Nahan valmistamisesta farmilla.

Pelto ja koti 3, 1.2.1914

Useiden asiaa koskevien kysymysten johdosta suomennamme tähän R. S. Wheeler’in kirjotuksen, joka on kirjotettu juuri farmareita varten.

Miksi ette säästä suurinta osaa siitä rahasta, jonka vuosittain kulutatte nahkaan? Ostaessanne valjaita hevosille, jalkineita ja käsineitä ihmisille y. m., on teidän rahavaranne vuoden lopussa paljon vähemmät kun alkaissa.

Nykyisin käytetään hukkaan suurin osa niistä nahoista, joita farmeilla saadaan ja jotka voitaisiin käyttää hyödyllisesti. Ensikerran, tästedes kun joku eläimistänne kuolee tai täydytään tappaa, koettakaa nylkeä se ja laittaa nahka korjuuseen käyttämällä jotakin niistä keinoista, joita minä olen menestyksellisesti käyttänyt ja joista tässä aion tehdä selkoa.

Jos te olette lampaan kasvattaja, koettakaa päästä eroon kulkukoirista. sillä ne ajattavat lampaita ja haavottavat niiden nahan, joka on hyvin suurena turmiona nahkaa valmistettaissa. Ette voi löytää parempaa kinnasnahkaa ja nahkaa keveämpien kenkien tekoa varten kuin on koirannahka. Te maksatte korkeita hintoja ostaessanne koiran nahasta tehtyjä kintaita, ettekä sittenkään ole varma, jos niitä saatte, sillä useinkin ne pakkaavat olemaan joko lammasnahkaa tai halaistua lehmän vuotaa.

Metsä-kissan nahka on myöskin hyvin pehmeää ja mukavaa, mutta ei kestä kulumista niin suuressa määrässä kuin esim. hirven, metsäkauriin ja pukin nahka (buckskin), joita tavallisesti ostetaan.

Mokkasiinit ovat erittäin mukavia huonekenkiä vaimoille ja lapsille ja voidaan niitä tehdä koiran, vasikan ja varsan nahkasta.

Pienen harjoittelun jälkeen voitte alkaa ilman suurta vastusta parkkiamaan kaikenlaisten villieläinten nahkoja, joita saadaan metsistä. Kaikkien sellaisten pienten metsä-eläinten nahoista voidaan tehdä hyviä lakkeja, kintaita, kauluksia y. m. ja hyvin huokealla hinnalla.

Minä olen käyttänyt useitakin eri tapoja nahkoja parkitessa ja olen tullut huomaamaan, että toisille nahoille auttaa paremmin toisenlainen keino kuin toisille.
Öljyllä parkkiamisella saadaan pehmeää ja valkeaa nahkaa; ja saadaan sillä tavalla yleensä hyvä nahka kaikkiin niihin tarkoituksiin, joista edellä on tässä kirjotuksessa jo mainittu. Parkilla parkkiaminen taasen tekee nahkaan ruskean värin ja käytetään sitä yleisemmin lehmän, varsan, koiran ja pukin nahalle. Öljyllä parkkiamalla saadaan vaalean keltasta ja hyvin lujaa nahkaa ja on sitä niinollen edullista käyttää valjaissa käytettävien nahkein parkkiamiseen.

Kuivana parkkiaminen, jossa käytetään aluna-suola seosta tekee valkean nahan, mutta tahtoo se tulla kovaa, jos nahka on hyvin paksua. Sillä tavalla saadaan myöskin hyvää nahkaa ja hyvin vähällä vaivalla; etenkin hienommat nahat saadaan sillä keinoin hyvin hyväksi.

Ennenkun nahkaa aletaan parkkiamaan, täytyy siitä ensin poistaa karva. Jos nahka on kuiva, liuotetaan se jonkunaikaa vedessä, useimmiten yli yön. Nahan tulee olla notkeaa aivan kun se olisi vasta nyletty. Tee seosta: 5 galloonaa pehmeää vettä ja yksi vartti palamatonta kalkkia, tai ellei kalkkia ole saatavissa, kaksi varttia kovanpuun tuhkaa. Anna nahan liota siinä siksi, että karva alkaa helposti irtaantumaan, johon se vaatii noin 2—4 päivää aikaa. Nahka painotetaan siksi, että se pysyy veden sisällä. Karvan poistamiseen käytetään jonkinlaista tylsä-sivuista esinettä, kuten teurastuspuukon hamaraa y. m. s. Pieni tukki tai suuren tukin pää, joka on vähän pyöristetty, on riittävän hyvä puhdistuspenkki. Puhdistuspenkin pinta tulee olla luonnollisesti hyvin sileä, sillä muussa tapauksessa voisi nahkaan tulla haavoja tai sitten jäsi karvapilkkuja. Karvojen poistaminen on paras alkaa niskan puolesta. Käyttäkää hyvää esiliinaa öljyvaatteesta sellainen on paras että voitte antaa nahan roikkua penkin laidalta ettekä kastele itseänne siihen nojaamalla.

Erittäin huolellinen tulisi olla, ettei raapisi marteis-ainetta (nahan pinnassa oleva nukka), sillä se tekee nahan paljon huonomman arvoiseksi. Taas, kun tehdään n. s. Indian buckskin’iä, otetaan siitä marteis-aine pois ja otetaan se karvojen kanssa yhdellä kertaa.

Kun nahkasta on kaikki karvat poissa, asetetaan se pehmeään veteen (vesi saa olla haaleaa) likoamaan yhden yön ajaksi, että mahdollisesti jäänyt kalkki ja tuhka liukeaa siitä pois, jonka jälkeen nahka on valmis parkittavaksi. Käyttäkää parkkiamiseen mitä tapaa haluatte ja mikä parhaiten soveltuu, mutta Indian buckskin'in valmistamiseen käyttäkää ainoastaan öljyseosta. Aineohjeet, jotka tässä annetaan, ovat riittävät yhdelle peuran tai vasikan nahalle. Keitä yksi vartti pehmeää saippuaa ja yksi iso kahvikupillinen tanners oil (fish oil) yhdessä siksi, että öljy murtaa saippuan ja sen jälkeen lisää yksi kupillinen paloöljyä (coal oil) ja kaksi galloonaa vettä ja keitä vielä muutama minuutti. Kun se jäähtyy, että se on vaan haaleaa, on se valmis nahalle.
Nahkaa tulee liikuttaa ja muokata hyvin, että kaikki ilmakuplat sen alta poistuvat, sillä mitä enemmän nahkaa muokataan sen parkissa ollessa, sen parempaa siitä tulee. Nahka painetaan seokseen niin, että se on täydellisesti seoksen sisässä. Pidettäköön sitä sitten lämpimässä paikassa. Joka toisen tai kolmen päivän perästä otettakoon se aina pois ja pestäköön haalealla saippuavaahdolla, vetelemällä ja kiskomalla nahkaa, että se tulee melkein kuivaksi. Seos, jossa nahkaa pidetään, lämmitetään joka kerta kun nahka siihen uudelleen pannaan ja sellaista menettelyä jatketaan noin kymmenestä päivästä 15:sta päivään. Viimeisen kerran kun nahka otetaan ulos, pestäköön se niinikään saippuavaadossa ja kierrettäköön mahdollisimman kuivaksi. Kun se on noin puolikuiva, on sitä alettava muokkaamaan, kiskomalla sitä tai lyömällä jonkinlaisen paalun ympärille. Tuollainen muokkaaminen on yksi tärkein osa nahan valmistuksessa ja ellei nahkaa ole muokattu mahdollisimman kuivaksi, tulee se vähän kankeaksi. Sitten kun nahka on täydellisesti kuiva, on se tavallisesti valkea ja pehmeä, jos se on hyvin tehty. Ellei se olisi sellaista, lämmitä seos uudelleen, lisää yksi painti saippuaa ja anna nahan liota kolme neljä päivää lisää. Pidettäköön mielessä, että märkä nahka palaa hyvin pian, joten seos ei saa olla kuumempaa kuin käsi helposti kestää.

Useampain puitten parkki on sopivaa nahan parkkiamiseen. Hemlockin, kastanpähkinän ja yleensä kaikki tammen parkit ovat kelvollisia nahan parkkiamiseen. Punanen ja musta tammi antavat nahkaan miellyttävän tumman värin. Sellaisesta parkista poistettakoon päältä karkein kuori, sillä sellaisella ei ole mitään virkaa parkkiamisessa. Parkit hakataan tai jauhetaan hyvin pieniksi sen parempi mitä pienemmiksi ja otetaan sitä noin puoli peekiä ja pannaan jonkinlaiseen astiaan, joka ei ole ruosteinen ja sen jälkeen kaadetaan kolme galloonaa kiehuvaa vettä ja peitetään astia, jonka jälkeen sen annetaan olla siksi kunnes se on täydellisesti jäähtynyt. Sitten otetaan parkki pois ja pannaan nahka, josta on otettu karva pois; nahkaa on liikutettava hvvin, että kaikki mahdolliset ilmakunlat sen alta häviävät. Nvt lisätään noin puoli peckkiä parkki-jauhoa ja painotetaan nahka sisään ja asetetaan lämpimään paikkaan. Nahka sitten otetaan ylös, kierretään ja muokataan ja seos lämmitetään ja uutta parkkia lisätään 3—5 kertaa, riippuen nahan koosta. Pieni vasikan nahka tavallisesti parkkiintuu 15 :sta päivässä ja tulee sitä lämmittää vähintään kolmesti sillä ajalla. Leikkaamalla pieni hiukkanen paksummasta laidasta, nähdään, josko nahka on valmista; jos siinä huomataan rautuja, on paras panna nahka takasin parkkiin siksi kunnes se on tullut läpi saman väriseksi.

Nahka muokattakoon hyvin silloin kun se on kuivaus tilassa. Pienet nahat tulevat kyllä helpommin pehmeäksi; vanhempien eläinten nahkaan käytettäköön hieman kalaöljyä (fish oil) silloin kun sitä muokataan, ellei muuten sitä saada pehmeäksi.

Buckskin vetää vettä hyvin helposti, joten on se pyrittävä tekemään vedenpitäväksi silloin kun sitä aiotaan käyttää jalkineisiin ja käsineisiin. Liuota mehiläisvahaa (beeswax) Neat's foot oil'iin (kala-öljy auttaa saman asian). Seos imetettäköön nahkaan niin hyvin kuin mahdollista ja annettakoon sen sitten kuivaa auringon paisteessa muutamia tunteja. Sellaista menettelyä voidaan käyttää myöskin muille nahoille, ja vaikkakaan se ei mahtane tehdä nahasta täydellisesti vedenpitävää, auttaa se hyvin paljon.