Lippukomitean jäsenet owat julkaisseet ehdotuksen Suomen tasawallan lipuista. Lausunnossaan huomauttawat he, että komitean oli ensi töikseen ratkaistawa wärikysymys, josta on wäitelty jo yli puolen wuosisataa toisten heraldiselta pohjalta puoltaessa punaista ja keltaista, toisten eräänlaiseen 1800-luwun käytäntöön perustuen sinistä ja walkoista. Komitea on asettunut edelliselle kannalle, mika yleensä, jos kohta poikkeuksia onkin, on määrännyt eri kansojen kausalliswärit. Tosiasia on, että esim. Ruotsin, Tanskan, Saksan, Badenin, Baijerin, Hessenin, Pelgian, Itäwallan, Romanian, Serbian, Kreikan, Portugalin ja Espanjan waakunan pääwärit owat samalla näiden maiden kansalliswärit. Suomen waakunan wärit määrättiin erään käsikirjoituksen mukana jo ajanjaksolla 1583—1595. Sanat kuuluiwat: "Kullattu leijona kruunu päässä, oikea etukäpälä asestettuna miekalla, takakäpälät polkemassa weäläista miekkaa, ympärillä yhdeksän hopeoitua ruusua punaisella taustalla; waakunan yllä kullattu kruunu punaisine ruhtinaanhattuineen". Pääwärit oliwat siis jo silloin punainen ja keltainen, kolmantena wärinä hopeaa wastaawa walkoinen. Komitea on päättänyt ehdotuksiinsa ottaa nämä jo suuren käytännön saaneet wärit sitä suuremmalla syyllä, koska ne samalla perustuwat wanhaan traditsioniin esiintyen m. m. Turun rykmentin leijonalipussa ja 1600- ja 1700-luwulla. Sinisen ja walkoisen wärin soweltamista samaan lippuun punaisen ja keltaisen kanssa ei komitea ole pitänyt suotawana sentähden, että lipuissa yleensä tyydytään harwoihin wäreihin ja yksinkertaiseen sommitteluun; tawallisesti on wärejä kaksi, harwemmin kolme.
Osoittaakseen edustamansa pohjoismaihin kuuluwaa waltiota, oli komitean mielestä Suomenkin lippu warustettawa samalla pystyristillä, joka on ominainen Ruotsin, Norjan ja Tanskan lipuille. Valööriltään heikompana wärillä oli keltainen sowellettewa ristiksi ja punainen pohjaksi. Koska yleensä kauppa- ja merilipun tyyppi on sama, ehdotti komitea, että molempiin olisi yhteisinä osina otettawa keltainen risti punaiselle pohjalle.
Keltainen waikuttaa luopuneena ja erittäinkin edempänä katsottuna walkealta. Koska tämän wuoksi oli syytä luulla, että puna-keltainen ristilippu eräissä tapauksissa saattaisi liiaksi Tanskan lipun kaltaisena, jossa on walkoinen risti punaisella pohjalla, aiheuttaa erehdyksiä, päätti komitea sisempään ylikenttään kolmeen riwiin sijoittaa Suomen waakunassa esiintywät historiallisia maakuntia kuwaawat yhdeksän ruusua, jotka geometrisina kuwioina owat helpot tehdä. Merilippuun, joka samalla on laiwasto lippu, katsottiin leijonan, wertauskuwalliseltakin kannalta paremmin sowelluwan wastaawaan kenttään kuin ruusujen.
Komitean ehdotuksen mukaan tulisi merilippua käytettäwäksi myös tulli- ja luotsilippuna setä kauppalippua warustettuna alapuoliseen sisäkenttään sijoitetulla torwella postilippuna.
Komea leijonalippu on eritoten pääkaupungin julkisten ja muidenkin rakennusten katoilla maamme myöhemmän historian tärkeinä tapahtumahetkinä nähty wuodesta 1896 alkaen. Tyydyttääkseen kaikkia sen ihailijoita, joita nykyjään epäilemättä on suuri osa Suomen kansaa, on komitea päättänyt ehdottaa sen julistamista Suomen wiralliseksi juhlatilaisuuksissa maan rajojen sisällä käytettäwäksi kansallislipuksi. Leijonan kuwa on ajateltu tehtäwäksi mahdollisimman suureksi, ettei punainen wäri käwisi liian yliwoimaiseksi. Sen seikan, että tämä kuwa on waikea piirtää, ei komitean mielestä ole tarwinnut olla esteenä ehdotukselle, koska liput ja erittäinkin niiden kuwiolliset osat nykyjään tehdään painamalla.
Lopuksi on komitea ehdottanut, että yhdenmukaisuuden wakiinnuttamiseksi käytännössä, kaikista lipuista oli tehtäwä normaalikappaleet, joita waltiolaitoksen oli wärien pysyttämiseksi muuttumattomina säilytettäwä pimeässä huoneessa.
---
Sen jälkeen kuin tietoja komitean ehdotuksista on tullut julkisuuteen, on jo ehditty tehdä eräitä muita ehdotuksia. Suomen laiwanpäällyslöliiton hallitus ehdottaa kapean sinisen reunan ympäröimää keltaista ristiä punaiselle pohjalle, jotta lippu muka paremmin erottuisi tanskalaisesta. Tätä wastaan woidaan huomauttaa, että sininenkin wäri, samoinkuin keltainen, helposti luopuu ja tarjoaa sellaisena paljoa suuremman erehtymisen waaran kuin ruusuilla warustettu ristilippu. Sitä muistutusta wastaan, että ruusulippua on waikea merellä tuossa tuokiossa aikaansaada, woidaan huomauttaa, että laiwat saattawat pitää warastossa painamalla walmistettuja lippuja tai ainakin niiden ruusuilla warustettuja osia. Suomettaressa julkaistu Suomalaisen seuran ehdotus on kompromissiehdotus: siinä suositellaan Z. Topeliuksen kesäjärwen ja talwilumen sinistä ja walkoista, joista jälkimäinen muodostaisi ristin, edellinen pohjan; ristin keskeen sijoitettaisiin Suomen waakuna.
Tällaista lippua wastaan woi huomauttaa, että siinä on liiaksi erilaisia wärejä, ettei se perustu eittämättömälle heraldiselle pohjalle ja että koko waakunan sijoitus lippuun on harwinaista. Suomen kansalla on kyllä walta laittaa lippunsa millaiseksi se haluaa, mutta poikkeamalla niistä tosiasioista, joille muiden maiden liput on luotu, se asettaa itsensä poikkeusasemaan. Suomalaisen esittämissä perusteluissa on sitäpaitsi seikkoja, jotka eiwät pidä paikkaansa. Reinh. Hansen kumosi Topeliuksen wäitteen, "että on yhtä monta maata, joiden kansalliset wärit owat toiset kuin waakunan". Aleksanteri 1:n Suomen rykmentille antamassa lipussa oli kyllä sinistä niinkuin niin monen muun kansan sotilaslipuissa, mutta siihen kuului myös tummanwihreä ja walkoinen sekä suuriruhtinaanmaan waakuna keisarillisen kotkan sisässä. Sinistä on kyllä käytetty, se myös myönnettäköön, monissa suomalaisissa sotilaspuwuissa ja uniwormuissa jälkeen 1800, ja käytettäköön sitä niissä edelleen. Toinen on sitä wastoin laita lipun wärien. Jos tahdomme näille saada tukea wanhasta käytännöstä, woimme syyllä wiitata Turun rykmentin 1600 ja 1700 luwun punakeltaiseen leijonalippunn.
Suomalainen seura ehdottaa wain kauppalippua.
Wärien kantawuuden ja loiston puolesta on tietenkin punakeltainen lippu asetettwa edelle siniwalkoista, joka wanhana ja luopuneena waikuttaa mustalta ja harmaalta. Tässä pitkän ja sumuisen syksyn maassa on muutenkin jo tarpeeksi mustaa ja harmaata, ettei odottaisi sitä enää lipussa kaiwattawan. Kernaammin edellyttäisi kansamme toiwowan lämmittämiä ja iloiseen rohkeuteen kehoittawia punaista ja keltaista wäriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti