3.3.08

Tietoja jokapäiväisessä elämässä tawattawista aineista. 106. Silkki

Oulun Wiikko-Sanomia 47, 25.11.1854

Tietoja jokapäiväisessä elämässä tawattawista aineista.
106. Silkki.


Kaikki silkki tulee eräästä hyöntöisestä nimeltänsä silkkimato (Phalena Bombyx Mori), joka matoaikansa elelee eräässä puussa ja lopulla laskee kahdesta suun waiheisesta reiästä sitä nestettä, joka sitte heti jälkeen ilmassa hyytyy langaksi, samoin kuin joka aika näemmä hämähäkistä melkein samanlaista lankaa ilmantuman. Semmoinen silkkilanka on äärettömän hienoa, ja kuitenkin on siinä kaksi säijettä. Siitä langasta kutoo silkkimato kyyhkyisen munan suuruisen, soikian koteron ympärillensä suojaksi, jossa saisi rauhassa tuulen, sateen ja lintuin koskematta perhoseksi muuttua, sillä se on tiettämä, ettei silkkimato pysyaina matona, waan muuttuu ajan tullen pieneksi perhoseksi, ja niin tekee moni muukin mato, esimerkiksi kaalimato ja ruismato. Madon ruumis heillä ei ole muu, kun walhepuku, jonka sisässä heidän henkensä jonkun ajan säilyy, siksikun ennättää walmistua perhosen muotoon pukeutumaan ja siiwillisnä kukka kukalle lentelemään. Jotta monen madon kanssa on asia sillä tawalla, sen taitaa itsekukin omilla silmillänsä nähdä, jos ottaa esimerkiksi kaali- eli muun lehtimadon ja asettaa sen kumotun juomaklasin alle, ja myös antaa sille wälistä samanlaisia lehtiä ruatsi. Jonkun ajan päästä wäsyy sekin syömästä, laittaa jonkunlaista werhoa ympärillensä taikka menee muuten kuolluksiin, josta se sitte siiwillisnä rumempana tahi kauniimpana perhosena herää ja wirkoaa uudesti elämään. Sillä tawoin käypi meidän itsemmekin kanssa: tämä nykyinen ruumiimme ei ole muu, kuin samanlainen madonpuku, jonka sisällä henki aikansa asuu siinä toiseen elämään walmistuaksensa.

Sitä koteroa, jonka silkkimato ympärillensä kutoo, sanotaan omalla nimellänsä kokongiksi, ja siinä makaa se itääskuin kuolleena puolenkolmatta wiikkoa, puhkaisee sen sitte ja lentää perhoiseksi muuttnneena ulos, ainoastansa madon kuorensa eli tuppensa kokonkiin jättäen.

Kokongissa on selkkaista eli sekannutta lankaa päällimmäisnä, mutta sen alla sisempänä selwää, josta taitaan kelata eli wiipsiä monta sataa kyynärää, 300 ja parhaista 1000-kin. Kaikkein sisimmäisnnä on lanka niin yhteen tarttunutta, ettei saata kelata.
Kokongit pitää ennen sillkimatoin perhoseksi muuttumista poimia, sillä jos mato saisi aikaa walmistuaksensa, niin se katkaisisi ulos lähtiessänsä langat, etteiwät enää olisi oikian silkin weroiset, sillä siitä ei saisi lankaa ilman karttaamatta ja kehräämättä, jonkatähden semmoisia myöhään poimitulta kokongeita ei paljo muuksi käytetäkkään, kun silkkiwanuksi ja silkkipaperiksi.

Poimittuansa pidetään kokongit ensi wähä aika kowassa kuumuudessa perhos-sikiöitten kuolettamiseksi niitten sisällä, ja se niistä sitte kelattu kaksisäinen lanka kerrataan sitte monenkertaiseksi, ennenkun siitä tawallista silkkilankaa saadaan. Alkuperäinen painamatoin eli wärjäämätoin silkki on tawallisesti waalian keltaista.
Paikkain jälkeen, joista silkkiä saadaan, nimitetään sitä Kiinan, Itä-indian, Persian, Itämaan, Italian, Sicilian, Espanjan, Portukalin, Franskan, Sweitsin, Saksan, Unkerin, Wenäjän, Englandin, Pohjais-amerikan, Ruotsin j. n. e. silkiksi, joista mitkä owat parempia, mitkä kehnompia lajillensa ja senjälkeen myös eri arwossa ja hinnassa.
Paitsi mitä lankana, nauhoina, tupsuina, sukkina, wanuina, paperina j. n. e. silkkiä kulun, kudotaan sitä yli sadan eri-lajiseksi kankaaksi, joilla myös kaikilla on eri nimensä, niinkuin atlasti, satiini, sametti, tamasti, linnikko, tahti, kaasi, plyssi, saarssi, shaali, trikotti j. n. e. Usiampia niistä kudotaan yhtä hywin puuwillastakin, niinkuin jo edellä sametista luimma.

Ei kommentteja :