A. Stelling Kööpenhamina - Valby (Katalogi).
Helsinki 1915, Mercatorin kirjapaino O. Y.
[s.3]
LAKKOJA ULKOTÖITÄ VARTEN.
VAUNULAKKA "Vognlak Nr. 1001 - Best Wearing Body varnish" on vaalein vaunulakka vaununkorin viimeistä sivelyä varten. Lakka kuivaa 12 tunnissa, niin ettei pöly siihen tartu, se on erinomaisen kestävää, on hyvin kiiltävää ja sillä on sangen helppo työskennellä; kuitenkin on sitä käytettävä minun täytelakkani = Slibelak Nr. 1320 tai N:r 1321 jälkeen. Tätä vaunulakkaa käytetään suuren kestävyytensä takia myöskin ulko-ovien, kylttien ja postilaatikoiden lakeeraukseen sekä porttien marmoreerauksen sivelyyn j. n. e.
VAUNULAKKA "Vognlak Nr. 486 - Best Elastic Carriage Varnish" on hyvin vaalea ja vähän sakeampi kuin vaunulakkani = Vognlak Nr. 1001; se kuivaa nopeaan kovaksi ja on hyvin kestävää.
[s.4]
VAUNULAKKA Vognlak Nr. 1591 - Elastic Carriage Varnish on hyvin vaalea, kiiltävä ja erinomaisen kestävä lakka. Se kuivaa 12 tunnissa ja käytetään silloin kun on kysymyksessä työn nopea suoritus.
Vognlak Nr. 1591 Extra - Elastic Carriage Varnish on jonkun verran ohuempaa ja hieman vaaleampaa kuin edellämainittu, mutta on sillä muuten samat ominaisuudet.
Vognlak Nr. 1592 - Carriage Varnish on vaalea, kestävä, helposti juokseva ja nopeasti kuivuva lakka.
Vognlak Nr. 1593 - Carriage Varnish on jotenkin sakea ja kovaksi kuivuva lakka, jota erittäinkin käytetään vaunun alusosiin ja pyöriin sekä halvempien vaunujen loppulliseen lakeeraukseen. Tätä lakkaa voi jonkun ajan perästä hioa.
Vognlak Nr. 840 - Vaggon Varnish on kestävä, kiiltävä ja nopeasti kuivuva lakka, jota käytetään tavara-, työ-, huonekaluvaunujen ja muiden senkaltaisten lakeeraukseen.
[s.5]
VAUNULAKKA W. G. Nr. 1918 - Waggon Varnish, Second Quality on vaalea ja hyvin nopeasti kuivuva. Sitä käytetään etenin halvempiin vaunutöihin, leikkivaunuihin ja senkaltaisiin; on erittäin soveliasta lakkaväreihin.
VETURILAKKA Lokomotivlak Nr. 1987 - Best Pale Engine Copal Varnish on sangen vaalea lakka, joka kuivuu noin 12 tunnissa, niin ettei pöly siihen tartu. Se kestää hyvin kovaa kuumuutta eikä ole ilman vaikutuksille altis, sillä se ei halkeile eikä lohkeile lämpösuhteiden äkillisistä vaihdoksista.
LAIVALAKKA Skibslak Nr. 1281 - Outside Yacht Varnish on hyvin vaalean ja kiiltävä, ehdottomasti ilmaston vaikutuksia kestävä ei muutu meriveden vaikutuksesta valkeaksi.
TÄYTELAKKA Slibelak Nr. 1320 (Praeparationslak) - Best Palest Flatting Varnish käytetään hienoimpiin töihin ja vaaleimpiin väreihin viimeistä kertaa siveltäessä ennen vaunulakkani
[s.6]
Vognlak Nr. 1001 käyttöä. Sitä voidaan hioa noin 10 tunnin perästä.
TÄYTELAKKA Slibelak Nr. 1321 - Best Pale Flatting Varnish on hyvin vaalea, sakea ja nopeasti kovaksi kuivuva lakka. Sitä voidaan hioa noin 8 tunnin perästä.
TÄYTELAKKA Slibelak Nr. 1322 - Flatting Varnish on jonkun verran tummempi kuin edellämainittu, mutta on sillä muuten jotenkin samat ominaisuudet.
TÄYTELAKKA Slibelak Nr. 1323 - Flatting Varnish on jotenkin vaalea lakka, jota erittäinkin käytetään halvempiin töihin; sitä voidaan hioa noin 10 tunnin perästä.
MUSTA TÄYTELAKKA Sort Slibelak Nr. 708 - Best Black Japan on sysimusta lakka, jota voidaan hioa nin 8-10 tunnin perästä, minkä jälkeen se on siveltävä vaunulakalla.
HUOM.! Kaikkia minun täytelakkojani voidaan käyttää pöytälevylakkoina (sillä ne kestävät väkiviinan
[s.7]
vaikutukset) sekä tuolinistuinten lakeeraukseen; niinikään voidaan niitä erinomaisesti sekottaa väreihin.
--------------------
LAKKOJA SISÄTÖITÄ VARTEN
VAAHTERALAKKA Ahornlak Nr. 487 - Best Palest Maple Varnish on hyvin kiiltävä lakka vaaleampia puulajeja varten; se on erinomaisen kestävää ja kuivaa pian.
VAAHTERALAKKA Ahornlak Nr. 483 - Best Pale Maple Varnish on melkein yhtä vaalea ja kestävä lakka kuin Nr. 487.
VAAHTERALAKKA Ahornlak Nr. 438 - Pale Maple Varnish on samaten hyvin vaalea ja pian kuivuva lakka, mutta ei ole kestävyyteensä nähden molempien edellisten veroinen.
[s.8]
JAPANIN VAAHTERALAKKA Japan Ahornlak Nr. 1325 on hyvin vaalea ja sitä käytetään paljon halvempiin töihin.
DAMAARILAKKA Damarlak Nr. 305 - on aivan väritön.
KRISTALLILAKKA Krystallak Nr. 749 - Best Crystal Varnish on aivan väritön ja voidaan sitä sen vuoksi käyttää jotenkin vaalealle ja valkealle pohjalle. Se kuivaa pian ja on sillä hyvä kiilto sekä käytetään, missä ei suuri kestävyys tule kysymykseen.
MARMORILAKKA Marmorlak Nr. 542 - Superfine Pale Marble Varnish soveltuu erinomaisesti jotenkin vaaleiden marmori-imitationien, vaaleiden puulajien ja värien sivelyyn, jolloin se ei juuri ensinkään muuta alkuperäistä värivivahdusta. Se kuivaa pian ja tulee aivan kovaksi.
VAALEA ÖLJYLAKKA Lys Olielak Nr. 1900 - Interior Varnish Nr. 3 on jotenkin vaalea lakka halvempia sisätöitä varten.
[s.9]
VÄRILAKKA Tonejarvelak Nr. 1960 - Fine Mixing Varnish on hyvin vaalea ja soveltuu erinomaisesti vaaleiden puulajien lakeeraukseen sekä öljyväreihin sekoitettavaksi niiden värivivahdusta muuttamatta.
TAMMILAKKA Egetraelak Nr. 484 - Superfine Pale Oak Varnish on vaalea, hyvin kiiltävä ja pian kuivuva lakka, joka on erinomainen ovien, huonekalujen j. n. e. lakeeraukseen. Sillä on hyvin mieluisaa työskennellä ja on erinomaisen kestävä.
TAMMILAKKA Egetraelak Nr. 484 B - Best Dark Oak Varnish on jotenkin tumma, hyvin kestävä lakka pähkinäpuuta ja muuta senkaltaista varten.
TAMMILAKKA Egetraelak Nr. 485 - Fine Pale Oak Varnish on sakea, keskinkertaisen vaalea lakka, huonekalutöihin sovelias. Se tekee pinnan kauniiksi ja kiiltäväksi, jos kohta pohjatyötä ei olisikaan tarpeeksi huolellisesti suoritettu.
[s.10]
TAMMILAKKA Egetraelak Nr. 1172 - Pale Oak Varnish on vaalea, hyvin pian kuivuva, kiiltävä lakka, keskinkertaista lajia.
TAMMILAKKA Egetraelak Nr. 1134 - Oak Varnish on vaalea, edellistä vähän hitaammin kuivuva lakka; sitä käytetään paljon halvempiin töihin.
TAMMILAKKA Egetraelak K. 3 - Oak Varnish Second Quality on vaalea lakka halvempiin töihin, milloin tahdotaan panna enemmän arvoa näköön kun kestävyyteen.
HUOM.! Kaikkia minun tammilakkojani voidaan myös käyttää värinsekoituslakkoina.
HIMMEÄLAKKA ILMAN VAHAA Matlak uden Voks Nr 1860 - Superfine Egg Shell Varnish ei noin 6-8 tunnin kuivumisen jälkeen enään tartu ja tekee pinnan jokseenkin tasaisen himmeäksi; sitä suositetaan mahongin himmeäksi lakeeraukseen ja säilyy se ehdottomasti halkeilematta.
MERIPIHKALAKKA Bernstenlak Nr. 477 - Superfine Pale Amber Varnish
[s.11]
on hyvin kovaksi kuivuva, sakea, erikoisen kestävä lakka, ollen erittäin sopiva pöytälevyjen, kirkonpenkkien, lattioiden ynnä senkaltaistten, kovalle kulumiselle alttiina olevien esineiden sivelyy. Sitä ei voida sekoittaa öljyväreihin.
MERIPIHKALAKKA Bernstenlak Nr. 1969 - Pale Amber Varnish on helposti huokseva, mutta ei täysin niin kestävä kuin edellämainittu. Soveltuu erinomaisesti öljyväreihin sekoitettavaksi.
LÄKKILEVYLAKKA Bliklak Nr. 466 - Superfine Tinplate Varnish on paras lakka läkkilevytöihin. Se kuivaa hyvin pian kovaksi ja on erittäin sovelias penkkien, pöytälevyjen, linoleumin, vahakankaan ja senkaltaisten, kovalle kulumiselle alttiina olevien esineiden lakeeraukseen.
PÖYTÄLAKKA Bordlak (Engelk lak) Nr. 400 - Best Hard Table Varnish on hyvin vaalea ja voidaan sitä suositella paraimpana lakkana pöytälevyihin, kirkonpenkkeihin ja senkaltaisiin.
[s.12]
PÖYTÄLAKKA Bordlak Nr. 467 - Pale Table Varnish kuivaa nopeasti ja sitä käytetään, milloin edellämainittu tulee liian kalliiksi.
KOVALAKKA Hardlak Nr. 1241 - Common Mixing Varnish on halpa, vaalea, kovaksi kuivuva väriin sekoitettava lakka.
KOVALAKKA Hardlak Nr. 1242 - Common Mixing Varnish on vähän tummempaa kuin edellinen; se kuivaa pian kovaksi ja voidaan sitä sekoittaa öljyväreihin.
KORILAKKA Kurvelak on vaalea ja kestävä lakka, joka kuivaa nopeasti jäämättä tahmeaksi.
MAANVILJELYSKONELAKKA Landbrugsmaskinlak on jokseenkin vaalea, nopeaan kuivuva lakka, jota voidaan käyttää sekä sivelylakkana yksin että värinsekoituslakkana.
LATTIALAKKA Gulvlak Nr. 1727 - Best Pale Floor Varnish on vaalea, hyvin nopeasti kuivuva ja kiiltävä sekä
[s.13]
mitä kestävin lakka. Koska sitä ei voida sekoittaa öljyväreihin, on sitä käytettävä sivelylakkana yksikseen.
LATTIALAKKA Gulvlak Nr. 1728- Floor Varnish kuivaa hyvin nopeasti ja sitä voidaan sekoittaa öljyväriin.
KOVAKSI KUIVUVA ÖLJYLAKKA Haardtørrende Olie Nr. 1962 - Tämä ohut öljylakka kuivaa kivikovaksi muutaman tunnin kuluessa ja muodostaa kuitenkin hyvin joustavan (elastisen) pinnan. Sitä voidaan sekoittaa kaikkiin öljy- ja lakkaväreihin, joiden kuivumista se edistää. Sitä käytetään paljon lattioiden lakeeraukseen, milloin tavallinen lattialakka tulee liian kalliiksi tai kuivaa hitaasti.
Sitä käytetään myöskin pohjalakkana vanhoihin pintoihin, sillä se estää värejä imeytymästä sisään.
LAKKAÖLJYVERNISSAA Lakoliefernis voidaan suosittaa kaikkein paraimpana ja kestävimpänä lattiavernissana; se on valmistettu paraimmasta lakka-pellavaöljystä (Lak-Linolie) ja kun siihen
[s.14]
keitettäessä on lisätty tarpeellista kuivatusvalmistetta, ei siihen käytettäessä enää saa sekoittaa Siccatifiä eikä Xerotiin'ia.
EXPRESS-LATTIALAKKAVERNISSA Expres Gulvlakfernis - Quick Floor Oil on nopeasti kuivuva lakan vastike (Lak-surrogat).
-------------------------
MUSTIA LAKKOJA.
ASFALTTILAKKA Asfaltlak Nr. 163 - Black Pontypool Varnish on erinomaisen kiiltävä ja nopeasti kuivuva lakka läkkilevytöihi, koneosiin j. n. e.; se kuivaa kiinteäksi ilman uunilämpöä.
ASFALTTILAKKA Asfaltlak Nr. 1127 - Brunswick Black kuivaa 1-2 tunnissa ja sitä käytetään paljon halvempien rautatavaroiden lakeeraukseen.
MUSTA RAUTALAKKA Sort Jernlak Nr. 298 - Iron Work Blak kuivaa vähän hitaammin kuin edellämainittu.
[s.15]
MUSTA POLKUPYÖRÄLAKKA Sort Cyklelak Nr. 1919 - Finishing Black Cycle Enamel soveltuu polkupyörien, neulomakoneiden ja senkaltaisten valmiiksi lakeeraukseen. Se kuivaa noin 120°C uunilämmössä 1-1½ tunnissa.
MUSTA POLKUPYÖRÄLAKKA Sort Cyklelak Nr. 1920 - Best Air Drying Cycle Enamel soveltuu erinomaisesti polkupyörien ja koneosien korjaustöihin; se antaa niille sysimustan värin ja kuivaa noin 4 tunnissa. Se tulee hyvin kovaksi ja on hyvin kestävä.
MUSTA RAUTALAKKA UUNIKUIVAUSTA VARTEN
Sort Jernlak till Ovn Nr. 178 - Black Dipping Varnish kuivaa uunissa noin 4 tummissa 60-90° C lämmössä ja sitä käytetään hiililaatikoiden, rautasänkyjen sekä lukemattomien sähköteollisuustuotteiden lakeeraukseen; sillä lakeerataan joko esine siihen kastamalla tai sivellintä käyttämällä.
-------------------------
[s.16]
EMALJIVÄREJÄ.
JAPAN-EMALJIA, VALKEATA JA MUITA VÄREJÄ Japan Emaille Nr. 1887 käytetään sekä sisä- että ulkotöihin. Japan-emalji peittää hyvin, kuivaa noin 10 tunnissa pölyn siihen enää tarttumatta ja muuttuu vähitellen hyvin kovaksi. Sillä on hyvä kiilto ja säilyttää sen vuosikausia epäsuotuisissakin ilmastosuhteissa. Edellyttäen että pohjustustyö on suoritettu sopivalla tavalla, on jotenkin varmaa, että minun Japan-emaljini ei voi halkeilla eikä lohkeilla. Tätä emaljia käytetään ylen paljon huoneustoissa, missä vaaditaan suurta siisteyttä, kuten esim. sairaaloissa, meijereissä, panimoissa, kylpylaitoksissa, kouluissa, teurastuslaitoksissa j. n . e.
Emaljilla on helppo työskennellä ja soveltuu sen vuoksi erinomaisesti suurien pintojen sivelyyn; edelleen käytetään sitä laivojen sisä- ja ulkolakeeraukseen, sillä siihen ei vaikuta merivesi.
VALKOISELLA KINA-EMALJILLA Hvid Kina Emaille - on samat ominaisuudet kuin Japan-emaljilla ja käytetään, jos tämä tulee liian kalliiksi.
[s.17]
EMALJILAKKAVÄREJÄ SISÄTÖITÄ VARTEN Emaillelakfarver til invendigt Brug Nr. 1964 valmistetaan useita eri värejä ja käytetään niitä etenkin koneiden, puutöiden, läkkilevyesineiden j. n. e. lakeeraukseen. Nämä värit peittävät hyvin, kuivuvat lujaksi noin 3-4 kuluessa ja tekevät pinnan hyvin kiiltäväksi.
EMALJILAKKAVÄREJÄ UUNIKUIVAUSTA VARTEN Emaillelakfarver til Ovn - valmistetaan kaiken värisiä. Värilliset kuivuvat uunissa 3-4 tunnissa 80-100° C. ja valkea noin 50-60° C. lämmössä; ne ovat joustavia ja tekevät pinnan hyvin kiiltäväksi ja kestäväksi; niitä voidaan käyttää kaikenlaatuisiin rauta- ja läkkilevytöihin.
RADIATOR-EMALJIVÄREJÄ Radiator Emailler - löytyy kaikkia värejä. Niitä käytetään lämpöjohtoihin ja kaikenlaisiin lämmitysuuneihin; ne sietävät kovaa kuumuutta muodostamatta rakkoja ja kuivuvat jotenkin nopeasti kiiltäväpintaisiksi.
VALKEA EMALJIVÄRI Hvid Emaillefarve Nr. 1806 on välttämätön panimoissa, mallastehtaissa ja teu-
[s.18]
rastuslaitoksissa kellarien, varasto- ja työhuoneiden sivelyyn. Tämä emaljiväri, joka on lyijyvapaata, estää kasvannais-, kuten sieni- ja homemuodostuksia. Täkäläiset suurimmat panimot, joilta meillä on suosituksia, ovat käyttäneet sitä erinomasiella menestyksellä.
Emaljivärejä käytetään myös paljon kosteiden seinien sivelyyn, minkä jälkeen ne ovat seinäpapereilla verhottavat tai öljymaalilla siveltävät.
VALKEATA LAKKAVÄRIÄ ASFALTEERATTUIHIN PUTKIIN Hvid Lakfarve til asfalterade Rør - löytyy lajia A ja B, molemmat nopeasti kuivuvia. Lajia A, jota myös löytyy värillisenä, käytetään yksin, tarvitsematta sen jälkeen öljyvärillä sivellä jota vastoin laji B, ollen pohjaväriä, vielä on siveltävä öljyvärillä.
KONEKIILLOSTA (SPRIIEMALJIA) Maskinglasurer Nr 1538 - löytyy useita erilaisia, kauniita värejä. Ne kuivuvat kiinteiksi noin 1 tunnin kuluessa, ovat hyvin kiiltäviä, sietävät kuumuutta ja ovat sangen joustavia. Halvan hintansa vuoksi käytetään niitä paljon kaikenlaatuisten puu- ja tautatöiden lakee-
[s.19]
raukseen. Kaksi sivelyä riittää hyvän tuloksen saavuttamiseksi.
MALLIKIILLOSTA PUU- JA RAUTAMALLLEIHIN Modelglasurer Nr. 1491 - löytyy myös useata eri värejä; ne peittävät hyvin tarkoin ja tekevät pinnan kovaksi ja kiiltäväksi. Kiillos kuivaa nopeasti eikä tartu lämpimään valuhiekkaan; ilman sitä ei voida tulla toimeen, jos halutaan sileätä ja kaunista valutyötä.
-------------------------
KUIVATUSVALMISTEITA.
JAPAN-LIIMA Japan Size Nr. 1290 on vaalea, hyvin vaikuttava kuivatusaine, joka, kun sitä 2-5% sekoitetaan väriin, edistää öljy- ja lakkavärien kuivumista melkolailla sekä tekee ne paljon kestävämmiksi.
ENGLANTILAINEN KUIVATUSAINE Siccatif engelsk Nr. 1397 - Terebine on jonkun verran tummempaa kuin edellinen, mutta on sillä samaten vaikuttavat kuivatusominaisuu-
[s.20]
det; on erinomaisen sovelias iskos- eli täytemaalin (Filling up spartelfarve) valmistukseen.
RUSKEALLA KUIVATUSAINEELLA Siccatif brun Nr. 1278 on samat ominaisuudet kuin edellämainitulla, mutta ei kuivu täysin yhtä hyvin.
VALKEATA KUIVATUSAINETTA Siccatif hvid Nr. 1836 voidaan sekoittaa valkoisiin väreihin näiden jälkeenpäin kellastumatta.
XEROTIN on erinomainen kuivatusvalmiste kaikkiin tavallisiin töihin; se sekoittuu mainiosti kaikkiin väreihin sekä lisää niiden kuivumiskykyä ja lujuutta.
HUOM.! Lakkoihin on lisättävä "Siccatifiä" eikä "Xerotiinia".
-------------------------
VÄKIVIINA-LAKKOJA
"SPRITLAKKER"
Väkiviinalakkoja ei ole pitempää aikaa säilytettävä läkkilevyastioissa, vaan puuastioissa tai lasipulloissa.
"VERNIS CHINOIS"-LAKKA - KIRKAS, RUSKEA JA MUSTA. Näitä lakkoja käytetään hienoimpien kuvien kiil-
[s.21]
loitukseen sekä nahka- ja pahviteosten lakeeraukseen. Ne kuivuvat hyvin nopeasti; niillä voi työskennellä joko sivellintä tai vanua käyttämällä - niitä voi hioa ja silata (poleras) ja on niillä hyvä kiiltä sekä suuri kestävyys.
"PETERSBORG"-LAKKA - KIRKAS, RUSKEA JA MUSTA on laadultaan vähän huonompaa kuin edellinen, mutta käytetään samankaltaisiin töihin.
MUSTA KIINAN-LAKKA Yet Black China Varnish on hyvin nopeasti kuivuva, hieno, sysimusta väkiviinalakka, joka erinomaisesti soveltuu polkupyörien sekä kkaikkien metallien ynnä rauta-, puu- ja nahkateosten lakeeraukseen. Tätä lakkaa on siveltävä pehmeällä siveltimellä.
KOPAALIPOLITUURIA, KIRKASTA Kopalpolitur, klar käytetään kiilloitettaessa vaaleimpia puulajeja, joille se antaa kauniin ja kestävän kiillon.
SANDARAK-VERNISSA Sandarak fernis on jotenkin vaalea, kuivaa hyvin kovaksi ja käytetään hienoinpiin puu- ja pahvitöihin.
ETIKETTILAKKAA Etiketlak valmistetaan kahta lajia: ohuempaa siveltimellä si-
[s.22]
veltäväksi ja sakeampaa, jota käytetään koneella lakeerattaessa. Molemmat lajit ovat jotenkin värittömiä ja hyvin kiiltäviä.
RESONANSSILAKKA Resonanslak on jotenkin vaalea lakka kaikupohjien sivelyyn.
KULTAVERNISSAA Guldfernis valmistetaan sekä väritöntä että erilaisia kultavivahduksia. Sitä käytetään listojen, metalliesineiden, lehtikullan j. n. e. lakeeraukseen.
METALLIVERNISSAA Metalfernis valmistetaan sekä väritöntä että jokaista haluttua värivivahdusta. Näitä läpikuultavia lakkoja käytetään suurissa määrin koteloiden, leikkikalujen, läkkilevytöiden j. n. e. sivelyyn. Ne kuivuvat hyvin nopeasti ja näillä loistoisilla väreillä on voimakas kiilto. Lakeerattavat esineet eivät saa olla kosteat eikä kylmät.
MUSTAA, HIMMEÄTÄ VÄKIVIINALAKKAA Sort mat Spritlak käytetään lakeerattaessa pienempiä esineitä, joiden pinnan se tekee tasaisen sysimustaksi ja jokseenkin himmeäksi.
[s.23]
ZAPONLAKKA; KIRKASTA JA PUNAISTA. Zaponlak, klar og rødlig. Tällä lakalla lakeerattavien esineiden tulee olla huolellisesti puhdistetut öljystä ja senkaltaisesta, eivätkä kernaasti saa olla liian kylmät tai kosteat.
Paras tulos saavutetaan, hjos esineet noin 30%deg; lämpöisinä kastamalla lakeerataan; niinmuodoin menettelemällä tekee lakka pinnan hyvin kovaksi, läpikuultavaksi ja erittäin kestäväksi.
KOULUTAULULAKKA, MUSTA, HIMMEÄ Skoltavlelak, sort, mat on tarkoin peittävä ja nopeasti kuivuva, sysimusta lakka. Se tulee hyvin kovaksi ja tekee pinnan jokseenkin tasaiseksi, niin että sille erinomaisesti voi kirjoittaa liidulla tai patentti-kivikynällä.
OLKIHATTULAKKAA Straahattelak valmistetaan sekä kuultavaa että kaikenlaisia muodikkaita värejä; nämä lakat ovat hyvin kiiltäviä ja jotenkin joustavia.
PUUKENKÄLAKKA Traeskolak on sysimusta, hyvin nopeasti kuivuva lakka, jota
[s. 24]
halvan hintansa takia käytetään paljon kaikkien halvempien puu-, rauta- ja nahkatöiden sivelyyn.
MAKKARALAKKA, VAALEA JA TUMMA Pølselak, lys og mørk on hyvin kiiltävää ja sangen joustavaa; paitsi että se tekee makkarat kauniin näköisiksi, suojelee se niitä suuresti pilaantumiselta ja homeelta.
LATTIANKIILLOTUSLAKKA Gulvglanslak kuivaa hyvin nopeasti, mutta ei ole läheskään niin kestävää kuin lattialakka ja lattiavernissa.
PANIMOKIILLOSTA PUU- JA RAUTA-AMMEITA VARTEN. Bryggerlasur til Trae- og Jernkar . Puuammeihin käytettynä tukkee se niiden huokoset, muodostaa kovan ja sileän pinnan sekä estää siten nesteiden imeytymisen puuhun. Rautaammeihin käytettynä on se kuumien nesteiden vaikutuksia hyvin vastustava, samalla kun se suuresti suojelee rauta-osia, jotka alituisesti voat kosteuden vaikutuksen alaiset.
On välttämätöntä, että ammeet, joita täällä kiilloksella sivellään, ovat ehdottomasti kuivat ja puhtaat.
[s.25]
Vanhat puuammeet ovat tulella puhdistettavat, jolloin mahdolliset homemuodostukset kokonaan häviävät.
-------------------
SEKALAISIA VALMISTEITA
NOPEASTI KUIVUVIA KONEVÄREJÄ Hurtigtørrende Maskinfarver valmistetaan hyvin sakeaksi jauhettuna harmaan- (vaaleata ja tummaa), mustan-, punaisen- ja viheriän-värisiä. Hyytelömäisenä käytetään näitä värejä iskos- eli täytemaalina, ja lisäämällä niihin ohennusainetta saadaan niistä sivelyvärejä, jotka peittävät ensi sivelyllä, kuivuvat kauniin himmeiksi ja tulevat suuren peittävyyskykynsä kautta koko joukon halvemmiksi kuin öljyvärit. Värit kuivuvat noin 1/4 tunnin kuluessa ja ovat tulleet hyvin laajalti käytäntöön useimmissa täkäläisissä konepajoissa ja rautavalimoissa. Väri saadaan myös kiiltäväksi, jos tavallisen ohennusaineen asemasta lisätään väriin kiiltovernissaa.
[s.26]
ALUMINIUMI-GALVANOIMISVÄRI Aluminium Galvaniseringsfarve on meriveden vaikutuksia kestävä, suojelee metallia ruosteelta sekä kestää hyvin suurta kuumuutta.
RAUDANSUOJELUSVÄRI-HYYTELÖ Jernskaelfarve i Dejg on yleensä tunnettu erinomaiseksi aineeksi estämään ruostemuodostuksia. väriä on ennen käyttöä ohennettava siihen tarkoitukseen käytettävällä rautavernissalla. Minä tahdon huomauttaa, että tavallinen pellavaöljyvernissa ohennusaineena käytettynä vähentää osaksi puheenalaisen värin kestävyyttä. Raudansuojelysväri-hyytelö on osottautunut kestävän hyvinkin korkeiden lämpöasteiden vaikutukset ja on senvuoksi hyvin soveliasta höyrypannujen, lämpöjohtooutkien, lämminvesisäiliöiden j. n. e. sivelyyn.
Valtion ainekoelaitoksessa tehtyjen kokeiden tuloksia toisiinsa verrattaessa ovat minun tehtaani tuotteet osottautuneet aivan yhdenveroisiksi ulkomaalaisten tuotteiden rinnalla, jota vastoin minun hintani ovat melkoista halvemmat.
PUNASTA NAUTON-VÄRIÄ Rød Nauton käytetään jäähdytysputkien ja jääsäiliöiden sive-
[s.27]
lyyn. Tällä värillä voi sivellä vaikka putket olisivatkin kosteat.
HARMAATA JÄÄHDYTYSKONEENPUTKIVÄRIÄ Graa Islmaskinrørfarve käytetään ulkoilmassa olevien jäähdytysputkien sivelyyn. Tämä väri kestää erinomaisen hyvin ilman vaikutukset.
Filling up-täytemaalia Filling up Spartelfarve valmistetaan heti käytettäväksi soveltuvana ja on se saavuttanut käyttäjien suosion, koska se ilman suurempia alustustöitä tekee pohjan tasaiseksi, kovaksi, mutta kuitenkin joustavaksi. - Tällä maalilla voi sivellä noin 3 kertaa päivässä, kuitenkin tulee jokaisen sivelyn olla täysin kuivan ennenkuin sitä uudelleen käytetään; sitä voidaan ohentaa tärpättiöljyllä, lisäämällä vähän täytelakkaa (slibelak).
Liisteri-täytemaalia Klister Spartelfarve käytetään sekä puuhun että muuriin, ja kun se on täydellisesti hiekasta vapaata sekä hiomisen jälkeen tekee pinnan hyvin kovaksi ja kiiltäväksi, on se saavuttanut laajan käytännön "Pibeler"-täyte-
[s.28]
värin asemasta. - Jos liisteritäytemaali erinäisissä tapauksissa osottautuisi liian ohueksi, voi siihen lisätä hieman vernissaa - tai jos se olisi liian paksua, voi siihen lisätä jauhettua liitua veteen sekotettuna.
MAALARIN LIIMAHYYTELÖ Materlim i Dejg on eläinliiman vaskite; kun sillä on helppo työskennellä ja on kauvan kestävää, käytetään sitä paljon.
Sen käyttäminen on hyvin helppoa; kun on sekotettu 1 osa liimaa 4-7 osaa kylmää tai lämmintä vettä, lisätään tämä liuos veteen sakeaksi sekotettuihin väreihin. Liimaa voidaan käyttää kaikkiin väreihin ja enemmän ohennettuna soveltuu se pohjustussivelyyn.
ÖLJYKITTI, VALKEA JA MUSTA Oliekit, hvidt og sort. Kittiäni valmistettaessa käytetään yksinomaan parasta höyryllä kuivatettua liitua, puhdasta pellavaöljyä ja vernissaa. Minä varotan käyttämästä sellaista halvempaa kittiä, joka sisältää kuivuvmattomia öljyvärejä ja vahingollisia lisäaineksia, mikä vai-
[s.29]
kuttaa, että kitti jonkun ajan perästä veden vaikutuksesta liukenee ja murenee.
IMPREGNEERAUSVERNISSA (VEDENPITÄVÄKSI TEKEVÄ) Waterprooffernis tekee kankaan vedenpitäväksi ja käytetään paljon öljyvaatepeitteiden (presenning), rautatie- ja raitiotievaunujen kattojen voiteluun.
KULTAPOHJUSTE Guldgrund - Mixtion kuivaa noin 8 tunnin kuluessa; kuitenkin saattaa vielä vuorokauden kuluttua kullata sen päälle.
PRONSSITINKTUURIA Broncetinktur valmistetaan useita eri lajeja, jotka kaikki kuivuvat hyvin nopeasti; ei vahingoita pronssia, vaan säilyttää se täyden kiillon ja värin. Ulkoilmatöihin käytettynä on välttämätöntä, että esineet sivellään vaunulakalla.
BRUNOLIE-VALMISTETTA, VAALEATA JA TUMMAA Brunolie, lys og mørk sivellään ja hangataan vahan asemasta eri puulajeihin, jotka se tekee hyvin kestäviksi ja kauniin, puoli-kiiltävän näköisiksi.
[s.30]
STANDOLIE-VALMISTE Standolie keitetään hienoimmasta lakka-pellavaöljystä ja käytetään lisäaineksena valkoisiin ja värillisiin öljyväreihin lisäämään niiden kestävyyttä ja kiiltoa; kuitenkin saan minä tämän sijalle suositella Japan-emaljivärejäni, jotka kuivuvat paljon paremmin.
--------------------
Paitsi tässä lueteltuja tuotteita esitän vielä:
JÄLJITTELY- ELI JUOVITUSVÄRIT Aarefarver pellavaöljyyn jauhetut,
HIENOIMMAT VAUNUVÄRIT Fineste Vognfarver tärpättiöljyyn ja Size-kuivatusaineeseen jauhetut,
TAVALLISET ÖLJYVÄRIT Almindelige Oliefarver erilaatuiset,
JUOKSEVAT ETRAUSAINEKSET Flytande Artsemiddel jotka eivät vahingoita puuta,
LIISTERIT Klister verhoilijoita, kirjansitojia, rasiatehtaita, panimoja y. m. varten,
[s.31]
PUUNAUSVAHAA, LIUSKOINA Bonevoks i Plader tanssilattioita varten ja
PUUNAUSVAHAA, HYYTELÖNÄ Bonevoks i Dejg parkettilattioita, linoleumia ja huonekaluja varten,
KIVI- JA KUPARIPIIRROSVERNISSAT Sten- og Kobbertrykfernis kaikkia käypiä lajeja,
KIVIPAINOVÄRIT Stentrykfarver kaiken väriset,
ETSAUSSALVAA Etsesalve
j. n. e.
------------------------
(Painettu A. Stellingin painovärillä)
Coloriasto on väriaiheisten tekstien (ja kuvien) verkkoarkisto
(Archive for colour themed articles and images)
INDEX: coloriasto.net
15.10.07
Käyttöohje Punamultaa varten
2½ kg Rautavitrilliä liuennetaan 60 litraan kiehuvaa vettä: liuokseen vispilöidään 2½-3 kg hienoksi jauhettuja ruisjauhoja, johon liuokseen ¼ tunnin keittämisen jälkeen pannaan voimakkaasti sekoittaen 10 kg Punamultaa, jonka jälkeen värisekoitus, sen vielä ¼ tunnin kiehuttua, on sivelemiseen valmis.
Suomen Väri- ja Vernissatehdas Osakeyhtiö
Helsinki
Haaraliikkeitä: Porissa, Tampereella, Waasassa, Wiipurissa, Turussa, Kuopiossa, Oulussa, Joensuussa
Metrijärjestelmä
Aamulehti 132, 5.11.1885
[Tähän otettu vain uusien ja vanhojen mittojen vertailu]
Pituusmitat
1 metri = 3,37 jalkaa
1 decimetri = 3,37 kymmentuumaa
1 centmetri = 0,34 " "
1 millimetri = 0,34 " linjaa.
1 dekametri = 33,7 jalkaa.
1 kilometri = 3370 jalkaa.
1 aari = 1134,4 neliöjalkaa.
1 hehtaari = 113440 neliöjalkaa = 2,03 tynnyrin-alaa.
Astiamitat.
1 steri (kuutiometri) = 38,21 kuutiojalkaa.
1 litra = 0,328 kannua.
1 hehtolitra = 38,2 kannua.
Painomitat.
1 gramma = 0,075 luotia.
1 decigramma = 0,75 "
1 centigramma = 7,5 "
1 kilogramma = 75 luotia.
Jokapäiwäisen elämän tarpeeksi riittää wähemmin täsmälliset muuttoluwut. Siihen nähden liitämme tähän wielä taulusen, jossa wanhain ja uusien mittain wäliset suhteet on laskettu likimäärin.
Pituusmitat.
1 metri = 3 2/5 jalkaa eli lähes 40 tawallista tuumaa.
1 decimetri = 4 taw. tuumaa.
1 centimetri = 2/5 " "
1 millimetri = 1/25 " " = ½ " linjaa.
1 kilometri = 9/10 wirstaa.
1 tuuma = 2½ centimetriä.
1 jalka = 3/10 metriä.
1 wirsta - 1 1/10 kilometriä.
Pintamitat.
1 aari = 2/3 kapan-alaa (tarkemmin 65/100 kp. a.)
1 hehtaari = 2 tynnyrin-alaa (ja 1 kapan-ala.)
1 tynnyrin-ala = ½ hehtaaria.
Astiamitat.
1 litra = 3 korttelia (ja hiukan päälle).
1 hehtolitra = 3/5 tynnyriä (eli 18 kappaa.)
1 kannu = 3 litraa (hiukan waille).
1 kappa = 5½ litraa.
1 tynnyri ) 1 2/3 hehtolitraa.
Painomitat.
1 kilogramma = 2 naulaa 11 luotia.
1 naula = 2/5 kilogrammaa.
Något om Eldswådor, samt deras förekommande och dämpande.
Åbo Tidningar 83, 15.10.1828
Enligt ett gammalt ordspråk. skyr brändt barn elden; och hwem har wäl mera skål att sky och rådas den, än Åbo? Både bättre och lättare är, i allt fall och-allstädes, att ej fläppa den till wälde, än att, sedan den en gång sått utbrista, nödgas söka hämma det. Liksom helsan lättare bewaras än den återställes, så är ock en Eldswåda lättare förekommen än dämpad. I begge dessa afseenden är, liksom i många andra, försigtighet vättre än änger.
Hwad allt försigtigheten i detta som i annat innebär och kräfwer, känner mången ej förr än han rönt sin skada. Så förgöll det sig, i frågan om Eldswådor, länge med de så kallade Sjelfständningarne. Ty wärr gifwes det ämnen, som ock utan yttre beröring med eld, sjelfwa tända sig. För circa 50 år sedan uppbrann i Levanten, och i öppna sjön, ett Swenskt skepp lastadt med Safflor, dränkt i olja, och hwars last, efter att ha tagit hetta, innan kort ock bröt ut i låga. Än flera, sjelfstöndning underkastade, ämnen känna Chemikerne; och olyckligt är det att sådana ämnen förekomma, just ej alltid blott på Laboratorierne, utan ock i det allmännare lifwet. Till prof deraf må följande, ur Swenska Wetenskaps-Akademiens I Stockholm Ekomoniska Annaler April 1808 (fidd. 98-101) hämtade, artikel tjena.
"En äldrig erfarenhet har lärt oss, att då olika organiska ämnen, fuktade med watten, lemnas i skammanpackad hög, så uppkommer, genom deras började friwilliga förstöring, en förhöld temperatur, som, då den icke kan bortföras af luften, småningom ökar den process hwaraf den föddes och näres, tills slutligen hela massan råkar i brand. Den wanliga landtmanna-erfarenheten af gödsels upphettande då den packas, af höets, sådens, mjölets bränning då de wäta lähhas i hög, äro bewis härpå. För dessa slags Sjelfständningar förstår man i allmänhet att akta sig, så mycket mer som waran alltid skämmes så fort hon begynner taga wärme."
"Men man har äfwen erfarit, att ämnen som insmörjas med olja och sammanpackas, kunna komma i samma tillstånd af upphettning, tills de slutligen tända // sig; och då de förra fordra weckor och månader för att briska ut i låga, tända sig de sednare wanligen om ett par eller tre dagar."
"Den olyckliga eldswåda som nyligen öfwergick Herr CommerceRådet och Riddaren Guells Klädesfabrik (i Malmö), uppkom af en dylik orsak. Twåhundrade marker Ull hade blifwit insmorda med olja för at kardas, och kommo sedan att en wecka ligga i hög. Detta hade förr ofta händt, men Ullen war då insmord med Bomolja, och nu för första gången med Rosolja. Dagen innan elden utbrast, kände man rummet owanligt warmt; men som det war under wintertiden, trodde mann att det hårrört från en för eldning, och föll ej på tanken att Ullen tagit wärma. Någre af Arbetsfolket berättade sedan, att de känt Ullen wara mycket warm. Slutligen tog den eld, och eldwådan blef först synlig genom ett öfwer Ullen warande fönster. Herr Guell har haft den godheten att meddela denna underrättelse till allmännare kunörande, på det de som hafwa dylika ämnen att handtera, måtte undwika den olycka som händt honom."
"Man har ännu i minne de eldswådor som åren 1780 och 1781 så ofta inträffade i Cronstadt och Petersburg och i åtskilliga Magasiner der man wanligen aldrig nyttjade eld, och der man med säkerhet wisste att eld icke kunnat komma. Sedan man i början förgäfwes sökt utleta orsaken, begunnte man att misstro en blandning af Kimrök och Olja. Wid anställandet af ett försök till utrönande deraf, bekrädtade det sig också. Man blandade 40 skålpund Kimrök med 35 skålpund Hampolje-fernissa, och sedan de stått en timma, afhålldes oljan, och Kimröken inwecklades i en hängmatta. Efter 19 timmar begynte den glimma och röka, och då dörren öppnades så att friskt luft insläpptes, brast den ut i lågor. Efter förnyade försök har man sedan funnit, att Got eller Kimrök, blandad med lika del Olja, och inwecklad i linne, alltid antåndes efter 3 á 4 dagar *). Med andra proportioner af Olja händer det äfwenledes ofta, men ej alltid. Sedan gjorde man försök ned Hampa, Hår, Ull, och dylikt, och fann, att om något af dessa indränktes i Olja eller Talg och uppwärmdes i solen eller på en kakelugn, samt sedan bands i hög, så blefwo de inom kort tid antända; en gammal rock af grost kläde blef på detta sätt inom 18 timmar alldeles förkolad. Haussmann fann att Bomullsgarn, doppadt i en blandning af lerhaltig caustik lut och linolja, ämnadt att färgas Turkiskt rödt, mot aftonen upplades på hwartannat till ett ganska litet parti, fr att följande dag färgas, antände det sig en stund efter midnatten, och hade nära satt hela huset i brand **). Man har till och med funnit att Caffe, Mjöl, Gryn, Årter, Bönor, Sägspån, Kli, och dylikt, som blifwit rostadt tills det swettades och sedan inpackadt, om någon tid tagit eld."
"Apothekare böra taga sig till wara, att icke låta återstoden af sådana örter som blifwit macererade i olja, så ligga sammanpackad: den har ofta tändt sig // och förorsakat olyckor *). Slutligen bör ock erinras, att Linolja tänder sig lättast, dernäst Rosolja, och swårare Bomolja och Mandelolja."
(Fortsättning härnäst.)
*) Georg's försök i Neue Nordische Beyträge III. 37 ff. IV. 309 ff.
**) Med skäl äro derföre i 9:de Momentet af Kejserl. Referiptet under den 23 Febr. detta år, samt i Byggnads-Ordningens af den 17 Junii IV:de Artikel och 10 S., äfwen Färgerier räknade ibland de Handwerk som få anläggas och drifwas blott i Stadens aflähsnafte och yttersta delar. Anmärkt har ock i Economiska Annalerne för November 1808 sid. 18 blifwit, att Hampa, för tätt packad, och under tillkommen duktighet, lätt kan af sig sjelf råka i brand, samt af Prof. Hartmann i Carlsruhe uppgifwis, att whad Caffe angår, Sichorie.caffet är mer än något annat utsatt för att tända sig, hwilket dock med intet slag deraf skall i annat fall wara att befara, än då der, såsom stundom lärer pläga ske, inwecklas linne. Sammanrullade Warbukstapeter angifwas ock af samme Hartmann såsom utfatta för sjelständning. (Redact. Tillägg).
Enligt ett gammalt ordspråk. skyr brändt barn elden; och hwem har wäl mera skål att sky och rådas den, än Åbo? Både bättre och lättare är, i allt fall och-allstädes, att ej fläppa den till wälde, än att, sedan den en gång sått utbrista, nödgas söka hämma det. Liksom helsan lättare bewaras än den återställes, så är ock en Eldswåda lättare förekommen än dämpad. I begge dessa afseenden är, liksom i många andra, försigtighet vättre än änger.
Hwad allt försigtigheten i detta som i annat innebär och kräfwer, känner mången ej förr än han rönt sin skada. Så förgöll det sig, i frågan om Eldswådor, länge med de så kallade Sjelfständningarne. Ty wärr gifwes det ämnen, som ock utan yttre beröring med eld, sjelfwa tända sig. För circa 50 år sedan uppbrann i Levanten, och i öppna sjön, ett Swenskt skepp lastadt med Safflor, dränkt i olja, och hwars last, efter att ha tagit hetta, innan kort ock bröt ut i låga. Än flera, sjelfstöndning underkastade, ämnen känna Chemikerne; och olyckligt är det att sådana ämnen förekomma, just ej alltid blott på Laboratorierne, utan ock i det allmännare lifwet. Till prof deraf må följande, ur Swenska Wetenskaps-Akademiens I Stockholm Ekomoniska Annaler April 1808 (fidd. 98-101) hämtade, artikel tjena.
"En äldrig erfarenhet har lärt oss, att då olika organiska ämnen, fuktade med watten, lemnas i skammanpackad hög, så uppkommer, genom deras började friwilliga förstöring, en förhöld temperatur, som, då den icke kan bortföras af luften, småningom ökar den process hwaraf den föddes och näres, tills slutligen hela massan råkar i brand. Den wanliga landtmanna-erfarenheten af gödsels upphettande då den packas, af höets, sådens, mjölets bränning då de wäta lähhas i hög, äro bewis härpå. För dessa slags Sjelfständningar förstår man i allmänhet att akta sig, så mycket mer som waran alltid skämmes så fort hon begynner taga wärme."
"Men man har äfwen erfarit, att ämnen som insmörjas med olja och sammanpackas, kunna komma i samma tillstånd af upphettning, tills de slutligen tända // sig; och då de förra fordra weckor och månader för att briska ut i låga, tända sig de sednare wanligen om ett par eller tre dagar."
"Den olyckliga eldswåda som nyligen öfwergick Herr CommerceRådet och Riddaren Guells Klädesfabrik (i Malmö), uppkom af en dylik orsak. Twåhundrade marker Ull hade blifwit insmorda med olja för at kardas, och kommo sedan att en wecka ligga i hög. Detta hade förr ofta händt, men Ullen war då insmord med Bomolja, och nu för första gången med Rosolja. Dagen innan elden utbrast, kände man rummet owanligt warmt; men som det war under wintertiden, trodde mann att det hårrört från en för eldning, och föll ej på tanken att Ullen tagit wärma. Någre af Arbetsfolket berättade sedan, att de känt Ullen wara mycket warm. Slutligen tog den eld, och eldwådan blef först synlig genom ett öfwer Ullen warande fönster. Herr Guell har haft den godheten att meddela denna underrättelse till allmännare kunörande, på det de som hafwa dylika ämnen att handtera, måtte undwika den olycka som händt honom."
"Man har ännu i minne de eldswådor som åren 1780 och 1781 så ofta inträffade i Cronstadt och Petersburg och i åtskilliga Magasiner der man wanligen aldrig nyttjade eld, och der man med säkerhet wisste att eld icke kunnat komma. Sedan man i början förgäfwes sökt utleta orsaken, begunnte man att misstro en blandning af Kimrök och Olja. Wid anställandet af ett försök till utrönande deraf, bekrädtade det sig också. Man blandade 40 skålpund Kimrök med 35 skålpund Hampolje-fernissa, och sedan de stått en timma, afhålldes oljan, och Kimröken inwecklades i en hängmatta. Efter 19 timmar begynte den glimma och röka, och då dörren öppnades så att friskt luft insläpptes, brast den ut i lågor. Efter förnyade försök har man sedan funnit, att Got eller Kimrök, blandad med lika del Olja, och inwecklad i linne, alltid antåndes efter 3 á 4 dagar *). Med andra proportioner af Olja händer det äfwenledes ofta, men ej alltid. Sedan gjorde man försök ned Hampa, Hår, Ull, och dylikt, och fann, att om något af dessa indränktes i Olja eller Talg och uppwärmdes i solen eller på en kakelugn, samt sedan bands i hög, så blefwo de inom kort tid antända; en gammal rock af grost kläde blef på detta sätt inom 18 timmar alldeles förkolad. Haussmann fann att Bomullsgarn, doppadt i en blandning af lerhaltig caustik lut och linolja, ämnadt att färgas Turkiskt rödt, mot aftonen upplades på hwartannat till ett ganska litet parti, fr att följande dag färgas, antände det sig en stund efter midnatten, och hade nära satt hela huset i brand **). Man har till och med funnit att Caffe, Mjöl, Gryn, Årter, Bönor, Sägspån, Kli, och dylikt, som blifwit rostadt tills det swettades och sedan inpackadt, om någon tid tagit eld."
"Apothekare böra taga sig till wara, att icke låta återstoden af sådana örter som blifwit macererade i olja, så ligga sammanpackad: den har ofta tändt sig // och förorsakat olyckor *). Slutligen bör ock erinras, att Linolja tänder sig lättast, dernäst Rosolja, och swårare Bomolja och Mandelolja."
(Fortsättning härnäst.)
*) Georg's försök i Neue Nordische Beyträge III. 37 ff. IV. 309 ff.
**) Med skäl äro derföre i 9:de Momentet af Kejserl. Referiptet under den 23 Febr. detta år, samt i Byggnads-Ordningens af den 17 Junii IV:de Artikel och 10 S., äfwen Färgerier räknade ibland de Handwerk som få anläggas och drifwas blott i Stadens aflähsnafte och yttersta delar. Anmärkt har ock i Economiska Annalerne för November 1808 sid. 18 blifwit, att Hampa, för tätt packad, och under tillkommen duktighet, lätt kan af sig sjelf råka i brand, samt af Prof. Hartmann i Carlsruhe uppgifwis, att whad Caffe angår, Sichorie.caffet är mer än något annat utsatt för att tända sig, hwilket dock med intet slag deraf skall i annat fall wara att befara, än då der, såsom stundom lärer pläga ske, inwecklas linne. Sammanrullade Warbukstapeter angifwas ock af samme Hartmann såsom utfatta för sjelständning. (Redact. Tillägg).
12.10.07
Tulen kestäwiä hartsi-öljywärejä.
Savo 113, 25.9.1888
Tehtailija F. F. Holmgren Helsingissä on ostanut, tietää Hbl., gööteporilainen tehtaan isännöitsijän C. G(?). Wernerin Suomessa saaman patentin keksimillensä tulen kestäwille hartsi-öljywäreille. Hra Holmgren aikoo kohta ruweta walmistamaan sellaisia wärejä Helsingin lähistössä rakennetussa tehtaassa. Siinä walmistetaan kaikellaisia muitakin wärejä sekä kopaali- y. m. wernissoita. Tämä tehdasliike ynnä sen ohessa wärien wähittäiskauppa tulee harjoitettawaksi toiminimellä "Frans I. Holmgren & Kump." Tulen kestäwät hartsi-öljywärit saiwat palkinnon Köpenhaminan teollisuusnäyttelyssä.
Uusi wäri. (Pikku-Kalle -vitsi)
Hämäläinen 67, 21.8.1886
Opettaja koettaa selittää eri wärejä pienille oppilaillensa.
- MInkä wäeinen on nenäliina, jonka pidän kädessäni?
- Punainen.
- Entäs tämä liidun palanen?
- Walkoinen.
- Entäs hattuni, joka on tuossa naulassa?
Kaikki owat waiti. Wiimein pikku Kalle, joka on kaikista sukkelin, nousee paikaltansa:
- Likainen!
Tulelta suojaawalla asbestoswärillä...
Aamulehti 127, 24.10.1885
Tulelta suojaawalla asbestoswärillä tehtiin keskiwiikkona koe Helsingissä Hietalahden torilla. Keskelle toria oli rakennettu aiwan lähelle toisiaan kaksi lautahökkeliä, joista toinen oli sekä sisältä että ulkoa maalattu Asbestoswärillä. Kumpaiseenkin pantiin höylänlastuja, jotka samoin kuin hökkelien seinät kostutettiin petroleumilla. Nyt sytytettiin lastut kumpaisessakin hökkelissä samalla kertaa. Tuleen syttyi kohta se hökkeli, jossa tuota wäriä ei ollut; waan toinen oli tulelta wahingoittumana wielä silloin kuin edellinen jo oli poroksi palanut. Lopulta syttyi myöskin Asbestos-wärillä maalattu hökkeli tuleen, waan waltaan se ei oikein tahtonut päästä. Koe onnistui siis hywin, ja osoitti täydelleen, että Asbestos wäri on hywä tulelta suojelemaan.
(U. S.)
Koulujen terweysoloista
Suomalainen Wirallinen Lehti 162, 17.7.1885
[Artikkelissa käsitellään koulujen terveysoloja rakennuspaikasta puutarhaan. Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan kuvista, tässä maalausta koskeva osuus:]
[...]
Koulun seinät.
Koulurakennuksen tulee, niin paljon kuin mahdollista, herättää mielihywää sekä rakennusmuodollaan että kestäwäisyydellään. Terweys-hoidon sääntöjen sowittamisesta kouluun kun sitä rakennetaan, aina näkyy millä kannalla rakentajain siiwistys on. Aineet seiniä warten tosin täytyy walita rahawarojen ja paikkakunnan olojen mukaan; mutta parahimpana rakennus ainena owat epäilemättä hywin poltetut tiilet ja sementti, joka kuiwaa hywin ja pian. Waan jos on pakko rakentaa koulu puusta, niin pitää tarkoin katsoa että puut ja yleensä rakennusaineet owat kuiwia. Puuhun joka ei ole kylliksi kuiwa, kaswaa sieniä, jotka owat wahingollisia sekä rakennuksen kestäwyäisyydelle että asujien terweydelle. Tunnetaanpa monta tapausta, jolloin oppilaat ja opettajat owat koulujen puuseinissä kaswawien sienien kautta tulleet myrkytetyiksi.
Seinien wäri kouluhuoneessa ei saa olla liian waalea, ettei se aiwan wahwasti heijasta waloa. Seinien maalaaminen kalkilla on ehdottomasti kiellettäwä. Wallan tummat ne eiwät myöskään saa olla, koska ne silloin imewät itsehensä liiaksi waloa. Paras on maalata luokkahuoneen seinät waaleanharmaalla, wihertäwällä tahi sinertäwällä maalilla, joka kuitenkaan ei saa olla kirkas. Kaikissa tapauksissa täytyy käyttää liimamaalia, waan ei öljymaalia, sillä tämä suuresti estää luonnollista ilmanwaihtoa, s. o. ei päästä ulkoilmaa seinäin kautta kouluhuoneesen eikä päinwastoinkaan. Suuremman puhtauden wuoksi muutamat neuwowat maalaamaan öljymaalilla ainoastaan alhaisimman osan kouluhuoneen seinästä, noin puolentoista tahi kahden kyynärän korkeuteen lattiasta. Waan tätä warten on parempi laudoittaa sisäseinän alin osa.
Maalin asemesta woi käyttää mainitun wärillistä seinäpaperia waan sellasita, joka ei estä ilman läpitse tunkemista. Joka wuosi lupa-aikana tulee uudestaan maalauttaa seinät tahi panna uudet seinäpaperit. Yllä mainitusta syystä ei saa lukuhuoneitten seinälle ripustaa maantieteellisiä karttoja tahi muita piirustuksia, jotka liian paljon heijastawat waloa. Näitä ripustettakoon ainoastaan milloin tarwis waaatii, jonka ohessa olisi parempi, jos suinkin käy laatuun, käytää ylhäältä päin tulewaa waloa, kun karttoja ja kuwia katsellaan. Se olisi myös tärkeätä paperille piirustaessa ja kirjoittaissa.
[...]
Muutamia sanoja luonnonwoimista.
Tapio 77, 27.9.1879
[Artikkelissa käsitellään monenlaisia luonnonilmiöitä auringon säteitten heitosta ilman väreilyihin... Artikkelin voi lukea kokonaisuudessaan kuvista, tässä väriä koskeva osuus:]
[...]
Tämä lämpö eli niinkuin me sanoisimme kylmyys täytyisi sen mukaan siis löytyä awaruudessa. Niinkuin äsken mainitsin, alkaa lämpö noin 60 biljoonan paikoilla. Jos heilausmäärä yhä kaswaa aina 400 biljoonaan, alkaa tämä jo tehdä meihin waikutusta walosta. Walo on eterin transwersalista laineliikuntoa, jossa heilausten määrä on 40-800 bilj. 1. sek. Aurinko, jossa wielä wallitsee suuri kuumuus, panee ympärillänsä olewan eterin wäreisin. Nämä wäreet kulkewat suurella nopeudella joka haaralle awaruudessa löytywässä eterissä. Yksi osa kohtaa maatamme, panee päällä löytywän etewin wäreihin (eteriä löytyy nimittäin kaikissa maan ainehiksissa) wihdoin senkin, joka löytyy meidän silmissämme ja tunkee täten näköhermoihimme ja aiwoihimme saakka, jossa tämä eterin wäriseminen herättää meissä sen tunteen, jota kutsumme waloksi. Jos heilausten määrä on 400-500 bilj. wälillä sekunnissa, saamme tunteen punasesta wäristä, 500-350 wälillä on orange ja keltanen wäri, 530-600 on ruohonpäinen. Sen perästä alkaa sininen siksi, kunnes heilausten määrä kaswaa 650 bilj. sek., jolloin alkaa ndigowäri aina 690, sitte wioletti ja wihdoin ultra-wioletti, jos heilausten määrä on 800 biljoonaa yhdessä sekunnissa.
Jos eteri tekee yhtä aikaa heilauksia, joissa on kaikki nämä heilaus-määrät, se on, jos kaikki wärit sekoitetaan yhteen, saamme tunteen walkeasta wäristä. Siitä että walo on eterin liikuntoa woimme me esim. helposti ymmärtää senkin seikan, että me silmissämme saamme syntymään waloa, kun waan kowasti kädellämme lyömme silmiämme wastaan. Silmissämme löytyvä eteri ja näköhermomme joutuwat silloin saman tapaisiin wäreihin, kuin jos oikea walokin niihin waikuttaisi. Wäreilemisestä syntyy aina niin kutsuttu laine-liikunto. Me näimme, kuinka hämmästyttäwän monta wärettä eterin täytyi tehdä, enenkuin se waikutti meissä walona, mutta samassa suhteessa owat myöskin niiden eteri-laineiden pituudet, joita wäreileminen synnyttää hämmästyttäwän lyhwiä. Punaisen wärin laineita menisi yhden hi'uskarwan paksuudelle noin 135; wioletti-wärin laineita toisen werran enemmän. Kun eteri tekee wieläkin useampia heilauksia, sekunnissa 800 bilj., niin syntyy niin kutsutut kemialliset lämpö-säteet, se on, ne säteet, jotka ensimmäkseen waikuttawat niin sanotuita kemiallisia muutoksia ainehiksissa. Mutta nämä walon waikuttamat kemiallisetkin muutokset täytyy meidän ymmärtää niin, että se liike-woima, joka eterillä on, kun se tekee yli 800 bilj. heilausta sekunnissa, on kyllin tehokas eroittamaan aine-atomia toisistaan ja liittämään uusia niiden sijaan. Meidän täytyy ajatella, että eteri-molekyli wauhdissaan sattuu jonkun aineen atomiin. Yhteen kolhauksesta lentää tämä atomi irti toisesta ja joku uusi tulee sijaan. Täten syntyy molekyli, erilainen kuin ennen. Kun eteri tekee wieläkin useampia heilauksia sekunnissa kuin äskenmainitut, syntyy siitä sähköä eli elektricitettiä. Elektriciteetti on eterin longitudinalista laine-liikuntoa."Ampéren theorian mukaan olisiwat magneetit ainoastaan sellaisia kappaleita, joissa elekticiteetti eli eteri-wirrat ruuwin tapaisesti kulkisiwat ympäri sitä esinettä, joka on magneetillisessa tilassa. Jos kahdessa magneetissa nämä eteriwirrat owat yhdensuuntaisia, wetäwät ne toinen toisiansa yhteenpäin. Jos sitä wastoin wittoilla on wastakkainen suunta, työntäwät ne poispäin toinen toisiaan.
Jos nyt wielä woisimme sielittää, että yleinen grawitationikin on liikuntoa, niin olisi kaikki tunnetut luonnon woimat liikunnoilla selitetty. Sitä ei kumminkaan wielä kukaan ole tyydyttäwästi tehnyt, waikkei kokeitakaan puutu. Olkoon asia kuinka tahansa, niin näyttää se kumminkin siltä, että grawitationikin on liikuntoa, koska se waikutus, minkä se tekee, myöskin on luukuntoa. Ennen luultiin liikunnon woiwan muuttua esim. lämmöksi ja lämmön taas takaisin liikunnoksi, tietämättä kumminkaan, että itse lämpökin oli liikuntoa. Snepätähden tässä ei tapahdu mitään muutosta itse woimassa, - liikewoima on aina yksi ja sama, - ainoastaan waikutus-tawassa on muutos tapahtunut. Tämä jo melkein oikeuttaa meitä päättämään, että grawitationikin, joka liikettä synnyttää, on itsekin liikettä, liikewoimaa, waikka sen waikutustapa on toinen. Tawallisesti arwellaan että grawitationi on jonkunmoista eterin liikuntoa ja mitäpäs se muuta woisi olla, sillä eterin kauttahan esim. auringon täytyy ertää maata puoleensa, kun tällä wälillä ei muita aineita tiedetä löytywän.
Ajatelkaamme meillä olewan sellaista metallia, joka, waikka kuinkakin kuumentaisimme, ei kuitenkaan sulaisi. Tästä metallista tekisimme hammas laitaisen pyörän, jota sitte koneiden awulla panisimme pyörimään. Pyörän pyörähtäessä noin 40 kertaa ympäri yhdessä sekunnissa, kuulisimme me hywin alhaista ääntä; jos nyt wauhti yhä lisääntyisi, kohoaisi äänikin, mennen läpi kaikki skalat siksi, kunnes wihdoin, pyörän pyöriessä noin 5,000 kertaa sekunnissa, emme kuulisi kuin kimeää wihellystä. Wauhdin yhä enetessä loppuisi ääni kokonaan, mutta sen sijaan alkaisi itse meidän pyörämme yhä lämmitä. Se kuumenisi kuumenemistaan, kunnes se, pyöriessään 400 biljoonaa kertaa yhdessä sekunnissa, alkaisi jo kuumuudesta tulla punaiseksi; se antaisi siis itsestään waloa. Me emme wieläkään herkeä pyörittämästä; päinwastoin me yhä lisäämme pyörän wauhtia ja e saisimme nähdä pyörän perätysten muuttuwan orange-wäriseksi, keltaiseksi, sihriäksi, siniseksi, indigo-wäriseksi ja wihdoin, pyörän mennessä noin 800 biljoonaa kertaa ympäri sekunnissa, näkisimme wioletti-wärin.
[...]
11.10.07
Stryk din byggnad med rödfärg.
Åbo Underrättelser 97, 30.6.1873
I ett swenskt blad skrifwes följ., som finner sin fulla tillämpning äfwen hos oss: Det finnes en eller annan wecka wid midsommastiden, då landbrukaren i wanliga fall plägar få litet andrum från de egentliga landtbruksgöromålen. Likasom landtmännen icke böra glömma att anwända den under wintern lediga tiden till lagning och förfärdigande af redskap och dylikt, så torde man nu hafwa anledning att taga i tu med ett särskildt, allt för ofta fördummadt arbete. Wi mena byggnadernas på landet förseende med den mplning, som på en gång gör dem waraktigare genom att skydda dem för röta och på samma gång kommer dem att framställa sig ojemförligt wackare och angenämare för ögat.
Wi hafwa för detta ändamål ett swenskt (finskt) färgämne, hwilket aj allenast tillwerkas här i landet, utan äfwen hos oss sedan långliga tider tillbaka prydt landtmannens hem och med sin klara, mot de omgifwande trädens gröndka afstickande färg högt och tydligt sagt: "Gär bo ordning, flit och trefnad." - Wi mena rödfärgen.
Den besitten många utmärkta egenskaper: Den är billig, lätt att tillreda och anbringa, fäster sig nästan outplänligt, skyddar för röta, samt - hwilket ej är det minst wigtiga - eger den synnerligen utmärkta egenskapen att wäl passa för swenska (finska) ögon och mellan swenska (finska) träd.
Se och jemför: Det står på sin kala stenbacke den gråa, dystra stugan med sina omålade fönster och sitte bristfälliga torstak. Här åter hafwa wi, inbäddad i kummiga lönnar och hwitblommiga fruktträd, den lilla röda byggningen med sina hwita knutar och taklister. Tro ej, att jag öfwerdrifwer; tro ej, att jag orättwist gifwit det mplade huset gardiner för fönstren och fruktträd i täppan. Det är werkligen så, att ordning och trefnad i det ena affeendet föra med sig idaghet och skönhetsfinne i det andra. Den lagen gäller utan undantag.
Om man will bestämma sig för att nu börja ett förbättringsarbete i ordningens, skönhetens och idaghetens intresse, i det egna hemmets intresse, så bör just nu företagas, hwad som företrädeswis just nu bör ske, om det skall ske i år. Låtom oss äka till handelsboden och köpa en half tunna rödfärg. Tilldatt med litet rågmjöl i stälet för lim, kokas färgen i pannmuren, och tre dagar derefter står hela den lilla gården der å innerligen treflig och inbjudande i sin nya wackra drägt. Och sedan skola de andra förbättringarne komma: den ena efter den andra, den ena på grund af den andra.
Paperia Sammalista *)
Oulun Wiikko-Sanomia 23, 6.9.1829
Alexander Nesbith, Englantilainen, on saanut Esiwallaltansa luwan yksin ja omaksi hywäksensä tätä paperia walmistaa**). Londonin Awiisista on tämä seuraawa selitys tullut Ruotsin Awiisihin wuonna 1826, ja on nyt niistä tähän lehteen pantawaksi lähetetty. //
Se sammal, josta tätä paperia tehään, kasuaa Hollannisa alaisilla mailla ja newoisa, ja päättää mainittu mies sitä myös löytywän Englannisa. Owat myös usiammat, tutkittuansa asiata, sanoneet sen olewan juuri sitä, kuin myös löytyy runsaasti meijän maasamme rämeisä, ja jota walkiaksi sammaleksi taitaan kuttua'. Tämä sammal kootaan, puhistetaan, pestään ja kuiwataan, ja sitten leikataan se hienoksi sitä wasten tehyllä aseella. Tätä hienonnettua sammalta walmistetaan sitten paperiksi, samalla tawalla kuin lumppuja, paperi Pruukeisa. Arkit likistetään wielä kuiwattuansa hywin lujasti ja sitten on paperi walmis.
Tätä paperia ei saateta' kuitenkaan saaha' niin hienoksi että se kelpais kirjoittaa' eli präntättää', mutta laiwoin siwu lautain wäliin, josa se förhydninki paperiksi kuttutaan, ja saumain tukkeeksi kuuluu se olewan erinomasesti otollista. Sanotaan sen warsinkin saumain rawistuisa olewan etuisinta, sillä tämä sammalpaperi turpuu, täyttää, ja niinmuodoin tukkii, rawistuneet ja wuotawat paikat.
Nykysinä aikoina owat Hollantilaiset tätä paperia panneet sotalaiwoinsa siwuihin ja pohjihin, entisen tawallisen asemesta, ja löytäneet sen erinomasesti hywäksi wettä estämään. Amerikan Awiisit puhuwat siellä tätä paperia jo myös piettäwän laiwoisa, ja kuuluwat ne kehuwan sitä paljon ennen tawallista etusammaksi. Tästä mainihtiwat ne jo wuonna 1826. Se ei kuulu' lahomalla pian ollenkaan turmeuwan, sillä tämä Alexander Nesbith sanoo wastaawansa, että se pitää niinkauwan kuin aluskin.
Paljon on jo ihminen oppinut luonnon lahjoja hywäksensä käyttämään, mutta aina heitä ilmestyy uusia ehtimiseen. Saattas wielä tämäkin keino, aikaa woittain, tulla' Suomenkin maalle hyödylliseksi, sillä sammalia on meillä kyllä, jos he waan semmosiksi löyttäsiin, kuin tähän tarwitaan.
*) Muualta saatu
**) Patenti 24 p. Heinäkuusa 1824.
Alexander Nesbith, Englantilainen, on saanut Esiwallaltansa luwan yksin ja omaksi hywäksensä tätä paperia walmistaa**). Londonin Awiisista on tämä seuraawa selitys tullut Ruotsin Awiisihin wuonna 1826, ja on nyt niistä tähän lehteen pantawaksi lähetetty. //
Se sammal, josta tätä paperia tehään, kasuaa Hollannisa alaisilla mailla ja newoisa, ja päättää mainittu mies sitä myös löytywän Englannisa. Owat myös usiammat, tutkittuansa asiata, sanoneet sen olewan juuri sitä, kuin myös löytyy runsaasti meijän maasamme rämeisä, ja jota walkiaksi sammaleksi taitaan kuttua'. Tämä sammal kootaan, puhistetaan, pestään ja kuiwataan, ja sitten leikataan se hienoksi sitä wasten tehyllä aseella. Tätä hienonnettua sammalta walmistetaan sitten paperiksi, samalla tawalla kuin lumppuja, paperi Pruukeisa. Arkit likistetään wielä kuiwattuansa hywin lujasti ja sitten on paperi walmis.
Tätä paperia ei saateta' kuitenkaan saaha' niin hienoksi että se kelpais kirjoittaa' eli präntättää', mutta laiwoin siwu lautain wäliin, josa se förhydninki paperiksi kuttutaan, ja saumain tukkeeksi kuuluu se olewan erinomasesti otollista. Sanotaan sen warsinkin saumain rawistuisa olewan etuisinta, sillä tämä sammalpaperi turpuu, täyttää, ja niinmuodoin tukkii, rawistuneet ja wuotawat paikat.
Nykysinä aikoina owat Hollantilaiset tätä paperia panneet sotalaiwoinsa siwuihin ja pohjihin, entisen tawallisen asemesta, ja löytäneet sen erinomasesti hywäksi wettä estämään. Amerikan Awiisit puhuwat siellä tätä paperia jo myös piettäwän laiwoisa, ja kuuluwat ne kehuwan sitä paljon ennen tawallista etusammaksi. Tästä mainihtiwat ne jo wuonna 1826. Se ei kuulu' lahomalla pian ollenkaan turmeuwan, sillä tämä Alexander Nesbith sanoo wastaawansa, että se pitää niinkauwan kuin aluskin.
Paljon on jo ihminen oppinut luonnon lahjoja hywäksensä käyttämään, mutta aina heitä ilmestyy uusia ehtimiseen. Saattas wielä tämäkin keino, aikaa woittain, tulla' Suomenkin maalle hyödylliseksi, sillä sammalia on meillä kyllä, jos he waan semmosiksi löyttäsiin, kuin tähän tarwitaan.
*) Muualta saatu
**) Patenti 24 p. Heinäkuusa 1824.
Tietoja jokapäiwäisessä elämässä tawattawista aineista. 17. Kynät (Pännät).
Oulun Wiikko-Sanomia 13, 2.4.1853
Tawalliset kirjoituskynät saadaan hanhen siiwistä, ja ainoastansa ne 5 ensimmäistä kynää owat siksi kelpaawia, oikian siiwn kyttät wähän sopiwampia kädessä pitää kuin wasemen siiwen. Hywyytensä puolesta eroitetaan ne usiampaan eri sorttiin, joilla sitte kaupassa on eri hintakin. Myös pidetään kaupassa eroitusta Hollannin ja Englannin kynäin wälillä ikääskuin kesä- ja talwikynäinkin wälillä. Edellä mainittu eroitus tulee kynäin erilaisesta kirjoittamista warten walmistamisesta, jälkimäinen siitä, jos kynät owat eläwän hanhen luomat (pudottamat) taikka tapetusta hankesta otetut. 25, 50 ja wälistä 100-kin kynää sidotaan yhteen kimppuun ja sortit merkitään erilaisilla nauhoilla. Myös kurjen, joutsenen ja korpin kyniä käytetään toisinaan kirjoitustarpeeseen, ja hätä-tilassa kelpaisi siksi waikka minkä ison linnun kynät tahansa.
Nykyisempinä aikoina on ruwettu teräskyniäkin käyttämään, ja ne owat siitä etuisammat, ettei niitä tarwitse teroittaa, waikka hanken kynä kuitenkin pysyy wanhassa arwossansa osittain paremman notkeutensa tähden, osittain siitäkin syystä, että kukin kirjoittaja taitaa sen omaan laatuunsa ja tapaansa teroittaa.
Tawalliset kirjoituskynät saadaan hanhen siiwistä, ja ainoastansa ne 5 ensimmäistä kynää owat siksi kelpaawia, oikian siiwn kyttät wähän sopiwampia kädessä pitää kuin wasemen siiwen. Hywyytensä puolesta eroitetaan ne usiampaan eri sorttiin, joilla sitte kaupassa on eri hintakin. Myös pidetään kaupassa eroitusta Hollannin ja Englannin kynäin wälillä ikääskuin kesä- ja talwikynäinkin wälillä. Edellä mainittu eroitus tulee kynäin erilaisesta kirjoittamista warten walmistamisesta, jälkimäinen siitä, jos kynät owat eläwän hanhen luomat (pudottamat) taikka tapetusta hankesta otetut. 25, 50 ja wälistä 100-kin kynää sidotaan yhteen kimppuun ja sortit merkitään erilaisilla nauhoilla. Myös kurjen, joutsenen ja korpin kyniä käytetään toisinaan kirjoitustarpeeseen, ja hätä-tilassa kelpaisi siksi waikka minkä ison linnun kynät tahansa.
Nykyisempinä aikoina on ruwettu teräskyniäkin käyttämään, ja ne owat siitä etuisammat, ettei niitä tarwitse teroittaa, waikka hanken kynä kuitenkin pysyy wanhassa arwossansa osittain paremman notkeutensa tähden, osittain siitäkin syystä, että kukin kirjoittaja taitaa sen omaan laatuunsa ja tapaansa teroittaa.
Muistutuksia A. W. S:lle Suomen Julkisista Sanomista N.o 62
Hämäläinen 34, 26.8.1859
Te, A. W. S., sanotte käsityöläisten Hämeenlinnassa olewan työn puutteeseen tulemaisillansa siitä syystä, että nurkkamestarit toimittawat heidän wirkaansa halwempaan hintaan ja niin "miellyttäwät useampia antamaan työnsä heidän käsiinsä, waikka ei se sinnepäinkään käwisi, kuin heillä ensin aikomus on." Yleisesti ei sowi täällä ensinkään puhua työn puutteesta. Hämeenlinnan kaupunki on näinä wiimeisinä wuosina paljon edistynyt. Lähes 20 uutta taloa on rakettu muutaman wuoden kuluessa; Kruunu on antanut rakentaa tänne kasarmia ja makasiinia; Poltin aholle syntyi sodan aikana wähäinen kaupunki; on myös entiseltään täällä monta kruunun laitosta ja huonetta, joita kaikkia wuosittain parannellaan. Täällä on siis jos jossakin muualla työtä kyllä sekä käsityöläisille että muulle työwäelle. Sen hawaitsee siitäkin että jos jotakin tahtoo antaa walmsitaa, sitä aina saa warrota kuukausia, wieläpä usiasti wuosikausiakin; ja ylimalkaan on se niin, ett'ei työ tekiältä lopu. Mutta Te sanotte nurkkamestarien wiewän työn warsinaisilta eli herrasmestareilta. Taitaa kyllä niin ollakin; mutta kuka on syypää siihen eli mistä se tulee? Se tulee siitä, että warsinaiset mestarit tekewät aiwan huonoa ja kallista työtä. Selittäkäämme asia likemmin esimerkillä: Te tilaatte nikkarilta pesinkaapin, odotatte sitä ensin 3 eli 4 kukkautta, saatte sen sitte kotia, maksatte 5 rupl. hop.; ja puolen wuoden kuluttua on se monesta kohtaa haljennut; taikka Te suostutte maalarin kanssa huonetten kunnollisesta maalauksesta kalliiseen hintaan; maalari tulee welwollisuuttansa täyttämään, alkaa työnsä; ja työn osaksi tehtyä näkyy, että hän maalissansa on wiljellyt keittämätöntä öljyä. Onko se siis ihmettä, jos teettäjä ajaa pois tämmöisen maalarin ja ottaa tosien paremman ja taitawemman, waikka wielä nurkkamestarinki? Niin on melkein kaikkein käsitöitten laita, joita täällä tehdään: sillä ne walmistetaan huolimattomasti. Eikö tämä ole kowin harmittawa asia? Tarwitsisiko siihen paljon tointa eli waroja, että työnsä rehellisesti täyttää, eikä näin huonon työn kautta häwäistä itseänsä ja wahingoittaa ostajata? Nämät mestarit määrääwät kuitenkin itse työnsä hinnan ja ottawat mitä tahtowat; eikö ostajalla siis ole oikeus waatia kelwollista työtä? Jos minä nyt tilaan tarpeeni maan käsityöläiseltä eli tuotan ne muista kaupungeista, olenko minä sen jälkeen moitittawa eli kuka taitaa sen estää? Ja jos ei edespäinkään täällä parempaa työtä saada, niin älkööt mestarit muita syyttäkö kuin itsiänsä, jos rautatien walmiiksi tultua kaikki tuodaan meille Helsingistä eli Pietarista.
Näin on käsityöläisten kanssa: huonoo työtä ja kallis hinta. Eräs maalari maalaa laattian ja muutaman wiikon kuluttua lähtee siitä maali suurissa kelteissä. Kuka tahtoo häntä toisella kerralla työhönsä ottaa? Ja mikä on nyt syy tähän huonoon ja kalliiseen työhön? Syy on se, että mestarit, "jotka owat täytyneet parhaimman osan ikäänsä olla oppilaisenaj a suuressa kurjuudessa monta ikäwää hetkeä wiettää", nyt tahtowat olla oikein herroja, s. o. heidän mielestänsä, elää runsaasti ja helposti tehdä työtä. Kisälli ja oppipojat (usein oppipojat yksinänsä) owat ja eläwät itseksensä werstaassa ja "herra" itse istuu, kukatiesi A. W. S:n kanssa, kammarissa taikka krouwissa. Siitä sen arwaa, kummosta työ tulee. Monta maalaria on meidän kaupungissa häwinnyt, waan ei kukaan usko heidän häwiöön tulleen työn puutteesta eli nurkkamestarien kautta, waan omasta huolimattomudesta. Tässä ei auta ammatti-asetukset, eikä muut keräjän käymiset, sillä se on pysywä totuus, että joka tekee parasta työtä halwimpaan hintaan, siltä kaikki ostaa, olkoon se sitte nurkkamestari eli joku muu.
Kaupunkilainen.
Te, A. W. S., sanotte käsityöläisten Hämeenlinnassa olewan työn puutteeseen tulemaisillansa siitä syystä, että nurkkamestarit toimittawat heidän wirkaansa halwempaan hintaan ja niin "miellyttäwät useampia antamaan työnsä heidän käsiinsä, waikka ei se sinnepäinkään käwisi, kuin heillä ensin aikomus on." Yleisesti ei sowi täällä ensinkään puhua työn puutteesta. Hämeenlinnan kaupunki on näinä wiimeisinä wuosina paljon edistynyt. Lähes 20 uutta taloa on rakettu muutaman wuoden kuluessa; Kruunu on antanut rakentaa tänne kasarmia ja makasiinia; Poltin aholle syntyi sodan aikana wähäinen kaupunki; on myös entiseltään täällä monta kruunun laitosta ja huonetta, joita kaikkia wuosittain parannellaan. Täällä on siis jos jossakin muualla työtä kyllä sekä käsityöläisille että muulle työwäelle. Sen hawaitsee siitäkin että jos jotakin tahtoo antaa walmsitaa, sitä aina saa warrota kuukausia, wieläpä usiasti wuosikausiakin; ja ylimalkaan on se niin, ett'ei työ tekiältä lopu. Mutta Te sanotte nurkkamestarien wiewän työn warsinaisilta eli herrasmestareilta. Taitaa kyllä niin ollakin; mutta kuka on syypää siihen eli mistä se tulee? Se tulee siitä, että warsinaiset mestarit tekewät aiwan huonoa ja kallista työtä. Selittäkäämme asia likemmin esimerkillä: Te tilaatte nikkarilta pesinkaapin, odotatte sitä ensin 3 eli 4 kukkautta, saatte sen sitte kotia, maksatte 5 rupl. hop.; ja puolen wuoden kuluttua on se monesta kohtaa haljennut; taikka Te suostutte maalarin kanssa huonetten kunnollisesta maalauksesta kalliiseen hintaan; maalari tulee welwollisuuttansa täyttämään, alkaa työnsä; ja työn osaksi tehtyä näkyy, että hän maalissansa on wiljellyt keittämätöntä öljyä. Onko se siis ihmettä, jos teettäjä ajaa pois tämmöisen maalarin ja ottaa tosien paremman ja taitawemman, waikka wielä nurkkamestarinki? Niin on melkein kaikkein käsitöitten laita, joita täällä tehdään: sillä ne walmistetaan huolimattomasti. Eikö tämä ole kowin harmittawa asia? Tarwitsisiko siihen paljon tointa eli waroja, että työnsä rehellisesti täyttää, eikä näin huonon työn kautta häwäistä itseänsä ja wahingoittaa ostajata? Nämät mestarit määrääwät kuitenkin itse työnsä hinnan ja ottawat mitä tahtowat; eikö ostajalla siis ole oikeus waatia kelwollista työtä? Jos minä nyt tilaan tarpeeni maan käsityöläiseltä eli tuotan ne muista kaupungeista, olenko minä sen jälkeen moitittawa eli kuka taitaa sen estää? Ja jos ei edespäinkään täällä parempaa työtä saada, niin älkööt mestarit muita syyttäkö kuin itsiänsä, jos rautatien walmiiksi tultua kaikki tuodaan meille Helsingistä eli Pietarista.
Näin on käsityöläisten kanssa: huonoo työtä ja kallis hinta. Eräs maalari maalaa laattian ja muutaman wiikon kuluttua lähtee siitä maali suurissa kelteissä. Kuka tahtoo häntä toisella kerralla työhönsä ottaa? Ja mikä on nyt syy tähän huonoon ja kalliiseen työhön? Syy on se, että mestarit, "jotka owat täytyneet parhaimman osan ikäänsä olla oppilaisenaj a suuressa kurjuudessa monta ikäwää hetkeä wiettää", nyt tahtowat olla oikein herroja, s. o. heidän mielestänsä, elää runsaasti ja helposti tehdä työtä. Kisälli ja oppipojat (usein oppipojat yksinänsä) owat ja eläwät itseksensä werstaassa ja "herra" itse istuu, kukatiesi A. W. S:n kanssa, kammarissa taikka krouwissa. Siitä sen arwaa, kummosta työ tulee. Monta maalaria on meidän kaupungissa häwinnyt, waan ei kukaan usko heidän häwiöön tulleen työn puutteesta eli nurkkamestarien kautta, waan omasta huolimattomudesta. Tässä ei auta ammatti-asetukset, eikä muut keräjän käymiset, sillä se on pysywä totuus, että joka tekee parasta työtä halwimpaan hintaan, siltä kaikki ostaa, olkoon se sitte nurkkamestari eli joku muu.
Kaupunkilainen.
9.10.07
Röd saftfärg af jernchlorid.
Wiborg 96, 12.10.1859
På 18 vigter ren jernfilspån slås 71 vigter saltsyra, och man låter lösningen sko kallt. Det lösta silas genom asbest eller glaspulver, och det silade utspädes med ytterligare 11 vigter saltsyra, hvarefter blandningen hastigt upphettas till 100° och i detta skick blandas med småningom tilldrupen salpetersyra, så länge några pngor af salpetersyrlighet röja sig öfver vätskans yta; den förut i lösningen befintliga jernchloruren förvandlar sig härvid till jernchlorid. Lösningen afdunstas vid svagare värma, tills en droppa, fälld på kallt porslin eller glas, stelnar till ett fast ämne. Hela massan slås då i ett sferiskt kärl, som på ljumt ställe lemnas att svalna, väl betäckt mot luftens årkomst; den stelnar härvid till en sammanhängade klump, som söndersläs i stycken, och kan i detta skick förvaras i väl korkade glaskärl.
De sålunda erhållna jernchloriden har en vacker blodröd färg, och löser sig i vatten utan att lösningen vid utspädning fäller någon bottensats. Lösningen är fri från syra och angriper icke stålpennor eller dragstift; den kan till ritning eller lavering försättas efter behof med gummi.
På 18 vigter ren jernfilspån slås 71 vigter saltsyra, och man låter lösningen sko kallt. Det lösta silas genom asbest eller glaspulver, och det silade utspädes med ytterligare 11 vigter saltsyra, hvarefter blandningen hastigt upphettas till 100° och i detta skick blandas med småningom tilldrupen salpetersyra, så länge några pngor af salpetersyrlighet röja sig öfver vätskans yta; den förut i lösningen befintliga jernchloruren förvandlar sig härvid till jernchlorid. Lösningen afdunstas vid svagare värma, tills en droppa, fälld på kallt porslin eller glas, stelnar till ett fast ämne. Hela massan slås då i ett sferiskt kärl, som på ljumt ställe lemnas att svalna, väl betäckt mot luftens årkomst; den stelnar härvid till en sammanhängade klump, som söndersläs i stycken, och kan i detta skick förvaras i väl korkade glaskärl.
De sålunda erhållna jernchloriden har en vacker blodröd färg, och löser sig i vatten utan att lösningen vid utspädning fäller någon bottensats. Lösningen är fri från syra och angriper icke stålpennor eller dragstift; den kan till ritning eller lavering försättas efter behof med gummi.
Tekniskt. Smaragdgrönt till fresko- och oljemålning, tapeter och tygtryck.
Wiborg 96, 12.10.1859
Denna färg är ett kromoxidhydrat af utomordentligt vacker grön färg, oföränderlig i luft och ljus och genom andra kemiska agentier än kokande syror, samt oföränderlig äfven vis temperaturförändringar som eh uppgå till 427 grader C. eller rödglödgningshetta. Den har icke några giftiga egenskaper, såsom de af arsenik- och kopparsalter sammansatta s. k. mineralgröna färgerna (mineralgrönt, imperialgrönt, kehsargrönt, schweinfurtergrönt, m. fl.)
Tillä färgens beredning sammanrifves 1 del tvåfaldt kromsyradt kali eller natron med 3 delar raffinerad borsyra, som förut blifvit blandad med vatten till en tjock deg, och massan upphettas på hården af en flammugn, som hålles vid mörkröd glödning, tills massan blifvit porös eller svampaktig. Den mörka rödglödningshettan får icke öfverskridas, emedan blandningen annars smälter och mister sin vattenhalt. Uttagen ur ugnen, kastas massan, ännu glödhet, i kallt vatten, och urlakas vidare med kokhet vatten, för att aflägsna det bordyrade kali eller natron som bildat sig; det återstående kromoxidhydratet samlas, finmales och torkas; det utgör färgen. Urlakningsvattnet tillgodogöres särskildt. Begagnades kromsyradt kali, så tillsättes, efter förutgpngen afdunstning, saltsyra, hvarvid man får borsyra, som kan användas på nytt, jemte klorkalium, som är säljbar vara. Begagnades kromsyradt natron, så innehpller urlaksningsvattnet borax, som kan afsättes omedelbart, eller ock medelst tillsats af saltsyra förvändlas till borsyra.
Den med kalisaltet beredda färgen har en mörkare skiftning än den med natronsaltet beredda. Ännu ljusare kan gfärgen fås genom tillsats af lerjord, talk eller svafvelsyrad baryt, till den massa som skall inläggas i flammungen.
Denna färg är ett kromoxidhydrat af utomordentligt vacker grön färg, oföränderlig i luft och ljus och genom andra kemiska agentier än kokande syror, samt oföränderlig äfven vis temperaturförändringar som eh uppgå till 427 grader C. eller rödglödgningshetta. Den har icke några giftiga egenskaper, såsom de af arsenik- och kopparsalter sammansatta s. k. mineralgröna färgerna (mineralgrönt, imperialgrönt, kehsargrönt, schweinfurtergrönt, m. fl.)
Tillä färgens beredning sammanrifves 1 del tvåfaldt kromsyradt kali eller natron med 3 delar raffinerad borsyra, som förut blifvit blandad med vatten till en tjock deg, och massan upphettas på hården af en flammugn, som hålles vid mörkröd glödning, tills massan blifvit porös eller svampaktig. Den mörka rödglödningshettan får icke öfverskridas, emedan blandningen annars smälter och mister sin vattenhalt. Uttagen ur ugnen, kastas massan, ännu glödhet, i kallt vatten, och urlakas vidare med kokhet vatten, för att aflägsna det bordyrade kali eller natron som bildat sig; det återstående kromoxidhydratet samlas, finmales och torkas; det utgör färgen. Urlakningsvattnet tillgodogöres särskildt. Begagnades kromsyradt kali, så tillsättes, efter förutgpngen afdunstning, saltsyra, hvarvid man får borsyra, som kan användas på nytt, jemte klorkalium, som är säljbar vara. Begagnades kromsyradt natron, så innehpller urlaksningsvattnet borax, som kan afsättes omedelbart, eller ock medelst tillsats af saltsyra förvändlas till borsyra.
Den med kalisaltet beredda färgen har en mörkare skiftning än den med natronsaltet beredda. Ännu ljusare kan gfärgen fås genom tillsats af lerjord, talk eller svafvelsyrad baryt, till den massa som skall inläggas i flammungen.
8.10.07
Undersökning af växtbladens gröna färgstoff.
Åbo Tidning 172, 29.6.1885
En privatdocent vid universitetet i Berlin o.lärare vid växtfysiologiska institutet, Tschirch, har efter trägna experiment lyckats framställa detta färgstoff, klorofyllen, i ren form och på samma gång bevisat, att bladens gröna färg är en blandfärg, bestående af ett grönt färgämne, klorofyllen, och ett gult, xantofyllen. Sin upptäckt har doktor Tschrch att tacka spektralanalysen för, denna undersökningsmetod, som redan gjort vetenskapen så många tjänster. Dessutom fann han, att det för växternas näring så vigtiga klorofyllfärgämnet är beslägtadt med hjärnfettet och följaktligen hör till cerotinämnena. Klorofyllen har, som bekant, den märkliga egenskapen att under ljusets inflytande förvändla kolsyran i luften till kolhaltiga organiska substanser, hvilken process möjliggöres derigenom, att den i vatten upplösta kolsyran kommer i nära beröring med färgämnet. I landtbrukssällskapets i Berlin årsskrifter har Tschirch vidare utveckat resultaten af sina intressanta undersökningar på detta område.
En privatdocent vid universitetet i Berlin o.lärare vid växtfysiologiska institutet, Tschirch, har efter trägna experiment lyckats framställa detta färgstoff, klorofyllen, i ren form och på samma gång bevisat, att bladens gröna färg är en blandfärg, bestående af ett grönt färgämne, klorofyllen, och ett gult, xantofyllen. Sin upptäckt har doktor Tschrch att tacka spektralanalysen för, denna undersökningsmetod, som redan gjort vetenskapen så många tjänster. Dessutom fann han, att det för växternas näring så vigtiga klorofyllfärgämnet är beslägtadt med hjärnfettet och följaktligen hör till cerotinämnena. Klorofyllen har, som bekant, den märkliga egenskapen att under ljusets inflytande förvändla kolsyran i luften till kolhaltiga organiska substanser, hvilken process möjliggöres derigenom, att den i vatten upplösta kolsyran kommer i nära beröring med färgämnet. I landtbrukssällskapets i Berlin årsskrifter har Tschirch vidare utveckat resultaten af sina intressanta undersökningar på detta område.
7.10.07
Om de Gamles Tyger och Kläder.
Åbo Allmänna Tidning 33, 19.3.1816
(Fortsättning och Slut från N:o 32.)
Ofta woro de Gamleskläder i kanten försedde med en lift eller bräm, som stundom war af guld eller silfwer; men på hwita kläder ej sällan af purpur eller annan lysande färg, och på purpurfärgade eller brokiga kläder hwit till färgen. Dessa brämar woro stundom inwäfda i sjelfwa tyget, stundom blort(?) påsydda: när till der sednare slaget gult anwänder, nyttjades det rent, utan inblandning af silke eller träd. Äfwen woro, och icke såsom Asin-elmann(?) påstod, blott hos barbariska folkslag, utan hos sjelfwe Romarne, frankar i bruk, men hos de förra woro dessa frankar påskydda, hwaremot de hos Romarne tillhörde sjelfwa tyget och woro tillkomna blott genom kantens upprifpning.
Hos de gamle Författarne läser man ofta om plättar af purpurtyg eller af guld- och silfwer-brocat, hwilka antingen lösa syddes på andra tyger, eller ehuru i sjelfwa tyget inwäfda, färgades på helt olika sätt, för att dess mera likna de werkliga plättarne. Under Romerska wåödets färfall, och sedan den urgamla togan war helt och hållet afslagd, utfirades i synnerhet tunikan dermed, men också manteln; och sjelfwa plaggen erhölla olika benämningar, dels efter sin egen form, dels efter plättarnes.
Redan i de äldsta tiderne broderade Öfterländningarne med nåt både fina kläder och fina dyrbara mattor, hwarom bland annat de prisade Babyloniska tapeterne båra wittne. Emellan konstens uppfinnare, Asiaterne, och dess sluteliga fullkomnare, Europeerne, intaga, likasom i andra mechamiska handterningar, Egyptierne en medelplats: i konsten att brodera uppfunna(?) de Orientaterne, och till och me öfwerträffade dem ganska wida, men nädde likwäl ej till den fullkomlighet, hwarmed samma konst nu i Europa idfas(?). Romarne woro store älskare af broderade kläder, och i det Westerländska Kejsaredsmet(?) kände(?) man för denna yppighet alldeles icke några gränsor.
De Gamle hade äfwen sammetslika ylletyger, hwaraf de betjenade sig till sängtäcken, servietter, handdukar och dylikt. Dessa tyger woro af 3 slag: amphimalium med o på begge, och kaufapa eller kaufapum, med 10 blott på en sida; dock nyttjades den sednare benämningen äfwen i allmänhet om begge slagen, som ocksp begge woro, efter Prinii berättelse, en Gallisk uppfinning. Det tredje slaget war egentligen tillwerkadt af lin, men med yllekanter upprispade till likhet af fransar, och fick äfwen stundom, men ganska oegentligt, namn af gaulapum(?).
Utom de mångfärdiga slags weck, hwari de Gamlees(?) merendels wida klädnader af sig sjelfwa föklo, finner man på de Persepolitanska basrelieferne, på flere Hetruriska figurer, och på de Grekiska figurerne af den alldrackidsta(?) stylen, äfwen sådana med som ej äro tillfälliga och föränderliga, utan blifwande och med flit anbragta. Winkelmann har först gjort den anmärkning, att de Gamle plägade på ett eget sätt wika och prässa sina kläder, fårdelse då de nyss kommit ur twätten, och att den tiden eleganter hwat afton lade sina kläder å nya i präss, för att få dessa weck wackra och skarpt betecknade.
På den frågan, ----de Gamle p-ägat fodra sina manttar eller öfwerrockar, kan ej med säkerhet swaras; men föga trolig ät dock de Philologers mening, som förklara orden ----- ----- o. s. w. om fordrade flädesplagg, då likwäl sannelikare dermed böra förstås sådana som woro dubbelt hop-agda eller witna.
4.10.07
Om färgade konditori- (sockerbagare-) arbeten och de färger som dervid begagnas.
Wiborg 14, 20.2.1857
Till utrönande af de uti sockerbagerierne i Sverige begagnade färgernas större eller mindre skadlighet för helsan, har doktor N. P. Hamberg i Stockholm undersökt en mpngd olika sorters konfekter. Dessa undersökningars resultater finnas införda uti medicinska tidskriften Hygiea. D:r Hamberg har funnit många förger ganska giftiga. Han talar visserligen blott om de svenske sockerbagarene, men vi tro att hans undersökningar äfven hos oss förtjena uppmarksamhet, hvarföre vi har meddela några utdrag ur hans skrift. Han säger bland annat: "Då sockerbagare icke äro skyldige att genomgå npgon examen, hvarken uti kemi eller färgkonst, utan allmänhetens valbennande heltochållet beror på dem omtanke och kunskap, som medlemmarne af yrket tillfalligtvis besitta, torde hvarochen med mig instamma deruti, att det till förekommande af genom okunnighet eller likgiltighet förorsakade missbruk är högst behöfligt att en föreskridt om de färger, som för ändåmplet utan fara kunna begagnas, må oflrdrojligen till efterlefnad påbjudas. Det torde äfven vara nödigt att genom inspektioner försäkra sig derom att påbudet behörigen efterlefves. Man har i vårt land stranga kontroller och inspektioner i och för läke medlen; bättre synes mig dock vara att förekomma an att böta sjukdomar."
De toöö konfektfärgning och målning begagnade färgämnen bora naturligtvis vara oskadliga för helsan. Att sådant icke alltid varit fallet finner man t. ex. deraf, att apotekaren Engström redan 1842 vid läkaresällskapets sammanträde anförde att han funnit arsenik och koppar uti konfetyrer, genom hvilkas fortaring tvenne barn insjuknat. Professir Berlin meddelade uti Hygiea för 1847 en dylik händelse, och då åtskilliga sjukdomtall(?) genom fortärande af färgad konfekt äfven på sednare tider inträffade, beslot d:r Hamberg att auställa sin undersökning om beskaffenheten af de till kondekters målande begagnade färger och förskaffade sig till detta ändamål olika konfektsorter, både från Stockholm och landsorterna. Men innan vi meddela några af dessa undersökningars resultater, torde det vara nyttigt att nämna några ord om färgämnena och deras olika egenskaper i hanseende till sockerbageri.
Med afseende å färgernas ursprung kunna de indelas i oorganiska eller sådana som framställas af mineralier, och organiska som tagas ifrån vext- och djurriket. De flesta mineralfärger äro mer eller mindre giftiga och obelsosamma, några få, såsom ultramarin, ockra, umbra, kunna väl egentligen icke kallas giftiga, men äro dock i stänc att under vissa förhållanden åstadskomma för helsan skadliga verkningar, och rätteligen finnes ingen mineralfärg, som kan kallas fullkomligt oskadlig. En konditor eller sockerbagare bör således i sitt yrke aldrig begagna någon mineralfärg. Dessa färger kunna också ganska väl undvaras, ty våra nu kända organiska färger, såväl animala som vegetabila, äro, med undantag af gummigutta, samtligen af oskadlig beskaffenhet och lemna en sockerbagare tillfälle att åstadkomma alla de olika färger, han kan behofva.
Genom d:r Hambergs undersökningar har utreds, att det oaktadt mineralfärger ganska allmänt begagnas i sockerbagerierna och ej allenast mindre farliga, såsom berlinerblått, ockra, ultramarin, utan äfven rent giftiga sammansättningar af koppar och bly, ja tillochmed arsenik. Af trettio prof som d:r Hamberg undersökte innehollo trenne kejsargrönt, en färg som måste räknas bland de starkaste gift, alldenstund den innehåller öfver 50 procent arseniksyrlighet och dertill ännu spanskgröna. Man kan invanda att färgens qvantitet är så ringa, att den ej kan verka skadligt, men detta var ej fallet med Hambergs prof, af hvilka tvenne innehöllo tillräckligt kejsargrönt "för att åstadskkomma en lifvet hotande förgiftning, tillochmed hos fullvuxna(?)." Uti ett annat prof var det endast omslaget på karamellen som innehöll arsenikfärg, men detta minskar föga vådan, ty hvarochen vet att barn stoppa nästan allting i munnen, och så mycket hellre karamellpapper, på hvilket ofta en del af sockermassanqvarsitter; men den arsenikqvantiteten, som det lilla med kejsargrönt färgade karamellpappret innehöll, var tillräcklig för att lifsfarligt förgifta ett barn. Elfva af de undersökta profven innehollo chromgult (chromsyrad blyoxid) och vidare tvenne prod andra chromsalter. Sex voro belagda med oakta bladguld (koppar och zink) och ett par målade med gummigutta. D:r Hamberg säger: "Chromgult är en sammansättning, hvars menliga verkan först en längre tid efter förtarandet framtrader, och detsamma är fallet med oäkta bladguld och åtskilliga andra mineralfärger, hvarföredet är mer än troligt, att mången sjukdom, hvars uppkomst man på annat sätt sokt förklara, egentligen hatt sin grun uti fortårandet af dylika läcjerheter, hvilka jemval mest förtaras af personer med svagare konstitution, såsom fruntimmer och barn."
Högst oväntadt torde det vara att höra, det man uti konditorivaror, såsom fallet var med fyra af profven, kan stota på så hårdsmalta saker, som jern och kopparträd; huru lätt kunna de icke af barn nedsväljas? Det är på engång förvånande och beklagansvärdt, att uti lackerheter, hvilka allmänt betraktas såsom helt och hållet oskyldiga, de haftigaste gifter försätligt finnas gömda. Orsaken till detta vädliga missbruk kan ej vara någon annan, än okunnighet och likgiltighet."
Månne våra finska sockerbagare, fråga vi nu, äro skickligare och samvetsgrannare i sin konst än de svenska? Sådant kan vara möjligt, dock tro vi, att dylika undersökningar, som d:r Hambergs, också hos oss icke skulle skada. Af de 30 undersökningar han anställde, meddela vi ännu blott följande:
a) Ett prof visade en krans af ofärgadt socker med grönda blad, vid undersökningen bedanns den gröna färgen vara kejsargrönt, hvars högst giftiga beständsdelar redan öfvan åro angifne.
b) Ett annat prof: en blomma med blad, färgerna gult, rödt och svart. Den gula färgen var chromgult (chromsyrad blyoxid), de öfriga voro oskadliga: coccionel och svart tusch.
c) Ett d:o: ett päron med blad och stjelk. Färgerna i rödt, gult, brunt och grönt utgjordes af chromgult, coccionel, ockra, den gröna färgen var af organiskt ursprung och blektes fullkomligt af chlor. Stjelken befanns vara en stålträd, öfverklädd med grönt papper som var färgadt med chromoxid, bladskaften utgjordes af kopparträd, likaledes öfverklädd.
d) Ett d:o: en hvit häst med gult täcke; hästen af stärkelse, täcket färgadt med gummigutta och kantads med brukockra.
e) Ett d:o: en ost, som inneholl, utom stärkelse och socker, chromsyrad zinkoxid i betydlig mängd.
f) Ett d:o: gula pastilelr som befunnos innehålla en icke obetydlig mängd chromgult.
g) Ett d:o: en jägare, hvars gröna rock var målad med en blandning af chromgult och berlinerblått.
h) Karamellpapper, af ljusgrön färg, befanns vara måladt med kejdargrönt.
i) Karamellpapper, mörkgrönt, gult, ljusblått, rödt och förgyldt. De använda färgerna utgjordes af chromgult, bergblått (chromsyrad kopparoxid), coccionel; den gröna färgen var en blandning af chromgult och berlinerblått, guldet var oäkta, säledes en legering af koppar och zink.
Uti de flesta länder, har man till förekommande af olyckhändelser, som af sådant lätt kunna inträffa, vidtagit ganska strånga åtgårder. Sålunda hafva t. ex. uti Frankrike genom en forfattning af år 1841, de färger som få begagnas till konfektmåleri, och de som icke få begagnas dertill, blifvit noga bestämda. I Preussen, Belgien, Österrike, Schweitz äro äfven dylika fötfaltningar utfårdade. Den österrikiska är vida strangare än den franska, den tillåter nemligen endast begagnandet af några få vextfärger. I Zürich i Schweitz har man gått helt radikalt tillväga, ty der äro alla färgade konfekter eller konditorivaror förbjudne, och månne icke detta är det alla klokaste?
D:r Hamberg meddelar icke någon uppgift på deoskadliga färger, som af sockerbagare få begagnas, men vi få för dem, som intressera sig för saken, uppgifva följande oss bekanta:
Blå färg kan göras af Blåbärssaft, Blåholtz, Lackmus och Indigo upplöst i vatten.
Rödfärg af Karmin, Krapp, Coccionell och Fernbock.
Gult af Saffran, Grain de Perse, Avignonbär, Orleana, Gurkmeja.
Grönt af Spenat, Saftgrönt, och fås dessutom i många nyanser genom ofvannämnda blå och gula färgers blandning.
Brunt af extract af ek-, björk- och alträdens bark, Chokolad, Lakrits. Dessutom genom bandning ad rödt och svart i många nyanser.
Svart af Tusch, Kimrök, Bensvärta.
Violett af rödt och blått tillsammans.
Genom dessa färgers olika blandning fås en stor mängd andra som böra vara mer än nog för sockerbagareyrket. Skall guld begagnas, så bör det vara äkta och icke så kalladt tvistguld.
B.
Till utrönande af de uti sockerbagerierne i Sverige begagnade färgernas större eller mindre skadlighet för helsan, har doktor N. P. Hamberg i Stockholm undersökt en mpngd olika sorters konfekter. Dessa undersökningars resultater finnas införda uti medicinska tidskriften Hygiea. D:r Hamberg har funnit många förger ganska giftiga. Han talar visserligen blott om de svenske sockerbagarene, men vi tro att hans undersökningar äfven hos oss förtjena uppmarksamhet, hvarföre vi har meddela några utdrag ur hans skrift. Han säger bland annat: "Då sockerbagare icke äro skyldige att genomgå npgon examen, hvarken uti kemi eller färgkonst, utan allmänhetens valbennande heltochållet beror på dem omtanke och kunskap, som medlemmarne af yrket tillfalligtvis besitta, torde hvarochen med mig instamma deruti, att det till förekommande af genom okunnighet eller likgiltighet förorsakade missbruk är högst behöfligt att en föreskridt om de färger, som för ändåmplet utan fara kunna begagnas, må oflrdrojligen till efterlefnad påbjudas. Det torde äfven vara nödigt att genom inspektioner försäkra sig derom att påbudet behörigen efterlefves. Man har i vårt land stranga kontroller och inspektioner i och för läke medlen; bättre synes mig dock vara att förekomma an att böta sjukdomar."
De toöö konfektfärgning och målning begagnade färgämnen bora naturligtvis vara oskadliga för helsan. Att sådant icke alltid varit fallet finner man t. ex. deraf, att apotekaren Engström redan 1842 vid läkaresällskapets sammanträde anförde att han funnit arsenik och koppar uti konfetyrer, genom hvilkas fortaring tvenne barn insjuknat. Professir Berlin meddelade uti Hygiea för 1847 en dylik händelse, och då åtskilliga sjukdomtall(?) genom fortärande af färgad konfekt äfven på sednare tider inträffade, beslot d:r Hamberg att auställa sin undersökning om beskaffenheten af de till kondekters målande begagnade färger och förskaffade sig till detta ändamål olika konfektsorter, både från Stockholm och landsorterna. Men innan vi meddela några af dessa undersökningars resultater, torde det vara nyttigt att nämna några ord om färgämnena och deras olika egenskaper i hanseende till sockerbageri.
Med afseende å färgernas ursprung kunna de indelas i oorganiska eller sådana som framställas af mineralier, och organiska som tagas ifrån vext- och djurriket. De flesta mineralfärger äro mer eller mindre giftiga och obelsosamma, några få, såsom ultramarin, ockra, umbra, kunna väl egentligen icke kallas giftiga, men äro dock i stänc att under vissa förhållanden åstadskomma för helsan skadliga verkningar, och rätteligen finnes ingen mineralfärg, som kan kallas fullkomligt oskadlig. En konditor eller sockerbagare bör således i sitt yrke aldrig begagna någon mineralfärg. Dessa färger kunna också ganska väl undvaras, ty våra nu kända organiska färger, såväl animala som vegetabila, äro, med undantag af gummigutta, samtligen af oskadlig beskaffenhet och lemna en sockerbagare tillfälle att åstadkomma alla de olika färger, han kan behofva.
Genom d:r Hambergs undersökningar har utreds, att det oaktadt mineralfärger ganska allmänt begagnas i sockerbagerierna och ej allenast mindre farliga, såsom berlinerblått, ockra, ultramarin, utan äfven rent giftiga sammansättningar af koppar och bly, ja tillochmed arsenik. Af trettio prof som d:r Hamberg undersökte innehollo trenne kejsargrönt, en färg som måste räknas bland de starkaste gift, alldenstund den innehåller öfver 50 procent arseniksyrlighet och dertill ännu spanskgröna. Man kan invanda att färgens qvantitet är så ringa, att den ej kan verka skadligt, men detta var ej fallet med Hambergs prof, af hvilka tvenne innehöllo tillräckligt kejsargrönt "för att åstadskkomma en lifvet hotande förgiftning, tillochmed hos fullvuxna(?)." Uti ett annat prof var det endast omslaget på karamellen som innehöll arsenikfärg, men detta minskar föga vådan, ty hvarochen vet att barn stoppa nästan allting i munnen, och så mycket hellre karamellpapper, på hvilket ofta en del af sockermassanqvarsitter; men den arsenikqvantiteten, som det lilla med kejsargrönt färgade karamellpappret innehöll, var tillräcklig för att lifsfarligt förgifta ett barn. Elfva af de undersökta profven innehollo chromgult (chromsyrad blyoxid) och vidare tvenne prod andra chromsalter. Sex voro belagda med oakta bladguld (koppar och zink) och ett par målade med gummigutta. D:r Hamberg säger: "Chromgult är en sammansättning, hvars menliga verkan först en längre tid efter förtarandet framtrader, och detsamma är fallet med oäkta bladguld och åtskilliga andra mineralfärger, hvarföredet är mer än troligt, att mången sjukdom, hvars uppkomst man på annat sätt sokt förklara, egentligen hatt sin grun uti fortårandet af dylika läcjerheter, hvilka jemval mest förtaras af personer med svagare konstitution, såsom fruntimmer och barn."
Högst oväntadt torde det vara att höra, det man uti konditorivaror, såsom fallet var med fyra af profven, kan stota på så hårdsmalta saker, som jern och kopparträd; huru lätt kunna de icke af barn nedsväljas? Det är på engång förvånande och beklagansvärdt, att uti lackerheter, hvilka allmänt betraktas såsom helt och hållet oskyldiga, de haftigaste gifter försätligt finnas gömda. Orsaken till detta vädliga missbruk kan ej vara någon annan, än okunnighet och likgiltighet."
Månne våra finska sockerbagare, fråga vi nu, äro skickligare och samvetsgrannare i sin konst än de svenska? Sådant kan vara möjligt, dock tro vi, att dylika undersökningar, som d:r Hambergs, också hos oss icke skulle skada. Af de 30 undersökningar han anställde, meddela vi ännu blott följande:
a) Ett prof visade en krans af ofärgadt socker med grönda blad, vid undersökningen bedanns den gröna färgen vara kejsargrönt, hvars högst giftiga beständsdelar redan öfvan åro angifne.
b) Ett annat prof: en blomma med blad, färgerna gult, rödt och svart. Den gula färgen var chromgult (chromsyrad blyoxid), de öfriga voro oskadliga: coccionel och svart tusch.
c) Ett d:o: ett päron med blad och stjelk. Färgerna i rödt, gult, brunt och grönt utgjordes af chromgult, coccionel, ockra, den gröna färgen var af organiskt ursprung och blektes fullkomligt af chlor. Stjelken befanns vara en stålträd, öfverklädd med grönt papper som var färgadt med chromoxid, bladskaften utgjordes af kopparträd, likaledes öfverklädd.
d) Ett d:o: en hvit häst med gult täcke; hästen af stärkelse, täcket färgadt med gummigutta och kantads med brukockra.
e) Ett d:o: en ost, som inneholl, utom stärkelse och socker, chromsyrad zinkoxid i betydlig mängd.
f) Ett d:o: gula pastilelr som befunnos innehålla en icke obetydlig mängd chromgult.
g) Ett d:o: en jägare, hvars gröna rock var målad med en blandning af chromgult och berlinerblått.
h) Karamellpapper, af ljusgrön färg, befanns vara måladt med kejdargrönt.
i) Karamellpapper, mörkgrönt, gult, ljusblått, rödt och förgyldt. De använda färgerna utgjordes af chromgult, bergblått (chromsyrad kopparoxid), coccionel; den gröna färgen var en blandning af chromgult och berlinerblått, guldet var oäkta, säledes en legering af koppar och zink.
Uti de flesta länder, har man till förekommande af olyckhändelser, som af sådant lätt kunna inträffa, vidtagit ganska strånga åtgårder. Sålunda hafva t. ex. uti Frankrike genom en forfattning af år 1841, de färger som få begagnas till konfektmåleri, och de som icke få begagnas dertill, blifvit noga bestämda. I Preussen, Belgien, Österrike, Schweitz äro äfven dylika fötfaltningar utfårdade. Den österrikiska är vida strangare än den franska, den tillåter nemligen endast begagnandet af några få vextfärger. I Zürich i Schweitz har man gått helt radikalt tillväga, ty der äro alla färgade konfekter eller konditorivaror förbjudne, och månne icke detta är det alla klokaste?
D:r Hamberg meddelar icke någon uppgift på deoskadliga färger, som af sockerbagare få begagnas, men vi få för dem, som intressera sig för saken, uppgifva följande oss bekanta:
Blå färg kan göras af Blåbärssaft, Blåholtz, Lackmus och Indigo upplöst i vatten.
Rödfärg af Karmin, Krapp, Coccionell och Fernbock.
Gult af Saffran, Grain de Perse, Avignonbär, Orleana, Gurkmeja.
Grönt af Spenat, Saftgrönt, och fås dessutom i många nyanser genom ofvannämnda blå och gula färgers blandning.
Brunt af extract af ek-, björk- och alträdens bark, Chokolad, Lakrits. Dessutom genom bandning ad rödt och svart i många nyanser.
Svart af Tusch, Kimrök, Bensvärta.
Violett af rödt och blått tillsammans.
Genom dessa färgers olika blandning fås en stor mängd andra som böra vara mer än nog för sockerbagareyrket. Skall guld begagnas, så bör det vara äkta och icke så kalladt tvistguld.
B.
2.10.07
Waarallista saippuaa.
Sanomia Turusta 169, 26.7.1886
Tällä otsakirjoituksella kerroimme U. S. mukaan että polisi oli eräiltä kuleksijoilta ottanut takawarikkoon erityisiä saippuoita ja muita rohtotawatoita, jotka on huomattu osittain waarallisiksi, osittain aiwan mitättömiksi.
Tohtosi Aschanin polisikamariin auttama tutkimustodistus muutamista näistä tawatoista kuluu, kuten U. S. kertoo:
"Ihomaali-saippua: siinä on sinkkimustaa ja saippuaa.
Polerausjauhe: siinä on mönjää ja liitua. Aine, joka painaa 70 gr., edustaa 12 p:nin todellista arwoa; hinta on määrätty paketinkuoressa 75 p:ksi.
Liikawarasrohto: siinä on saippuaa ja pihkanokea eikä siis waikuta mitään liikawarpaisin; paketti, joka painaa 14 gr., edustaa 1½ p:nin todellista arwoa; hinta on määrätty 75 p:ksi.
Tämä on loistawa todistus siitä kuinka kauas häwyttömyys petoskeinoilla narrata itselleen rahoja, oikein woi mennä".
Liina-waatteen walkamisesta, eli pleekamisesta, potakoilla.
Oulun Wiikko-Sanomia 32, 6.8.1836
Liina-waatet pestään, ja pannaan sitten kylmällä weellä täytettyyn ammeeseen, 24 tiimaa likoamaan, jonka jälkeen waatet hierotaan, ja wäännetään kuiwaksi. Sitten peitetään se hywästi puhistetuilla, keitetyillä (luultawasti muserretuilla) potakoilla, pannaan kokoon, kastellaan kuumalla wedellä ja pestään uudelleen. Jos liina ensi muokan jälkeen ei wielä olisi kyllä walkoista, niin uudistetaan mainittu keino. Tätä pleekauskeinoa on koeteltu Frankriikisä, ja se sanotaan walkasewan liinan kahesa tiimasa.
Pumpuli.
Tampereen Sanomat 86, 27.10.1880
Joka mies pitää päällänsä pumpulia, ja useammat tietänewät, että pumpuli on Amerikassa yhtä tärkeä kaswi kuin nisukin; mutta harwat tuntewat näillä pohjoismailla, kuinka tätä puuwillaa kaswatetaan tuolla helteisessä etelässä.
Kiinassa ja Indiassa wiljellään pumpulipuita, jotka kaswawat 16-20 jalan korkuisiksi. Jokaisessa puussa kaswaa noin 15-20 pumpuli-tupasta, ja kun puu on kerran ruwennut hedelmöimään, niin se kaswaa monta wuotta, ehkä tämä pumpuli on huonompaa lajia. Mutta kaikki pumpuli, mitä Pohjois-Amerikassa wiljellään, kaswaa pensaissa, jotka joka kewät istutetaan, ja tämä on parhainta pumpulia maailman kaupassa. Tämä pensas on punertawa, joka kaswaa noin kyynärän ja kahden korkuiseksi, ja sen rungossa kaswaa monia haaroja, joissa on wiheriäpunasia, wiisikulmaisia lehtiä. Siihen ilmaantuu hedelmöimisen ajalla joka haaraan yksi ja useampikin waaleankeltainen kukka, joka jättää jälkeensä soikulaisen tupen. Kun kaswi on täysiin tuleentunut, niin tämä tuppi aukenee itsestään, ja siitä pistää näkywiin wähäinen tupas walkoista pumpulia, jonka sisässä on hywin lujassa herneen kokoinen siemen. Jokaisen willan pää näyttää olewan kiinni tässä siemenessä, joten se on hywin waikea irroittaa. Näitä siemeniä kerätään syksyin äärettömät määrät suuriin tehtaihin, joissa niistä puristetaan mitä parhainta maali-öljyä. Nämät siemenet istutetaan kewäällä suoriin riweihin, noin 3-4 jalan päähän toisistansa, ja pumpulimaa on huolellisesti puhdistettawa rikkaruohoista. Tämä kaswi waatii lihawan maan ja kowan kuumuuden, jonkatähden ei sitä woida wiljellä pohjoisempana kuin Tennessee'ssä ja Arkansas waltioissa. Jalan korkuisena sitä ei woi juuri miksikään merkilliseksi kaswiksi arwata, mutta kyynärän korkuisena owat nuot monet haarat jo täysin muodostuneet, ja kukkimisen-ajalla muuttuu koko wainio waaleankeltaiseksi. Sittenkun pumpuli on tupesta ulos puhjennut, niin hupaista on katsella ikään kun lumen peittämää wainioa ankarimmassa auringon helteessä. Nyt alkaa (noin heinäkuun lopulla) ensimmäinen pomiminen ja neekereille ankara työ-aika. Poimia kulkee, wasu käsiwarrella, wakoja pitkin, pensas-riwien wäliä ja noukkii kaikki ulospuhjenneet pumpulituppaat. Poimialle maksetaan tawallisesti centti naulasta, ja kaikkian sukkelimmat miehet poimiwat noin 200 naulaa päiwässä. Tämä ensimmäinen keräys on parhainta pumpulia. Elo- ja syyskuussa poimitaan myöhemmin puhjenneet tuppaat, ja ne owat huonompaa lajia. Jokaisella isommalla pumpulin wiljeliällä on omituinen "Gin," jossa eroitetaan siemenet ja pumpuli toisistaan, ja sitten puristetaan puhdistettu pumpuli noin 400-500 naulan painawiin pakkoihin, jonka ympärille kääritään karkea waate ja rautapeltistä tehdyt wanteet. Tämmöisenä kuljetetaan ne kaupungeihin kaupaksi.
Jokainen tietää kuinka suuressa määrässä nyt jo eteläwaltioissa pumpulia wiljellään, koska tänä wuonna lasketaan saadun 5,600,000 pakkaa, jotka tekewät rahassa noin 300 miljoonaa dollaria. Mutta noin 90 wuotta takaperin oli wielä tämä tuottawa wiljelys tässä maassa hywin wähäinen, aiwan sen wuoksi kun ei ollut mitään konetta keksitty, jolla woitiin pumpuli siemenistä eroittaa, joka käsin nykimällä oli melkein mahdotoin. Tästäkin tärkeästä keksinnöstä saapi ihmiskunta, ja etenkin Amerikalaiset, kiittää yhtä miestä, nimeltä Eli Whitney. Päästyänsä syksyllä w. 1792 Yale'n yliopistosta, hänelle lupasi eräs herrasmies kotiopettajan paikan Georgiassa. Matkustaessa sinne, hänellä oli matkatowerina warakas // tunnetun kenraali Greene'n leski. Perille päästyä sai Whitney kuulla, että jo eräs toinen yliopistolainen oli otettu hänen sijallensa, ja tässä pulassa tarjosi nyt warakas rouwa Greene majaa ja rawintoa miellyttäwälle ylioppilaalle, niin kauan kun hän sitä tarwitsi. Whitney oli jo lapsuudestansa saakka osoittanut kätewyyttänsä ja kuultuansa eräänä päiwänä rouwan walittawan kangastuoliensa huonoutta, hän ryhtyi työhön ja walmisti aiwan uusimuotiset kangaspuut, joita ihmetteliwät kaikki seudun rouwat ja tyttäret. Joku aika tämän jälkeen oli rouwa Greene'n luona Georgian etewimpiä miehiä wieraana, ja puheeksi tuli tuo rappiolla olewa pumpulin wiljelys, koska sitä ei woitu siemenistä eroittaa. Silloin muisti rouwa nuoren tuttunsa kekseliäisyyttä, ja wirkkoi wieraillensa: "Herrat, pyytäkää meidän nuorta miestä, ja hän tekee waikka mitä." Nuorimeis tutustutettiin wieraille, jotka alkoiwat pyytää häntä tämmöistä konetta walmistamaan. MuttaWhitney ei sanonut ikinä nähneensä pumpulia eikä pumpulin siemeniä, eikä woinut siis antaa mitään warmaa lupausta. Kuitenkin ryhtyi hän työhön talon kellarissa walmistaen ensin työkalunsa, ja pitkin talwea kuului täältä wasarrus, joka herätti talon nuorisossa alinomaista iwaa ja naurua. Ainoastaan rouwa, ja weäs naapuri Miller (joka sittemmin naikin lesken) pääsiwät katsomaan mitä siellä wasarrettiin. Kewät talwella oli kone jo siihen määrään walmistunut, että kun nuot kerralliset wieraat tuliwat sitä katsomaan, niin he saiwat ihmeeksensä nähdä, että Whitney'n koneella woitiin enemmän päiwässä pumpulia siemenistä eroittaa, kun käsin kokonaisessa kuukaudessa. Mainittu Miller tarjoutui Whitney'n toweriksi näitä koneita rakentamaan, ja tämä yhtiö, joka solmittiin toukokuun 27 p. 1703, oli ensimmäinen, joka walmisti tämmöisiä koneita Amerikassa. Nyt sai pumpulin wiljelys kokonaan uuden wauhdin koko etelässä, ja tämä "Cotton Gin" löytyy nyt joka talossa missä waan pumpulia kaswatetaan.
Etelän kaupungeissa on suuria pumpulin puristus-tehtaita, joihinka kauppamiehet wiewät maalaisilta ostetun pumpulinsa. Hupaista on katsella, kuinka suurella nopeudella siellä pumpuli-pakkoja walmistetaan. Muutamissa sekunneissa silpastaan maalaisten tekemistä paloista kuori ja wanteet, sitten paiskataan painoon, jossa pakka muuttuu silmänräpäyksessä puolta pienemmäksi; sitten sen ympärille wedetään parempi waate ja uudet wanteet, ja tämmöisenä on wasta "bale" walmis maailman markkinoille. Kaupassa on pumpulilla monta eri nimeä, eritoten arwonsa mukaan, joidenka lajien eroittaminen waatii suurta tottumusta.
(U. S. L.)
Joka mies pitää päällänsä pumpulia, ja useammat tietänewät, että pumpuli on Amerikassa yhtä tärkeä kaswi kuin nisukin; mutta harwat tuntewat näillä pohjoismailla, kuinka tätä puuwillaa kaswatetaan tuolla helteisessä etelässä.
Kiinassa ja Indiassa wiljellään pumpulipuita, jotka kaswawat 16-20 jalan korkuisiksi. Jokaisessa puussa kaswaa noin 15-20 pumpuli-tupasta, ja kun puu on kerran ruwennut hedelmöimään, niin se kaswaa monta wuotta, ehkä tämä pumpuli on huonompaa lajia. Mutta kaikki pumpuli, mitä Pohjois-Amerikassa wiljellään, kaswaa pensaissa, jotka joka kewät istutetaan, ja tämä on parhainta pumpulia maailman kaupassa. Tämä pensas on punertawa, joka kaswaa noin kyynärän ja kahden korkuiseksi, ja sen rungossa kaswaa monia haaroja, joissa on wiheriäpunasia, wiisikulmaisia lehtiä. Siihen ilmaantuu hedelmöimisen ajalla joka haaraan yksi ja useampikin waaleankeltainen kukka, joka jättää jälkeensä soikulaisen tupen. Kun kaswi on täysiin tuleentunut, niin tämä tuppi aukenee itsestään, ja siitä pistää näkywiin wähäinen tupas walkoista pumpulia, jonka sisässä on hywin lujassa herneen kokoinen siemen. Jokaisen willan pää näyttää olewan kiinni tässä siemenessä, joten se on hywin waikea irroittaa. Näitä siemeniä kerätään syksyin äärettömät määrät suuriin tehtaihin, joissa niistä puristetaan mitä parhainta maali-öljyä. Nämät siemenet istutetaan kewäällä suoriin riweihin, noin 3-4 jalan päähän toisistansa, ja pumpulimaa on huolellisesti puhdistettawa rikkaruohoista. Tämä kaswi waatii lihawan maan ja kowan kuumuuden, jonkatähden ei sitä woida wiljellä pohjoisempana kuin Tennessee'ssä ja Arkansas waltioissa. Jalan korkuisena sitä ei woi juuri miksikään merkilliseksi kaswiksi arwata, mutta kyynärän korkuisena owat nuot monet haarat jo täysin muodostuneet, ja kukkimisen-ajalla muuttuu koko wainio waaleankeltaiseksi. Sittenkun pumpuli on tupesta ulos puhjennut, niin hupaista on katsella ikään kun lumen peittämää wainioa ankarimmassa auringon helteessä. Nyt alkaa (noin heinäkuun lopulla) ensimmäinen pomiminen ja neekereille ankara työ-aika. Poimia kulkee, wasu käsiwarrella, wakoja pitkin, pensas-riwien wäliä ja noukkii kaikki ulospuhjenneet pumpulituppaat. Poimialle maksetaan tawallisesti centti naulasta, ja kaikkian sukkelimmat miehet poimiwat noin 200 naulaa päiwässä. Tämä ensimmäinen keräys on parhainta pumpulia. Elo- ja syyskuussa poimitaan myöhemmin puhjenneet tuppaat, ja ne owat huonompaa lajia. Jokaisella isommalla pumpulin wiljeliällä on omituinen "Gin," jossa eroitetaan siemenet ja pumpuli toisistaan, ja sitten puristetaan puhdistettu pumpuli noin 400-500 naulan painawiin pakkoihin, jonka ympärille kääritään karkea waate ja rautapeltistä tehdyt wanteet. Tämmöisenä kuljetetaan ne kaupungeihin kaupaksi.
Jokainen tietää kuinka suuressa määrässä nyt jo eteläwaltioissa pumpulia wiljellään, koska tänä wuonna lasketaan saadun 5,600,000 pakkaa, jotka tekewät rahassa noin 300 miljoonaa dollaria. Mutta noin 90 wuotta takaperin oli wielä tämä tuottawa wiljelys tässä maassa hywin wähäinen, aiwan sen wuoksi kun ei ollut mitään konetta keksitty, jolla woitiin pumpuli siemenistä eroittaa, joka käsin nykimällä oli melkein mahdotoin. Tästäkin tärkeästä keksinnöstä saapi ihmiskunta, ja etenkin Amerikalaiset, kiittää yhtä miestä, nimeltä Eli Whitney. Päästyänsä syksyllä w. 1792 Yale'n yliopistosta, hänelle lupasi eräs herrasmies kotiopettajan paikan Georgiassa. Matkustaessa sinne, hänellä oli matkatowerina warakas // tunnetun kenraali Greene'n leski. Perille päästyä sai Whitney kuulla, että jo eräs toinen yliopistolainen oli otettu hänen sijallensa, ja tässä pulassa tarjosi nyt warakas rouwa Greene majaa ja rawintoa miellyttäwälle ylioppilaalle, niin kauan kun hän sitä tarwitsi. Whitney oli jo lapsuudestansa saakka osoittanut kätewyyttänsä ja kuultuansa eräänä päiwänä rouwan walittawan kangastuoliensa huonoutta, hän ryhtyi työhön ja walmisti aiwan uusimuotiset kangaspuut, joita ihmetteliwät kaikki seudun rouwat ja tyttäret. Joku aika tämän jälkeen oli rouwa Greene'n luona Georgian etewimpiä miehiä wieraana, ja puheeksi tuli tuo rappiolla olewa pumpulin wiljelys, koska sitä ei woitu siemenistä eroittaa. Silloin muisti rouwa nuoren tuttunsa kekseliäisyyttä, ja wirkkoi wieraillensa: "Herrat, pyytäkää meidän nuorta miestä, ja hän tekee waikka mitä." Nuorimeis tutustutettiin wieraille, jotka alkoiwat pyytää häntä tämmöistä konetta walmistamaan. MuttaWhitney ei sanonut ikinä nähneensä pumpulia eikä pumpulin siemeniä, eikä woinut siis antaa mitään warmaa lupausta. Kuitenkin ryhtyi hän työhön talon kellarissa walmistaen ensin työkalunsa, ja pitkin talwea kuului täältä wasarrus, joka herätti talon nuorisossa alinomaista iwaa ja naurua. Ainoastaan rouwa, ja weäs naapuri Miller (joka sittemmin naikin lesken) pääsiwät katsomaan mitä siellä wasarrettiin. Kewät talwella oli kone jo siihen määrään walmistunut, että kun nuot kerralliset wieraat tuliwat sitä katsomaan, niin he saiwat ihmeeksensä nähdä, että Whitney'n koneella woitiin enemmän päiwässä pumpulia siemenistä eroittaa, kun käsin kokonaisessa kuukaudessa. Mainittu Miller tarjoutui Whitney'n toweriksi näitä koneita rakentamaan, ja tämä yhtiö, joka solmittiin toukokuun 27 p. 1703, oli ensimmäinen, joka walmisti tämmöisiä koneita Amerikassa. Nyt sai pumpulin wiljelys kokonaan uuden wauhdin koko etelässä, ja tämä "Cotton Gin" löytyy nyt joka talossa missä waan pumpulia kaswatetaan.
Etelän kaupungeissa on suuria pumpulin puristus-tehtaita, joihinka kauppamiehet wiewät maalaisilta ostetun pumpulinsa. Hupaista on katsella, kuinka suurella nopeudella siellä pumpuli-pakkoja walmistetaan. Muutamissa sekunneissa silpastaan maalaisten tekemistä paloista kuori ja wanteet, sitten paiskataan painoon, jossa pakka muuttuu silmänräpäyksessä puolta pienemmäksi; sitten sen ympärille wedetään parempi waate ja uudet wanteet, ja tämmöisenä on wasta "bale" walmis maailman markkinoille. Kaupassa on pumpulilla monta eri nimeä, eritoten arwonsa mukaan, joidenka lajien eroittaminen waatii suurta tottumusta.
(U. S. L.)
1.10.07
Puuseinäin paperoiminen.
Aamulehti 64, 30.5.1885
Ennenkuin hirsiseinä paperoidaan, owat waraukset täytettäwät puulistoilla wähintäin kolme kyynärää korkealle permannosta, sillä muuten painuu kowin pian paperiin reikiä warauksen kohdalle. Paljas tapeettipaperi on liian ohukaista semmoisenaan kestääksensä, jonka wuoksi seinä ensin on wuorattawa joko makulatuurilla tahi paremmin pinkopahwilla. Pahwi leikataan silloin niin pitkiin palasiin kun seinällä on korkeutta, ja niin monta kappaletta liitetään yhteen, että kokonainen seinä, tahi nurkan ja owen eli kahden ikkunan wälinen kappale saadaan yhtenä kappaleena kiinnittää seinään. Sitte se kastellaan sirottamalla siihen wettä wispilällä, kappale nostetaan paikalleen ja naulataan ensin ylähältä, sitten alahalta ja siwuilta kiinni tapettinauloilla. Nurkkiin asetetaan parhaiten eri, pari korttelia leweä kappale, joka taiwutetaan seiniä myöten ja naulataan kiinni ja johon sitten seinäpahwi liimataan. Ennenkuin ikkunain ympärykset paperoidaan, otetaan wuorilaudat irti ja weden estämiseksi sopii peittää karmin ja seinän wälinen rako jollakin henkeä pitäwällä aineella, niink. esim. asfalttipahwilla, öljytyllä woilokilla, terwatulla säkkikankaalla t. m. s. Kun seiniä näin on alustettu pahwilla, liimataan tapeetin päälle warsin samalla tawalla kun ennen on neuwottu kiwiseinäin paperoimisesta. Aiwan wäärin on liisteröidä tapeetit wälittömästi seinään kiinni kuten usein nähdään tehtäwän, sillä hirsiseinä ei milloinkaan ole kylläksi sileä ja sitä paitsi rikkoutuwat paperit kowin pian seinäin rawistuessa.
Kylminä pidettäwäin huoneitten, niink. kirkkojen y. m. s. seinät paperoidaan parhaiten siten, että seiniin naulataan 1½-2 2 tuumaa leweitä ja 2/3 tuumaa paksuja rimoja, joihin sitte pahwi naulataan kiinni. Jos koko seinä paperoitaisiin yhtenä kappaleena, niin saattaisi paperit muuten omasta painostaan rewetä, jos pinta käy liian suureksi. Rimoille naulattu seinäpahwi tietysti ei kestä painamista, jonka wuoksi seinän alaosa siinä tapauksessa on warustettawa lautapaneelilla.
Warsinkin maalla käytetään nykyään wielä jotenkin yleisesti paperikattoja. Suotawa olisi kuitenkin, että semmoisia ei tehtäisi, koska niitä ei sowi kiittää erittäin kauniiksi ja koska ne sitä paitsi kestäwät kowin wähän aikaa. Kestäwämpiä ja samalla warmempia tuliwaaraa wastaan owat rapatut katot; waan ell'ei rakennus ole hywin tukewasti tehty niin ne helposti karisewat alas kattoliesain notkistuessa.
Lautakatoilla tosin ei ole tätä wirhettä, waan ell'ei niitä tehdä hywin huolellisesti ja ell'ei kattoa sopiwalla tawalla jaeta, niin ne owat ikäwän näköisiä. -- Warsinkin kauniita ja hywin kestäwiä laipioita on tämän kirjoittaja joskus teettänyt siten, että hän on yli katon pingoittanut karkeata waatetta (rawenduk), sen päälle naulannut muutamia pitkin ja poikin huoneen tukewia ja yksinkertaisilla listoilla kaunistettuja lautoja, joilla katto sowelialla tawlla on jaettu ruutuihin. Sitte on waatteen päälle liimattu paperia, jota on maalattu joko öljy- tahi liimawärillä ja listat maalatut tummemmiksi, nekin yksinkertaisella koristemaalauksella. Tämmöinen katto ei tule kalliimmaksi kuin rapattu katto eikä woi karista alas niinkuin semmoinen, jota paitsi se tekee huoneen paljon wähemmän yksitoikkoiseksi kuin tuommoinen eloton, sileä pinta, joksi tawallisesti asuinhuoneittemme katot tehdään.
Syöpäläisten poistaminen paperoittawista huoneista on myöskin toimi, jota ei pitäisi koskaan laiminlyödä. Se on tehtäwä ennen kun paperit pannaan seinään, sillä jälkeenpäin se waikeammin käy päinsä.
Monet arwelewat ett'ei ole muuta tehtäwänä tämän tarkoituksen saawuttamiseksi, kuin tarkoin repiä kaikki wanhat paperit seinistä pois, ennenkun uusia ruwetaan ylöspanemaan. Siinä he kuitenkin pettywät. Sillä ennen pitkää saawat nähdä inhottawien eläwien kuleksiwan ympäri wastapantujen paperien päällä.
Luteiden ja muiden syöpäläisten täydellinen karkoittaminen huoneesta ei ole niinkään helppo asia.
Parhaiten menetellään seuraawalla tawalla: huonekalut wiedään kaikki ulos huoneesta; kaikki wanhat paperit rewitään seinistä irti ja poltetaan. Jos seinien päällystäksi on käytetty liinawaatetta, niin sitä täytyy joko keittää wedessä tahi muutoin pestä huolellisesti. Sitte liu'otetaan 4 luotia elohopeakloridia (qwicksilfwer sublimat)m jota saadaan ostaa joka apteeksita, 1 ½ kortteliin wettä ja tämä kaadetaan 45:een naulaan sakeanlaista liimawettä, jolla seoksella sitte siwellään seiniä. Kun tämä on tehty, niin tukitaan kaikki raot, erittäinkin nurkissa, kitillä, jota tehdään mainitusta liimasta ja liidusta. Tästä työstä riippuu parhaastaan asian onnistuminen ja se on niin tehtäwä, että eläwiltä sen kautta riistetään kaikki piilopaikat; Nyt täytyy wielä tarkastaa kattoa, sekä kaappia ja muita huonekaluja. Wasta kun kaikki nämät owat puhtaat luteista, ryhdytään paperin kiinnittämiseen seiniin. Tähän tarpeellista sitkua (liisteriä) saadaan siten, että 12 naulaan tawallista sitkua liuotetaan 1 1/3 luotia sublimaatia. Hywä keino luteita wastaan erittäinkin huonekaluissa, wuoteissa y. m. on etikkahappo, jota saadaan apteekeista. Tällä nesteellä ei ole pahaa hajua (haisee kuin sprii-etikka), eikä se myöskään pilaa huonekalujen pelituuria. Se wetää kuitenkin rakkoja ihoon, josta täytyy olla waroillansa.
Liisteriin, jolla seinä- ja katto-paperit kiinnitetään on myös tarpeellista sekoittaa sublimaattia hiirien tähden, jotka muuten pureksiwat niihin usein korjaamattomia reikiä.
Usein ilmestyy myöskin matoja samettitapetien ja reunisten willaan, joka parhaiten wältetään siten, että liisteriin sekoitetaan sublimaatia, kolokwintti- tahi aloë-mehustetta.
Warsin tärkeä seikka on myös hankkia warmuutta siitä, sisältäwätkö tapetit arsenikkia. Tämä tutkimus on parhaiten kemistin tehtäwä, sillä tarkan arsenikitutkimuksen toimittamiseen tarwitaan aseita ja laitoksia, joita harwoin on muilla kuin warsinaisilla kemisteillä. Seuraawa tutkimuskeino woi kuitenkin usein olla riittäwä: leikataan wiiden pennin rahan kokoinen kappale tutkittawasta paperista, se asetetaan kahwilautaselle ja pälle kaadetaan salmiakispriitä. Jos tapeteissa on myrkyllistä wiheriää wäriä, niin neste wähän ajan kuluttua käy kauniin siniseksi. Jos pieni kappale helwetin kiweä (lapis) pannaan nesteesen, niin syntyy keltaista hopearsenikia ja neste käy hohtawan keltaiseksi. - Tällä keinoin woidaan kuitenkin ratkaista ainoastaan wiheriän wärin myrkyllisyysttä, waan koska minkä wäriset seinäpaperit hywään woiwat sisältää arsenikia, niin on aina parasta ostaa tutkittuja ja myrkyttömiksi hawaittuja lajeja. - Isommissa tapeetiikaupoissa owat tawallisesti kaikki kaupitut tapeettilajit tutkitut ja ostaja woi siis pyytää saada nähdäkseen kemistin todistusta.
(S. T. L.)
Ennenkuin hirsiseinä paperoidaan, owat waraukset täytettäwät puulistoilla wähintäin kolme kyynärää korkealle permannosta, sillä muuten painuu kowin pian paperiin reikiä warauksen kohdalle. Paljas tapeettipaperi on liian ohukaista semmoisenaan kestääksensä, jonka wuoksi seinä ensin on wuorattawa joko makulatuurilla tahi paremmin pinkopahwilla. Pahwi leikataan silloin niin pitkiin palasiin kun seinällä on korkeutta, ja niin monta kappaletta liitetään yhteen, että kokonainen seinä, tahi nurkan ja owen eli kahden ikkunan wälinen kappale saadaan yhtenä kappaleena kiinnittää seinään. Sitte se kastellaan sirottamalla siihen wettä wispilällä, kappale nostetaan paikalleen ja naulataan ensin ylähältä, sitten alahalta ja siwuilta kiinni tapettinauloilla. Nurkkiin asetetaan parhaiten eri, pari korttelia leweä kappale, joka taiwutetaan seiniä myöten ja naulataan kiinni ja johon sitten seinäpahwi liimataan. Ennenkuin ikkunain ympärykset paperoidaan, otetaan wuorilaudat irti ja weden estämiseksi sopii peittää karmin ja seinän wälinen rako jollakin henkeä pitäwällä aineella, niink. esim. asfalttipahwilla, öljytyllä woilokilla, terwatulla säkkikankaalla t. m. s. Kun seiniä näin on alustettu pahwilla, liimataan tapeetin päälle warsin samalla tawalla kun ennen on neuwottu kiwiseinäin paperoimisesta. Aiwan wäärin on liisteröidä tapeetit wälittömästi seinään kiinni kuten usein nähdään tehtäwän, sillä hirsiseinä ei milloinkaan ole kylläksi sileä ja sitä paitsi rikkoutuwat paperit kowin pian seinäin rawistuessa.
Kylminä pidettäwäin huoneitten, niink. kirkkojen y. m. s. seinät paperoidaan parhaiten siten, että seiniin naulataan 1½-2 2 tuumaa leweitä ja 2/3 tuumaa paksuja rimoja, joihin sitte pahwi naulataan kiinni. Jos koko seinä paperoitaisiin yhtenä kappaleena, niin saattaisi paperit muuten omasta painostaan rewetä, jos pinta käy liian suureksi. Rimoille naulattu seinäpahwi tietysti ei kestä painamista, jonka wuoksi seinän alaosa siinä tapauksessa on warustettawa lautapaneelilla.
Warsinkin maalla käytetään nykyään wielä jotenkin yleisesti paperikattoja. Suotawa olisi kuitenkin, että semmoisia ei tehtäisi, koska niitä ei sowi kiittää erittäin kauniiksi ja koska ne sitä paitsi kestäwät kowin wähän aikaa. Kestäwämpiä ja samalla warmempia tuliwaaraa wastaan owat rapatut katot; waan ell'ei rakennus ole hywin tukewasti tehty niin ne helposti karisewat alas kattoliesain notkistuessa.
Lautakatoilla tosin ei ole tätä wirhettä, waan ell'ei niitä tehdä hywin huolellisesti ja ell'ei kattoa sopiwalla tawalla jaeta, niin ne owat ikäwän näköisiä. -- Warsinkin kauniita ja hywin kestäwiä laipioita on tämän kirjoittaja joskus teettänyt siten, että hän on yli katon pingoittanut karkeata waatetta (rawenduk), sen päälle naulannut muutamia pitkin ja poikin huoneen tukewia ja yksinkertaisilla listoilla kaunistettuja lautoja, joilla katto sowelialla tawlla on jaettu ruutuihin. Sitte on waatteen päälle liimattu paperia, jota on maalattu joko öljy- tahi liimawärillä ja listat maalatut tummemmiksi, nekin yksinkertaisella koristemaalauksella. Tämmöinen katto ei tule kalliimmaksi kuin rapattu katto eikä woi karista alas niinkuin semmoinen, jota paitsi se tekee huoneen paljon wähemmän yksitoikkoiseksi kuin tuommoinen eloton, sileä pinta, joksi tawallisesti asuinhuoneittemme katot tehdään.
Syöpäläisten poistaminen paperoittawista huoneista on myöskin toimi, jota ei pitäisi koskaan laiminlyödä. Se on tehtäwä ennen kun paperit pannaan seinään, sillä jälkeenpäin se waikeammin käy päinsä.
Monet arwelewat ett'ei ole muuta tehtäwänä tämän tarkoituksen saawuttamiseksi, kuin tarkoin repiä kaikki wanhat paperit seinistä pois, ennenkun uusia ruwetaan ylöspanemaan. Siinä he kuitenkin pettywät. Sillä ennen pitkää saawat nähdä inhottawien eläwien kuleksiwan ympäri wastapantujen paperien päällä.
Luteiden ja muiden syöpäläisten täydellinen karkoittaminen huoneesta ei ole niinkään helppo asia.
Parhaiten menetellään seuraawalla tawalla: huonekalut wiedään kaikki ulos huoneesta; kaikki wanhat paperit rewitään seinistä irti ja poltetaan. Jos seinien päällystäksi on käytetty liinawaatetta, niin sitä täytyy joko keittää wedessä tahi muutoin pestä huolellisesti. Sitte liu'otetaan 4 luotia elohopeakloridia (qwicksilfwer sublimat)m jota saadaan ostaa joka apteeksita, 1 ½ kortteliin wettä ja tämä kaadetaan 45:een naulaan sakeanlaista liimawettä, jolla seoksella sitte siwellään seiniä. Kun tämä on tehty, niin tukitaan kaikki raot, erittäinkin nurkissa, kitillä, jota tehdään mainitusta liimasta ja liidusta. Tästä työstä riippuu parhaastaan asian onnistuminen ja se on niin tehtäwä, että eläwiltä sen kautta riistetään kaikki piilopaikat; Nyt täytyy wielä tarkastaa kattoa, sekä kaappia ja muita huonekaluja. Wasta kun kaikki nämät owat puhtaat luteista, ryhdytään paperin kiinnittämiseen seiniin. Tähän tarpeellista sitkua (liisteriä) saadaan siten, että 12 naulaan tawallista sitkua liuotetaan 1 1/3 luotia sublimaatia. Hywä keino luteita wastaan erittäinkin huonekaluissa, wuoteissa y. m. on etikkahappo, jota saadaan apteekeista. Tällä nesteellä ei ole pahaa hajua (haisee kuin sprii-etikka), eikä se myöskään pilaa huonekalujen pelituuria. Se wetää kuitenkin rakkoja ihoon, josta täytyy olla waroillansa.
Liisteriin, jolla seinä- ja katto-paperit kiinnitetään on myös tarpeellista sekoittaa sublimaattia hiirien tähden, jotka muuten pureksiwat niihin usein korjaamattomia reikiä.
Usein ilmestyy myöskin matoja samettitapetien ja reunisten willaan, joka parhaiten wältetään siten, että liisteriin sekoitetaan sublimaatia, kolokwintti- tahi aloë-mehustetta.
Warsin tärkeä seikka on myös hankkia warmuutta siitä, sisältäwätkö tapetit arsenikkia. Tämä tutkimus on parhaiten kemistin tehtäwä, sillä tarkan arsenikitutkimuksen toimittamiseen tarwitaan aseita ja laitoksia, joita harwoin on muilla kuin warsinaisilla kemisteillä. Seuraawa tutkimuskeino woi kuitenkin usein olla riittäwä: leikataan wiiden pennin rahan kokoinen kappale tutkittawasta paperista, se asetetaan kahwilautaselle ja pälle kaadetaan salmiakispriitä. Jos tapeteissa on myrkyllistä wiheriää wäriä, niin neste wähän ajan kuluttua käy kauniin siniseksi. Jos pieni kappale helwetin kiweä (lapis) pannaan nesteesen, niin syntyy keltaista hopearsenikia ja neste käy hohtawan keltaiseksi. - Tällä keinoin woidaan kuitenkin ratkaista ainoastaan wiheriän wärin myrkyllisyysttä, waan koska minkä wäriset seinäpaperit hywään woiwat sisältää arsenikia, niin on aina parasta ostaa tutkittuja ja myrkyttömiksi hawaittuja lajeja. - Isommissa tapeetiikaupoissa owat tawallisesti kaikki kaupitut tapeettilajit tutkitut ja ostaja woi siis pyytää saada nähdäkseen kemistin todistusta.
(S. T. L.)