramman painoiset kappale 1:40
yksinkertaiset -:50
Rukiit, jauhamattomat (10 hehtol.) -:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Rukiin jauhot -:15*)
maltaat -:25
Rullagardiini 24:-
Ruo'ot, kts. oljet
Rusinat -:90
Ruunikivi -:25
Ruusuvesi 2:40
Ruuti ja muut räjähdysaineet, sytytinlangat (stubiinit) ja ilotulitusaineet 1:40
Ryydit, anis, venkooli, kumina, korianderi -:50
vanilji ja sahrami 10:-
kardemumma, kaneli, neilikat, pippuri, muskotti, muskottikukka, cassia lignea 2:40
inkivääri ja muut tässä ei erittäin mainitut ryydit 1:40
Ryytimaankasvit, kts. hedelmät.
Ryynit: riisi-, saagu-, hirssi- ja vehnän -:25
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.muunlaiset -:15*)
Räjähdysaineet 1:40
Rälli, sentti I. kilpikangas 14:-
Saagoryynit ja jauhot -:25*)
Saapasmuste 1:-
Saarnipuu -:10
Sahrami 10:-
Sahviaan 2:40
Spipua, hyvänhajuinen 4:70
muunlainen -:50
Salmiakki -:25
Salpietari sekä salpietari- ja suolahappo -:25
Sametti, täysisilkkinen (1 kg.) 1:-
puolisilkkinen 45:-
pumpuli10:-
Sampiliima 2:40
Sandeli -:25
Santa, kts. maanlajit.
Sardiinit ja sardellit ilmanpitävissä astioissa 2:40
Sarvet -:10
Sarvikammat 2:40
Sateenvarjot, silkkiset tai puolisilkkiset (kapp.) -:2+
muunlaiset sekä auringon varjostimet ja kehät -:10
Satulasepänteokset 4:70
Savenlajit, kts. maanlajit.
Savenvalajanteokset, yksinkertaiset hienommat 2:40
Seeteri-, kaskarilli- ja sypressipuu -:25
Seililanka -:50
Seilivaate, kts. purjevaate.
Seinäkellot, kts. kellot.
Sementti ja sementtiteokset -:10
Senttikangas l. ralli 14:-
Serpentiini, kts. marmori.
Sertinki 10:-
Seulakangas, silkkinen 2:40
Shelatiini 2:40
Shellakka 1:-
Shoddy -:25
Sienet, pesu 2:40
muunlaiset, kts. hedelmät.
Signaalilyhdyt 1:-
Sievesi (tuliöljy) -:25
Siirappi, tavallinen -:70
hedelmä- tai marjasiirappi 4:70
Sikarit 24:-
Sikari, paahdettu -:50
juuret -:25
Silava -:50
Siiat 4:70
Silkki, raaka sekä silkkivanu 1:-
neule ja langat (ompelusilkki) 4:70
Silkkikangas, täysi (1 kg.) 1:-
puolisilkki 45:-
ompelut, vaatteet, pitsit ja blondit, täysi-tai puolisilkkiset; silkkikengät 1:-
trikoot, nauhat, huivit, marly, sniljat ja nyörinpunokset 45:-
Silkkineule 4:70
Silkkitafti 28:-
Sima, astioissa (1 kg.) 1:-
pulloissa (pullo) -:04
Simpsukat -:50
Sinappi, valmis 4:70
kuiva -:90
Sinerrys l. lonninki 1:-
Sinettilakka 1:40
Sinikivi -:25
Sinkki, kts. metallit.
Sinkkivalkoinen -:50
Sipulit -:50
Siteet, kirurgiset 2:40
Sitruunat, tuoreet -:50
Sitruunahappo -:50
Siveltimet, yksinkertaiset 1:20
muunlaiset 10:-
Sniljat, silkkiset 45:-
muunlaiset 10:-
Soihdut ja sytyttimet, luntut 1:-
Soija ja soosit 2:40
Soittokoneet, ei erittäin mainitut, ja tarpeet, kuten jouset ja kielet 4:70
Sokeri, raaka -:70
muunlainen 1:20
Sokeriväri 4:70
Sooda -:25
Soosit, kts. kastikkeet.
Sorkat -:10
Sormikkaat, kts. kudotut teokset.
Sovarinteokset, kts. puusepänteokset.
Steariini -:50
Sukankutojateokset, kts. kudotut teokset.
Sukkanauhat 10:-
Sulattimet (teekelit) -:25
Sulkatöyhdöt (1 kg.) 1:20
Suola, vuori- (1,000 kg.) -:10
keittosuola (10 hehtol.) -:10
ei erittäin mainittu, puhdistettu, paketeissa -:50
Suopa -:50
Suulakka 10:-
Suutteet (puunaulaset) -:50
Sydet (10 hehtol.) -:05
Sydämet, lampun- pähkinän tai muun hedelmän, kts. hedelmät.
Sylinterit, koneen- -:50
Sytytysputket (stubiinit) 1:40
Sähköteknilliset koneet 1:40
Säkkikangas ja säkit, joko liinasta tai hampusta -:50
villasta 2:40
niinestä -:25
Sälpä, maa. (1,000 kg.) -:50
raskas- l. kuutelokuvi -:25
Sänkyvaatteet 2:40
Sänkyviltit 10:-
Säämiskä 2:40
teokset 38:-
Taatelit -:90
Taeteokset, kts. rauta ja teräs.
Tahkot (1,000 kg.) -:50
Taideteokset, kts. marmoriteokset.
Tali -:50
Talkki -:25
Tammipuu -:10
Tapetit ja tapettireunukset 2:40
Tapettipaperi, kts. paperi.
Tapisseriateokset, ulotetut 24:-
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Tattari, jauhamaton (10 hehtol.) -:50
jauhot ja ryynit -:15*)
liidet eli leseet (1,000 kg.) -:50*)
Taula -:50
Taulut, kts. maalaukset.
pienet, yksinkertaisissa puitteissa 2:40
Taulunpuitteet (10 metriä) -:40
Tauluvaate, spatlattu 2:40
Tee 7:-
Teekelit, kts. sulattimet.
Telefoonit ja tarpeet 1:40
Terrakottateokset 2:40
Terva, puu- ja kivihiili- (10 hehtol.) -:25
Teräs, kts. rauta.
Tiilet, tulenkestävät (1,000 kapp.) 1:-
tavalliset 1:50
Tiilitorvet (1,000 kg.) -:25
Timantit, (1 kg.) 1:-
Tina ja tinateokset, kts. metallit.
Tinatuhka ja tinasuola -:25
Touvit ja köydet -:50
Trasseli -:25
Trikotaashi, kts. kudotut teokset.
Trippeli -:25
Tuhka, puu- -:10
Tukkeet l. täppeet, (tilkitsemistä varten) -:25
Tulitikut, kemialliset 1:60
muunlaiset -:50
Tuliöljy, kts. sievesi.
Tumpit, kts. kudotut teokset.
Tupakka, valmistamaton, venäläinen, lehdet tai varret —:70
muu, varsi 1:-
lehti 2:-
valmistettu: nuuska, tupakkakastike 24:—
Tupakkapiiput, silauksilla varustetut tai ilman niitä 2:40
Turkikset 10:-
turkkiteokset 24:-
Turvesysi (10 hehtol.) —:05
Tynnyrintekijän valmisteet —:25
Tynnyrinvanteet —:10
Työntökärryt (kapp.) —:20
Tähteet, nahan- ja paperin —:10
Täppeet —:25
Tärkkelys —:50
Tärpätti —:50
Töyhdöt, kts. sulkatöyhdöt.
Untuvat 2:40
Upokkaat l. teekelit, kts. sulattimet.
Urut (kapp.) 5:-
Uushopea, valmistamaton 4:70
teokset 24:-
Vaa’at ja vaakakupit —:90
Vaatteet ja ommellut teokset: silkistä tai puolisilkistä (1 kg.) 1:-
muunlaiset, paitsi gummiset, vahavaatteesta ja korkista valmistetut sekä kudotut (trikotaashi) 24:-
Vaha —:50
Vahavaate ja siitä valmistetut teokset 2:40
tatti, silkki- 28:-
Valinrauta ja teokset, kts. rauta.
Valkaisuvesi —:25
Valokuvat 1:40
Valssimassa —:25
Valutavara, kts. rauta.
Vanilji 10:
Vanteet —:10
Vanu, silkki 1:-
muunlainen —:25
Vaski, kts. metallit, epäjalot.
Vaunut, kts. ajokalut.
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Vehnä, jauhamaton (10 hehtol.) —:50
jauhot ja ryynit —:25*)
leseet (1,000 kg.) —:50*)
Veistokuvat, marmorista tai kipsistä —:50
biscuitista t. sentapaisesta 4:70
Venkoli, saksankumina —:50
Veri —:50
Verimadot l. Juotikkaat —:50
Verikivi —:25
Verka 19:-
Verkareunukset 2: 40
Verkot, kalan —:50
Vermisellit :50
Vernissa, lakka 2:40
maalarin —:70
Vesi, hiilihappoinen (pullo) —:01
haju- 2:40
Vesijohdonputket, savesta tai tiilestä(l,000 kg.)—:25
Vesilasi (kem.) —:25
Viikunat —:90
Viinit, kaikenlaatuiset, astioissa 1:20
ei kuohuvat, pulloissa (koko pullo) —:06
kuohuvat, s:n —:12
Viinikivi —:25
Viinirypäleet —:50
Viiniväri 4:70
Vikkeri (10 hehtol.) —:50
*) Alennettu maksu Valtuusm. päät.n muk. 6/6 1899.Vilja, jauhamaton (1,000 kg.) —:70
jauhot: ruis-, ohra-, kaura- ja tattari- —:15*)
muunlaiset- :25*)
leseet, kaikenlaiset (1,000 kg.)-:50*)
ryynit: riisi-, saago-, kirssi- ja vehnä- —:25*)
muunlaiset —:15*)
Villat —:25
villalangat ja neule 2:40
kankaat kts. kankaat.
Villanauhat, kirjausvaate, sniljat ja nyörin- punoelmat 10:-
kankaat kts. kankaat.
trikotaashi 14:-
pitsit ja blondit (1 kg.) 1:-
Villarippeet —:25
Viltti:asfaltti- ja tervattu vuoraushuopa —:10
koneviltti ja vilttimatot 2:40
sänky- ja matkaviltit 10:-
kengät 4:70
Virkatut teokset, kts. kudotut teokset.
Vitriooli —:25
Voi —:25
Voidrittelit —:25
Voilokki 2:40
Vuodat, kts. nahat.
Vuolukivi —:25
Vuorauspaperi —:25
Vuorikristalli (1,000 kg.) —:10
Vuorisuola —:10
Väkijuomat, ei erittäin mainitut: astioissa 2: 40
kivituopeissa tai pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Väkipyörät, vetimineen l. raksineen tai ilman niitä —:10
Väkiviinatavarat, ei erittäin mainitut: astioissa 2:40
kivituopeissa t. pulloissa (koko t. tai p.) —:10
Värit: aniliini, koshenilli ja indigo ja niiden ekstraktit: karmiini, kartamiini, espanjan viheriä l. vaskiruoste, garansiini, miniatyyrivärit sekä kaikenlaiset lakkavernissat 2:40
lyijy- ja sinkkivalkonen sekä mönjä —:50
Berliinin- ja pariisinsininen, ultramariini, lonninki l. sinerrys, krappi, sinooberi, sekä öljyssä jauhetut ynnä muut ei erittäin mainitut värit ja väriestraktit 1:-
kaikenlaiset väreiksi kelpaavat maa- ja savilajit, väripuut, raspatut tai raspaamattomat, sekä värjäyksessä käytetyt juuret, hienonnetut tai hienontamattomat, kuten brasilianpuu, sandeli, kurkkumeija (curcuma), punaväri, keltamulta eli okra, umbra, catechu, kimrööki, krapinjuuri, ruskeajuuri, galmeija l. sinkkisälpä, orleana, hopealehti l. lyijyhappeuma, lyijy- ja tinatuhka y. m. —:25
Väriomena —:25
Väskynät —:90
Ämpärit, liina- tai hamppukankaasta —:50
Öliykakut ia niistä valmistetut jauhot —:10
Öljykivi —:25
Öljyt: hyvänhajuiset tai haihtuvat 10:-
manteli, oliivi- tai puuöljy sekä keitetty öljy eli maalarinvernissa —:70
muunlaiset, paitsi petrooli —:50
petrooli (paloöljy)-:25
Öylätit 2:40
Muist. tässä ei erittäin mainituista tavaroista, joita laatunsa tai nimityksensä puolesta ei voi katsoa kuuluvan mihinkään tässä taksassa lueteltuihin esineisiin, suoritetaan liikennemaksua —:50
[-]