Väripainoksesta.

Suomen kirjapainolehti 7, 31.7.1894

Aksidenssitöiden painaminen parilla kolmella värillä, jotka tulevat ihan toistensa viereen, tuottaa, kuten tunnettu, painajalle paljon vaikeuksia, koska värit tahtovat sekaantua toisiinsa jasiten menettää alkuperäisen kirkkautensa.

Meiltä kysyy, sanoo American Pressman, neuvoa eräs painaja, jolla oli painettavana suurempi puupiirros kolmella värillä, sinisellä, keltasella ja punaisella. Painettuansa pohjapiirroksen, painoi hän ensin keltasen ja sitte punaisen. Tämä onnistuikin hyvin, mutta kun hän rupesi viimeseksi sinistä painamaan, tuli vastuksia. Painos tuli juomuiseksi ja tahraseksi ja rumeni vielä jonkun ajan valmiina oltuaan. Värien rajat eivät pysyneet selvinä.

Tämän epäkohdan poistamiseksi löytyy kuitenkin aivan yksinkertainen keino. Ennen painamista ovat arkit pyyhittävät hienonnetulla magneesialla — aivan samaten kuin pronssijauholla kullatessa — ja värit eivät sekoitu toisiinsa.

Samaten on meneteltävä, jos mustalla painetun vormun ulkoviivat ovat pronssijauholla kullattavat. Jos vaan arkki on magneesiajauholla sivelty, saattaa siihen painaa kuinka monta väriä tahansa, tarvitsematta niiden toisiinsa tuhraantumista pelätä.

Syy miksi värit muuten tuhraavat toisensa on se, että vastapainetussa värissä löytyvä öljy liuoittaa ennen painetussa, vaikka jo kuivaneessakin värissä, löytyvän öljyn. Liukenemisessa irtaantuu myöskin värihitusia, jotka öljyn mukana sekaantuvat toisiinsa ja siten tekevät värit epäselväksi.

Sinistä väriä on vaikea yksinäänkin painaa, etenkin jos vormussa on isompia kuvia tai lihavia kirjaimia, Mutta jos painaja tarkastaapi konettaan, huomaa hän useimmassa tapauksessa syyn olevan siinä, että vormussa, teloissa tai väripöydässä on väritahroja, likaa, jonka poistettua painos puhdistuu. Sininen väri on erittäin arkaa vieraille aineksille ja on siis sillä painettaessa telojen, vormun ja värisilinterin puhtaudesta suurta huolta pidettävä.

Kalojen wäreistä.

Sosialisti 73, 30.3.1915

Lenee yleinen sellainen käsitys, että kalojen luokka wäreihin, wäriwiwahduksiin ja wäritysmuotoihin nähden on sangen köyhä ja yksitoikkoinen werrattuna muutamiin muihin eläinryhmiin, esim. lintuihin ja hyönteisiin. Ja onhan tämä käsitys hywin ymmärrettäwissä, sillä linnut ia hyönteiset owat aina, niin sanoakseni silmiemme edessä, meillä on useammin tilaisuus tarkastella niiden moninaisia koreita mwripukuja, jonka wuoksi niitä enemmän tunnemme. Sitä wastoin joudumme harwemmin tekemään hawaintoja kaloista niiden omassa waltakunnassa, luonnollisessa ympäristössään, missä niiden wärit oikeassa loistossaan esiintywät, ja siksi owat tietomme niistä wähäisemmät. Jos kuitenkin muistelemme muutamia aiwan tawallisimpia tuttujamme kalojen joukossa, kirkkaita, hopeanwälkkywiä särkikaloja, sywänwihreätä ahwenta säännöllisine tummine poikkiwöineen, läpikuultawan wihreätä kuoretta ja hailia tummansinisine tai siniwihreine selkineen, keltakylkistä kuoria, rautakalaa punawalkoisessa hääpuwussaan j.n.e., niin tarjoutuu jo tässä koko lailla waihtelewaisuutta ja wäririkkautta. Ja kuitenkin woimme pitää meidän maamme kaloja werrattain köyhinä tässä suhteessa. Sillä jos saisimme tilaisuuden tarkastella lämpimien seutujen rantamerien asukkaita, niin tapaisimme mitä moninaisempia wiwahduksia taiwaankaaren kaikista väreistä, mitä lukuisimpia wäriyhdistelmiä ja monimuotoisimpia koreankirjawia wäripukuja, sanalla sanoen huomaisimme kalojen luokan wähintään yhtä wäririkkaaksi ja waihtelewaksi kuin linnut ja hyönteiset.

Kalojen wärit owat tarjonneet tiedemiesten ratkaistawaksi useita kysymyksiä, joiden kaikkien edes pintapuolinenkaan selostaminen ei ole tällaisessa pakinansa mahdollinen. Mainitsemme wain, että wärit johtuwat, kuten yleensä eläinkunnassa ihossa olewista erilaisista wäriaineista taikkaa sitten walontaittumisesta wärittömissä jywäsissä. On selitetty wäriaineiden merkityksen olewan siinä, että ne suojelewat elimistöä walon, etupäässä ultrawiolettien säteiden wahingolliselta waikutukselta. Tämän suojelewan toiminnan on Loeb lähemmin selittänyt seuraawaan tapaan. On woitu osottaa, että walo hajoittaa raswa-aineita muodostaen happoja, ja koska eläinruumiissa on aina raswaa, niin syntyiisi walon waikutuksesta happoja, jotka owat wahingollia elimistölle. Tämän walon wahingollisen waikutuksen ehkäisee ihon wäriaine, pigmentti, etenkin tummanwärinen melanini, muuttaen walon lämmöksi. Senpätähden pigmenttejä syntyykin eläinruumiissa runsaammin sille puolelle, joka on käännetty waloon päin, jota wastoin sellaiset paikat, jotka eiwät ole walon waikutuksille alttiina, jääwät wärittömiksi. Hywänä esimerkkinä woisi mainita kampelan, jolla alapuoli on aiwan wäritön. Tämän mielipiteen tueksi on woitu kokeilla osoittaa, että kampelan alapuolelle, jos sitä peilien awulla walotetaan syntyy pigmenttisoluja. Samasta syystä on yleensä kaloilla selkäpuoli tummempi kuin alapuoli.

Se mielipide, että walo waikuttaa pigmentin syntymiseen, woidaan pitää todistettuna ja on yleensä hywäksytty. Mutta on useita seikkoja, jotka näyttäwät olewan ristiriidassa tämän kanssa. Niinpä on yleensä tunnettu ilmiö, että kalat, joita pitemmän aikaa pidetään pimeässä, muuttuwat wäriltään mustiksi. Ristiriitaiselta näyttää myös se seikka, että kalat, jotka oleksiwat sywemmällä wedessä samoin kuin pohjakalat owat yleensä wärikkäämpiä kuin pintakalat, joiden juuri pitäisi olla enemmän walon säteille alttiina. Tunnettua on myöskin, että tummawetisissä sakolammissa kalat owat melkolailla mustempia kuin merissä ja kirkkaissa järwissä.

On warmaa, että kalojen wärit owat määrätyssä suhteessa niitten elintapoihin ja ympäristöön. Mielenkiintoisen teorian näitten suhteitten selwittämiseksi on esittänyt Popoff, jonka teorian pääkohdat esitämme tässä.

Yleensä on kaloilla, kuten edellä on mainittu, tummanwärinen selkäpuoli ja waalea, hopeanhohtoinen watsa. Watsan hopeawärin selittää, Popoff luonnollisen walinna» tulokseksi. Silmien siwuttaisesta asennosta ja pään liikkumattomuudesta johtuu, että kala näkee yläpuolellaan uiwan saaliin määrätyssä kulmassa nähden wain watsau ja osan kylkeä. Nyt yleensä yhtä suuret kalat, jotka eiwät kelpaa toistensa saaliksi, uiwat samassa wesikerroksessa: suuremmat uiwat sywemmällä, pienemmät lähempänä pintaa. Siten kala tulee saalistaan etsimään itseään ylemmistä wesikerroksista. Mutta altapäin katsottuna näyttää weden pinta kalasta hopean hohtawalta ja silloin tulee hopeawatsaisuus suojelewaksi wäriksi. Kuta lähempänä weden pinta on, sitä kirkkaammalta se näyttää alhaalta katsottuna. Ja wastaawasti owat lähempänä pintaa uivat kalat kirkkaampiwatsaisia, sywemmällä eläwillä on watsa sinertäwä ja aiwan metrien sywyyksissä ei kaloilla ole eroa watsa- jaa selkäpuolen wärissä, waan owat ne yksiwärisiä, koska siellä ei watsapuolen hopeawärillä olisi mitään merkitystä kalalle.

Matalimmissakaan wesissä, jos ne owat wähemmän kirkkaita, kuten joissa, järwissä ja lammissa ei tawata kirkasta hopeawäriä, waan peittää sen kellertäwä wäri, joten wieläkin wärin woi selittää suojeluswälikappaleeksi. Samoin sleittää Popoff usean kirkkaissa wesissä eläwien Samonidiae-heimon kalojen tummawatsaisuuden johtuwan siitä, että ne owat yäkaloja, siis tumma wäri on paras suoja. Toiset taas, waikka päiwälläkin liikkuwat elelewät kaswien ja juurien keskellä, ja owat sen wuoksi tummawatsaisia.

Popoffin teoria johtaa siis miltei kaikki kalojen wärimuodot wärisuojeluksen aikaansaamasta luonnollisesta walinnasta. Ja yleispiirtein katsottuna täytyy tätä teoriaa pitää hywin onnistuneena. Hywän selitytyksensä saa siitä ensiksilin pelagisten kalojen suumi yhdenmuotoinen ryhmä. Nehän owat yleensä, joskin suwuissa ja lajeissa woi esiintyä erilaisia wäriwiwahduksia, watsapuoleltaan hopeahohtoisia ja selkäpuoleltaan tummia, joko sitten sinisiä, siniwihreitä, tai wihreitä j.n.e. ja siten erinomaisesti mukautuneita kaikkialla miltei samallaiseen ympäristöönsä meren pinnalla. Lukuista esimerkkejä tarjoawat esim. Scommbridge ja Clupeidaeheimot.

Pelagisille kalamuodoille owat litoraliset wärimuotojen runsauteen nähden suurena wastakohtana. Waihtelewista elinehdoista seuraa, että wärien, jos mieli niiden kelwata suojakeinoiksi, tulee olla suuresti waihtelewia riippuen aina kunkin kalan ympävistöstä ja elintawoista. Näistäkin tawataan kirkaswatsaisia, tummaselkäisiä kirkkaan weden pintakaloja, kuten Gastenosteidae-heimo. Esimerkiksi sellaisista, jotka eläwät sywemmällä ja joilla watsa on saanut sinertäwän, wiwahduksen, kelpaa Kuciopereo. Tyypillisiä kaswien seassa eläwiä pohjakaloja, joilla on tumma marmorimainen wäri, owat Lota- ja monet Cottidae-heimon kalat. Hieta- tai kiwipohjalla elämään mukautuneista taas monet Pleusonsctibae-heimon edustajat tarjoawat hywiä esimerkkejä. Ja lopuksi koralliriuttojen ympärillä, missä pohja ja ympäristö owat mahdollisimman loistawan- ja kirjawanwärisiä, tawataan kaikkein komeimmat ia kirjawimmat wärimuodot kaloista.

Samoin kuin pelagisiin ja litoralisiin, woidaan Popoffin teoriaa sowittaa myös sywän meren yksiwärisiin, tummiin kaloihin. Popoff on juuri huomauttanut, että nämä eiwät ole waaleawatsaisia, syystä, että ne edellytykset, jotka muilla kaloilla aiheuttawat tämän ominaisuuden, puuttuwat. Lähinnä sopinee sama selitys, minkä Popoff on antanut tummille yökaloille, sillä nämähän owat oikeastaan kaikkein tyypillisimpiä yöeläimiä eläessään ikuisessa yössä merien sywyyksissä.

Jos yleensä kalan wäri suojelee sitä ulkonaisilta waaroilta, niin lisää usein wärin suojelewaa merkitystä kyky muutella sitä ympäristön mukaan. Tunnetuimpana esimerkkinä tässä suhteessa owat kampelat (Pleuronectes), jotka woiwat siirrettynä toisellaiselle pohjalle muuttaa wäriään sen mukaiseksi ja sitä helpommin, luin useammin niillä on ollut tilaisuus tällaista muuttelemista "harjoitella". Jos ne kauemmin oleksiwat samalla paikalla tapahtuu wärin muutos hitaammin uuteen paikkaan siirrettynä. Toisena erinomaisena esimerkkinä woisi mainita Syngnothidae-heimon kalat.

Monellaiset muutkin seikat woiwat aikaansaada wärimmuutoksen. Sellaisista mainittakoon walon ia lämmön waihtelut, sähjöwirran waikutus, rawinnon laatu ja runsaus, muutokset kalan terweydentilassa, wieläpä kalan mielenliikutukset j.n.e. Näiden mienkiintoisten ilmiöiden yksityiskohtainen selostus weisi tällä kertaa liian pitkälle. Mainittakoon wain, että wärinmuutokset tapahtuwat wärisolujen, kromatoforien supistumisen kautta taikka johtuwat toisissa tapauksissa uuden wäriaineen syntymisestä ihoon.

(H.S.)

Luonne ja wärit.

Satakunnan Sanomat 22, 23.2.1917

Balzac sanoo, että jokainen älykäs ihminen walitsee itselleen wärin, joka on hänen luonteensa mukainen ja soweltuu hänen yksilöllisiin ominaisuuksiinsa. Naiset, jotka käyttäwät oranssinkeltaisen tai tumman- tai heleänpunaisen wärisiä pukuja, woidaan jotenkin suurella warmuudella arwata ärtyisiksi ja riitaisiksi luonteeltaan, mitkä ominaisuudet owat wielä warmempia, jos asianomainen naisihminen käyttää puwussaan keltaista tai keltaisenwiheriätä wäriä. Niihin naisiin, jotka pitäwät orwokinsinisestä, ei ole luottamista, yhtä wähän kuin niihinkään, jotka pukeutumat mustiin. Ne, jotka harrastawat wiimemainittua wäriä, hautowat tawallisesti mielessään synkkiä ajatuksia.

Walkoinen wäri on sitäwastoin niiden ihmisten wäri, joiden luonteenominaisuudet eiwät ole erityisemmin vakiintuneita. Valkoisiin puetut naiset owat aina keimailijoita. Yli kahdenkymmenenwiiden ikäiset naishenkilöt pitäwät tawallisesti ruusunpunaisesta; ne, jotka pitäwät tätä wäriä muita parempana, owat iloluontoisia, älykkäitä ja rakastettawia, elämänhaluisia ja ystäwyydelle alttiita.

Taiwaansininen on niin sanotun kauniin naisen wäri ja sopii se kaikenikäisille oikein hywin. Ne, jotka walitsewat tämän wärin, owat enimmäkseen lempeitä ja harkitsewaisia luonnonlaadultaan.

Mielialaltaan surulliset, kärsiwäiset tai onnettomat käyttäwät mielellään helmenharmaata, kun taas sinipunerwaa käyttäwät sellaiset henkilot, jotka kerran owat olleet kauniita, mutta eiwät sitä enää ole, tai sitte ne, jotka edelleen owat kauniita, waikka nuoruus on jo mennyttä. Sinipunerwa on niiden naisten wäri, jotka wetäytywät syrjään suurten riemuwoittojen jälkeen. Tyttären hääpäiwänä tulee äidin aina käyttää sinipunerwaa leninkiä.

Toiset valtiopäivät, 1917 pöytäkirjat II: Suomen lippu.

Istunnot 49-101
Toukokuun 15 päivästä 1918 valtiopäivien loppuun sekä nimi- ja asialuettelot.
Helsingissä 1918, Valtioneuvoston kirjapaino.

56. Lauvantaina 25 p. toukokuuta
k:lo 2 päivällä.

3) Suomen lippu.

Esitellään suuren valiokunnan mietintö n:o 30 ja otetaan toiseen käsittelyyn siinä sekä perustuslakivaliokunnan mietinnössä n:o 9 valmistelevasti käsitelty hallituksen esitys n:o 36, joka sisältää ehdotuksen laiksi Suomen lipusta.

Puhemies: Suuren valiokunnan mietintöä ei ole voitu painattaa, jonka tähden se luetaan.

Sihteeri lukee mietinnön suomeksi ja ruotsiksi.

Puhemies: Asian käsittelyn pohjaksi pannaan suuren valiokunnan mietintö. Ensin sallitaan yleiskeskustelu ja kun se on loppuun suoritettu, käsitellään lakiehdotus yksityiskohtaisesti.

Yleiskeskustelu : Ed. Sundblom: Jag hyser visserligen mycket små förhoppningar att kunna påverka landtdagens flertal till förmån för de röd-gula färgerna, men innan afgörandet i denna viktiga fråga faller, önskar jag dock yttra ett par ord.
Jag förstår mer än väl att det är nuets intryck, som i hög grad påverkar landtdagen. Detta förvånar mig icke heller. Men när det gäller att fastställa det fria Finlands flagga för allan framtid, borde man kunna frigöra sig från detta intryck, hur starkt det än må vara, och följaktligen icke -därför, att det röda våldet här regerat, från Finlands flagga bannlysa den röda färgen.
Grundlagsutskottets betänkande är knapphändigt och kortfattadt. De röda och gula färgerna affärdas på ett par rader. Dock borde man betänka, att våra historiska färger äro rödt och gult. ty dessa ingå. i Finlands vapen och hafva vida äldre traditioner än de blåa och hvita. Det finnes ett ord i svenska språket, som heter färgglädje. När man hissar flaggan, symbolen för landets fria ställning bland nationerna, bör man förnimma något af denna färgglädje; denna förnimmelse ha våra sjöfarande också haft, då de efter Finlands frivordna ställning hissat den röd-gula duk, som af senaten dels i propositionsväg föreslagits, dels anbefallts.
Jag tillåter mig hysa den uppfattningen, att landtdagen icke fäst tillbörligt afseende vid våra sjöfarandes åsikt i flaggfrågan. Om någon, borde väl våra befälhafvare, som befara alla världens haf, hafva rätt att göra sin röst hörd, när det gäller att fastställa handelsflaggan. Det är ju befälhafvarkåren, hvilken utomlands och på hafven representerar Finland, som fört och skall föra vår flagga med heder. Samtliga skeppsbefälhafvarföreningar i landet uttalade sig redan i början af detta år obetingat för den röd-gula korsflaggan. Denna ståndpunkt intaga föreningarna fortfarande, såvidt mig är bekant. Man anmärker på det hållet först och främst mot den blåhvita flaggan, att färgerna äro matta och att den alltför erinrar om den ryska marinflaggan. Är det nu en gång så, att känslan och ej det praktiska förståndet skall tillmätas afgörande betydelse, borde väl känslan af att vi ändtligen blivit fria det ryska oket mana oss att icke i vår flagga använda färgsammansättningar, som alltid skola påminna om den ryska örlogsflaggan, för att icke tala om likhetstecknet med den ryska jaktklubbsflaggan. I detta afseende får sålunda känslan alls icke tala. Motviljan mot den röda färgen är nu så stark, att man icke ens bryr sig om att undvika en flagga, som på världshafven kommer att förvexlas med den ryska. Någonting sådant borde dock i allt sundt förnufts namn ingen vilja vara med om.
I min värjo finnas ett par telegram, som sannolikt icke heller de komma att påverka utgången, men det vore likväl orätt af mig, att icke låta landtdagen veta, hvad dessa telegram innehålla, särskildt telegrammet från skeppsbefälhafvareföreningen i Åbo. Väl att märka, är nämligen denna förening den äldsta sammanslutningen af befälhafvare i landet. Telegrammet lyder: "Skeppsbefälhafvareföreningen i Åbo. samlad till möte, motsätter sig på det bestämdaste grundlagsutskottets förslag om blåhvit korsflagga på grund af dess ömtålighet och likhet med ryska jaktflaggan och andra nationers örlogsflagga, saml signalbokstafven X och tillstyrker senatens förslag till handelsflagga, dock med i någon mån bredare blå och hvita ränder." Ett telegram af enahanda innehåll föreligger från Ålands Skeppsbefälhafvareförening.
Innan frågan afgöres, vore det af vikt, såsom jag redan antydde, att icke helt och hållet förbise den åsikt, som landets skeppsbefälhafvarekår gör gällande, en åsikt, som allaredan är stadgad i vidsträkta kretsar, nämligen att den röd-gula korsflaggen bör godkännas, gifvetvis med sådana särmärken, att den icke kan förvexlas med den danska flaggan. Jag upprepar ännu en gång, att det är Finlands flagga, som ute på världshafven skall vittna om ett själfständigt och fritt Finland, och bör denna, flagga icke blott framkalla färgglädje utan samtidigt vara så beskaffad, att den under inga omständigheter förvexlas med den ryska marinflaggan.
Jag förordar den grundlagsutskottets betänkande vidfogade reservationen.

Ed. Hedberg: Det gäller icke i dag ett försvar för de röd-gula färgerna, icke därför att icke det af herr Sundblom förordade förslaget enligt min uppfattning är det lyckligaste, men det är, såvidt jag kan förstå, föga tänkbart, alt dennn flagga skulle vinna godkännande å landtdagen sådan som stämningen nu är. Vi hafva påtagligen att vänta en hvit-blå flagga med de brister den har. Den har i alla fall det för sig, att det blifvit en hjärtesak för en del atf kammaren att få denna flagga godkänd. Men fastän det är en hjärtesak ooh därom är ju ingenting att säga så borde det kunna påräknas någon liten vidlijärtenhet i denna hjärtesak. Det skall icke kunna nekas till att icke ändå Finlands gamla färger äro andra än kvitt och blått. Med afseende den nya flagga vi få, måste vi sega, att det ¨"ei finns en flik af Finlands gamla färger kvar". Visserligen försäkrade herr Aikio i går, att Finlands gamla färger äro hvitt och blått, men nog skulle jag råda honom till att, då talmansarbetet lämnar honom tid. besöka t. ex. Stockholm och rustkammaren i Nordiska museet. Där kunde han få se den flagga, som i 30-åriga kriget användes, och ifall icke hans glasögon bedraga honom, skulle han icke hitta något blått där, utan gult och rödt. Det är helt säkert så. att många medborgares sympatier ligga för rödt och gult, som ingå i Finlands vapen. Då så förhåller sig, tycker jag, att det vore billigt att i flaggan i det öfre hvita hörnet få infördt Finlands vapen, icke på det förskräckliga sätt anbragdt, som jag sett i ett förslag på ständerhiiset en röd ruta af något slags tyg eller papper och ett fritt trafvande lejon placeradt mitt i rutan det är förskräckligt fult. Det kan göras helt enkelt så att Finlands vapen skulle appliceras i öfversta hörnet närmast stången, då det, såvidt man hört det, också från artisthåll icke vore något att anmärka mot tillfredsställandet af skönhetssinnets kraf. Det skulle påtagligen blifva för hela flaggfrågan lyckligare, om den kunde lösas i denna riktning. Visserligen uttalade särskilda talare i går icke blott en önskan, utan förhoppning att, så snart vi få den nya flaggan, hvar och en skulle komma att hissa den, och för egen del kan jag gärna vara med därom, men jag vet, att man i en stor del af landet skulle känna sig besviken, om det icke funnes en flik kvar af de gamla färgerna. Det blir samma elände som tidigare, att man icke begagnar sig af en Finlands enhetliga flagga eller gör det motvilligt. Jag tror att sympatien för den gemensamma flaggan skulle blifva allmän, ifall vi kunde få åtminstone så mycket som vapnet i öfre hörnet af den flagga, som är föreslagen, och vågar därför föreslå, att vi skulle få en flagga, hvilken kunde beskrifvas sålunda: som sjöfarts- och handelsflagga föres en rektangelformig duk med ultramarinblått kors på hvit botten. I flaggans öfre fält, närmast stången, anbringas Finlands vapen.

Ed. Hornborg: Såsom jag redan under remissdebatten var i tillfälle att uttala hör jag till dem, som på vissa grunder föredroge en rödgul flagga. G-runderna äro enkla och klara. Först och främst har det synts mig, att den enda objektiva utgångspunkten för bestämmandet af färgerna i Finlands flagga har varit vapnets färger; för det andra äro ju rödt och gult såsom flaggfärger obestridligt mera praktiska och framför allt bättre synliga på sjön än hvitt och blått. Denna uppfattning hyser jag allt fortfarande. Men då det nu synes påtagligt, att hvitt och blått komma att fastställas såsom Finlands flaggas färger, så kan det ju emellertid vara skäl att det också från det håll. där man förfäktat vapenfärgernas företräde, framhålles vissa omständigheter, som göra kombinationen hvitt och blått antaglig. Bland det, som har anförts till förmån för den hvit-blåa flaggan, återfinner jag, om jag icke missminner mig, icke allit det som jag nu har tänkt, ehuru själf motståndare till dessa färger, här framhålla.
Om man älskar paradoxer, kunde man ju säga. att hvitt cch blått, just emedan de icke äro Finlands gamla, färger, på sätt och vis hafva en symbolisk betydelse: de symbolisera det brott mot en hel mängd gamla traditioner, som det senaste lialfseklet i vårt lands historia faktiskt innebar. Men i själfva verket sakna dessa båda färger icke helt och hållet historiska traditioner. Hvad blått beträffar, åsyftar jag då icke den omständigheten, att det förekommer i vissa af våra landskapsvapen. Man kan ju tillmäta detta förhållande én viss betydelse, men landskapsvapen representera ju dock icke landet. Men däremot har blått under århundraden varit vårt lands, liksom hela Sveriges rikes, färg, och under en lång tid, delvis en ärorik tid för Finland, ha våra trupper varit uniformerade i blått. Blått har utan tvifvel traditioner i detta land. Hvad hvitt beträffar, så är denna färgs traditioner icke gamla. Dock härstamma de från 1772, då hvitt var rojalisternas färg och då en hvit armbindel anlades af de kungligt sinnade officerarna. Och denna armbindel tillhörde en lång tid framåt den svenska officersuniformen. Under den allra senaste tiden har ju hvitt obestridligt vunnit en viss tradition, en tradition, som redan är historisk i detta land. Den är ung, men den är kraftig.
Det har framhållist, att det låge någonting oegentligt i att flaggans färger blefve andra än vapnets. Jag behöfver icke här ytterligare påpeka, att jag själf är böjd för att anse, att så är förhållandet, att det vore lyckligare ur de historiska traditionernas synpunkt, om vapnets färger också blefve flaggans. Emellertid kräfver min respekt för sanningen, att jag påpekar, att det icke är en allmän princip, att en stats vapenfärger också äro statsflaggans. Exempel på både del ena och det andra förhållandet kunna påvisas. Det är däremot en praktisk invändning af rätt stor bärvidd, som har gjorts mot den hvit-blåa flaggan, då det har sagts, att den är svårsiktad på sjön. Det är nog riktigt, men det finnes likval exempel på sjöfarande nationers flaggor, som hafya just dessa färger och endast dessa, Alltså, har dock andra kommit till rätta med dessa färger. Jag tänker nu närmast på den grekiska. Möjligen finnes det några exotiska stater, som hafva dessa färger i sina flaggor det kommer jag icke nu ihåg och det betyder ju mindre men Grekland har en betydlig handelsflotta och har mer eller mindre lyckligt klarat sig med sina blacka färger.
Mot hvarje framställdt förslag till flagga Finland och antalet för är legio ha anmärk- ningar riktats. Mot hvarje förslag ha framställts invändningar, gående ut på, att just det förslaget är alldeles omöjligt och ur alla synpunkter van- sinnigt. Då omsider nu detta förslag om hvit duk med blått kors såg dagen, klubbades det ned med invändningen, att det är en rysk jaktklubbs flagga. Detta synes mig i alla fall vara en af de minst betydande invändningar, som hafva riktats mot de olika förslag, som framlagts. Icke heller tror jag, att den i själfva verket mera betydande invändningen, att vår blifvande flagga kunde förvexlas med den ryska örlogsflaggan, har någon synnerlig bärvidd. Vi skola komma ihåg, att Ryssland numera är i det närmaste undanträngdt från Östersjö-omrädet och att vi kanske hafva skäl att hoppas, att det icke just skall förekomma många ryska örlogsmän på hafvet under den kommande tiden. Om också sådana visa sig och det komma de nog, Gudi klagadt, att göra så är det alls icke sagdt, att de komma att föra det blå Andreas-korset i hvit duk. Jag såg just i dag i tidningarna en notis, att för närvarande Rysslands flagga är röd med inskrift i gyllene bokstäfver. Hvad den i framtiden kan blifva, vet ingen. Skräcken för de ryska jaktklubbarna åter reduceras betydligt, då det egentligen numera endast är petersburgska segelföreningar, som kunna komma i fråga- Också tidigare ha nog våra egna yachter mer än ryska och baltiska visat den blå-hvita korsflaggan i främmande hamn. Den har nog i Skandinavien snarare betraktats såsom en finsk än såsom en rysk flagga.
Jag märker, att mitt andragande i hufvudsak gestaltat sig till ett försvar för den blå-hvita flaggan. Jag anser jag upprepar det att då den nu en gång ssmes komma att blifva vår flagga, bör allt det sägas, som kan sägas till dess förmån.
Som sammanfattning af allt, som jag här sagt, vill jag då uttala, att det föreliggande förslaget icke synes mig synnerligen godt, ty det lämnar rum för vägande invändningar och anmärkningar, och de röd-gula färgerna äro absolut ur praktisk synpunkt att föredraga, men den blå-hvita korsflaggan måste jag dook beteckna såsom acceptabel och ur flere synpunkter också teoretiskt försvarlig.
Hvad hr Hedbergs förslag beträffar, så förefaller det mig, som om det egentligen vore rätt godt. Det synes mig såsom ett billigt tillmötesgående mot anhängarna af vapenfärgerna, att vapnet anbringas i flaggan. I afseende å flaggans siktbarhet betecknar anbringandet af vapnet en förbättring; däremot betecknar det en försämring i det afseendet, att flaggan blir svårare att förfärdiga och det blir svårare att ersätta förstörda och förlorade flaggor. Dock betyder detta icke synnerligen mycket, ty hvarje fartyg, som går på utlandet, kan utan svårighet taga med sig hemifrån ett antal färdiga små vapensköldar af flaggduk, hvilka med lätthet sys fast på en i utlandet anskaffad blå-hvit korsflagga.
Jag ber därför att till den verkan det hafva kan få understödja liar Hedbergs förslag.
Jag vill ännu påpeka, att om jag fattade honom rätt, han afsåg anbringandet af ett vapen af vapensköldens form i det öfre hvita fältet närmast stången; alltså icke helrödt fält med ett fritt hoppande vapeudjur. I denna form, hvilken jag tror hr Hedberg afsåg, ber jag att få understödja hr Hedbergs förslag.

Ed. Gädda: Vid remissdebatten i går, liksom af de föregående talarna, ha de omständigheter framhållits, som tala emot grundlagsutskottets förslag till flagga, hvarför jag ber att utan vidare motivering få understöda den till grundlagsutskottets betänkande fogade reservationen.

Ed. Nevanlinna: Useille oli varmaankin odottamatonta, että se arvoisa puhuja, joka alotti tämän keskutelun, osoitti ollenkaan mitään harrastusta lippukysymystä kohtaan. Olisi ollut vähemmän yllättävää, jos hän olisi ilmoittanut, että kysymys on hänelle aivan yhdentekevä, koskapa on valtakunnan lipusta, jonka yhteydestä hän on tarmokkaasti tahtonut saada eroitetuksi koko kotiseutunsa. (Eduskunnasta: Hyvä! Hyvä!) Tosinhan vanhan isänmaan tulee olla kiitollinen jokaisesta palveluksesta, pienestäkin, jonka sen pojat ovat valmiit, vaikka lähti esisänsäkin, sille tekemään, mutta isänmaan kiitollisuus varsinkin edustajiaan kohtaan olisi varmaan suurempi, jos he osoittaisivat vaikka vähemmän harrastusta, lippukysymykseen, kunhan he samalla osoittaisivat vähemmän harrastusta isänmaan alueen vähentämiseen. (Hyvä-huutoja.)
Sama arvoisia puhuja aloitti muistutuksensa sini-valkoista lippua vastaan sillä usein kuullulla väitteellä, että ehdotus tämänlaisen lipun omistamisesta olisi tulos nykyhetken vaikutuksesta. Tämä käsitys on varmasti erehdys. Ei voi olla kellekään tuntematonta, että paljon ennen nykyhetkeä vuosikymmeniä, niinkuin täällä eilenkin huomautettiin sini-valkoisia värejä hyvin suuri osa Suomen kansaa en tietysti voi mennä takaamaan, että se on ollut enemmistö, mutta rohkenisin kuitenkin sitä väittää on pitänyt kansallisina väreinämme. Jos niiden luku, jotka nyt tahtovat lailla tämän käsityksen vahvistaa, on viime aikojen tapausten kautta kasvanut asiaa en tiedä niin ei tämä kuitenkaan merkitse sitä, että jos sini-valkoinen lippu nyt tehdään Suomen viralliseksi lipuksi, tämä tapahtuisi hetken vaikutuksen johdosta. Sillä mikä lieneekin vaikuttimena niillä, jotka mahdollisesti vasta nyt haluavat yhtyä sini-valkoiseen, joka tapauksessa on tämä ajatus, sinivalkoisen tekeminen Suomen väreiksi, niinkuin sanoin, paljoa vanhempi.
Suurella sitkeydellä tahdotaan väittää, jopa tahtoisin sanoa melkein sopimattomalla tavalla tahdotaan istuttaa yleisöön se käsitys, että punakeltainen olisi Suomen historiallinen väritunnus. Jos todettaisiin vain se tosiasia, että nämä värit ovat Suomen vaakunan värit, niin sitä vastaan ei olisi mitään muistuttamista. Mutta ed. Hornborg on viimeksi huomauttanut, että vaakunan värejä ei ole lupa sanoa jonkun kansan tai valtion historiallisiksi väreiksi. Jokaisella sanalla voi leikkiä moneen suuntaan, niin myös tällä sanalla "historiallinen". Mutta kun on puhe kansallisista väreistä, niin ei sitä kysymystä, mikä on katsottava historialliseksi, voida ratkaista yksinomaan sellaisen ulkokohtaisen tosiasian nojalla, kuin on maan vaakunan värit. Kansakunnan historia syntyy sen itsetietoisessa elämässä jäminä rohkenisin väittää, että jos tällä kansalla on joitakin historiallisia värejä siinä merkityksessä, että se on omaa historiaansa itsetietoisesti elänyt vissien värien merkeissä, niin ovat ehdottomasti sininen ja valkoinen tässä maassa historialliset värit. Siitä ajasta, kun laajemmat kerrokset Suomen kansaa, heräsivät johonkin itsetietoon, harrastavaan osanottoon maansa ja kansansa yhteisiin asioihin se tapahtui valitettavasti, niinkuin tiedämme, hyvin myöhään tämän kansan, niinkuin edelleen rohkenen väittää, suuri enemmistö on elänyt tämän itsetietoisen elämänsä, tämän todellisesti historiallisen elämänsä juuri sini-valkoisen merkeissä. Puna-keltaisen merkeissä en usko tässä maassa eletyn mitään itsetietoista historiallista elämää.
On vihdoin tänäänkin taas väitetty, että jotakin painoa on pantava, jopa ratkaiseva merkitys annettava merenkulkijain mielipiteelle. Minun täytyy sanoa avoimesti, että se tapa, jolla muun muassa arvoisat merimiehemme ovat tässä kysymyksessä esiintyneet, valitettavasti antaa osittain syytä moitteeseen, ainakin paheksumiseen. Se sähkösanoma, joka tänäänkin luettiin, puhuu tuota meille tässä kamarissa vain liian tuttua "me vaadimme”-kieltä: "pannaan jyrkästi vastaan". Minä uskon mielelläni, ettei tämä ole pahasti tarkoitettua. Minulla on suuri kunnioitus merimieskuntaamme kohtaan, se ammatti on jokaiselle miehekkäälle luonteelle niin miellyttävä, se on sotilasammatin jälkeen miehevin ammatti maailmassa. Sille on oleva varattuna Suomen kansan vastaisessa elämässä mitä kunniakkain tehtävä ja minä uskon mielelläni, vaikka en tunne asioita, että meidän merimieskuntamme on suuren isänmaallisen mielen elähyttämä. Uskon mielelläni, että "me vaadimme"-kieli, jota senkin puolelta on tässä asiassa tullut näkyviin, on vain sitä vallankumouksen jälkimainingeissa niin valitettavan yleiseksi käypää puhetapaa, mutta, se ei silti ole puolustettavaa. Kaikkein vähimmin, kun ei ole voinut oudoksumatta panna merkille, että arvoisat merimiehemme esiintyvät tässä asiassa heikoilla perusteilla. He väittävät, että he ammattimiehinä tietävät, kuinka sini-valkoinen lippu ei ole tarkoituksenmukainen. Mutta tämä on heikko väite. Herra Hornborg on viimeksi huomauttanut, että muun muassa yksi maapallon kaikkein suurimmista merenkulkijakansoista, pieni Kreikan kansa, kuljettaa kaikki lukemattomat laivansa kaikilla maailman, valtamerillä, kaikissa säissä. sini-valkoisen lipun alla, jossa ei ole mitään muita värejä, kuin nämä kaksi, eikä ole milloinkaan kuultu puhuttavan siitä, että tämä lippu ei olisi täyttänyt tarkoitustansa. Arvoisain merimiestemme täytyy sentähden suoda anteeksi, jos me, kun me olemme pakotetut tätä kysymystä käsittelemään, paraan ymmärryksemme mukaan emme voi havaita heidän esittämäänsä syytä päteväksi.
Se väite, joka julkisuudessa, on tehty suorastaan säädyttömässäkin muodossa, että nimittäin perustuslakivaliokunnan ja nyt myös suuren valiokunnan ehdottama lippu olisi venäläinen, lippu, jopa että se voitaisiin sekoittaa johonkin venäläiseen lippuun, on nyt epäilemättä, niinkuin ed. Hornborg senkin lausui, kaikkea merkitystä vailla. Venäjän aikaisempi merilippu oli vinoristilippu, vino sininen risti valkoisella pohjalla. Eihän nyt semmoiseen voi kukaan sekoittaa sitä lippua, jota perustuslakivaliokunta ehdottaa. Ja Venäjän pursiklubien vimppeleistä emme kai tarvitse pitää huolta. Puna-keltainen lippu on nyt kerta kaikkiaan mahdottomuus. Sillä, kuten sanottu, niin valtavan suuri osa Suomen kansaa ei voisi mitenkään tunnustaa sitä omaksensa. Minä puolestani olisin ollut erinomaisen valmis kompromissiin ja olen. sikäli kuin olen ollut asiain käsittelyssä mukana, aina kannattanut sen tekoa sini-valkoisen ja punakeltaisen välillä. Sillä meillä ei nyt ole varaa pienissä eikä suurissa asioissa lihaviin riitoihin. Jos koskaan, niin on nyt tälle kansalle laihakin sovinto parempi suurissa ja pienissä asioissa. Olin odottanut, että asia olisi saanutkin tällaisen ratkaisun, sillä siihen näytti olevan jo niin paljon hyväksyttäviä, ainakin mukiinmeneviä ehdotuksia. Näin ei ole käynyt. Kaikesta päättäen on perustuslakivaliokunta ja sen mietinnöstä päättäen sen valtava enemmistö katsonut lopultakin olevan parasta, mitä kauppalippuun tulee, jäädä yksinkertaisen valko-sinisen lipun kannalla ja pyrkiä kompromissiin hyväksymällä erityisen valtiolipun, jossa myöskin puna-keltainen vaakuna esiintyy!. Tämä on näet kompromissi tämäkin, sillä juuri sini-valkoisen kannattajani taholla on ollut suuri vastenmielisyys erityisen valtiolipun omistamiseen, erityisesti siitä syystä, että meidän nähdäksemme nuoren valtiomme vaatimattomuuteen paremmin olisi soveltunut yksi ainoa kansallis- ja kauppalippu. Kun näin on ja kun asialla on kiire, kun melkein alkaa, ruumiillisesti tuntua kiusalliselta se seikka, että me emme tämmöisessäkään asiassa voi päästä tulokseen, vaan että vieraitten täytyy meitä kiirehtiä ja moittien huomauttaa, kuinka meidän kykenemättömyytemme päästä tuloksiin tuottaa hankaluuksia ja vaikeuksia, niin en katso mahdolliseksi nyt enää kannattaa sitä ajatusta, että kauppalippuun otettaisiin myös puna-keltainen jollakin tavoin sommiteltuna, niin mielelläni kuin olisin siihen kompromissin aikaansaamiseksi aikaisemmalla asteella mennyt.
En voi lopettaa lausumatta suurinta iloani siitä lausunnosta, jonka ed. Hornborg antoi, ei sentähden minä vakuutan sen että hän puhui sini-valkoisen puolesta, jota hän ei itse kannata, vaan sentähden, että minä näin hänen puheessaan ylevän ilmauksen siitä mielialasta, jonka minä toivoisin näinä aikoina elähyttävän jokaista Suomen miestä suurissa ja pienissä asioissa. Olen lukemattomia kertoja suomenmielisten ystävien kanssa vuosikymmenen kuluessa saanut kiivaassakin kiistassa edustaa sitä vakaumusta, että meidän ruotsinmielisiämme ei saa arvostella kaikkia samalla tavalla, että heissä on paljon meidän kansamme parasta ainesta, joitten isänmaanrakkauteen, joitten haluun palvella koko tätä kansaa ja maata minä uskon ja luotan yhtä varmasti kuin ikinä mihinkään niin sanottuun suomenmieliseen. (Keskustasta: Hyvä!) Minä olen nähnyt tästä vakaumuksestani komean todistuksen siinä mielenlaadussa, joka oli ed. Hornborgin puheen takana, ja siitä minä iloitsen sydämeni pohjasta.

Ed. Ingman: Pyydän vastustaa ed. Hedborgin tekemää ehdotusta. Perustuslakivaliokunnassa oli kyllä jo kerran päässyt valtaan se mielipide, että vaakuna olisi siirrettävä tangon puoliseen suorakaiteeseen ja että olisi ainoastaan yksi lippu, sotalippua lukuunottamatta. Mutta asiantuntevalta taholta tehtiin tätä muotoa vastaan vakavia huomautuksia. Sanottiin, että lippu silloin juuri nimenomaan tulee pursiklubin lipun kaltaiseksi ja että, jos oli valittava niitten kahden välillä, joko vaakuna yläkulmaan tai keskelle, niin ehdottomasti olisi parempi silloin asettaa vaakuna keskelle. Tämän johdosta perustuslakivaliokunta sitten muutti vaakunan paikan valtiolipussa ja sotalipussa keskelle, ja minusta ei ole syytä tässäkään suhteessa nyt enää tehdä muutosta.

Ed. Hornborg: Dä jag senast gjorde mig skyldig till en försummelse vid understödandet af herr Hedbergs förslag, ville jag nu till förklaring nämna, att jag uppfattar det sålunda, att han ville lämna statsflaggan och örlogsflaggan orörda, men införa Finlands vapen i handelsflaggan.

Ed. Sundblom: Enligt min mening gick det hr Hornborg, som det plägar och måste gå, när man pläderar för en sak, som man icke själf tror på: trots all vältalighet måste det misslyckas.
Hr Hornborg gjorde sig enligt min uppfattning skyldig tilli ett litet misstag. Det är oriktigt att tro, att våra jaktklubbar frivilligt valt blå och hvit korsflagga. Det fästes nämligen som ett villkor vid rättigheten att i vårt land bilda segelsällskap och få dessa erkända, att just denna blå-hvita flagga skulle användas. Under sådana förhållanden är det icke något skäl i världen att åberopa detta faktum som försvar för nu ifrågavarande flagga.
Hr Nevanlinnas erinran föranleder mig yttra, att då jag är en af de få, som i denna församling kunna anses representera Finlands sjöfart och rederinäring, jag anser det icke blott som en rätt utan äfven som en plikt att uttala mig i frågan om Finlands handelsflagga, thvilken ju på det allra närmaste berör landets sjöfart.

Ed. Wrede: Då jag deltagit i behandlingen af denna fråga i grundlagsutskottet och icke reserverat mig, ber jag att få helt kort nämna, att jag icke delar utskottets ståndpunkt i frågan. Jag kan närmast ansluta mig till hr Hornborg och ber att få biträda samma förslag som han.

Ed. Hornborg: Jag har icke såsom hr Sundblom velat göra gällande försvarat en salk, som jag icke tror på. Det är icke fräga om att tro eller icke tro på de hvit-blåa färgerna.
Jag har accepterat dem för min enskilda del därför, att jag på den senaste tiden blifvit öfvertygad om, att dessa färger, såsom hr Nevanlinna i förra delen af sitt andragande framhöll, äro för största delen af vårt folk vårt lands lefvan-de färger, medan för största delen af vårt folk de rödgula äro döda färger. Att jag personligen beklagar det betyder ingenting. Men misstaget, som hr Sundblom rättade, har jag icke begått.

Ed. Juutilainen: Minä myöskin vastustan ed. Hedborgin tekemää ehdotusta ja kannatan perustuslakivaliokunnan mietintöä. Huomautan kuitenkin, että lippuehdotus on sovittelun tulos jo siinäkin suhteessa, että se on ristilippu, kun käytännössä täällä on ollut toisenlainen sini-valikoinen lippu. Se seikka jo kyllin osoittaa meidän yhteisyytemme Skandinavian maiden kanssa.

Senaattori Setälä: Ennenkuin keskustelu päättyy, pyytäisin saada pöytäkirjaan merkityksi ainoastaan, että minä, puolestani valitan, että ylväs leijonalippu, joka liittyy meidän vapautumisemme kalliimpiin muistoihin, nyt kokonaan arvottomana viskataan pois.

Ed. Bäck: Jag her att få instämma i den senaste talarens yttrande.

Yleiskeskustelu julistetaan päättyneeksi.

Puhemies: Keskustelun kuluessa on ed. Sundblom ed. Gäddan kannattamana ehdottanut, että perustuslakivaliokunnan mietinnön vastalauseessa tehdyt ehdotukset hyväksyttäisiin. Sitä paitsi on ed. Hedberg, jota ed. Hornborg on kannattanut, ehdottanut muutosta 3 §:ään. Mikäli tulee ed. Hedbergin ehdotuksen, tarkoittaa se muutosta 3 §:ään ja otetaan siis huomioon sen yk[si]tyiskohtaisessa käsittelyssä. Mitä ed. Sundblomin ehdotukseen tulee, kun se tarkoittaa, ehdotusta, joka koskee lakia kokonaisuudessaan, katson, että se on otettava huomioon vasta sitten, kun laki on yksityiskohtaisesti läpikäyty.

Ehdotettu menettely hyväksytään.

Puhemies: Ryhdytään siis lakiehdotusta käsittelemään yksityiskohtaisesti.

1 ja 2 §:t -esitellään ja hyväksytään järjestänsä keskustelutta.


3 §.

Keskustelu:

Ed. Hedberg: Den förändring jag önskade få införd skulle lyda: "Såsom sjöfarts- och handelsflagga föres en rektangelformig duk med ultramarinhlått kors på hvit botten. I midten- af flaggans öfre hvita fält närmast stången är anbragdt Finlands vapen."
Mom. 2 likatydande med mom. 2 i § 1 första meningen.
Puhemies: Keskustelu 3 § :sta julistettanne päättyneeksi? Ed. Hedbergin ehdotusta ei liene kannatettu?

Puheenvuoron saatuaan lausuu

Ed. Estlander: Jag fattade att förslaget af sig själft skulle upptagas, under specialbehandlingen. och försummade jag och måhända andra därför att understöda detsamma.

Puhemies: Med anledning af Idgm. Estlanders uttalande får meddela att Idgm. Hedberg genom sekreteraren tillkännagifvit det han frånginge sitt förslag under uppgift att detsamma, såsom hänförande sig till 3 §, skulle förnyas vid detaljbehandlingen af lagförslaget, hvilket likväl ej skett. Vid sådant förhållande lämnas Idgm. Estlander tillfälle att ännu framställa ett- dylikt förslag, därest han sådant önskar.

Ed. Estlander: För min del har jag svårt att understöda detta förslag, emedan jag har min reservation att försvara, men jag förmodar att andra äro villiga att göra det.

Ed. Roos: Under allmänna diskussionen ha flere talare understödt herr Hedbergs förslag, och jag för min del antog, att förslaget på grund häraf skulle komma under omröstning. Därför anmälde jag icke, att jag förenar mig om hans förslag, men anhåller åtminstone nu att få göra det, om det icke är för sent.

Keskustelu 3 §:stä julistetaan päättyneeksi.

Puhemies: Ed. Hedberg ed. Roosin kannattamana, on vastoin valiokunnan ehdotusta ehdottanut, että 3 § tulisi kuulumaan seuraavaisesti: "Merenkulku- ja kauppalippuna käytetään suorakaiteista lippua tummansinisellä ristillä valkealle pohjalle. Keskelle lipun ylimmäiseen valkeaan osastoon lähinnä tankoa on kiinnitetty Suomen vaakuna.” Toinen kohta, pykälässä tulisi kuulumaan samalla tavoin kuin- toinen, kohta perustus- lakivaliokunnan ehdottamassa ensimmäisessä pykälässä.

Selonteko myönnetään oikeaksi.

Äänestys ja päätös:

Ken tässä kohden hyväksyy suuren valiokunnan ehdotuksen, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Hedbergin ehdotus hyväksytty.
Äänestyksessä annetaan 53 jaa- ja, 17 ei-ääntä. Eduskunta on siis tässä kohden hyväksynyt suuren valiokunnan ehdotuksen.

4 § hyväksytään keskustelutta sekä samoin 5 ja 6 §:t, otsikko ja alkulause.

Puhemies: Tämän jälkeen olisi äänestettävä lakiehdotuksen, sellaisena kuin se nyt on hyväksytty, ja ed. Sundblomin tekemän ehdotuksen välillä.

Äänestys ja päätös:

Ken hyväksyy suuren valiokunnan ehdotuksen, äänestää "jaa"; jos "ei" voittaa, on ed. Sundblomin ehdotus hyväksytty.

Äänestyksessä ovat jaa -äänet voitolla. Suuren valiokunnan ehdotus siis on muuttamattomana hyväksytty.

Puhemies: Asian toinen käsittely on loppuun suoritettu.

Toiset valtiopäivät, 1917 pöytäkirjat II: Ehdotusta laiksi Suomen lipusta...

Toiset valtiopäivät, 1917 pöytäkirjat II,
Istunnot 49-101
Toukokuun 15 päivästä 1918 valtiopäivien loppuun sekä nimi- ja asialuettelot.
Helsingissä 1918, Valtioneuvoston kirjapaino.

55. Perjantaina 24 p. toukokuuta
k:lo 9,30 illalla.

3) Ehdotusta laiksi Suomen lipusta koskevan hallituksen esityksen n:o 36 johdosta laadittu perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 9, joka viime täysi-istunnossa pantiin pöydälle, esitellään mainitun lainsäätämisasian ensimäistä käsittelyä varten.

Keskustelu:

Ed. Estlander Det vore mycket att beklaga, om grundlagsutskottets förslag skulle af landtdagen antagas. Därigenom komme att äfbrytas en sund ooh god tradition, som håller på att utbilda sig beträffande Finlands flagg och de färger, på hvilika densamma bör uppbyggas, traditionen om en röd och gul korsflagg, hvilken på samma gång är heraldiskt och historiskt riktig och därjämte den af alla sakkunniga nr praktisk synpunkt enhälligt förordade. Det förslag utskottets majoritet framställer hvilar åter, försåvidt jag kunnat finna, i hufvudsak på färgidiosynkrasier och kansiotänkande och är hvad det praktiska beträffar kanske det minst lyckligt valda. Under sådana, omständigheter ber jag för min del att få i stora utskottets åtanke rekommendera, det förslag, som jag reservationsvis i grundlagsutskottet framställt, och hoppas jag. att stora utskottet skall taga i betraktande de faktorer, som verkligen borde få influera på. detta, ärende och vid detsamma vara bestämmande.

Ed. Colliander: Såsom opinionen pä senaste tider utvecklat sig i denna fråga, blir det väl tämligen öfverllödigt att markera en afvikande ståndpunkt, men jag kan i alla fall icke låta bli att göra det. Den gul-röda flaggan har hos oss utgjort symbolen för vår frihetskamp. Det var den, som var protesten mot det ryska förtrycket, och det förefaller egendomligt att just i dessa dagar, då vi egentligen nått resultatet med våra mångåriga protester och då vi ändtligen synas stå inför den period, då vi nått vår frihet, lämna dessa färger, som varit våra under de svåraste och tyngsta dagarna, och det på sådana, skäl, som här hafva framförts och som åtminstone för mig icke kunna blifva bestämmande och icke kunna af mig erkännas såsom verkliga skäl för en förändring i detta syfte. Den skräck för allt rödt, som nu har kommit till synes, förefaller mig rent af löjeväckande. men den har dess Värre i alla fall synbarligen kraftigt medverkat till att opinionen har kunnat få den riktning, som den fått. Jag ber för min del att få förorda samma förslag, som af professor Estlander i hans reservation har framhållits, d. v. s. ett gult kors på rödt botten, eventuellt, för att tillfredsställa, också andra meningsriktningar, med de andra färger, som tidigare varit föreslagna, exempelvis i det förslag, som från regeringens sida framställts.

Ed. Ottelin: Jag ber också att få understöda herr Estlanders reservation, icke endast på de skäl, som han och herr Colliander redan framhållit, utan också därför att särskildt fackmän, d, v. s. skeppsbefälhafvarena, omfattat den åsikt, som dessa uttalat. Jag ber att få framhålla, alt Wasa skeppsbefälha fvareförening bedt mig framföra som dess åsikt, att flaggan borde vara röd-gul med öfre fältet vid stången belagdt med 9 rosor, heraldiskt ordnade, detta enligt ett telegram, som skeppsbefälhnfvareföreningen tillsändt mig.

Ed. Hedberg: Ben af grundlagsutskottet föreslagna flaggan är ju ömkligt ful, men om smakfrågor skall man icke diskutera. Men den är dålig. Inom sjöfartskretsar är det allmänt erkändt att den synes utomordentligt illa till sjöss och det skulle betinga, att vi finge andra färger. På grund häråt, såsom också på grund af de skäl, som redan af föregående talare framhållits, ber också jag att få föreslå en flagga i öfverensstämmelse med regeringens proposition.

Ed. Rosenqvist: Då jag, ehuru jag deltagit i ärendets behandling i grundlagsutskottet, icke reserverat mig, ber jag endast att till protokollet få antecknadt, att jag i utskottet röstat för bibehållande af rödt ech gult såsom grundfärger i vår flagga.

Ed. Schybergson: Jag säger ingenting gip dem, som hela tiden hållit på blått och hvitt. Det är, såsom hr Hedberg sagt, en smakfråga, hvarom man icke kan disputera. Men livad som förefaller mig egendomligt är att så många af dem, som tidigare hållit på den röda färgen, nu hafva gått ifrån den till följd af de senaste månadernas händelser. De må nu hafva varit huru gräsliga som hälst, så icke lär man för den skull kunna afskaffa den röda färgen. Nog få vi behålla den, och vacker förblir den. Vill man dock bli helt och hållet hvit och oskyldig ooh färglös, så må vi taga bort den röda matta, som vi sitta på, och då bör man gå ännu längre så att t. ex. försäkringsbolaget Kullervo byter namn för att icke påminna om Kullervo Manner. Man kunde drifva dessa jämförelser till det oändliga. Detta att våra trupper haft en annan färg än de röda uti befrielsekriget var en naturlig sak, men verkar icke på den fråga, som nu är före.
Jag skulle tillråda landtdagens medlemmar att gå ipp till Observatoriebärgen och se på flaggan öfver Segelklubhens paviljong. Då skulle de få se, huru den blåhvita flaggan kommer att te sig, i synnerhet om den icke är ny och ren. Det har varit ett alldeles lättvindigt sätt, på hvilket denna sak skötts, då landtdagen icke ens varit i tillfälle att se de flaggförslag, som i utskottet förordats, invid hvarandra i naturlig storlek. Jag finner att en flagga, sådan som hr Estlander föreslagit den, borde sättas jämsides med denna blåhvita för att man skulle kunna bättre träffa sitt val, och jag anser att hr Estlanders förslag innebär en betydande förbättring i det afseendet, att man tänker sig, att de blåhvita färgerna: blefve anbragta uti det öfre fältet för att sålunda hvarje förblandning med den danska flaggan skulle undvikas. Jag förstår icke den brådska, som man nu har i denna sak, då den är alldeles tor viktig för all man skall klubba igenom den i ett ögonblick af nervositet. Vi skulle mycket väl hinna, göra flaggförsiagen åskådliga för en och hvar och vänta med åtgörandet till dess detta hunnit ske. Det skulle dock icke medföra en väntan på mer än tio dagar. Jag förenar mig ora hr Estlanders förslag.

Ed. Alkio: On epäilemätöntä, että tässä lippukysymyksessä suurelta osaltaan on esillä myöskin makukysymys. Mutta siinä on muitakin näkökohtia, joihin tässä edellisessä, keskustelussa, on jo tahdottu viitata. Täällä en väitetty, että punakeltaiset värit olisivat lippuväreinäkin historiallisesti perustettuja. Minun luullakseni tämä väite on kumminkin huomattavassa määrässä liioiteltu. Minä luulen, että punakeltainen lippu ilmestyi tänne routavuosien keralla. Se on siis korkeintaan parin vuosikymmenen ikäinen. Vaakunaväreinä keltainen ja punainen kyllä ovat vanhemmat, mutta, eihän kukaan tahtone väittää, että jokaisessa maassa vaakunavärit ehdottomasti kuuluisivat lippuun. Vanhemmat lippuväreinä täällä ovat sininen ja valkoinen. Olen kuullut, ettii sinivalkoinen lippu liehui tuulessa täällä Helsingissä ensi kerran virallisesti sillein, kun Maamme-laulu ensi kerran esitettiin. Siinä on myöskin jonkun verran historiallista traditsioonia. Minä puolestani olen ollut aina ehdottomasti sinivalkoisen lipun kannalla ja olisin suonut, ettei olisi tarvinnut Suomen lippuun panna mitään muuta kuin nämä kaksi väriä. Mutta kun täällä on verrattain huomattava määrä yleistä, mielipidettä olemassa myös punakeltaisten värien puolella, nimenomaan vaakunalipun puolella, olen suostunut siihen, että yhdessä lipussa ratkaistaan koko lipputaistelu siten, että siihen myös asetetaan Suomen vaakuna.
Mikäli minä esteettiseltä kannalta ymmärrän asiaa arvostella, on minun silmääni tämä nyt perustuslakivaliokunnassa muodostunut lippu joka tapauksessa kauniimpi ja onnistuneempi kuin suuri punainen lippu, jossa on keskellä Suomen vaakuna. Täällä muiden muassa ed. Schybergson huomautti siitä, mitenkä etäämmältä katsottuna ja hieman likaantuneena, ei tämä sinivalkoinen näytä juuri millekään. Mutta näinä päivinä on samassa merkityksessä tarkastettu eräitä leijonalippuja ja minä pyydän edustajia, jotka epäilevät sinivalkoisen lipun näkyväisyyttä ja kauneutta, sittenkuin se likaantuu, tarkastamaan myöskin näitä likaantuneita ja muuttuneita leijonalippuja. Eivät nekään ole mitään kauniita, kun ne ovat kerran likaantuneita. Joka tapauksessa minä panen erittäin merkitystä siihen, että kun me nyt virallisesti vahvistamme ensi kerran Suomen lipun, olisi veristä pilkkaa ottaa Suomen lipuksi punainen, silloin, kun kerran Suomessa on täytynyt punainen kapina kukistaa valkoisen merkeissä. (Hyvä! Hyvä!)
Me emme tahdo punaista väriä nähdä lipussa siitä syystä, että punaisen värin merkeissä on tämän maan kansallisuutta, jopa koko kansaa vastaan käyty kapinallista taistelua. Sen vuoksi tahdomme me tästä juuri perustaa sen traditsioonin, jonka pohjalta, sinivalkoinen lippu nyt nousee. Ja kun me asetamme sinivalkoisen lipun keskelle Suomen vaakunan, luulemme, että niittenkin, jotka ovat katsoneet, että vaaikunalippu olisi ainoa oikea olemaan Suomen valtakunnan lippuna, niittenkin on alistuminen siihen, että tällainen kompromissiratkaisu on ollut ainoa oikea.

Ed. Ingman: Niinkuin perustuslakivaliokunnan mietinnössä näkyy, on valiokunnassa saavutettu, tekisi mieli sanoa odottamattoman suuri yksimielisyys tässä asiassa, siinä määrin, että niin hajalle kuin mielipiteet aluksi näyttivätkin menevän, lopuksi kaikki muut valiokunnan ryhmät, paitsi yhtä ainoaa, ovat voineet ehdotukseen yhtyä. Ja ehdotus on nähdäkseni senlaatuinen, että sillä, jos se hyväksytään, tulee olemaan laajaa kannatusta yli maan. Täällä vaikuttavat tunnesyyt. Tätä asiaa ei voida ratkaista ottamatta niitä huomioon, ja hyvin voimakkaat tunnesyyt puolustavat sinivalkoista lippua. Mutta minä olen sitä mieltä, että se kestää myöskin kritiikin kylmän järjen kannalta. Ne muistutukset, joita sitä vastaan on tehty, eiviit käsittääkseni ole oikeutettuja. Täällä on viimeksi ed. Hedberg huomauttanut samaa, mitä jo ennen on kuultu, nimittäin, että ehdotettu lippu ei näkyisi merellä. Eräälle, joka tänään aikaisemmin teki minulle saman huomautuksen, vastasin, että kun erään suuren valtakunnan sotalippu merellä on vaaleansininen valkoisella pohjalla, ja se on katsottu riittävän, niin kyllä tummansininen risti valkealla pohjalla meidän lippunamme varmasti näkyy tarneeksi. Minä toivoisin, että tätä asiaa ei nyt enää revittäisi rikki, sillä nopea ratkaisu on välttämätön. Eduskunta, varmaan tämän päivän lehdissä on nähnyt, että tänään uudestaan on kiirehdittjr tämän asian ratkaisua, ja minä toivon, että kun asia ratkaistaan perustuslakivaliokunnan ehdotuksen mukaan, kaikki sitten myöskin asettuvat lojaalisiksi tätä päätöstä kohtaan ja että kaikki katsovat kunnia-asiakseen puolustaa eduskunnan hyväksymää Suomen lippua.

Ed. Estlander: I motsats till den senaste talaren vill jag understryka, att detta ärende icke är så brådskande som man nu vill göra gällande. Ty senaten har redan tidigare utfärdat en förordning om begagnandet af interimistisk flagg, och den flagg har nu redan införts för sjögående fartyg och i hufvudsak i de fall, där flagg behöfves som mest. Om nu detta förhållande blir bestående någon tid, är därmed ingen skada skedd, utan kunde så mycket hellre just denna flagg sedermera bli antagen.
Uttalandet att förslaget är ett kompromissförslag är en sanning med modifikation. I kompromissväg beslöts blott att antaga denna blå och hvita korsflagga med Finlands vapen. Men sedermera beslöt utskottet något helt annat, nämligen att denna i kompromissväg ernådda flagg skulle bli endast statsflagg, medan däremot såsom handels- och örlogsflagg skulle användas den rena blå-hvita. Detta är icke något verkligt tillmötesgående. Sålunda kömme den s. k. kompromissflaggen att användas blott i ett fåtal fall, medan i de flesta fall, inom handelsmarinen, den ensidiga blå-hvita flaggen komme att användas. Detta kan jag icke kalla en ärlig kompromiss.
(Tulkinnan jälkeen:)
Jag försade mig, då jag yttrade, att flaggen också såsom örlogisflagg- skulle föras utan vapen. Men den omständighet, att örlogsflaggen föres på ett fåtal fartyg och förändrar icke mitt uttalande därom, att kompromissen icke är rättvis.

Ed. Hornborg; Jag hade icke tänkt yttra mig i denna debatt, men ser mig dock nu föranlåden att säga några ord. Detta därför, att jag hör till dem, som i grundlagsmitskottet ha behandlat föreliggande fråga, och icke har reserverat mig. Jag hyser, liksom flere andra, som i kväll hafva yttrat sig i frågan, den uppfattningen, att den röd-gula ur många, synpunkter vore att föredraga, men redan i landtdagsgruppernas gemensamma delegation uttalade jag mig i den riktingen, att då det föreföll påtaglig att största delen af befolkningen alldeles afgjordt uppbar de blå-hvita färgerna, afstod jag för min personliga del från vidare opposition inför detta faktum. Min uppfattning af de röd-gula färgernas praktiska företräde har icke förändrats, men denna praktiska sida af saken kan icke vara den afgörande, då nu en gång en bestämd och utpräglad känsla inom största delen af befolkningen talar för de hvit-blåa färgerna. Därtill kunna anhängarna af de röd-gula intet göra. Herr Ingman gjorde den invändningen mot dem, som hafva framhållit vapenfärgernas praiktiska företräden att en stormakts örlogsfiotta har fört blått- kors på hvit duk. Det är emellertid så, att krigshistorien visar, att denna flagga knappast har synts på hafvet, så att det motivet håller knappast streck. Eör öfrigt förenar jag mig med herr Ingman i förhoppningen, att landtdagens beslut, sådant de nu fattas, lojalt skall iakttagas af hela folket.

Ed. Wuokoski: Perustuslakivaliokunta ratkaistessaan Suomen lippukysymyksen sinivalkoisten värien merkeissä on osoittanut ymmärtäneensä kansan enemmistön hartaan toivomuksen lippukysymyksessä. Sillä suomalainen väestö tuntee kotoisen tunnelman ainoaltaan sinivalkoisten värien alla. Puna-keltainen lippu ei olisi rakkaudella ja lämmöllä noussut Suomen kotien kattojen harjoille, niinkuin sen nostavat nyt suomalaiset saadessaan lippuunsa sinivalkoisen kotoisen värinsä. Pidän perustuslakivaliokunnan lippukysymysratkaisua perin onnistuneena.

Ed. Ingman: Pyysin puheenvuoroa, ed. Estlanderin lausunnon johdosta tehdäkseni sen huomautuksen sotalippuun nähden, minkä herra Estlander sittemmin lausuntonsa täydennykseksi itse teki.
Herra Hornborgin lausunto siitä, että mainitsemani sotalippu ei ole näkynyt merillä, pitää kyllä paikkansa viime aikoihin nähden. Mutta lienee se aikaisemmin kuitenkin siellä täällä myöskin näkynyt, enkä ole kuullut valituksia siitä, ettei sitä olisi tunnettu.

Ed. Hultin: Minä puolestani kuulun niihin, jotka ovat pitäneet Suomen leijonalippua maamme vapauden ja itsenäisyydentaistelun tunnusmerkkinä, ja olisin omasta puolestani suonut ja olen valiokunnassakin ehdottanut, että leijonalippu edelleenkin säilytettäisiin vattiolippuna. Mutta kun minäkin olen tullut vakuutetuksi siitä, että sininen ja valkoinen ovat kansamme suurimmalle enemmistölle rakkaimmat värit, niin olen tullut siihen, että nämä olisi lipussa käytettävä. Ehdotan sen vuoksi, että kauppalippuna käytettäisiin sinistä ristiä valkoisella, pohjalla. Sittemmin syntyi, niinkuin täällä on mainittu, valiokunnassa kompromissiehdotus, että Suomen vaakuna lisättäisiin tähän ristilippuun. Asia sai kuitenkin lopuksi semmoisen käänteen, että kauppalipusta vaakuna poistettiin. Tämä vähensi kompromissin merkitystä.
On huomautettu, että sini-valkoinen lippu on epäkäytännöllinen, että merellä nämä värit muka eivät näy. Täytyy kuitenkin myöntää, että useilla merenkulkijakansoilla on tämänkin värisiä lippuja. Niinhän on esimerkiksi Kreikalla sini-valkoinen ja Ruotsilla keltainen risti sinisellä pohjalla. Myöskin Islannin saarikansa on valinnut sini-valkoiset värit. Eivät nämä värit siis liene niin epäkäytännöllisiä, kuin on tahdottu väittää. Minäkin voin ed. Hornborgin lausumaan toivomukseen, mutta soisin kuitenkin, ettei leijonalippua, jolla, itsenäisyyttämme on ensiksi juhlittu, tuomittaisi pelkäksi muinaismuistoksi, vaan että sen käyttäminen olisi sallittua juhlatilaisuuksissa koristeellisessa tarkoituksessa.

Ed. Schybergson: Jag begärde ordet i anledning däraf, att herr Alkio först och herr Ingman sedan, likaså herr Hornborg och nu sist och slutligen fröken Hultin uttalat förhoppningen, att alla komme att underkasta, sig landtdagens beslut i detta ärende. Enligt min tanke kan icke annat komma i fråga. Jag för min del icke blott underkastar mig det, utan skall icke ens söka undgå beslutet genom att alls icke hissa någon flagga, utan kommer omedelbart att hissa den flagga, som landtdagen besluter. Men kvad jag yttrade första, gången, då jag hade ordet i denna fråga, gick ut på att landtdagen själf, innan den fattar sitt beslut, dock skall taga sig den betänketid, som behöfves för att beslutet skall vara fattadt efter moget öfvervägande, och det synes mig som om landtdagen eller dess majoritet, blott och bart för att nu få frågan afgjord, skulle söka skynda på saken mera än dess behandling rätteligen skulle kräfva. Beträffande det, som herr Ingman sade, att i grundlagsutskottet alla slutligen blifvit ense efter det olika meningar framträdt, så förhåller det sig väl såsom alltid med kompromisser, nämligen så, att ingen är riktigt nöjd. Jag upprepar det ännu, hvilket än beslutet blir, kan annat icke komma i fråga än att alla lojalt foga sig i beslutet.

Ed. Ingman: Kun herra Schybergson jo toisen kerran huomautti siitä, että tätä asiaa olisi liiallisella kiireellä ajettu, niin lienee syytä huomauttaa, että hallituksen esitys on saapunut eduskunnalle tammikuussa, jos muistan oikein, tammikuun keskivälissä, ja nyt on toukokuun loppu. Meillä on ollut runsaasti aikaa sekä yhdessä että yksinäisyydessä, miettiä tätä asiaa. Ei tässä voitane syyttää valiokuntaa liiallisesta, hätäilemisestä.

Ed. Ahmavaara: En luule, että asia lykkäämällä ollenkaan tulee muuttumaan. Tuo sini-valkoinen lippu on ainakin suomalaisen kansan mieleen niin painunut ja; se on siksi rakkaaksi sille käynyt, ettei se luovu siitä, vaikka kuinka pitkälle lykättäisiin tätä asiaa. Minun täytyy sanoa, että kun täällä pimeänä aikana, jolloin ryövärivalta vallitsi pääkaupungissa, näki punaista lippua, niin kyllä se vei kaikki sympatiat sen puolelta, ja kun täällä sitten pääsivät ihmiset valtaan ja loppui tuo ryöväri valta, ja senaatin katolle kohotettiin punainen leijonalippu, niin kyllä oli ikävää nähdä sitä, ja moni huokasi, ettei väri muuttunutkaan, vaikka valta tuli jälleen sivistyneiden ihmisten käsiin. Täällä kerrottiin, että Pohjanmaalla olisi armeijassa ruvettu käyttämään leijonalippua, ja olin minäkin sitä mieltä, että jos sitä siellä on käytetty, niin se on siellä pyhitetty, mutta huomasin Pohjanmaalle matkustaessani, että se oli perätön uutinen; siellä kaikkialla liehui sini-valkoinen lippu ja minusta oli niin hauska matkustaa, Oulun jokivartta, kun näki miten kansa ymmärsi, että se on pelastunut raakalaisuudesta ja että vapaus on saavutettu, ja merkkinä siitä kohosi tuo kaunis lippu; kyllä se oli minusta kuin juhlapäivä. Täällä ei ole tuotukaan sini-valkoista lippua vastaan oikeastaan muuta, kuin että se likaisena ja kuluneena on ruma. Mutta mikähän lippu on kuluneena ja likaisena kaunis! Minusta ne ovat kaikki silloin rumia, ja minusta tämä on hyvä puoli, ettemme pidä likaisena ja rumina lippujamme, vaan tulee olla sydämelle kallis asia, että pidämme sen puhtaana. Toivon, että tämän lipun merkeissä Suomen kansa kulkee tulevaisuutta kohti ja. että se lippu tulee kaikille meille rakkaaksi.

Ed. Bäck: Hr Ingman framhöll i sitt andragande, alt det icke torde finnas i denna kammare någon, för hvilken det föreliggande betänkandet hadekommit för sent. Det finnes väl i denna kammare i afton många sådana landtdagsmän, hvilka knappt kommit sig för att genomläsa själfva propositionen. Jag t. ex. satt hela 12 dagar fängslad. Jag blef fängslad just därför, att jag vågade infinna mig här i landtdagshuset för att borttaga mina papper. Efter min frigifning var jag naturligtvis icke i tillfälle att tillegna mig den mig tillhöriga egendom, som förvarades i detta rum. Sedermera var jag tvungen att som ett jagadt djur fly frän ställe till ställe och till sist gömma mig på ett sjukhus. Då jag åter fritt kunde röra mig på stadens gator detta skedde naturligtvis först efter tyskarnas hitkomst måste jag säga, att när jag för första gängen såg dessa rödgula flaggor på de officiella och enskilda husen, betraktade jag dessa stolta fanor ingalunda med afsky, utan tvärtom med hänförelse. Nu kunde jag verkligen säga om vårt land: "Nu är Finland fritt".
Betänkandet om Finlands flagga fick jag i mina händer först för några dagar sedan.

Ed. Ingman: Minun täyty lausua valitteluni siitä, ettei ed. Bäck ollut ajoissa kantanut kotiin hallituksen esitystä lippuasiassa. Se oii jaettu jo niin paljon ennen kuin työ keskeytettiin, että ulkoasiainvaliokunnalla oii mietintönsäkin ensimmäisessä lukemisessa valmis.

Ed. Yrjö-Koskinen: Minunkin täytyy ihmetellä, ettei ed. Bäck nähnyt niitä lippuendotuksia joita säätytalolla, ennen kapinaa oli monet ajat katsottavana. Minun mielestäni perustuslakivaliokunta on osannut erinomaisesti oikeaan, sillä juuri näissähän väreissä, sinisessä ja valkoisessa, on meillä vuosikymmeniä, käyty kulttuuritaistelua nuoren suomalaisen kulttuurimme puolesta ja lisäksi on nyt urhea armeijamme vihkinyt valkoisen värin meille erikoisesti ihmisyyden, oikeuden, totuuden ja vapauden symbooliksi. Muita värejä me emme voi omistaa. Minä en luule, että ainoassakaan kodissa valkoisessa Suomessa suostuttaisiin nostamaan punaista väriä katolle. Punainenhan on tosin elämän väri, mutta, meille se on muuttunut kuoleman ja hävityksen väriksi. Me emme jaksaisi vetää kotimme harjalle tuota väriä, joka on meissä herättänyt semmoista kauhua. Mitä sanoisi valkoinen Suomi, jos eduskunta täällä nyt heille lähettäisi tämmöiset värit? Minä olen kiitollinen perustuslakivaliokunnalle, että se on löytänyt niin hyvän muodon näille eri lipuille, ja voimme kaikki olla niihin tyytyväisiä.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Asia lähetetään V. J:n 57 §:n mukaisesti suureen valiokuntaan lausunnon antamista varten.

Punanen väri

Punainen soihtu 1919

Punanen väri on tullut nykyaikana kuuluisaksi ja vihatuksi väriksi. Varsinkin Yhdysvalloissa on alettu laatia lakeja, jotka estävät työläisten käyttämästä punaista lippua kulkueissaan ja kokouksissaan. Tämän tähden kannattaa luoda jonkunverran huomiota ajatuksiin: "Minkä tähden ja mistä syystä”? Minkätähden ja mistä syystä - käsitämme me työläiset kyllä hyvästi, mutta on tällä asialla tieteellinenkin puolensa. Tämän tähden koetan selostaa tässä tätä asiaa siinä valossa kun sen nykyään tiedemiehet näkyvät selostavan. Erittäin sielutieteilijät lainaavat suuren huomion väreille.

Väri on värähtelyä eetterissä. Me emme näe väriä, mutta me näemme ainoastaan sen minkälaisen ominaisuuden seiIlmaisee aineessa, eetterissä. Seuraava taulukko on otettu prof. Mary Whiton Calkins’in kirjasta (Introduction of psychology). Tästä taulukosta näkee, miten nopeasti eetteri väräjää luodakseen erilaisia värejä. Tästä myös näkee miten pitkiä ovat aaltojen välit.

Värähtelyä sekunnissa. ........... Aaltojen pituus.
Punanen 450 bilj ........... 687 milj. osa millim.
Keltainen 526 " ........... 588 " " "
Vihriä 589 " ........... 526 " " "
Sininen 640 " ........... 484 " " "
Punasininen 790 " ........... 392 " " "

Tässä nähdään aistiemme rajallisuus. Alin väri, mlnkä ihmisen silmä voi nähdä, on punanen ja ylin väri, minkä ihmisen silmä voi nähdä, on punasininen. Värejä samoin kuin kaikkia muitakin on luonnossa ala- ja yläpuolella tämän värähtelysarjan. Tällainen tiede nyt kenties ei ole niin perin välttämätöintä työläisen tänäpäivänä tietää, mutta se, miten värit vaikuttavat ihmisen mentallsuuteen on kenties työläisenkin tarvis jossakin määrin käsittää ja tämän tähden tulkoon tässä selostetuksi seuraavaa:
Väriteorioita on monta. Yksi teoria jakaa värit kolmeen pääväriin, punaseen, siniseen ja keltaseen, joista väreistä se selittää johtuvan kalkki muut värit. Toinen teoria selittää, että on olemassa neljä pääväriä, punanen, keltanen, viheriä ja sininen. Tämä teoria selittää myös, että kaikki muut värit johtuvat näistä neljästä pääväristä; ovat näitten sekoituksia. Kolmas teoria selittää, että me tunnemme yli 30,000 väriä ja että määrätty määrä tästä 30,000 väristä muodostavat punasen, sinisen, keltasen, viheriän jne.

Kuinka ja millä tavalla eri värit vaikuttavat ihmisen mieleen, selittää eräs amerikalainen tiedemies seuraavasti:

"Punanen on kiihoittavaa ja virkistävää. Sininen on tasainen, tyyni ja hermostoa sekä tunnelmia rauhoittavaa. Keltanen on elähyttävää, innostuttavaa ja nostavaa. Jokaisella tunnetilalla, emotionilla, on värinsä. Selvä puhdas-punanen edustaa elämän voimaa ja miehuutta uhkuvia tunnelmia. Mustanpunanen edustaa itsekkäitä ja omapäisiä tunteita. Mitä mustemmaksi punaväri tulee, sitä rumempia ja likaisempia tunteita se edustaa. Rakkauden tunnelmaa edustaa vähän sinertävänpunanen tai ruusunpunanen. Vihaa ja suuttumusta edustaa tulipunanen. Kateutta edustaa likaisen viheriä. Rahan tai tavaranhimoa edustaa myös likainen vihreä tai himmeä mustanpunanen.

"Keltanen edustaa korkeata ymmärrystä ja käsityskykyä, voiton ja kunnianhimoa. Matematikoissa ja filosofeissa tapaamme luonteita, joita edustaa keltanen.

"Sininen väri edustaa kaikkia spiritualistisia tunteita.

"Valkonen edustaa täydellistä totuutta ja edistyneisyyttä.

"Musta on Valkosen vastakohta.

"Viheriä edustaa tunnelmia: Rakkautta luontoon ja kotiin.

"Ruuni edustaa kovaa halua rehellisen menettelyn kautta saavuttaa arvoa.

"Harmaa edustaa pessimistisyyttä."

Onko tämä lyhyt selostus väreistä ja niiden vaikutuksista oikea tai väärä, emme tiedä. Mielikuvituksensa avulla ja muillakin tavoilla voi jokainen kokeilla itsensä kanssa. Otaksu, että kaikki mitä on ympärilläsi, on punasta. Pidä tätä mielikuvaa keskitettynä mielessäsi muutama minutti. Silloin saat nähdä vaikuttaako punanen niin kun tässä on kerrottu. Samalla tavalla voi kokeilla muitten värien kanssa. Jos astut huoneeseen, jonka seinät ovat sisältä valkean väriset, niin muutaman minutin kuluttua sinussa pitäisi tuntua rehellisyyden ja totuuden tunnelma. Jos muutaman minutin seisovasti ja tyynesti katsot johonkin väriin, niin sinussa pitäisi alkaa ilmetä se tunnelma, mitä tuo väri edustaa.

Tästä väriteoriasta voisi johtaa useita filosofisia kysymyksiä. Esim.: Mitä on väri? Mitä ja mikä on tunnelma? Aineitten ominaisuuksiako? Mitä on aineen ominaisuus?
Filosofinen viisastelu ei kuitenkaan työläiselle mitään merkitse. Ei myös väriteoriat. Työläiselle merkitsee vaan kylmä todellisuus. Itsensä ja toveriensa leipähuolet. Koskahan tulee se aika, että työläisilläkin on tilaisuus tutustua tieteisiin? Niin, koska

- N. Hill

Nahan valmistamisesta farmilla.

Pelto ja koti 3, 1.2.1914

Useiden asiaa koskevien kysymysten johdosta suomennamme tähän R. S. Wheeler’in kirjotuksen, joka on kirjotettu juuri farmareita varten.

Miksi ette säästä suurinta osaa siitä rahasta, jonka vuosittain kulutatte nahkaan? Ostaessanne valjaita hevosille, jalkineita ja käsineitä ihmisille y. m., on teidän rahavaranne vuoden lopussa paljon vähemmät kun alkaissa.

Nykyisin käytetään hukkaan suurin osa niistä nahoista, joita farmeilla saadaan ja jotka voitaisiin käyttää hyödyllisesti. Ensikerran, tästedes kun joku eläimistänne kuolee tai täydytään tappaa, koettakaa nylkeä se ja laittaa nahka korjuuseen käyttämällä jotakin niistä keinoista, joita minä olen menestyksellisesti käyttänyt ja joista tässä aion tehdä selkoa.

Jos te olette lampaan kasvattaja, koettakaa päästä eroon kulkukoirista. sillä ne ajattavat lampaita ja haavottavat niiden nahan, joka on hyvin suurena turmiona nahkaa valmistettaissa. Ette voi löytää parempaa kinnasnahkaa ja nahkaa keveämpien kenkien tekoa varten kuin on koirannahka. Te maksatte korkeita hintoja ostaessanne koiran nahasta tehtyjä kintaita, ettekä sittenkään ole varma, jos niitä saatte, sillä useinkin ne pakkaavat olemaan joko lammasnahkaa tai halaistua lehmän vuotaa.

Metsä-kissan nahka on myöskin hyvin pehmeää ja mukavaa, mutta ei kestä kulumista niin suuressa määrässä kuin esim. hirven, metsäkauriin ja pukin nahka (buckskin), joita tavallisesti ostetaan.

Mokkasiinit ovat erittäin mukavia huonekenkiä vaimoille ja lapsille ja voidaan niitä tehdä koiran, vasikan ja varsan nahkasta.

Pienen harjoittelun jälkeen voitte alkaa ilman suurta vastusta parkkiamaan kaikenlaisten villieläinten nahkoja, joita saadaan metsistä. Kaikkien sellaisten pienten metsä-eläinten nahoista voidaan tehdä hyviä lakkeja, kintaita, kauluksia y. m. ja hyvin huokealla hinnalla.

Minä olen käyttänyt useitakin eri tapoja nahkoja parkitessa ja olen tullut huomaamaan, että toisille nahoille auttaa paremmin toisenlainen keino kuin toisille.
Öljyllä parkkiamisella saadaan pehmeää ja valkeaa nahkaa; ja saadaan sillä tavalla yleensä hyvä nahka kaikkiin niihin tarkoituksiin, joista edellä on tässä kirjotuksessa jo mainittu. Parkilla parkkiaminen taasen tekee nahkaan ruskean värin ja käytetään sitä yleisemmin lehmän, varsan, koiran ja pukin nahalle. Öljyllä parkkiamalla saadaan vaalean keltasta ja hyvin lujaa nahkaa ja on sitä niinollen edullista käyttää valjaissa käytettävien nahkein parkkiamiseen.

Kuivana parkkiaminen, jossa käytetään aluna-suola seosta tekee valkean nahan, mutta tahtoo se tulla kovaa, jos nahka on hyvin paksua. Sillä tavalla saadaan myöskin hyvää nahkaa ja hyvin vähällä vaivalla; etenkin hienommat nahat saadaan sillä keinoin hyvin hyväksi.

Ennenkun nahkaa aletaan parkkiamaan, täytyy siitä ensin poistaa karva. Jos nahka on kuiva, liuotetaan se jonkunaikaa vedessä, useimmiten yli yön. Nahan tulee olla notkeaa aivan kun se olisi vasta nyletty. Tee seosta: 5 galloonaa pehmeää vettä ja yksi vartti palamatonta kalkkia, tai ellei kalkkia ole saatavissa, kaksi varttia kovanpuun tuhkaa. Anna nahan liota siinä siksi, että karva alkaa helposti irtaantumaan, johon se vaatii noin 2—4 päivää aikaa. Nahka painotetaan siksi, että se pysyy veden sisällä. Karvan poistamiseen käytetään jonkinlaista tylsä-sivuista esinettä, kuten teurastuspuukon hamaraa y. m. s. Pieni tukki tai suuren tukin pää, joka on vähän pyöristetty, on riittävän hyvä puhdistuspenkki. Puhdistuspenkin pinta tulee olla luonnollisesti hyvin sileä, sillä muussa tapauksessa voisi nahkaan tulla haavoja tai sitten jäsi karvapilkkuja. Karvojen poistaminen on paras alkaa niskan puolesta. Käyttäkää hyvää esiliinaa öljyvaatteesta sellainen on paras että voitte antaa nahan roikkua penkin laidalta ettekä kastele itseänne siihen nojaamalla.

Erittäin huolellinen tulisi olla, ettei raapisi marteis-ainetta (nahan pinnassa oleva nukka), sillä se tekee nahan paljon huonomman arvoiseksi. Taas, kun tehdään n. s. Indian buckskin’iä, otetaan siitä marteis-aine pois ja otetaan se karvojen kanssa yhdellä kertaa.

Kun nahkasta on kaikki karvat poissa, asetetaan se pehmeään veteen (vesi saa olla haaleaa) likoamaan yhden yön ajaksi, että mahdollisesti jäänyt kalkki ja tuhka liukeaa siitä pois, jonka jälkeen nahka on valmis parkittavaksi. Käyttäkää parkkiamiseen mitä tapaa haluatte ja mikä parhaiten soveltuu, mutta Indian buckskin'in valmistamiseen käyttäkää ainoastaan öljyseosta. Aineohjeet, jotka tässä annetaan, ovat riittävät yhdelle peuran tai vasikan nahalle. Keitä yksi vartti pehmeää saippuaa ja yksi iso kahvikupillinen tanners oil (fish oil) yhdessä siksi, että öljy murtaa saippuan ja sen jälkeen lisää yksi kupillinen paloöljyä (coal oil) ja kaksi galloonaa vettä ja keitä vielä muutama minuutti. Kun se jäähtyy, että se on vaan haaleaa, on se valmis nahalle.
Nahkaa tulee liikuttaa ja muokata hyvin, että kaikki ilmakuplat sen alta poistuvat, sillä mitä enemmän nahkaa muokataan sen parkissa ollessa, sen parempaa siitä tulee. Nahka painetaan seokseen niin, että se on täydellisesti seoksen sisässä. Pidettäköön sitä sitten lämpimässä paikassa. Joka toisen tai kolmen päivän perästä otettakoon se aina pois ja pestäköön haalealla saippuavaahdolla, vetelemällä ja kiskomalla nahkaa, että se tulee melkein kuivaksi. Seos, jossa nahkaa pidetään, lämmitetään joka kerta kun nahka siihen uudelleen pannaan ja sellaista menettelyä jatketaan noin kymmenestä päivästä 15:sta päivään. Viimeisen kerran kun nahka otetaan ulos, pestäköön se niinikään saippuavaadossa ja kierrettäköön mahdollisimman kuivaksi. Kun se on noin puolikuiva, on sitä alettava muokkaamaan, kiskomalla sitä tai lyömällä jonkinlaisen paalun ympärille. Tuollainen muokkaaminen on yksi tärkein osa nahan valmistuksessa ja ellei nahkaa ole muokattu mahdollisimman kuivaksi, tulee se vähän kankeaksi. Sitten kun nahka on täydellisesti kuiva, on se tavallisesti valkea ja pehmeä, jos se on hyvin tehty. Ellei se olisi sellaista, lämmitä seos uudelleen, lisää yksi painti saippuaa ja anna nahan liota kolme neljä päivää lisää. Pidettäköön mielessä, että märkä nahka palaa hyvin pian, joten seos ei saa olla kuumempaa kuin käsi helposti kestää.

Useampain puitten parkki on sopivaa nahan parkkiamiseen. Hemlockin, kastanpähkinän ja yleensä kaikki tammen parkit ovat kelvollisia nahan parkkiamiseen. Punanen ja musta tammi antavat nahkaan miellyttävän tumman värin. Sellaisesta parkista poistettakoon päältä karkein kuori, sillä sellaisella ei ole mitään virkaa parkkiamisessa. Parkit hakataan tai jauhetaan hyvin pieniksi sen parempi mitä pienemmiksi ja otetaan sitä noin puoli peekiä ja pannaan jonkinlaiseen astiaan, joka ei ole ruosteinen ja sen jälkeen kaadetaan kolme galloonaa kiehuvaa vettä ja peitetään astia, jonka jälkeen sen annetaan olla siksi kunnes se on täydellisesti jäähtynyt. Sitten otetaan parkki pois ja pannaan nahka, josta on otettu karva pois; nahkaa on liikutettava hvvin, että kaikki mahdolliset ilmakunlat sen alta häviävät. Nvt lisätään noin puoli peckkiä parkki-jauhoa ja painotetaan nahka sisään ja asetetaan lämpimään paikkaan. Nahka sitten otetaan ylös, kierretään ja muokataan ja seos lämmitetään ja uutta parkkia lisätään 3—5 kertaa, riippuen nahan koosta. Pieni vasikan nahka tavallisesti parkkiintuu 15 :sta päivässä ja tulee sitä lämmittää vähintään kolmesti sillä ajalla. Leikkaamalla pieni hiukkanen paksummasta laidasta, nähdään, josko nahka on valmista; jos siinä huomataan rautuja, on paras panna nahka takasin parkkiin siksi kunnes se on tullut läpi saman väriseksi.

Nahka muokattakoon hyvin silloin kun se on kuivaus tilassa. Pienet nahat tulevat kyllä helpommin pehmeäksi; vanhempien eläinten nahkaan käytettäköön hieman kalaöljyä (fish oil) silloin kun sitä muokataan, ellei muuten sitä saada pehmeäksi.

Buckskin vetää vettä hyvin helposti, joten on se pyrittävä tekemään vedenpitäväksi silloin kun sitä aiotaan käyttää jalkineisiin ja käsineisiin. Liuota mehiläisvahaa (beeswax) Neat's foot oil'iin (kala-öljy auttaa saman asian). Seos imetettäköön nahkaan niin hyvin kuin mahdollista ja annettakoon sen sitten kuivaa auringon paisteessa muutamia tunteja. Sellaista menettelyä voidaan käyttää myöskin muille nahoille, ja vaikkakaan se ei mahtane tehdä nahasta täydellisesti vedenpitävää, auttaa se hyvin paljon.

Suomen lippu.

Otava 6, 1917

Kirjoittanut Hugo Nybergh.

"Suomen vaakuna ja värit" kirjoituksen johdosta viime Otavassa pyydän kunnioittaen saada lausua muutaman sanan.

Siitä kai nyt ollaan yksimielisiä, että Suomen kansallisvärit ovat punainen ja keltainen (esiintyväthän ne usein suomalaisten kansallispuvuissakin), kuin myöskin siitä että Suomen valtionlippuna (= liehuin =fana) tulee olemaan keltainen leijona, valkoisine ruusuineen punaisella pohjalla.

Kun kuitenkin käytännöllisistä syistä on vaikea saada leijonakuvaa kaikenmoisiin tavallisiin lippuihin ja se muutenkin on sopimaton "kauppalippua" varten, koska se etäältä katsottuna on jotensakin epäselvä, niin pitäisi näihin tarkoituksiin valita lippu, jonka kuvio matkan päästä katsottuna selvästi erottuu. Tällainen selvä ja yksinkertainen kuvio on risti. Meidän "kauppalippunamme" tulisi siis olemaan kullankeltainen risti punaisella pohjalla.

Mitään sekoitusta Tanskan taikka Samoan lippujen välillä, joissa kumpaisessa on reunoihin ulottuva valkoinen risti, ei koskaan syntyisi, jos lippu valmistetaan "sectio aurean" sääntöjen mukaisesti, eli niin että pituuden suhde leveyteen on kuin 8:5 ja ristin keskuuden etäisyys lipun etureunasta on = lipun leveys, ja ristin leveys = 1/12 lipun leveydestä, sillä silloin eroitus sen ja ennenmainittujen lippujen välillä tulisi olemaan melkoinen. Sekoittumisesta Sveitsin lipun kanssa, jossa on pieni, vapaa, valkoinen risti, ei laisinkaan voi olla puhettakaan — eihän tanskalaisetkaan tässä suhteessa erehdy, vaikka heidän lipullaan on Sveitsin lipun kanssa enemmän yhdennäköisyyttä kuin Suomen lipulla tulisi olemaan.

Tämän ohessa pyydän saada sulkea huomioon kansanvälisessä signaalikirjassa litteran R:n alla olevan lipun, jossa on keltainen risti punaisella pohjalla. Vaikka tämä lippu on tehty jotensakin Tanskan lipun malliin, ei sekoitusta näiden lippujen välillä ole tapahtunut. (Kuva tästä lipusta on muun muassa "Meyerin" Konversationslexikon, sub. Flaggen, taulu II.)

Lippu, jossa on kullankeltainen risti punaisella pohjalla on kerrassaan komea, ja minä olen varma siitä, ettei se aikaansaa sekoittumista muiden maiden lippujen kanssa.
Muhamettilaisilla kansoilla on punaiset liput, puolikuu- ja tähtikuvioilleen, mutta koska me olemme kristitty kansa, niin pitäisi tästäkin syystä ristin kuvan lipussa olla paikallaan.

Ehkäpä silloin voisimme toivolla huudahtaa:

"In hoe signo vinces!"

Kumipaino.

Nyblinin tietolipas 3, 1907

Kumipaino ei tosin nykyään ole mitään uutta valokuvauksenharrastajille ja valokuvaajille, mutta pidettäväksi aijotun näyttelyn vuoksi voinee olla paikoillaan tässä selittää miten tämä kopioimistapa suoritetaan, joka antaa tekijälleen mitä suurimman vapauden yksilöllisen makunsa ja taiteellisen aistinsa panemiseen kuvaan, paljoa suuremman vapauden siinä suhteessa kuin mikään valokuvaustapa, ehkä kuitenkin lukuunottamatta viime vihkossa selitettyä öljyväripainoa. Kumipaino on kuitenkin tuttu ja jo kauvan sitten astunut lapsenkenkänsä hajalleen, jota vastoin öljyväripaino on uutta ja koettelematonta, jonka vuoksi voi odottaa että kumipaino tulee olemaan vallitsevana tulevassa näyttelyssä.

Kumipainoa on olemassa kahta lajia, nimittäin sellaista, joka toimitetaan valmiille paperille (Höchheimerin kumipainopaperille) ja sellaista, jossa kuvantekijä itse valmistaa paperinsa. Miksi on tämä erotus tehtävä, kun tapa molemmissa — ainakin teoreettisesti on samallainen? Siksi että kumipaino toimitettuna valmiille paperille supistuu tavalliseen valokuvaukselliseen kopioimistapaan, joka on lähinnä yhtäläistä kylmäpainon kanssa, eikä myönnä valokuvaajalle suurempaa toimintavapautta, sillä tätä paperia voidaan kopioida ja kehittää vain yksi kerta, ja minkälaiseksi kuva silloin on tullut, niin sellainen se on ja sellaisena pysyy; mitään muutoksia ei voida tehdä.

Yhdistetyssä kumipainossa, joka voidaan tehdä ainoastaan siten, että valokuvaaja itse valmistaa paperinsa, voi sitä vastoin uudistaa saman kuvan kopioimisen kuinka monta kertaa tahansa, ja sallii se siis valokuvaajan muuttaa kuvan luontoa ja näköä mielensä mukaan. Vain tämä jälkimäinen tapa voi tulla kysymykseen n. s. taiteellisten valokuvien valmistuksessa. Edellinen, jota sanotaan yksinkertaiseksi kumipainoksi ja joka antaa kuvia, jotka ovat hyvin yhtäläisiä piirustusten kanssa, toimitetaan seuraavalla tavalla:

Höchheimerin kumipainopaperi, jossa on ohut arabikumi- ja akvarellivärikalvo tehdään valonaraksi voitelemalla liuoksella, jossa on:
10 gr. kaksink. kromihappoista ammoniakkia
1 " hiilihappoista natronia
100 cm vettä.

Kun aristamisliuosta on käytettävä, sekotetaan siihen kaksinkertainen määrä väkevää alkoholia. Liuos voidellaan paperille leveällä harjassiveltimellä (mahdollisimman pehmyt harjaksisella liimasiveltimellä) ja levitetään tasasesti paperin pinnalle, niin että kaikki paikat kostuvat yhtäläisesti. Sen perästä ripustetaan paperi pimeään huoneeseen kuivamaan. Kuivaminen tapahtuu tavallisissa lämpöoloissa 15 à 20 minuutissa. Kun paperi on kuiva, pannaan se kalvopuolellaan negatiivilevyä vastaan vahvoilla jousilla varustettuun kopiokehykseen ja jätetään valon vaikutuksen alaiseksi. Kuva kopioituu nopeimmin ja parhaiten suoranaisessa auringonvalossa (niin kuin kaikissa menettelytavoissa, joissa kromihappoisia suoloja käytetään aristamisaineena). Kun kopioimisen edistymistä ei voi nähdä paperissa on kopioimista välttämättömästi valvottava valotusmittarilla (fotometer). Valotusmittari on koje, joka on laadittu monista (tavallisesti 20:stä) silkkipaperikaistaleista, jotka aske- littain ovat asetetut päällekkäin, niin että ne muodostavat enemmän tai vähemmän läpikuultavan asteikon l:stä (läpikuultavimmasta) 20:neen (läpikuultamattomimpaan). Kopioimisen valvomista varten pannaan kaistale celloidini- tahi aristopaperia (P. O. P.) valotusmittarin asteikon alle ja asetetaan se sitten kopiokehyksen rinnalle, jotta se on samallaisen valon vaikutuksen alaisena kuin kuvakin. Valotusmittarin voi avata katsoakseen miten pitkälle, s. o. mille valotusmittarin asteelle kopioiminen on joutunut. Säännöllisiä negatiiveja valotetaan 14 à 15 asteeseen (niin että numerot parahiksi voi erottaa), paperinegaativit täytyy tavallisesti kopioida 19 à 20 asteeseen. Kun kopioiminen on tullut sille valotusmittarin asteelle, jonka kokemus on osottanut oikeaksi, katkaistaan kopioiminen, ja paperi, jossa kuvasta ei näy jälkeäkään pannaan kylmään veteen likoamaan. Kun vesi on hyvästi tunkeutunut kuvaan, kiinnitetään se parilla nastanaulalla lautaan tahi parilla nipistimellä lasiin, asetetaan hiukan taaksepäin kallelleen astian päälle, jossa on tarvittava kehiteliuos, jossa on hienoa sahajauhoa, vettä ja hiukan potaskaa, ja valellaan tällä kehiteliuoksella kauhan tahi muun sellaisen avulla. Sahajauhosekotusta ei saa rutakasti heittää kuvalle, vaan täytyy se kaataa aivan hiljalleen sen yläreunalle, niin että se valuu pitkin kuvaa ja jälleen joutuui alla olevaan astiaan. Kuva tulee esiin aluksi hyvin nopeaan kun valon sito- mattomat väriosat irtaantuvat ja huuhtoutuvat pois. Kun tällä tavalla on hetkisen aikaa huuhdeltu, ovat tavallisesti kuvan valoosat kirkkaat ja selvät, mutta puolisävyt ja varsinkin varjo-osat ovat raskaat ja yksitoikkoiset. Silloin on työtä jatkettava varovaisesti, sillä jos kehitettä edelleenkin kaadetaan kuvalle, huuhtoutuvat yksityiskohdat valoosissa ehdottomasti pois eikä sitä sitten enää voi korjata. Kehittämistä jatketaan sen vuoksi kaatamalla sahajauhosekotusta niille paikoille, jotka eivät vielä ole kyllin valoisat ja selvät. Se käy parhaiten päinsä pienoisella ruiskukannulla. Velliä kaadetaan kannun nokasta juuri niille paikoille, joihin sen tahdotaan vaikuttavan ja koetetaan varoa, ettei se koske kylliksi valotettuihin osiin. Monesti on eduksi asettaa kuva tällä asteella pystympään asentoon. Jos varjo-osatkin on saatu esille sikäli kuin tahdotaan, niin katkaistaan kehittäminen, kuva huuhdo- taan varovasti ja arvostellaan tulosta. Jos kuva kaikin puolin on sellainen kun halutaan, niin ei ole muuta kuin pantava kuva alunahuuhteeseen (5: 100) kalvon karaisemista varten, jonka jälkeen kuva huuhdotaan ja kuivataan. Mutta useimmittain ei vielä olla tyytyväisiä tulokseen, parhaita valo-osia puuttuu, syvimmissä varjoissa ja puolisävyissä on paikkoja, jotka tahdotaan valosammiksi ja leveämmiksi j. n. e. Näiden parannusten toimittamista varten kiinnitetään kuva jälleen lasiin ja käsitellään, sen vielä märkänä ollessa, siveltimellä tahi oikeammin sanottuna siveltimillä, sillä suurempiin pintoihin on käytettävä leveämpiä pehmeitä siveltimiä (tomusiveltimiä), jotka kastellaan vedessä, pienemmille pinnoille, valo-osille ja kirkkaille paikoille käytetään pienempiä, ja aivankin pieniä, jonkun verran kankeampia korjaussiveltimiä. Joka paikka, jota siveltimellä kosketaan, on heti huuhdottava kylmällä vedellä, jotta työn tuloksen heti voi nähdä. Selvää on että tämä työ täytyy toimittaa sangen varovaisesti, sillä kuvasta voi ottaa pois kuinka paljon väriä tahansa, mutta takasin ei voi panna mitään. Jos innoissaan menee liian pitkälle ja tahtoo olla liian «taiteellinen" niin voi hyvin helposti sattua, että koko kuva turmeltuu. Harjaannuksen kautta ja hyvällä maulla voi tälläkin yksinkertaisella kumipainolla saada hyvinkin taiteellisesti vaikuttavan kuvan.

Yhdistetty kumipaino on suurtöisempää, monimutkaisempaa, mutta se viekin sitten varmemmasti haluttuun tulokseen. Siinä on itsensä suoritettava kaikki työ alusta loppuun saakka eikä voi käyttää valmiiksi käsiteltyä paperia. Ensiksi on silloin hankittava sopiva paperi. Sitä saa paperikaupoista, me voimme erityisesti suositella Lindellin piirustustarpeiden kauppaa, I. Heikinkadun s:ssä, jossa on suuri varasto kaikkia mahdollisia sopivia paperilajeja. Paperia ei kuitenkaan osaa käyttää sellaisena kuin se ostetaan. Se laajenee vedessä ja kutistuu jälleen kuivaessaan, eikä se aina kutistu juuri samaan kokoon, joka sillä alkuaan oli, ja paperin täytyy niin tehdä jos mieli sitä voida käyttää yhdistetyssä kumipainossa, sillä muussa tapauksessa eivät kuvassa olevat eri painokset vastaa toisiaan ja ääriviivat tulevat kaksinkertaiset ja tahraiset. Paperi täytyy sen vuoksi ensiksi "kutistaa". Se tapahtuu sikäli että paperi pannaan arkki toisensa perästä suurehkoon vesiastiaan ja annetaan olla siellä puolen tuntia tahi kauemmin, jonka jälkeen ne ripustetaan kuivamaan. Tämän käsittelyn jälkeen laajenee paperi aina kostuttaessa ja kutistuu kuivaessaan yhtä paljon, ja soveltuu siis nyt puheenaolevaan tarkoitukseen. Tämä paperi (kaikellainen piirustuspaperi) ei kuitenkaan ole valmistettua valokuvaustarkoituksiin, eikä se sen vuoksi voi hajoamatta kestää useasti uudistettua kostuttamista. Paperin vahventamiseksi ja jotta siihen tulisi lujempi ja käsittelyyn sopivampi pinta, täytyy se liimata. Liimaaminen tapahtuu seuraavalla tavalla: 2 gr hyvää (mieluimmin valokuvaus-) gelatiinia liuotetaan 100 cm³:ssä lämmintä vettä ja kun gelatiini on liuonnut pannaan siihen 10 à 15 cm³ kromialunaliuosta 5:100. Tämän perästä suodatetaan liuos, joka kaiken aikaa on pidettävä lämpimänä (noin 40°C) ohuen flanellin läpi mahdollisen lian ja ilmarakkojen poistamista varten. Paperi, jonka tulee olla kuiva ja tasanen kiinnitetään nastanaulalla molemmista yläkulmistaan piirustuslaudalle tai muulle sellaiselle ja sivellään tasasesti liimaliuoksella reunasta toiseen. Alotetaan paperin yläreunasta (alus pannaan jonkun verran viettäväksi työntekijään päin) ja sivellään nopeilla liikkeillä hyvin märällä siveltimellä reunasta toiseen. Seuraava siveltimen veto vedetään jonkunverran edellisen päälle niin että gelatiiniliuos juoksee yhteen. Tällä tavalla jatketaan paperin alireunaan saakka. (Tämä työ toimitetaan leveällä liimasiveltimellä). Kun se on toimitettu ja katsoo paperia vinosta sivulta, niin huomaa ettei siveleminen ole käynyt tasasesti. Silloin otetaan leveä kamelinkarva-sivellin ja tasotellaan sillä koko pintaa kaikkiin suuntiin. Sen jälkeen ripustetaan paperi tomuttomaan huoneeseen kuivamaan. Jos ilmarakkoja tahi epätasasia piirtoja on jäänyt paperiin niin esiityvät ne sittemmin kuvassa pilkkuina ja viivoina. Kun paperi on kuivunut on se valmista käsiteltäväksi värillä ja aristamisliuoksella. Se voi tapahtua kolmella eri tavalla. Ensiksi valmistetaan kuitenkin kumiliuos, jota tarvitaan kaikkiin kolmeen tapaan, liuottamalla 40 gr arabikumia 100:ssa cm³ vettä. Liukeneminen tapahtuu hyvin hitaasti niin että parikin päivää voi mennä ennen kuin kumi on täydellisesti liuonnut. Lämpö helpottaa liukenemista. Kun kumi on liuonnut muodostaa se hyvin sakean liuoksen. Menettelytapaan I tarvitaan se sakeaa, sillä se sekotetaan aristamisliuokseen ja liuos tulisi liian vetelää, jos kumiliuos olisi heikompaa. Kumiliuos on suodatettava eli oikeammin sanoen puserrettava liinakankaan tai muun sellaisen läpi kaikkien kimpaleiden ja muiden sellaisten poistamista varten.

Menettelytapa II: Valmistetaan aristomisliuos panemalla 10 gr. kaksink. kromihappoista kalia, 100 cm ³ vettä ja muutamia tippoja ammoniakkia. Kromihappoinen kali ei liukene täydellisesti, vaan jää siitä pieni osa liukenemattomaksi pullon pohjalle. Värinä sopii käyttää temperaväriä; kaikkia muitakin vesivärejä voidaan myöskin käyttää. Käsittelyliuos valmistetaan siten että otetaan 10 cm kumiliuosta, 5 à 6 cm temperaväriä ja 10 cm kaliliuosta. Minä voin kuvitella mielessäni että useimmat lukijoista hämmästyvät nähdessään omituisen määräyksen "5 à 6 cm" väriä, mutta se määritelmä on kuitenkin paikkansa pitävä. Värit ovat nimittäin tuubeissa ja kun niitä puristetaan juoksee väri niistä ulos pötkylänä, jota voidaan mitata pituusmitalla. Lonnollisestikaan ei siihen käytetä mittanauhaa, vaan otetaan väriä silmämäärällä, varsinkin kun toinen väri on peittävämpää kuin toinen, ja värisekotus sitä paitsi on toimitettava kokemuksen ja ensi sijassa maun mukaan. Ensiksi sekotetaan kumiliuos ja väri hyvin hyvästi teevadilla tahi muussa sopivassa astiassa siveltimellä. Sen jälkeen pannaan sekaan kaliliuos ja sekotetaan oikein hyvin.

Paperi leikataan tarvittavaan kokoon (noin 2 cm suuremmaksi kaikille sivuilleen kuin negatiivi) ja kiinnitetään neljällä nastanaulalla piirustuslaudalle. Sen perästä sivellään värisekotus hyvin nopeasti leveällä harjassiveltimellä (liimasiveltimellä) ja tasotetaan leveällä hiukan pehmeämmällä harjassiveltimellä, jonka jälkeen sen annetaan kuivaa. Kuivaminen käy parhaiten lämmön avulla, esim. väkiviina- tahi kaasulampun päällä. Värin levittäminen vaatii erityistä taitoa suurille pinnoille levitettäessä; sen täytyy nimittäin käydä hyvin nopeaan, sillä jos sen tekee hitaasti ja tuumiskellen, niin kuivaa väri paikotellen eikä jakaannu tasasesti yltyleensä. Nopealla liikkeellä vetästään paljon väriä vinosti paperin yli ja levitellään sitten nopeaan siveltimellä kaikille tahoille. Niin pian kuin väri on saatu tällä siveltimellä tasatuksi, otetaan sitten tasotussivellin ja hivellään sillä pintaa niin että kaikki siveltimen jälet häviävät. Tämä hiveleminen voi tapahtua joko siten että kulettaa sivellintä aivan keveästi, niin että se tuskin koskee kuvan pintaan, nopeasti kaikkiin suuntiin, tai myöskin siten että siveltimen kärellä koskettelee (hyvin keveästi) pintaa. Hyvin suurille pinnoille on parempi jälkimäinen tapa, mutta silloin pitää olla tasotussivellin kooltaan kuin pienoinen lattiaharja. Kun paperi on valmistettu ja kuivattu kopioidaan se edellä selitetyllä tavalla.

Kun kuitenkaan ei ole tarkoitus saada n. s. yhdistetyllä kumipainolla heti ensi kopioimisella täysin valmista kuvaa, vaan tarvitaan siihen tavallisesti kolme eri toimitusta, niin täytyy paperin valmistus ja kopioimiset sovittaa sen mukaan. Kuuluu hyvin suuri puutiaiselta ja vaikealta kun yhtä kuvaa varten tarvitsee valmistaa paperi, kopioida ja kehittää useampaan kertaan, mutta kumipainon varsinaiset etuisuudet muiden kopioimistapojen edellä ovat juuri tässä useaan kertaan uusittavassa kopioimisessa, sillä siten voi määrätä kuvan laadun aivan sen mukaan kuin haluaa. Tavallisesti esiintyvillä kolmella toimituksella on tarkoituksena aikaan saada: ensimäisellä syvimmät varjot, toisella välisävyt ja kolmannella kirkkainpain valoosien yksityiskohdat. Mutta sitä paitsi voidaan jokainen näistä toimituksista uusia, ja jokaisen toimituksen jälestä voidaan kehittäessä kuvaa korjata ja poistaa siitä mitä haluaa. Se on kuitenkin huomattava, että kun kuva jonkin kopioimisen ja kehittämisen jälkeen on saanut kuivaa, niin ei sitä enää voida korjata muuten kuin radeeraamalla, jota ei kuitenkaan voida tehdä ennen kuin kuva on kokonaan valmis niin ettei sitä enää tarvitse kopioida. Palatkaamme siis paperin valmistukseen ja kopioimiseen.

Edullista on ensiksi kopioida varjoosat. Siinä tarkoituksessa tehdään valmistusliuos verrattain värikästä, se ei kuitenkaan saa sisältää enempää väriä, kuin että sitä kokeeksi siveltäessä ja tasottaessa (siis uudistetaan samalla tavalla kuin kopioimispaperillakin) painetulle paperilevylle painos selvästi voidaan lukea värin läpi. Paperi ei saa suinkaan näyttää samallaiselta kuin hiilipainopaperi, vaan täytyy olla verrattain vaalea. Kun kuva on kehitetty, näkyy tämä verrattain vaalea väri hyvin tummana paperin pintaa vasten. Vasta-alkaja aina tekee sen vian että sivelee vääriä liian paksulti paperille. Viisainta on heti sekottaa niin paljon vääriä ja kumiliuosta, että se riittää kaikille kolmelle toimitukselle. Kun on preparoitu, kopioitu ja kehitetty ensimäinen n. s. vahvuuspainos, niin sitten sekotetaan jälellä oleva väriliuos yhtä paljoon kaliliuokseen, jota ensiksi pantiin sekotukseen. Tällä tavalla saadaan värisekotus, joka on puolta heikompaa kuin ensimäinen sekotus vahvuuspainokselle. Tämä heikkovärisempi sekotus on aijottu välisävyille. Kuitenkin on edullisempaa "kuvalle halutun luonteen arvostelemiselle, ettei toisessa toimituksessa kopioida puolisävyjä vaan kirkkaimmat valoosat. Sen vuoksi annetaan tämän liuoksen N:o 2 seista odottamassa vuoroansa; otetaan hiukan sitä siveltimeen ja sekotetaan sillä tavalla saatuun väriin toisessa astiassa hiukan sekä kumiliuosta että kaliliuosta kunnes se on niin ohutta, että sillä tuskin näyttää ollenkaan olevan peittämiskykyä. Tällä erittäin ohuella värillä käsitellään paperia jo saadun vahvuuspainoksen päältä ja kopioidaan kuvaa niin kauvan kuin kaikki hienoimmatkin yksityiskohdat valoosissa tulevat näkyviin. Kun tämä „valopainos" on valmis, kuva kehitetty ja kuivattu, pannaan sille väriliuosta N:o 2, kopioidaan uudelleen ja kehitetään.

Näiden kolmen toimituksen jälestä on tavallisesti saatu täysin valmis taiteellisesti vaikuttava kuva. Jos siinä vielä olisi jotakin toivomisen varaa, jos esim. tahtoisi enemmän voimaa puolisävyihin tahi enemmän yksityiskohtia valoosiin, niin voi epäilemättä toimittaa useampia kopioimisia sovittamalla värin haluamansa tuloksen mukaan.

Palaamme jälleen ensimaiseen toimitukseen. Paperi on valmiiksi käsitelty ja kuivattu ja kopioiminen on kysymyksessä. Paperi pannaan tavallisella tavalla kalvopuoli negatiivin kuvasivua vastaan (millä tavalla levyjä on käsiteltävä, jotta kaikki painokset tulisivat juuri samalle paikalle, siitä teemme tuonnempana selkoa) ja pannaan yhdessä valotusmittarin kanssa valonvaikutuksen alaiseksi. Jos negatiivi on säännöllinen ja paperin värikalvo sopivan paksu, niin kopioidaan 14 å 16 asteeseen. Sen jälkeen pannaan kuva veteen likoamaan, sovitetaan lasi- tahi puulevylle ja kehitetään, ei kuitenkaan Höchheimerin paperille tarpeellisella sahajauhosekotuksella, vaan ainoastaan vedellä, jota valellaan kuvalle. Tämän yhdistettyä painoa varten valmistetun paperin kalvo ei nimittäin ole niin kovaa kuin yksinkertaisen painon paperi, ja kuva sen vuoksi huuhtoutuisi kokonaan pois, jos sitä kehittäisi sahajauhosekotuksella. Vesi valellaan kuvalle kauhalla tahi ruiskukannulla tahi, jos vesijohto on käytettävinä, käy se kaikkein parhaiten johtamalla veden kuvalle suoraan hanasta kumiletkulla. Hyvin hyvä on panna kumiletkun.päähän tahi ruiskukannun nokkaan tiheä siili, jotta vesi sateen tavoin tulee kuvalle. Vahvuuspainosta kehitettäessä häviävät kaikki yksityiskohdat valoosista ja suuri osa myöskin puolisävyistä. Kuva ei näytä ollenkaan kauniilta, sillä siinä on vain vahvimmat varjot ja hajalliset puolisävyt. Mutta siltä sen pitääkin näyttää, jotta tulos lopussa tulisi hyvä. Kehittäessään voi siveltimellä tahi voimakkaalla vesisuihkulla poistaa tahi heikontaa kaikki ne osat, joita tahtoo muuttaa, tahi voi, jos niin tahtoo, jättämällä huuhtomatta pysyttää värit tummilla pinnoilla. Kun kuva on kehitetty ripustetaan se kuivamaan, tahi vielä paremmin kuivataan se tulella, sillä näin tavoin pääsee heti jatkamaan toista toimitusta.

"Valopainos" toimitetaan samalla tavalla. Valottamisaika on melkein yhtä pitkä tahi hiukan pitempi kuin vahvuuspainossa. Huomattava on, että kuta vahvempi värikerros on paperilla sitä kauemmin täytyy kopioida. Voisi arvella että tarvitseisi kopioida lyhemmän ajan heikkoväristä valopainosta varten; mutta toiselta puolen on muistettava, että vahvuuspainossa valo vaikuttaa pääasiallisesti negatiivin läpikuultavain varjoosien läpi, jota vastoin valoosia varten valon täytyy tunkeutua tiheämpäin valoosien läpi. Tästä syystä on kopioimisaika kaikissa kolmessa toimituksessa melkein yhtä pitkä. Harjaantunut kumipainaja voi kuitenkin eri tavalla valottamalla eri painoksille saada kuvaan erilaisia vaikutteita. Kolmas eli "puolisävypainos" saadaan samalla tavalla kuin edellisetkin. Kaikissa näissä painoksissa voidaan kuvaa käsitellä siveltimellä värien ja yksityiskohtain poistamiseksi, joita ei tahdo pitää. Samalla tavalla voidaan jokaisessa painoksessa pitää väripinnat koskemattomia,- kun vaan jättää vedellä huuhtomatta. Jos kuva kolmannen toimituksen jälkeen on sellainen kuin haluttiin, on se karaistava alunahuuhteessa (tavallista alunaa 5:100). Tässä huuhteessa häviää myöskin se heikko keltanen värisävy, jonka kromikaliliuos aiheuttaa. Tätä värin poistamista voidaan jouduttaa panemalla alunaliuokseen hiukan rikkihappoa. Sen jälkeen kuva huuhdotaan ja kuivataan.

*) Kahta ensinmainittua tapaa on allekirjoittanut käyttänyt, viimemamittua sitä vastoin ei. Toinen paperin valmistustapa on seuraava: Käytettävä kumiliuos voi olla heikompaa, niinkin heikkoa, että siinä on 1 osa kumia 10:ssä osassa vettä. Kaliliuos käytetään sitä vastoin yhtä vahvaa. Ensiksi sekotetaan väri ja kumiliuos (panematta kaliliuosta sekotukseen) sellaiseksi kuin halutaan. Sen jälkeen kiinnitetään paperi ja sivellään kaliliuos sille pehmeällä räsyllä, joka on sidottu lyhyen kepakon päähän. Liuos levitetään tasan yli koko pinnan, jonka perästä liiallinen poistetaan imupaperilla. Sitten sivellään värisekotus, mikä käy paljoa helpommin kuin edellisessä menettelytavassa, sen vuoksi että paperi on hiukan kostea. Tätä tapaa on sen vuoksi pidettävä parempana suurille kuville. Kolmas tapa on se, joka Höchheimer paperista jo selitettiin: paperi ensin käsitellään kumiliuoksella ja värillä, jonka jälkeen se kuivataan ja aristetaan kaksink. kromihappoisella ammoniakkialkoholiliuoksella *). Jos paperia käsitellään jommalla kummalla näillä viimeksi mainituilla tavoilla, tapahtuu kopioiminen ja kehittäminen kuitenkin sillä tavalla kuin edellä on selitetty.

Jotta jokainen painos saataisiin tulemaan täsmällisesti juuri samalle paikalle, menetellään seuraavalla tavalla: Negatiivi (onko se levy- tahi paperinegatiivi se on samantekevä) pannaan kopiokehykseen, joka on ainakin parisen senttimetriä laajempi kaikille puolilleen kuin negatiivi ja kiinni liimataan kumipaperikaistaleilla. Kahdelle vastakkaiselle sivulle negatiivista pannaan nastanaula pääte alaspäin kehyksen lasia vasten ja kärki ylöspäin. Kun kumipaperikaistaleet ovat kuivaneet niin pysyyät nämä nastat määrätyllä paikallaan ja ovat merkkeinä kopiopaperin panemiselle. Kopiopaperi otetaan niin paljon suuremmaksi negatiivia, että se ulottuu nastojenkin yli. Kun paperi ensi kertaa pannaan levylle, painetaan nastain käret paperin läpi, ja kun paperi seuraavilla kerroilla pannaan, pistetään nastain käret varovasti vanhoihin reikiin Tällä tavalla saadaan kaikki painokset juuri samalle paikalle.

Opastukseksi eri värivivahduksien sekottamista varten julkaistaan seuraava Kösselin resepti :

Lämmin ruskea väri:
Luumustaa 5 osaa
Van Dyck ruskeaa 3 "
Norsunluu mustaa 2 "
Intian punasta 1 "

Purpuran ruskea:
Norsunluu mustaa 5 osaa
Van Dyck ruskeaa 4 "
Tummaa krapplakkaa 3 "
Intian punasta 1 "

Tumman sininen:
Norsunluu mustaa 5 osaa
Indigoa 1 "

Tumman vihreä:
Luumustaa 5 osaa
Pariisin sinistä 2 "

Kauniin vihreä:
Van Dyck ruskeaa 3 osaa
Pariisin sinistä 1 "

Olivin vihreä:
Luumustaa 5 osaa
Terra di Siena, polt. 2 "
Indigoa "

Tumman ruskea:
Norsunluu mustaa 5 osaa
Luumustaa 5 "
Terra di Siena, poltettua 1 "

Tumman ruskea:
Luumustaa yksinään

Sininen:
Norsunluu mustaa 2 osaa
Indigoa 2 "
Pariisin sinistä 1 "

Punanen (punaliituväri):
Norsunluu mustaa 5 osaa
Terra di Siena, poltettua 2 "
Intian punasta 2 "

Lämpimän punanen:
Luumustaa 5 osaa
Indian punasta 1 "
Punaliitua, jauh. . 3 "

Kylmän punanen:
Norsunluu mustaa 2 osaa
Tummaa krapplakkaa 2 "
Intian punasta 1 "

Mustaan väriin käytetään norsunluu mustaa, sekä lyijyvärille hienonnettua grafiittia.

- Daniel Nyblin.