Kalojen wäreistä.

Sosialisti 73, 30.3.1915

Lenee yleinen sellainen käsitys, että kalojen luokka wäreihin, wäriwiwahduksiin ja wäritysmuotoihin nähden on sangen köyhä ja yksitoikkoinen werrattuna muutamiin muihin eläinryhmiin, esim. lintuihin ja hyönteisiin. Ja onhan tämä käsitys hywin ymmärrettäwissä, sillä linnut ia hyönteiset owat aina, niin sanoakseni silmiemme edessä, meillä on useammin tilaisuus tarkastella niiden moninaisia koreita mwripukuja, jonka wuoksi niitä enemmän tunnemme. Sitä wastoin joudumme harwemmin tekemään hawaintoja kaloista niiden omassa waltakunnassa, luonnollisessa ympäristössään, missä niiden wärit oikeassa loistossaan esiintywät, ja siksi owat tietomme niistä wähäisemmät. Jos kuitenkin muistelemme muutamia aiwan tawallisimpia tuttujamme kalojen joukossa, kirkkaita, hopeanwälkkywiä särkikaloja, sywänwihreätä ahwenta säännöllisine tummine poikkiwöineen, läpikuultawan wihreätä kuoretta ja hailia tummansinisine tai siniwihreine selkineen, keltakylkistä kuoria, rautakalaa punawalkoisessa hääpuwussaan j.n.e., niin tarjoutuu jo tässä koko lailla waihtelewaisuutta ja wäririkkautta. Ja kuitenkin woimme pitää meidän maamme kaloja werrattain köyhinä tässä suhteessa. Sillä jos saisimme tilaisuuden tarkastella lämpimien seutujen rantamerien asukkaita, niin tapaisimme mitä moninaisempia wiwahduksia taiwaankaaren kaikista väreistä, mitä lukuisimpia wäriyhdistelmiä ja monimuotoisimpia koreankirjawia wäripukuja, sanalla sanoen huomaisimme kalojen luokan wähintään yhtä wäririkkaaksi ja waihtelewaksi kuin linnut ja hyönteiset.

Kalojen wärit owat tarjonneet tiedemiesten ratkaistawaksi useita kysymyksiä, joiden kaikkien edes pintapuolinenkaan selostaminen ei ole tällaisessa pakinansa mahdollinen. Mainitsemme wain, että wärit johtuwat, kuten yleensä eläinkunnassa ihossa olewista erilaisista wäriaineista taikkaa sitten walontaittumisesta wärittömissä jywäsissä. On selitetty wäriaineiden merkityksen olewan siinä, että ne suojelewat elimistöä walon, etupäässä ultrawiolettien säteiden wahingolliselta waikutukselta. Tämän suojelewan toiminnan on Loeb lähemmin selittänyt seuraawaan tapaan. On woitu osottaa, että walo hajoittaa raswa-aineita muodostaen happoja, ja koska eläinruumiissa on aina raswaa, niin syntyiisi walon waikutuksesta happoja, jotka owat wahingollia elimistölle. Tämän walon wahingollisen waikutuksen ehkäisee ihon wäriaine, pigmentti, etenkin tummanwärinen melanini, muuttaen walon lämmöksi. Senpätähden pigmenttejä syntyykin eläinruumiissa runsaammin sille puolelle, joka on käännetty waloon päin, jota wastoin sellaiset paikat, jotka eiwät ole walon waikutuksille alttiina, jääwät wärittömiksi. Hywänä esimerkkinä woisi mainita kampelan, jolla alapuoli on aiwan wäritön. Tämän mielipiteen tueksi on woitu kokeilla osoittaa, että kampelan alapuolelle, jos sitä peilien awulla walotetaan syntyy pigmenttisoluja. Samasta syystä on yleensä kaloilla selkäpuoli tummempi kuin alapuoli.

Se mielipide, että walo waikuttaa pigmentin syntymiseen, woidaan pitää todistettuna ja on yleensä hywäksytty. Mutta on useita seikkoja, jotka näyttäwät olewan ristiriidassa tämän kanssa. Niinpä on yleensä tunnettu ilmiö, että kalat, joita pitemmän aikaa pidetään pimeässä, muuttuwat wäriltään mustiksi. Ristiriitaiselta näyttää myös se seikka, että kalat, jotka oleksiwat sywemmällä wedessä samoin kuin pohjakalat owat yleensä wärikkäämpiä kuin pintakalat, joiden juuri pitäisi olla enemmän walon säteille alttiina. Tunnettua on myöskin, että tummawetisissä sakolammissa kalat owat melkolailla mustempia kuin merissä ja kirkkaissa järwissä.

On warmaa, että kalojen wärit owat määrätyssä suhteessa niitten elintapoihin ja ympäristöön. Mielenkiintoisen teorian näitten suhteitten selwittämiseksi on esittänyt Popoff, jonka teorian pääkohdat esitämme tässä.

Yleensä on kaloilla, kuten edellä on mainittu, tummanwärinen selkäpuoli ja waalea, hopeanhohtoinen watsa. Watsan hopeawärin selittää, Popoff luonnollisen walinna» tulokseksi. Silmien siwuttaisesta asennosta ja pään liikkumattomuudesta johtuu, että kala näkee yläpuolellaan uiwan saaliin määrätyssä kulmassa nähden wain watsau ja osan kylkeä. Nyt yleensä yhtä suuret kalat, jotka eiwät kelpaa toistensa saaliksi, uiwat samassa wesikerroksessa: suuremmat uiwat sywemmällä, pienemmät lähempänä pintaa. Siten kala tulee saalistaan etsimään itseään ylemmistä wesikerroksista. Mutta altapäin katsottuna näyttää weden pinta kalasta hopean hohtawalta ja silloin tulee hopeawatsaisuus suojelewaksi wäriksi. Kuta lähempänä weden pinta on, sitä kirkkaammalta se näyttää alhaalta katsottuna. Ja wastaawasti owat lähempänä pintaa uivat kalat kirkkaampiwatsaisia, sywemmällä eläwillä on watsa sinertäwä ja aiwan metrien sywyyksissä ei kaloilla ole eroa watsa- jaa selkäpuolen wärissä, waan owat ne yksiwärisiä, koska siellä ei watsapuolen hopeawärillä olisi mitään merkitystä kalalle.

Matalimmissakaan wesissä, jos ne owat wähemmän kirkkaita, kuten joissa, järwissä ja lammissa ei tawata kirkasta hopeawäriä, waan peittää sen kellertäwä wäri, joten wieläkin wärin woi selittää suojeluswälikappaleeksi. Samoin sleittää Popoff usean kirkkaissa wesissä eläwien Samonidiae-heimon kalojen tummawatsaisuuden johtuwan siitä, että ne owat yäkaloja, siis tumma wäri on paras suoja. Toiset taas, waikka päiwälläkin liikkuwat elelewät kaswien ja juurien keskellä, ja owat sen wuoksi tummawatsaisia.

Popoffin teoria johtaa siis miltei kaikki kalojen wärimuodot wärisuojeluksen aikaansaamasta luonnollisesta walinnasta. Ja yleispiirtein katsottuna täytyy tätä teoriaa pitää hywin onnistuneena. Hywän selitytyksensä saa siitä ensiksilin pelagisten kalojen suumi yhdenmuotoinen ryhmä. Nehän owat yleensä, joskin suwuissa ja lajeissa woi esiintyä erilaisia wäriwiwahduksia, watsapuoleltaan hopeahohtoisia ja selkäpuoleltaan tummia, joko sitten sinisiä, siniwihreitä, tai wihreitä j.n.e. ja siten erinomaisesti mukautuneita kaikkialla miltei samallaiseen ympäristöönsä meren pinnalla. Lukuista esimerkkejä tarjoawat esim. Scommbridge ja Clupeidaeheimot.

Pelagisille kalamuodoille owat litoraliset wärimuotojen runsauteen nähden suurena wastakohtana. Waihtelewista elinehdoista seuraa, että wärien, jos mieli niiden kelwata suojakeinoiksi, tulee olla suuresti waihtelewia riippuen aina kunkin kalan ympävistöstä ja elintawoista. Näistäkin tawataan kirkaswatsaisia, tummaselkäisiä kirkkaan weden pintakaloja, kuten Gastenosteidae-heimo. Esimerkiksi sellaisista, jotka eläwät sywemmällä ja joilla watsa on saanut sinertäwän, wiwahduksen, kelpaa Kuciopereo. Tyypillisiä kaswien seassa eläwiä pohjakaloja, joilla on tumma marmorimainen wäri, owat Lota- ja monet Cottidae-heimon kalat. Hieta- tai kiwipohjalla elämään mukautuneista taas monet Pleusonsctibae-heimon edustajat tarjoawat hywiä esimerkkejä. Ja lopuksi koralliriuttojen ympärillä, missä pohja ja ympäristö owat mahdollisimman loistawan- ja kirjawanwärisiä, tawataan kaikkein komeimmat ia kirjawimmat wärimuodot kaloista.

Samoin kuin pelagisiin ja litoralisiin, woidaan Popoffin teoriaa sowittaa myös sywän meren yksiwärisiin, tummiin kaloihin. Popoff on juuri huomauttanut, että nämä eiwät ole waaleawatsaisia, syystä, että ne edellytykset, jotka muilla kaloilla aiheuttawat tämän ominaisuuden, puuttuwat. Lähinnä sopinee sama selitys, minkä Popoff on antanut tummille yökaloille, sillä nämähän owat oikeastaan kaikkein tyypillisimpiä yöeläimiä eläessään ikuisessa yössä merien sywyyksissä.

Jos yleensä kalan wäri suojelee sitä ulkonaisilta waaroilta, niin lisää usein wärin suojelewaa merkitystä kyky muutella sitä ympäristön mukaan. Tunnetuimpana esimerkkinä tässä suhteessa owat kampelat (Pleuronectes), jotka woiwat siirrettynä toisellaiselle pohjalle muuttaa wäriään sen mukaiseksi ja sitä helpommin, luin useammin niillä on ollut tilaisuus tällaista muuttelemista "harjoitella". Jos ne kauemmin oleksiwat samalla paikalla tapahtuu wärin muutos hitaammin uuteen paikkaan siirrettynä. Toisena erinomaisena esimerkkinä woisi mainita Syngnothidae-heimon kalat.

Monellaiset muutkin seikat woiwat aikaansaada wärimmuutoksen. Sellaisista mainittakoon walon ia lämmön waihtelut, sähjöwirran waikutus, rawinnon laatu ja runsaus, muutokset kalan terweydentilassa, wieläpä kalan mielenliikutukset j.n.e. Näiden mienkiintoisten ilmiöiden yksityiskohtainen selostus weisi tällä kertaa liian pitkälle. Mainittakoon wain, että wärinmuutokset tapahtuwat wärisolujen, kromatoforien supistumisen kautta taikka johtuwat toisissa tapauksissa uuden wäriaineen syntymisestä ihoon.

(H.S.)