Koti ja yhteiskunta 10 / 1905
Matkakertomus naisten kotiteollisuudesta Saksassa, Itävallassa, Hollannissa ja Tanskassa.
Kirj. Alexandra Gripenberg.
(Loppu.)
Viime aikoina on Itävallan valtio yhä enemmän alkanut tilauksilla kannattaa kotikudontaa. Tässä noudatetaan seuraavaa menettelytapaa. Ensin tehdään luettelo esim. sairashuoneiden ja houruinhoitolaitosten tarpeista seuraavaksi vuodeksi ja tämä toimitetaan paikkakunnan kotiteollisuusyhdistysten nähtäväksi. Jonkun ajan kuluttua nämä kutsutaan kokoon ja pyydetään tietoa siitä kuinka paljon tavaroita kukin yhdistys voipi toimittaa. Valtio sitoutuu ostamaan ilmoitetut määrät. Mitä puuttuu, se tilataan sitten suurilta kotiteollisuusliikkeiltä, esim. Regenhart und Raymann'ilta Freiwaldausta, tahi myös tehtaista. Itävallasta viedään ulos suuret määrät kotiteollisuuden tuotteita. Niinpä mainitaan 1901 painetuissa tiedonannoissa, että edellisenä vuotena oli viety Englantiin 3 miljoonan kruunun edestä palttinakankaita.
Syynä siihen että Saksan ja Itävallan kotitekoisilla kankailla on kaupassa niin suuri menekki, on se että ne, samalla kuin ne ovat värien ja mallien puolesta perin vaihtelevaisia, ovat hyvin valkaistuja ja silotettuja. Aina muinaisajoista asti on kankaita valkaistu ulkosalla. Sen valkaisutavan olivat Hollannin, Böömin ja Schlesian kutojat kehittäneet suurimpaan täydellisyyteen, ja sitä käytettiin 1700 luvun loppuun asti. Sen jälkeen kuin Berthollet 1785 keksi klooriveden ja 1792 kloorikalisuolan sekä Tennant Glasgow'issa 1798 keksi kloorikalkin, ruvettiin vähitellen käyttämään muita valkaisutapoja. Nämä joutuivat pian huonoon huutoon, sillä ne heikonsivat kangasta. Vasta aikojen kuluttua kun nämä uudet valkaisutavat kehittyivät täydellisyyteensä, ruvettiin yleisesti puuvillakankaita valkaistessa käyttämään uudenaikaisia keinoja; palttinakankaita alettiin vasta myöhemmin valkaista uuteen tapaan. Nykyään ollaan sitä mieltä, ettei kloori, jos sitä vaan käytetään oikealla tavalla, laisinkaan vahingoita kangasta; mutta kaikkialla, esim. Schlesiassa, käytetään vielä vanhaa ulkosalla valkaisua uusien valkaisutapojen ohessa, sillä uudenaikaisia keinoja ei voi käyttää, ellei ole monellaisia koneita. Puuvillakankaat saavat uudempien valkaisutapojen mukaan olla kosteina, kunnes niissä alkaa käyminen (koska siten puuvillassa olevat terveydelle vahingolliset ainekset haihtuvat). Sitten niitä liotetaan kalkkivedessä, virutetaan senjälkeen puhtaiksi, liotetaan miedossa suolahappoliuoksessa, virutetaan puhtaiksi, pestään sooda- tai hartsisaippualiuoksessa, virutetaan taas, liotetaan miedossa kloorikalkkiliuoksessa ja jätetään sen jälkeen raittiin ilman vaikutuksen alaisiksi. Sitten ne pestään, liotetaan miedossa suolahappoliuoksessa, pestään hyvin tarkoin, ja virutetaan
lopuksi miedossa soodaliuoksessa. Valkeat kankaat sinistetään ultramariinilla. Senjälkeen kuivataan ja silotetaan kankaat vääntö-, puristus- ja silotuskoneilla. Tällaiseen valkaisu- ja silotusmenettelyyn lasketaan tarvittavan 5 päivää ja menettää kangas sen kautta 5 prosenttia painostaan.
Pellavakankaille ei kalkkia voida käyttää, koska se niitä heikontaa. Niin kutsutun irlantilaisen menettelytavan mukaan puolivalkaistaan pellavalankaa seuraavalla tavalla: lanka keitetään soodaliuoksessa, virutetaan, väännetään, liotetaan suolahappoliuoksessa, huuhdotaan, liotetaan klooriliuoksessa, huuhdotaan. Kankaita valkaistaessa menetellään muutoin samalla tavalla, paitse että menettelyä usein keskeytetään levittämällä kankaat valkaisua varten ulkosalle, jolloin niitä kuitenkin on pidettävä hyvästi kosteina. Pellavakankaat menettävät valkaistaessa 20-25 prosenttia painostaan. Hamppua valkaistaan harvoin, ja silloin samalla tavoin kuin pellavaa. Juutekankaita liotetaan vesilasiliuoksessa, sitten kloorialahapokkeissa natroniliuoksessa, huuhdotaan, liotetaan miedossa suolahappoliuoksessa, johon on sekoitettu vähän rikkihappoa, huuhdotaan ja kuivataan. Villat sisältävät paljon epäpuhtaita aineksia, kuten esim. lampaiden hiestyksestä jäänyttä rasvaa. Sen vuoksi on niitä valmistavan pesun jälkeen pesukoneessa liotettava sooda- tai saippualiuoksessa, joka poistaa rasvan; kone hämmentelee villoja aina samaan suuntaan, muuten ne kutistuisivat ja tulisivat huopaisiksi. Yleensä on lipeäaineita käytettävä hyvin varovaisesti, niiden kun katsotaan vahingollisesti villoihin vaikuttavan; paras on käyttää saippuata tai ligroinia. Villakankaiden pesuun käytetään erityistä konetta (Breitwaschmaschine) ja niitä valkaistaan kaasumaisilla rikkiyhdistyksillä, jotka eivät vioita värejä.
Sielläkin missä valkaisu tapahtuu ulkosalla, käytettänee kaikkialla silotus- eli n. k. kalanterikoneita, joiden omistajana on joko työnantaja, kyläkunnan kutojat yhteisesti tai joku osuustoiminnallinen yhdistys. Tämän koneen muodostavat yksi tai useampi pari teloja, joista yhden aina täytyy olla kiinteätä, taipumatonta ainetta, toisen taas juostavaa (esim. puristettua paperimassaa). Kangas saa kuivaakseen ja silottuakseen kulkea telojen välitse. Erittäin tärkeä on n. k. kiiltokalanteri, joka antaa kankaalle kauniin, kirkkaan kiillon. Kalanterin vieressä on konevyyhdin, joka kierii silotetun kankaan somiin taitteihin.
*) Yllämainitut toiminimet hankkivat koneet 9-10 viikossa. 1/3 hintaa suoritetaan tilatessa, 1/3 lähettäessä, 1/3 kolmen kuukauden kuluessa. Tilausta tehdessä vaaditaan tarkat tiedot niiden kankaiden laadusta, mitä varten kone on aiottu, sekä niiden leveydestä. Osoite on C. G. Haubold junior, Chemnitz, Sachsen, ja Rudolph et Köhne, Beusselstrasse 44, d, Berlin N. W.Toiminimi C. G. Haubold junior, Chemnitz'issä, Saksissa, jolta schlesialainen kotiteollisuusyhdistys tilaa koneensa, hankkii n. s. Roll-Calander'eita 1,908 Saksan markan hinnasta. Nämä koneet ovat varustetut kolmella telalla, ylin ja alin ovat paperimassasta ja läpimitaltaan 30 senttimetriä, keskimäinen on valuraudasta ja läpimitaltaan 18 senttimetriä. Viimemainitun, joka on ontto, voi hehkuvilla raudoilla kuumentaa, ellei konetta höyryllä käytetä. Telojen leveys on 80 senttimetriä ja koneeseen puristettavan kankaan leveys saa olla 75 senttimetriä. Berliniläisellä toiminimellä Rudolph et Kiihne on samantapaisia kalantereita myytävänä. Ne ovat aiotut höyryllä käytettäviksi ja ovat ne leveämpiä kankaita varten. Niiden hinta on 2,800 Saksan markkaa. Vanutuskoneet maksanevat noin 1,200 Saksan markkaa.*) Muutamat pitävät että ainoastaan höyryllä käytetyt kalanterit ja vanutuskoneet tekevät kelvollista työtä. Sitä varten löytyy pieniä 5-6 hevosvoimaisia höyrykoneita kaupaksi.
[--- loppu puuttuu]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti