Itsenäisyytemme vertauskuva.

Ilkka 280, 4.12.1926

Suomen kansan muisto- ja merkkipäivien joukossa on joulukuun 6:nnella aivan erikoislaatuinen asema. Sen päivän ympärille kiertyvät kuin polttopisteeseen kaikki parhaimmat ja kauneimmat teot, mitkä suomalainen isänmaanrakkaus menneinä vuosisatoina ja meidän päivinämme on tämän katajaisen kansan riippumattomuuden puolesta vaistoten tai tietoisesti suorittanut. Siksi myöskin itsenäisyyspäivä kohoaakin verrattomasti muita korkeammalle, eikä sitä suomalaista löytyne, jonka sydäntä ei tuon ikimuistoisen päivän v. 1917 tapahtuma sytyttäisi.

Tuntuu kuitenkin monessa suhteessa siltä kuin olisi nykyinen sukupolvi jollain tavoin liian lähellä tuota Suomen kansan suurta merkkipäivää, eikä täysin tajuaisi joulukuun 6:nnen päivän 1917 laajakantoista aatesisällystä, joka kenties vasta historian perspektiivissä syvenee ja kirkastuu.

Itsenäiseksi julistautumisen tärkeimpiä seuraamuksia on ollut, etteivät tekomme enää jää vieraan lipun varjoon, kuten menneinä vuosisatoina, sillä itsenäisyys toi mukanaan myöskin oikeuden oman. lipun käyttöön. Riippumattomuuden vertauskuvana käyttävät kaikki valtakunnat lippua, jonka poimuihin ihmiskunta jo varhain on kätkenyt tärkeän aatesisällyksen ja jolletämänmukaisesti osoitetaan kaikkea arvoa jakunnioitusta.

Näin on asianlaita kaikissa länsimaisissa sivistysvaltioissa, joissa yleensä pienestä pitäen juurrutetaan lipun kunnioitus veriin. Niinpä esim. eräissä Amerikan kouluissa oppilaat joka päivä osoittavat kunnioitusta kansallislipulleen, jotapaitsi useissa maissa vietetään erityistä lipunpäivää vuosittain m.m. läntisessä naapurimaassa, jossa kaikki kansankerrokset yhtyvät sinikeltaisten värien juhlintaan.

Omasta Suomen lipusta voidaan vasta puhua vuodesta 1918 alkaen, jolloin monivaiheinen kysymys Suomen väreistä lopullisesti ratkaistiin, vaikka sitäkin ennen oli esiintynyt oman lipun kaipuuta, etenkin 1860-luvulla, jolta ajalta esim. juontaa juurensa kiista sinivalkoisten ja punakeltaisten värien välillä. Mutta omaa lippua ei Suomi siiloin vielä saanut, niin kiihkeästi kuin sitä toivottiinkin, vaan oli meidän vielä yli puolen vvosisataa siedettävä Venäjän vihattuja värejä. Tämä seikka selvittääkin meille kenties paraiten, miksi Suomen kansaan on juurtunut jonkinlainen kammo kaikkea liputtamista kohtaan; sitäkin suuremmalla syyllä kun sortajamme käyttivät erityisiä liputuskaaseja osoittaakseen, että me olimme vain venäläinen provinssi ja ettei kukaan vaan olisi hairahtunut luulemaan, että me olimme jokin autonoominen osa Venäjän valtakuntaruumiissa.

Kun kahleemme kirposivat ja Suomi lopulta sai oman siniristilippunsa, olisi kuitenkin odottanut, että vapautunut kansa riemuissaan olisi kohottanut omat värinsä joka talon harjalle. Mutta vuosia on jo vierinyt tuosta tapauksesta, jolloin Suomi julistautui riippumattomaksi, eikä vieläkään ole tehty mitään mainittavampaa tämän epäkohdan korjaamiseksi. Pikemminkin päinvastoin, sillä lukemattomat ryssänvallan aikuiset lipputangot ovat saaneet ränsistyä ja värjöttää vuodesta vuoteen ilman lippua, olkoon sitten kyseessä mikä Suomen kansan juhlapäivä hyvänsä.

Siksi onkin välttämätöntä tehdä valistustyötä Suomen lipun hyväksi, jotta kansamme oppisi käsittämään oman lippunsa arvon, jonka kunnia on kunniamme, häpeä häpeämme. Saadaksemme lipunkäytön yleisemmäksi sekä lippukulttuurin edistämiseksi on näiden rivien kirjoittaja työskennellyt jo parisen vuotta yksityishenkilönä, jota varten olen tehnyt m.m. esityksen erityisen Suomen lipun päivän viettämisestä vuosittain, ja onkin innostus asiaan ollut siksi huomattava, että ensi. juhannuksena voidaan todennäköisesti ensi kerran viettää Suomen lipun päivää.

Jotta tällainen lipunpäivä onnistuisi tarkoitustaan vastaavalla tavalla, on kaikkien virastojen ja laitosten, talonomistajien, isännöitsijäin ym. ajoissa huolehdittava siitä, että liput ja lipputangot ovat asianomaisessa kunnossa, eikä esim. niin, että miljoonapankin katolla liehuu risainen paikkailtu lippu, joka ei enää mikään lippu ole. Pidettäköön myöskin huolta siitä, että lippu sekä mittasuhteiltaan että väreiltään on oikea ja että se kunnolla kohotetaan huippuunsa, samoinkuin sitä ei millään muotoa saa jäättää pimeän tullen tankoonsa.

Suomen kansa viettää tällä kertaa itsenäiseksi julistamisensa yhdeksättä vuosipäivää, jonka päivän vietosta valtioneuvosto on v. 1919 antanut: määräyksen, jonka mukaan kirkoissa on pidettävä jumalanpalveluksia, jotapaitsi virastot, tuomioistuimet ja koulut eivät työskentele ja onpa päivä ehdotettu julistettavaksi yleiseksi vapaa- ja juhlapäiväksi. Tällaisena itsenäisyytemme juhlahetkenä on syytä muistaa myöskin riippumattomuutemme näkyvää vertauskuvaa, siniristilippua, jonka on hulmuttava kautta Suomenniemen kaikkina suurina juhlapäivinämme.

Tänä itsenäisyyspäivänä on lisäksi erikoisesti syytä valmistautua juhannuksena 1327 ensi kerran viettämään Suomen lipun päivää hankkimalla ajoissa oikeavärisiä ja -suhteisia lippuja niin laajalle kuin suinkin, jolloin varsinkin maaseudulla on pyrittävä rakentamaan korkeita, erillisiä lipputankoja, jotta lippu näkyisi laajalle ympäristöön.

Kun Suomenkin kansa täten vähitellen saadaan vaalimaan ja kunnioittamaan siniristilippuaan. voidaan myöskin toivoa, että meidänkin lipustamme kehittyy yhdysside sellainen, joka kykenee kohottamaan meidän katseemme elämän arkipäiväisyyden ristiriidoista yksimielisyyteen niissä suurkysymyksissä, jotka koskevat meidän itsenäisyytemme perusteita.

Arvo Viklund.