Tampere 84, 24.10.1885
[Tarinan pukeutumista ja ehostamista koskeva osa]
[...]
Waimoin pukuna on pohkeaan asti ulottuwa nuttu leweillä kyynärpäähän ulottuwilla hihoilla. Rikkaimmilla on pitemmät waatteet ja useammat päällekäin. Lanteilla on heillä jalan lewyinen wyö, jonka koristamiseen kulutetaan paljon aikaa ja rahaa: seljässä sidotaan se suureksi solmuksi. Japanin naisten tukka on tawallisesti musta ja pehmeä. Sitä laitetaan hywin huokeasti. Kiireeltä leikataan ruplan suuruinen paikka lyhyeksi; siihen kammataan hiukset kaikilta puolin kokoon ja palmikoitaan yhdeksi suureksi solmuksi. Pitiminä ja koristeina käytetään pieniä puu-kampasia, ynnä kaikellaisia neuloja sarwesta tai kilpikonnan kuoresta. Juhlallisissa tiloissa peitetään hiussolmu heleän wärisellä werholla. Japanin naiset eiwät purista kokoon jalkojansa kuten Kiinan naiset, waan heillä on sen sijaan se rumentawa tapa, että he maalaawat kaswonsa. Tytöt maalaawat waan huulet punaisella ja sinisellä wärillä. Mutta naineet waimot punaawat posket, walkeawat muut kaswonosat nyhtääwät kaikki kulmakarwansa pois ja mustaawat hampaansa.
Miehet leikkaawat tukkansa aiwan lyhyeksi ainoastaan keskelle päätä jääpi pieni 3-4 tuuman pituinen saparo. Lapsilla on 5-6 pientä saparoa, jotka tawallisesti käännetään kaikki keskeen päin. Hengen hädässä ollessaan lupaawat japanilaiset usein saparonsa jollekulle jumalalle uhriksi. Sentähden näkyy heidän temppeleissään monasti
kuwan alla, johon on maalattuna hirweä haaksirikko, pitkä riwi pelastuneiden saparoita.
[...]
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti