Laatokka 159, 15.7.1946
Luopioita on ollut kautta aikojen.
Eikä niistä näytä nytkään olevan puutetta.
Entisistä luopioista kerroiaan sellaisia juttuja, jotka panevat kuuntelijat pudistamaan päätään ja sanomaan, että eiköhän se ole liioiteltua, se, mitä he kuulivat luopioista kerrottavan.
Tämänpäivän iuopiot käyttäytymisellään todistavat, että mitä entisistä luopioista on kerrottu, se pitää paikkansa - liiankin hyvin, ja että tänä päivänä kuin kautta aikojenkin on elänyt ja elää Brutuksia.
Tuollaisia Brutuksia on meidän, siirtolaistenkin parissa.
Mistä tällainen outo ilmiö on lähtöisin?
Nämä luopiot varmaankin ovat päässeet jonkunlaisen leipäpuun alle ja viikunan lehdekseen ovat ottaneet vakavoittumaan ruvenneen taloudellisen asemansa.
Tällainen luopio on eräs meikäläinen, Kuopiossa liike-leipäpuunsa varjossa elävä liikemies.
Hänen liikkeensä ikkunaan tarjottiin laatokankarjalaisten maakuntajuhlien punamusta-mainosjulisteita. Tiedättekö mitä tämä sanoi syyksi, kun ei huolinut punamusta värejä ikkunaansa?
Näin sanoa moljautti:-
- Ei, noita mainoksia emme voi ottaa liikkeemme ikkunaan, koska niissä ovat liian voimakkaat Karjalan värit.
Että voiko tuollaisia olla parissamme?
Ikäväksemme ja pienoiseksi häpeäksemme täytyy todeksi tuollainen asia myöntää.
Jopa on maailma keikahtanut nurinpäin.
Kun taas ne, jotka ovat joko nuoruudessaan tai miehuudessaan tulleet armaaseen Karjalaamme, tahtovat nytkjn noita värejä kantaa päänsä päällä, että toimivat noitten tunnusten alla. Lisäksi: Eräs tunnettu teatterimies sanoi aliekirjoittaneelle, jonka sanonnan allekirjoittanut on saattanut suuren yleisön tietoon, että ken on Karjalassa ollut viisi vuotta, ei voi muuta kuin olla karjalainen, mietään ja ajatuksiltaan.
Niin sanoi!
Luulisi sitten aitosellaisen olevan karjalaisia kuolemaansa saakka. Mutta eipäs.
Tämäkin liikemies, joka on tietääksemme syntyperäinen karjalainen, häpeää omia värejämme.
Aikoihinpa on eletty.
Mitä tuollaiselle luopioille olisi tehtävä?
Kädet ristissä emme jää katsomaan miten hän ja hänenlaisensa pyrkivät toiminnallaan repimään leiriämme, vaan meidän on toimittava. Meidän on toimittava oman etumme takia ja väriemme puolustamiseksi.
Liikemiesluopioihin nähden varmaankin tehoaa parhaiten se, että me jätämme heidät "rauhaan", myöskin mitä tulee ostoksilla käynteihin nähden. Teemme ostoksemme jonkin toisen karjalaisen omistamasta liikkeestä. Antaa luopion elää omissa oloissaan ja kalastaa muita kundikseen vaikka niitten värien suojassa. Muihin luopioihin nähden voimme käyttää eristätymispolitiikkaa. Miksi me heitä, Brutuksia, haalisimme joukkoomme. Kulkekoon tietään. Mutta me, punamusta värien alla pysyneet, pitäkäämme huoli, etteivät nämä pääse pahentamaan meidän pienimpiämme.
Vai olisiko meidän värimme hävetäviä?
Myöntävän vastauksen antaja saisi aliekirjoittaneelta korvatillikan, kieltävän antaja kaikkeen karjalaisten tunnustuksen.
Eikö karjalaisten elämä kautta aikojen ole ollut punamustaa? Eikö karjalaiset ole kärsineet enemmän kuin muu Suomen väki?
Siitä puoli lipustamme mustaa.
Eikä karjalaisten tantereilla ole käyty sotia enemmän kuin muualla Suomessa?
On.
Eikö se veri, joka on satellut Karjalan kankaita, ole punainen?
On.
Siitä puoli lippuamme on saanut punaisen värin.
Näitten värien selventäjänä on kaksi aineellista, iskuun kohotettua kättä.
Niin on ollut Karjalan kohdalla. Sen yllä on aina llut kaksi iskuun kohotettua kättä - ja tämän, taistelun vaaran alla, ja taistelujen tiimmellyksessä sekä tuhon jaloissa on Karjalan kansa kaikkensa kärsinyt ja kaiken sen kestänyt, mitä elämän ankaruus on antanut.
Onko jävettävä näillä oudoilla ovilla ja vierailla veräjillä?
Ei totta totisesti!
Luopiot käyttäytymisellään eivät totta totisesti saa värejämme halventaa. Meidän on siinä heidät estettävä.
Miten?
Halveksumalla, hylkäämällä heidät leirimme ulkopuolella olevien vaarojen vangiksi.
Antakaamme heille kuuluva halveksumisemme, pisaraakaan siitä mihinkään muuhun tuhlaamatta.
- Briha
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti