Kauppalehti 13, 28.3.1917
Eräs sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuote muutettu värjäysväreiksi.
Pari kuukautta sitten julkaisin "Teknillisessä Aikakauslehdessä" selostuksen nimellä "Muuan sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteen käyttömahdollisuus", jossa esitin pääpiirteissään tulokset viime syksynä suorittamistani väriainevalmistustöistä. Esitin tässä kirjoituksessa onnistuneeni odottamattomalla tavalla muuttamaan sulfiittiselluloosatehtaissa saatavan cymoli-nimisen nesteen lukuisiksi hyviksi ja tärkeiksi värjäysväreiksi. Ja mikä tuloksissa oli ilahduttavinta, oli se, että cymoli voidaan muuttaa näiksi väriaineiksi tuntuvasti halvemmalla tavalla kuin kivihiilitervassa oleva vastaava raaka-aine. Jos vain sulfiittiselluloosatehtaat ryhtyvät jalostamaan ja kykenevät jalostamaan vaikkapa osittainkin muitakin sivutuotteitansa, voi olla mahdollista, että useissa maissa ryhdytään kivihiilitervasta saatavan vastaavan raaka-aineen asemasta käyttämään väriteollisuudessa paljon cymolia. Kivihiilitervassa olevaa vastaavaa raaka-ainettahan tarvitaan kipeästi muuhunkin tarkoitukseen kuin värien valmistukseen, nimittäin räjähdysaineitten saantiin, joitten valmistus cymolista tulisi taas kalliimmaksi.
Kun ryhdyin viime syksynä tutkimaan cymolin muuttamismahdollisuuksia värjäysväreiksi, sain cymolia Väriteollisuus O. Y:ltä (Tampereelta) ja suoritin työt Teknillisen Korkeakoulun Kemian Laboratoriossa. Lukuisat kemistien yleensä käyttämät menetelmät eivät soveltuneet, mutta äkkiarvaamatta sain syntymään erään ennestään tunnetun, puuvillaa suorastaan värjäävän keltaisen väriaineen, joka sitten tietysti voitiin ja tunnettujen ulkomailla keksittyjen ja patentoitujen menetelmien mukaan helposti muuttaa moninaisiksi väriaineiksi. Onnellinen sattuma oli näet se, että cymolia ensin rikkihapolla ja sitten typpihapolla käsitellessäni olin varomaton, ja ihmeekseni huomasin saaneeni samoja aineita, joita syntyy kivihiilitervassa olevasta toluolista. Tässä oli koko työn ja keksinnön ydin, ja heti marraskuun lopulla, jolloin tein havaintoni, luovutin oikeuden keksintöni käyttöön teollisuudessa tamperelaiselle Väriteollisuus O. Y:lle.
Mitä sitten tämä keksintö oikeastaan merkitsee? Ratkaiseeko se kokonaan kivihiilitervakysymyksen, s. o. onko kivihiiliterva nyt korvattavissa selluloosatehtaiden sivutuotteella? Kaukana siitä, kuten jokainen kemisti hyvin ymmärtää. Mutta asian tärkeä puoli on se, että sulfiittiselluloosatehtaamme saanevat nyt tuon ennen teknillisiin tarkoituksiin kelpaamattoman cymolin paremmin kaupaksi, ja ryhtynevät nyt useammat selluloosatehtaat ottamaan tätä sivutuotetta talteen. Ja olen lisäksi varma, että tekstiilitehtaamme sekä paperitehtaamme ovat nyt tilaisuudessa saamaan halvalla hinnalla lukuisia kunnollisia värejä tästä raaka-aineesta, jos vain kaikki yksimielisesti ryhtyvät yritystä tukemaan. Samalla kannustanee cymolin käytön alustava onnellinen ratkaisu myöskin koettamaan tutkimuksilla etsiä käyttöaloja muillekin cymolin ohella saataville sulfiittiselluloosatehtaitten sivutuotteille.
On kuitenkin varmaa, ettei meillä Suomessa voida jatkuvasti menestyksellä harjoittaa laajempaa värjäysvärien valmistusta, ellei vähitellen ryhdytä toimenpiteisiin eräitten välttämättömien apuaineitten saamiseen oman maan tehtaista. Tällaisia aineita ovat esim. rikkihappo, typpihappo, lipeät, ammoniakki y. m. s. Niitä täytyisi koettaa saada mahdollisimman halvalla, ja ehkäpä muutamat niistä tulisivat kotimaassa valmistettuina huokeampihintaisiksi. Happojen ja kemikalioitten valmistus Suomessa edellyttää kuitenkin, että niille on muitakin käyttöaloja kuin suhteellisesti pieni väriteollisuus, mutta ehkäpä tällaisia ilmaantuisi tai voitaisiin jo ennakolta suunnitella.
Cymolin jalostuksen alku osoittaa, että meillä on maassamme kätkettyjä mahdollisuuksia yhteen jos toiseenkin suuntaan ja ettei kaikkea aina voi pitää niin mahdottomana kuin asiat kenties ensi arveluissa ja arvosteluissa näyttävät. Olen puolestani sitä mieltä, että nykyisinä runsaina raha-aikoina liikemiesten tulisi uhrata pienempiä pääomia myöskin erityisesti määrättyjen kotimaisten tuotteitten jalostustutkimuksia varten. Usein tällaisilla rajoitetuilla työsuunnitelmilla saadaan enemmän aikaan kuin laajapiirteisillä ja ylimalkaisilla tutkimusohjelmilla. Suljen esitykseni valistuneitten rahamiesten suosiolliseen huomioon. Asia kannattaisi koko maan edun kannalta tulla ainakin keskustelun alaiseksi.
S. V. Hintikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti