Kansanvalta 8, 17.5.1906
Kuten kasweissa, näemme eläimissäkin monien eri wärien waihtelewan. Tiedemiehet owat tätäkin asiaa tutkinet ja siitä päätöksensä lausuneet. Yleensä on tieteen sääntönä, että kaikella olewaisella on merkityksensä tässä maailmassa; siispä tuollakin wärien kirjaquudella luonnossa.
Samat wärit, jotka esiintywät elottomassa luonnossa, esiintywät elollisessakin, ja perustuwat ne samoihin fysikaalisiin ilmiöihin. Eläinten wärit, samoin kuin elottoman luonnonkin wärit, owat kahta eri laatua: pikmentti- ja struktuariwärejä. Ensimainitulla tarkotetaan ruumiin omaa wäriä, joka esim. antaa silmäterälle oman wärinsä, wiimemainittu on luonnon ja kehityksen waikutuksesta syntynyt wäri eläimissä. Että ulkopuoliset olosuhteet: walo, lämpö, kosteus, rawinto j. n. e. waikuttawat wäriin, on hawaittu ja tunnustettu todeksi, mutta sywällisempää waikutusta siinä suhteessa ei ole woitu säännöiksi selittää. Omituista on, että että osissa maapalloa owat eläinkunnassa erilaiset wärit wallitsewina. Erämaan eläimet owat enimmältään hiedankeltaisia, napaseutujen eläimet walkosia, alimmat solueläimet owat wesikirkkaita; sen woimme selittää johtuwan siitä, että eläimet muodostuwat olinpaikkansa mukaisiksi. Mutta merkillistä on, että Wanhan ja Uuden maailman pohjoisosissa owat wallitsewina wäreinä harmaa, walkonen, keltanen ja musta, troopillisessa Amerikassa wiheheriä ja punanen, Indiassa keltanen ja punanen, kun taas Austraaliassa esiintyy hywin monen wärisiä eläimiä; tämä seikka on wielä lopullisesti selittämättä.
Olemassa olo on taistelua. Kaikkialla luonnossa sitä alituisesti esiintyy. Luonnon sopusointu on wain näennäistä. Kehityksen ankara laki on taistelun luonut. Tarpeeton ja heikko kuolee luonnossa, se, mikä on tarpeellinen, woimakas, käytännöllinen ja kykenewä woittaa ja jää elämään. Eläinkunnan elinaikaisessa taistelussa olemassaolonsa puolesta on wäreillä suuri merkitys. Tuntemuswärit eläimessä owat tarpeen toisia samallaisia eläimiä warten, jotta ne laji-kumppaninsa helposti löytäwät waaran- tai ystäwyystunteen wallitessa. Suojeluswärit owat enempi tunnettuja. Niiden tarkotus on tehdä eläin niin ympäristönsä ja olinpaikkansa näköiseksi kuin suinkin. Siten estyy turwaton eläin monesti wahwemman wainoojansa kynsiin joutumasta. Ajatellaan esim. jäniksen ja metsäkanan wäriwaihtelua. Samallainen suojeluswäri woi olla pysywäistäkin laatua. Esiintyypä tuo suojeluswäri muutamissa eläimisiä aiwan hämmästyttäwänä. Ei woi ollenkaan erottaa sitä muusta luonnosta. M. m. on etelämaissa perhosia, jotka owat niin kaswinlehden mallisia, että niitä ei tarkkakaan silmä erota lehdessä, kun ne kaswissa rawintoaan ottawat. Tällainen suojeluswäri on myöskin watsan ja selän eriwärisyys. — Erittäinkin kaloilla on tämä omituisuus huomattawa. Wedessä liikkuessaan on niille turwallista, että ne owat selältään tummia; ylhäältä päin katsowa wainooja, kalatiira, lokki y. m. ei näe sitä niin helposti kuin jos se hopealle wälkkyisi. Alhaalta katsowa pohjalle waaniwa wihollinen taas ei näe sitä niin helposti, kun watsapuolen kirkas wäri sekottuu ilman kirkastamaan weden wälkkeeseen. Hietaerämaiden eläimet olvat keltasia ja woiwat hiekassa piilllä melkein huomaamattomina. Puissa eläwät eläimet owat puunrungon, Iehtien tai kukkien wärisiä. Kirjawissa aarniometsissä on eläinwärienkin kirjawuus mitä waihtelewin. Tämä suojeluswäri ei ainoastaan turwaa wihollisilta, waan se myöskin tekee wihollisena liikkuwan eläimen huomaamattomaksi saaliiksi aijotulle. Sukupuolten eriäwäisyys on myöskin sangen huomattawa eläimissä. Darwinin wäitteellä, että se on syntynyt siitä, että uroseläinten on täytynyt naaraista taistella ja komeus ja pulkeus siinä on ollut ratkaisewana, on wastustajiakin, waikka muuta ratkaisewaa selitystä ei ole woitu antaa, Yleensähän on luonnossa huomattawana, että urokset owat wäririkkaimpia ja komeampia kuin naarakset. Linnuissa on huomattawana lisäksi, että urosten laulutaitokin on parempi kuin naarasten. Luontoon on kätketty pyrkimys edistymään, tulemaan terweeksi ja woimakkaaksi. Kaikki sen kehitys on kuitenkin kilpailun tulos. Luonto siinä ulkonaisilla keinoilla awustaa suosikkejaan. Woimakkaampi, huomiota herättäwämpi woittaa, heikko ja ruma saa joutua syrjäytetyksi. Että eläinten wärikin on jossain yhteydessä tämän seikan kanssa, luulemme edellisessä woineemme lyhyesti osottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti