Suomen maamittari-yhdistyksen aikakauskirja 6, 1909
[---]
Tiluksista, niitten nimityksestä ja värityksestä kartalla.
Mitä tilusten nykyiseen erottelemiseen ja luokittamiseen peltoihin, niittyihin, viljelyskelpoisiin maihin ja varsinaisiin metsämaihin tulee, sanottiin sen muodostuneen maamme olojen historiallisesta kehityksestä. Ennen aikaan käsitettiin niityllä sellaista maata, jota voidaan pitää veden alla. Nykyoloissa ehdotettiin pellot erotettaviksi niityistä siten, että niityssä on ruokamultamutaa mutta pellossa se on multaa. Koska tuo vanhan ajan jaoitus on maanomistajilla selvänä, olisi se edelleenkin käytettävä; lisäksi voitaisiin vielä metsämaat erottaa kuiviin ja markiin sekä olisi ehkä n. s. kauramaat pantavat eri luokkaan. Tiluskuvioiden nimitykseen olisi aikaansaatava parannuksia, ja olisi yhdistyksen pidettävä tämä kysymys ohjelmassaan, kunnes se saadaan ratkaistuksi. Paitsi ehkä viljelyskelpoisia kangasmaita, puolustettiin entistä väritystapaa säilytettäväksi. Mitä tulee vaikeuksiin jakaa tilukset viljelyskelpoisiin ja varsinaisiin metsämaihin, on tämä erotus aivan relatiivinen; ja olisivat ne, koska viljelyskelpoiset maat ovat maan omistajille suuresta arvosta, erotettavat kuten ennenkin.
Koska ennenmainittu komitea oli ehdottanut ruokamullan ja maaperän laadun selitykset karttaselityksestä poistettaviksi, katsottiin monessa suhteessa hyvin tärkeäksi, että nämät seikat tulevat kartalla näkyviin. Maamittariyhdistyksen Aikakauskirjassa (v. 1908 ss. 115—119) löytyy kirjoitus siitä, kuinka maanlaadut olisivat kartalle merkittävät. Maalajien luokitus olisi tehtävä siten, että vaan pääluokat tulisivat siinä näkyviin; värityksen suhteen olisivat samat maalajit koko maassa samalla tavalla väritettävät, eikä kuten nykyään esim. kaskimaiden laita on, eri tavalla eri osissa maata. Mitä ennenmainittuihin viljelyskelpoisiin kankaisiin tulee, löytyy meillä peltoja, joissa ruokamulta on mullansekaista hienoa hietaa, ja jotka siis ovat kankaasta tehdyt. Metsämaiden erotuksella viljelyskelpoisiin ja varsinaisiin metsämaihin on käytännölliset rajansa, vaikkeivät olekaan jyrkkiä; ja olisi sentähden nämät nimitykset edelleenkin käytettävät; niin myös pellot ja niityt.
Mitä viljelysten pääluokkiin tulee, olisivat nämät määrättävät sen olotilan mukaan, mikä tiluksilla nykyään on, eikä sen mukaan, mikä niillä tulevaisuudessa mahdollisesti voi olla; siten olisivat kaikki nykyään tuotantokyvyttömät maat luettavat joutomaiksi. Rahkasuot, jotka monessa paikassa luetaan arvottomiksi maiksi, eivät kuitenkaan ole aivan arvettomia, koska niistä saadaan esim. turvepehkua ja suoturvetta; sentähden olisi tällaisille maille, kuten soille ja kallioille, jotka, vaikka maanviljelijälle ehkä ovatkin arvottomia, kuitenkin ovat jostakin arvosta, pantava oma luokkansa. Siis tulisivat tilukset olemaan viljeltyjä maita, kuivia metsämaita, märkiä metsämaita ja aavoja maita. Täten tulisivat kartat ja selitykset myös paremmin näyttämään, paljonko meillä todellisuudessa on kasvavaa metsämaata. Tätä vastaan huomautettiin, kuinka tärkeää on, että viljelyskelpoiset maat yleissilmäyksen saamiseksi jakoa toimitettaessa kartalla ovat erillään varsinaisista metsämaista. Mitä maalaatujen merkitsemiseen karttaan ja asiakirjoihin tulee, ei sillä nykyisen menettelyn johdosta voi olla mitään merkitystä, koska se tavallisesti tehdään vasta sittenkun paperit ovat lääninmaanmittauskonttoriin lähetettävät. Nykyisiä värikaavoja on jo koetettu saada sellaisiksi, että kartasta näkee myöskin millaista mikin maa on. Eikä tarkoitus olekaan värittää karttaa sen mukaan, millaiseksi maan omistajat ovat maansa viljelleet, vaan sellaiseksi, kun maa luonnostaan on.
Mitä värien merkitykseen tulee, on värit käytännössä koeteltu sovittaa niin, että savipohjaiset maat saisi peltomaan reunavärin sekä viljelyskelpoinen murtokivisoramaa kaskimaan värin j. n. e. Tästä asiasta on jo ennen keskusteltu, vaan ehti ylihallitus silloin antaa väritysmallinsa ennenkuin maamittariyhdistys ennätti mielensä asiassa lausua. Nimityksien suhteen olisi tuskin muussa kuin kaskimaan nimessä muutoksia tehtävä. Värityksen puolesta olisi saatava yhdenmukaisuutta, joka sopisi koko maalle. Maalajien merkitsemisestä on ollut keskusteluja maanviljelysinsinörien, maanviljelystiedemiesten, geologein, metsänhoitajain sekä muutamien maamittarein kesken. Oli ehdoteltu m. m. karttain väritys tehtäväksi luonnollisten maalaatujen mukaan:
1) sora, jossa (kivien) hiekkajy västen läpimitta on 20-2 mm.
2) hiekka, jossa vastaavat mitat ovat 2-0,2 mm.
3) hieta, (== ruots. Mo) s:n s:n 0,2-0,02 mm.
4) savi.
Jos nämät maanlaadut ja maan kivisyys saataisiin kartan pohjavärillä merkityiksi, voitaisiin karttaselitys jättää pois ja sen mukana kaikki tätä seikkaa käsittävät väärennykset. Viljelystila tulisi erotetuksi luokittamalla tilukset viljelysmaihin ja metsämaihin. Suoksi olisi kutsuttava maata, jonka mutakerros on vähintään 20 sentimetrin paksu (kuivatussa tilassa). Jankkoon ei olisi pantava kovin suurta merkitystä. Sillä tavalla saataisiin myös metsänhoidolle tästä luokituksesta hyötyä, vaikka siinä tässä suhteessa ehkä noudatetaankin toisellaisia rajoja. Eikä näitä maalajeja ole niin vaikea erottaa, kuin ensinnä ehkä näyttää. Kartalla olisi maanlaatu merkittävä reunavärillä ja, jos voidaan, olisi peittoväri poistettava viljelyksiltä. Viljelyskelpoisten ja varsinaisten metsämaiden erottamista ei katsottu niin tärkeäksi, sillä esim. suota, joka nykyään katsotaan viljelykseen sopimattomaksi, voidaan vastaisuudessa katsoa viljelyskelpoiseksi; sitäpaitsi sillä voi olla - vaikka nykyään vielä ehkä pieni - merkityksensä polttoturpeena.
Tämän selonteon johdosta katsottiin kylläkin tärkeäksi, että nimityksistä näkee, mitä maa on eikä, miksi sitä käytetään. Kuitenkin ehdotettiin pelto- ja niittyluokat vastedeskin erillään pidettäviksi Kaskimaa nimitys olisi poistettava ja korvattava toisella helposti ymmärrettävällä nimellä. Komitean ehdotusta metsämerkkien poistamisesta vastustettiin, koska niistä katsottiin olevan hyötyä jaolle kartalla. Ylempänä olevan, maalajeja koskevan keskustelun johdosta esitettiin vielä, että muitten virkakuntain toivomuksia, mikäli voidaan, olisi huomioon otettava, kumminkin silmällä pitäen, että maamittarin selitys tehdään jakoa varten, ja voitanee siinä sentähden tuskin selville saada kaikkia niitä seikkoja, mitä muut virkakunnat ehkä haluavat. Puheena olevan järjestelmän mukaan, jossa maapohja tulee kartasta näkyviin, käy myös maan viljelyskelpoisuus selväksi. Eikä ole mahdotonta toteuttaa tätä ehdotusta, kuten eräs puhuja oli luulotellut. Niityksi olisi kutsuttava ainoastaan luonnon niittyä; silloin olisi pellon ja niityn raja selvä. Täten päästäisiin jonkinlaiseen selvyyteen ja voitaisiin maalajien selvitteleminen tehdä vaikka jyvityksen yhteydessä. Metsämerkkien sanottiin tekevän kartat sekaviksi ja on niistä aivan pieni hyöty. Mitä niittyjen merkitsemisen poistamiseen tulee, voisi tämä sellaisissa paikoissa, joissa ei löydy muita kuin suo- ja nevaniittyjä, käydä mahdottomaksi. Muutoin myönnettiin oikeaksi pyrkimys saada tieteellistenkin teoriain pohjalla tämä kysymys ratkaistuksi. Jos seurataan esitettyä kovien maiden jaoitusta, on asia selvä, ja tulisi täten multamaissa nykyään vallitseva sekavuus häviämään, sekä saataisiin raja peltojen ja niittyjen välillä. Viljellyt suot olisivat nimitettävät suoviljelyksiksi sekä niityiksi viljelykseen kelpaamattomat suoniityt. Esityksen, että millimetrimitan mukaan ruvettaisiin maita erottamaan, ehdotettiin vielä jätettäväksi geologeille, koska siitä maanmittaukselle on pieni hyöty. Muissakin maissa on jo ennen keskusteltu pellon ja niityn erottamisesta sekä tultu siihen lopputulokseen, että "pelto on peltoa ja niitty on niittyä". Karttaselityksen poisjättämistä vastustettiin niinikään, koska siinä löytyviä tietoja pinta-aloista y. m. tarvitaan jakoa varten kartalla.
Näitten väitteiden johdosta huomautettiiin, ettei ole ajateltukaan millimetrimitalla tai mikroskoopilla ruveta mittaamaan hiekkajyväsiä, vaan olisi tässä kuitenkin määrättävä vissit rajat, joiden mukaan tuo erottaminen voisi tapahtua. Karttaselityksestä oli ainoastaan maalaatujen selitys tarkoitettu poisjätettäväksi, sekä muutoin kysymyksestä yleensä lausuttaviksi ne periaatteet, joiden mukaan kartat olisivat laadittavat.
Kun asiasta vielä oli jonkun verran keskusteltu,
päätettiin valita komitea, jonka tehtävä on laatia ehdotus eri tiluslajien erottamiselle, nimityksille ja karttain väritykselle, mahdollisesti myös selitykselle.
Komitean jäseniksi valittiin yksimielisesti hrat Piponius, Aarnio, Meurman ja Hannikainen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti