Toiset valtiopäivät, 1917 pöytäkirjat II: Ehdotusta laiksi Suomen lipusta...

Toiset valtiopäivät, 1917 pöytäkirjat II,
Istunnot 49-101
Toukokuun 15 päivästä 1918 valtiopäivien loppuun sekä nimi- ja asialuettelot.
Helsingissä 1918, Valtioneuvoston kirjapaino.

55. Perjantaina 24 p. toukokuuta
k:lo 9,30 illalla.

3) Ehdotusta laiksi Suomen lipusta koskevan hallituksen esityksen n:o 36 johdosta laadittu perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 9, joka viime täysi-istunnossa pantiin pöydälle, esitellään mainitun lainsäätämisasian ensimäistä käsittelyä varten.

Keskustelu:

Ed. Estlander Det vore mycket att beklaga, om grundlagsutskottets förslag skulle af landtdagen antagas. Därigenom komme att äfbrytas en sund ooh god tradition, som håller på att utbilda sig beträffande Finlands flagg och de färger, på hvilika densamma bör uppbyggas, traditionen om en röd och gul korsflagg, hvilken på samma gång är heraldiskt och historiskt riktig och därjämte den af alla sakkunniga nr praktisk synpunkt enhälligt förordade. Det förslag utskottets majoritet framställer hvilar åter, försåvidt jag kunnat finna, i hufvudsak på färgidiosynkrasier och kansiotänkande och är hvad det praktiska beträffar kanske det minst lyckligt valda. Under sådana, omständigheter ber jag för min del att få i stora utskottets åtanke rekommendera, det förslag, som jag reservationsvis i grundlagsutskottet framställt, och hoppas jag. att stora utskottet skall taga i betraktande de faktorer, som verkligen borde få influera på. detta, ärende och vid detsamma vara bestämmande.

Ed. Colliander: Såsom opinionen pä senaste tider utvecklat sig i denna fråga, blir det väl tämligen öfverllödigt att markera en afvikande ståndpunkt, men jag kan i alla fall icke låta bli att göra det. Den gul-röda flaggan har hos oss utgjort symbolen för vår frihetskamp. Det var den, som var protesten mot det ryska förtrycket, och det förefaller egendomligt att just i dessa dagar, då vi egentligen nått resultatet med våra mångåriga protester och då vi ändtligen synas stå inför den period, då vi nått vår frihet, lämna dessa färger, som varit våra under de svåraste och tyngsta dagarna, och det på sådana, skäl, som här hafva framförts och som åtminstone för mig icke kunna blifva bestämmande och icke kunna af mig erkännas såsom verkliga skäl för en förändring i detta syfte. Den skräck för allt rödt, som nu har kommit till synes, förefaller mig rent af löjeväckande. men den har dess Värre i alla fall synbarligen kraftigt medverkat till att opinionen har kunnat få den riktning, som den fått. Jag ber för min del att få förorda samma förslag, som af professor Estlander i hans reservation har framhållits, d. v. s. ett gult kors på rödt botten, eventuellt, för att tillfredsställa, också andra meningsriktningar, med de andra färger, som tidigare varit föreslagna, exempelvis i det förslag, som från regeringens sida framställts.

Ed. Ottelin: Jag ber också att få understöda herr Estlanders reservation, icke endast på de skäl, som han och herr Colliander redan framhållit, utan också därför att särskildt fackmän, d, v. s. skeppsbefälhafvarena, omfattat den åsikt, som dessa uttalat. Jag ber att få framhålla, alt Wasa skeppsbefälha fvareförening bedt mig framföra som dess åsikt, att flaggan borde vara röd-gul med öfre fältet vid stången belagdt med 9 rosor, heraldiskt ordnade, detta enligt ett telegram, som skeppsbefälhnfvareföreningen tillsändt mig.

Ed. Hedberg: Ben af grundlagsutskottet föreslagna flaggan är ju ömkligt ful, men om smakfrågor skall man icke diskutera. Men den är dålig. Inom sjöfartskretsar är det allmänt erkändt att den synes utomordentligt illa till sjöss och det skulle betinga, att vi finge andra färger. På grund häråt, såsom också på grund af de skäl, som redan af föregående talare framhållits, ber också jag att få föreslå en flagga i öfverensstämmelse med regeringens proposition.

Ed. Rosenqvist: Då jag, ehuru jag deltagit i ärendets behandling i grundlagsutskottet, icke reserverat mig, ber jag endast att till protokollet få antecknadt, att jag i utskottet röstat för bibehållande af rödt ech gult såsom grundfärger i vår flagga.

Ed. Schybergson: Jag säger ingenting gip dem, som hela tiden hållit på blått och hvitt. Det är, såsom hr Hedberg sagt, en smakfråga, hvarom man icke kan disputera. Men livad som förefaller mig egendomligt är att så många af dem, som tidigare hållit på den röda färgen, nu hafva gått ifrån den till följd af de senaste månadernas händelser. De må nu hafva varit huru gräsliga som hälst, så icke lär man för den skull kunna afskaffa den röda färgen. Nog få vi behålla den, och vacker förblir den. Vill man dock bli helt och hållet hvit och oskyldig ooh färglös, så må vi taga bort den röda matta, som vi sitta på, och då bör man gå ännu längre så att t. ex. försäkringsbolaget Kullervo byter namn för att icke påminna om Kullervo Manner. Man kunde drifva dessa jämförelser till det oändliga. Detta att våra trupper haft en annan färg än de röda uti befrielsekriget var en naturlig sak, men verkar icke på den fråga, som nu är före.
Jag skulle tillråda landtdagens medlemmar att gå ipp till Observatoriebärgen och se på flaggan öfver Segelklubhens paviljong. Då skulle de få se, huru den blåhvita flaggan kommer att te sig, i synnerhet om den icke är ny och ren. Det har varit ett alldeles lättvindigt sätt, på hvilket denna sak skötts, då landtdagen icke ens varit i tillfälle att se de flaggförslag, som i utskottet förordats, invid hvarandra i naturlig storlek. Jag finner att en flagga, sådan som hr Estlander föreslagit den, borde sättas jämsides med denna blåhvita för att man skulle kunna bättre träffa sitt val, och jag anser att hr Estlanders förslag innebär en betydande förbättring i det afseendet, att man tänker sig, att de blåhvita färgerna: blefve anbragta uti det öfre fältet för att sålunda hvarje förblandning med den danska flaggan skulle undvikas. Jag förstår icke den brådska, som man nu har i denna sak, då den är alldeles tor viktig för all man skall klubba igenom den i ett ögonblick af nervositet. Vi skulle mycket väl hinna, göra flaggförsiagen åskådliga för en och hvar och vänta med åtgörandet till dess detta hunnit ske. Det skulle dock icke medföra en väntan på mer än tio dagar. Jag förenar mig ora hr Estlanders förslag.

Ed. Alkio: On epäilemätöntä, että tässä lippukysymyksessä suurelta osaltaan on esillä myöskin makukysymys. Mutta siinä on muitakin näkökohtia, joihin tässä edellisessä, keskustelussa, on jo tahdottu viitata. Täällä en väitetty, että punakeltaiset värit olisivat lippuväreinäkin historiallisesti perustettuja. Minun luullakseni tämä väite on kumminkin huomattavassa määrässä liioiteltu. Minä luulen, että punakeltainen lippu ilmestyi tänne routavuosien keralla. Se on siis korkeintaan parin vuosikymmenen ikäinen. Vaakunaväreinä keltainen ja punainen kyllä ovat vanhemmat, mutta, eihän kukaan tahtone väittää, että jokaisessa maassa vaakunavärit ehdottomasti kuuluisivat lippuun. Vanhemmat lippuväreinä täällä ovat sininen ja valkoinen. Olen kuullut, ettii sinivalkoinen lippu liehui tuulessa täällä Helsingissä ensi kerran virallisesti sillein, kun Maamme-laulu ensi kerran esitettiin. Siinä on myöskin jonkun verran historiallista traditsioonia. Minä puolestani olen ollut aina ehdottomasti sinivalkoisen lipun kannalla ja olisin suonut, ettei olisi tarvinnut Suomen lippuun panna mitään muuta kuin nämä kaksi väriä. Mutta kun täällä on verrattain huomattava määrä yleistä, mielipidettä olemassa myös punakeltaisten värien puolella, nimenomaan vaakunalipun puolella, olen suostunut siihen, että yhdessä lipussa ratkaistaan koko lipputaistelu siten, että siihen myös asetetaan Suomen vaakuna.
Mikäli minä esteettiseltä kannalta ymmärrän asiaa arvostella, on minun silmääni tämä nyt perustuslakivaliokunnassa muodostunut lippu joka tapauksessa kauniimpi ja onnistuneempi kuin suuri punainen lippu, jossa on keskellä Suomen vaakuna. Täällä muiden muassa ed. Schybergson huomautti siitä, mitenkä etäämmältä katsottuna ja hieman likaantuneena, ei tämä sinivalkoinen näytä juuri millekään. Mutta näinä päivinä on samassa merkityksessä tarkastettu eräitä leijonalippuja ja minä pyydän edustajia, jotka epäilevät sinivalkoisen lipun näkyväisyyttä ja kauneutta, sittenkuin se likaantuu, tarkastamaan myöskin näitä likaantuneita ja muuttuneita leijonalippuja. Eivät nekään ole mitään kauniita, kun ne ovat kerran likaantuneita. Joka tapauksessa minä panen erittäin merkitystä siihen, että kun me nyt virallisesti vahvistamme ensi kerran Suomen lipun, olisi veristä pilkkaa ottaa Suomen lipuksi punainen, silloin, kun kerran Suomessa on täytynyt punainen kapina kukistaa valkoisen merkeissä. (Hyvä! Hyvä!)
Me emme tahdo punaista väriä nähdä lipussa siitä syystä, että punaisen värin merkeissä on tämän maan kansallisuutta, jopa koko kansaa vastaan käyty kapinallista taistelua. Sen vuoksi tahdomme me tästä juuri perustaa sen traditsioonin, jonka pohjalta, sinivalkoinen lippu nyt nousee. Ja kun me asetamme sinivalkoisen lipun keskelle Suomen vaakunan, luulemme, että niittenkin, jotka ovat katsoneet, että vaaikunalippu olisi ainoa oikea olemaan Suomen valtakunnan lippuna, niittenkin on alistuminen siihen, että tällainen kompromissiratkaisu on ollut ainoa oikea.

Ed. Ingman: Niinkuin perustuslakivaliokunnan mietinnössä näkyy, on valiokunnassa saavutettu, tekisi mieli sanoa odottamattoman suuri yksimielisyys tässä asiassa, siinä määrin, että niin hajalle kuin mielipiteet aluksi näyttivätkin menevän, lopuksi kaikki muut valiokunnan ryhmät, paitsi yhtä ainoaa, ovat voineet ehdotukseen yhtyä. Ja ehdotus on nähdäkseni senlaatuinen, että sillä, jos se hyväksytään, tulee olemaan laajaa kannatusta yli maan. Täällä vaikuttavat tunnesyyt. Tätä asiaa ei voida ratkaista ottamatta niitä huomioon, ja hyvin voimakkaat tunnesyyt puolustavat sinivalkoista lippua. Mutta minä olen sitä mieltä, että se kestää myöskin kritiikin kylmän järjen kannalta. Ne muistutukset, joita sitä vastaan on tehty, eiviit käsittääkseni ole oikeutettuja. Täällä on viimeksi ed. Hedberg huomauttanut samaa, mitä jo ennen on kuultu, nimittäin, että ehdotettu lippu ei näkyisi merellä. Eräälle, joka tänään aikaisemmin teki minulle saman huomautuksen, vastasin, että kun erään suuren valtakunnan sotalippu merellä on vaaleansininen valkoisella pohjalla, ja se on katsottu riittävän, niin kyllä tummansininen risti valkealla pohjalla meidän lippunamme varmasti näkyy tarneeksi. Minä toivoisin, että tätä asiaa ei nyt enää revittäisi rikki, sillä nopea ratkaisu on välttämätön. Eduskunta, varmaan tämän päivän lehdissä on nähnyt, että tänään uudestaan on kiirehdittjr tämän asian ratkaisua, ja minä toivon, että kun asia ratkaistaan perustuslakivaliokunnan ehdotuksen mukaan, kaikki sitten myöskin asettuvat lojaalisiksi tätä päätöstä kohtaan ja että kaikki katsovat kunnia-asiakseen puolustaa eduskunnan hyväksymää Suomen lippua.

Ed. Estlander: I motsats till den senaste talaren vill jag understryka, att detta ärende icke är så brådskande som man nu vill göra gällande. Ty senaten har redan tidigare utfärdat en förordning om begagnandet af interimistisk flagg, och den flagg har nu redan införts för sjögående fartyg och i hufvudsak i de fall, där flagg behöfves som mest. Om nu detta förhållande blir bestående någon tid, är därmed ingen skada skedd, utan kunde så mycket hellre just denna flagg sedermera bli antagen.
Uttalandet att förslaget är ett kompromissförslag är en sanning med modifikation. I kompromissväg beslöts blott att antaga denna blå och hvita korsflagga med Finlands vapen. Men sedermera beslöt utskottet något helt annat, nämligen att denna i kompromissväg ernådda flagg skulle bli endast statsflagg, medan däremot såsom handels- och örlogsflagg skulle användas den rena blå-hvita. Detta är icke något verkligt tillmötesgående. Sålunda kömme den s. k. kompromissflaggen att användas blott i ett fåtal fall, medan i de flesta fall, inom handelsmarinen, den ensidiga blå-hvita flaggen komme att användas. Detta kan jag icke kalla en ärlig kompromiss.
(Tulkinnan jälkeen:)
Jag försade mig, då jag yttrade, att flaggen också såsom örlogisflagg- skulle föras utan vapen. Men den omständighet, att örlogsflaggen föres på ett fåtal fartyg och förändrar icke mitt uttalande därom, att kompromissen icke är rättvis.

Ed. Hornborg; Jag hade icke tänkt yttra mig i denna debatt, men ser mig dock nu föranlåden att säga några ord. Detta därför, att jag hör till dem, som i grundlagsmitskottet ha behandlat föreliggande fråga, och icke har reserverat mig. Jag hyser, liksom flere andra, som i kväll hafva yttrat sig i frågan, den uppfattningen, att den röd-gula ur många, synpunkter vore att föredraga, men redan i landtdagsgruppernas gemensamma delegation uttalade jag mig i den riktingen, att då det föreföll påtaglig att största delen af befolkningen alldeles afgjordt uppbar de blå-hvita färgerna, afstod jag för min personliga del från vidare opposition inför detta faktum. Min uppfattning af de röd-gula färgernas praktiska företräde har icke förändrats, men denna praktiska sida af saken kan icke vara den afgörande, då nu en gång en bestämd och utpräglad känsla inom största delen af befolkningen talar för de hvit-blåa färgerna. Därtill kunna anhängarna af de röd-gula intet göra. Herr Ingman gjorde den invändningen mot dem, som hafva framhållit vapenfärgernas praiktiska företräden att en stormakts örlogsfiotta har fört blått- kors på hvit duk. Det är emellertid så, att krigshistorien visar, att denna flagga knappast har synts på hafvet, så att det motivet håller knappast streck. Eör öfrigt förenar jag mig med herr Ingman i förhoppningen, att landtdagens beslut, sådant de nu fattas, lojalt skall iakttagas af hela folket.

Ed. Wuokoski: Perustuslakivaliokunta ratkaistessaan Suomen lippukysymyksen sinivalkoisten värien merkeissä on osoittanut ymmärtäneensä kansan enemmistön hartaan toivomuksen lippukysymyksessä. Sillä suomalainen väestö tuntee kotoisen tunnelman ainoaltaan sinivalkoisten värien alla. Puna-keltainen lippu ei olisi rakkaudella ja lämmöllä noussut Suomen kotien kattojen harjoille, niinkuin sen nostavat nyt suomalaiset saadessaan lippuunsa sinivalkoisen kotoisen värinsä. Pidän perustuslakivaliokunnan lippukysymysratkaisua perin onnistuneena.

Ed. Ingman: Pyysin puheenvuoroa, ed. Estlanderin lausunnon johdosta tehdäkseni sen huomautuksen sotalippuun nähden, minkä herra Estlander sittemmin lausuntonsa täydennykseksi itse teki.
Herra Hornborgin lausunto siitä, että mainitsemani sotalippu ei ole näkynyt merillä, pitää kyllä paikkansa viime aikoihin nähden. Mutta lienee se aikaisemmin kuitenkin siellä täällä myöskin näkynyt, enkä ole kuullut valituksia siitä, ettei sitä olisi tunnettu.

Ed. Hultin: Minä puolestani kuulun niihin, jotka ovat pitäneet Suomen leijonalippua maamme vapauden ja itsenäisyydentaistelun tunnusmerkkinä, ja olisin omasta puolestani suonut ja olen valiokunnassakin ehdottanut, että leijonalippu edelleenkin säilytettäisiin vattiolippuna. Mutta kun minäkin olen tullut vakuutetuksi siitä, että sininen ja valkoinen ovat kansamme suurimmalle enemmistölle rakkaimmat värit, niin olen tullut siihen, että nämä olisi lipussa käytettävä. Ehdotan sen vuoksi, että kauppalippuna käytettäisiin sinistä ristiä valkoisella, pohjalla. Sittemmin syntyi, niinkuin täällä on mainittu, valiokunnassa kompromissiehdotus, että Suomen vaakuna lisättäisiin tähän ristilippuun. Asia sai kuitenkin lopuksi semmoisen käänteen, että kauppalipusta vaakuna poistettiin. Tämä vähensi kompromissin merkitystä.
On huomautettu, että sini-valkoinen lippu on epäkäytännöllinen, että merellä nämä värit muka eivät näy. Täytyy kuitenkin myöntää, että useilla merenkulkijakansoilla on tämänkin värisiä lippuja. Niinhän on esimerkiksi Kreikalla sini-valkoinen ja Ruotsilla keltainen risti sinisellä pohjalla. Myöskin Islannin saarikansa on valinnut sini-valkoiset värit. Eivät nämä värit siis liene niin epäkäytännöllisiä, kuin on tahdottu väittää. Minäkin voin ed. Hornborgin lausumaan toivomukseen, mutta soisin kuitenkin, ettei leijonalippua, jolla, itsenäisyyttämme on ensiksi juhlittu, tuomittaisi pelkäksi muinaismuistoksi, vaan että sen käyttäminen olisi sallittua juhlatilaisuuksissa koristeellisessa tarkoituksessa.

Ed. Schybergson: Jag begärde ordet i anledning däraf, att herr Alkio först och herr Ingman sedan, likaså herr Hornborg och nu sist och slutligen fröken Hultin uttalat förhoppningen, att alla komme att underkasta, sig landtdagens beslut i detta ärende. Enligt min tanke kan icke annat komma i fråga. Jag för min del icke blott underkastar mig det, utan skall icke ens söka undgå beslutet genom att alls icke hissa någon flagga, utan kommer omedelbart att hissa den flagga, som landtdagen besluter. Men kvad jag yttrade första, gången, då jag hade ordet i denna fråga, gick ut på att landtdagen själf, innan den fattar sitt beslut, dock skall taga sig den betänketid, som behöfves för att beslutet skall vara fattadt efter moget öfvervägande, och det synes mig som om landtdagen eller dess majoritet, blott och bart för att nu få frågan afgjord, skulle söka skynda på saken mera än dess behandling rätteligen skulle kräfva. Beträffande det, som herr Ingman sade, att i grundlagsutskottet alla slutligen blifvit ense efter det olika meningar framträdt, så förhåller det sig väl såsom alltid med kompromisser, nämligen så, att ingen är riktigt nöjd. Jag upprepar det ännu, hvilket än beslutet blir, kan annat icke komma i fråga än att alla lojalt foga sig i beslutet.

Ed. Ingman: Kun herra Schybergson jo toisen kerran huomautti siitä, että tätä asiaa olisi liiallisella kiireellä ajettu, niin lienee syytä huomauttaa, että hallituksen esitys on saapunut eduskunnalle tammikuussa, jos muistan oikein, tammikuun keskivälissä, ja nyt on toukokuun loppu. Meillä on ollut runsaasti aikaa sekä yhdessä että yksinäisyydessä, miettiä tätä asiaa. Ei tässä voitane syyttää valiokuntaa liiallisesta, hätäilemisestä.

Ed. Ahmavaara: En luule, että asia lykkäämällä ollenkaan tulee muuttumaan. Tuo sini-valkoinen lippu on ainakin suomalaisen kansan mieleen niin painunut ja; se on siksi rakkaaksi sille käynyt, ettei se luovu siitä, vaikka kuinka pitkälle lykättäisiin tätä asiaa. Minun täytyy sanoa, että kun täällä pimeänä aikana, jolloin ryövärivalta vallitsi pääkaupungissa, näki punaista lippua, niin kyllä se vei kaikki sympatiat sen puolelta, ja kun täällä sitten pääsivät ihmiset valtaan ja loppui tuo ryöväri valta, ja senaatin katolle kohotettiin punainen leijonalippu, niin kyllä oli ikävää nähdä sitä, ja moni huokasi, ettei väri muuttunutkaan, vaikka valta tuli jälleen sivistyneiden ihmisten käsiin. Täällä kerrottiin, että Pohjanmaalla olisi armeijassa ruvettu käyttämään leijonalippua, ja olin minäkin sitä mieltä, että jos sitä siellä on käytetty, niin se on siellä pyhitetty, mutta huomasin Pohjanmaalle matkustaessani, että se oli perätön uutinen; siellä kaikkialla liehui sini-valkoinen lippu ja minusta oli niin hauska matkustaa, Oulun jokivartta, kun näki miten kansa ymmärsi, että se on pelastunut raakalaisuudesta ja että vapaus on saavutettu, ja merkkinä siitä kohosi tuo kaunis lippu; kyllä se oli minusta kuin juhlapäivä. Täällä ei ole tuotukaan sini-valkoista lippua vastaan oikeastaan muuta, kuin että se likaisena ja kuluneena on ruma. Mutta mikähän lippu on kuluneena ja likaisena kaunis! Minusta ne ovat kaikki silloin rumia, ja minusta tämä on hyvä puoli, ettemme pidä likaisena ja rumina lippujamme, vaan tulee olla sydämelle kallis asia, että pidämme sen puhtaana. Toivon, että tämän lipun merkeissä Suomen kansa kulkee tulevaisuutta kohti ja. että se lippu tulee kaikille meille rakkaaksi.

Ed. Bäck: Hr Ingman framhöll i sitt andragande, alt det icke torde finnas i denna kammare någon, för hvilken det föreliggande betänkandet hadekommit för sent. Det finnes väl i denna kammare i afton många sådana landtdagsmän, hvilka knappt kommit sig för att genomläsa själfva propositionen. Jag t. ex. satt hela 12 dagar fängslad. Jag blef fängslad just därför, att jag vågade infinna mig här i landtdagshuset för att borttaga mina papper. Efter min frigifning var jag naturligtvis icke i tillfälle att tillegna mig den mig tillhöriga egendom, som förvarades i detta rum. Sedermera var jag tvungen att som ett jagadt djur fly frän ställe till ställe och till sist gömma mig på ett sjukhus. Då jag åter fritt kunde röra mig på stadens gator detta skedde naturligtvis först efter tyskarnas hitkomst måste jag säga, att när jag för första gängen såg dessa rödgula flaggor på de officiella och enskilda husen, betraktade jag dessa stolta fanor ingalunda med afsky, utan tvärtom med hänförelse. Nu kunde jag verkligen säga om vårt land: "Nu är Finland fritt".
Betänkandet om Finlands flagga fick jag i mina händer först för några dagar sedan.

Ed. Ingman: Minun täyty lausua valitteluni siitä, ettei ed. Bäck ollut ajoissa kantanut kotiin hallituksen esitystä lippuasiassa. Se oii jaettu jo niin paljon ennen kuin työ keskeytettiin, että ulkoasiainvaliokunnalla oii mietintönsäkin ensimmäisessä lukemisessa valmis.

Ed. Yrjö-Koskinen: Minunkin täytyy ihmetellä, ettei ed. Bäck nähnyt niitä lippuendotuksia joita säätytalolla, ennen kapinaa oli monet ajat katsottavana. Minun mielestäni perustuslakivaliokunta on osannut erinomaisesti oikeaan, sillä juuri näissähän väreissä, sinisessä ja valkoisessa, on meillä vuosikymmeniä, käyty kulttuuritaistelua nuoren suomalaisen kulttuurimme puolesta ja lisäksi on nyt urhea armeijamme vihkinyt valkoisen värin meille erikoisesti ihmisyyden, oikeuden, totuuden ja vapauden symbooliksi. Muita värejä me emme voi omistaa. Minä en luule, että ainoassakaan kodissa valkoisessa Suomessa suostuttaisiin nostamaan punaista väriä katolle. Punainenhan on tosin elämän väri, mutta, meille se on muuttunut kuoleman ja hävityksen väriksi. Me emme jaksaisi vetää kotimme harjalle tuota väriä, joka on meissä herättänyt semmoista kauhua. Mitä sanoisi valkoinen Suomi, jos eduskunta täällä nyt heille lähettäisi tämmöiset värit? Minä olen kiitollinen perustuslakivaliokunnalle, että se on löytänyt niin hyvän muodon näille eri lipuille, ja voimme kaikki olla niihin tyytyväisiä.

Keskustelu julistetaan päättyneeksi. Asia lähetetään V. J:n 57 §:n mukaisesti suureen valiokuntaan lausunnon antamista varten.